maanantaina, syyskuuta 29, 2014

Syysretki Laipanmaalle

Lauantaina 20.9. lähdin Nelen kanssa Tappien syysretkelle. Java joutui jälleen kerran jäämään kotiin, jotta voisin itse ottaa retkeilyn hieman rennommin. Syysretki suuntautui Laipanmaan erämaa-alueelle, jonka reittiin olimme tutustuneet jo viikkoa aiemmin.



Retkelle osallistui yhteensä kuusi pikkukoiraa ja kaikki koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään. Edellisellä Tappien retkellä Nele äksyili mielestäni turhan paljon muille, mutta tällä kertaa Nele jätti kiukuttelut pois. Upeasta aurinkoisesta syyspäivästä huolimatta Laipanmaan Elamon kierroksella ei näkynyt kuin pari retkeilijää meidän lisäksemme, joten koirat saivat juosta koko reitin vapaana.


Pientä retkeilijää alkoi väsyttää


Retkeilevät pikkukoirat Rusina, Luna, Nele, Lily ja Tähti

Nele ja Lily-westie kaverikuvassa

Lisää kuvia retkestä löytyy Tappien galleriasta.

lauantaina, syyskuuta 27, 2014

Nelen rokotus ja hieronta

Viime viikolla kävin Nelen kanssa Hakametsän eläinklinikalla hakemassa passin tulevaa Lapin ja Norjan matkaa varten. Tarkoitus oli vain poiketa nopeasti paikalla, jotta hoitaja saisi kirjoitettua passiin tarvittavat tiedot. Näin helpolla ei kuitenkaan päästy, vaan yllättäen hoitaja ilmoitti Nelen rabiesrokotteen vanhentuneen.


Onneksi kuitenkin yhdellä eläinlääkäreistä oli aikaa rokottaa Nele heti enkä joutunut varaamaan erillistä aikaa. Ennen rokotusta eläinlääkäri tutki Nelen läpi ja kuunteli pitkään sydäntä. Tässä vaiheessa aloin aavistaa, että kommenttina saattaa tulla muuta kuin kaikki hyvin. Eläinlääkäri ilmoitti kuulevansa hyvin hennon sivuäänen vasemmalta aorttaläpän alueelta. Aiemmin Nelellä ei ole kuulunut sivuääntä eikä tilanne nytkään vaadi kuin kontrollointia rokotuskäyntien yhteydessä. Kuitenkin kaiken Linan kanssa koetun jälkeen tällainen tilanne laittaa pelottamaan. Mitä jos sivuääni pahenee? Mitä jos Nelestä tulee kipeä? Mitä jos...? Tiedän, että sivuääntä ei välttämättä seuraavalla kerralla enää edes kuulla tai se pysyy hentona koko Nelen elämän ajan, mutta silti en pysty enää koskaan suhtautumaan kevyesti saati huolettomasti tällaisiin asioihin, vaan taustalla on aina pelko "mitä jos".


Rabiesrokotteen vanhentuminen tarkoitti, että tämän päivän agilitykisat Lempäälässä jäivät meiltä varoaikojen takia välistä. Ensin harmitti, mutta sitten sattumalta sain Nelelle varattua peruutusajan hierontaan tiistaiaamulle ja hieroja totesi Neleä käsiteltyään, että on oikeastaan hyvä, että kisat jäivät välistä. Kävimme ensimmäistä kertaa Terveysklinikka Rytmissä ja Nelestä huomasi, että hieronta tuli oikein hyvään väliin, sillä pieni harjakoira oli rangastaan ihan vinossa.


Olin vähän epäillytkin, että jotain ongelmia saattaisi olla, sillä eräällä yhteislenkillä Ella-koikkeri kiihdytteli alamäestä suoraan päin Nelen kylkeä. Nele-parka ei ymmärtänyt väistää ja taisi tulla Ellallekin yllätyksenä, ettei kaveri lähde juoksemaan pois alta. Sinänsä törmäyksestä ei vaikuttanut tulevan mitään suurempaa, mutta välillä Nele on saattanut vilkaista kylkeään, josta päättelin, että jotain siellä voisi olla. Hieronnassa huomasi, että kipeitä paikkoja oli selkeästi ja nyt hieronnan jälkeen Nele on ollut paljon iloisempi koira. Hieroja sanoikin, että kunhan koira saadaan kuntoon, saadaan agilityradallekin lisää vauhtia. Myös Javalle hieronta tulisi tarpeeseen ja varasin heti Nelen hoidon jälkeen molemmille koirille uuden ajan lokakuun puoliväliin.

maanantaina, syyskuuta 22, 2014

Kapteeni Java ja perämies Nele

Jokin aika sitten bongasin Mustin ja Mirrin verkkokaupassa hyvän tarjouksen Hurtan pelastusliiveistä. Olin jo kesällä miettinyt pelastus/uintiliivin hankkimista varsinkin Javalle ja kun tarjoukseen kuului nimenomaan Javalle sopiva koko, 0-5 kg, laitoin tilauksen eteenpäin.


