lauantaina, kesäkuuta 25, 2011

Treeni-intoa

Hyvin mennyt tokokoe nosti treenausmotivaatiota ja kävin läpi vuoden vaihteessa kirjoittamani tavoitteet. Javan omat tavoitteet ovat kaikki toteutuneet ja Nelen tavoitteistakin suurin osa on enää osallistumista vaille valmiita. Tokoliikkeitä en ole Nelen kanssa vielä opetellut, mutta päätin, että harjoittelemme tänä vuonna kuntoon liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, jotka ovat molemmat suht helppoja opettaa.

Koirien yhteiset tavoitteet ovat osa vielä työn alla ja esimerkiksi oman paikan opettaminen on aiheuttanut itselleni päänvaivaa, kun en tiedä mikä se ns. oma paikka olisi. Helppo ja kätevä olisi opettaa koirat häkkiin tms., mutta juuri nyt ei ole ylimääräistä häkkiä ja vaikka olisikin, en tiedä mihin saisin sellaisen kotona järkevästi mahdutettua. Toisaalta taas noudon opettamiseen sain uutta innostusta, kun eihän sitä tiedä, jos vaikka menisinkin Javan kanssa joskus AVO-luokkaan.

Lopuksi vielä tämän viikon treeneihin. Tiistaina harjoittelimme läheisen koulun pihalla jälkeä eli tein molemmille koirille samanlaisen neliön kuin jälkikurssillamme. Kumpikin teki todella tarkkaa työtä ja pysyi hienosti neliön alueella. Keskiviikkona vuorossa oli jälkikurssin toinen ohjattu treenikerta ja Nele pääsi tekemään kaksi neliötä sekä kolmion. Hyvin menivät nämäkin ja nyt kotona pitäisi treenata kolmiota ja siitä lähtevää lyhyttä suoraa. Katsotaan jos huomenna ei sataisi, niin voisi helposti tehdä pihaan jäljet molemmille.

Torstaina kävin omatoimitreenaamassa Tallilla. Javan kanssa otin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Jälkimmäiset menivät hyvin ja seuraamisessa pitäisi nyt työstää käännöksiä vasemmalle. Olisin halunnut tehdä myös estehyppyä, mutta tokoestettä ei näkynyt missään enkä jaksanut häiritä toisen kentän treenaajia. Palkkasin Javan narulelulla, jolloin Java innostui juoksemaan ympäri kenttää lelu suussa eikä meinannut edes lopettaa. :) Nelen kanssa tein keinua, keppejä ja lisää keinua. Aloitettiin ensin maksipöydän päältä, sen jälkeen vaihdoin minipöydän ja lopuksi Nele teki ihan vain pelkkää keinua! Juuri kun olimme lähdössä Tallilta, Nele jopa karkasi uudelleen keinulle. Nyt pitäisi vain vahvistaa keinun oikeaa suoritusta ja ottaa se radan osaksi. Kepit menivät loistavasti kuten aina treeneissä. Seuraava virallinen kisa on jo reilun viikon päästä ja Nelelle on tiedossa sekä agility- että hyppyrata!

Juhannus

Torstaina matkasimme juhannuksen viettoon Kankaanpäähän. Eilen juhannusaattona koirat saivat pitkälti vain hengailla, kun omistaja karkasi illasta tanssilavalle. Tänään oli koirienkin aika saada jotain tekemistä, joten suuntasimme ensin koirapuistoon ja sen jälkeen rannalle:

Java otti kaiken irti puistossa vapaana juoksemisesta

Nele piiloutui lehtien keskelle

Hetki maltettiin kaivaa kuoppiakin

Java vahtii kiveltä

Fleksi jäi kotiin, joten Java sai tyytyä kahlailuun ja vesikasvien syömiseen (Javan naama alkaa olla akuutin trimmauksen tarpeessa)

Nele joutui taas hetkeksi viilentymään

Kuoppien kaivaminen rannalle on selvästi Nelen juttu

maanantaina, kesäkuuta 20, 2011

Teerilammella

Viime viikonloppu kului mökkeilyn parissa. Lauantaina pakkasin koirat ja tavarat autoon, poimin matkalta Iinan ja Nalan kyytiin ja suuntasimme kohti Seitsemisen kansallispuiston lähellä sijaitsevaa Teerilampea. Sieltä oli yhdistyksemme käyttöön varattu kahdeksan hengen mökki ja kahdeksan ihmisen lisäksi mökkiin majoittui kymmenen pikkukoiraa. Tiedossa oli siis varsin mielenkiintoinen viikonloppu!

