perjantaina, elokuuta 04, 2017

Hei, me muutettiin taas!

Harrastamattomuuden lisäksi yksi syy blogin hiljaiseloon on ollut se, että olen koirien kanssa kulkenut kahden kodin väliä viimeisen vuoden ajan. Ja vaikka siirtymä on ollut vain Tampereen sisäinen, on siihen mennyt oma aikansa eikä blogin kirjoittaminen ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin tuli aika yhdistää kaksi taloutta samaan paritalon puolikkaaseen ja samalla vaihtui kaupunki, kun yli 15 vuoden Tampereella asumisen jälkeen muutimme Nokialle. Tampereen raja on kuitenkin kilometrin päässä uudesta kodista ja töiden takia sen saa ylittää melkein päivittäin.


Linnainmaan asumisoikeusasunnosta luopuminen oli kolmen kuukauden projekti, jonka aikana remontoitiin ahkerasti uutta kotia. Koirat joutuivat hengaamaan remontin keskellä ja aika tylsää taisi välillä olla. Muuttopäivänä koirat pääsivät hoitoon Hervantaan, etteivät jäisi jalkoihin tavaroita kantaessa tai karkaisi ovesta omille teilleen.



Pysyvästi Nokialle muutimme lähes kaksi viikkoa sitten. Nämä ovat itselleni aivan vieraita kulmia, mutta pikkuhiljaa varsinkin naapuruston lenkkireitit alkavat tulla tutuksi. Lähistöllä on myös isot metsäalueet täynnä polkuja, joille täytyy suunnata heti, kun koti alkaa näyttää asuttavalta. Ihan pelkästään sisätiloissa koirien ei tarvitse kotonakaan hengata, koska nyt meillä on taas piha! Ja mikä parasta se on tällä kertaa ihan ikioma. Piha oli sopivasti lähes kokonaan edellisten asukkaiden toimesta aidattu ja aitaamaton osuus laitettiin heti kuntoon, kun avaimet asuntoon oli saatu. Ensimmäistä kertaa pihaan päästyään koirat olivat siellä koko päivän ja illalla koko porukkaa vaivasi sellainen ulkoilmamyrkytys, että koirat painuivat samantien nukkumaan. Nyttemmin innostus on jo kadonnut ja yleensä koirat viettävät aikaa siellä missä allekirjoittanutkin, vaikka niillä olisi mahdollisuus mennä pihalle.



Piha on suhteellisen hoitamaton, joka on itselleni aivan unelmatilanne. Sisätilojen remontin takia olen joutunut odottamaan puutarhatöiden kanssa, mutta eilen viimeinkin pääsin aloittamaan ensimmäisen pihaprojektini ja kaivoin pihassa olleet ränsistyneet pensashanhikit pois. Villiviini taasen löysi uuden kodin ja se lähtee ensi viikolla. Seuraavaksi pitäisi nurkkaukseen rakentaa kukkapenkki. Ja jälleen kerran ajattelin ilahduttaa kaikkia lukijoita näillä puutarhajutuilla, koska koirien harrastuskertomuksiaan ei nyt ole. :)


Iltalenkki Vihnusjärven rannalla

tiistaina, kesäkuuta 13, 2017

Mattopyykillä

Jälleen kerran aika ja siinä sivussa kesäkin menee ihan supernopeasti. Toukokuussa vein Javan taas Hakametsään hammaslääkäriin, kun helmikuun käynnillä jäi vielä pari murtunutta hammasta poistamatta. Samalla kysyin olisiko mahdollista poistaa Javan etutassussa oleva rasvapatti, joka oli alkanut häiritä Javaa. Eläinlääkäri lupasi hoitaa asian, jos hampaiden poistossa ei tulisi ongelmia.

"Javalta poistettiin jatkohoitona oikealta alhaalta kruunuosasta murtunut M1 poskihammas sekä aiemmin katkenneen oikean alaP4 väliposkihampaan juuret."

Nyt suu on toistaiseksi kunnossa, tosin omistajan pitäisi vielä kaivaa se hammasharja kaapista ja aloittaa jäljellä olevien hampaiden edes jokseenkin säännöllinen harjaus. Eläinlääkäri sai myös poistettua etutassusta kaksi rasvapattia, joita kotiutusohjeessa kutsuttiin ihosyyliksi. Tassuun Java sai 6 kappaletta tikkejä, joten pari viikkoa meni pitkästä aikaa kaulurin kanssa törmäillessä. Tikkien poistossa haavojen todettiin parantuneen ilman ongelmia eikä ienkontrollissakaan ilmennyt mitään ihmeellistä.


Toukokuun loppupuolella kevensin koirien oloa lyhyemmällä turkilla. Jokainen pääsi pesun kautta trimmattavaksi ja otin turkit nyt todella lyhyeksi, sillä en ajatellut niitä työstää ihan heti uudelleen. Tämä ei mennyt aivan kuin Strömsössä, vaan trimmasin vahingossa Javaa ja Neleä liian läheltä ihoa. Java säpsähti heti ja osasin olla paljon varovaisempi, mutta Nele ei reagoinut mitenkään ja sai hieman isomman pintaraapaisun. Harmitti koirien puolesta todella paljon, kun menin sähläämään, mutta nyt ainakin tiedän olla uuden trimmerin kanssa varovainen.

