Tokotuloksen ihmettelyä

On vieläkin todella vaikea uskoa eiliseen tokotulokseen. En olisi uskonut, että voin Javan kanssa koskaan yltää tokossa noin korkeaan pistemäärään ja vielä voittaa luokan. Agilityssa voittaminen ei sinänsä yllättänyt, koska Javan nollat olivat yleensä myös sen verran nopeita, ettei palkintosijoitukset hämmentäneet näin paljon.

Mutta pakko sanoa, että tämä tokotulos tuli nyt erittäin hyvään väliin. Jos koe olisi mennyt ihan penkin alle ja Java häipynyt hajujen perässä, niin tokomotivaationi olisi saattanut kadota jopa pysyvästi. Edellisen kerran kisasimme kesällä 2008 ja sen pohjanoteerauksen jälkeen kesti kolme vuotta keräillä motivaatio takaisin, joten pientä tsemppausta tässä tarvittiinkin. :) Ennen koetta jopa mietin, että mahdankohan kuitenkaan jaksaa yrittää TK1-tunnusta Javalle, kun tokoilu on välistä niin puuduttavaa ja hankalaa. Nyt yhtäkkiä ollaan "enää" kahden ykköstuloksen päässä tavoitteesta!

Eli en aio siirtyä Javan kanssa AVO-luokkaan, vaan jatkamme yhä alokasluokassa ja toivon mukaan jossain vaiheessa Java vielä saisi itselleen TK1-tittelin. En tiedä kisaammeko koskaan avoimessa luokassa, ainakin sitä varten pitäisi opettaa mm. kaukokäskyt ja nouto, joita kumpaakaan ei olla juurikaan treenattu ja varsinkin nouto tulee varmasti olemaan aika hankala opettaa. Tai hyvinhän Java lähtee esineiden perään, mutta palautus nätisti ohjaajalle on asia erikseen. AVOa korkeampia luokkia en ole miettinyt ollenkaan, ne tuntuvat jo liian haastavilta meille. Mutta mennään osatavoite kerrallaan ja katsotaan mihin päädytään.

Palaan vielä hetkeksi eiliseen koepäivään. Koska minulla on paha taipumus jännittää kisatilanteita ja näin saada koira rauhoittelemaan, tsemppasin koko päivän itseäni hokemalla mm. ettei meidän tarvitse kilpailla ketään muita vastaan, kunhan vaan teemme oman parhaamme. Oikeastaan tämä on tokossa mukavaa, kun riittää, että esim. alokasluokassa saa sen 160 pistettä ja sillä ykköstuloksen - palkintosijat ovat sitten vain mukava bonus. Toisin kuin agissa, jossa taas pitää yrittää voittaa muut, jotta nolla on LUVA (paitsi ykkösissä tietty). Poikkeuksellista eilisessä kokeessa oli myös se, että menin kerrankin paikalle ilman minkäänlaista henkistä tukea enkä tiennyt tulisiko kisaamaankaan ketään tuttuja. Otin mukaan molemmat koirat ja Nele odotteli koko ajan autossa. Myös Javan vein odottamaan autoon heti yhteisliikkeiden jälkeen.

Tallin lattiaa ei oltu imuroitu ja epäilin, että Java alkaa kuitenkin etsiä sieltä nameja. Näkyipä siellä yksi linnun sulkakin... Hain Javan autosta, kun meitä edeltävä koirakko oli menossa kohta kehään. Emme menneet Tallin sisälle odottamaan, vaan odotin ulko-oven vieressä ja kun näytti, että kohta on oma vuoro niin esittelin Javalle tulevan palkkion: pehmeän vinkupallon. Innostin Javaa pallolla, mutta en antanut ravistella. Jätin pallon Tallin ulkopuolelle, menimme heti sisälle ja melko pian kehäänkin. Kun oltiin oma vuoromme tehty, tulin heti ulos ja palkkasin Javan pallolla.

Yleisöstä sanoivat, että olin toiminut kehässä hyvin itsevarman oloisesti, joka oli varmasti heijastunut myös Javan tekemiseen. Koska Tallilla oli seinät ympärillä, pystyin luottamaan siihen, ettei Java ainakaan karkaa luotani lintujen tai muun liikkuvan perään. Lisäksi luotin siihen, että Java kyllä halutessaan osaa liikkeet. Talli sopi meille kisapaikkana erinomaisesti ja luultavasti tulemme tulevaisuudessa kisaamaan pitkälti vain siellä. Ulkona minun on todella vaikea luottaa varmasti Javan pysymiseen, ellei ympärillä ole aitoja ja muiden hallien keinonurmimatot ovat niin herkullisen tuoksuisia, että niissä pitäisi päästä ensin kunnolla treenaamaan, jotta nenä pysyisi poissa matosta koetilanteessakin.

Kaiken kaikkiaan luulen, että tämä pistemäärä ja luokkavoitto oli ns. once in a lifetime-kokemus ja se on ihan ok. Riittää, että saamme vielä parista kokeesta sen 160 pistettä tai yli, mutta tällaisista huippupisteistä en ala unelmoimaan, kun en nytkään uskonut, että voisimme koskaan tavoittaa näin huikean pistemäärän. Koska tavoitteeni on vain saada Javalle TK1, ei meillä ole mikään kiire kokeiden kanssa ja nopeasti vilkaistuna seuraava koe saattaisikin olla vasta syyskuussa.