lauantaina, syyskuuta 29, 2018

Eläinlääkärijuttuja

Nelen kanssa piti käydä sydänkontrollissa jo heinäkuussa, mutta kesän kiireissä ja kuumuudessa käynti Hakametsässä siirtyi syyskuun puoliväliin. Näin nopea kontrolli liittyi uuden Cardalis-lääkkeen aloittamiseen, mutta mitään erityisiä vaikutuksia en lääkkeellä huomannut olevan. Kuuma kesä ei ollut Nelelle helppo ja vaikka emme tehneet juuri mitään, on Nele ollut normaalia väsyneempi. Jossain vaiheessa kiinnitin myös huomiota siihen, että lenkillä Nele läähätti, mutta Tilda ei eikä ilma edes ollut mitenkään erityisen kuuma. Toisaalta Nelellä on yhä vain vauhtia ulkoillessa, joten välillä on vaikea tietää mistä milloinkin on kyse.

Perustutkimuksessa eläinlääkäri totesi keuhkoäänien olevan normaalit, hengitystiheyden olevan normaali ja sydämen rytmi sekä syke myös oikealla tasolla, mutta jännityksestä huolimatta niistä sai hieman rasittuneen vaikutelman. Ultraäänitutkimus näyttikin, että sydämen muutokset olivat edenneet: mitraalivuoto oli voimistunut ja sen seurauksena sydämen vasemman puolen laajentuma lisääntynyt. Oikea puoli oli normaali.


Näiden muutosten takia Nelen lääkkeitä muutettiin uudestaan. Cardalis jatkui entisellään, mutta Cardisuren annostus nousi neljäsosan verran. Lisäksi Nelelle aloitettiin Upcard-nesteenpoistolääke. Tämä lääke saattaisi aiheuttaa enemmän juomista ja pissaamista, joten eläinlääkäri suositteli antamaan sen iltapäivällä, jotta olisi paremmin mahdollista päästää Nele tarvittaessa ulos. Ja näin asia on ollutkin, tosin mitenkään erityisen paljon Nele ei edelleenkään juo. Eläinlääkärin kanssa oli jälleen puhetta myös Nelen närästyksestä ja Royal Canin Cardiac-ruoasta, jonka aloitin jokin aika sitten. Ruoka on melko rasvaista ja on paljon mahdollista, ettei se sovi Nelelle, joka on taas nuoleskellut tassujaan ja ollut ruoan jälkeen levoton. Kontrollikäynnin jälkeen Nele söi kymmenen päivän Antepsin-kuurin, mutta näyttää, että ruoanvaihto on uudelleen edessä.

Molemmat koirat matkasivat Hakametsään tänäkin perjantaina, kun kävimme virallisessa silmätutkimuksessa. Ensin tutkittavaksi pääsi Tilda, joka sai terveen paperit. Nelen kohdalla eläinlääkäri kommentoi, että silmissä näkyy ikä ja pieni pigmenttimuutos. Lisäksi silmät olivat hieman kuivat, mutta eivät muuten ärtyneet, vaikka viime viikolla varsinkin oikea silmä jostain syystä punoitti. Eläinlääkäri epäili, että esimerkiksi tuuli on saattanut vaikuttaa Nelen suuriin silmiin ja merkitsi myös Nelelle terveen paperit.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2018

Yhden yön retki Isojärven kansallispuistoon

Kerrankin kun olisi blogiin oikeaa kirjoitettavaa ja teinkin pitkän retkikertomuksen, pyyhkii yksi virhepainallus koko tekstin ja Bloggerin automaattitallennus kuittaa homman tallentamalla täysin tyhjän pohjan. Uudestaan en todellakaan jaksa koko juttua kirjoittaa, joten mennään sitten kuvien ja kuvatekstien voimin.

Lauantaina lähdettiin Isojärven kansallispuistoon yhden yön retkelle. Mukaan pääsi Tilda, Nele sen sijaan joutui Hervantaan hoitoon.

Ensimmäisenä päivänä vaellettiin Heretystä Vahterjärven kautta Kalalahteen.


Tuttuja maisemia jo ensimmäiseltä Isojärven retkeltä vuonna 2014.

Kahvitauko Vahterjärven laavulla. Tilda sai päälleen BOT-loimen ja pääsi viltille lepäämään.

Iltakuudelta saavuimme Kalalahteen, jossa lisäksemme oli muutama telttailija.

Illalla päällä villapaita ja BOT-loimi. Ihmisten iltapalan ajaksi Tilda jäi telttaan ja taisi levätä kiltisti makuupussien keskellä.

Hyvää huomenta! Yö sujui vallan mainiosti eikä pikkukoira haukkunut ollenkaan. Päällä vain villapaita, sillä teltassa oli yllättävän lämmin (lämpimämpi kuin juhannuksena!). Pientä takapakkia tuli omistajan aamupalan ajaksi telttaan unohtamasta namipussista, jonka seurauksena teltan sisäkankaassa on nyt pieni Tildan tekemä reikä.

