Java silmälääkärissä

Päivällä lähdin Javan kanssa Hakametsän eläinlääkäripalveluun tapaamaan heidän silmälääkäriään, joka tarkisti Javan silmät viimeksi huhtikuussa. Aika paljon huolestutti, että millaisia uutisia nyt saataisiin.

Ensin lääkäri luki läpi päivystyksestä saamani kotiutusohjeen ja vilkaisi nopeasti Javan silmät. Tämän jälkeen mitattiin silmänpaineet, jotka olivat hyvät (Java oli aamulla saanut painetipat). Javalle laitettiin tarkempaa tutkimusta varten laajentavat silmätipat, joiden vaikuttamista sai odotella parikymmentä minuuttia.

Ja mitä silmistä löytyi? Tässä suora lainaus silmälääkärin diagnoosista: "Javan oikean silmän verkkokalvon suonesta on tullut verenpurkauma silmän lasiaistilaan. Tämä on todennäköisemmin tapahtunut ilman mitään ulkoista tekijää, ja johtuu Javalla aiemmin todetusta lasiaisen rappeumasta. Vesittynyt lasiaisgeeli liikkuu normaalia enemmän, ja siihen tulee juosteita, jotka saattavat johtaa verenpurkaumiin ja verkkokalvon irtaumiin. Sekä verkkokalvo että linssi olivat kuitenkin tänään paikoillaan."

Kysyin tosiaan olisiko trimmaus voinut aiheuttaa verenpurkauman, mutta purkaus oli niin syvällä silmässä, että eläinlääkärin mukaan ainoastaan jokin iso stressitekijä olisi voinut olla osasyyllinen purkaukseen. Hän käytti esimerkkinä trimmaussilmukkaa (koira ei pääse pakoon tilanteesta ja ahdistuu), mutta sellaista en itse käytä. Sen sijaan Java kyllä pelkää turbokuivainta (ennen trimmausta olin kuivannut Javan), joten varmuuden vuoksi kuivaan Javan tästä eteenpäin vain tavallisella hiustenkuivaajalla. Verenpurkauma paranee hitaasti ja tällä hetkellä Java näkee heikommin oikealla silmällään. Yhtään ei voi ennustaa millaista arpikudosta silmään muodostuu purkauman parantuessa ja koska arpikudoksella on tapana "kutistua", voi se aiheuttaa ongelmia verkkokalvon kanssa. Eläinlääkäri sanoi, ettei halua tässä tilanteessa lähteä kirurgisiin toimenpiteisiin, koska hyöty voi olla olematon ja tilanne saattaa jopa pahentua. Itse olen ehdottomasti samaa mieltä, koska en halua, että Javalle tehdään yhtään "turhia" leikkauksia.

Silmätutkimuksessa selvisi myös, että Javan "sarveiskalvoilla oli merkkiä silmien hienoisesta kuivumisesta." Tämä oli onneksi vielä pientä eikä ollut ehtinyt aiheuttaa enempää ongelmia. Javalla tulisi nyt käyttää painetippojen (joita annetaan kaksi kertaa päivässä molempiin silmiin - aamuin illoin) lisäksi keinokyyneliä etenkin ulos lähdettäessä, tuulisella säällä tai pakkasella. Silmänpainetipoista huolimatta Java on aina välillä hinkannut silmiään ja mietinkin voisiko tämä tutkimuksessa näkynyt kuivuminen olla syynä siihen. Heti eläinlääkärin jälkeen kävin hakemassa apteekista Viscotears-nimistä valmistetta, jota aletaan nyt käyttää päivittäin.

Seuraavan kerran Java pitäisi viedä silmätarkistukseen maaliskuun lopussa, jolloin katsotaan miten verenpurkauman parantuminen on edennyt. Kysyin eläinlääkäriltä pitäisikö Javan elämää jotenkin muuttaa eli lähinnä vähentää stressitekijöitä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että parempi elää mahdollisimman normaalisti ja tehdä yhä niitä juttuja, joista Java tykkää kuin varoa ja pitää koiraa "pumpulissa". Ongelmia kun voi tulla, vaikka koira makaisi kaiket päivät kotisohvalla. Tämä oli hyvä kuulla, koska olen itsekin sitä mieltä, että mieluummin eletään täysillä, vaikka se tarkoittaisikin aikaisempaa lähtöä. Javakaan ei ole koskaan ollut mikään rauhallisuuden perikuva, joten olisi todella kurjaa pakottaa koira sellaiseksi.

Tästä mennään nyt eteenpäin taas päivä kerrallaan ja onneksi uutiset olivat parempia kuin mitä etukäteen pelkäsin. Positiivista oli sekin, että Tapiola suostui heti korvaamaan osuutensa eläinlääkärikäynnistä ja itselleni jäi maksettavaksi vain omavastuu.

Vuosi 2011

Nyt olisi aika hieman summailla kuluvaa vuotta, jota on jäljellä enää muutama päivä. Tulevan vuoden 2012 suunnitelmiin palaan loppuviikosta, kunhan ensin kuulen mitä silmälääkäri sanoo Javan silmistä. Ennen sitä ei uskalla sanoa mitään, jos saakin huonoja uutisia. :(

Muistaakseni tämän vuoden teemana oli ottaa hieman rauhallisemmin eli ilman niin suuria muutoksia kuin viime vuonna. Heti tammikuussa muutin koirien kanssa uuteen asuntoon ja siinä ollaan nyt viihdytty, vaikka naapuri muistikin valituksella. Yksinolot ovat koirilla olleet minimissä, kun olen koko vuoden vain opiskellut näitä paria työharjoittelua lukuun ottamatta.

Suurin juttu tänä vuonna oli ehdottomasti Linan muutto luoksemme. En etsinyt mitenkään aktiivisesti kolmatta koiraa, mutta kun vastaan tuli sopivalta kuulostava yhdistelmä eikä kesäksi ollut tiedossa töitäkään, päätin, että on hyvä aika pennulle. Javalla ja Nelellä kesti hetki ennen kuin hyväksyivät lauman uuden jäsenen, mutta nyt kaikki kolme tulevat hyvin toimeen keskenään. Linan pentuaika alkaa olla takana, joka on toisaalta vähän haikeaa, mutta toisaalta helpottaa elämää, kun esimerkiksi ulkona ei tarvitse käydä enää niin usein.

Agilityharrastus on tänä vuonna ollut lähes kokonaan Nelen harteilla (jos koirasta voi näin sanoa). Javakin sai luvan aloittaa taas agiliitämisen ja syksyksi Java pääsi vuorottelemaan Nelen kanssa treeniryhmässä. Kisaamaan ei tänä vuonna kuitenkaan palattu. Nelen kanssa sen sijaan kisasin 14 kertaa ykkösissä ja saatiin kerättyä kaksi nollaa. Motivaatio agilityyn on mennyt melkoista vuoristorataa, kun välillä on tehnyt mieli vaihtaa lajia ja välillä taas on jaksanut treenata hyvinkin innokkaasti. Tänä vuonna matkustelukin oli agilitypainotteista, kun heinäkuussa suuntasimme tutulla porukalla Lappeenrantaan Agirotuun. Silloin kesän kuumuus välillä tuskastutti (lähinnä koirien puolesta), mutta nyt reissua muistelee jo lämmöllä! ;)

Tokossa palasimme Javan kanssa kilpailemaan kolmen vuoden tauon jälkeen ja Java yllätti kaikki voittamalla kaksi koetta huikeilla pistemäärillä. Myös näyttelykehissä pyörähdettiin pitkästä aikaa tänä vuonna: ensin Nele kiinanharjakoirien Club Show'ssa Tampereella ja sen jälkeen Lina kahdessa pentunäyttelyssä Lahdessa ja Helsingissä. Muuhun harrastamiseen liittyen on pakko tietenkin mainita Tampereen Pikkukoirat ry, jonka perustimme muutaman ystäväni kanssa tammikuun lopussa. Tappien kautta olen koirien kanssa käynyt mm. jälkikurssilla, viehejuoksemassa ja koirauimalassa. Itse koulutin yhdistyksellemme pentutokoa ja pari agilitykurssia. Jatkoin agilitykouluttamista läpi vuoden myös TamSKilla.

Mutta ei koirien elämään pelkästään hyvää tänä(kään) vuonna kuulunut. Nele ja Lina ovat molemmat kyllä voineet hyvin, mutta Java ei. Joskus tuntuu kuin Java olisi jo vanha koira, kun vaivoja tuntuu olevan niin paljon, mutta eihän Java ole vasta kuin 5,5-vuotias! Huhtikuussa silmälääkäri totesi Javalla olevan molemmissa silmissä lasiaisen rappeumaa ja oikeassa silmässä myös lasiaisvuotoa etukammioon. Myös silmänpaineet olivat oikeassa silmässä hieman koholla, joten käyttöön otettiin painetipat. Kesällä silmät hieman vaivasivat ja pahin tilanne tuli tämän kuun alussa, kun jouduin lähtemään Javan kanssa päivystykseen äkillisen silmävaivan takia. Lähtökohdat huomiselle silmälääkärille eivät siis ole kovin hyvät, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. :(

Lopuksi voisin käydä läpi tavoitteet, jotka listasin lähes vuosi sitten (kursiivilla vuodelle 2011 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Palataan hiljalleen takaisin agilitykentille, jos saadaan lupa (eläinlääkäri/fysioterapeutti) siihen. Tämä aikaisintaan huhti/toukokuussa. Loppuvuodesta olisi hienoa päästä taas treeniryhmään ja osallistua virallisiin kisoihin, mutta mikään kiire näillä ei ole.
- Saatiin lupa sekä fyssarilta että eläinlääkäriltä palata agilityyn ja lokakuun alusta asti Java on vuorotellut Nelen kanssa agilitytreeneissä. Tarkoituksena oli ilmoittaa Javakin mukaan vuoden viimeiseen agilitykisaan, mutta silmäongelmien takia jätettiin se välistä.

- Tokossa harjoitellaan alokasluokan liikkeet kuntoon ja otetaan tavoitteeksi yksi koekäynti. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Maksullisella tokokurssilla ei oltu, mutta parisen kertaa treenattiin kavereiden kanssa. Palauttelin ALO-liikkeitä mieleen ennen kokeita, mutta aika vähän loppujen lopuksi tuli treenattua. Koekäynti-tavoite täyttyi ja käytiin yhteensä kolmessa kokeessa. Tulokset olivat hienot: kahdesta kokeesta ALO1 ja yhdestä ALO3.

- Ongelmakoirakouluttajalle lintuongelmasta. Tämä viimeistään maalis/huhtikuussa.
- Kävin Javan kanssa ongelmakoirakoulutuksessa. Olin aika pettynyt käyntiin eikä lintuongelmalle ole tullut tehtyä yhtään mitään, vaan Java-parka on joutunut lenkkeilemään hihnassa.

- Hyvinkään koirauimalaan luultavammin tammi/helmikuussa.
- Käytiin kahdestikin pikkukoiraporukan kanssa.

Kaikki Javalle asetetut tavoitteet täyttyivät!

