Eilen osallistuin Nelen kanssa Takujen agilitykisoissa ykkösen hyppärille. Tuomarina oli Anne Viitanen ja rata ihan ok. Ei mikään liian helppo, mutta ei mahdotonkaan.
Olimme jälleen lähtövuorossa heti kolmantena ja vähän mietitytti, että miten Nele jaksaa juosta 25 asteen kuumuudessa. Ihan hyvin jaksoi loppuun asti ja hengästyneempi taisi taas kerran olla ohjaaja. Videota radasta ei valitettavasti ole, kun unohdin kokonaan antaa kameran kavereille, joka harmittaa ihan tosi paljon. Tässä kuitenkin jonkinlainen ratapiirros:
Tällä kertaa muistin alussa varmistaa renkaan ja pimeään putkikulmaan lähetys onnistui sen verran hyvin, että ehdin tehdä persjätön putken jälkeen. Mutta sitten tuli taas ne helvetin kepit... Nele yritti jälleen kerran aloittaa kakkosvälistä ja meni sinne vielä uudestaankin. Loput pujottelusta meni ihan ok, mutta olihan se vahinko jo tapahtunut ja oli muutenkin siinä ja siinä, etten vielä suuttunut Nelelle. Pakko oli vain keräillä jostain iloista ääntä, koska Nelen maan haistelu-rauhoittelu ei ainakaan olisi auttanut. Loppurata meni ihan ok, tosin hypystä 16 Nele meni ensin ohi. Olisi pitänyt siinä hieman kauemmin odottaa, että Nele ehtii tulla putkesta ulos ja sitten tiukemmin vetää vasemmalle. Kolmesta kiellosta hylätty, joten taaskaan ei selvinnyt mikä meidän aika olisi ollut.
Tämä hylätty ei ollut sellainen ns. hyvä hylätty, vaan sellainen, joka tappaa motivaation, kun tuntuu, ettei päästä yhtään eteenpäin. Ympärillä porukka nousee kolmosiin, kakkosiin ja kasaa vauhdilla ykkösten nollia ja me vain jankataan typeriä hyppyratoja, jotka ovat helppoja kuin mikä, mutta silti ei tule nollaa. Ärsyttää niin paljon juuri nyt, joka tarkoittaa sitä, että Nele saa hetken taukoilla agista. Tauon jälkeen lisää keppien ja keinun tehotreenausta ja seuraavat kisat ovatkin näillä näkymin oman seuran kisat heinäkuussa.
Tänään erehdyin tekemään myös toista varsin rasittavaa lajia, nimittäin tokoa. Yritin ketjuttaa kahta liikettä keskenään ja alku meni ihan ok, mutta sitten Javalta loppui innostus. Harmittaa, kun en tajunnut lopettaa aikaisemmin, mutta tuntuu, että aika juoksee vauhdilla, koe lähestyy ja liikkeet pitäisi saada koevalmiiksi pian. Yritin tehdä tokoa myös Nelen kanssa, mutta Nele oli selvästi sitä mieltä, että Tallilla oleminen tarkoittaa agilitya eikä oikein malttanut keskittyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti