lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Tutustumisretki puomille

Linan agilityn alkeisharjoitusten viides ja viimeinen kerta oli 21.12. Tallilla. Näillä näkymin se jäi samalla tämän vuoden viimeksi agiliitelyksi, sillä Nelen tapaninpäivän treeneihin en flunssaisena päässyt.

Viidennelle kerralle olin suunnitellut tällaista:
  • takaakierto
  • puomi
  • pussi
  • kepit
Takaakierrot jäivät tekemättä, kun otettiinkin keinu niiden tilalle. Keinua tehtiin aivan treenien lopussa ja Lina oli ehkä hieman jo väsynyt eikä mennyt ihan niin innokkaasti kuin viime kerralla. Toisaalta edellisestä keinuttelusta oli kulunut pari viikkoa, joten ei ihme, jos este tuntui taas oudolta. Tärkeintä kuitenkin on, ettei Lina vaikuttanut mitenkään pelokkaalta.

Treenit aloitettiin pussilla. Lina menee pussin hyvin, kunhan kangas on hieman ylhäällä. Kerran kangas oli maassa ja Lina päätti peruutella takaisin pussin suulle. Tämän jälkeen oli pakko taas nostaa enemmän pussin kangasta, kun Lina lähti helposti kiertämään pussin ympäri namialustalle.

Keppejä tehtiin nyt toista kertaa ja selvästi Lina meni paljon paremmin kuin viimeksi! Tehtiin kuutta keppiä ja Linalla tuntui olevan jo pieni idea siitä mitä tehdään. Haki muutamassa kohdassa heti oikean välin eikä minun tarvinut niin paljon ohjata hihnalla kuin ensimmäisellä kerralla. Hyvin on alkanut tämä keppien opetus. :)

Uutena esteenä tuli puomi. Linalle selvästi vaikeinta sekä puomissa että A:ssa on ylösmenon kiipeäminen. Kun siitä selvittiin, meni loput puomista ihan kivasti, vaikka Linaa selvästi vähän jännitti. Kontakteille olen hidastanut Linaa hihnalla. Saatiin muutama onnistunut koko puomin suoritus ja pitäisi ehkä miettiä voisiko ylösmenoa jotenkin harjoitella kotona ennen seuraavaa agilitytreeniä.

Nyt olen käynyt Linan kanssa kaikki agilityesteet läpi. Seuraavaksi pitää yhä jatkaa alkeisopetusta ja keskittyä estevarmuuteen.

maanantaina, joulukuuta 24, 2012

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2012

Vuosi 2012

Kohta päättyvä vuosi oli omalla tavallaan kovin kiireinen. Sen huomaa myös tämän blogin postausten määrästä: nyt on hyvä, jos saan edes 60 postausta täyteen, kun parina viime vuonna on ollut asiaa yli sadan postauksen verran! Toki asiaan vaikuttaa se, että oma elämä ei tänä vuonna enää ollut niin koirapainotteista kuin aiemmin ja koirien kanssa tuli tehtyä pitkälti vain tavallisia juttuja, joista ei tänne blogiin juurikaan raportoida.

Jostain syystä viime vuosiin on mahtunut muuttoja sinne ja tänne eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Lokakuussa kerrostaloelämä vaihtui rivitaloasuntoon ja sain kauan haaveilemani pihan. Valitettavasti syksy oli tuossa vaiheessa jo niin pitkällä, ettei pihalla tullut vietettyä paljonkaan aikaa. Tosin koirista oli oikein mukavaa kaivaa kuoppia jo valmiiksi huonossa kunnossa olevaan nurmikkoon. Syksyllä myös päättelin kaksivuotisen puutarhurin koulutuksen ja siitä asti olen ollut enemmän tai vähemmän työttömänä.

Sen sijaan kesä meni allekirjoittaneella niin intensiivisesti töissä, että harrastaminen kärsi ihan kunnolla. Neleltä jäi useita agilitytreenejä välistä enkä työvuorojen takia päässyt kisoihin tai muihinkaan tapahtumiin. Muutamia vapaatoiveita kyllä esitin ja suurin osa niistä oli Linan näyttelyiden takia. Tänä vuonna pääsin sentään reissuun Suomen rajojen ulkopuolelle (toisin kuin viime vuonna), kun lähdimme näyttelymatkalle Tallinnaan. Yhteensä kävimme seitsemässä näyttelyssä, joista yksi oli vielä pentuluokassa ja loput junioriluokassa. Parhaiten meni ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä Kankaanpäässä, jossa Linalle annettiin SA.

Nelen kanssa kisasin agilityssa kahdeksan radan verran ja maaliskuun alussa nousimme kakkosiin. Kakkosluokan kisat korkkasimme vasta syyskuun puolivälissä. Keväällä lopetin sekä agilityn kouluttamisen että treenaamisen TamSKilla ja siirryin kokonaan Tapeille. Yhdistyksellemme tulee toinen toimintavuosi kohta täyteen ja tänäkin vuonna tuli oman ehtimisen mukaan osallistuttua Tappien toimintaan: kävin mm. Javan kanssa virikeluolastossa ja Linan kanssa hajuerottelussa.

Ja seuraavaksi tämän vuoden tavoitteisiin (kursiivilla vuodelle 2012 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Suurin toive on, että Java pysyisi terveenä!
- Korvatulehdusta ja hampaan poistoa lukuun ottamatta Java on pysynyt terveenä. Silmien ja polvien osalta sain varmistuksen marraskuun eläinlääkärikäynnillä.

- Olen miettinyt Javan siirtämistä ns. sunnuntaiharrastelijaksi agilityssa. Mieleen on jäänyt kummittelemaan eläinlääkärin kommentti siitä, että leikattu on aina leikattu eikä koskaan terveen veroinen. En halua tieten tahtoen rikkoa Javaa ja sekarotuisuuden takia ollaan oikeastaan agilityssa saavutettu se mitä voidaan. Koska Java kuitenkin suuresti rakastaa agia, emme aio sitä ihan täysin lopettaa. TamSKin talvikausi jatketaan loppuun agilitytreeneissä vuoroviikoin ja kesällä Javalla saa agiliitää omatoimitreeneissä. Huvin vuoksi voidaan myös silloin tällöin osallistua kisoihin (vain kesällä), kuten esimerkiksi Agirotuun.

- Talvikausi jatkettiin loppuun TamSKilla, mutta kesällä taisin käydä ehkä kerran omatoimitreenaamassa, kun ei kerta kaikkiaan ehtinyt eikä jaksanut. Javan ilmoittamista kisoihin harkitsin pari kertaa, mutta treenaamattomuuden takia ne jäivät. Agirotu järjestettiin tänä vuonna Kuopiossa ja pitkän matkan sekä töiden takia jätettiin se tällä kertaa välistä. Nyt loppuvuodesta Java on tehnyt paluuta agilityn pariin kepon ohjauksessa.

- Tokossa yritetään saada viimeinen ALOn ykköstulos, jotta Java saisi TK1-koulutustunnuksen. Jos oma motivaatio riittää, voisimme harjoitella myös AVOn liikkeitä.

- Toko jäi tänä vuonna aivan täysin. Jossain vaiheessa katselin Tampereen kokeita, mutta jälleen ajan puute ja treenaamattomuus estivät ilmoittautumisen.

- Kokeillaan Javan kanssa jotain uutta lajia, kuten mejää tai rallytokoa.

- Mejää olisin kovasti halunnut kokeilla, mutta työt estivät osallistumisen Tappien järjestämään tutustumiseen eikä muullakaan porukalla tullut lähdettyä metsään. Kävin Javan kanssa tutustumassa virikeluolastoon (ei ehkä ihan Javan juttu kuitenkaan) ja loppuvuodesta meidän piti käydä koirafrisbeen alkeet, mutta ko. koulutus ei valitettavasti toteutunut.

- Käydään koirapuistossa! Itse en ole mikään koirapuistojen suuri ystävä, mutta koska Javan vapaana pitäminen on niin hankalaa, täytyy mennä paikkaan, jossa on aidat ympärillä. Tämä voisi melkein olla sellainen mun ja Javan oma juttu ja katsotaan löytyisikö puistoon mukaan jopa koirakaveri, jonka kanssa Java haluaisi leikkiä (tämä voi olla ehkä liian haastavaa).

- Käytiin koirapuistossa vuoden aikana ehkä enintään viisi kertaa ja muistaakseni kaikki koirat olivat aina mukana. Ei vain saanut aikaiseksi lähteä. Nyt on onneksi takapihalla oma henkilökohtainen koirapuisto.


Nele

 - Agilityssa tavoitteena on mikäpä muukaan kuin kakkosiin nouseminen. Treeneissä pyritään parantamaan entisestään estevarmuutta erityisesti keinulla ja kepeillä sekä harjoitellaan enemmän kolmosten kiemuroita. Lisäksi kontaktitreeniä. Muutamat epikset voisi yrittää käydä, jotta pystyisin palkkaamaan Nelen "kisatilanteessa". Voisin myös yrittää opettaa Nelen leikkimään agilitykentällä ja palkkautumaan lelustakin.
- Noustiin kakkosiin. :) Varsinainen treenaaminen jäi tänä vuonna vähemmälle ja ehdittiin vain yksiin epiksiin. Leikkimistä ei opeteltu, mutta olen palkannut Neleä lelulla, jossa on nami sisällä.

