keskiviikkona, tammikuuta 16, 2019

Serklaasin poisto

Serklaasin poisto ei mennyt aivan kuten suunniteltiin, vaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Tilda joutui pitämään sitä kaksi ylimääräistä viikkoa.

Alun perin serklaasi piti poistaa juuri sopivasti ennen joulua, mutta eläinlääkäri totesi leuan antavan vielä sen verran normaalia enemmän periksi, että riski uudelleen murtumiseen olisi liian suuri. Röntgenkuvassa murtuma oli onneksi parantunut hyvin. Tällä ell-käynnillä Tilda kuitenkin menetti kaksi alaetuhammastaan, jotka olivat katkenneet amstaffin hyökkäyksessä. Samalla poistettiin hammaskivi, jota oli näköjään vuoden aikana ehtinyt kertyä jo runsaasti. Olin toivonut, että Tilda olisi selvinnyt enää yhdellä nukutuksella ja saanut viettää joulun ilman leuassa olevaa tappia, mutta uusi aika jouduttiin varaamaan vasta tämän vuoden puolelle.


Joulunvietto sujui onneksi hyvin, vaikka olimme pari päivää Kankaanpäässä. Koirat eivät saaneet juosta takapihalla samaan aikaan ja Tilda söi yhä pehmeää ruokaa, mutta mitään suurempaa harmia serklaasista ei ollut. Tammikuun 4.päivä oli vihdoin aika käydä poistattamassa rauta suusta. Eläinlääkäri totesi leuan olevan stabiili ja myös ikenien parantuneen hyvin. Nyt serklaasista muistuttaa enää arpi leuan alla. Vähitellen Tilda on siirtynyt syömään normaalia ruokaa, mutta puruluut ja ravisteluleikit ovat kiellettyjä vielä kuukauden ajan.

Hyökkäyksestä tuli tänään kuluneeksi kaksi kuukautta. Fyysisesti Tilda näyttää parantuneen hyvin, mutta selvästi tilanteesta jäi pelkoja. Aiemminkin Tilda on ollut jossain tilanteissa epävarma, mutta nyt mukaan on tullut pakoreaktio. Loppiaislenkillä kohtasimme ison vihaisen labbiksen (mitä lienee sillekin tehty...onneksi oli sentään hihnassa) ja Tilda oli sitä mieltä, että on turvallisempaa kääntyä suorilta ympäri. Sain pikkukoiran tulemaan mukanani ohi, mutta aiemmin reaktio ei ole ollut näin vahva. Myös esimerkiksi takana kävelevät ihmiset saattavat huolestuttaa Tildaa. Lisäksi en ole saanut vastapuolelta mitään korvauksia hyökkäyksen hoitokuluista, jonka takia tämä tapaus menee käräjäoikeuteen.

tiistaina, joulukuuta 25, 2018

Vuosi 2018

Näköjään vuosien myötä tämä blogi vain entisestään hiljenee. Tänä vuonna työt söivät liian paljon aikaa kaikelta muulta, mutta tämä onneksi korjaantuu ensi vuonna. Toisaalta aavistuksen verran säännöllisemmät työvuorot mahdollistivat pitkästä aikaa harrastamisen.

Vuosi 2018 ei ollut koirille paras mahdollinen. Java lähti luotamme helmikuun lumisateessa, Nelen sydänvian todettiin hieman edenneen ja Tilda yritettiin tappaa marraskuussa. Onneksi lääkitys on toiminut Nelellä ja Tilda hitaasti paranee hyökkäyksestä. Viime keskiviikkona Tilda kävi eläinlääkärissä tarkoituksena poistaa serklaasi, mutta eläinlääkäri totesi alaleuan olevan vielä liian pehmeä, vaikka röntgenkuvassa se näytti parantuneen hyvin. Sen sijaan poistettiin kaksi hyökkäyksessä katkennutta hammasta ja vuoden aikana kertynyt hammaskivi. Serklaasia pidetään vielä kaksi viikkoa, sillä riski leuan uudelle murtumiselle on yhä liian suuri.


Maaliskuussa palasin Tildan kanssa agilityn pariin ja treenit kulkivat todella hyvin Huittisen Annen valmennuksessa. Tilda oppi pujottelun ja keinukin saatiin hyvään vaiheeseen. Aloin jo miettiä epiksiin osallistumista, mutta amstaffin hyökkäyksen takia agility loppui kuin seinään ja jouduin myymään loppuvuoden vuoroni pois. Mitään tietoa ei ole siitä koska palaamme agilityn pariin, tuskin ihan hetkeen kuitenkaan.