Paluumatka Herettyyn kulki Lortikan kautta. Kahvitauko pidettiin Kaakkolammin rantakalliolla.


Viikonlopun aikana tuli käveltyä yhteensä noin 16 kilometriä. Autossa matkusti hiljainen ja väsynyt koira. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, vaikka tietysti harmitti, että yksi meistä joutui taas jäämään retkeltä pois. Nelen kohdalla tämä kuitenkin on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.

perjantaina, kesäkuuta 29, 2018

Kesäkuulumisia

Sateinen päivä on erinomaista blogin päivitysaikaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kodin sisäremontit on viimein saatu päätökseen, mutta aurinkoinen kesä on pitänyt allekirjoittaneen tehokkaasti pihatöissä. Lupauksestani huolimatta tänne blogiin ei ole päätynyt yhtäkään juttua puutarhasta, joka johtuu vain ja ainoastaan siitä, että tietokonetta tulee nykyään avattua todella harvoin ja ainakaan vielä en ole jaksanut alkaa päivitellä blogia kännykällä. Koirista varsinkin Tilda on parhaansa mukaan avustanut pihahommissa, Nele sen sijaan vietttää enemmän aikaa sisällä, jossa on viileämpi.



Yllättävän kuumat ilmat ovat varmistaneet sen, että koirat ovat aika paljon vain olleet. Viime viikolla näimme pitkästä aikaa Hilla ja Naava-chihut ja teimme porukalla puolentoista tunnin metsälenkin täällä Nokialla. Jopa hieman sateisena alkanut päivä lämpeni nopeasti ja loppulenkistä jouduin kantamaan Nelen autolle, kun näytti, että koira väsähtää. Tildakaan ei ollut pirteimmillään, vaan käveli suurimman osan ajasta takanani. Juhannuksena lähdimme vaeltamaan Seitsemiseen, joka koirille tarkoitti lomailua Kankaanpäässä. Kävelimme kolmen päivän aikana yhteensä 30 kilometriä, joka olisi ollut Nelelle ihan liikaa (typerä sydänvika) eikä Tildastakaan olisi ollut maanantain agilitytreeneihin tuollaisen viikonlopun jälkeen.

Teltan koepystytykseen koirat saivat osallistua

Harmittaa, kun koirat täytyy jättää milloin mistäkin syystä pois - joko kotiin tai hoitopaikkaan. Kohta koiria odottaa puolentoista viikon lomailu Kankaanpäässä, kun lähdemme lomareissulle Lappiin. Jälleen liian rankka matka Nelelle eikä Tildakaan viime vuoden perusteella ole reissukoira, kun kovasti stressasi autoilua ja olemista vieraissa paikoissa.

 Mutta ollaan me sentään jossain käyty koko porukalla:

Iltalenkki omilla metsäpoluilla

Taustalla lenkin kääntöpaikka, Hirvilammi


Iltapäiväkävelyllä Hatanpään arboretumissa


Hatanpään kartanon portailla

Pieni lenkki Pyynikinharjulla...

... ja tietysti munkit Näkötornilla

Agikoira-Tilda

On aika päivittää Tildan agilitykuulumisia! Joskus muinoin jaksoin kirjoitella treeneistä hyvinkin säännöllisesti, mutta nyttemmin vähempi riittää, kun en itsekään enää jaksa lueskella muiden yksityiskohtaisia treeniselostuksia. Maaliskuun alussa siis palattiin sadan vuoden tauon jälkeen agilityn pariin ja aloitettiin kevyesti Huittisen Annen koulutuksessa joka toinen torstai. En mielestäni ole juurikaan tehnyt agilitya Tildan kanssa, mutta silti pikkukoira on aina treeneissä yllättänyt taidoillaan. Alussa halliympäristö ja uudet ihmiset meinasivat hieman jännittää, mutta nyt kun näistä on päästy, on Tildasta tullut varsin vauhdikas agikoira.

Joka toinen viikko-treenit päättyivät toukokuun lopussa ja kesäkuusta alkaen olemme käyneet Annen treeneissä joka maanantai. Estevarmuudessa on vielä tekemistä, sillä muun muassa renkaan suoritus ei aina mene oikein. Keinua emme ole tehneet yhtään, mutta muut kontaktit sen sijaan sujuvat vähän liiankin hyvin. A:lla Tilda on kaksi kertaa kompastunut ylösmenossa, kun on tullut lujaa ja huonossa kulmassa esteelle. Onneksi pikkukoira vaikuttaa olevan kunnossa eikä sille myöskään ole jäänyt A:sta mitään traumoja, vaan esteelle mennään yhtä varmasti kuin ennenkin. Puomi oli alkuun jännittävä, mutta sittemmin siitä on tullut yksi Tildan suosikeista. Tämä este kuitenkin jää kohta tauolle, kun aloitamme keinun opettelun.