- Osallistutaan taas harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.
- Club Show järjestettiin tänä vuonna Turussa. Jätettiin se(kin) välistä pitkän matkan ja töiden takia.

- Kokeillaan Nelenkin kanssa uutta lajia, kuten mejää.
- Ei kokeiltu mitään uutta lajia.

- Alkuvuodesta kuvattavaksi Ventelälle (lonkat, kyynärät, selkä). 

- Nele kävi kuvattavana maaliskuun alussa. Koiranettiin tuli lopulta lonkat B:nä ja kyynärät nollana.


 Lina

-Aloitetaan agility ihan oikeasti. Harjoitellaan esteiden suorittamista ja ohjauskuvioita. Ja ennen kaikkea pidetään agilitykentällä ihan törkeän hauskaa!! Tammikuussa aloitetaan pentuagilitylla, keväällä katsotaan jokin alkeisryhmä ja syyskuussa toivon mukaan Lina saisi oman paikan treeniryhmästä.
- Tähän voisi listata kaikki maailman kootut selitykset, mutta ehkä totean vain, että käytiin pentuagilityssa ja nyt loppuvuodesta aloitin itse alkeiden opettamisen Linalle. Alkeiskurssille saati treeniryhmään ei todellakaan menty.

- Koska on vielä vaikea ennakoida mitä näyttelytuomarit tykkäävät Linasta, en aseta näyttelyiden suhteen mitään tavoitetta. Yritetään kuitenkin osallistua vähintään lähinäyttelyihin ja käydä Virossa kerran tai kaksi.
- Lähinäyttelyissä käytiin ja kerran Virossakin. Lina sai hyviä arvosteluita, mutta oikeasti meillä ei ollut mitään mahdollisuutta pärjätä näyttelyissä, joihin oli ilmoitettu miljoona kiinanharjakoiraa.

- Etsin Linan turkille sopivat pesuaineet.
- Ei löytynyt, mutta en pahemmin jaksanut etsiäkään. Myös rahatilanne vaikutti tähän ja käytin pitkälti kaapista löytyneitä aineita.
 
- Mahdollisesti terveystarkistus (silmät, polvet), tämä riippuen kuitenkin kasvattajasta.

- Olisin halunnut tarkistuttaa Linan, mutta ei kuulema vielä. Linan sydän ja polvet tarkistettiin kuitenkin epävirallisesti ja molemmat olivat ok.

- Opetellaan viimein peruskäskyt varmaksi.
- Olisi pitänyt määritellä nämä peruskäskyt tarkemmin. Osaa Lina istua, tulla luokse, kiertää kohteita, pyöriä ja tulla jalkojen väliin istumaan. Maahanmeno ei ainakaan vielä suju käskystä.


 Kaikki koirat

- Jatketaan ikuisuusprojektia nimeltä "Ohitukset kuntoon".
- Tämä ei olisi ikuisuusprojekti, jos olisin saanut ohitukset tänä vuonna kuntoon. Lina osaa pääsääntöisesti ohittaa muut, mutta Java ja varsinkaan Nele eivät.
 
- Nelosrokotukset keväällä.

- Kaikkien koirien rokotukset hoidettu kuntoon.

- Hyvä ruoka, parempi mieli. Vaihdan koirien nappulamerkin viljattomaan ja vähennän nappuloiden osuutta ruokinnasta niin, että vähintään koirien päivän toinen ateria on jotain ihan muuta. Lisäksi öljyjä täytyy antaa säännöllisesti. Ensin kuitenkin saavat syödä vanhat nappulat pois.

- Ruokintajutuista kirjoittelin marraskuun alussa. Tämä tavoite ei täyttynyt alkuunkaan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta en voi syyttää kuin omaa laiskuuttani.

- Jatketaan noutoharjoituksia ja yritetään saada liike kuntoon jo alkuvuodesta. Nele saa noutaa vapaamuotoisesti, mutta Javalle ja ehkä Linallekin olisi hyvä opettaa tokon tapa noutaa.

- Asiasta päätellen olen alkuvuodesta opettanut koirille noutoa, mutta siihen se kyllä jäi. En tiedä tarvitseeko yhdenkään koiristani edes osata tokon noutoa, kun jostain syystä epäilen suuresti, että jaksaisin koskaan tokoilla AVO-luokkaan asti.

- Jonkinlaista suunnitelmallisuutta treenaamiseen, erityisesti Linan kohdalla. 

- Loppuvuonna tsemppasin tässä ja tein viiden kerran suunnitelman Linan agilityn alkeisharjoituksiin.

maanantaina, joulukuuta 17, 2012

Pujottelua hihnassa

Linan agilityn alkeisharjoitusten neljäs kerta oli 8.12. ja paikkana taas Talli. Alussa toisella kentällä ei ollut ketään, mutta treenien loppupuolella siihen tuli porukkaa, joista Lina otti kovasti häiriötä. Piti tuijotella kentän suuntaan ja välillä haukkua eivätkä Java ja Nele tietenkään auttaneet asiaa, vaan ilmoittivat myös oman mielipiteensä vieraista. Toisaalta olen ollut Linan kanssa pitkään poissa treenikentiltä, joten ei ihme, että häiriöihin siedättyminen on vielä vaiheessa.

Neljännen kerran aiheena oli suunnitelmassani seuraavaa:
  • kepit
  • keinu
  • pöytä
  • välistäveto
  • valssi
Aloitettiin keinulla ja Lina oli oikein reipas keinuttelija! Keinu on toki vielä tuettuna maksipöydällä ja laskeutuu vain noin 10-15 cm. Tehtiin muutama toisto eikä Linassa näkynyt enää minkäänlaista jännitystä. Pöydälle meno ei myöskään tuottanut mitään ongelmia, vaan kevyesti Lina hyppäsi sen päälle.

Tällä kerralla aloitettiin keppeihin tutustuminen ja pujottelun harjoittelu. Pentuagilityssa kokeiltiin kuutta keppiä verkoilla, mutta silloin verkkoon törmääminen sai Linan vain välttelemään kepeille menoa. Muutenkin mietin jo tuolloin mikä olisi paras tapa opettaa kepit. Javan ja Nelen olen opettanut perinteisesti kädellä ohjaamalla ja molemmilla on nyt ihan hyvä pujottelu, mutta käden häivyttäminen on työläs projekti. Jossain vaiheessa olin verkkojen kannattaja, mutta raahattuani omia verkkoja lähes vuoden autossa, alkoivat ne ärsyttää. Verkkojen ongelmana on, ettei niitä ole joka paikassa enkä jaksa enää ottaa omia mukaan. Toki kesällä voisi harjoitella keppejä verkoilla omalla takapihalla, mutta tunnetusti en jaksa odottaa sinne asti... Parilta kaverilta olen kuullut hyvää palautetta hihnan käytöstä keppien harjoittelussa ja ajattelin nyt kokeilla samaa Linan kanssa. Tallin kepit toimivat hihnan kanssa parhaiten (ovat matalammat kuin esim. SDP:lla) ja kuulema erityisesti vinokepit ovat kätevät silloin, kun voi ottaa kaikki 12 keppiä harjoittelun alle. Nyt aloitin Linan kanssa kuudella kepillä ja ideana on hihnalla estää koiran kulkeminen väärästä välistä. Palkka tulee keppien päässä namirasiasta. Otettiin muutama toisto ja tekniikka toimi Linalla ainakin siinä mielessä, että Lina yritti hihnassa koko ajan eteenpäin eikä esimerkiksi passivoitunut täysin. Katsotaan miten edetään tällä tekniikalla ja vaihdetaan sitten, jos ei tunnu omalta.

Lopuksi tehtiin pientä rataa neljällä hypyllä:


Kaikki koirat pääsivät tekemään rataa ja Java sekä Nele tekivät myös pari pujotteluharjoitusta. Nelellä oli aluksi kepeillä keskittymisvaikeuksia, kun olisi pitänyt vain suorilta juosta palkan luo. Saatiin siis hyvää harjoitusta siihen, että kaikki kepit pitää pujotella ennen kuin on herkkuja luvassa. Rataharjoituksesta Java ja Nele suoriutuivat molemmat hyvin ja Linakin meni ensimmäisen kerran todella hyvin (mentiin esteet 1-4). Tässä vaiheessa toisen kentän treenaajat tulivat paikalle ja Linan keskittyminen katoili. Ei taidettu mennä koko rataa kertaakaan - ainakaan kovin onnistuneesti. Kerran myös kompastuin Linaan, kun se syöksyi hypyn 4 ohi kohti namialustaa. Linalle siis myös tiedossa fysioterapiaa ensi vuodeksi ja täytyy opetella palkkaamaan pikkuneiti lelulla, ettei namialustaa tarvitse käyttää jatkuvasti. Loppuun otin Linan kanssa eteenlähetyksen hypyillä 6 ja 7, jotta treenistä jäisi hyvä mieli.

perjantaina, joulukuuta 14, 2012

Kohti A:ta ja sen yli

Pakko jälleen kerran todeta, etten ole kovinkaan hyvä treenipäiväkirjan pitäjä. Linan agilityn alkeisharjoitusten kolmas ja neljäs kerta olivat ja menivät, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa niistä. Ja senhän arvaa, että puolet kaikesta tapahtuneesta on jo unohtunut...