Melko pian mökille saapumisen jälkeen lähdimme porukalla Seitsemiseen, jossa tarkoitus oli kiertää Kirkaslampi ja samalla kuluttaa suurimmat energiat koirilta. Melkein koko lenkin ajan satoi lähestulkoon kaatamalla vettä, joten takaisin mökille palasi hyvin märkiä koiria omistajineen. Itselläni takki ei kestänyt vesisadetta, mutta onneksi oli mukana vaihtovaatteita.

Hetki ennen sadetta - Javaa lukuun ottamatta koirat juoksivat vapaana

Loppuillan hengasimme mökillä hyvän ruoan ja juoman parissa. Osa kävi myös saunassa ja uimassa - niin ihmisistä kuin koiristakin. :)

Sateessa kastunut Nele katselee, kun muut uivat

Java ja maltankoira Aku vahtivat nuotiopaikan läheisyydessä

Yöllä mökissä oli melko tiivis tunnelma, kun tilaa oli vain 30 neliötä. Kuitenkin jokainen koira nukkui kiltisti oman omistajansa läheisyydessä ja yö oli yllättävän hiljainen koiramäärään nähden. Nele nukkui yönsä sänkyni vieressä olevassa kevythäkissä ja vaikka oviaukko oli koko yön auki, ei Nele juurikaan tainnut häkistä poistua. Java käytti tilaisuuden hyväkseen ja nukkui melkein koko yön sängyssä vieressäni (kotona sänkyyn ei ole koirilla lupaa tulla).

Aamu aloitettiin reippaalla lenkillä Teerilammen ympäri. Lammen varrella oli mökin lisäksi kaksi laavua emmekä olleet seudun ainoat yöpyjät.

Koirilla riitti energiaa heti aamusta

Lammen ympäri kulki pitkospuut ja matkan varrella oli pieniä "laitureita" kalastajille

Nele innostui kiipeilemään

Javan takana vastarannalla näkyy mökkimme sauna

Kokonaisuudessaan mökkireissu oli varsin onnistunut, vaikka on pakko myöntää, että ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään, ainoat kärhämät tulivat omista paikoista ja ruoasta. Java pysyi koko retken ajan joko tavallisessa hihnassa tai fleksissä, mutta Nelen hihna lojui pitkälti käyttämättömänä. Karkailevan koiran kanssa tällainen mökkielämä ei ole ihan helppoa, kun ihmiset kulkevat edestakaisin mökkiin ja ulos eivätkä aina huomaa katsoa, ettei Java pääse mökistä ulos. Kerran Java ilmestyikin yhtäkkiä vapaana pihalle, mutta onneksi tuli suoraan luokseni eikä näyttänyt edes ajattelevan lintujen perään lähtemistä.

keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2011

Tokotuloksen ihmettelyä

On vieläkin todella vaikea uskoa eiliseen tokotulokseen. En olisi uskonut, että voin Javan kanssa koskaan yltää tokossa noin korkeaan pistemäärään ja vielä voittaa luokan. Agilityssa voittaminen ei sinänsä yllättänyt, koska Javan nollat olivat yleensä myös sen verran nopeita, ettei palkintosijoitukset hämmentäneet näin paljon.

Mutta pakko sanoa, että tämä tokotulos tuli nyt erittäin hyvään väliin. Jos koe olisi mennyt ihan penkin alle ja Java häipynyt hajujen perässä, niin tokomotivaationi olisi saattanut kadota jopa pysyvästi. Edellisen kerran kisasimme kesällä 2008 ja sen pohjanoteerauksen jälkeen kesti kolme vuotta keräillä motivaatio takaisin, joten pientä tsemppausta tässä tarvittiinkin. :) Ennen koetta jopa mietin, että mahdankohan kuitenkaan jaksaa yrittää TK1-tunnusta Javalle, kun tokoilu on välistä niin puuduttavaa ja hankalaa. Nyt yhtäkkiä ollaan "enää" kahden ykköstuloksen päässä tavoitteesta!

Eli en aio siirtyä Javan kanssa AVO-luokkaan, vaan jatkamme yhä alokasluokassa ja toivon mukaan jossain vaiheessa Java vielä saisi itselleen TK1-tittelin. En tiedä kisaammeko koskaan avoimessa luokassa, ainakin sitä varten pitäisi opettaa mm. kaukokäskyt ja nouto, joita kumpaakaan ei olla juurikaan treenattu ja varsinkin nouto tulee varmasti olemaan aika hankala opettaa. Tai hyvinhän Java lähtee esineiden perään, mutta palautus nätisti ohjaajalle on asia erikseen. AVOa korkeampia luokkia en ole miettinyt ollenkaan, ne tuntuvat jo liian haastavilta meille. Mutta mennään osatavoite kerrallaan ja katsotaan mihin päädytään.

Palaan vielä hetkeksi eiliseen koepäivään. Koska minulla on paha taipumus jännittää kisatilanteita ja näin saada koira rauhoittelemaan, tsemppasin koko päivän itseäni hokemalla mm. ettei meidän tarvitse kilpailla ketään muita vastaan, kunhan vaan teemme oman parhaamme. Oikeastaan tämä on tokossa mukavaa, kun riittää, että esim. alokasluokassa saa sen 160 pistettä ja sillä ykköstuloksen - palkintosijat ovat sitten vain mukava bonus. Toisin kuin agissa, jossa taas pitää yrittää voittaa muut, jotta nolla on LUVA (paitsi ykkösissä tietty). Poikkeuksellista eilisessä kokeessa oli myös se, että menin kerrankin paikalle ilman minkäänlaista henkistä tukea enkä tiennyt tulisiko kisaamaankaan ketään tuttuja. Otin mukaan molemmat koirat ja Nele odotteli koko ajan autossa. Myös Javan vein odottamaan autoon heti yhteisliikkeiden jälkeen.

Tallin lattiaa ei oltu imuroitu ja epäilin, että Java alkaa kuitenkin etsiä sieltä nameja. Näkyipä siellä yksi linnun sulkakin... Hain Javan autosta, kun meitä edeltävä koirakko oli menossa kohta kehään. Emme menneet Tallin sisälle odottamaan, vaan odotin ulko-oven vieressä ja kun näytti, että kohta on oma vuoro niin esittelin Javalle tulevan palkkion: pehmeän vinkupallon. Innostin Javaa pallolla, mutta en antanut ravistella. Jätin pallon Tallin ulkopuolelle, menimme heti sisälle ja melko pian kehäänkin. Kun oltiin oma vuoromme tehty, tulin heti ulos ja palkkasin Javan pallolla.

Yleisöstä sanoivat, että olin toiminut kehässä hyvin itsevarman oloisesti, joka oli varmasti heijastunut myös Javan tekemiseen. Koska Tallilla oli seinät ympärillä, pystyin luottamaan siihen, ettei Java ainakaan karkaa luotani lintujen tai muun liikkuvan perään. Lisäksi luotin siihen, että Java kyllä halutessaan osaa liikkeet. Talli sopi meille kisapaikkana erinomaisesti ja luultavasti tulemme tulevaisuudessa kisaamaan pitkälti vain siellä. Ulkona minun on todella vaikea luottaa varmasti Javan pysymiseen, ellei ympärillä ole aitoja ja muiden hallien keinonurmimatot ovat niin herkullisen tuoksuisia, että niissä pitäisi päästä ensin kunnolla treenaamaan, jotta nenä pysyisi poissa matosta koetilanteessakin.