Pujottelua olemme kokeilleet hallilla kahdesti. Olen aiemmin opettanut sitä Tildalle hihnatekniikalla ja päästiin hyvään alkuun, mutta kovin oli satunnaista treenailu. Annoinkin Tildan taidoista hieman epämääräisen kuvan ja ensimmäisen pujottelutreenin jälkeen Anne totesi, että koirahan meni monta kertaa paremmin kuin olin antanut ymmärtää. Tildalla on kova halu kepeille ja kohtuullisen hyvä osaaminen pujottelutekniikasta, mutta ilman hihnaa saattaa helposti oikoa loppupalkalle. Tämän maanantain treeneissä kokeilimme kepit ensin hihnan kanssa ja sitten ilman: Tilda suoritti kahdesti koko pujottelun oikein! Heinäkuun tavoitteena onkin saada pujottelusta hihna pois, harjoitella erilaisia kulmia ja ohjaajan sijoittumista. Nyt olen pääasiassa kävellyt Tildan takana, josta pitäisi päästä siirtymään myös sivulle ja kauemmas.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että kerran viikossa treenit eivät riitä pujottelun opettamiseen. Tämän takia kaivoin pölyn seassa lojuneet vanhat agilitykeppini esille. Ilman alarimaa ne eivät viimeksi toimineet kovinkaan hyvin (Java ja Nele eivät oikein hahmottaneet keppejä nurmikon seasta), joten nyt hommasin kolme palaa jalkalistaa, johon porasin keppien paikat 60 cm välein. Vielä olemme harjoitelleet kuudella kepillä omalla takapihalla, mutta aivan vieressä on pieni hiekkakenttä, johon koko pujottelun saa tilavasti. Vanhoista agilitytarvikkeista löytyi myös yksi hyppyeste, jota voi sopivasti hyödyntää, kunhan harjoittelumme edistyy.


Kaiken kaikkiaan tämän hetken treenimme voisi kiteyttää kouluttajamme käskyyn: "Ohjaa sitä kuin koiraa, se ei ole mikään valkoinen pumpulipallo." Eli itse olen aina myöhässä ja varmistelemassa, vaikka Tilda osaa ja on todella nopea. Paljon näen Tildassa samaa agilityintoa kuin Javassa aikanaan.

perjantaina, kesäkuuta 15, 2018

Nelen sydänkontrolli

Toukokuun alussa kävin Nelen kanssa sydänkontrollissa Hakametsässä. Etukäteen oli jälleen vaikea tietää mitä odottaa, kun Nele on ollut niin reipas menijä. Jonkin verran on tuntunut olevan nukkumislevottomuutta, mutta ei yskää tai muuta, joka olisi aikaistanut kontrollia suunnitellusta.

Yleistutkimuksessa kaiken todettiin olevan hyvin ja sydämen rytmin olevan tasainen. Sivuäänen voimakkuus kuuntelussa oli yhä sama kuin ennen eli 4/6. Ultraäänitutkimus kertoi tilanteesta tarkemmin:

"Sydämen oikea puoli on normaali kooltaan, mutta vasen puoli on hieman suurentunut. Vasen mitraaliläppä on selvästi paksuuntunut ja vuoto on kohtalaisen voimakas, mutta samalla tasolla kuin viimeksi. Lisäksi oikean puolen tricuspidaaliläpässä nähdään pieni vuoto samoin aortaläpässä. Keuhkovaltimoläppä on normaali. 

Nelen sydämen muutokset ovat jonkin verran lisääntyneet, mutta kokonaisuus on edelleen vakaalla tasolla."

Cardisure-lääkettä jatketaan yhä samalla annostuksella, mutta uusien muutosten takia eläinlääkäri päätti, että Nelelle aloitetaan myös Cardalis-lääke. Cardalis on verenpaine- ja nesteenpoistolääkkeen yhdistelmävalmiste. Annostus on vielä pieni enkä ole huomannut, että esimerkiksi Nelen juominen olisi uuden lääkkeen myötä lisääntynyt. Kaiken tämän lisäksi Nelen liikkumista pitää tarkkailla entistä enemmän eikä eläinlääkäri suosittelut enää pitkiä lenkkejä hihnassa. Metsässä vapaana liikkuminen on ok, mutta silloinkin täytyy pitää huoli, ettei Nele väsähdä. Näillä kesähelteillä ollaankin lähinnä vain oleskeltu ja iltaisin tehty hieman pidempi kierros lähimaastoissa.

Kontrollikäynti olisi tiedossa kahden kuukauden kuluttua eli heinäkuun alkupuolella riippuen hieman loma-ajoista.

Lepohetki terassilla

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2018

Nele 10v

Nyt on juhlaan aihetta, sillä Nelellä tuli tänään täyteen kymmenen vuotta! Vielä ei ikä paina tassuissa, joita kuvassa on suorastaan kasallinen. Lenkillä Nele on usein reippain urheilija ja Tildan kanssa jaksaa yhä leikkiä innokkaasti. Vanhemmiten Nelestä on myös tullut läheisyyskoira, joka tahtoisi koko ajan rapsutuksia.