keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2018

Nele 10v

Nyt on juhlaan aihetta, sillä Nelellä tuli tänään täyteen kymmenen vuotta! Vielä ei ikä paina tassuissa, joita kuvassa on suorastaan kasallinen. Lenkillä Nele on usein reippain urheilija ja Tildan kanssa jaksaa yhä leikkiä innokkaasti. Vanhemmiten Nelestä on myös tullut läheisyyskoira, joka tahtoisi koko ajan rapsutuksia.

perjantaina, maaliskuuta 09, 2018

Paluu agilityyn

En edes muista koska viimeksi olen käynyt ohjatuissa agilitytreeneissä, mutta eilen vihdoin korjattiin tämä tilanne! Työkuvioni muuttuivat hieman viime vuoden loppupuolella ja nyt teen enemmän aamuvuoroa, joka mahdollistaa harrastamisen iltaisin. Uskaltauduinkin ilmoittamaan Tildan SDP:lle Huittisen Annen treeneihin, joissa käydään joka toinen viikko. Eilen aloitettiin ja tästä jatketaan aina toukokuun loppuun.

Koska edellisestä kerrasta missään hallilla on taas niin pitkä aika, Tildaa meinasi sekä paikka että kouluttaja jännittää. Heti sovittiin, että mitään varsinaista rataa ei vielä tehdä vaan nyt alkuun ihan vain fiilistellään ja muistellaan kuinka kiva juttu tämä olikaan. Tehtiin hyppyjä, putkia ja yksittäisenä kokeiltiin puomia. Puomia lähdettiin tekemään lopusta alkuun, mutta olen varma, että sen suoritus palautuu Tildalle nopeasti mieleen. Pitäisi ehkä yrittää päästä Tamskin hallille tekemään hieman estetreeniä. Hypyt ja putket Tilda suoritti kuin vanha tekijä. Jouduin itsekin juoksemaan ihan kunnolla, että pysyin mukana pikkukoiran vauhdissa.

Pieni vahinko Tildalle sattui putken kanssa, kun pikkukoira liukastui ja kaatui. Ei onneksi ontunut tai muuta ja pystyi heti suorittamaan putken uudestaan. Toisella kerralla osasi jo jarruttaa vauhtiaan sopivasti ennen putkea, joten tauon piikkiin taitaa hätiköinti mennä. Loman jälkeen yritän saada molemmat koirat hierontaan, jottei kaatumisesta jäisi mitään jumeja.

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2018

Kylmä helmikuu

Arki kahden koiran kanssa on sujunut rauhallisesti. Tildaan Javan lähtö ei ole mitenkään erityisesti vaikuttanut, toki nyt pikkukoira saa ihan itse pitää kaikki lelut eikä enää tule riitoja, kun kahden pitää saada sama pallo. Nele sen sijaan tuntuu olevan kovin läheisyydenkipeä ja on koko ajan vaatimassa huomiota.


Helmikuu on ollut kovin kylmä. Pitkille lenkeille ei oikein ole päässyt, mutta toisaalta olen hyödyntänyt läheistä Vihnusjärveä ja koirat ovat päässeet jäälle juoksemaan. Työpäivien jälkeen olen tullut kotiin vauhdikkaasti, jotta ehtisimme ulos ennen kuin aurinko laskee ja ilma kylmenee yöksi.




Tossut jouduin kaivamaan vaihteeksi kaapista esille ja Toppapompat ovat olleet jatkuvassa käytössä. Molemmat koirat ovat nyt lyhyehkössä turkissa, kun kumpikin alkoi takkuuntua niin nopeasti manttelien takia. Maaliskuussa alkaa jälleen virallinen kevään odotus, toivottavasti pakkaset lauhtuvat sen myötä ja päästään kunnolla nauttimaan auringosta.

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2018

Viimeinen matka

Lauman vanhin on poissa. Tiedossani oli, että näin tulee varmuudella tapahtumaan jossain vaiheessa, mutta ei silti ole helppoa saatella toista viimeiselle matkalle.


