sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019

Nelen kevään terveyskuulumiset

Kevään aikana Nele on hoidattanut itseään sekä hampaiden että sydämen osalta. Kumpikin toimenpiteistä oli Nelen mielestä vähintään yhtä kamalia kokemuksia, vaikka sydämen osalta kävimme vain kontrollissa. Eläinlääkäristä on ajan saatossa tullut superpelottava paikka, jossa täristään, läähätetään, vingutaan ja tehdään syöksyjä kohti ulko-ovea.

Hammaslääkärikäynti tuli yllättäen vastaan, kun huomasin tammikuun lopussa sohvalla palasen hammasta. Vilkaisu Nelen suuhun kertoi, että pala näyttäisi puuttuvan isosta poskihampaasta - juuri sellaisesta hampaasta, jolla Nele on varmasti roikkunut hihnassaan. Kävimme Hakametsässä tarkistuttamassa suun kunnon ja eläinlääkäri totesi poistettavia hampaita olevan ainakin kaksi isompaa ja mahdollisesti myös osa pienemmistä etuhampaista.


Varsinainen hampaiden poistoaika venyi harmillisen pitkälle omien ja Hakametsän aikataulujen takia, kun alkuperäinen aika piti vaihtaa eläinlääkärin sairastumisen vuoksi. Vasta aivan huhtikuun alussa Nelen hampaat saatiin operoitua, jolloin poistettiin lohjennut vasen ylä P4 ja parodontiitin takia oikea ala I2 ja M2. Kotiin mukana lähti yllättävän virkeä Nele, jolle ruokakin olisi jo maistunut hetken lepäilyn jälkeen. Itse kun olin lähinnä pelännyt sitä, ettei Nele suostu syömään mitään huonon olon vuoksi ja sitten olen ongelmissa närästyksen kanssa... Hampaiden poisto tiesi Nelelle parin viikon elämää kuonokopan kanssa, jotta hihna ei vahingossakaan eksyisi suuhun. Ienkontrollissa saatiin onneksi heti lupa takaisin normaaliin elämään ja kuonokoppa haudattiin takaisin laatikon pohjalle. Nyt kun hampaita on vähemmän, huomaa, että Nele helpommin kuolaa nukkuessaan ja että asioiden pureskelu ei ole niin tehokasta mitä aiemmin. Hihnassa toki pitää roikkua entiseen malliin.



Sydänkontrolliin suuntasin Nelen kanssa tämän kuun alussa. Vaikea oli jälleen etukäteen sanoa olisiko tilanne kuinka paljon muuttunut edellisestä käynnistä, sillä Nele on yhä niin reipas eikä mitään selkeitä hälytysmerkkejä, kuten yskää, ole ollut. Eläinlääkäri totesikin Nelen olevan hyvässä yleiskunnossa ja sykkeen, rytmin sekä sivuäänen voimakkuuden pysyneen samana. Keuhkoissakaan ei kuulunut mitään ylimääräistä, mutta:

"Sydänultrassa on tilanne jonkin verran muuttunut. Vasemman eteisen laajentuma on edennyt. Mutta muuten sydämen toiminta on ennallaan. Mitraali-, tricuspidaali- ja aorttaläppävuodot kuten viimeksi."

Eli pientä etenemistä on tapahtunut, joka toisaalta tässä vaiheessa elämänkaarta on osaltaan ihan väistämätöntä. Nelen lääkitys jatkuu toistaiseksi yhä samana, mutta seuraava kontrolliaika olisi jo reilun puolen vuoden päästä eli joulukuussa. Olettaen tietenkin, ettei sitä ennen tule mitään hälyttäviä tekijöitä, kuten yölevottomuutta, raskaampaa hengitystä, lisääntynyttä läähätystä tai yskähtelyä. Viime kesän kuumuus ei päästänyt sydänvaivaisia helpolla, joten saa nähdä miten tänä vuonna käy.

torstaina, huhtikuuta 11, 2019

Nele 11v

Taas on vuosi vierähtänyt eteenpäin ja Nelelle tuli tänään 11v täyteen. Nele on yhä virkeä eläkeläinen, mutta väistämättä ikä alkaa näkyä. Päiväunet maistuvat hyvin ja pientä kömpelyyttä on huomannut liikkeissä. Toisaalta ulkoillessa mennään vielä vauhdikkaasti, kunhan lenkki pysyy sopivan pituisena.