Nele

- Agilityssa jatketaan virallisissa kisaamista, kun ollaan saatu keinun suoritus kisatasoiseksi ja voidaan ilmoittautua agilityradalle. Epiksissä käydään keräämässä hylkyjä ja nostamassa kisamotivaatiota namien avulla. Muuten säännöllistä treenailua ja estevarmuutta.
- Keinun kisatasoisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta agilityradoilla tuli silti käväistyä ja haettua yksi nolla (hyppäriltä toinen). Epiksissä olisi voinut käydä enemmänkin.

- Mahdollisuuksien mukaan taas Agirotuun, joka ensi vuonna on Lappeenrannassa.
- Käytiin Agirodussa ja Nele kisasi yhden hyppyradan verran, kun rotukavereita ei tänä vuonna saatu mukaan joukkuekisaan.

- En tiedä tuleeko Nelestä koskaan tokokoiraa, mutta mm. perusasento pitäisi saada kuntoon. Voisi kokeilla saisinko Nelelle opetettua vähintään pari alokasluokan liikettä. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Ei menty Nelenkään kanssa maksulliselle tokokurssille eikä oikeastaan treenattu edes kavereiden kanssa. Perusasennon opetin Nelelle ja valitsin harjoiteltavista ALO-liikkeistä luoksetulon sekä liikkeestä maahanmenon. Luoksetulon Nele osaa lyhyestä matkasta, mutta liikkeestä maahanmeno on vasta osissa.

- Harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.
- Paikka ja aika sopivat erittäin hyvin, kun Clubbari järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Nele osallistui Pet-narttuihin.

Nelen tavoitteet lähes täyttyivät, ainoastaan alokasluokan liikkeen opettaminen jäi hieman vaiheeseen.

Molemmat

- Opetellaan vieläkin vaiheessa oleva nouto ja muita temppuja naksuttimen avulla.
- Javalle olen opettanut noudon alkeita, Nelelle en yhtään. Temppuja olisi voinut opettaa paljon enemmän, nyt tämän vuoden saldo taitaa olla nopeasti laskettuna vain kolme temppua.

- Otetaan kosketuskeppi käyttöön. 
- No joo, toki enemmänkin tätä olisi voinut hyödyntää.

- Ohitukset hallintaan ja hihnassa kiskominen pois (erityisesti silloin, kun mukana lenkillä vain toinen koirista).
- Ikuisuusprojekti nimeltä ohittaminen, jonka kanssa välillä sujuu ihan hyvin, kunnes joku paikallinen idiootti tunkee piskinsä väkisin meidän luokse. Hihnassa kiskomiseen en ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota, kun koirat eivät niin paljon vedä (paitsi Java metsässä).

- Lupa vieraiden koirien tapaamiseen ja omalla paikalla (tai edes jossain muualla kuin eteisessä) odottelu, kun tulee vieraita.
- Kotona omalla paikalla odottaminen muuttui haasteelliseksi siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt keksiä missä koirat odottavat. Näin ollen en ole tehnyt asialle mitään, vaan koko lauma ryntää eteiseen, kun ovikello soi. Lupa vieraiden koirien (kaikki omaan laumaan kuulumattomat) tapaamiseen olisi aika tärkeä juttu, mutta silti en ole vielä vaatinut sitä. Osasyynä on ehkä se, että monet vain päästävät tutut koirat suoraan meidän luokse ja siinä vaiheessa pitäisi itse ilmoittaa, että odottakaahan hetki ja yrittää saada koiransa jonkinlaiseen järjestykseen. Javalle ja Linalle tämä ei ehkä olisi ongelma, mutta Nelen mielestä muutamat pojat on niin ihania, että pitäisi päästä moikkaamaan heti.

- Silmätarkki ja rabiesrokotus keväällä. Rokotuksen yhteydessä Javan polvien tarkistaminen.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus tuli hoidettua.

- Yritetään viimeinkin keväällä tehdä jälkeä. Toivottavasti tähän löytyisi pieni vakiporukka koirakavereista.
- Osallistuttiin Tappien peltojälkikurssille ja kesän aikana tuli muutamaan otteeseen harjoiteltua. Enemmänkin olisi voinut, kun koirat tykkäsivät.

Molempien koirien tavoitteet täyttyivät nekin ihan ok, mutta jotenkin jäi fiilis, että alkuvuonna tuli tehtyä ja treenattua enemmän ja mitä pidemmälle vuosi eteni, sitä vähemmän harjoiteltiin.

Pikkuneiti 7 kk

Viikko sitten lauantaina Linalle tuli 7 kk täyteen. Sen kunniaksi otin loputkin lainamatot pois ja vaihdoin tilalle omat mattoni, jotka olin siirtänyt kaappiin heinäkuun alussa. Puolisen vuotta siis meni tässä sisäsiisteysprojektissa. Koirille loppujenkin mattojen vaihtuminen on vielä yllätys, sillä koko lauma on ollut jo viikon päivät vanhempieni luona. Itse tein tällä jouluviikolla kokopäiväisesti töitä, joten oli hyvä, ettei koirien tarvinnut odotella keskenään kotona. Koirattoman viikon aikana olikin tarkoitus ehtiä tehdä kotona vaikka mitä, kun illatkin olivat vapaa-aikaa, mutta totuus on, ettei sitä saanut oikeastaan mitään aikaiseksi.

Lina 7 kk

Ylläolevaan kuvaan Lina on pesty edellisenä päivänä, joten turkki on suht suora. Nyt kun pesusta on jo vähän päälle viikko, turkki on taas toivottoman kihara ja takussa. Välillä koen "pientä" epätoivoa turkin kihartumisen suhteen, mutta täytyy nyt aloittaa sopivien pesuaineiden etsiminen ja samalla aloittaa öljyjen lisääminen ruokaan. Tai onhan Linan ruokaan jo nytkin lisätty öljyä, mutta sitä voisi monipuolistaa ja miettiä tarkemmin määriä. Kuten kuvasta huomaa silmien vuotaminen on myös ongelmana ja vuoto värjää harmillisesti kuonoa. Onneksi harjakoirien kuono trimmataan näyttelyihin, joten sillä saa hieman poistettua värjäytynyttä karvaa. Luulen, että penturuoalla saattaa olla osansa värjäytymiseen, kun on kuitenkin "vahvempaa" ruokaa kuin aikuisruoka. Hyvin luultavasti vaihdan Linankin nyt syömään samaa ruokaa kuin muut koirat, mutta näistä suunnitelmista lisää myöhemmin.

Noin muuten Linalla tuntuu olevan menossa jonkinlainen mörköikä, kun kaikki vähänkin tavallisuudesta poikkeava on epäilyttävää. Lina on alkanut käyttää enemmän ääntään ja sisällä varsinkin televisiolle pitää välillä haukkua. Toivottavasti mörköilyt jossain vaiheessa häviävät, kun mieluummin ottaisin sen reippaan ja rohkean pikkuneidin takaisin.

Koko lauma yhteiskuvassa

Hyvää Joulua!

Kisakauden päätös: nollavoitto!

Tämän vuoden agilityn kisakausi päättyi kohdallamme tänään oman seuran kisoihin Lempäälässä. Ja aika huikea päätös olikin, kun Nele yllätti ja otti hienon nollavoiton!

Keinua ei radalla ollut, mutta sen sijaan pari ansapaikkaa ja olin varma, että hyllytetään jompaan kumpaan niistä. Lähdimme radalle jo kuudentena. Ensimmäinen ansa oli A alun kolmen hypyn takana, joilta piti kuitenkin kääntyä putkeen. Etukäteen pelkäsin, että Nele kiihdyttää suoraan A:lle, mutta hyvinhän tuo lopulta kääntyi putkeen. Seuraavaksi piti selvitä kepeistä. Pelasin varman päälle ja valitsin meille helpomman puolen, vaikka se tarkoittikin takaaleikkausta pituudella. Nele haki keppien aloituksen hyvin ja pujotteli loppuun asti! Toinen ansa oli sopivasti muurin takana odottava puomi, johon ei kuitenkaan saanut mennä, vaan seuraava este oli pussi. Tässä tein vahvemman haltuunoton muurin jälkeen ja sain Nelen valitsemaan pussin. Loppurata olikin helpompaa suoraan juoksemista.



Vihdoinkin virheetön rata! Heti radan jälkeen kuulutus kertoi, että ehdittiin ihanneaikaan, joten saimme toisen LUVA-nollan. Todellinen yllätys oli se, että Nele myös voitti! Miniykkösiä oli kuitenkin kisaamassa 20 ja silti Nele voitti toiseksi tulleen parilla sekunnilla. Palkinnoksi saatiin pussi koiranruokaa ja omistajalle suklaata, teetä, kynttilä ja noutajaa muistuttava piparimuotti. Sekä lahjakortti tähän kisaan käytetyn tilalle. :)

Tänä vuonna kisasin Nelen kanssa yhteensä 14 kertaa, joista viidessä saatiin tulos. Tuloksista kaksi oli nollia, muuten oli enemmän tai vähemmän virhepisteitä. Nyt kaikki koirat saavat pitää parin viikon tauon agilitysta ja ensi vuonna jatketaan sitten uusilla suunnitelmilla.

Itsenäisyyspäivän mätsäri ja epäonnistunut agility

Tiistai eli itsenäisyyspäivä oli vapaata myös työharjoittelusta, joten suunnistin sen kunniaksi Linan kanssa Ylöjärvelle mätsäriin. Lina osallistui 5-8 kk pentuihin, joita paikalla oli hieman yli 40. Kehässä Linaa jännitti vieläkin, mutta nyt häntä oli välillä jo enemmän ylhäällä kuin viime pentunäyttelyssä. Pöydällä Lina antoi ihan hyvin tutkia, mutta huomasi, että hampaiden katsomista ei olla taas hetkeen tehty. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä oli sijoittuminen niin lähellä! Meidän jälkeen käteltiin vielä yksi koirakko pois ja loput kehään jääneet olivatkin ne, jotka pääsivät palkinnoille. Ei siis ollenkaan huonompi esiintyminen Linalta, nyt täytyy bongailla lisää mätsäreitä, että voidaan harjoitella ennen ensimmäistä virallista näyttelyä.

Keskiviikkona lähdin koirien kanssa Tappien yhteislenkille Hervannan Suolijärvelle. Tämä oli nyt toinen arki-illan yhteislenkkimme, kun viime viikolla suuntasimme porukalla Kauppiin. Yksin lenkkeileminen on näillä keleillä erityisen tympeää, joten on paljon kivempaa saada seuraa ja samalla jaksaa lenkkeilläkin pidemmän matkan. Nele ja Lina saivat sekä Kaupissa että Hervannassa juosta myös vapaana, kun vastaantulijoita oli vähän.