Marraskuussa Javan vatsavaivoja paranneltiin antibioottikuurilla, joka auttoi aikansa, mutta jostain syystä ripulointi aina välillä palasi takaisin. Vaihdoin Javan ruoaksi pelkästään liha-riisisekoituksen, sillä epäilin, ettei ruoansulatus jaksanut enää kunnolla käsitellä nappuloita, jotka Java käytännössä nieli kokonaisena. Ruoanvaihtokaan ei tuonut sellaista ratkaisua kuin toivoin, vaan ulosteet olivat pääsääntöisesti liian löysiä. Samalla seurannassa oli Javan paino, joka marraskuun eläinlääkärikäynnillä oli 4,1 kg. Kuukautta myöhemmin paino oli laskenut 100 g eli neljään kiloon, vaikka tässä vaiheessa yrityksenä oli ihan tietoisesti saada paino nousemaan. Aiemmin paino oli noussut samanlaisella ruokinnalla reippaasti ylöspäin, mutta nyt suunta oli koko ajan väärä.

Perjantaiyönä 25.1. Javalle iski taas yllättäen paha ripuli. Kun yöllä katselin pihassa huonovointisena vaeltavaa koiraa, tiesin, että aika on tullut. Työpäivän aikana tilanne ei ollut yhtään helpottanut, vaan jälkiä siivotessa näki, ettei suolisto ole enää ollenkaan kunnossa. Olin jo paljon aiemmin varannut Javalle perjantai-iltaan Hakametsään ajan silmälääkärille, jolloin oli tarkoitus tarkistaa silmien tämänhetkinen tilanne ja uusia reseptit. Nyt lähdin paikalle aivan toisissa tunnelmissa ja sen huomasi heti myös eläinlääkäri.


Hakametsän vaaka näytti Javalle 3,9 kg eli 200 g lasku kahden kuukauden takaisesta. Eläinlääkäri totesikin Javan selvästi laihtuneen ja lihaksiston kuivuneen. Hampaat olivat jälleen kovasti hoidon tarpeessa, mutta koiran kunto sellaiseen liian heikko. Silmät eläinlääkäri tarkisti vain nopeasti ja niissä tilanne oli pysynyt ennallaan, mutta mitään lääkkeitä ei enää uusittu. Keskustelustamme sain vahvistusta päätökselleni, että vaikka Javan saisi hetkeksi lääkkeillä paranemaan, ei suolisto enää uusiutuisi kuten nuorella koiralla ja lopulta kaikki olisi vain viivytystaistelua. Jotta viimeiset päivät olisivat vatsavaivattomat, sain Javalle suolistoantibiootin helpottamaan oloa.

Antibiootti vaikutti nopeasti ja Java oli pirteämpi, mutta olemuksesta ja katseesta näkyi, että ikä ja sairastaminen olivat vaikuttaneet. Koska on parempi luopua silloin, kun hyviä päiviä on vielä enemmän kuin huonoja, varasin viimeisen eläinlääkäriajan viikon päähän torstaille. Helmikuun ensimmäiselle päivälle, lähes tarkalleen neljä vuotta siitä, kun Lina lähti. Viimeinen matka tehtiin sakeassa lumituiskussa Hakametsään ja mukaan pakkasin Javan rakastaman vihreän pallon sekä vanhan kettulelun. Kiitin Javaa kaikista vuosista, pyysin viemään terveiset Linalle sinne jonnekin ja pian koira nukahti hyvin rauhallisesti syliini. Eläinlääkäristä ajoimme suoraan Vernaan, jonne Java jäi tuhkattavaksi.

Javan hyvästeleminen oli paljon helpompaa kuin aikanaan Linan. Lina lähti ihan liian aikaisin, mutta Javan kohdalla tiesi, ettei lopultakaan kukaan meistä voita taistelua aikaa vastaan. Takana lähes 12 vuotta koiranelämää, se on paljon se. Javan sairastelun takia olin jo osittain tehnyt jonkinlaista luopumistyötä, koska esimerkiksi silmiä en olisi lähtenyt leikkauttamaan, jos niiden tilanne olisi yhtäkkiä heikentynyt. Paljon nähtiin ja tehtiin yhdessä. Suuresta ilosta siihen hetkeen, kun koira karkaa linnun perään etkä tiedä tuleeko se sieltä koskaan takaisin. Muistot ja ison ikävän pieni koiran jätti jälkeensä.