Trimmausonnettomuudesta oltiin juuri ja juuri selvitty, kun toissaperjantaina Nele yhtäkkiä sai jostain ripulin, jonka seurauksena useampi mattoni on päätynyt kylpyhuoneeseen. Ulkona piti käydä öisinkin pari kertaa ja kaikesta lääkitsemisestä huolimatta tilanne tuntui vain pahentuvan. Viikonloppu sinniteltiin kotona, mutta maanantai-iltana oli pakko viedä Nele eläinlääkäriin. Tällä kertaa mentiin Nekalan Evidensiaan, jonka nettiajanvaraus toimi sunnuntai-iltanakin mainiosti. Eläinlääkäri totesi tutkimuksen jälkeen, että voisi ottaa Nelen verikokeisiin ja nesteytykseen kolmeksi tunniksi.

"Nelen verinäytteissä tulehdusarvot normaalit, CRP 14. Haimatulehdusarvo positiivinen."


Eli suomeksi pikatesti näytti Nelelle jälleen haimatulehdusta. Näyte lähetettiin eteenpäin, mutta ennen tarkempaa tulosta Neleä tulisi hoitaa kuten haimatulehduspotilasta. Mukaan sain kasan erilaisia lääkkeitä ja samalla ostin Royal Caninin vähärasvaista nappulaa, jotta suoliston toiminnan saisi normalisoitumaan. Heti kotiparkkipaikalla Nele otti suunnaksi lähimmän pusikon, mutta tämän jälkeen tilanne lähti nopeasti paranemaan ja ehdin jo haaveilla yöstä ilman herätyksiä, kun yhtäkkiä Tilda oli kipeä. Ja päivän päästä tästä Javakin alkoi ripuloida, joka oli erittäin huolestuttavaa, kun Java on taas turhan laihassa kunnossa. Koska kyseessä selvästi oli jokin tarttuva vatsatauti, aloitin Nelen saamat antibiootit myös Javalle ja Tildalle.

Antibiootit vaikuttivat koiriin nopeasti ja nyt kaikki ovat kunnossa. Eilen vihdoin olimme eläinlääkärin kanssa samaan aikaan puhelimen luona ja kuulin, että Nelen pikatestin tulos oli jälleen väärä hälytys, jota olin jo osannut epäillä, kun muutkin koirat tulivat kipeäksi. Hetkeen ei tällaista sairastamista ole koirien keskuudessa ollut ja toivottavasti ei pitkään aikaan tulekaan. Varsinkin Nele oli todella kipeä ja on raskasta, kun kaikesta yrittämisestä huolimatta ei saa koiraa millään paranemaan.

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2017

On siis kevät...

...kuljen Pyhäjärven rantaa. Javan mielestä nyt oli jo hyvä aika kahlata.


Vappuaattona kaikki näytti kuitenkin aivan toiselta, kun talvi päätti vielä kerran palata takaisin. Aamulenkki tehtiin talvisissa maisemissa, mutta nopeasti lumi lähti sulamaan ja vappupäivänä takatalvesta ei ollut enää tietoakaan.



Tällä viikolla lämpötilat viimein nousivat kunnolla ja aurinko on paistanut joka päivä. Keskiviikkona oli aika laittaa parveke kuntoon, jotta koirat pääsisivät nauttimaan ulkoilmasta. Välillä parvekkeen sohvalla oli ruuhkaa ja siellä tietenkin oltiin niin kauan, että oli pakko tulla sisälle varjoon. Kerran jopa kannoin Nelen sisälle, kun alkoi näyttää, että nyt on pikkuisen liian kuuma. Parvekkeen kasveista mustaherukka on jo aukaissut silmunsa ja näyttää varsin hyväkuntoiselta. Päivisin ulkoilemaan pääsevät myös viime kesän pelargonit, jotka viettivät talven vanhempieni varastossa. Leikkasin ne pääsiäisen jälkeen ja nyt uutta kasvua on tullut paljon. Leikkauksen yhteydessä tuli otettua pistokkaita ja ainakin muutama näyttäisi lähteneen kasvuun. Harmillisesti lajikkeita ei tullut merkattua syksyllä, mutta eiköhän viimeistään kukinta paljasta oikeat nimet.


Uutena parvekkeelle muutti maaliskuussa libanoninsetri, joka odottelee vielä omaa ruukkuaan. Ulkokasvina tämä tuskin kestää Suomen talvea, mutta ehkäpä säilyisi talvetuksessa.


Mustaherukan kaverina hengailee pilariomenapuuni, joka ei vieläkään ole tehnyt oikein mitään. Toivottavasti olisi elossa! Nyt olen yrittänyt malttaa kastelun kanssa, koska luulen, että viime vuonna pikkusyreeni kuoli liialliseen kasteluun.