Tänä vuonna tuntui entistä enemmän siltä, että koirat piti jättää monesta kivasta jutusta pois. Neleä ei saisi stressata ylimääräisellä eikä Tildastakaan ole ihan kaikkeen. Toisaalta yhden yön vaellus Tildan kanssa meni paremmin kuin hyvin ja antoi toivoa siitä, että Tildan voisi vastaisuudessakin ottaa olosuhteiden salliessa mukaan. Ja lyhyille reissuille tietysti Nelekin niin kauan kuin eläkeläinen jaksaa.

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2018

perjantaina, marraskuuta 23, 2018

Tilda 5v: painajaisten synttäripäivä

Viime lauantaina oli Tildan 5v-synttäripäivä. Koska syksyn harmaus ja märkyys vaihtui pikkupakkaseen, oli tarkoitus lähteä metsäretkelle ja syödä vähän herkkuja juhlan kunniaksi. Tämän sijaan perjantai-iltana alkoi painajainen, josta toipuminen jatkuu vielä pitkään.

Itselläni oli heti työpäivän jälkeen hieronta, joten mies vei koirat ulkoilemaan. Palasin kotiin klo 17 jälkeen ja hieman ihmettelin, kun kotona ei ollut vielä ketään. Aikaa meni ja ajattelin, että ovatpa he pitkällä lenkillä. Tässä vaiheessa tajusin katsoa äänettömällä ollutta puhelintani ja viesti "soita heti" kertoi, että nyt on sattunut jotain kamalaa.

Koirieni kimppuun oli iltalenkillä hyökännyt pihasta vapaana tullut koira, joka oli käynyt suoraan Tildan päälle. Asiasta päätellen kyseinen koira oli amstaffi ja jokainen voi netistä helposti tarkistaa mihin nämä koirat on jalostettu. Koiratappeluihin. Tähän mennessä jokainen irtokoira on jäänyt kauemmas ja pysynyt poissa iholta huutamalla, mutta tämä koira kävi kiinni ilman mitään varoituksia. Tilda on vielä elossa sen takia, että ulkoiluttaja oli mieheni, jolla oli enemmän voimaa vastustaa hyökkääjää ja että paikalle tuli apuun kaksi sivullista, joista toinen sai hyökkääjän hampaat irti Tildasta. Toinen sivullinen oli ottanut syliin Nelen, joka säästyi hyökkäyksestä ilman fyysisiä vammoja. Kaikille näille kolmelle olen ikuisesti kiitollinen koirani hengen pelastamisesta.

Kun hyökkääjä oli saatu irti, tultiin se hakemaan pois. Sivulliset ottivat mieheni ja koirani kyytiin ja kuljettivat heidät Raholaan Eläinystäväsi Lääkäriin. Raholaan suuntasin itsekin heti, kun kuulin mitä oli tapahtunut. Heti paikalla näin Nelen, veriset vaatteet ja järkyttyneet katseet. Tilda oli viety jo tutkimuksiin ja näin Tildan vain nopeasti eläinlääkärin sylissä, kun koiraa vietiin röntgeniin. Tästä alkoi odotus, joka kesti pitkälle iltaan. Kotiin Tildaa pääsimme hakemaan vasta klo 21.30.


Hyökkäyksen takia Tildalta murtui alaleuka ja kaksi etuhammasta. Kielestäkin oli lähtenyt pieni pala. Tildaa oli purtu vasempaan takareiteen ja oikeaan kainaloon. Reidessä oli myös lihasrepeämä. Koska kainalossa oleva purema oli syvä, tarkistettiin onko Tildalla ilmarintaa. Ei onneksi ollut. Tämän jälkeen oli epäselvää voidaanko Tildan leuka korjata Raholassa vai joudummeko alkuviikosta lähtemään Kirkkonummelle suukirurgille. Röntgenissä selvisi, että leuka oli murtunut alaleukojen yhdyskohdasta, joka eläinlääkärin mukaan on yleinen murtumapaikka ja täten mahdollista korjata illan leikkauksessa.


Leuan murtuma korjattiin serklaasilla, jonkinlaisella metallilangalla, joka pitää leuanpuolikkaat yhdessä. Serklaasin kiinnityskohta näkyy metallitappina leuan alla. Aluksi leuka oli hyvin turvonnut, joten tappia ei juurikaan näkynyt, mutta nyt se on jo selvemmin esillä. Puremahaavoihin Tildalle laitettiin dreenit, sillä haavat onteloituivat eikä niihin saanut alkaa kertyä nestettä. Reiden repeämä korjattiin sekä sulavilla että poistettavilla tikeillä. Hampaita ei tässä vaiheessa voitu poistaa, että leuka pysyisi stabiilina. Syliin sain verisen ja likaisen koiran, joka oli lääkitysten takia aivan pihalla tästä maailmasta.




