torstaina, lokakuuta 29, 2009

Tokoilemaan

Nyt kun molempien koirien agilitytreenit on samana päivänä, tuli aivan sellainen olo, että voisin pitkästä aikaa haluta tokoilla. Olen ollut treenitauolla tokosta reilun vuoden, kun motivaatio ei vain ole palautunut ja toisaalta agility on vienyt kaiken ajan.

Ja miten sattuikin, että heti, kun tuli fiilis tokoilla, niin TamSK ilmoitti talvikoulutuksista! Ilmoitin samantien Javan ALO-ryhmään ja Nelen alkeisryhmään. Ilmoittautumisen jälkeen kuitenkin muistin, että Nelehän on menossa steriloitavaksi vielä tämän vuoden puolella ja siitä tulisi meille vähintään kaksi poissaoloa + harjoituskisan ja Javan kisan poissaolo. Mietin illan asiaa ja tulin siihen tulokseen, ettei meidän ole järkeä mennä nyt kurssille. Nele olisi kyllä saanut paikan, mutta peruin sen.

Java sen sijaan aloittaa jo tänä sunnuntaina ALO-ryhmässä navetalla. Kyseessä on 10 kerran kurssi, josta Javaltakin jää ainakin kaksi kertaa pois, ellei sattuisi käymään niin, että myös ryhmän vetäjä on agiliitäjä ja osallistuisi seuran omiin kisoihin. Mutta kivaa vaihteeksi päästä tokoilemaan ja kun kurssi on sunnuntaisin, voin jättää Nelen kotiin nukkumaan eikä tarvitse kumpaakin koiraa ottaa mukaan.

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Toinen nousunolla

Viime sunnuntaina kävin Javan kanssa kisaamassa oman seuran kisoissa täällä Tampereella. Mini kakkosten vuoro oli vasta iltapäivällä ja koiria oli vähän vajaa 20/startti. Startteja meillä oli kaksi ja molemmat agilityratoja. Kisat olivat Niihaman ratsastusmaneesissa, joka tunnetusti on hemmetin kylmä paikka. Javalla oli Pomppa-takki suurimman osan ajasta päällä ja siitä tuntui kyllä olevan paljon apua!

Ensimmäiselle radalle tuomari oli viritellyt melkoisen putkiansan, joka välillä imaisee Javan kaikista käskyistä huolimatta. Nyt selvittiin ansasta pienellä pyörimisellä, jonka pelkäsin toisaalta vaikuttavan liikaa aikaamme. Kepeillä oli vähän hakemista, kun mentiin ne siltä hankalammalta puolelta, mutta puhtaasti läpi yhtä kaikki. Lopputuloksena oli kolmas sija ja toinen nousunolla! Ja kunnon aplodit tukijoukolta (kuunnelkaa videon loppu).

Tässä ratapiirros:Putkiansa odotti radalla heti pituuden (7) jälkeen. Etukäteen suunnittelin, että teen siihen valssin, mutta eihän Javan kanssa sellaisia ehdi. Haltuunottoa vaan heti pituuden jälkeen ja onneksi Java kuunteli. Pientä hakemista ja koira putken oikeaan päähän. Seuraava ongelmapaikka tuli muurin (10) jälkeen kepeille (11) vietäessä. Rataantutustumisessa en osannut päättää kummalta puolelta vien Javan, joten päätin jättää valinnan kisatilanteeseen. Jos ehdin, teen valssin ja menen helpommalta puolelta, jos en, niin sitten hankalammalta. Enkä tietenkään taaskaan ehtinyt valssaamaan, mutta onneksi kepit menivät suht hyvin. Ainoastaan ekan välin jälkeen Javan piti ilmoittaa mielipiteensä aiheesta, mutta palasi käskystä takaisin kepeille.



Palkinnoksi saimme paljon heijastintuotteita. :) Itse sain heijastinliivin ja pari vilkkuvaa heijastinta sekä lahjakortin Tamskin kisoihin (puoleen hintaan). Java sai myös heijastinliivin, nameja ja 3kg Purina One-ruokaa, jota en kylläkään aio syöttää koirilleni.