Kaiken kaikkiaan luulen, että tämä pistemäärä ja luokkavoitto oli ns. once in a lifetime-kokemus ja se on ihan ok. Riittää, että saamme vielä parista kokeesta sen 160 pistettä tai yli, mutta tällaisista huippupisteistä en ala unelmoimaan, kun en nytkään uskonut, että voisimme koskaan tavoittaa näin huikean pistemäärän. Koska tavoitteeni on vain saada Javalle TK1, ei meillä ole mikään kiire kokeiden kanssa ja nopeasti vilkaistuna seuraava koe saattaisikin olla vasta syyskuussa.

tiistaina, kesäkuuta 14, 2011

Javalle ALO1 ja luokkavoitto!

Tänään tapahtui hyvin hämmentäviä asioita ja vieläkin koko juttu tuntuu jotenkin epätodelliselta. Otsikossa tuo jo lukeekin eli olin Javan kanssa TamSKin järjestämässä tokokokeessa Tallilla. Alokasluokka alkoi klo 18 ja mukana oli 11 koirakkoa. Ensin teimme yhteisliikkeet kahtena ryhmänä ja tämän jälkeen yksittäisliikkeet, joissa olin Javan kanssa vuorossa viimeisenä. Tuomarina oli Marja Ala-Nikkola.

Luoksepäästävyys: 10 

Toin Javan Talliin jo ennen ensimmäisen ryhmän yhteisliikkeitä, jotta saisi tottua muihin koiriin (paikka nyt olikin erittäin tuttu). Juoksutarkastus meni ihan ok, hieman Java ihmetteli, että mitäs tämä nyt on, mutta antoi tuomarin kuitenkin koskea. Rivissä vieressämme oli katalonianpaimenkoira, jolle Javan piti vähän haukkua ja kierrokset nousivat pikkuisen liikaa. Ehdin jo ajatella, että näinkö tässä käy, että Javaa ärsyttää viereinen koira niin paljon, ettei pysty keskittymään... Sain Javan kuitenkin sivulle, tosin tuomarin lähestyessä Java päätti mennä maahan. En oikein tiennyt saiko tässä vaiheessa enää käskyttää koiraa, joten annoin Javan maata. Tuomari silitti Javaa ja pyysi itse Javan tämän jälkeen istumaan.

Paikalla makaaminen: 10

Java oli oikein nätisti eikä yhtään vaihdellut asentoa lonkalta toiselle kuten möllitokossa.

Seuraaminen kytkettynä: 8

Annoin ylimääräisen seuraa-käskyn, kun Java jäi yhdessä kohdassa liikaa taakseni. Perusasennot pysähdyksissä olivat vinoja (paranivat loppua kohden). Tuomari taisi myös huomauttaa, että vasemmalle käännös oli liian väljä tms.

Seuraaminen taluttimetta: 10

On lähestulkoon historiallista, että saamme Javan kanssa seuraamisesta täydet pisteet! Tästä huomaa hyvin, että olen Tallilla seuruuttanut Javaa pääasiassa ilman hihnaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Luoksetulo: 9½

Tässä oli jotain pientä hienosäätöä ja olisi melkein pitänyt nauhoittaa tuomarin puheet, koska näin kisan jälkeen olen unohtanut jo puolet. Ainakin Java oli tuomarin mukaan tehnyt pienen kaarroksen selkäni takana ennen kuin tuli perusasentoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Estehyppy: 8½

Sain hyvän vinkin lähestyä hyppyestettä sivusta, jotta Java ei vahingossa hyppää sitä ilman lupaa. Näin teimmekin ja Java tuli nätisti mukanani ilman aikeita varastaa. Hyppäsi heti käskystä ja jäi seisomaan, mutta istui sitten omatoimisesti ennen kuin olin saanut edes luvan palata koiran luo. Tätä samaa istumista on tapahtunut treeneissäkin, joten tätä pitää harjoitella vielä lisää.

Kokonaisvaikutelma: 10

Tuomari tykkäsi Javasta ja meidän yhteistyöstä. Jäi lopuksi vielä juttelemaan ja rapsuttelemaan Javaa.