Kaksi ensimmäistä yötä nukuin Tildan kanssa olohuoneen lattialla. Muutenkin eläinlääkäristä kotiutumisen jälkeen aika on kulunut Tildaa valvoen, vaikka pikkukoira on paljon vain nukkunut ja levännyt. Valvominen on mahdollistanut sen, että Tilda on voinut olla ilman kauluria, jolloin nukkuminen koiralle on ollut helpompaa. Puremahaavoja on huuhdeltu joka päivä sen mukaan miten ne ovat erittäneet. Lisäksi serklaasin kiinnityskohtaa piti huuhdella suolaliuoksella, josta Tilda ei erityisemmin pitänyt. Onneksi se lopetti vuotamisen parin päivän jälkeen. Ruoka Tildalle pitää tarjota toistaiseksi pehmeänä. Aivan alkuun annettiin eläinlääkäristä saatua Royal Caninin nestemäistä, korkeaenergistä toipilasruokaa. Nyt ruoka on vaihtunut kanaan ja kaurapuuroon, jotka on soseutettu.

Nele on ollut hämmentynyt Tildan tilanteesta


Tiistaina Tildalla oli ensimmäinen dreenien poisto, mutta silloin poistettiin vain takareiden dreenit, koska kyljen syvin haava eritti vielä sen verran paljon. Samaisena päivänä Tilda sai vaivakseen myös ripulin, joka todennäköisesti tuli kaikista lääkkeistä. Eläinlääkäristä neuvottiin jättämään tulehduskipulääke pois, sillä antibioottia ei voinut tauottaa eikä toisaalta ripuli voisi jatkua, koska silloin tilanne vain pahenisi. Tällä hetkellä onneksi näyttää siltä, että suolisto on rauhoittunut. Ja hyvä niin, sillä tänään oli Tildan ensimmäinen kontrolli Eläinystäväsi Lääkärissä. Eläinlääkäri poisti loputkin dreenit ja kiristi serklaasia nyt, kun turvotus leuasta on laskenut. Tämä tehtiin nukutuksessa, joten pikkukoira on ollut kovin väsynyt ja kotona lähinnä nukkunut. Ensi viikolla käymme poistattamassa takareiden tikit ja vasta 3-5 viikon kuluttua poistetaan serklaasi. Tällöin poistetaan myös hyökkäyksessä katkenneet hampaat.

Takareiden haavat dreenien poiston jälkeen


Kyljen haavat dreenien poiston jälkeen

Kulunut viikko on ollut sekä suurta huolta pienen koiran voinnista ja selviämisestä että vihaa hyökkäystä kohtaan. Olen aiemmin suhtautunut lähinnä neutraalisti näihin koiratappelurotuihin, mutta voin kertoa, että nyt suhtautumiseni on muuttunut täysin. Ko. koirarodut ovat ympäristölleen vaarallisia eläimiä ja niiden omistaminen pitäisi kieltää tai vähintään pakottaa niiden omistajat hankkimaan itselleen kallis vastuuvakuutus. Tämä ehkä hillitsisi näiden koirien päätymistä tietynlaisille ihmisille. Tildan tapauksessa korvausvastuusta ei ole mitään epäselvyyttä: Tilda oli asianmukaisesti hihnassa kytkettynä yleisellä kävelytiellä eikä ehtinyt tehdä yhtään mitään, kun oli jo hyökkäyksen uhri. Odotan vastapuolen korvaavan jokaisen euron, jonka joudun Tildan hoidosta tämän tapauksen takia maksamaan. Olen tehnyt tapauksesta myös rikosilmoituksen.

lauantaina, syyskuuta 29, 2018

Eläinlääkärijuttuja

Nelen kanssa piti käydä sydänkontrollissa jo heinäkuussa, mutta kesän kiireissä ja kuumuudessa käynti Hakametsässä siirtyi syyskuun puoliväliin. Näin nopea kontrolli liittyi uuden Cardalis-lääkkeen aloittamiseen, mutta mitään erityisiä vaikutuksia en lääkkeellä huomannut olevan. Kuuma kesä ei ollut Nelelle helppo ja vaikka emme tehneet juuri mitään, on Nele ollut normaalia väsyneempi. Jossain vaiheessa kiinnitin myös huomiota siihen, että lenkillä Nele läähätti, mutta Tilda ei eikä ilma edes ollut mitenkään erityisen kuuma. Toisaalta Nelellä on yhä vain vauhtia ulkoillessa, joten välillä on vaikea tietää mistä milloinkin on kyse.