Toisella radalla ehdottomasti hankalin asia oli se, ettei Java meinannut jäädä millään lähtöön odottamaan. Käskin istumaan, mutta silti jatkuvasti vain nousi ja lähti hiipimään perään. Lopulta varasti ennen aikojaan enkä ehtinyt niin pitkälle kuin olisin halunnut. Otin tämän aiheen puheeksi myös viikkotreeneissä ja kouluttaja ehdotti, että harjoittelisin Javan kanssa paikalla pysymistä ulkokentillä yms. Hyvä ehdotus, mutta kentällä treenaamisen Java yhdistää aina tokoon ja silloin paikalla pysymisen kanssa ei ole mitään ongelmia. Ongelma on vain agilitykentällä, kun Javalla kierrokset nousevat niin paljon. Seuraavaksi lähtötilannetta olisi tarkoitus muuttaa niin, että näytän Javalle koko ajan kädellä paikka ja kun oikeasti lähdetään niin lasken käteni. Tämä olisi merkki Javalle siitä, että nyt mennään.

Kolmantena esteenä kakkosradalla oli kepit, jotka eivät meinanneet sujua. Mentiin taas hankalammalta puolelta, puolivälissä Javan nenä käväisi maassa ja meni yhden välin ohi. En pystynyt hahmottamaan, että minkä välin, joten piti aloittaa alusta. Yritin näyttää välejä, mutta lopussa Java päätti, että nyt riittää ja lähti säntäämään kohti lähellä olevaa putkea. Sain pysäytettyä ja ohi mennyt välikin oli kohdalla, joten jatkettiin suorilta loppuun. Kisatilanteessa en tätä tajunnut, mutta myöhemmin katsoin videolta, että kun pyysin Javan takaisin, se pujotteli keppejä lyhyen matkan väärään suuntaan. Ei onneksi niin paljon, että olisi tullut hylky, mutta tästä minulle huomautettiin treeneissäkin ja täytyy nyt kiinnittää huomiota, ettei Java pääse pujottelemaan väärään suuntaan.

Loppurata meni meiltä mielestäni hyvin, tosin missään vaiheessa en ollut varma, että oltiinko jo saatu hylätty kepeiltä. No, ei saatu hylkyä, vaan sijoituimme viidenneksi. Keppisekoilun takia mentiin hieman yliajalle ja lisäksi saatiin vitonen. Kukaan ei saanut tältä radalta nollaa.


Seuraava kisa on näillä näkymin taas oman seuran kisa marraskuun puolivälissä. Se saattaa olla tämän vuoden viimeinen virallinen kisa, ellen innostu itsenäisyysviikonloppuna Seinäjoelle. Turkukin oli jossain vaiheessa suunnitelmissa, mutta se jää luultavasti ensi vuoteen. Ylipäänsä kaikki riippuu niin paljon Nelen leikkausajasta, kun pientä potilasta en halua jättää yksin. Parin viikon päästä Nelekin pääsee kokeilemaan taitojaan, kun Tamsk järjestää jälleen harjoituskisat.

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Vaa'alla

Vaihteeksi taas vaakailua. Edellinen kerta oli elokuussa, jolloin

Java 4,5kg
Nele 4,8kg

Nyt vaaka näytti:

Java 4,3kg
Nele 4,7kg

Eläinlääkärissä syyskuun alussa Java painoi 4,2kg, joten vähän olisi tullut lisää ja ihan hyvältä Javan paino vaikuttaa. Nele jatkaa näköjään yhä vaan samoissa lukemissa ja on mielestäni siis liian laiha. Hmph, täytyy nyt viimeinkin tehdä asialle kunnolla jotakin ja toivottavasti seuraavassa punnituksessa lukema alkaisi viitosella...

Ruokana koirilla on nyt RC:n Beauty, mutta seuraavan pussin jälkeen tekisi mieli vaihtaa johonkin vähän halvempaan. Olen miettinyt paljon kehuttua Jahti&Vahtia, kai sitä voisi ainakin testata. Nyt olen myös viimein päässyt tyhjentämään pakastinta Barffinetin ostoksista ja koirat ovat saaneet Yrjölän puuroa jauhetulla broilerin lihalla. Mitään vatsaongelmia ei tullut, joten kesän vatsataudit tulivat kyllä jostakin ihan muusta.