Tänään sen sijaan ei olisi pitänyt lähteä kotoa mihinkään. Ulkona on aivan mahdoton loskakeli, jota koirat eivät arvosta ollenkaan. Siitä huolimatta lähdettiin Tallille treenaamaan. Ilmoitin Nelen viikon päästä samaisessa paikassa olevaan agilitykisaan, joten ajattelin, ettei harjoittelu olisi huonosta... Tein pienen radan, jossa oli keinu ja kepit. Kepit meni molemmin puolin hyvin, varsinkin aloituksen Nele on viime aikoina hakenut hienosti. Pujottelun lopussa sen sijaan alkaa herkästi vilkuilemaan minua. Täytyy välillä treenailla niin, että laittaa loppuun verkot. Mutta jos kepit meni hyvin, oli keinu rikki. Ei konkreettisesti, vaan Nele ei enää mennyt keinua kunnolla. Tulee kyllä keinulle, mutta pysähtyy puoliväliin, jää tuijottamaan ja joko hyppää alas tai kääntyy ympäri ja tepsuttelee alas. Argh, miten voikin yksi typerä este olla näin hankala! Täytyy myöntää, että hermot alkoivat mennä itseltäkin ja senhän arvaa, että jos yhtään hermostun, niin Nele ei tee enää mitään. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tein saman radan myös Javan kanssa ja Javahan teki lentokeinun. Toivottavasti ei loukannut itseään. :( Javaa en ilmoittanut kisaamaan ja Java saa nyt viettää agiliidottoman loppuvuoden. Treenien valopilkku oli Lina, joka on agilitykentällä niin innoissaan. Tehtiin vähän putkia ja kokeiltiin lähes maahan laskettua rengasta, jonka Lina meni hienosti. Luultavasti Linakaan ei enää loppuvuonna tee "agilitya", mutta ensi vuonna on sitten ihan toiset kuviot.

Linalla on viikon päästä ikää jo 7 kk ja onhan se niin, että Linan pikkupentuaika on ohi. Kohta saa odotella ensimmäisiä juoksujakin. Lina on hienosti jaksanut pidätellä työpäiväni ajan, joka torstainakin venähti yli kahdeksaan tuntiin. Melkein voisi sanoa, että Lina on nyt sisäsiisti ja ensi viikonloppuna laitan loputkin omat matot lattialle.

Tänään koirat käväisivät vaa'alla. Java ja Lina painavat nyt saman verran, mutta lukema on kummankin kohdalla yllättävä: 3,8 kg. Javan kohdalla lukema on varmasti oikea, sillä saman verran näytti myös eläinlääkärin vaaka, kun kävimme päivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että Java on laihtunut 400 g ja Lina on saanut painoa viime punnituksesta vain 100 g! Kovin ovat hoikkia tyttöjä molemmat. Nelekin olisi oman vaa'an mukaan laihtunut 300 g ja painoa olisi nyt 4,9 kg. Onko enää mikään ihme, jos koirat ovat sitä mieltä, etteivät saa kotona tarpeeksi ruokaa?! Onneksi näin joulun aikaan ei tule olemaan pulaa ruoasta, kun koirat näillä näkymin pääsevät porukoitteni herkkupöydän ääreen pidemmäksi aikaa kuin allekirjoittanut.

Kuva: Tytti Käyhkö

Säkäkorkeudeltaan Lina on luultavasti samoissa lukemissa kuin viimeksi tai ainakin samoissa kuin Java. Tosin Lina kyllä usein näyttää Javaa pienemmältä, mutta se voi johtua myös siitä, ettei Linalla vielä ole massaa samalla tavalla kuin Javalla. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa taas mittailla tätäkin asiaa. Omasta mielestäni Lina on vähän liian pieni, mutta vilkaisu kiinanharjakoirien rotumääritelmään kertoo, että "Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm." Tuon mukaan Nele olisi 2 cm ihanteen yläpuolella, mutta jostain syystä Nelen koko miellyttää itseäni enemmän kuin Javan tai Linan. Useimmat näkemäni harjakoirat ovat ihannekorkeuden ylärajoilla tai yli, joten tuntuu hassulta, että rotumääritelmä hyväksyy noinkin pienet harjakoirat (tiedä sitten miten todellisuudessa näyttelytuomarit...). Agilityn kannalta Lina jäisi näillä näkymin selvästi miniksi.

Pesä

Eilen harkitsin hetken, josko olisin lähtenyt Nelen kanssa agilityn epiksiin SDP:lle. Nelen kanssa pitäisi harjoitella keppejä ja keinua kisatilanteessa, joten sinänsä epikset olisivat tehneet hyvää, mutta yhtään ei innostanut se, että epiksissä menisi taas useampi tunti ja vain yksi koira saisi tekemistä. Joten episten sijaan suuntasin koirien kanssa ensin shoppailemaan (tämä tarkoitti koirille tylsää autossa odottelua) ja sen jälkeen metsälenkille.

Ostin koirille M&M:stä Bio-Groomin Silk Cream Rinse hoitoaineen, jota olen aiemminkin käyttänyt turkkeihin. Täytyy kokeilla sitä huomenna Linan turkkiin, vaikka totuus on, että kohta Linaa varten pitää ostaa ihan kunnon pesuaineet. Käväisin myös M&M:n lähellä olleessa Hong Kong-myymälässä ja mukaan tarttui peti, jollaista olen etsinyt Javalle:

Lämmin pesä Javalle

Javan lisäksi myös Lina on välillä nukkunut pesässä, Nele sen sijaan ei ole tainnut mennä sinne kertaakaan. Tällä hetkellä koirillani on viisi erilaista petiä, joten tässähän voisi hyvin lisätä laumaa vielä kahdella. :)

Laitetaan tähän samaan vielä kuva tossuista, jotka ostin jo aiemmin. Bongasin tossut harjakoirafoorumin kirppikseltä ja onneksi kukaan muu ei ollut vielä ehtinyt varata niitä. Kuvassa tossut ovat Javalla vain nopeassa testissä, joten vasta pakkasilla selviää onko niistä mihinkään vai tippuvatko heti tassuista.

Näyttää kuin Java liikkuisi...oikeasti Java jäi tähän asentoon, kun tossut laitettiin

Tänään treenailin kaikkien koirien kanssa hieman agilitya. Nelen kanssa otin keinua, joka ei ehkä mene ihan niin hyvin kuin pari viikkoa ennen kisoja voisi toivoa. Välillä Nele menee keinun oikein hienosti, välillä taas jää empimään. Tuntuu, että keinulla on nyt tullut ehkä vähän takapakkia. Java sai juosta muutaman esteen ihan huvin vuoksi, täytyy nyt katsoa ilmoitanko Javaa kuitenkaan kisaamaan tänä vuonna. Silmätippojen varoaika ehtii loppua ennen kisoja, mutta.... Linan kanssa tein putkea, johon yhdistettiin myös pari hyppyä (luonnollisesti ilman rimoja). Lisäksi otettiin eteenlähetystä. Linan innokkuus on aivan ihanaa katseltavaa, kunpa ei nyt hukattaisi sitä mihinkään!

Java päivystyksessä

Torstaina Java sai minut pelästymään oikein kunnolla. Silloin oli koirien pesupäivä, joka päättyi yllättäen siihen, että lähdin Javan kanssa vauhdilla päivystykseen.

Ilta alkoi ihan normaalisti ja ensin pesulle pääsi takkuinen pentu, joka myös Lina-nimellä tunnetaan. Pesuväli oli kaikkien kiireiden takia venynyt puoleentoista viikkoon ja sen kyllä huomasi takkujen laadusta ja määrästä. En tiedä onko Lina jo aloittanut pentuturkin vaihtamisen, mutta ainakin turkki on paljon pidempi kuin Nelellä samassa iässä. Ja tietysti nämä sadekelit vain pahentavat takkujen muodostumista. Linan jälkeen pesin heti perään Javan, jolla turkki on kasvanut jo niin paljon, että menee vaatteista herkästi takkuun. Päätin tuossa jokin aika sitten, että voisin tänä talvena kokeilla sellaista, että pidän Javan turkin suht lyhyenä ja ulkoillessa Javalla olisi aina vaatetusta päällä. Puolipitkä turkki nimittäin takkuuntuu vaatteista heti eikä edes lämmitä kunnolla. Java vaikuttaa usein olevan kylmissään ulkona, joten kokeillaan, josko kunnon manttelit ja haalarit auttaisivat tänä talvena asiaan.

Javan pesun jälkeen kaivoinkin isomman trimmerin kaapista ja ajoin turkin 13 mm leikkuukammalla. Korvat ja hännän jätin ajamatta enkä muutenkaan vetänyt turkkia niin tarkasti lyhyeksi kuin elokuussa. Samalla trimmasin myös Javan naaman. Lopuksi katsoin vielä kammalla läpi, ettei jäänyt yhtään takkuja ja vaihdoin Linan kampaamiseen, jossa menikin hetki. Välillä Lina makaa kiltisti paikallaan kammatessa, mutta suurimman osan ajasta yrittää vaihtaa asentoa, nousta ylös, pureskella kampaa, yms. Takkujen aukaisemisesta Lina ei tykkää yhtään, mutta pitää nyt olla tarkempi pesuvälin kanssa, ettei se enää veny liikaa. Lopulta oli molemmat koirat valmiit ja aika lähteä iltalenkille.

Tässä vaiheessa huomasin, että Java siristelee oikeaa silmäänsä. Ajattelin, että silmään on varmaan mennyt karvoja naaman trimmauksen yhteydessä. Iltalenkin jälkeen aloin puhdistamaan silmää ja yllätys oli melkoinen! Oikean silmän mustaa keskustaa ja värillistä osaa ei enää erottanut, vaan silmä oli punainen ja samea. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Kokeilin näkeekö Java ja tuntui, ettei oikein reagoinut oikealla silmällä. Heti ensimmäinen ajatus tilanteessa oli, että Javalta on irronnut linssi ja koiralla kipuja. Tässä vaiheessa paniikki oli jo melkoinen ja soitin nopeasti päivystykseen.

Kello oli noin 23.15, kun lähdin Javan kanssa kohti Tuhatjalan päivystystä. Nele ja Lina pääsivät myös mukaan, mutta saivat odotella autossa. Ilta oli onneksi hiljainen ja pääsimme samantien eläinlääkärille. Eläinlääkäri katseli silmää pitkään ja tutki ensin onko sarveiskalvossa haavoja - ei onneksi ollut. Seuraavaksi mitattiin silmänpaineet, jotka olivat normaalit. Tässä vaiheessa silmän musta keskusta alkoi jo pikkuisen erottua ja Java piti silmää vähän enemmän auki. Lopulta diagnoosiksi tuli akuutti oikean silmän sidekalvon tulehdus, johon saatiin lääkkeeksi antibioottia sisältävät silmätipat. Lisäksi eläinlääkäri kehotti varaamaan ajan silmälääkärin kontrolliin.

Päivystyksestä kotiuduimme kello yhden aikoihin ja siinä vaiheessa Javan silmä oli jo enemmän palautunut normaalin näköiseksi. Tällä hetkellä oikeassa silmässä on pientä punoitusta silmän valkoisessa osassa, mutta muuten silmä näyttää samalta kuin vasenkin. Reissu päivystykseen tuli maksamaan vähän päälle 180e, josta Tapiola toivottavasti korvaa osan. Perjantaina soittelin myös Hakametsään, mutta silmälääkärille aikoja oli vapaana vasta joulun jälkeen. Koska kuitenkin haluaisin nimenomaan heidän silmälääkärilleen, odottelemme nyt Hakametsän antamaan aikaan, ellei mitään hälyyttävää tapahdu.

Tämä on nyt toinen kerta, kun Javan naaman trimmaamisen yhteydessä tapahtuu tällainen yllättävä terveysongelma. Joko kyseessä on todella huono sattuma tai Java jostain syystä on alkanut reagoida trimmaukseen vahvasti. Päätinkin, etten enää trimmaa Javan kuonoa ihan lyhyelle karvalle, vaan annan karvan nyt kasvaa ja katsoo sitten mikä olisi hyvä pituus. Ehkä Javasta tulee kohta enemmän terrierin kuin kiinanharjakoiran näköinen...

