Nelen rokotus ja hieronta

Viime viikolla kävin Nelen kanssa Hakametsän eläinklinikalla hakemassa passin tulevaa Lapin ja Norjan matkaa varten. Tarkoitus oli vain poiketa nopeasti paikalla, jotta hoitaja saisi kirjoitettua passiin tarvittavat tiedot. Näin helpolla ei kuitenkaan päästy, vaan yllättäen hoitaja ilmoitti Nelen rabiesrokotteen vanhentuneen.

Onneksi kuitenkin yhdellä eläinlääkäreistä oli aikaa rokottaa Nele heti enkä joutunut varaamaan erillistä aikaa. Ennen rokotusta eläinlääkäri tutki Nelen läpi ja kuunteli pitkään sydäntä. Tässä vaiheessa aloin aavistaa, että kommenttina saattaa tulla muuta kuin kaikki hyvin. Eläinlääkäri ilmoitti kuulevansa hyvin hennon sivuäänen vasemmalta aorttaläpän alueelta. Aiemmin Nelellä ei ole kuulunut sivuääntä eikä tilanne nytkään vaadi kuin kontrollointia rokotuskäyntien yhteydessä. Kuitenkin kaiken Linan kanssa koetun jälkeen tällainen tilanne laittaa pelottamaan. Mitä jos sivuääni pahenee? Mitä jos Nelestä tulee kipeä? Mitä jos...? Tiedän, että sivuääntä ei välttämättä seuraavalla kerralla enää edes kuulla tai se pysyy hentona koko Nelen elämän ajan, mutta silti en pysty enää koskaan suhtautumaan kevyesti saati huolettomasti tällaisiin asioihin, vaan taustalla on aina pelko "mitä jos".

Rabiesrokotteen vanhentuminen tarkoitti, että tämän päivän agilitykisat Lempäälässä jäivät meiltä varoaikojen takia välistä. Ensin harmitti, mutta sitten sattumalta sain Nelelle varattua peruutusajan hierontaan tiistaiaamulle ja hieroja totesi Neleä käsiteltyään, että on oikeastaan hyvä, että kisat jäivät välistä. Kävimme ensimmäistä kertaa Terveysklinikka Rytmissä ja Nelestä huomasi, että hieronta tuli oikein hyvään väliin, sillä pieni harjakoira oli rangastaan ihan vinossa.

Olin vähän epäillytkin, että jotain ongelmia saattaisi olla, sillä eräällä yhteislenkillä Ella-koikkeri kiihdytteli alamäestä suoraan päin Nelen kylkeä. Nele-parka ei ymmärtänyt väistää ja taisi tulla Ellallekin yllätyksenä, ettei kaveri lähde juoksemaan pois alta. Sinänsä törmäyksestä ei vaikuttanut tulevan mitään suurempaa, mutta välillä Nele on saattanut vilkaista kylkeään, josta päättelin, että jotain siellä voisi olla. Hieronnassa huomasi, että kipeitä paikkoja oli selkeästi ja nyt hieronnan jälkeen Nele on ollut paljon iloisempi koira. Hieroja sanoikin, että kunhan koira saadaan kuntoon, saadaan agilityradallekin lisää vauhtia. Myös Javalle hieronta tulisi tarpeeseen ja varasin heti Nelen hoidon jälkeen molemmille koirille uuden ajan lokakuun puoliväliin.