Kolmannella kerralla (2.12.) harjoittelupaikaksi vaihtui SDP ja varausaikakin oli poikkeuksellisen myöhään, klo 20-21. Näitä muutoksia enemmän koiria kuitenkin haittasi jäätävä pakkanen ja lämmittely sekä jäähdyttely olivat liian lyhyitä, kun kävelystä ulkona ei tullut mitään. Aiheeksi olin suunnitellut seuraavaa:
  • takaaleikkaus
  • eteenlähetys
  • muuri
  • A
  • pussi
Näistä pussia ja jonkinlaista muuria teimme jo pentuagilityssa. Aloitettiinkin pussilla ja reippaasti Lina meni siitä läpi - toki pussin suuta pitää vielä nostaa. Seuraavaksi muuri, jonka perään oli sopivasti laitettu putki, jotta saatiin myös pieni eteenlähetysharjoitus. Muurin kanssa Linalla ei ollut mitään ongelmaa ja putkestakin sujahti vauhdilla namialustan luokse. Java teki tämän saman harjoituksen ja onnistui kerran tulemaan niin vauhdilla, että kompasteli putkessa. Pitää varailla Javalle ensi vuoden alkuun fyssariaika...

Ennen kokonaisen A:n suoritusta palauttelin Linan mieleen kontaktin ottamista. Hyvin Lina sen muistaa, mutta paljon pitäisi vielä vahvistaa, jotta suorituksesta tulisi varma. A:n harjoittelu oli alussa enemmän tai vähemmän säätämistä ja lopulta vein Linaa itse hihnassa A:lla. Ei paras vaihtoehto, kun pitäisi ehtiä palkata koiraa kontaktilla, mutta kaksi tuttua ihmistä sai Linan hämmentymään eikä A:lle kiipeämisestä meinannut tulla mitään. Onneksi saatiin loppuun pari reipasta toistoa.

Lopuksi tehtiin vielä kolmen hypyn sarjalla takaaleikkausta. Tätä ohjaustekniikkaa en ihan heti tarvitse Linan kanssa (koiran pitäisi osata irrota) eikä se ole muidenkaan koirien kanssa mikään ykkösvaihtoehto. Alkuun Lina sai palkan kakkoshypyn takaa ja muistaakseni kokeiltiin pari kertaa koko sarjaakin.


AgiWars osakilpailu I

Ylökk järjestää neljän osakilpailun AgiWars-cupin, jonka ensimmäinen osakilpailu oli itsenäisyyspäivänä. Nele pääsi epistelemään mölleihin ja kisaaviin, Lina lähti mukaan turistiksi ja Java jäi tällä kertaa kotiin. Alun perin ajattelin ilmoittaa Nelen vain kisaavien radalle, mutta koska olimme paikalla heti episten alkaessa, päätin käyttää koko ajan hyödyksi.

Möllirata mentiin nollana ja toiseksi nopeimmalla ajalla läpi, mutta sijoitusta meille ei tietenkään jaettu.



Halli oli melko pieni, joten kisaavien rata oli pyörimistä samoilla esteillä. Valitettavasti keinua ei tuotu kentälle, mutta keppiharjoitusta sentään saatiin. Ja kepit olivatkin se hankalin kohta radalla: Nele ei millään malttanut keskittyä, vaan meni koko ajan ensimmäisen välin ohi. Ehkä lähetin Nelen liian läheltä. Kun viimein saatiin pujottelu kunnolla alkuun, teki Nele saman kuin viimeksi kisoissa ja jätti vikan välin pujottelematta. Otin kepit uudelleen alusta ja taas Nele hätäili aloitusta. Parin yrityksen jälkeen otin Nelen kiinni ja hieman rauhoitin tilannetta. Viimein saatiin pujottelu sujumaan! Loppurata meni kohtuullisesti ja Nele otti loppuun vielä sellaisen vauhdin, että itse olin aivan myöhässä.



Seuraava osakilpailu olisi tammikuun puolivälin tienoilla, katsotaan josko ehtisi taas mukaan. :)

perjantaina, joulukuuta 07, 2012

Talvi yllättää?

Talvi ei tällä kertaa ehkä yllättänyt autoilijoita, mutta koirat kylläkin. Pitkä märkä ja pimeä kausi vaihtui yhtäkkiä lumeen ja hyytävään pakkaseen. Nyt onneksi helpottaa jo pakkasen osalta, mutta muutama päivä meni vain läheistä puistoa nopeasti kiertäessä, kun koirien tassut jäätyivät. Java varsinkin oli sitä mieltä, että ulkona on ihan turha olla ylimääräistä silloin, kun lämpömittari näyttää -20 astetta... Koirat pääsivät välillä käymään pikaisesti myös takapihalla, mutta Nele on ainut, joka suostuu sinne asioimaan.



perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Yhden startin kisa

Keskiviikkona kisasin Nelen kanssa TamSKin yhden startin iltakisoissa. Minikakkosia oli paikalla 13 ja Nelen kanssa lähdin radalle kolmanneksi viimeisenä. Rata oli mukavan yksinkertainen, joka ei parin kuukauden kisatauon jälkeen haitannut yhtään.

Kaikki meni hyvin, kunnes vastaan tuli kepit. Nele aloitti kepit hienosti oikein, mutta jätti viimeisen välin pujottelematta ja ennen kuin ehdin kunnolla ajatella asiaa, olimme jo edenneet radalla ja Nele hyppäsi seuraavaksi tulleen pituuden. Näin ollen meille tällä kertaa hylätty.



Keinulla Nele tuntui hämmentyvän, kun toistin keinu-käskyn hieman tiukempaan sävyyn kesken suorituksen. Huh, koskahan sitä oppisi luottamaan koiraansa ja jättäisi nämä ihmeelliset varmistelut, joita ei käytä treeneissäkään, kisatilanteesta pois. Tosin kepeillä olisi pitänyt varmistella eikä missään nimessä kiirehtiä lopussa... Olen kuitenkin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen ja nyt ainakin tietää, että keppien estevarmuus pitää ottaa harjoitteluun.

tiistaina, marraskuuta 20, 2012

Eläinlääkärissä

Vein perjantaina koko lauman Hakametsään eläinlääkäriin. Alun perin olin varannut ajan vain Javalle ja Nelelle, mutta paikan päällä päätinkin kysyä mahtuisiko Lina vielä mukaan.

Eläinlääkärinä meillä oli Sanna Elfving eli olin varannut koirille ajan silmätarkistukseen. Ensimmäisenä pöydälle pääsi Nele, joka sai terveen paperit kommentilla "harvinaiset hyvät harjakoiraksi". Ja tietysti tämä kaikki tehtiin virallisesti, jotta tulos tulee myös KoiraNettiin.

Seuraavaksi tarkastukseen pääsi Java - päivän jännittävin hetki! Javan silmien tilanne oli onneksi ennallaan: lasiaisen rappeuma molemmissa silmissä ja hieman lasiaisvuotoa toisessa. Linssit olivat paikoillaan. Elfvingin mukaan Javan näkökyky saattaa olla paikoitellen hieman samentunut ja tästä syystä koira voi käännellä päätään, kun yrittää nähdä paremmin. Pääasiassa Java näkee hyvin (esim. namien nappaaminen ilmasta sujuu), mutta toisaalta on ollut tilanteita, joissa on tullut mietittyä, ettei Java taida nähdä sittenkään ihan niin hyvin kuin muut koirat. Silmien lisäksi katsottiin myös Javan polvet. Sillon tällöin Javan liikkuminen saa minut epäilemään polvien tilannetta, joten halusin saada varmistuksen niiden tilanteesta. Ja ihan turhaan olin ollut huolissani: Javan polvissa ei tuntunut mitään erikoista. Melkein voisi todeta niiden olevan "0/0".

Lina pääsi myös polvitarkistukseen. Välillä Linankin liikkuminen on ollut hieman epäilyttävää ja nyt kun aloitellaan agilitya, halusin tietää mikä Linan polvien tilanne on. Periaatteessa vastustan kaikkea epävirallisuutta silloin, kun tulokset voidaan ottaa virallisesti (niin paljon on kuullut kaikenlaisesta salailusta koirapiireissä), mutta koska tarkistukseen päästiin aivan spontaanisti, en ehtinyt kysellä kasvattajan mielipidettä asiasta ja näin ollen Linan tarkistus tehtiin ilman virallisia papereita. Polvissa ei ollut mitään vikaa ja hyvin todennäköisesti Lina olisi saanut tuloksen 0/0. Luulen, että Javan ja Linan satunnaiset liikkumisongelmat ovat johtuneet niinkin luonnollisesta syystä kuin kivestä anturassa, oksasta turkissa, jne.