Hiljaisempaa

Blogiin saattaa tulla nyt hieman hiljaisempi jakso, kun aloitin viikko sitten työharjoittelun ja päivät kiitävät taas vauhdilla eteenpäin eikä ehdi enää niin paljon istua tässä tietokoneella. Ainakin ensimmäisen viikon aikana olin iltaisin ihan poikki eikä koirienkaan kanssa tullut tehtyä mitään erityistä. Alkuviikko on aina iltaisinkin yhtä säntäilyä, kun maanantaisin on Javan / Nelen agilitytreenit ja tiistaisin oma koulutusvuoroni.

Kuva: Tytti Käyhkö

Java ja Nele ovat jo aiemmin saaneet osansa siitä, että olen monta tuntia päivässä pois, mutta Linalle tämä on uusi juttu, että olen joka päivä tietyn ajan pois. Viime viikolla nauhoitin koiria kahdesti, tällä viikolla vasta kerran. Viime viikon nauhoituksissa ei kuulunut kuin muutama yksittäinen Linan komentohaukku, mutta tänään nauhoituksessa kuului jo paljon levottomampi pikkupentu. Komentohaukkujen lisäksi Lina haukkui jotain mielestään jännittävää. Toivon todella, ettei koirien yksinolon kanssa tule ongelmia, ei nyt yhtään jaksaisi mitään sellaista...

Kuva: Tytti Käyhkö

Tämän postauksen kuvat ovat Tesomalta jo reilun viikon takaa. Silloin oli sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistoi pitkästä aikaa. Koirat nauttivat täysillä menosta, kun tassut pysyivät kuivana ja kuraa ei ollut joka paikassa. Lisää tällaisia päiviä eikä vesisadetta!

Kuva: Tytti Käyhkö

Koirahierontaa ja näyttelytreenit

Torstaina Java ja Nele pääsivät pitkästä aikaa hierottavaksi. Kumpikin oli edellisen kerran hierottu kesällä, joten vähän jännitti millaista kommenttia varsinkin Java saisi. Koirahierojana oli Susanna Myllynen, joka on yksi Tampereen Pikkukoirien yhteistyökumppaneista ja saimmekin hieronnan jäsenhintaan.

Ensin oli vuorossa Nele, sitten Java. Lina sai tyytyä vain katselemaan ja häiriköimään (oikeasti Lina oli kiltisti ja pääasiassa nukkui vieressäni). Java ja Nele olivat molemmat enemmän jumissa vasemmalta puolelta ja yllättäen Nele oli kauttaaltaan enemmän jumissa kuin Java. Mitenkään huolestuttavasti ei silti kumpikaan ollut jumiutunut ja Susanna arveli, että jatkon osalta toinen hierominen lyhyen ajan sisällä olisi riittävä tähän tilanteeseen. Näin ollen tytöt pääsevät uudellaan hierottavaksi jo tulevana perjantaina.

Jotta Linakin saisi jotain tekemistä, menimme torstai-iltana TamSKin näyttelytreeneihin. Treenit olivat Tallilla ja koirat oli jaettu isoihin sekä pieniin. Taas Linaa jännitti, mutta ei ihan niin paljon kuin näyttelyssä. Treenien pöytäosuus meni hyvin, mutta liikkeessä häntä oli yhä vieläkin alhaalla eikä se meinannut kehumisesta huolimatta nousta. Treenien järjestelyt itsessään olivat iso pettymys (minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja ei saanut ja juuri niitä olisi kaivannut), mutta tajusin siinä entistä selvemmin, että täytyy nyt harjoitella kunnolla myös kehän liikkumisosuutta. Jos vaikka Turussa häntä olisi jo pystyssä. :)

Mutta on pakko todeta, että koirien kouluttaminen on viime aikoina jäänyt ja pahasti. Luultavasti se on tämä pimeys, joka on aiheuttanut sen, ettei ole oikein löytynyt innostusta mihinkään. Vaikka en yhtään tykkää talvesta, olisi pieni pakkanen ja vähän lunta parempi kuin pimeys ja märkyys. Tänäänkin oli niin mukava lenkkeillä, kun aurinko paistoi ja polut eivät olleet kuraisia! Mutta ensi viikoksi luvataan taas plussaa...

Lopuksi muutama kuva viime viikon reissulta Kankaanpäähän, jolloin tuli käväistyä pidemmällä metsälenkillä:

Puolivuotias

Tänään Linalle tuli 6 kk täyteen. Painoa ei ole tullut lisää sitten viime punnituksen (eli vaaka näytti vieläkin 3,7 kg), mutta yläkulmureista ollaan päästy eroon! Ensimmäinen tipahti heti Lahden pentunäyttelyn jälkeen ja toinen lähti juuri ennen Helsingin vastaavaa. Pysyvät kulmurit olivat jo kasvaneet ainakin puoliväliin naskaleita, mutta en kuitenkaan stressannut suuremmin asiasta. Jonkin verran yritin heilutella Linan naskalikulmureita, mutta loppujen lopuksi luiden syöminen hoiti irroituksen.

Sisäsiisteys on viime aikoina ihan vähän taantunut ja Lina on tällä viikolla ainakin kaksi kertaa pissannut sisälle. Toinen näistä oli aamulla ja toinen hieman pidemmän ulkoilun jälkeen. Odotan niin sitä hetkeä, että Lina jaksaisi ja pystyisi aamuisin pidättämään niin kauan, että ehdin tehdä aamutoimia ennen ulkoilua. Aika hyvin tässä ollaan jo edetty, ettei suoraan sängystä noustessa tarvitse samaan aikaan vetää takkia päälle, mutta ihan varmaa aamusisäsiisteyttä ei näköjään vielä ole. Pidempien lenkkien jälkeen taas täytyisi itse muistaa joko käyttää Lina ennen kuin tullaan sisälle tai aika pian hetken kotona oleskelun jälkeen, koska tämän viikkoinen ei ollut eka kerta, kun vahinko käy samanlaisessa tilanteessa.

Tällä viikolla olin myös kolme päivää koulussa, joista kaksi päivää oli täydet 7 h + matkat. Olen ihan varma, että Lina ei tiistaina ollut jaksanut pidätellä koko päivää, mutta eipä ole pissalätäkköä löytynyt vieläkään! Keskiviikkona edellä mainittu onnistui ja koko päivän täällä pyöri myös nauhoitus. Seitsemän tuntia koirat olivat hiljaa, mutta viimeisen puolen tunnin aikana varsinkin Lina alkoi olla jo levoton. Päivän saldo oli muutama yksittäinen haukahdus. Ensi viikosta eteenpäin koirat saavatkin tottua uuteen päivärutiiniin, kun aloitan yhdeksän viikon työharjoittelun ja olen joka arkipäivä 6,5 h + matkat pois.

Helsingin pentunäyttely

Eilen osallistuimme Linan toiseen ja samalla meidän osalta tämän vuoden viimeiseen pentunäyttelyyn Helsingissä. Harjakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn 15 (paikalla 14). Tällä kertaa sää ei suosinut, vaan taivaalta tuli enemmän tai vähemmän tihkusadetta ja kosteushan saa Linan turkin helposti kihartumaan. Lisäksi trimmerin akku hyytyi perjantai-iltana ja naaman trimmaaminen jäi aamuun. Lina ei toimenpidettä arvostanut, vaan laittoi aika tehokkaasti vastaan. Matka Helsinkiin ei siis alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Java ja Nele pääsivät taas Hervantaan, kun tiedossa oli pitkä päivä näyttelyreissulla.

Pentunäyttely oli Messukeskuksessa ja olimme paikalla jo klo 10 maissa, kun kehän alkaminen oli merkitty vasta 11.30. Koska pentunäyttelyn lisäksi Messukeskuksessa oli myös neljät messut, oli ihmisiä joka puolella ja tungos sen mukainen. Lina oli pikkuisen reippaampi kuin Lahdessa, mutta selvästi vieläkin jännitti. Kehän alkua saimme lopulta odotella ihan kunnolla, kun oli tunnin myöhässä. Lina alkoi väsähtää ja olisi mielellään mennyt nukkumaan.

Nuorempia (5-7 kk) narttuja oli ilmoitettu viisi ja mukana oli tälläkin kertaa myös Linan sisko. Tuomarina toimi Harri Lehkonen, joka kulki kehässä vinkulelu kädessä.

Lina liikkui kyllä mukanani ja seisoi suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta häntä ei noussut liikkeessä ja muutenkin Lina oli jotenkin tosi apaattinen. Tuomarin vinkulelua katsoi ihmetellen ja pöydällä antoi ihan hyvin käsitellä. Sijoitus oli lopulta sama kuin Lahdessa eli pikkunarttujen toinen kunniapalkinnolla. Apaattisuus näkyi arvostelussakin:

Tottumattomasti esiintyvä narttupentu. Miellyttävä pää ja hyväasentoiset korvat. Hyvin kulmautuneet raajat. Hieman lyhyt rintakehä, mutta oikeat mittasuhteet. Saisi käyttää enemmän häntäänsä ja esiintyä itsevarmemmin. Terveet liikkeet. Pentuturkissa.

 Kaikki 5-7 kk nartut

Ensimmäisenä Linan sisko Elsie, toisena Lina - kuin kaksi marjaa :)

Tuomari heitti vinkulelun Linan eteen (tyylinsä kullakin...)

Pentuluokan lisäksi Lina esiintyi vielä kasvattajaluokassa (kuten Lahdessakin). Pentunäyttelyn jälkeen Lina pääsi hetkeksi autoon nukkumaan, kun pitihän sitä kaikki messutkin kiertää nopeasti. Lemmikkimessuilta ostin Linan turkkia varten silkkitippoja, pienen karstan ja kaikille koirille luita.

Seuraavaksi olen suunnitellut Linalle Turun KV-näyttelyn pentuluokkaa, mutta se on vasta tammikuussa. Ennen sitä pitää etsiä iloa esiintymiseen! Eli ei muuta kuin mätsäreihin treenaamaan.

Vuonna 2004 ja 1997

Lueskelin läpi pari vanhempaa agilitykirjaa, jotka molemmat olivat lainassa kirjastosta:

Vasemmalla on Agility lähdöstä maaliin, jonka on kirjoittanut Inger Jalakas. Tämä on kirjoitettu vuonna 2004 ja suomennettu kolme vuotta myöhemmin eli 2007. Olin ihan yllättynyt miten hyvä tämä kirja oli! Toki kirjassa esitetyt agilitysäännöt olivat jo vanhentuneet ja luvan pyytämistä opetettiin koiralle vanhanaikaisesti niskasta nappaamalla sekä "lukemalla lakia", jos koira yritti karata ennen lupaa nameille. Mutta esteiden opetukseen annettiin hyviä vinkkejä ja vaihtoehtoja (pujottelussa mm. 2x2 - ei tosin tällä nimellä, kuja, verkot) ja palkkakin suositeltiin antamaan muualta kuin kädestä. Kirja ei myöskään voi olla huono, jos siinä kritisoidaan sekarotuisten syrjintää agilityssa (valioituminen).