Yhteensä pisteitä saimme huimat 191,5 (alokasluokan maksimi on 200). Tämä oikeutti luokkavoittoon kunniapalkintoineen!

sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2011

Hellepäiviä

Tämä viikko oli kovin kuuma, joten pitkälti koirien kanssa vain oltiin tekemättä mitään. Tai niin ainakin luulin, kunnes katsoin kalenterista, että maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina kävin treenaamassa Tallilla. Ma oli tietenkin ohjatut treenit, joissa Nele harjoitteli keinua ja Java pääsi tekemään pienen radanpätkän, ke ja pe treenit olivat pitkälti tokoa ja Nelen keinutreeniä, la tehtiin pieni rata ja lisää keinutreeniä Nelen kanssa. Ei siis mitään liian raskasta ja aamuisin Tallilla oli jopa suht mukava treenailla. Tokossa Java toimi hienosti, kun ensin näytti, että millaista palkkaa olisi luvassa (vinkulelu) ja Nele tekee nyt keinun maksipöydän päältä, tosin ihan pientä epäröintiä on vielä.

Tänään ei treenattu (tai no, ihan vähän iltalenkin yhteydessä), vaan vietettiin aikaa rannalla:

The Vesipeto

Nele ei uinut, mutta nostin Nelen hetkeksi rantaveteen viilentymään. Nele olisi saanut mennä siitä heti rantaan, mutta jäikin järkyttyneenä paikalleen seisomaan ja vasta houkuteltuna tuli hitaasti jalkojaan korkealle nostellen pois vedestä.

Java ui pallon perässä

Saalis saatu kiinni - valitettavasti Javan uiminen tapahtui fleksissä, kun en luota, että pysyisi rannalla

torstaina, kesäkuuta 09, 2011

Jäljestyksen alkeita

Blogissa on ollut vain yksi postaus tunnisteella "jälki", mutta tulevaisuudessa niitä tulee toivon mukaan lisää, koska pääsin Nelen kanssa mukaan yhdistyksemme jälkikurssille. Ensimmäinen ohjattu treenikerta oli eilen.

Aluksi saimme kuulla hieman eri jälkityypeistä ja katsoimme yhden mallisuorituksen. Tämän jälkeen jokainen talloi omalle koiralleen neliömetrin kokoisen alueen ja heitteli sinne sopivan määrän nameja. Ja sitten koira töihin:



Nele etsi nameja tyypilliseen tapaansa eli hitaasti ja tarkasti. Hyvin pysyi tallotulla alueella. Seuraavaksi olisi tarkoitus harjoitella tätä samaa omatoimisesti ennen seuraavia ohjattuja treenejä, jotka ovat kahden viikon päästä. On itsestäänselvää, että omatoimiharjoittelussa myös Java pääsee kokeilemaan jälkeä. Käytännössä jälki on meille vain hauska harrastus kerrankin ilman kisatavoitteita, vaikka mejässä pääsisi kai kisaamaan muutkin kuin pk-rotuiset.

Loppuun vielä tänään Nelestä otettu kuva, kun turkki on juuri pesty. Uusi hoitoaine jättää turkin mukavan tuntuiseksi (edellinen jätti tahmeaksi) ja tuntuu, että pahin takkuuntuminen on taas hetkeksi ohi.

Kisakuvia

Kisakuvien suhteen on viime aikoina ollut hiljaista, mutta nyt olen taas täydentänyt kuvapalveluani. Olin turistina sekä TamSKin että Takujen kolmosten kisoissa ja Takujen ykkösten kisaan osallistuin itsekin, mutta koska olimme Nelen kanssa vain hyppärillä, ehdin napata muutaman kuvan agilityradasta.

18.5.2011 TamSK kolmosten kisat Eteläpuistossa
31.5.2011 TAKUT ykkösten kisat Hervannassa
2.6.2011 TAKUT kolmosten kisat Hervannassa

Helatorstain kisoihin otin Javan mukaan, koska meillä oli pitkästä aikaa tilaisuus nähdä sheltti Tuittu ja omistajansa Elli. Tuittu on ensimmäisiä koiria, jotka Java tapasi ihan pentuna ja monet lenkit ollaan sen jälkeen kävelty yhdessä. Voisi melkein sanoa, että Tuittu on Javan bestis. :) Nyttemmin Elli ja Tuittu asuvat toisessa kaupungissa, joten ei olla nähty hetkeen ja mielenkiinnolla odotin miten koirat suhtautuisivat toisiinsa.