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Koirat rengasmatkalla

Java ja Nele eivät mitenkään erityisesti rakasta automatkailua, mutta pääsivät silti mukaan kahden päivän reissulle Lappeenrannan suuntaan. Itse olen ollut tämän viikon talvilomalla ja keskiviikosta torstai-iltaan olimme rengasmatkalla Itä-Suomessa, jonka jälkeen auton mittari näytti reilua 600 km enemmän.

Pikku matkalaiset autossa

Iltalenkki Lappeenrannan linnoituksella

Matkustaminen väsyttää

Aamulenkki Lappeen Marian kirkon puistossa

Imatrankoskella

Nele ja Imatran Valtionhotelli

Paluumatkalla pysähdyimme Savitaipaleessa ja koirat pääsivät lyhyelle lenkille - lumeen! Voi sitä riemua, kun saivat hyppiä lumessa. Matkalla kotiin autossa oli kaksi väsynyttä koiraa ja kaiken kaikkiaan rengasmatkamme meni oikein hyvin.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Sunnuntaina

Kävin tänään koirien kanssa Pyynikillä ihastelemassa ja kuvaamassa maisemia, kahvilla näkötornilla ja välttelemässä typeriä koiranulkoiluttajia. Käsittämätöntä miten vaikeaa joidenkin on ymmärtää, että tuntemattomat piskit eivät saa tulla koirieni luo. Kiitos noiden idioottien, meidän hihnakäytös ottaa aina askeleen taaksepäin.

lauantaina, lokakuuta 10, 2009

Pitkästä aikaa agilitytreeneistä

Hetkeen ei ole tullut mainittua mitään koirien agilitytreeneistä. Varmaan viimeksi elokuussa. Tässä välissä kävin Javan kanssa myös eräässä agilitykoulutuksessa, joka maksoi huikeat 35e eikä todellakaan ollut sen arvoinen. Harmitti niin vietävästi, kun viikon ruokarahat meni ihan turhaan, etten jaksanut edes raportoida tänne. :(

Nyt meidän viikkotreeneihin on kuitenkin tulossa muutoksia. TamSKilla alkaa talvikausi ja siirrymme uuteen paikkaan treenaamaan. Javan treenit jatkuvat maanantaissa ja nyt ollaan ihan virallisesti kilpailevien ryhmässä. Nele jättää alkeisjatkokurssin treenit ja siirtyy myös Javan ryhmään! Ja tämähän tarkoittaa, että Nelenkin kanssa on tarkoitus suunnata kisoihin ja toivon mukaan jo ensi kesänä pääsisimme kokeilemaan kisaamista ykkösissä. Talven aikana käyn Nelen kanssa TamSKin harjoituskisat läpi (niistä aloitin Javankin kanssa) ja miksei Javakin niihin pääsisi mukaan.

Hieman olen huolissani, miten Nele tulee pärjäämään Javan ryhmässä, jossa taso on kuitenkin aika korkealla (lähes kaikki treenikaverit ovat jo kisanneet). Eilisissä ja viimeisissä perjantaitreeneissä sain kuitenkin luottamusta taas Neleen, joka oli innoissaan, nopea ja haki hyvin esteitä. Kepitkin menivät yllättävän hyvin, vaikka jostain syystä pelkään niitä Nelen kanssa. Johtuu ehkä siitä, kun tuntuu, etten osaa enää opettaa keppejä, kun Java osaa mennä ne jo niin itsenäisesti. Nelen kanssa pitää palata alkuun ja se tuntuu hankalalta.