Tämä kirja oli olemassa jo silloin, kun vasta aloitin Javan kanssa agilityn ja omalla tavallaan on harmi, etten lukenut sitä silloin. Toisaalta en ehkä olisi sisäistänyt sitä samalla tavalla kuin nyt, mutta aivan varmasti siitä olisi ollut enemmän hyötyä silloin! Paljon kirjassa oli sellaista, jonka itse olen oppinut vasta parin viime vuoden aikana, mutta jotka näköjään ovat olleet olemassa jo aiemmin.

--

Oikealla olevaa ei oikeastaan voi sanoa kirjaksi vaan kyseessä on enemmänkin vihkonen. Kyseessä on Risto Koposen Agility, luonnollinen ohjaus ja rutiinit liikesarjat, joka on vuodelta 1997! Pakkohan se oli katsoa mitä tuohon aikaan agilitysta kirjoitettiin... Vihkosen lukemista häiritsi suuresti useat kirjoitusvirheet ja epämääräiset piirrokset, joista ei aina oikein voinut ymmärtää mitä niissä haettiin. Mutta tuohon aikaan ei tainnut ollut Wordin oikolukua eikä agilityrataohjelmistoja. Ohjaustekniikatkin olivat välillä hieman hankalasti ymmärrettäviä, kun vihkosessa ei esim. puhuttu valssista, vaikka ymmärtääkseni sellaisesta oli kuitenkin kyse.

Jo vuonna 1997 "houkutinta" suositeltiin pitämään muualla kuin kädessä. Javaa olen hyvin pitkään palkannut treeneissä kädestä ja tämä on viime aikoina alkanut harmittaa. Näiden kirjojen lukeminen ei yhtään auttanut asiaa, kun ajat sitten on ollut tiedossa, että namien tarjoaminen kädestä ei ole kannattavaa. Aikoinaan jo alkeiskurssilla olisi pitänyt opettaa palkkaus alustalta tai lelulla ja ohjatuissa treeneissä vaatia samaa. Toisaalta Javan kanssa ongelmana on ollut karkaaminen lelu suussa, joten tämän takia olen jatkuvasti luistanut lelupalkasta. Jokohan olisi aika opettaa koiralleen, että lelu suussa karkaaminen ei ole kannattavaa?!

Tämän päivän kevennys tuli Koposen vihkosessa olleista "vaativista" kolmosluokan radoista vuodelta 1997, jotka vastasivat nykyisiä ykkösluokan ratoja. Ei kyllä yhtään haittaisi, jos nykyäänkin voisi vielä kolmosissa päästä välillä noin helpolla. :) (Paitsi että Javahan ei käsipalkkauksen takia irtoaisi kunnolla ja supersheltit terriereineen vetäisivät sellaiset ajat, että hitaampaa alkaisi jo heikottaa).

Koirauimalassa

Java kävi tänään toista kertaa uimassa Hyvinkään koirauimalassa. Kyseessä oli Tampereen Pikkukoirien järjestämä lajiin tutustuminen ja yhteensä kymmenen pikkukoiraa oli uimassa kahteen ryhmään jaettuna. Ensimmäisen kerran Java kävi ko. paikassa tammikuussa eikä silloin oikein innostunut sisäuinnista. Tästä syystä halusin myös tälle kerralle avuksi uittajan.

 Uittaja apuna - pallokin napattiin matkalta mukaan

 Pallon perään Java jaksoi uida

 Uintiliivien irroittelua

Uitettu koira, joka alkaa olla kylmissään (jostain syystä Javan kyynärpää punoittaa, en tiedä onko syynä uintiliivi, valjaat vai eräs mustavalkoinen karvapallo)

Viimeinen pallo

Tällä kertaa Java lähti paljon innokkaammin pallon perään. Uintivuoron lopulla Java alkoi väsähtää ja kylmäkin tuli, joten siinä vaiheessa oli hyvä siirtyä suihkun puolelle ja kuivattavaksi. Ihan hyvä fiilis jäi, kun Javakin oli nyt reippaampi (vaikkei vieläkään ihan täysin arvostanut tätä toimintaa).

Nele ja Lina eivät päässeet mukaan uintireissulle, vaan pääsivät molemmat viettämään aikaa Hervantaan. Tämä oli Linan ensimmäinen kerta, kun jäi hoitoon, mutta hyvin oli kuulema mennyt. :)

Innokkaita koiria

Omatoimitreenaaminen on viime aikoina jäänyt, kun ei ole ollut innostusta. Tämä johti siihen, että maanantain ohjatuissa treeneissä Nele oli aivan yli-innoissaan kentälle päästessään, kun takana oli kaksi viikkoa agitaukoa. Aikamoiseksi sekoiluksi meidän rata paikoitellen menikin ja jälkikäteen asiaa miettiessäni tajusin, että en vain osannut ohjata Neleä kunnolla. Jotenkin Nelen kanssa ennakko-oletuksena on aina hitaus ja sellainen haahuilu, joten kun koira meneekin vauhdilla ja vaatisi selkeän ohjauksen sekä ajoissa olevat käskyt, olenkin itse hidas ja myöhässä.

Yksi syy treenaamisen innostamattomuuteen on se, että treeneissä koirat menevät todella hienosti, mutta kisoissa mikään ei onnistu. Jotenkin sellainen olo, että onko treenaamisesta mitään hyötyä... Omatoimitreenejä enemmän tarvetta voisikin olla nyt epiksille (kisamainen keinu ja kepit), mutta tietenkään sellaisia ei ole tarjolla kuin ylihintaan.

Tänään kuitenkin käväistiin Tallilla ja mukaan pääsivät kaikki koirat. Javan ja Nelen kanssa tein muutaman esteen radan, jossa oli juurikin kepit sekä keinu. Kepeillä oli verkot alussa ja lopussa eikä pujottelun kanssa ollut mitään ongelmia. Tallin keinun Nele meni radan osana heti ja vielä tosi nopeasti. Javalla taasen käytin keinun päällä namialustaa siitä syystä, ettei Java tekisi lentokeinua, vaan malttaisi kunnolla hidastaa. Molemmat agiliitivät hyvin ja innokkaasti, ei voi olla kuin tyytyväinen.

Lopuksi Lina sai tehdä hieman pentuagia. Lina oli aivan ihanan innoissaan! Palkkasin aluksi namialustalta, mutta kokeiltiin myös lelua ja "kuollutta" lelua, jotka molemmat toimivat. Kunpa Linan into ei nyt katoaisi mihinkään. Ainakin saalisviettiä tytöltä löytyy enemmän kuin Neleltä ja nyt vain täytyy olla tarkkana, että saa sen kanavoitua agilityyn eikä esimerkiksi lintujen jahtaamiseen...Tällä kertaa tehtiin putkea (en edes tiedä montako kertaa Lina ehti putken juosta, kun "hieman" innostui) ja pikkuisen eteenlähetystä.



Pikkuhiljaa täytyisi alkaa miettiä ja suunnitella miten Linan kanssa haluaa agilityssa edetä.

Lahden pentunäyttely

Sunnuntaina oli Linan kehädebyytti Lahden pentunäyttelyssä. Kiinanharjakoiria oli näyttelyyn ilmoitettu kymmenen (paikalla kahdeksan) ja kehässä oli tarkoitus olla jo kymmenen jälkeen. Matkaseuraksi lähti treenikaverini pumi-pentunsa kanssa. Javan ja Nelen vein aamulla Hervantaan hoitoon, koska muuten yksinolosta olisi tytöille tullut ihan liian pitkä.

Iloinen yllätys oli törmätä näyttelyssä sekä Linan siskoon että veljeen. Lina itse ei kyllä ilahtunut, vaan oli sitä mieltä, että kaikki muut koirat ovat pelottavia. Narttuja näyttelyssä oli viisi ja kaikki ikää 5-7 kk. Tuomarina oli Elina Haapaniemi.

Lina liikkui ihan ok ja pöydälläkin oli kiltisti. Olisin itse toivonut vähän lisää reippautta, mutta eiköhän sitä tule ajan kanssa. Tuomari sijoitti meidät toiseksi ja antoi kunniapalkinnon. Arvostelu oli seuraavanlainen:

5,5 kk vanha miellyttävän tyyppinen powder puff. Sopiva raajakorkeus. Eritt. hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Hyvä purenta. Kaunis kaula. Hyvin kulmaut. niin edestä kuin takaa. Hyvä runko. Hyvät sivuliikkeet ja hännän kanto. Vain hieman ahdas takaa. Miellyttävä kokonaisuus.

Lina 5,5 kk. Kuva: Essi Suominen

Kehädebyytti meni paremmin kuin hyvin, mutta noin muuten Linaa kovasti vain jännitti. Kehän jälkeen vein Linan hieman pidemmälle kävelylle, mutta Lina ei voinut ollenkaan tehdä asioitaan, vaan koko ajan piti pälyillä ja ihmetellä kaikkia ääniä. Muita koiria Lina väisti jalkojeni taakse eikä tosiaan suostunut moikkaamaan edes sisaruksiaan. Onneksi sentään ihmiset olivat vielä Linan mielestä kivoja. Näyttelypäivästä tuli todella pitkä, kun kotona oltiin vasta iltakuuden jälkeen. Iltaruoan jälkeen Lina painui suoraan nukkumaan.

Lauantaina olin Linan kanssa kenraaliharjoittelemassa Hakametsän mätsärissä. Jo siellä Linaa jännitti muut koirat ja vähän taisi olla kylmäkin. Kaikenkokoiset pennut olivat samassa kehässä ja onneksi kävi niin hyvä tuuri, että pariksi saatiin mäyräkoira. Lina esiintyi taas ihan kivasti (jälleen se reippaus puuttui) ja saatiin punainen nauha. Punaisten kehästä jouduimme heti pois.

Linan mielipide mätsäristä ja itsekin ihmettelen jotain

Viisi kuukautta ja risat

Linalle tuli viisi kuukautta täyteen jo lähes pari viikkoa sitten. Tämähän tarkoittaa sitä, että pentunäyttelyiden ovet ovat nyt meillekin avoinna! Linan kehädebyytti on aivan tuota pikaa eli jo sunnuntaina, kun suuntaamme kohti Lahtea.

Tässä kuvassa turkin pesusta noin neljä-viisi päivää

Pikkuneidiltä on nyt irronnut takahampaita, mutta yläkulmurit sen sijaan ovat vielä tukevasti paikoillaan. Vieressä kasvaa jo pysyvät kulmurit, joten katsotaan joutuuko tässä taas kohta eläinlääkäriin... Vaa'allakin ollaan käyty ja se näytti 3,7 kg. Säkämittauksessa sain Linalle korkeutta 26 cm - Javalle 27 cm ja Nelelle 32 cm.