Javan ja Tuitun ensitapaaminen Hakametsän koirapuistossa 11.9.2006

Näsijärven jäällä maaliskuussa 2007

Helatorstain kisoissa

Kohdatessaan Java ja Tuittu hetken haistelivat toisiaan ja lähtivät sitten aika pian kumpikin omille teilleen. Mutta parasta on, ettei kumpikaan sanonut toiselle mur ja hännätkin heiluivat. Olisi ollut hauska nähdä mitä olisi tapahtunut, jos koirat olisivat päässeet juoksemaan vapaana, tosin tämän olisi pitänyt tapahtua koirapuistossa, ettei Java lähde samantien lintujen perään.

Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja toivottavasti Java vielä palaisi kisakentille niin voisimme ehkäpä kisoissa törmätä useamminkin. :)

keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2011

Taas hylätty

Eilen osallistuin Nelen kanssa Takujen agilitykisoissa ykkösen hyppärille. Tuomarina oli Anne Viitanen ja rata ihan ok. Ei mikään liian helppo, mutta ei mahdotonkaan.

Olimme jälleen lähtövuorossa heti kolmantena ja vähän mietitytti, että miten Nele jaksaa juosta 25 asteen kuumuudessa. Ihan hyvin jaksoi loppuun asti ja hengästyneempi taisi taas kerran olla ohjaaja. Videota radasta ei valitettavasti ole, kun unohdin kokonaan antaa kameran kavereille, joka harmittaa ihan tosi paljon. Tässä kuitenkin jonkinlainen ratapiirros:


Tällä kertaa muistin alussa varmistaa renkaan ja pimeään putkikulmaan lähetys onnistui sen verran hyvin, että ehdin tehdä persjätön putken jälkeen. Mutta sitten tuli taas ne helvetin kepit... Nele yritti jälleen kerran aloittaa kakkosvälistä ja meni sinne vielä uudestaankin. Loput pujottelusta meni ihan ok, mutta olihan se vahinko jo tapahtunut ja oli muutenkin siinä ja siinä, etten vielä suuttunut Nelelle. Pakko oli vain keräillä jostain iloista ääntä, koska Nelen maan haistelu-rauhoittelu ei ainakaan olisi auttanut. Loppurata meni ihan ok, tosin hypystä 16 Nele meni ensin ohi. Olisi pitänyt siinä hieman kauemmin odottaa, että Nele ehtii tulla putkesta ulos ja sitten tiukemmin vetää vasemmalle. Kolmesta kiellosta hylätty, joten taaskaan ei selvinnyt mikä meidän aika olisi ollut.

Tämä hylätty ei ollut sellainen ns. hyvä hylätty, vaan sellainen, joka tappaa motivaation, kun tuntuu, ettei päästä yhtään eteenpäin. Ympärillä porukka nousee kolmosiin, kakkosiin ja kasaa vauhdilla ykkösten nollia ja me vain jankataan typeriä hyppyratoja, jotka ovat helppoja kuin mikä, mutta silti ei tule nollaa. Ärsyttää niin paljon juuri nyt, joka tarkoittaa sitä, että Nele saa hetken taukoilla agista. Tauon jälkeen lisää keppien ja keinun tehotreenausta ja seuraavat kisat ovatkin näillä näkymin oman seuran kisat heinäkuussa.

Tänään erehdyin tekemään myös toista varsin rasittavaa lajia, nimittäin tokoa. Yritin ketjuttaa kahta liikettä keskenään ja alku meni ihan ok, mutta sitten Javalta loppui innostus. Harmittaa, kun en tajunnut lopettaa aikaisemmin, mutta tuntuu, että aika juoksee vauhdilla, koe lähestyy ja liikkeet pitäisi saada koevalmiiksi pian. Yritin tehdä tokoa myös Nelen kanssa, mutta Nele oli selvästi sitä mieltä, että Tallilla oleminen tarkoittaa agilitya eikä oikein malttanut keskittyä.