perjantaina, kesäkuuta 29, 2018

Kesäkuulumisia

Sateinen päivä on erinomaista blogin päivitysaikaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kodin sisäremontit on viimein saatu päätökseen, mutta aurinkoinen kesä on pitänyt allekirjoittaneen tehokkaasti pihatöissä. Lupauksestani huolimatta tänne blogiin ei ole päätynyt yhtäkään juttua puutarhasta, joka johtuu vain ja ainoastaan siitä, että tietokonetta tulee nykyään avattua todella harvoin ja ainakaan vielä en ole jaksanut alkaa päivitellä blogia kännykällä. Koirista varsinkin Tilda on parhaansa mukaan avustanut pihahommissa, Nele sen sijaan vietttää enemmän aikaa sisällä, jossa on viileämpi.



Yllättävän kuumat ilmat ovat varmistaneet sen, että koirat ovat aika paljon vain olleet. Viime viikolla näimme pitkästä aikaa Hilla ja Naava-chihut ja teimme porukalla puolentoista tunnin metsälenkin täällä Nokialla. Jopa hieman sateisena alkanut päivä lämpeni nopeasti ja loppulenkistä jouduin kantamaan Nelen autolle, kun näytti, että koira väsähtää. Tildakaan ei ollut pirteimmillään, vaan käveli suurimman osan ajasta takanani. Juhannuksena lähdimme vaeltamaan Seitsemiseen, joka koirille tarkoitti lomailua Kankaanpäässä. Kävelimme kolmen päivän aikana yhteensä 30 kilometriä, joka olisi ollut Nelelle ihan liikaa (typerä sydänvika) eikä Tildastakaan olisi ollut maanantain agilitytreeneihin tuollaisen viikonlopun jälkeen.

Teltan koepystytykseen koirat saivat osallistua

Harmittaa, kun koirat täytyy jättää milloin mistäkin syystä pois - joko kotiin tai hoitopaikkaan. Kohta koiria odottaa puolentoista viikon lomailu Kankaanpäässä, kun lähdemme lomareissulle Lappiin. Jälleen liian rankka matka Nelelle eikä Tildakaan viime vuoden perusteella ole reissukoira, kun kovasti stressasi autoilua ja olemista vieraissa paikoissa.

 Mutta ollaan me sentään jossain käyty koko porukalla:

Iltalenkki omilla metsäpoluilla

Taustalla lenkin kääntöpaikka, Hirvilammi


Iltapäiväkävelyllä Hatanpään arboretumissa


Hatanpään kartanon portailla

Pieni lenkki Pyynikinharjulla...

... ja tietysti munkit Näkötornilla

Agikoira-Tilda

On aika päivittää Tildan agilitykuulumisia! Joskus muinoin jaksoin kirjoitella treeneistä hyvinkin säännöllisesti, mutta nyttemmin vähempi riittää, kun en itsekään enää jaksa lueskella muiden yksityiskohtaisia treeniselostuksia. Maaliskuun alussa siis palattiin sadan vuoden tauon jälkeen agilityn pariin ja aloitettiin kevyesti Huittisen Annen koulutuksessa joka toinen torstai. En mielestäni ole juurikaan tehnyt agilitya Tildan kanssa, mutta silti pikkukoira on aina treeneissä yllättänyt taidoillaan. Alussa halliympäristö ja uudet ihmiset meinasivat hieman jännittää, mutta nyt kun näistä on päästy, on Tildasta tullut varsin vauhdikas agikoira.

Joka toinen viikko-treenit päättyivät toukokuun lopussa ja kesäkuusta alkaen olemme käyneet Annen treeneissä joka maanantai. Estevarmuudessa on vielä tekemistä, sillä muun muassa renkaan suoritus ei aina mene oikein. Keinua emme ole tehneet yhtään, mutta muut kontaktit sen sijaan sujuvat vähän liiankin hyvin. A:lla Tilda on kaksi kertaa kompastunut ylösmenossa, kun on tullut lujaa ja huonossa kulmassa esteelle. Onneksi pikkukoira vaikuttaa olevan kunnossa eikä sille myöskään ole jäänyt A:sta mitään traumoja, vaan esteelle mennään yhtä varmasti kuin ennenkin. Puomi oli alkuun jännittävä, mutta sittemmin siitä on tullut yksi Tildan suosikeista. Tämä este kuitenkin jää kohta tauolle, kun aloitamme keinun opettelun.