Riipparaitakin on pajuksi yllättävän hidas herääjä. Ryhmäruusun kohdalla en sen sijaan ole yhtään yllättynyt, jos mitään kasvua ei tapahtu. Hieman näyttää menetetyltä tapaukselta... Kärhö ja karpaattienkellot ovat nekin vielä talviunilla. Multasäkissä lopputalven viettänyt jouluruusu pääsi ruukkuun ja kovasti jo kasvattaa uusia versoja. En kuitenkaan uskalla pitää jouluruusua koirien takia, vaan se saa muuttaa myöhemmin vanhempieni puutarhaan.


Lämpimät päivät saivat luonnon villiintymään ja vihertymään ihan hetkessä. Koirien kanssa ollaankin lenkeillä paljon fiilistelty kevään etenemistä.


torstaina, toukokuuta 04, 2017

Java 11v

Vaikka Java onkin yhä reipas koira, tekee ikä selvästi tehtävänsä. Nykyään nukkuminen maistuu entistä enemmän ja välillä Javassa huomaa pientä vanhuuden höperyyttä. Lenkeillä Java kulkee nykyisin pääsääntöisesti fleksissä, jotta pystyn paremmin huomaamaan alkaako matka painaa tassuissa. Vielä ollaan paljon käyty koko porukalla ulkona, mutta pidemmiltä ja vauhdikkaammilta lenkeiltä Java jää pois.

perjantaina, huhtikuuta 28, 2017

Retkeilyä Ritajärvellä ja muita huhtikuun kuulumisia

Huhtikuu on mennyt vauhdikkaasti ohi ja on vaikea uskoa, että ihan kohta ollaan jo vapussa. Jotenkin tämä kuukausi on tuntunut liian talviselta, mutta kun katsoin viime vuoden postauksia niin samanlaista taisi olla silloinkin. Varmasti oli hieman lämpimämpää, mutta yhtälailla viime vuoden kevätretkellä saatiin pieniä lumisateita.

Töissä sesonki alkaa vähitellen näkyä ja koirat ovat saaneet tottua pitkiin yksinoloihin. Välillä ehkä pitäisi taas nauhoitella päivän ääniä, jotta tietäisi mitä koirat täällä puuhaavat. Java todennäköisesti vain nukkuu, mutta varsinkin Tilda tykkää ilmoitella erinäisiä asioita ja vinkumiseen saattaa saada Nelenkin mukaan.

Huhtikuun alussa osallistuin Nelen ja Tildan kanssa Tappien kevätretkelle ja kävimme tutustumassa Ritajärven luonnonsuojelualueeseen Sastamalassa. Kevätretkelle osui onneksi ihan sopiva ulkoiluilma, mutta otin joka tapauksessa koirille villapaidat nuotiopysähdystä varten. Etukäteen hieman huolestutti polkujen liukkaus, mutta ne olivat paria satunnaista kohtaa lukuun ottamatta sulaneet. Myös polttopuiden määrä alueella oli alkuun epäselvä, mutta niitä oli jokaisella nuotiopaikalla ja saimme hyvin tulet aikaiseksi. Alkuun suunnitelmissa oli kiertää alueen kaikki järvet, jolloin kävelymatkaa olisi tullut noin 8 kilometriä, mutta aikataulujen takia kiersimme vain Valkeajärven ja Alisen Ritajärven. Tällä kertaa retkellä oli mukana 8 pikkukoiraa ja 4 ihmistä. Ritajärvelle täytyy ehdottomasti mennä uudestaan lähempänä kesää ja kävellä koko reitti.




Pariin otteeseen ollaan käyty myös Kankaanpäässä. Auto sai kesärenkaat alleen ja koirien häkki muutti taas takaluukkuun. Javalle ostin oman pikkuyksiön takapenkille, sillä pelkään, että Java ja Tilda alkavat vielä kinastella kesken ajon eikä Java toisaalta pidä yhtään siitä, että joku tulee liian lähelle. Lisäksi koirien erottaminen hillitsee autossa ulvontaa, joka on pelkästään hyvä asia.






Harmillisesti huhtikuuhun ei ole kuulunut kuin yksi agilitytreeni aivan kuun alussa. Yritin jopa kysellä Tildalle ryhmäpaikkaa, mutta se ainoa viikkoryhmä, joka omiin aikatauluihin olisi sopinut, oli täynnä. Välillä tuntuu, että harrastaminen on ihan mahdotonta, kun mikään ei koskaan käy työvuoroihin. Hetken mietin sitäkin vaihtoehtoa, että hakisin itselleni omatoimitreenimahdollisuutta, mutta en usko, että jaksaisin kuitenkaan käydä kovin aktiivisesti hallilla. Täytyy vielä katsella vaihtoehtoja, ehkä jostain joskus löytyy jotain meillekin sopivaa.

 Aamulenkki räntäsateessa

Olen jo muutamaan otteeseen ollut menossa siivoamaan parveketta, mutta kun ulkona näyttää tältä ja mittarissa on miinusta, olen hylännyt idean ja katsellut narsisseja sisältä. Ehkä sitten toukokuussa...

tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

Nele 9v

Tänään Nelelle tuli täyteen yhdeksän vuotta. Aikaiset aamuherätykset hieman väsyttävät, joten juhlinnat jäivät tänä(kin) vuonna välistä.