Perustutkimuksessa eläinlääkäri totesi keuhkoäänien olevan normaalit, hengitystiheyden olevan normaali ja sydämen rytmi sekä syke myös oikealla tasolla, mutta jännityksestä huolimatta niistä sai hieman rasittuneen vaikutelman. Ultraäänitutkimus näyttikin, että sydämen muutokset olivat edenneet: mitraalivuoto oli voimistunut ja sen seurauksena sydämen vasemman puolen laajentuma lisääntynyt. Oikea puoli oli normaali.


Näiden muutosten takia Nelen lääkkeitä muutettiin uudestaan. Cardalis jatkui entisellään, mutta Cardisuren annostus nousi neljäsosan verran. Lisäksi Nelelle aloitettiin Upcard-nesteenpoistolääke. Tämä lääke saattaisi aiheuttaa enemmän juomista ja pissaamista, joten eläinlääkäri suositteli antamaan sen iltapäivällä, jotta olisi paremmin mahdollista päästää Nele tarvittaessa ulos. Ja näin asia on ollutkin, tosin mitenkään erityisen paljon Nele ei edelleenkään juo. Eläinlääkärin kanssa oli jälleen puhetta myös Nelen närästyksestä ja Royal Canin Cardiac-ruoasta, jonka aloitin jokin aika sitten. Ruoka on melko rasvaista ja on paljon mahdollista, ettei se sovi Nelelle, joka on taas nuoleskellut tassujaan ja ollut ruoan jälkeen levoton. Kontrollikäynnin jälkeen Nele söi kymmenen päivän Antepsin-kuurin, mutta näyttää, että ruoanvaihto on uudelleen edessä.

Molemmat koirat matkasivat Hakametsään tänäkin perjantaina, kun kävimme virallisessa silmätutkimuksessa. Ensin tutkittavaksi pääsi Tilda, joka sai terveen paperit. Nelen kohdalla eläinlääkäri kommentoi, että silmissä näkyy ikä ja pieni pigmenttimuutos. Lisäksi silmät olivat hieman kuivat, mutta eivät muuten ärtyneet, vaikka viime viikolla varsinkin oikea silmä jostain syystä punoitti. Eläinlääkäri epäili, että esimerkiksi tuuli on saattanut vaikuttaa Nelen suuriin silmiin ja merkitsi myös Nelelle terveen paperit.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2018

Yhden yön retki Isojärven kansallispuistoon

Kerrankin kun olisi blogiin oikeaa kirjoitettavaa ja teinkin pitkän retkikertomuksen, pyyhkii yksi virhepainallus koko tekstin ja Bloggerin automaattitallennus kuittaa homman tallentamalla täysin tyhjän pohjan. Uudestaan en todellakaan jaksa koko juttua kirjoittaa, joten mennään sitten kuvien ja kuvatekstien voimin.

Lauantaina lähdettiin Isojärven kansallispuistoon yhden yön retkelle. Mukaan pääsi Tilda, Nele sen sijaan joutui Hervantaan hoitoon.

Ensimmäisenä päivänä vaellettiin Heretystä Vahterjärven kautta Kalalahteen.


Tuttuja maisemia jo ensimmäiseltä Isojärven retkeltä vuonna 2014.

Kahvitauko Vahterjärven laavulla. Tilda sai päälleen BOT-loimen ja pääsi viltille lepäämään.

Iltakuudelta saavuimme Kalalahteen, jossa lisäksemme oli muutama telttailija.

Illalla päällä villapaita ja BOT-loimi. Ihmisten iltapalan ajaksi Tilda jäi telttaan ja taisi levätä kiltisti makuupussien keskellä.

Hyvää huomenta! Yö sujui vallan mainiosti eikä pikkukoira haukkunut ollenkaan. Päällä vain villapaita, sillä teltassa oli yllättävän lämmin (lämpimämpi kuin juhannuksena!). Pientä takapakkia tuli omistajan aamupalan ajaksi telttaan unohtamasta namipussista, jonka seurauksena teltan sisäkankaassa on nyt pieni Tildan tekemä reikä.

Paluumatka Herettyyn kulki Lortikan kautta. Kahvitauko pidettiin Kaakkolammin rantakalliolla.


Viikonlopun aikana tuli käveltyä yhteensä noin 16 kilometriä. Autossa matkusti hiljainen ja väsynyt koira. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, vaikka tietysti harmitti, että yksi meistä joutui taas jäämään retkeltä pois. Nelen kohdalla tämä kuitenkin on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.