Olen nyt nauhoitellut koiria lähes joka kerta, kun jäävät tänne keskenään. Nauhoitusten perusteella oli hyvin helppo kuulla, että syy naapurin unien häiriköintiin oli (kukapas muukaan) Lina. Javan ja Nelen aamulenkin ajan Lina sekä ulvoi että haukkui täällä. Ei sentään jatkuvasti koko 20 min aamulenkin ajan, mutta ihan riittävän kauan. Kaikki muut yksinolot (kaikki koirat / Java & Lina / Nele & Lina) ovat olleet lähes hiljaisia. Niidenkin yksittäisistä haukahduksista on vastannut Lina, joka on selvästi halunnut valloittaa Javan tai Nelen nukkumapaikan ja ilmaissut mielipiteensä asiasta. En tiedä miten tällaiset haukahdukset saisi pois... Naapurit nyt eivät voi tuollaisesta valittaa (tai ainahan voi...), mutta ei ole kiva, että Lina käy ärsyttämässä vanhempia koiria.

Aamuisen haukkumisongelman olen ratkaissut sillä, että kaikki koirat lähtevät samaan aikaan lenkille. Muutenkin ollaan nyt paljon lenkkeilty koko porukalla, vaikka se onkin (vielä) hyvin hidasta etenemistä.

ALO1 x 2

Olin eilen Javan kanssa TamSKin järjestämässä tokokokeessa Tallilla ja niinhän siinä kävi, että saatiin toinen ykköstulos alokasluokasta! Tällä kertaa koe alkoi vartin etuajassa klo 12.15 ja mukana oli 14 koirakkoa. Näin ollen yhteisliikkeet tehtiin kahdessa ryhmässä, joista Javan kanssa olin ensimmäisessä ja yksittäisliikkeissä olimme vuorossa heti toisena. Agilitykisassa näin alussa oleva vuoro olisi voinut ahdistaa, mutta nyt olin vain iloinen, kun saisimme oman suorituksen heti alta pois. Tuomarina kokeessa oli Juha Kurtti.

Luoksepäästävyys: 10 

Tälläkään kertaa tuomari ei tehnyt varsinaista juoksutarkistusta kehään mennessä vaan rapsutteli hieman Javaa ja sitten katsoi näkyykö takapäässä jotain. :) Nyt kokeessa oli liikkeenohjaajana nainen (sama kuin kesäkuun kokeessa) ja selvästi tämä oli Javan kannalta parempi. Perusasennot löytyivät paremmin ja nopeammin kuin viime kokeessa, vaikka toki ne olivat hitaita verrattuna treenitilanteeseen. Luoksepäästävyys sujui hyvin: Java istui vierelläni, väisti pienesti, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Java vaikutti pikkuisen rennommalta kuin aiemmissa kokeissa ja luulen, että tähän auttoi se, että treeneissä tytöt ovat aluksi tarjonneet Javalle nameja, kun ollaan harjoiteltu luoksepäästävyyttä.

Paikalla makaaminen: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Seuraaminen kytkettynä: 10

Omasta mielestäni perusasennot olisivat voineet olla parempia.

Seuraaminen taluttimetta: 10

Tässä sama kuin yllä. Lisäksi tuomari kommentoi, että esim. viimeisen pysähdyksen tein itse todella töksähtäen, jolloin Javan oli vaikea ennakoida mitä olen tekemässä. Huomiota siis omiin askeleisiin (käännökset ja pysähtymiset).

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

Joko tässä tai seisomisessa oli hyvin lähellä (ei voi mitenkään enää muistaa), ettei Java ehtinyt ennakoida viimeistä perusasentoa. Mutta noin muuten ei mitään huomautettavaa. :)

Luoksetulo: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Estehyppy: 8

Hyppyeste oli hieman korkeampi kuin aiemmin eli 2,5 lautaa. Java hyppäsi käskystä, jäi seisomaan, mutta ennakoi taas viimeisen perusasennon. Pisteitä väheni siitä nyt aika reippaasti, kun aiemmissa kokeissa on ollut sama, mutta silti ollaan saatu pisteitä 8½ ja 9. Tuomarikin harmitteli tätä meidän puolesta ja kommentoi, että Javan ennakointiin täytyy kiinnittää huomiota.

Kokonaisvaikutelma: 10

Nyt on pakko todeta, etten muista yhtään mitä tuomari sanoi. :) Mutta näköjään mun ja Javan yhteistyö toimi hyvin.

Olipas niin lähellä, ettei saatu Javan kanssa kokeesta täyttä 200 pistettä! Estehypyn takia pisteitä tuli 196 ja tällainen veto heti toisena koirakkona oli saanut yleisönkin kommentoimaan, että harjakoirilta pitäisi koko laji kieltää. On harmi, ettei Java ole puhdasrotuinen, koska olisi todella hienoa näyttää, että ne oikeatkin harjakoirat voisivat pystyä tällaiseen.

Jonkin aikaa näytti, että Java voittaa pisteillään, mutta kokeen loppupuolella Lea ja Kina tekivät hienon suorituksen ja saivat täysin samat pisteet - aivan samoista liikkeistä! Luulin, että saisimme jaetun ykkössijan, mutta tämä ei tokossa sääntöjen mukaan käy, vaan meille tultiin kertomaan, että pitäisi uusia taluttimetta seuraaminen ja luoksetulo. Lean kanssa emme kuitenkaan olleet innostuneita ajatuksesta (itse olin jo palkannut Javan ja vienyt sen autoon lepäämään), joten kysyimme voisiko vain vetää pitkää tikkua ja onneksi se sopi! Tämän seurauksena Java päätyi ensimmäiseksi. Arvotun luokkavoiton lisäksi saatiin myös kunniapalkinto ja tietysti se tärkein eli ALOn ykköstulos.

Tällä kertaa en pahemmin ehtinyt jännittää koetta ja harjoittelu jäi viime sunnuntaiseen kenraaliin Tallilla. Viikolla olin koirien kanssa Kankaanpäässä enkä ajatellut tokoa yhtään. Lauantainakin olin aamun kaupungilla shoppailemassa ja sieltä kiireellä Tallille tokoilemaan. Hyvä, kun ylipäänsä muistin edes kokeen. :) Mutta kenraalin perusteella tiesin, että Java kyllä osaa liikkeet.

TK1:stä puuttuisi vielä yksi ykköstulos, mutta seuraavasta kokeesta ei ole mitään tietoa. Talvi ei ole Javan tokoaikaa ja nytkin oli siinä ja siinä, että onko liian kylmä. Lämmitetty halli olisi asia erikseen, mutta lattiamateriaalin pitäisi myös olla oikeanlaista, koska esim. keinonurmen tuoksut vievät Javan helposti mennessään. Ellei sopivaa koetta tule talven aikana vastaan, niin viimeistä ykköstä tavoitellaan vasta tulevana keväänä/kesänä.

Haastettu

Sain Tomon ja Kaeden blogin kirjoittajalta Nupalta haasteen, kiitos paljon siitä! Ja tottakai otan haasteen vastaan. :)

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville:

Hila ja Jana
Penny
Benny ja Muusa
Nala
Nipsu ja Wilmeri
Senna ja Sumi
Rommi ja Nitro
Aatu, Hilla ja Naava

Ja sitten vaikein osuus eli kahdeksan satunnaista asiaa:

1. En oikein osaa harrastaa koirien kanssa ilman erilaisia tavoitteita, joihin hyvin usein liittyy myös kisaaminen. Huvin vuoksi puuhastelu ei kiinnosta, jos on mahdollista edetä sekä saada mahdollisesti mainetta ja kunniaa.

2. Minulla on paha tapa tehdä koirien suhteen suunnitelmia, joiden toteuttaminen jää usein vaiheeseen. Varsinkin tässä blogissa lupailen kaikenlaista yleensä koulutukseen liittyvää, mutta liian vähän saan todellisuudessa tehtyä asioiden eteen mitään.

3. Javaa ottaessa en mitenkään voinut aavistaa, että myöhemmin minulla on kolme koiraa, harrastaisin niiden kanssa tavoitteellisesti ja hyvin säännöllisesti, olisin ollut mukana perustamassa koirayhdistystä ja toimisin sen puheenjohtajana.

4. Javan kanssa minulla on viha-rakkaussuhde. Välillä Java on maailman paras ja välillä voisin antaa sen ensimmäiselle vastaantulijalle. Neleen ja Linaan suhteeni on paljon tasaisempi ilman suuria ylä- ja alamäkiä.

5. En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona, vaikka olen elänyt jo 1/3 elämästäni. Vaikka pidän mm. koirista, en oikeastaan ole innostunut työskentelemään eläinten parissa.

6. Viime aikoina olen yhä enemmän alkanut miettiä Tampereelta poismuuttamista. Koirien kanssa kaupungissa on jotenkin hankalaa ja haluaisin enemmän tilaa ympärille. Toisaalta toivoisin, että saisin sen hyvän syyn jäädä...

7. En omista omaa autoa, vaikka auto onkin minulla jatkuvasti käytössä.

8. Koirien blogi on ainut, jota jaksan päivitellä suht ahkerasti. Tosin yhden postauksen kirjoittamiseen menee yleensä ihan liian paljon aikaa. Pitäisi ehkä opetella tekemään lyhyitä päivityksiä. Se harmittaa, etten tajunnut tehdä omaa koirablogia heti, kun Java tuli.

Javan vuoro!

Tällä viikolla oli Javan vuoro päästä agiliitämään ja tokoilemaan.

Viikko aloitettiin maanantaina ohjatuilla treeneillä Best In Areenalla. Tehtiin aika pitkä rata, johon mahtui pakkovalssi, jaakotus, ennakoivia valsseja (kuulema kaikki valssit ovat oikeastaan nykyään ennakoivia eivätkä paikallaan pyöriviä tavallisia valsseja), sokkari (opettelen käyttämään oikeaa termiä, kun yksi päivä ymmärsin, että persjättö = sokea leikkaus = sokkari), takaaleikkaus ja niistosokkari. Olikohan siinä edes kaikki... Javan kanssa on kiva kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita, kun niitä toivon mukaan tarvitaan joskus vielä tositilanteessakin eli kisoissa.

Heti alussa meillä oli ongelma lähtöön jäämisen kanssa. Java-neiti oli sitä mieltä, ettei odottelu kiinnosta vaan ihan hyvin voi nousta ylös ja hiippailla ohjaajan perään. Täytyykin alkaa taas harjoitella lähtöjä Javan kanssa. Seuraavaksi hankaluuksia oli putki-puomi erottelussa ja puomin sijaan Java valitsi putken. Videolla näyttää ihan siltä, että olen myöhässä kiipeä-käskyn kanssa. Kepeillä Java aloitti ekalla kerralla hienosti, mutta lopetti pujottelun liian aikaisin. Yritettiin uudestaan, mutta nyt oli hankaluuksia löytää keppien eka väli. Parin yrityksen jälkeen saatiin kuitenkin onnistunut pujottelu. Keinulla käytin päässä namialustaa, jotta Java oppisi hiljentämään vauhtiaan sinne eikä tekisi lentokeinua.