Pujottelua olemme kokeilleet hallilla kahdesti. Olen aiemmin opettanut sitä Tildalle hihnatekniikalla ja päästiin hyvään alkuun, mutta kovin oli satunnaista treenailu. Annoinkin Tildan taidoista hieman epämääräisen kuvan ja ensimmäisen pujottelutreenin jälkeen Anne totesi, että koirahan meni monta kertaa paremmin kuin olin antanut ymmärtää. Tildalla on kova halu kepeille ja kohtuullisen hyvä osaaminen pujottelutekniikasta, mutta ilman hihnaa saattaa helposti oikoa loppupalkalle. Tämän maanantain treeneissä kokeilimme kepit ensin hihnan kanssa ja sitten ilman: Tilda suoritti kahdesti koko pujottelun oikein! Heinäkuun tavoitteena onkin saada pujottelusta hihna pois, harjoitella erilaisia kulmia ja ohjaajan sijoittumista. Nyt olen pääasiassa kävellyt Tildan takana, josta pitäisi päästä siirtymään myös sivulle ja kauemmas.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että kerran viikossa treenit eivät riitä pujottelun opettamiseen. Tämän takia kaivoin pölyn seassa lojuneet vanhat agilitykeppini esille. Ilman alarimaa ne eivät viimeksi toimineet kovinkaan hyvin (Java ja Nele eivät oikein hahmottaneet keppejä nurmikon seasta), joten nyt hommasin kolme palaa jalkalistaa, johon porasin keppien paikat 60 cm välein. Vielä olemme harjoitelleet kuudella kepillä omalla takapihalla, mutta aivan vieressä on pieni hiekkakenttä, johon koko pujottelun saa tilavasti. Vanhoista agilitytarvikkeista löytyi myös yksi hyppyeste, jota voi sopivasti hyödyntää, kunhan harjoittelumme edistyy.


Kaiken kaikkiaan tämän hetken treenimme voisi kiteyttää kouluttajamme käskyyn: "Ohjaa sitä kuin koiraa, se ei ole mikään valkoinen pumpulipallo." Eli itse olen aina myöhässä ja varmistelemassa, vaikka Tilda osaa ja on todella nopea. Paljon näen Tildassa samaa agilityintoa kuin Javassa aikanaan.

perjantaina, kesäkuuta 15, 2018

Nelen sydänkontrolli

Toukokuun alussa kävin Nelen kanssa sydänkontrollissa Hakametsässä. Etukäteen oli jälleen vaikea tietää mitä odottaa, kun Nele on ollut niin reipas menijä. Jonkin verran on tuntunut olevan nukkumislevottomuutta, mutta ei yskää tai muuta, joka olisi aikaistanut kontrollia suunnitellusta.

Yleistutkimuksessa kaiken todettiin olevan hyvin ja sydämen rytmin olevan tasainen. Sivuäänen voimakkuus kuuntelussa oli yhä sama kuin ennen eli 4/6. Ultraäänitutkimus kertoi tilanteesta tarkemmin:

"Sydämen oikea puoli on normaali kooltaan, mutta vasen puoli on hieman suurentunut. Vasen mitraaliläppä on selvästi paksuuntunut ja vuoto on kohtalaisen voimakas, mutta samalla tasolla kuin viimeksi. Lisäksi oikean puolen tricuspidaaliläpässä nähdään pieni vuoto samoin aortaläpässä. Keuhkovaltimoläppä on normaali. 

Nelen sydämen muutokset ovat jonkin verran lisääntyneet, mutta kokonaisuus on edelleen vakaalla tasolla."

Cardisure-lääkettä jatketaan yhä samalla annostuksella, mutta uusien muutosten takia eläinlääkäri päätti, että Nelelle aloitetaan myös Cardalis-lääke. Cardalis on verenpaine- ja nesteenpoistolääkkeen yhdistelmävalmiste. Annostus on vielä pieni enkä ole huomannut, että esimerkiksi Nelen juominen olisi uuden lääkkeen myötä lisääntynyt. Kaiken tämän lisäksi Nelen liikkumista pitää tarkkailla entistä enemmän eikä eläinlääkäri suosittelut enää pitkiä lenkkejä hihnassa. Metsässä vapaana liikkuminen on ok, mutta silloinkin täytyy pitää huoli, ettei Nele väsähdä. Näillä kesähelteillä ollaankin lähinnä vain oleskeltu ja iltaisin tehty hieman pidempi kierros lähimaastoissa.

Kontrollikäynti olisi tiedossa kahden kuukauden kuluttua eli heinäkuun alkupuolella riippuen hieman loma-ajoista.

Lepohetki terassilla