Kesän aikana on tullut katseltua myös jonkinlaista kulkuvälinettä vesille ja yllättäen sellainen löytyi lähempää kuin olisin uskonut. Ja vielä ilmaiseksi! Kiitos Tytti, saat tulla meidän kanssa ensi kesänä melomaan. :)


Kyseessä on kahden hengen kanootti, johon koiratkin mahtuvat mukaan. Javan pelastusliivi tuli siis hankittua juuri hyvään aikaan ja Nelelle yritän katsella omaa liiviä tulevista tarjouksista. Toki pitää ostaa pelastusliivi myös itselleni, ehkä vielä tämän syksyn puolella, jos tästä tulee lähdettyä vesille.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2014

Laipanmaalla

Viime sunnuntaina vietimme lähes koko päivän Laipanmaan erämaa-alueella Kangasalla. Kävelimme läpi Elamon kierroksen, jolla on pituutta noin 10,6 kilometriä. Puolivälissä matkaa pysähdyimme Elamonjärven laavulle lepäämään ja paistamaan makkaraa. Kyseessä oli tutustuminen Tappien tämän syksyn retkikohteeseen.







Laipanmaa ei ollut ihan sellainen paikka kuin olin etukäteen kuvitellut. Elamonjärven laavu oli todella hienolla paikalla, joskin läheiset mökkinaapurit hieman häiritsivät metelöinnillään. Noin muuten reitti meni pitkälti samanlaisissa maastoissa kuin mitä lähimetsästä löytää. Toisaalta Laipanmaa onkin suurimmaksi osaksi talousmetsää eikä mikään kansallispuisto. Etukäteen pelotti hirvikärpästen määrä alueella, mutta lopulta se oli ihan siedettävä (jos nyt hirvikärpäsiä ylipäänsä voi mitenkään sietää).

tiistaina, syyskuuta 16, 2014

Kakkosten toinen LUVA

En antanut Nokian agilitykisojen masentaa itseäni, vaan heti niiden jälkeen laitoin ilmoittautumisen Takkujen kisoihin kahdelle agilityradalle. Lauantaina kävimmekin kokeilemassa onneamme Hervannassa ajatuksena unohtaa kaikki tulostavoitteet ja keskittyä sen sijaan onnistuneeseen keinuun sekä keppeihin.

Päivän molemmat radat tuntuivat oikein hyviltä: ansapaikkoja ja keinu, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Olimme Nelen kanssa lähtövuorossa toisena, joten en ehtinyt katsoa kuin yhtä kisasuoritusta ennen omaa vuoroa ja sitäkin vain sivusilmällä. Ensimmäisellä radalla keinu oli seitsemäs este. Voi sitä onnen päivää, kun Nele juoksi keinulle, hidasti vauhtiaan, mutta ei pysähtynyt ja suoritti keinun ilman kieltoja! Pian heti perään tuli pujottelu, joka sekin tehtiin kerralla oikein (vauhti hidastui loppua kohden, mutta pääasia, että tuli oikein). Tavoitteet täytetty! Keppien jälkeen tuli putki-puomi-ansa, jossa olisi pitänyt mennä puomille, mutta Nele lukitsi putken ja juoksi sinne. Olisi pitänyt napata koira paremmin haltuun kepeiltä, taisi linja viedä suoraan putkelle... Lopussa jätin vielä Nelen klassisesti taakseni, jolloin Nele suoritti vauhdikkaasti vieressä olleen hypyn, vaikka olisi pitänyt mennä renkaalle.