Maanantai-iltana vein Javan vielä silmänpaineiden mittaukseen. Java on hieronut silmiään enemmän iltaisin ja tarkoituksena oli selvittää nouseeko silmänpaine ennen iltatipan laittamista. Silmänpaine oli molemmissa silmissä 12 (viitearvoista ei tietoa) eli ihan hyvä ja hoitaja lupasi varmistaa vielä eläinlääkäriltä onko tilanne ok. Tänään sain tekstiviestin, että jatketaan Javan hoitoa kuten ennenkin eikä painetipan antamiseen tarvitse tehdä muutoksia (yhä kaksi kertaa päivässä).

Omistajalle mielenrauha maksoi tällä kertaa 253,51 euroa.

maanantaina, marraskuuta 19, 2012

Ohjaustekniikkaa Linalle

Eilen oli Linan agilityharjoitusten toinen kerta. Tällä kertaa olin suunnitellut ohjelmaksi tällaista:
  • valssi
  • sokkari
  • keinu
  • rengas
  • pituus
  • kontaktit
Taas Tallilla oli ollut tokoilijoita, joten esteet piti keräillä hallin reunoilta. Nyt löytyi harjoituskontaktikin, mutta aika meni niin vauhdilla, että kontaktit jäivät tekemättä. Enkä ole muka ehtinyt harjoitella niitä Linan kanssa kotonakaan... Aloitettiin harjoittelu ohjaustekniikoilla. Rata näytti kaikessa yksinkertaisuudessaan tältä:


Alun valssi (esteet 1-3) oli suoraan Juha Ruokosen koulutuksesta eli kyseessä oli oikeastaan ennakoiva valssi. Ensimmäistä kertaa tein Linan kanssa tällaisen harjoituksen ja otettiin rata taas pienissä osissa. Aluksi otettiin pari kertaa vain putki ja hyppy - palkka hypyn 2 takana. Sen jälkeen palkka putken (3) viereen, jotta sai kääntymisen ja valssin mukaan. Aluksi Linalla meinasi kääntyminen valua helposti pitkäksi. Ideana oli, että rata jatkuisi pituuden jälkeen oikealle, joten putken jälkeen tein sokkarin. Pitää myöhemmin harjoitella sokkaria myös hypyillä, kunhan Linan estevarmuus paranee. En muista teimmekö pituutta pentuagilityssa, joten otettiin se ensin yhdellä osalla. Linalla ei ollut siinä mitään ongelmaa, joten otettiin myös toinen osa mukaan. Tehtiin lopuksi koko rata ja Lina suoriutui siitä todella hienosti.

Keinuun ei otettu mitään muutosta viime kertaan verrattuna, vaan aloitettiin paikalla pysyvästä keinusta ja jatkettiin sitten hyvin pienellä heilahduksella. Tällä kertaa Lina epäröi vain kerran, muuten meni oikein reippaasti keinun alas. Lopuksi Lina sai tehdä vielä alhaalle laskettua rengasta. Muistaakseni teimme alkeisrengasta pentuagilityssa eikä Lina yhtään epäröinyt hypätä renkaan läpi. Seuraaviin rengasharjoituksiin voisin ottaa naksuttimen mukaan, jotta oikean suorituksen merkkaaminen olisi selkeämpää.

Java pääsi tekemään rataa kepon ohjauksessa ja Nelen kanssa otin keinua ensin maksipöydän päältä ja sen jälkeen kokonaisena, sillä keskiviikkona olisi tiedossa kisaamista yhden radan verran. Keinu meni Neleltä hyvin ja olen ihan luottavaisena kisojen suhteen (onneksi on lahjakortteja).

tiistaina, marraskuuta 13, 2012

Lina aloittaa agilityn

Seuraavaksi olisi tavoitteena ottaa treenipäiväkirjamaisempi ote tähän blogin kirjoittamiseen ja raportoida Linan edistymisestä agilityn alkeisharjoituksissa. Olen nimittäin viimein päättänyt opettaa Linalle loputkin agilityesteet (osa käytiin läpi pentuagilityssa), jotta joskus pääsisimme harrastuksessa eteenpäin ja mahdollisesti treeniryhmäänkin. Säännölliset harjoitukset varmistaakseni päätin rekrytoida kepon mukaan harjoittelemaan samoja asioita Javan kanssa. Eikä Nelekään jää yksin kotiin, vaan tämä on loistava tilaisuus ottaa välillä helpotettua keinua ja esimerkiksi erilaisia keppikulmia.

Ensimmäiset treenit olivat viime sunnuntaina ja etukäteen olin suunnitellut aiheeksi:
  • hyppy-putki-sarja
  • keinu
  • kontaktit
  • takaakierto
Tallilla oli ollut tokoilijoita, joten kontaktit jäivät välistä, kun puomi oli purettu ja A lojui aidan vieressä. Harjoituskontaktikaan ei osunut silmiin. Käytännössä en olisi vielä edes tehnyt kokonaista estettä Linan kanssa, vaan harjoitellut 2on2off-asentoa. Pitänee tehdä vähän kotitreeniä tässä välissä...


Aloitettiin kolmella hypyllä ja putkella, jotka kaikki olivat loivassa kaaressa. Ideana oli tutustuttaa Linaa erilaisiin hyppyvariaatioihin kuin pelkkään suoraan. Lina oli kuin liukas pieni saippua, joka karkaili namialustalle milloin mistäkin kulmasta. Mutta eiköhän neidille tule vielä malttia, kun ymmärtää, ettei sitä namia tule ennen kuin on tehty töitä. :) Koko sarjaa en tehnyt Linan kanssa, vaan aluksi otettiin hyppyjä osissa ja lopuksi putki erikseen. Myös Java ja Nele pääsivät tekemään tämän harjoituksen. Nele teki tyylilleen tasaisen suorituksen, Java oli kovasti vieraskorea eikä testannut hampaitaan kepoon. Ulkopuolelta katsoessa kuitenkin huomaa miten vahvasti aiempi kädestä palkkaaminen on vaikuttanut Javaan: eteneminen ei ole niin itsenäistä kuin muilla koirilla, vaan Java herkästi kääntyy kohti ohjaajaa.

Rohkeasti otin ensimmäiselle kerralle mukaan jo keinuharjoitukset, koska ennemmin tai myöhemmin sen harjoittelu on pakko kuitenkin aloittaa. Linan kanssa aion edetä samalla tyylillä, jolla sain keinukammoisen Nelen viimein suorittamaan keinun. Kiilattiin siis maksipöytä keinun alle ja Lina sai kävellä keinun alas maahan (ja kiipesi sieltä sitten takaisin ylöskin). Sitten lisättiin pieni liike. Alku meni hyvin, mutta pieni epävarmuus selvästi hiipi Linan mieleen ja lopussa yritti väistää keinun sivusta. Päätettiin harjoitus onnistuneeseen suoritukseen ja täytyy ehdottomasti muistaa seuraavilla kerroilla, ettei missään nimessä vaikeuta keinua liian nopeasti! Jatketaan pienellä liikkeellä niin kauan, että Lina on keinulla aivan luontevasti. Java ja Nele tekivät keinun maksipöydän päältä, ei mitään ongelmia kummallakaan.

Lopuksi Java ja Lina pääsivät tekemään takaakiertoja. Javalle ne ovat tuttu juttu ja Linankin kanssa tein alkuvuodesta kotona maljakon kierto-harjoituksia. Pientä hakemista kiertämisessä oli, mutta selvästi Linalle oli jotain jäänyt muistiin aiemmista harjoituksista. Keskittyminen vain välillä katosi ja voisi hyvin tehdä tätäkin treeniä taas kotona. Kaiken kaikkiaan nämä ekat treenit menivät oikein hyvin ja seuraavan kerran aiheetkin ovat jo odottamassa treenivihossa.

maanantaina, marraskuuta 12, 2012

Lahdesjärven rannalla

Perjantaina oli pitkästä aikaa erinomainen ulkoiluilma, josta tietenkin piti ottaa kaikki irti. Onneksi saimme seuraa Rusina-villakoirasta omistajansa kanssa.


Olemme nähneet Rusinaa nyt useammin sekä lenkeillä että agilitytreeneissä ja aluksi koirieni oli aina pakko aloittaa haukkumalla, koska täysin musta koira taisi jotenkin hämmentää niitä. Lenkeillä koirat kulkivat kuitenkin yhdessä ihan nätisti - eivät ottaneet kontaktia, mutta eivät rähisseetkään keskenään. Pikkuhiljaa omani ovat lämmenneet Rusinalle ja nyt varsinkin Nele on jo hyväksynyt Rusinan tutuksi koiraksi. Perjantaina lenkille lähtiessä tapahtui sekin ihme, ettei Java enää Rusinan nähtyään haukkunut, vaan pikkuisen jopa heilutti häntäänsä!

Nelen väistöliike

Nele edellä, Rusina perässä ja Lina takana


Lenkkeilimme Hallilan metsäpolkuja Lahdesjärven rantaan ja seurailimme rantaa mökkitielle, josta päästiinkin takaisin kotiin. Metsäpolut olivat sopivasti jäässä ja rannalla saimme nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Hieman tuli harmiteltua, ettei mukaan tullut eväitä.