Kaikki postauksen kuvat on otettu Javan viimeisenä sunnuntaina omalla takapihallamme. Rauhallinen sunnuntai häivähdyksellä aurinkoa. Kuvaajana Tytti Käyhkö.

perjantaina, helmikuuta 02, 2018

Nyt aika on mennä

Java 4.5.2006-1.2.2018

Vain yksi on ensimmäinen.

Paljon tehtiin ja koettiin yhdessä. Nyt oli aika päästää ystävä pois.

Kiitos Java kaikista näistä vuosista.

Alussa jo, tän lopun mä tiesin
mut suruista viis, sut omaksi vaadin
Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä
käymässä vain on tuollaiset täällä
nyt aika on mennä

Kuva: Tytti Käyhkö

sunnuntaina, joulukuuta 31, 2017

Vuosi 2017

Tämä vuosi on ollut kiireinen muissa kuin koirajutuissa, joten blogiin ei ole ollut juurikaan kirjoitettavaa. Vuoden suurin juttu oli muutto uuteen kotiin ja avainten vaihdosta asti "pieni" pintaremontti on työllistänyt tehokkaasti vapaa-aikana. Koirat ovat sopeutuneet remontin keskelle hyvin, tosin listoitukseen käytettävä naulapyssy jostain syystä pelottaa ja sen takia koirat muun muassa jatkoivat joulun viettoa Kankaanpäässä muutamalla ylimääräisellä päivällä.

Matkalla joulun viettoon

Rinne-koira haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta

Viime vuonna luovuin erilaisten tavoitteiden listailusta, koska sellaisia on nykytilanteessa vaikea tehdä. Tildalle kuitenkin suunnittelin epävirallisiin agilitykisoihin osallistumista ja vielä alkuvuodesta käytiin satunnaisesti treenaamassa. Keväällä tämä jäi kokonaan, joten samalla sain unohtaa ajatuksen epiksistä. Loppuvuoden muutos työkuvioissani saattaisi mahdollistaa jonkinlaisen harrastamisen ensi vuonna, mutta nähtäväksi jää päästäänkö koskaan käytännön toteutukseen asti.

Tänäkään vuonna ei selvitty ilman terveyshuolia. Java, Nele ja Tilda hoidattivat kaikki hampaitaan, Java jopa kahdesti. Maaliskuussa koirat viettivät viikon vanhempieni hoidossa lomani ajan ja jostain syystä Nele onnistui sinä aikana kehittämään pissatulehduksen. Tulehdus ei onneksi aiheuttanut mitään suurempia jatkotoimenpiteitä eikä ole uusiutunut. Vatsavaivat häiritsivät koiria keväällä ja Javaa vielä loppuvuodesta, jolloin pelkäsin haimatulehduksen uusineen kolmannen kerran. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan enemmän näyttää siltä, että nappulat ovat Javan ruoansulatukselle liian vahvaa ruokaa. Vointi on ollut parempi, kun nappulat on jätetty pois ja Java on syönyt liha-riisisekoitusta.

Joulupäivän lenkki Hämeenkankaalla

Retkeilemään päästiin tänä vuonna suorastaan masentavan vähän. Vaellusreissu jäi kokonaan pois ja päiväretkilläkin käytiin vain muutaman kerran. Huhtikuussa osallistuin Tappien kevätretkelle Ritajärvellä ja lokakuussa käytiin syysretkeilemässä Ammejärvellä. Ritajärvellä tuli käytyä toistamiseen syyskuussa, sillä paikka ei ihan ollut parhaimmillaan kylmässä alkukeväässä. Elokuun lomaviikolla pakattiin auto ja otettiin suunta kohti Lappia, jonne Tilda pääsi mukaan. Pikkukoira ei liiemmin nauttinut automatkailusta, mutta pääsi tällä reissulla valloittamaan Saana-tunturin!

Ritajärvellä