Muutaman päivän tauon jälkeen oli taas Javan aika päästä aksaamaan ja tällä kertaa Juha Ruokosen agilitykoulutukseen, johon sain paikan TamSKin kouluttajien arvonnassa. Juha oli suunnitellut meitä varten tällaisen radan, joka mentiin kolmessa osassa:

Teemana koulutuksessa oli "Tehtäväkeskeinen koira ja agilityn ohjausjärjestelmät". Ennen kuin oli koirien vuoro kuulimme tarkemmin ohjausjärjestelmistä (mm. Greg Derrett) ja katsoimme miten esimerkiksi valssien olisi hyvä sijoittua. Hyvin mielenkiintoista asiaa. Itse radalla teimme ensin esteet 1-8. Ensimmäisten hyppyjen vasemmalla puolella oli puomi, jota ei siirretty pois ja ei ole vaikea arvata mihin Java putken jälkeen meni... Javan puomille karkaaminen oli niin mahdotonta, että lopulta puomi piti blokata kahdella siivekkeellä ja itse olin ihan putken suulla palkkaamassa koiran. Putken ja A:n kanssa ei ollut samaa ongelmaa, vaan se sujui hyvin. Tein Javan kanssa lentäviä lähtöjä, kun Java ei taaskaan olisi malttanut odottaa lähdössä.

Teimme heti perään esteet 9-17. Putkeen 15 vienti oli aika mielenkiintoinen ja tähän kokeiltiin mm. poispäinkäännöstä, japanilaista ja pakkovalssia. Jälkimmäinen taisi toimia parhaiten, mutta hieman oli ohjaajalla vaikeuksia olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. :) Välistäveto hypyillä 16 ja 17 onnistui hyvin. Tämän pätkän jälkeen Java pääsi hetkeksi tauolle.

Viimeisenä otettiin esteet 18-29, tosin kepit tein Javan kanssa vain kerran. Tällä pätkällä oli tärkeää, ettei oma liike edennyt hyppyjen 20 ja 21 taakse, vaan että pysyin samassa linjassa ko. hyppyjen kanssa. Lisäksi hypyllä 24 ei saanut saatella liian pitkälle ja valssin hypyn 27 jälkeen piti tulla riittävän lähelle hyppyä 28, jotta päästiin suoraan linjaa pitkin viimeiselle esteelle. Lopuksi olisin voinut vielä tehdä koko radan eli 29 estettä, mutta totesin, että Java oli saanut jo riittävästi agilitya. Tehtiin kyllä loppuun vielä muutama putkeen irtoaminen ja takaakierto radan alkuosalla, jossa ongelmana oli ollut puomille karkailu.

Olen koulutettavilleni puhunut, ettei palkata koiraa kädestä, jotta koirat irtoaisivat paremmin eivätkä roikkusi joka esteen jälkeen ohjaajan kädessä ja on huvittavaa, että nyt itselleni huomautettiin samasta asiasta. Tämä on niin tätä: tee niinkuin minä sanon, mutta älä niinkuin minä teen. :) Javan kanssa agility on ollut pitkälti kädestä palkkaamista ja sen kyllä huomasi selvästi silloin, kun Java meni erään toisen ohjaajan kanssa radalla. Nyt siis omat neuvot käyttöön ja kädestä palkkaaminen pois silloin, kun sitä ei tarvita. Lelupalkka toimisi Javalla paremmin kuin hyvin, kun vaan opetan tuomaan lelun takaisin eikä niin, että lelu suussa juostaan päättömästi ympäri hallia.

Tykkäsin tästäkin koulutuksesta paljon ja oli kivaa tehdä Javan kanssa. Oli oikein hyvä, että rata oli jaettu pätkiin ja heti aluksi kouluttaja ohjeisti, että tehdään osissa. Jari Suomalaisen koulutuksessa 29 esteen rata kerralla oli liikaa sekä minulle että Nelelle, mutta silloin emme saaneet mitään ohjeita miten rata olisi tarkoitus mennä (pätkissä, kokonaan, jotenkin muuten?).

Loppuun vielä hieman tokosta. Kohta olisi edessä tämän vuoden viimeinen tokokoe. En ole juurikaan treenannut Javan kanssa (mikä yllätys!), joten sunnuntaina oli pakko ryhdistäytyä. Treenailimme Tallilla seurana tuttu Huugo-koikkeri ja uusi tuttavuus Alma-chihu. Aloitettiin reilun parin minuutin paikkamakuulla ja tämän jälkeen treenikaverit tekivät Javalle luoksepäästävyyden. Tein kaikki alokasluokan yksilöliikkeet ja Java oli ihan huippu koko treenin ajan. Liikkeet Java siis osaa, mutta se mitä pitäisi harjoitella on kokeenomaisuus ja tällaista mahdollisuutta ei taida enää tulla ennen koetta. Ylipäänsä saattaa olla niin, että sunnuntaiset treenit oli yhtä kuin meidän kenraaliharjoitus...

Monenlaista

Linalla on ikää ihan kohta tasan 5kk (maanantaina!) ja se tarkoittaa, että päästään osallistumaan pentunäyttelyihin. Ensimmäiset näytelmät ovat edessä parin viikon päästä Lahdessa, johon harjakoirapentuja on ilmoitettu kymmenen.

Tällä viikolla Linalta lähti molemmat alakulmurit. Kiinnitin asiaan huomiota, kun Nelen turkki sai uuden punaisen värin. Molemmat kulmurit lähtivät, kun Lina riehui Javan ja Nelen kanssa. Nyt täytyy seurailla miten yläkulmurien kanssa menee, kunpa nekin lähtisivät näin helposti. Sisäsiisteydessä Lina on edistynyt valtavasti ja edellisen kerran pissat tulivat sisälle reilu viikko sitten. Silloinkin olin juuri tullut koulusta kotiin ja olisi pitänyt samantien viedä Lina ulos, kun olin kuitenkin ollut poissa yli seitsemän tuntia. Sitä odotan innolla, kun Lina pystyy aamuisin odottamaan hetken ennen ulosmenoa, jotta ehdin itse pukea kunnolla. Nyt ulos mennään vielä vauhdikkaasti, mutta pääasia, että mennään eikä Lina tee pissoja makuuhuoneeseen. Pari viikkoa sitten laitoin jo yhden kunnon maton makuuhuoneeseen ja tänään olisi tarkoitus laittaa lisää omia mattoja lattialle.

Linan eka ponnari. Nelelle laitoin ponnarin vasta 7kk iässä, mutta Linalla on jo tukka niin pahasti silmillä, että on hankala huomata ottaako Lina kontaktin vai ei.

Eilen postista tippui varsin ikävä lappu. Joku naapureista oli valittanut isännöitsijälle, että koiran haukunta ja ulvonta häiritsee hänen uniaan. Häiritsevää ääntä on kuulunut aamuisin 5.30-9.00 välillä ja minun pitäisi nyt kiinnittää asiaan huomiota sekä tehdä kaikkeni, ettei koira häiritse muita talossa asuvia. On todella ärsyttävää, ettei kyseinen henkilö voinut tulla puhumaan asiasta suoraan kanssani, vaan otti yhteyttä isännöitsijään.

Sen tiedän jo, että yksikään koiristani ei ole haukkunut täällä 5.30, koska en todellakaan ole ollut itsekään silloin hereillä ja hyvin luultavasti kuulisin, jos vieressä haukutaan! Tällä viikolla jouduin valitettavasti menemään kouluun kahtena päivänä jo klo 8, joten jos täältä on haukuntaa kuulunut niin se on ollut Lina klo 6.35 tai koko porukka kasin jälkeen. Muutenkin kirjeessä ollut aika on ihmeellinen, koska seitsemältä loppuu hiljaisuusaika ja vaikka koirat eivät tietenkään saa senkään jälkeen täällä jatkuvasti haukkua, niin kasilta voisin vaikka tomuttaa mattoja ulkona tai porata seiniä.

En ole viime aikoina nauhoittanut koiria, kun ovat näennäisesti jääneet tänne ihan rauhallisesti: Lina on mennyt nukkumaan, kun lähden Javan ja Nelen kanssa aamulenkille ja kun olen lähtenyt kouluun niin kaikki koirat ovat nukkuneet kuka missäkin. Nyt tämä tietenkin muuttuu ja kaikki koirien yksinolot pitää nauhoittaa sekä tallentaa koneelle, jotta on todistusaineistoa mihin tarpeen tullen vedota. Merkitsen myös paperille koirien yksinolot kellonaikoineen. Eilen koirat olivat täällä keskenään kolmen tunnin ajan ja tänä aikana Lina haukahti kerran, kun halusi viedä Javan nukkumapaikan (ja onnistui tässä...). Tänään Nele ja Lina olivat kahdestaan vähän yli neljä tuntia eikä nauhoituksessa kuulunut kuin tassuttelua.

Toki on pakko myöntää, että Linan tulon jälkeen meillä on ollut aika hälinä, mutta parempaan suuntaan (=hiljaisempaan) mennään koko ajan. Ja jos jotain haukkumisesta ja ulvomisesta pitää epäillä, niin Linaa silloin, kun olen ollut vanhempien koirien kanssa aamulenkillä. Ehkä Lina on ollut vain hetken sohvalla ja heti kun ovi on mennyt kiinni, tulee eteiseen huutamaan. :( Tämän ongelman voin ratkaista viemällä koirat kaikki kerralla ulos tai edes niin, että Java tai Nele tulee samaa matkaa Linan kanssa ja jää tänne siksi aikaa, kun vien kolmannen. On harmillista, jos 20min yksinoloa saa Linan ahdistumaan...

Toivon todella, että tämä jää viimeiseksi kerrostaloksi, jossa asun koirien kanssa. Jo torstaina (eli ennen valituskirjettä), kun olin kolmen ylikierroksilla olevan koiran kanssa hihnalenkillä lähipuistossa, mietin miten mukavaa olisi, jos voisi koulupäivän jälkeen mennä metsään, päästää pari koiraa irti ja antaa niiden juosta energiaansa pois. Voisihan sitä nytkin, mutta se tarkoittaisi koirien laittamista autoon ja ajelua esim. Kauppiin. Paljon mukavampaa ja ympäristöystävällisempää olisi, jos metsään pääsisi kävellen (ilman, että siihen menee tuhottomasti aikaa). Jankassa vain ei tätä luksusta ole, vaikka muuten tämä onkin ihan kiva paikka.

Vaikeuksien kautta voittoon?

Eilen kisasin Nelen kanssa yhden startin verran Lempäälässä Best In Areenalla. Kisa saattoi jäädä Nelen viimeiseksi tänä vuonna, ellei joulukuussa tule sellaista fiilistä, että mennään vielä vuoden vikaan kisaan samaan paikkaan.

Miniykkösten agilityradan tutustuminen alkoi klo 8 aamulla ja radalle lähdin Nelen kanssa kolmantena. Nele hylkääntyi heti toisella esteellä hyppäämällä sen väärästä suunnasta, keinu ei sujunut mitenkään ja putkeen menon sijaan Nele lähti kohti ratahenkilöä. Tässä vaiheessa keskeytin ja poistuin suorinta tietä radalta. Ensimmäinen keskeytys Nelen kanssa, Javan kanssa ratojen keskeytyksiä taisi tulla pari-kolme.

En muista olenko ollut yhdenkään kisan jälkeen näin pettynyt. Joskus tuntuu, että Nelen kanssa agilitaaminen on yksi iso pettymysten sarja, vaikka koira on treeneissä oikein hyvä. Kisoissa taas näyttää kuin oltaisiin vasta aloitettu eikä koira osaa mitään. Lisäksi masentaa, että kaikki ympärillä keräävät nollia ja nousevat, kun Nelen kanssa en pääse etenemään mihinkään, vaikka ollaan harrastettu ja kisattu pitkään. Olen myös katkera siitä, ettei ole omaa pihaa, jossa treenata joka päivä keppejä tai rahaa maksaa säännöllistä huippukoulutusta. Hmph, kaiken kaikkiaan olin eilen melkein lopettamassa agilityn Nelen kanssa ja saatoinpa siinä jo kyseenalaistaa koko koiran hyödyllisyyden, kun ei voi mennä näyttelyihin eikä pärjää agissa...