Matkalla piti ylittää pieni puro

Rannassa Lina innostui kiipeilemään veneen päällä, joka johti siihen, että Lina liukui venettä pitkin rantaveteen ja jään päälle, joka yllättäen kestikin Linan painon! Tässä vaiheessa itselleni tuli kiire houkutella Lina luokseni ennen suurempaa pelastusoperaatiota. Olin testannut jään "kantavuutta" heti, kun tulimme rantaan enkä uskonut, että se kestäisi koiria. Pitäisi kuitenkin muistaa koirien kanssa olla aina varovainen jäätyneiden vesistöjen lähellä, nopeastihan koirat ehtivät jäälle ja omanikin ovat sen verran kevyitä, ettei ohutkaan jää välttämättä hajoa alta ihan heti.

Hetki ennen liukumäkeä

Lopuksi on vielä aivan pakko hehkuttaa näitä uusia lenkkimaastoja! Metsäpolut ovat lähes kivenheiton päässä kotoa ja toisaalta valaistuja puisto- ja metsäteitä löytyy aivan läheltä. Enkä ole vielä edes ehtinyt tutkia koirien kanssa kaikkia mahdollisia reittejä, esimerkiksi Hervantaan olisi tarkoitus kävellä joku päivä kahville. ;)

perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Bon appétit

Yksi tämän vuoden tavoitteista oli uudistaa koirien ruokavaliota. Alkuvuonna projekti lähti ihan hyvin käyntiin: keittelin koirille puuroja ja vaihdoin nappulankin viljattomaan. Viljaton nappula kuitenkin osoittautui ihan liian kalliiksi olemattomille rahoilleni, joten palattiin parin-kolmen pussin jälkeen takaisin tuttuun Golden Eagleen. Kevään ja kesän kiireissä puuron keittelyt jäivät unohduksiin ja koirat ovat pitkään olleet täysin nappularuokinnalla. Öljyjen antamisen säännöllisyydestä ei ole ollut tietoakaan alkuvuoden jälkeen - ei niin hyvä asia turkkikoiran kanssa.

Tällä viikolla päätin tsempata ja tein koirille annoksen puuroa. Puuroon tuli hirssiä vajaa 1 dl, kaurahiutaleita 1,5 dl, riisiä 3 dl ja pussi vihannessekoitusta. Lihana koirat ovat nyt saaneet Maukas-sarjan kalkkunan jauhelihaa. Puuroa ja lihaa olen antanut suhteessa 50-50. Oikeiden määrien laskemiseksi koirat pääsivät käymään vaa'alla: Java 3,8 kg, Nele 4,9 kg ja Lina 4,6 kg. Ensi viikolla käyn koirien kanssa eläinlääkärissä, joten tarvitsee punnita koko porukka silloin uudelleen.


Koska Linan turkki on melko kuivan oloinen ja näköinen, olen viimein tsempannut myös öljyn antamisen kanssa. Öljynä on tällä hetkellä Fullolifen turskanmaksaöljy. Nappulamerkkinä meillä on nyt Kodin Terrassa ostettu Nero Tehovoima, jonka 15 kilon säkin sai puolet halvemmalla kuin Golden Eaglen. Tähän mennessä ko. nappulamerkki on vaikuttanut ihan hyvältä.

Koirien ruokintaan liittyy myös yksi ikävämpi juttu. Olin jo pidempään ihmetellyt miksi Lina on kovin vaisu eikä yhtään niin puuhakas kuin vuoden ikäisen koiran voisi olettaa olevan. Lenkeilläkin Lina seurasi tiiviisti perässäni eikä yhtään innostunut juoksemaan. Ensimmäisenä syyn Linan passiivisuuteen kertoi Tampereen ryhmänäyttelyn tuomari, sen jälkeen Hakametsän eläinlääkäri ja lopulta kaveritkin kuittailivat aiheesta. Lina-parka oli ihan liian laiha! Ei mikään ihme, ettei toinen jaksanut liikkua, kun ei ole energiaa. Näin ollen selityksen sai myös Linan ruokavarkaudet... Koirien lihomisen pelossa olin päättänyt näännyttää omani nälkään ja voin kertoa, että asia on harmittanut paljon. Koskaan ei saisi tuijottaa tiukasti tiettyä ruokamäärää, vaan kokeilla koiran kyljistä onko koira saanut ruokaa sopivasti, liian paljon vai liian vähän ja säätää ruokintaa sen mukaan.

Kun viimein tajusin tämän asian, nostin heti Linan nappulamäärää. Muutoksen on nyt huomannut Linassa selvästi ja takaisin on tullut se ihana pikku-riiviö! Sisällä Lina leikkii sekä Javan että Nelen kanssa, suorittaa puuhakkaana eri kohteiden kaivamista (välillä ei-niin-sallittuihin kohteisiin kuten sohvaan, mutta tämäkin Linan oma hassu tapa oli pitkään poissa) ja ulkona kulkee häntä pystyssä. Toki vieläkin Lina välillä ulkona kulkee takanani (kuten Javakin), mutta pääasiassa juoksee metsäpoluilla edessäni ja hihnalenkeilläkin liikkuu reippaammin.

Ylipäänsä Hallilaan muuton myötä koirat liikkuvat paljon enemmän ja tarkkana saakin olla, etten taas onnistu laihduttamaan koiriani liikaa. En vähentele nameja ollenkaan päivän ruoka-annoksista ja nappuloissakin pitäisi nyt olla Golden Eaglea enemmän energiaa. Sinänsä on harmi, että tämä laihtumisongelma tuntuu koskevan vain koiria eikä niinkään omistajaa. :) 

tiistaina, marraskuuta 06, 2012

Valsseja

Viime sunnuntaina olin Nelen kanssa Tappien järjestämässä Juha Ruokosen agilitykoulutuksessa SDP:llä. Olen aiemmin ollut Juhan koulutettavana Javan kanssa ja tykkäsin paljon koulutuksesta. Olikin mukava palautella silloin kuultuja asioita uudestaan mieleen. Olin Nelen kanssa möllit-kakkoset ryhmässä, jossa oli yhteensä kuusi koirakkoa. Jokaiselle koiralle oli aikaa 20 minuuttia ja teimme rataa kahdessa osassa (2 x 10 min). Rata näytti tältä:


Ensimmäisellä vuorolla tein Nelen kanssa radan esteelle 10 asti. Ja senkin kolmessa pätkässä eli esteet 1-3, 3-6 ja 8-10. Ensimmäinen ongelma oli musta mutkaputki eli este numero 1 eikä Nele ollut ainut, joka empi tässä putkeen menoa. Pitäisi tällaisissa tilanteissa vain muistaa saattaa koira kunnolla putkeen, sillä Nele tuli putken sen verran hitaasti, ettei minulla ollut ongelmia ehtiä hypylle 2. Ennakoivaa valssia piti hieman treenailla ja muistaa, ettei jätä koiraa hartialinjansa taakse (vaihda käsi vasta, kun koira tulee maahan hypyn takana!).

Varsinainen valssikaan ei heti sujunut: vaihdoin käden liian nopeasti, olin myöhässä ja liikuin liian pitkälle. Korjailtiin tätä ja otettiin mukaan myös esteen merkkaus (osoita vastakkaisella kädellä kohti koiran ponnistuspaikkaa, ei estettä!). Jostain syystä putket eivät olleet Nelen suosikkeja, vaan myös putki 6 piti ottaa pari kertaa uusiksi. Välistäveto esteillä 9 ja 10 meni jo paremmin, kun vaan muistan olla ajoissa.

Toisella vuorolla aloitettiin juoksemalla suoraan esteet 10-13, sillä aluksi Nele kääntyi oman liikkeeni mukana ennen hyppyä 13. Päällejuoksu toimi hyvin, pitää muistaa se oma hartialinja. Lopussa treenailtiin taas valssia hypyillä 19 ja 20. Piti ottaa mahdollisimman isot askeleet, mutta tuntui, että vauhdissa homma ei ihan toiminut. :) Viimeisenä tehtiin koko rata eli esteet 1-21:



Juhan koulutus oli jälleen oikein hyvä ja 20 minuuttia treeniaikaa Nelelle juuri sopivasti. Nyt vain pitäisi muistaa omissa treeneissäkin koulutuksen opit ja harjoitella valssien ajoituksia.

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2012

Hei, me muutettiin!


Syys-lokakuun vaihde toi kaksi suurta muutosta allekirjoittaneen elämään, jotka molemmat vaikuttavat myös koirieni elämään tavalla tai toisella. Ensinnäkin valmistuin Ahlmanin parivuotisesta koulutuksesta puutarhuriksi eli seuraavaksi tavoitteena olisi päätyä jonnekin töihin. Kesän kiireen jälkeen koirat ovat nyt saaneet nauttia paljon kotona olevasta omistajasta.

Enemmän koiria suoraan koskettaa muutto pois Jankasta. Jankassa viihdyin puolitoista vuotta ja asuinalueena paikka oli ihan ok, ainoastaan metsä olisi saanut olla lähempänä. Alkuvuodesta löysin kuitenkin itseni hieman yllättäen parisuhteesta ja nyt syksyllä päätimme kantaa kahden kodin tavarat saman katon alle. Muuton myötä päättyi siis samalla koirien yksinhuoltajuus. Koirat ovat ottaneet kepon hyvin vastaan: Java löysi leluilleen uuden heittäjän, Nelen ja Linan mielestä rapsuttajia ei voi koskaan olla liikaa.