Tänään käväisin omatoimitreeneissä navetalla. Tarkoituksena oli kokeilla miten Neleltä sujuisi Javan viime sunnuntain treenien rata. Teimme radasta kaksi erilaista versiota, joista ensimmäinen näytti tältä:Menin radan ensin Javan kanssa. Meni ihan ok, mutta minun pitäisi viimeinkin päästä itseni kanssa selvyyteen mitä käskyjä käytän esteistä. Nytkin sanoin ennen puomia "ylös", vaikka aiemmin olen käyttänyt "puomi" sanaa. Java juoksi puomista ohi, mutta en kyllä varmaksi osaa sanoa johtuiko se käskystä vai siitä, että olin jättänyt Javan taakseni. Takaakierron sana on vieläkin hakusessa. Ensin käytin koirasta riippuen "kierrä" ja "takaa", mutta tietenkin siinä kävi niin, että huutelin väärää sanaa väärälle koiralle. Sen jälkeen valitsin "mene"-sanan, mutta sekin on vähän huono. Nyt mietin "taa"-sanaa, mutta se ei oikein istu suuhun. Täytyy siis jatkaa miettimistä. Tällä radalla takaakierto tuli hypyllä 10 ja takaaleikkaukset hypyillä 11 ja 12. Viime sunnuntain treeneissä tein radan ensimmäisen kerran niin, että juoksin vain suoraan esteiden 11 ja 12 vasemmalla puolella, mikä johti siihen, että hypyn 11 jälkeen törmäsimme Javan kanssa (Java tuli minua kohti vasemmalle ja minä lähdin oikealle kohti hyppyä 12). Takaaleikkauksilla vältin tämän ongelman.

Nele oli ihan innoissaan radalle pääsystä, mikä on tosi hieno juttu. Tosin innokkuuden takia Nele hieman sähläsi matkan varrella, muun muassa puomilta suorastaan liukui alas namialustalle. Kepit menivät tänään taas Nelen tasoon nähden todella hyvin ja menin kepit kerran jopa siltä hankalammalta puolelta. Mutta takaaleikkaus... Nele ei vielä oikein kestä sitä ja jäi hypyn eteen ihmettelemään, että mihin oikein juoksen. Tai sitten esteen toisella puolella teki pikkuympyrän, kun oli lähdössä väärään suuntaan. Namialustoiden avulla sain Nelen hyvin irtoamaan, niitä varmaan täytyy käyttää treeneissäkin.

lauantaina, lokakuuta 03, 2009

Lempäälän mätsärissä

Käväisin tänään Nelen kanssa mätsärissä, joka järjestettiin Lempäälässä uudella Canis Areenalla. Olin jättänyt Nelen pesun aamuksi ja varannut n. 3 tuntia turkin laittoon. Kun pesun jälkeen olin aloittamassa kuivaamista, oli melkoinen yllätys, kun Metro-kuivaajani ei käynnistynyt ollenkaan! Laitteen ostamisesta ei ole vielä vuottakaan, nyt jo rikki ja tietenkin juuri sinä päivänä, kun on kiire. Jos en olisi halunnut nähdä uutta hallia ja tulevaa talvitreenipaikkaamme, olisin hyvin todennäköisesti tässä vaiheessa luovuttanut. Nopeasti hiustenkuivaaja ja harja käyttöön ja turkki kuivaksi. Ehdin aika hyvin saada turkin valmiiksi suunnitellussa ajassa, vaikka taas oli takkuja. Metron tilannetta minun täytyy selvitellä ostopaikan kanssa, koska siinä on vuoden takuu eikä tosiaan vielä täynnä.

Mätsäri oli pettymys. Halli oli iso, mutta siitä oli vain puolet käytössä, joten kehät olivat pieniä ja tungosta riitti. Koska kyseessä oli avajaiset, olin odottanut hieman "hienompaa" tapahtumaa. Pieniä koiria oli vähän yli 30 ja Nele sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä sijoituimme kolmanneksi ja saimme palkinnoksi pienen pussin nameja. Hmm, ehkä olisi voinut 7€ pääsymaksulla hankkia pikkuisen paremmat palkinnotkin... Onneksi sentään oli hyvää seuraa kehän laidalla ja Nelen käytös jälleen kerran aivan loistavaa.

Nele tuomarin käsittelyssä

Parikehässä perhoskoiran kanssa

Tukka meni sekaisin

(Nelen kuvat: Tytti Käyhkö)