Täyteen agilitymasennukseen en kuitenkaan voinut vaipua, kun täksi päiväksi olin ilmoittanut Nelen Jari Suomalaisen agilitykoulutukseen, jonka TaPit järjesti. Onneksi en pystynyt vaihtamaan tilalle Javaa, kun Javalla on ensi viikolla oma koulutuksensa, joten pakko oli mennä Nelen kanssa. Hyvä näin, sillä Nele näytti, ettei todellakaan ole mikään turha koira! Oikeastaan koulutuksessa enemmän ongelmia oli ohjaajalla, jolta meinasi 29 esteen radalla kunto loppua.

Jari oli tehnyt helpomman radan ykkösissä kisaaville eikä siinä ollut mitään liian vaikeita juttuja (etukäteen pelkäsin, että tekisimme kaikki kolmosten rataa, kun ryhmässä oli myös pari siinä luokassa kisaavaa). Tein Nelen kanssa radan ensin kokonaan, sitten otettiin muutama toisto keppejä (sain vinkiksi, että olisi parempi, jos joku muu avaisi namiboksin, jolloin Nele ei kyttäisi minua), sen jälkeen vielä uudestaan puolet radasta ja loppuun neljän esteen vauhtipätkä. Ensimmäisellä kerralla Nele meni radan vauhdikkaasti, mutta toisella kerralla vauhti selvästi hiipui ja sanoinkin Jarille, ettei tehdä enää pitkää rataa. Tähän tuli kommentiksi, että oli huomannut saman asian ja ettei laittaisikaan meitä enää menemään koko rataa. Sen sijaan teimme loppuun kahden putken ja kahden hypyn vauhtipätkän, jonka tarkoitus oli jättää Nelelle kiva fiilis treeneistä.

Nele oli koulutuksessa oikein loistava ja on kyllä harmi, ettei sama koira näy kisoissa. Täytyy alkaa nyt bongailla epiksiä, jotta pääsen palkkaamaan Nelen kisamaisessa tilanteessa keinulta ja tätä kautta hakea varmuutta, että oikeassakin kisassa keinu alkaisi sujua. Jari Suomalaisen koulutuksesta tykkäsin, vaikka etukäteen olikin vähän epäilyksiä mieskouluttajaa kohtaan aiempien kokemusten perusteella. Nele taisi myös tykätä, kun Jarin kyykistyessä meni heti hänen eteensä istumaan sen näköisenä, että rapsutuksia kiitos. :)

Loppuun vielä video viime maanantain viikkotreeneistä, joissa meillä oli pieni harjoituskisa. Nele pelasteli todella paljon sekavaa ohjaamistani, mutta toisaalta sitten taas lopetti kepit liian aikaisin eikä keinukaan mennyt ennen kuin otin namit taskusta (tämä oli ensimmäinen kerta ko. keinulla).

Happy Dog

Tämä ei käsittele koirieni onnellisuutta, vaan sitä, että Java sai viimeinkin Happy Dog-valjaat itselleen.

Koska Javalla on paha tapa kiskoa hihnassa varsinkin metsälenkeillä, päätin hankkia kunnon valjaat. Javalla on mittatilauksena tehdyt valjaat, mutta niissä ei ole säätömahdollisuutta ja välillä valjaat liukuvat etutassun taakse. Hakusessa olikin hyvin istuvat valjaat, joita voisi säätää tarpeen mukaan.

Javalla on jo aiemmin ollut kokeilussa Hilan Happy Dog-valjaat ja ne vaikuttivat silloin hyvältä. Kysyin valjaista Kangasalan Eläintarvikkeesta ja kävimme sovittamassa valjaspaloja. Pienimmänkin koon rintapala oli ihan liian iso Javalle, mutta liikkeen myyjä muisteli, että oli kuullut myös pienten koirien valjaista ja lupasi selvittää asiaa.

Tällä viikolla sainkin viestin, että pieniä valjaspaloja on saapunut Kangasalle ja mentiin heti perjantai-iltana sovittamaan minivaljaita Javan kanssa. Nyt löytyi sopivan kokoiset palat ja Java sai heti mukaan omat, punaiset Happy Dog-valjaat.

Ollaan käytetty valjaita nyt joka lenkillä ja ne vaikuttavat tosi hyvältä. Jos haluaa pikkukoirallensa Happy Dog-valjaat, suosittelen käymään Kangasalan Eläintarvikkeessa, sillä siellä on nyt kokeilukappaleet näistä. Ja aivan erinomainen palvelu! :)

Pentujuttuja

Ei ole ihan hetkeen tullut kirjoiteltua Linan kuulumisia, joten niitä seuraavaksi. Ikää Linalla on nyt 20 viikkoa eli 4,5 kuukautta. Tänään Hakametsän eläinlääkäriaseman vaaka näytti Linalle painoa 3,4 kg.

Hampaita Linalta on lähtenyt ihan urakalla. Ensimmäiset puuttuvat hampaat huomasin 19.9. ja nyt etuhampaat sekä luultavasti ainakin osa poskihampaista ovat jo vaihtuneet. Eniten tietty jännittää miten kulmureiden kanssa käy - lähtevätkö itse vai joutuuko niitä poistattamaan eläinlääkärissä. Javan jouduin käyttämään lääkärin kautta, mutta Neleltä lähtivät kulmurit Javan kanssa riehuessa. Katsellaan miten Linan kanssa käy. :)

Olen tähän mennessä pessyt Linan pelkästään shamppoolla, mutta nyt keskiviikkona laitoin ensimmäisen kerran myös hoitoainetta. Pesun ja kuivauksen Lina antaa tehdä hyvin, mutta kampaamisesta pentu ei ole ihan samaa mieltä. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan. Linan kynsien leikkaaminen on oikein helppoa, mutta trimmaamista ei olla taas ihan hetkeen tehty, joten siitä saattaa tulla neuvottelemista.

Aika paljon on tullut Linan kanssa harjoiteltua erilaisia asioita. Istumisen Linaa osaa melkein jo käskystä ja maahanmenoa tarjoaa aina, kun yritän naksuttimella opettaa jotakin muuta. Seisomista ollaan harjoiteltu sekä vapaasti maassa että aseteltuna pöydällä (haha, Lina kuulostaa nyt ihan kasvilta!). Paikalla pysymistä ja eteen-käskyä treenaillaan ruokakupin kanssa. Myös seuraamista ollaan pikkuisen otettu, kun Lina tarjoaa sitä niin luontevasti lenkillä. Oikeastaan olen hieman miettinyt, että josko opettaisin Linallekin tokoa, mutta aivan eri lähtökohdista kuin mitä Javaa opetin. Agilityputkia käytiin tekemässä viime viikolla ja siitä olisi videotakin, ehkä laitan myöhemmin jonkun pätkän tänne.

Tänään tosiaan poikkesin Linan kanssa Hakametsässä eläinlääkärillä, sillä Linalla on ollut reverse sneezing-kohtauksia, aivastelua ja kuonon hinkkaamista. Mitään näistä ei kylläkään mitenkään erityisen paljon, vaan esimerkiksi rs-kohtauksia on tullut yksi tai kaksi, mutta koska niitä on tullut päivittäin, päädyin varaamaan ell-ajan. Eläinlääkäri totesi pentusen olevan noin muuten ihan terve ja määräsi nenäpunkkilääkityksen (Milbemax Vet). Java ja Nele ovat koko ajan olleet ihan normaaleja, mutta saavat toki nyt myös saman lääkityksen. Lääkettä syödään yksi tabletti viikossa kolmen viikon ajan ja muihin koiriin pitäisi tänä aikana pitää etäisyyttä. Koska Java ja Nele ovat oireettomia, ei eläinlääkäri nähnyt mitään syytä miksi jäisimme pois maksetuista koulutuksista ja kisoista, kunhan vain vältetään lähikontaktia muiden koirien kanssa.

Kausi vaihtuu

Maanantaina oli kesäkauden viimeiset agilitytreenit. Nele oli treeneissä aivan erinomainen, joten mikäs sen parempi päätös kesälle.

Talvikausi tuo tullessaan muutoksen treenipaikkaan, kun vaihdamme Tallilta SDP:lle, jota myös Best In Areenaksi kutsutaan. Treeniaika pysyy yhä maanantaissa klo 18-19 ja kouluttaja sekä treenikaverit ovat myös samat. Nelen lisäksi Java pääsee osallistumaan säännöllisesti vuoroviikoin treeneihin, kun aloitan vuorottelun koirien kesken. Ensimmäisen vuoron saa huomenna Nele, viikon päästä on Javan vuoro ja näin olisi tarkoitus jatkaa koko talvikauden ajan. TamSKilla talvikausi kestää huhtikuun loppuun asti.

Laskeskelin, että olen kohta harrastanut agilitya 3,5 vuotta. Numeroina näyttää pieneltä, mutta noin muuten tuntuu kuin agilityn parissa olisi ollut jo pienen ikuisuuden. Javan kanssa aloitin säännölliset agilitytreenit keväällä 2008 ja tuosta vuoden päästä eli keväällä 2009 mentiin ensimmäisiin kisoihin. Nele aloitti agilityn keväällä 2009 ja samaten taas vuoden päästä oltiin ensimmäisissä kisoissa (kesä 2010). Nelen kanssa ollaan nyt pyöritty pieni ikuisuus ykkösissä ja ensi vuodelle onkin tavoitteena nousu ainakin kakkosiin. Tähän liittyen ajattelin nyt kunnolla ryhdistäytyä agilityn suhteen, kun tuntuu, että viime aikoina harrastaminen on ollut aika tavoitteetonta säätämistä.

Oikeastaan ryhdistäytyminen koskee myös tokoa siinä mielessä, että ajattelin alkaa uskoa koiriini ja niiden osaamiseen. :) Lisäksi olisi hyvä asettaa pieniä tavoitteita ja päämääriä harrastamiselle sekä opetella treenien suunnittelu etukäteen. Monesti olen tännekin listannut asioita, joita pitäisi treenata, mutta liian usein ne jäävät vain listauksen tasolle. Jospa seuraavaksi yrittäisi oikeastikin treenata niitä ongelmakohtia, jotta etenisi näissä harrastuksissaan johonkin suuntaan.

Tänä syksynä itselleni tulee myös vuosi täyteen agilitykouluttamista TamSKilla. Jatkan ryhmän vetämistä yhä, tosin muutoksia on tulossa paljon, kun vaihtuu sekä treenipaikka että lähes kaikki koulutettavat. TamSKin lisäksi vedin Tapeille syyskuussa viiden kerran agilityn alkeiskurssin ja edessä on vielä jatkokurssi. Kesällä kokeilin myös tokon kouluttamista, kun vedin Tapeille viiden kerran pentutokon. Kouluttamisenkin kannalta olisi hyvä aktivoitua omien koirien kanssa tavoitteellisesti, kun oppimani asiat siirtyvät aina enemmän tai vähemmän suoraan koulutettaville.