Ja mihin me muutettiin?


Uusi osoite sijaitsee Hallilassa ja kyseessä on rivitalokolmio. Neliöitä löytyy huikeat 78,5 ja mikä parasta: meillä on nyt piha! Niin kovin kauan kaivattu ja odotettu. Pihaa reunustavat syreenit, mutta varsinainen aita siitä puuttui eivätkä koirat pariin viikkoon saaneetkaan kulkea kuin etuovesta. Aitatarpeet löytyivät Biltemasta (aitaverkko) ja Kodin Terrasta (tukikepit). Aita pystytettiin lauantaina ja alkuhämmennyksen jälkeen koirat ovat innoissaan tutkineet pihaa. Valitettavasti nurmikon kaivaminen ja mullan syöminen kiinnostaa kaikkia kolmea...

Aidan korkeus on noin metrin, joka yhdessä syreenien kanssa toivon mukaan pitää myös lintukoiran pihalla

 Pikku-apulaiset avustivat pihan siivoamisessa


Erityisesti Javan kannalta oma aidattu piha on huippujuttu

Hallilassa metsä on pienen kävelymatkan päässä kotoa - juuri tällaista olen toivonut! Nele ja Lina ovatkin saaneet juosta todella paljon nyt vapaana. Javaa olen pitänyt valjaissa ja fleksissä, joka on toiminut kohtuullisen hyvin siihen nähden, että Java on metsässä aivan ylikierroksilla. Itse olen nauttinut suunnattomasti siitä, ettei koiria tarvitse joka kerta viedä koko lenkkiä nahkahihnoissa, vaan esimerkiksi aamulenkki voidaan aloittaa tällaisista maisemista:

Kiireetön aamulenkki metsässä = parasta!


Nele ottaa metsälenkeistä kaiken irti, Linan mielestä on pikkuisen liian märkää ja kuraista

Java on kulkenut 5 m fleksissä, tosin laatikossa olisi myös 8 m hihna

Kotona koirat ovat olleet jo useita kertoja yksin. Alussa nauhoitin koiria pari kertaa eikä nauhoituksissa onneksi kuulunut kuin lyhyitä haukahduksia. Koirat reagoivat tässä herkemmin ympäristön ääniin kuin kerrostalossa eikä asiaa ainakaan auta naapurissa yksinäisyyttään haukkuva koira. Omilla haukkumisen aloittaa yleensä Nele tai Lina ja koska joukossa tyhmyys tiivistyy, kaikki koirat liittyvät kuoroon. Noin muuten koirat ovat ottaneet uuden asunnon kodikseen eivätkä enää seuraile minua kuten heti muuton jälkeen. Javalle tämä muutto oli jo neljäs, Nelelle toinen ja Linalle ensimmäinen.

Koirien hihnat saivat Ikeasta omat koukut, jotka kiinnitettiin sopivasti ulko-oven viereen

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2012

Syysretkellä Pukalassa

Eilen koirille oli tiedossa mukavaa ohjelmaa, kun lähdimme Tappi-porukalla syysretkelle Pukalan virkistysmetsään. Tosin Javan jätin tylysti retkeltä pois, kun ajatus hihnassa kiskovasta ja pantaansa tukehtuvasta koirasta ei erityisemmin innostanut. Lisäksi kolme koiraa ja kamera on yhdistelmä, jonka olen jo aiemmin todennut huonoksi. Näin ollen mukaan pääsivät vain Nele ja Lina, mutta ei Javakaan sentään jäänyt yksin kotiin, vaan matkasi Hervantaan.

Retkellä ylitettiin puroja, kuva: Tytti Käyhkö

Ja kaatuneita puita (toiset ylitti, toiset meni alta), kuva: Tytti Käyhkö

Perjantaiset kaatosateet poistuivat sopivasti Pirkanmaan yltä lauantaiksi ja koko retken ajan saatiin nauttia hyvästä ilmasta. Aivan loppusuoralla alkoi hieman sataa ja järven rannassa tuuli meinasi viedä pienimmät mukanaan, mutta käytännössä päästiin vain märillä kengillä ja tassuilla. Retkellä oli mukana yhdeksän ihmistä ja kaksitoista koiraa, joista muutama oli Nelelle ja Linalle ennestään tuntemattomia.

Nelen lisäksi kuvassa Hila ja naapurissamme asuvat kääpiösnautserit Minttu ja Saana

Onko pakko, jos ei tahdo?

Makkarat pysähdyttiin paistamaan Roninmaan laavulla noin puolivälissä valitsemaamme reittiä. Nele sai tässä vaiheessa päällensä takin ja Lina pääsi syliin lämmittelemään. Molemmat myös avustivat erittäin mielellään makkaran syömisessä. :)

Koirat valvoivat tarkasti makkaroiden paistamista, kuva: Tytti Käyhkö

Tungosta sylissä, kuva: Tytti Käyhkö

Paria pientä rähinöintiä lukuun ottamatta kaikki koirat tulivat keskenään toimeen ihan hyvin, varsinkin kun oltiin liikkeessä. Nele ei onneksi haastanut riitaa kenenkään kanssa, vaan hyppeli omia polkujaan ja Lina seurasi varsin tiivisti perässäni eikä juurikaan ottanut kontaktia muihin koiriin. Molemmat koirat liikkuivat koko retken ajan vapaana ja saimme onneksi lenkkeillä pitkälti omalla porukalla, sillä muita retkeilijöitä tuli vastaan vain laavulla.

Järven rannassa pienet harjakoirat meinasivat lähteä lentoon

Yhteiskuva retkiporukasta, kuva: Tytti Käyhkö

Kaikki retkikuvat ovat nähtävissä täällä.

perjantaina, lokakuuta 05, 2012

Ienkontrollissa

Kävin tiistaina Javan kanssa Hakametsässä ienkontrollissa. Kontrolliin sai mennä kahden viikon päästä hampaan poistosta, mutta meillä aika venähti reiluun kolmeen viikkoon muuttokuvioiden takia.

Ienkontrolli kuului hampaan poiston hintaan. Eläinlääkäri vilkaisi nopeasti Javan suuhun ja totesi haavan parantuneen hyvin. Hieman vielä näkyi sulavien tikkien lankoja, mutta Java sai luvan syödä ruokaansa normaalisti. Ja mikä parasta: sai luvan myös tappaa kaikki lelunsa!

Java kiittää Janaa kivasta lelusta!

maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Hammas 407

Syyskuun alussa käytin Javan ja Linan Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Linalle oli varattu aika nelosrokotukseen ja Javalle hammaskiven poistoon.

Lina suhtautui eläinlääkärin tutkimukseen oikein hyvin. Pyysin kuuntelemaan erityisen hyvin Linan sydämen, kun välillä on mietityttänyt onko pikkuneidillä kaikki hyvin. Eläinlääkäri kuunteli sydäntä pitkään ja totesi sitten sydänäänien olevan hyvät eikä mitään sivuääniä kuulunut. Varsinainen rokotus meni hyvin, tosin rokotuskohtaa Linan oli pakko innokkaasti rapsuttaa kirvelyn takia.

Javan hammaskivi-ongelma paheni kesän aikana ja olin jo muutenkin etukäteen suunnitellut hammaskiven poistoa kummallekin vanhemmalle koiralle tänä vuonna (Nelen hammaskivi poistettiin kuvauksen yhteydessä). Ennen Javan nukutusta eläinlääkärin kuunteli Javan sydämen ja tällä kertaa papereihin tuli tällainen merkintä: "Javan sydämestä kuuluu vasemmalta edestä ja rintakehältä sivuääni." Vielä (eikä toivottavasti tulekaan) Javalla ei ole ollut mitään sydänoireita (yöllinen levottomuus, yskä, liikkumishaluttomuus), mutta jos niitä esiintyy, pitäisi Java viedä sydäntutkimukseen. Jos haluan tarkemmin tietää, mikä sivuäänen aiheuttaa, voisin viedä Javan ultraäänitutkimukseen.

Jätin Javan eläinlääkäriin hoidettavaksi ja palasin Linan sekä automatkalaisena olleen Nelen kanssa kotiin. Melkein heti kotiin päästyäni sain puhelun Hakametsästä ja ensimmäinen ajatus oli, että Javalle on sattunut jotain. Nukutus kun ei ole koskaan riskitön. Eläinlääkäri kuitenkin kertoi, että yksi Javan hampaista oli katkennut ja se tulisi poistaa. Sovimme, että poisto tehdään samantien, koska en todellakaan halua jatkuvasti viedä Javaa nukutettavaksi.

Eläinlääkäristä kotiin tuli Java ilman hammaskiveä ja hammasta 407 (oikealta alhaalta väliposkihammas). Muut hampaat olivat ok. Javan suuhun laitettiin sulavat tikit ja nyt Java onkin saanut vain turvotettuja nappuloita ruoaksi. Lisäksi purutikut ja suurin osa leluistakin ovat olleet kiellettyjen listalla. Ienkontrolliin pitäisi varata aika hetipian, jotta selviää miten Javan suu on parantunut.