torstaina, maaliskuuta 28, 2019

Kevättä ilmassa

Vihdoinkin talvi näyttää antavan periksi keväälle. Edellinen postaus käsitteli Tildan serklaasin poistoa ja sen jälkeen ollaan aikalailla vain oltu ja yritetty selvitä talvesta. Tänä vuonna lunta oli niin runsaasti, että se hankaloitti metsälenkkien tekoa, kun ei tiennyt ovatko polut auki ja toisaalta osan poluista oli joka tapauksessa valloittaneet ladut. Pitkälti ollaan tyydytty vain hihnalenkkeihin lähikaduilla. Koirakavereitakin ollaan ehditty nähdä kovin vähän ja tuntuu, että pari viimeistä yhteislenkkiä on ollut yhtä sohjossa rämpimistä.

 Vihnusjärven jäällä käytiin tänä talvena vain kerran


 Sohvalla on sen sijaan tullut vietettyä hetki jos toinenkin

 Oman pihan kivelle pääsi tänä talvena helposti (kuva maaliskuun alusta)

Viime perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna retkeilemässä. Koska polkujen kunto on yhä arvoitus, valittiin paikaksi lähellä sijaitseva Kivikesku. Ihana aurinkoinen kevätpäivä, ainoastaan viileä tuuli hieman häiritsi makkaranpaistoa. Kivikeskulla on kaksi tulipaikkaa, joista toiseen tutustuimme syksyllä ja nyt jäätiin heti ensimmäiseen. Muita ei paikalla onneksi ollut (syksyllä nuotiopaikalla oli ainakin pari muuta seuruetta), joten koirat saivat makkaranpaiston ajan olla irti. Olin ottanut koirille mukaan Pompan talvimanttelit, mutta tuulen takia olisi ollut hyvä olla koirille muutakin lisälämmikettä. Ylipäänsä olisi kätevää, jos koirille voisi ottaa mukaan jonkin lämpimän alustan tms., jolla ne pystyisivät halutessaan lepäämään taukojen ajan. Pitää miettiä asiaa, jos vaikka keksisi jonkinlaisen ratkaisun.





Kevään kunniaksi ja Tildan osalta myös marraskuisen hyökkäyksen takia molemmat koirat pääsivät tämän kuun alussa hierontaan. Nele oli perusjumissa, mutta Tilda-parka olikin sitten saanut enemmän osumaa osakseen. Hieronta selvästi tuntui epämukavalta ja ihon alle oli muodostunut arpikudosta, joka saattaa kiristellä ikävästi. Nelen osalta seuraavalla hieronnalla ei ole kiire, mutta Tildalle sovittiin uusi aika kuukauden päähän. Omasta mielestäni Tilda on nyt hieronnan jälkeen venytellyt enemmän ja lisäksi pöyhinyt ulkona takajaloillaan, jota ei ole tehnyt hetkeen.

Yksi varma kevään merkki on myös se, että koirien turkit on taas trimmattu lyhyeksi. Molemmat alkoivat näyttää melkoisilta turjakkeilta ja varsinkin Tildan turkki jälleen kerran takkuuntui, joten pakko oli tarttua koneeseen. Ehkä nyt kulkeutuisi vähemmän hiekkaa sisälle, vaikka koirat ovatkin saaneet uuden kaverin hoitamaan siivoushommia...

Koirien suuri alkuhämmennys

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2019

Serklaasin poisto

Serklaasin poisto ei mennyt aivan kuten suunniteltiin, vaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Tilda joutui pitämään sitä kaksi ylimääräistä viikkoa.

Alun perin serklaasi piti poistaa juuri sopivasti ennen joulua, mutta eläinlääkäri totesi leuan antavan vielä sen verran normaalia enemmän periksi, että riski uudelleen murtumiseen olisi liian suuri. Röntgenkuvassa murtuma oli onneksi parantunut hyvin. Tällä ell-käynnillä Tilda kuitenkin menetti kaksi alaetuhammastaan, jotka olivat katkenneet amstaffin hyökkäyksessä. Samalla poistettiin hammaskivi, jota oli näköjään vuoden aikana ehtinyt kertyä jo runsaasti. Olin toivonut, että Tilda olisi selvinnyt enää yhdellä nukutuksella ja saanut viettää joulun ilman leuassa olevaa tappia, mutta uusi aika jouduttiin varaamaan vasta tämän vuoden puolelle.


