torstaina, helmikuuta 27, 2014

Puolipitkästä lyhyeen

Viime viikonlopun luminen lenkki aiheutti sen, että Javan ja Nelen jalkojen karvat takkuuntuivat ihan kunnolla. Koirat ovat kasvattaneet turkkejaan elokuun puolivälistä alkaen ja varsinkin Javalla on taas alkanut olla ongelmia turkin kanssa (esimerkiksi valjaat tekevät ikävät takut). Suunnitelmissa olikin joka tapauksessa trimmata koirat lähiaikoina lyhyelle turkille, joten eilen oli Javan vuoro joutua pesulle ja trimmattavaksi.


Tänään käsittelyyn pääsi Nele. Pesun jälkeen mietin hetken, josko vain kampaisin Nelen ja säilyttäisin kauniin turkin, mutta aika pian mieleen tuli toissapäiväinen lyhyt metsälenkki, jonka jälkeen Nelen vielä suhteellisen lyhyt turkki oli täynnä risuja. Nele rakastaa juosta omia polkujaan pitkin metsää ja olisi todella surkeaa, jos pitkä turkki hankaloittaisi tätä (varsinkaan, kun Nele ei tee enää mitään pitkällä turkilla!). Eikä minua oikeastaan voisi nyt vähempää kiinnostaa käyttää tulevia kesäpäiviä turkinhoitoon, joten päätös turkin lyhentämisestä oli lopulta aika helppo. Trimmasin koirien turkit 13 mm leikkuukammalla.


Molemmat koirat näyttävät nyt melko reppanoilta, mutta onneksi turkit kasvavat nopeasti. Tänään kävin koirien kanssa hieman kätköilemässä Leinolan suunnalla ja molemmat saivat manttelit päällensä, sillä menee varmaan hetki lyhyempään turkkiin totuttelussa.

Karjumäen kalliolla

lauantaina, helmikuuta 22, 2014

Lumitassut

Ajelin eilen Kankaanpäähän koirieni kanssa ja tänä aamuna suunnattiin kohti paikallista Sinahmin suota sekä siellä sijaitsevaa geokätköä. Ajatuksena oli tarjota koirille mukava aamulenkki metsässä, mutta totuus oli kaikkea muuta. Alkumatka meni sujuvasti, mutta pikkuhiljaa lumi alkoi tarttua varsinkin Javan turkkiin. Jouduin kantamaan Javan osan matkasta kätkölle ja sieltä takaisin autolle. Myös Nele pääsi sylikyytiin loppumatkasta, kun liikkuminen alkoi Nelelläkin olla vaikeaa.




Vanhempieni luona koirat pääsivät heti suihkun alle, jotta lumen sai tassuista irti. Loppupäivän koirat ovat viettäneet lähinnä nukkuen, mutta itse suuntasin vielä muutamalle purkille lähikuntaan.

sunnuntaina, helmikuuta 16, 2014

Kevättä ilmassa

Monet ovat kysyneet miten Java ja Nele ovat suhtautuneet Linan lähtöön. Java on ollut oma itsensä, mutta Nelen olen huomannut seuraavan minua paljon tiiviimmin kuin aiemmin. Toisaalta koirat ovat saaneet muuta ajateltavaa, kun olemme tehneet nyt pidempiä lenkkejä. Tänään palasin kuukauden tauon jälkeen geokätköilyn pariin ja etsimme pari purkkia Niihaman suunnilta.

Viime aikoina on ollut kovin keväistä, vaikka ollaan vasta helmikuun puolivälissä. Ihan vielä ei uskalla luottaa talven olevan ohitse... Viime keskiviikko oli viimeinen työpäiväni ja nyt pitäisi olla kuukauden päivät lomaa ennen seuraavan työn alkua. Koirille tämä tarkoittaa toivon mukaan pitkien lenkkien jatkumista ja ehkäpä käyn juoksemassa Nelen kanssa pari virallista hyppyrataa maaliskuun puolella.

Leuto sää on innostanut koirat leikkimään takapihalla:

sunnuntaina, helmikuuta 09, 2014

Viimeiset hetket

Linan lähdöstä on päivää vaille viikko. Lyhyt aika, mutta silti tuntuu kuin mustavalkoinen olisi ollut pois täältä jo kauan. Edellisessä kirjoituksessani on vain kolme lausetta ja lyhyt lainaus laulusta, mutta silti kyseessä oli vaikein koskaan kirjoittamani teksti.


Tammikuisen rintaontelon tyhjennyksen jälkeen tarkoitus oli mennä seuraavaan kontrolliin vasta maaliskuun alkupuolella, mutta hyviä päiviä ei ehtinyt olla kuin ehkä pari-kolme, kun Lina alkoi taas yskähdellä ja hengitti kovin pinnallisesti. Torstaina 30.1. Linan hengitystaajuus läheni 30:tä (ei saa ylittää tätä arvoa) ja soitin Hakametsään, josta saatiin aika heti seuraavalle päivälle. Hakametsässä Lina kuvattiin jälleen röntgenillä, jonka kuvista näkyi, että nestettä oli tullut todella paljon takaisin. Vaaka kertoi Linan painoksi 4,9 kiloa, vaikka oikeasti Lina tuntui kovin laihalta ja alkuun eläinlääkäri epäilikin, että nestettä olisi voinut kertyä myös vatsaonteloon. Ultra kuitenkin kertoi, ettei nestettä ollut kuin rintaontelossa.