Hammaskiven ja hampaan poistolle tuli hintaa 358,08 euroa, johon päälle vielä viisikymppiä Linan rokotuksesta. Toivon, että vakuutus korvaisi hampaan poistosta edes jotain, sillä muuten lomarahani menivät käytännössä taas kokonaan koiriin.

Hajuerottelua

Osallistuin Linan kanssa Tappien järjestämälle kolmen kerran hajuerottelukurssille, jonka vetäjänä toimi Jirka Vierimaa. Kurssikerrat olivat torstai-iltaisin klo 18-21 ja olen jopa vähän hämmentynyt siitä, että Lina jaksoi reippaasti harjoitella kanssani noinkin pitkän ajan. Ainoastaan viimeisellä kerralla pikkuneiti oli hieman poissaoleva, mutta onneksi edettiin kurssin harjoituksissa kuitenkin siihen, että Lina oikeasti etsi kohdetta nenäänsä käyttäen.

Kurssin kaksi ensimmäistä kertaa järjestettiin puistossa Kalevassa ja viimeinen kerta Kaupissa, jotta maastoon saatiin vaihtelua. Harmi vain, että Linan turkki ja metsä on aina yhtä huono yhdistelmä, joten jouduttiin Kaupissakin tyytymään nurmikkoon. Käytin kurssilla kohdehajuna teetä, jonka lisäksi mukana kulki neljä Piltti-purkkia. Yhdessä purkissa oli teetä, muut olivat tyhjiä.

Ensimmäisellä kerralla koiralle opetettiin kohdehajun haistaminen purkista, ilmaisu ja ilmaisun liittäminen kohdehajuun. Linalle valitsin ilmaisuksi istumisen eli käytännössä Lina haistaa kohdehajun purkista ja sen jälkeen istuu purkin viereen. Aluksi harjoiteltiin purkki kädessä (paikkaa vaihdellen), sen jälkeen purkki laitettiin maahan (paikkaa vaihdellen) ja käsi häivytettiin pois. Tämän jälkeen mukaan otettiin käskysana: koira haistaa maassa olevaa purkkia, istu-käsky ja vasta tämän jälkeen palkka. Istu-käsky jää myös pois ja Lina oppikin hienosti ennakoimaan istumista purkkia haistettuaan.


Toisella kerralla palauteltiin ensin mieleen ensimmäisen kerran harjoitus ja sen jälkeen otettiin mukaan toinen purkki (toisin sanoen tyhjä häiriöpurkki). Koira voi näin ollen ilmaista myös väärän purkin ja tavoitteena olikin opettaa virheen tekemisen seuraukset. Harjoittelu aloitettiin sijoittamalla oikea purkki lähemmäksi koiraa ja häiriöpurkki kauemmaksi. Purkkien paikkoja vaihdellaan ja lopulta purkit ovat vierekkäin noin metrin päässä toisistaan. Lina ilmaisi helpotetuilla harjoituksilla aina oikean purkin, mutta kun purkit olivat vierekkäin ilmaisi Lina välillä myös tyhjän purkin. Tällöin oikea purkki otettiin pois, odotettiin kunnes koira lopettaa ilmaisun (eli Linan tapauksessa nousi ylös) ja tämän jälkeen oikea purkki palautettiin takaisin maahan, jotta koira pystyi valitsemaan uudestaan. Muutaman kerran jouduin ottamaan Linalta oikean purkin pois, mutta selvästi Lina oppi harjoittelun edetessä valitsemaan purkkien välillä eikä vain ilmaissut satunnaisesti ensin vastaantullutta purkkia.


Kolmas ja viimeinen kerta oli viime torstaina. Itse olin ollut alkuviikosta vaihteeksi kipeänä, joten kolmen tunnin ulkoilu ei erityisesti innostanut ja äänikin meinasi välillä kadota. Tämä ja huonot namit saattoivat hieman masentaa Linaa ja varsinkin alussa oli hankaluuksia onnistua harjoituksissa.

Viimeisellä kerralla tavoitteena oli häivyttää purkit kokonaan pois. Olin laittanut teen joukkoon pieniä palasia paperia, jotta teen haju tarttuisi niihin. Ideana oli laittaa maahan purkin sijaan näitä paperin palasia ja hieman piilottaa niitä, jotta koira joutuisi oikeasti etsimään kohdettaan. Kaupissa oli mahdollista valita myös erilainen maasto, tosin meillä metsässä etsintä päättyi heti alkuunsa, kun Lina keskittyi vain irroittelemaan risuja turkistaan. Harjoittelun alussa Lina tuntui olevan aivan pihalla siitä mitä oltiin tekemässä: lähetin Linan etsimään kohdehajua eli paperin palasta, mutta Lina vain käveli hieman eteenpäin ja istui siihen. Heti kun otin taas purkin käyttöön, harjoitus onnistui ja jopa piilotetun purkin etsiminen sujui. Palauteltiin siis ensin mieleen aiempia harjoituksia purkin kanssa, sen jälkeen hyvin helppoja harjoituksia paperilla (paperi lähellä ja näkyvissä, lisäksi teen ja paperin palojen sekaan purkkiin kaadettiin vähän vettä, jotta haju olisi papereissa entistä vahvempi) ja pikkuhiljaa vaikeutin laittamalla paperia hieman lehtien alle piiloon. Ihan kurssikerran lopussa, kun oli melko pimeääkin, Lina teki muutaman todella onnistuneen toiston: etsi haistelemalla paperin ja ilmaisi sen istumalla. Tällaiseen suoritukseen oli oikein kiva päättää hajuerottelukurssi. :)

Kaiken kaikkiaan kurssi oli oikein mielenkiintoinen ja mukavaa puuhastelua Linan kanssa. Nyt pitäisi keksiä millaisen "oikean" hajun opettaisin Linalle. Moni opettaa koiransa etsimään tiettyjä sieniä, mutta en tiedä miten sienien etsiminen Linalta sujuisi, kun metsässä kulkeminen on mitä on... Javalle ja Nelelle sen sijaan voisi opettaa vaikka kanttarellien etsimisen.

tiistaina, syyskuuta 18, 2012

Vihdoinkin agikisoissa!

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein pitkästä aikaa Nelen kanssa agilitykisoihin! Kyseessä oli Takkujen kisat Hervannassa ja kakkosille oli tarjolla sekä hyppy- että agilityrata. Nelelle nämä olivat ensimmäiset startit kakkosissa, kun emme ole kisanneet sitten maaliskuun... Tässä vaiheessa ei varmaan myöskään enää tarvitse mainita miten huonosti ehdimme kesällä treeneihin ja viime keskiviikkona jouduin jäämään kotiin kirjoittamaan lopputyötä, joten täyttä agitaukoa oli takana kaksi viikkoa. Eli varsin tyypilliset alkuasetelmat meille...

Saavuin kisapaikalle vaihteeksi sellaisella minuuttiaikataululla, että ehdin juuri saada koiran häkkiin, kun piti jo suunnata tutustumaan rataan. Ensin oli vuorossa hyppyrata, joka oli sopivan helppo ja lyhyt. Minikakkosia oli tällä radalla 16 ja Nelen vuoro oli noin puolivälissä porukkaa.

Kenttä oli märkä, joten Nelen mielestä istuminen lähdössä oli kaikkea muuta kuin kivaa, mutta muistaakseni tässä vaiheessa Nele vielä sentään suostui siihen. Alkuosa radasta lähti hyvin ja Nele oli oikein vauhdikkaalla päällä. Niin vauhdikkaalla, että kaarrotti toisen putken jälkeen hieman liian pitkälle ja näin ollen hypystä ohi (tässä olisi pitänyt käyttää sitä kuuluisaa putkijarrutusta!). Yritin kääntää Nelen hypylle, mutta Nele onnistui kiertämään koko hypyn ja hyppäsi sen väärään suuntaan eli hylätty tästä. Kepeille Nele irtosi todella hienosti ja aloitti ne oikein. Itse tein tässä takaaleikkauksen ja se ehkä hämmensi Neleä sen verran, että sekoitti pujoittelurytmin. Otettiin uusiksi ja nyt pujottelu meni hienosti loppuun asti. Takaaleikkausta kepeillä ollaan tehty hyvin vähän, joten se pitää lisätä treenilistalle. Radan lopussa Nele päätti vielä moikata muutaman toimitsijan. :)



Agilityrata tarjosi enemmän jännitystä, sillä sinne kannettiin keinu. Ykkösissä päästiin keinun suhteen helpolla eikä ko. estettä ollut yhdelläkään Nelen LUVA-radalla. Enää Nele ei suostunut istumaan lähdössä, mutta onneksi jäi sentään paikalleen seisomaan ja odottamaan lupaa. Rata sujui kivasti keinulle asti, josta Nele meni jostain syystä ohi. Otettiin uudestaan ja Nele teki hienon keinun - kertakaan keinu ei ole onnistunut kisoissa näin hyvin! Loppurata sujui oikein hyvin, mm. pujottelun Nele meni kerralla oikein ja vauhdikkaasti. Keinun ohituksesta kuitenkin harmillisesti vitonen, jolla päädyttiin sijalle neljä. Nelen etenemä oli 3,35 m/s ja meillä oli kolmanneksi nopein aika. Ilman keinun uusintaa oltaisiin voitu hyvinkin olla kärkikahinoissa.