Joulunvietto sujui onneksi hyvin, vaikka olimme pari päivää Kankaanpäässä. Koirat eivät saaneet juosta takapihalla samaan aikaan ja Tilda söi yhä pehmeää ruokaa, mutta mitään suurempaa harmia serklaasista ei ollut. Tammikuun 4.päivä oli vihdoin aika käydä poistattamassa rauta suusta. Eläinlääkäri totesi leuan olevan stabiili ja myös ikenien parantuneen hyvin. Nyt serklaasista muistuttaa enää arpi leuan alla. Vähitellen Tilda on siirtynyt syömään normaalia ruokaa, mutta puruluut ja ravisteluleikit ovat kiellettyjä vielä kuukauden ajan.

Hyökkäyksestä tuli tänään kuluneeksi kaksi kuukautta. Fyysisesti Tilda näyttää parantuneen hyvin, mutta selvästi tilanteesta jäi pelkoja. Aiemminkin Tilda on ollut jossain tilanteissa epävarma, mutta nyt mukaan on tullut pakoreaktio. Loppiaislenkillä kohtasimme ison vihaisen labbiksen (mitä lienee sillekin tehty...onneksi oli sentään hihnassa) ja Tilda oli sitä mieltä, että on turvallisempaa kääntyä suorilta ympäri. Sain pikkukoiran tulemaan mukanani ohi, mutta aiemmin reaktio ei ole ollut näin vahva. Myös esimerkiksi takana kävelevät ihmiset saattavat huolestuttaa Tildaa. Lisäksi en ole saanut vastapuolelta mitään korvauksia hyökkäyksen hoitokuluista, jonka takia tämä tapaus menee käräjäoikeuteen.

tiistaina, joulukuuta 25, 2018

Vuosi 2018

Näköjään vuosien myötä tämä blogi vain entisestään hiljenee. Tänä vuonna työt söivät liian paljon aikaa kaikelta muulta, mutta tämä onneksi korjaantuu ensi vuonna. Toisaalta aavistuksen verran säännöllisemmät työvuorot mahdollistivat pitkästä aikaa harrastamisen.

Vuosi 2018 ei ollut koirille paras mahdollinen. Java lähti luotamme helmikuun lumisateessa, Nelen sydänvian todettiin hieman edenneen ja Tilda yritettiin tappaa marraskuussa. Onneksi lääkitys on toiminut Nelellä ja Tilda hitaasti paranee hyökkäyksestä. Viime keskiviikkona Tilda kävi eläinlääkärissä tarkoituksena poistaa serklaasi, mutta eläinlääkäri totesi alaleuan olevan vielä liian pehmeä, vaikka röntgenkuvassa se näytti parantuneen hyvin. Sen sijaan poistettiin kaksi hyökkäyksessä katkennutta hammasta ja vuoden aikana kertynyt hammaskivi. Serklaasia pidetään vielä kaksi viikkoa, sillä riski leuan uudelle murtumiselle on yhä liian suuri.


Maaliskuussa palasin Tildan kanssa agilityn pariin ja treenit kulkivat todella hyvin Huittisen Annen valmennuksessa. Tilda oppi pujottelun ja keinukin saatiin hyvään vaiheeseen. Aloin jo miettiä epiksiin osallistumista, mutta amstaffin hyökkäyksen takia agility loppui kuin seinään ja jouduin myymään loppuvuoden vuoroni pois. Mitään tietoa ei ole siitä koska palaamme agilityn pariin, tuskin ihan hetkeen kuitenkaan.

Tänä vuonna tuntui entistä enemmän siltä, että koirat piti jättää monesta kivasta jutusta pois. Neleä ei saisi stressata ylimääräisellä eikä Tildastakaan ole ihan kaikkeen. Toisaalta yhden yön vaellus Tildan kanssa meni paremmin kuin hyvin ja antoi toivoa siitä, että Tildan voisi vastaisuudessakin ottaa olosuhteiden salliessa mukaan. Ja lyhyille reissuille tietysti Nelekin niin kauan kuin eläkeläinen jaksaa.

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2018