Toisella radalla olikin aika tehdä historiaa: saimme kakkosten toisen LUVAn! Oli kyllä hyvin lähellä ettemme jo alussa ottaneet kieltoa kolmannelta hypyltä, kun itse hätäilin liikaa ja Nele melkein tuli liikkeeni mukana ohi hypystä. Pujottelu onnistui ja keinu onnistui! Keinu oli hidas, mutta tässä vaiheessa sillä ei ole mitään merkitystä. Tosin ihanneajasta jäimme vain -0,14 eli oli lähellä, ettei meille tullut yliaikaa. Sijoituin Nelen kanssa toiseksi ja onni oli näissä kisoissa puolellamme, kun minikakkosia oli 7 ja jaossa näin ollen kaksi LUVAa. Palkinnoksi saimme parit lahjakortit ja herkkutikun, jonka Nele joutui jakamaan Javan kanssa.



Olen niin onnellinen siitä, että Nele uskalsi suorittaa keinun kisatilanteessa ja vielä paikassa, jossa ei olla kisattu aikoihin. Seuraavat kisat odottelevat jo kahden viikon päässä, jolloin paikkana on tuttuakin tutumpi SDP.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2014

Vauhdikas viikonloppu

Viime viikonloppuun kuului MEJÄä, agilitykisat ja agilitykoulutus. Ei todellakaan ole aika käynyt pitkäksi, kun aina on menossa jossain.

Perjantai-iltana lähdimme Tappien MEJÄ-treeniporukalla Sääksjärven metsiin tekemään jälkeä. Viime kerrasta viisastuneena puin päälleni mustat vaatteet, varsinkin kun olin jäljeltä menossa suoraan kauppaan. Verisen sienen kanssa kun voi aina sattua jotain... Tein jäljen vain Javalle ja pituudeksi tuli noin 130 metriä. Lauantaina klo 10 aikaan aamulla suuntasimme uudelleen paikalle nyt koirien kanssa. Java oli todella innoissaan ja taisi arvata mitä tultiin tekemään, kun tuntui etsivän jälkeä jo ennen kuin olimme päässeet lähellekään alkumakausta.

Jäljelle Java lähti vauhdikkaasti: oikeastaan ehdin itse huomata alkumakauksen siinä vaiheessa, kun Java jo jatkoi matkaa pitkin jälkeä. Ehkä noin puoliväliin asti Java yritti selvitä enimmäkseen ilmavainulla, joka toimi paikoitellen, mutta pariin otteeseen eksyttiin kauas jäljestä. Näytin jäljen uudelleen ja loppumatkan Java suunnisti enemmän nenä maassa. Hyvin päästiin sorkalle, tosin maastovalinta kokonaisuudessaan olisi voinut olla parempi (mentiin kaikenmaailman risukkojen läpi ja kerran putosin itsekin kiven koloon polveani myöden).


MEJÄn jälkeen ehdin lepäillä muutaman tunnin kotona, kunnes piti lähteä kohti Nokiaa ja agilitykisoja. Olin ilmoittanut Nelen yhdelle agilityradalle ja olin olettanut A-radan olevan ensimmäinen kakkosten rata. Taktikointi ei kuitenkaan auttanut, vaan radat käytiin järjestyksessä C-B-A eli valitsemani rata olikin päivän viimeinen.

Rataprofiili oli varsin mukava ja mikä parasta, radalle ei tuotu keinua! Fakta kuitenkin on, että kiinanharjakoiran kanssa harrastaessa saattaa helppokin asia muuttua vaikeaksi ja tulevien tapahtumien ennakointi on joskus suorastaan mahdotonta. Eli suomeksi teimme Nelen kanssa omituisen sähläysradan ja hylättyhän siitä toki tuli. Pujottelun Nele lopetti taas kesken ja itse korjasin sen kiirehtiessäni väärin, puomista Nele juoksi vauhdikkaasti ohi ja hypytkin olivat vähän väliä kateissa. Kaiken kaikkiaan kisakaverinani oli jälleen se ihan pihalla oleva Nele, joka tulee esille aina kisoissa. Tämän täytyy johtua omasta kisajännityksestäni, johon Nele reagoi muuttumalla haahuilevaksi ja sellaiseksi, joka ei muka olisi juurikaan tehnyt agilitya.


Sunnuntaina lähdin korjaamaan tilannetta Sanna Lehtosen agilitykoulutukseen, jonka TaPit järjesti. Vähän pelkäsin, että Nele taitaa hyytyä kokonaan, kun takana oli kisat ja pidempiä lenkkejä. Mutta koulutus olikin onneksi jaettu kolmeen osaan ja radat pysyivät lyhyinä, joten vaikka pientä hidastumista alkoi näkyä kolmosradalla (video alla), ei tilanne mennyt ollenkaan sunnuntaikävelyksi. Koulutuksesta saimme taas paljon hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta varsinkin omaan ohjaamiseen liittyen.