Oli kiva pitkästä aikaa kisata. Ulkokisat olivat nyt tässä, mutta paria-kolmea hallikisaa voisi miettiä vielä loppuvuodeksi. Ihan huvin ja urheilun vuoksi, kolmosiin ei Nelen kanssa todellakaan ole kiire.

tiistaina, syyskuuta 04, 2012

Tampere RN

Sunnuntaina käväisin Linan kanssa luultavammin tämän vuoden viimeisessä ulkonäyttelyssä, joka oli juuri sopivan lähellä eli Kaupin vinttikoiraradalla. Sää ei ollut turkkikoiran kannalta paras mahdollinen, sillä iltalenkin aikana satoi ja aamulla ilma oli kostea eli juuri omiaan kihartamaan Linan turkkia.


Juniorinarttuja oli ilmoitettu viisi, joista yksi oli poissa. Tuomarina tässä näyttelyssä toimi outo itävaltalainen Hans Bierwolf, joka muun muassa toivoi, ettei koiria syötetä pöydällä. Koiran hampaat piti itse näyttää eikä tuomari juuri muutenkaan koskenut koiraan. Etukäteen epäilin, että Lina ei tule arvostamaan tätä tuomaria ja yrittää taas väistöliikkeitä, mutta Lina olikin ihan kiltisti pöydällä. Myös liikkuminen meni ihan kivasti, tosin Lina väisteli kehässä olevia ruohokasoja loikkimalla niiden yli (itse meinasin liukastua yhteen näistä ruohokasoista). Lina sai laatuarvostelun ERI ja sijoituimme kolmanneksi. Tällä kertaa tuomari oli varsinainen ERI-automaatti... Arvostelu näytti tältä:

1 Jahr, gute Grösse, gutes Haar, sollte etwas mehr Kondition haben, hübscher Kopf, dunkle Augen, Scherengebiss, gut getragener Hals, im Rücken fehlt noch Festigkeit, gute Unterlinie, frei in der Bewegung.


Se mitä arvostelusta voisi mainita erikseen on, että Lina oli tuomarin mielestä liian laiha ja hän olisi toivonut enemmän massaa. Suuntaan Linan ja Javan kanssa eläinlääkäriin perjantaina, joten täytyy punnita molemmat koirat ja miettiä tarvitseeko Lina muutosta ruokavalioon (Lina itse tuskin laittaisi lisäruokaa pahakseen - päinvastoin).


Saattaa olla, että tämä näyttely jää meidän osalta vuoden viimeiseksi, koska ainakaan nyt suunnitelmissa ei ole mitään. Ainut, joka hieman kiinnostaisi, on Helsinki Winner ja Voittaja joulukuussa, mutta ilmoittautumismaksut ovat sen verran korkeat, ettei ihan huvin vuoksi viitsisi osallistua ja Linan pärjääminen niissä karkeloissa on aika mahdotonta. Muutenkin voisi olla ihan paikallaan keskittyä hetkeksi harjoitteluun ja osallistua vaihteeksi mätsäreihin.

Kepolle jälleen kiitokset näyttelykuvista

keskiviikkona, elokuuta 29, 2012

Ohi on

Kesätyöt nimittäin ja samalla valitettavasti koko kesäkin. En ole varmaan yhtenäkään kesänä ollut näin kiireinen kuin tänä vuonna ja sen kyllä huomasi myös tämän blogin päivitystahdista. Toisaalta ei oikeastaan ole edes ollut mitään erityistä kirjoitettavaa, kun koirien päivät ovat pitkälti koostuneet nukkumisesta ja lyhyistä lenkeistä. Yksinolo on tullut koirille varsin tutuksi kesän aikana, vaikka pidempien työpäivien ajaksi koirat pääsivätkin hoitoon. Agilitytreeneissä taidettiin kevään ja kesän aikana käydä alle kymmenen kertaa ja vain kerran omatoimitreenaamassa. Agilitykisojen suhteen ollaan pidetty hiljaiseloa ihan kunnolla, mutta näyttelyrintamalla sentään tapahtui, tosin tuloksilla ei päästy juhlimaan.


Pientä jännitystä elokuuhun toi Javan ja Linan lähempi tutustuminen ampiaiseen sekä Nelen vatsavaivat. Lina erehtyi laittamaan kuononsa liian lähelle sisälle lentänyttä ampiaista ja sai luultavasti jonkinlaisen osuman. Onneksi tästä ei seurannut muuta kuin hieman turvonnut kuono ja pelästynyt Lina. Java taasen onnistui heti alkulenkistä astumaan ampiaisen päälle ja koska viimeksi pistos aiheutti allergisen reaktion, nappasin Javan syliini, poistin piikin tassusta ja palattiin takaisin kotiin. Kyytabletit olivat autossa, mutta ajattelin ensin tarkkailla miten tilanne etenee, kun viimeksikään tablettia ei suositeltu heti annettavaksi. Tällä kertaa päästiin helpolla: Java makaili ja nuoli tassuaan, mutta turvotus ja punoitus pysyivät poissa.

Nelen vatsavaivojen aiheuttaja jäi mysteeriksi, mutta sainpahan hyvän syyn pestä matot... Kaikki alkoi siitä, että eräänä iltana Nele alkoi yhtäkkiä kiljua, kun vaihtoi asentoa. Koskaan aikaisemmin ei ole tapahtunut tällaista ja jälleen piti miettiä onko syytä soittaa päivystykseen. Päällisin puolin tarkasteltuna Nelestä ei löytynyt mitään erikoista ja vaikuttikin siltä, että toisella on vatsa kipeä. Iltalenkille lähtiessä Nele oksensi kaiken ruokansa suoraan hissin oven eteen ja yöllä pieniä määriä matolle. Oksentamisen jälkeen Nele kuitenkin piristyi eikä enää kiljunut yön aikana. Tämän jälkeen Nele oli enemmän tai vähemmän ripulilla ja erään työpäivän jälkeen kotona odotti "mukava" yllätys matoilla ja lattioilla. Nele pääsi riisi ja seiti-kuurille, joita yritin antaa pieninä annoksina pitkin päivää. Hieman huolestutti, että mitä jos vatsatauti ei menekään ohi, vaan käy kuten vuonna 2009... Nele oli onneksi koko ajan pirteä, söi hyvällä ruokahalulla ja näyttäisi, että vatsataudista ollaan nyt päästy.


Alkavan syksyn ja vapaa-ajan myötä olisi taas tarkoitus aktivoitua koirajutuissa. Nelen kanssa jatkan samassa agilityn treeniryhmässä ja eiköhän sinne kisoihin vielä tämän vuoden aikana mennä. Linan ilmoitin juuri Tappien hajuerottelukurssille ja Javan kanssa pitäisi muistella tokoa yhden ykköstuloksen verran (helpommin taas sanottu kuin tehty). Ja jotta tässä ei aivan tylsistyisi, pitäisi kuukauden sisään vielä kirjoittaa lopputyö ja valmistua sekä muuttaa uuteen kotiin.

maanantaina, elokuuta 27, 2012

Pori KV

Porin KV-näyttelystä on jo kuukauden päivät, mutta palataan hetkeksi takaisin kesään ja helteiselle Porin raviradalle. Tarkalleen ottaen olin Linan kanssa tässä näyttelyssä 28.7.

Kuuma tuli jo turkin harjauksessa

Viime hetken tsemppaus

Juniorinarttuja oli ilmoitettu kuusi, joista kaksi oli poissa. Tuomarina oli Nemanja Jovanovic, joka oli melkoisen tehokas arvosteluissa eikä koiraa oikeastaan tarvinut enää kehän kiertämisen jälkeen seisottaa tuomarin edessä, koska arvostelu oli saneltu loppuun jo juoksutuksen aikana. Helteestä huolimatta Lina oli yllättävän pirteä (verrattuna siihen millainen Lina on yleensä näyttelyissä) liikkeissä, mutta pöydällä pikkuneiti olisi halunnut pakitella kauemmas tuomarista. Lina sai laatuarvostelun EH ja sijoituimme toiseksi. Tuomari oli tiukka eikä yksikään juniorinarttu saanut EH:ta parempaa.

Linan väistöliike


Linan arvostelu näytti tältä:

Very good type and proportions. Nice head. Medium long neck. A bit close in elbows. Needs deeper chest. Correct topline. Correct rear angulation. Good coat quality. Enough good in movement.

Pikkuneiti niin tomerana


Näyttelykuvista kiitos kepolle (luonnollisesti myös tavaroiden kantamisesta kehän laidalle). :) Porin jälkeen suuntana oli Kankaanpää, jossa näin pitkästä aikaa Javan, joka loppujen lopuksi kesälomaili vähän reilun kuukauden vanhemmilleni. Koirat pääsivät nauttimaan kesästä takapihan nurmikolle ja Linastakin löytyi taas se iloinen harjakoira (kauempana kuvassa viilettää Nele):