"Tilanne on mennyt nyt selkeästi huonommaksi. Nestettä näyttäisi kuvissa olevan rintaontelossa yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin kesällä hoidon alussa.

Tällä hetkellä Linan tulevaisuuden ennuste näyttää kyllä hyvin huonolta. Nesteenpoistolääkitystä voidaan vielä lisätä. Mutta kokonaisuutta ajatellen, minusta eutanasiaa pitäisi vakavasti harkita."

Oikeastaan jo röntgenkuvia katsoessa tiesin, että kaikki vaihtoehdot ovat loppuneet ja jäljellä olisi vain yksi ratkaisu. Venoruton-lääkitys ei tehonnut ja näytti siltä, että Linan sairaus vain koko ajan hoidosta huolimatta paheni. Päätimme jättää kaikki muut lääkitykset pois ja jatkaa vain nesteenpoistolääkitystä. Halusin viettää vielä viikonlopun Linan kanssa ja varata viimeisen ajan maanantaiksi, mutta työvuorojeni ja Hakametsän varaustilanteen vuoksi aika saatiin vasta keskiviikoksi 5.2. 

Viime viikonloppu oli todella raskas. Linasta näki, että pienellä oli huono olla. Hetken Lina yritti leikkiä Nelen kanssa, mutta leikkiminen päättyi nopeasti Linan hengitysvaikeuksiin. Emme ihan heti ymmärtäneet nostaa nesteenpoistolääkitystä, mutta kun annosta nostettiin, Lina alkoi voida paremmin ja hengitti rauhallisemmin. Lina sai syödä kaikkea mitä halusi ja kun olo nesteenpoiston avulla parani, oli Lina varsin innoissaan kaikista herkuista. Hyvin paljon vietimme yhdessä aikaa ihan vain sohvalla ja Lina nukkui tai muuten lepäsi aivan vieressäni.


Ennen kuin nesteenpoistolääkitys alkoi vaikuttaa jouduin miettimään pitääkö Linaa lähteä viemään päivystykseen vai selviämmekö viikonlopun yli maanantaihin. Kun Lina alkoi voida paremmin, jouduin miettimään yritänkö kuitenkin saada jostain ajan maanantaiksi vai odotammeko Hakametsän aikaa keskiviikkoon. Olisin niin halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa Linan kanssa ennen lähdön hetkeä, mutta samalla näin, ettei Linan ollut hyvä olla. Maanantaiaamuna soitin ensin Hakametsään ja kysyin peruutusaikoja, joita ei kuitenkaan ollut. Tämän jälkeen mietin hetken, otin puhelimen ja soitin Reviiriin (soitin myöhemmin Hakametsään, peruin varaamani ajan ja pyysin samalla välittämään tiedon Linan poismenosta sekä kiitokset Linan hyvästä hoidosta eläinlääkärillemme). Sain ajan iltapäiväksi klo 15.30.


Töiden jälkeen en ehtinyt olla kotona kuin puolisen tuntia ennen kuin oli jo lähdettävä Reviiriin. Otin Linan viimeistä matkaa varten mukaan peiton ja yhden Linan suosikkileluista, valkoisen pupun. Reviirissä vaaka näytti Linalle painoa 4,6 kiloa, josta huomaa miten paljon neste vaikutti Linan painoon ja miten laiha Lina todellisuudessa oli. Eläinlääkäriä odotellessa kerroin Linalle vielä viimeisen kerran, että rakastan sitä aivan valtavasti ja että olisin antanut ihan kaikkeni, että Lina olisi parantunut. Hyvästelin rakkaan mustavalkoiseni ja Lina nukahti rauhallisesti syliini. Lopuksi kiedoin Linan peittoon ja nostin pienen koirani Reviiristä annettuun pahvilaatikkoon. Lähdimme ajamaan Lempäälässä sijaitsevaan Vernaan, jossa Lina tuhkattaisiin. Matkalla asetin pupun Linan viereen ja silitin Linaa vielä viimeisen kerran. 

Kotiin palatessa vastassa oli kaksi innokasta koiraa ja kaikki Linan tavarat. Olen siirtänyt Linan kupin kaapin perälle, laittanut manttelit alimmaiseksi vaatelaatikossa ja piilottanut pannan sekä ylimääräiset hihnat koirien tarvikelaatikkoon. Olen tehnyt niin paljon töitä kuin mahdollista ja käynyt pitkillä lenkeillä Javan ja Nelen kanssa. Ja olen itkenyt lukemattomia kyyneleitä.


Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu sunnuntaina 2.2. ja kaksi jälkimmäistä Linan viimeisenä päivänä maanantaina 3.2.

Linan tuhkat hain Vernasta perjantaina. Kun kevät saapuu ja lumet lähtevät, aion sirotella ne tuulen mukaan. Paikkaa en vielä tiedä.

tiistaina, helmikuuta 04, 2014

Jäähyväisten aika

Lina (Stormblåstens Norma Jeane) 17.5.2011-3.2.2014

Rakas mustavalkoiseni nukkui eilen pois luotamme.

Ei enää lääkkeitä, ei pahaa oloa. Nyt Linan on hyvä olla.

Ikävä ja suru ovat äärettömän suuria.


On jäähyväisten aika
sinä lähdet minä jään
on jäähyväisten aika
hyvästi jää
muistosi elää
hyvästi jää