maanantaina, joulukuuta 30, 2019

Vuosi 2019

Viime vuosi oli jo koirien osalta hiljainen ja tänä vuonna tehtiin uusi ennätys asiassa. Nyt ei voi syyttää töitä, sillä jäin pois töistä jo toukokuun lopussa eikä vielä ole mitään suurempaa intoa palata takaisin. Vauvan tulo talouteen onkin tuonut tälle vuodelle ihan uudet kuviot: ennen kesäkuuta ei pahemmin jaksanut koirien kanssa kuin kevyttä lenkkiä ja kesäkuun jälkeen uusi muuttuja perheessä on vienyt oman aikansa. Hetken aikaa kyllä haaveilin agilitypaluusta jo syksyllä, mutta lääkärin kehoituksesta jätettiin homma nyt vielä tauolle loppuvuodeksi.


Mutta jos joku on meillä vakio niin terveyshuolet. Tilda aloitti tämän vuoden serklaasi leuassaan, mutta onneksi se saatiin pois jo heti tammikuun alussa. Nyt Tilda käyttää suutaan ihan normaalisti enkä ole huomannut mitään aristelua esimerkiksi purutikkujen kanssa. Tilda myös hierottiin kevätpuolella muutaman kerran, koska pikkukoira on ollut kovin jumissa ja tietysti puremakohtiin on tullut arpikudosta, jota hierojamme on työstänyt. Keväällä sain käräjäoikeuden päätöksen Tildan tapaukseen, joka oli hyvin yksiselitteinen vastapuolen syyllisyydestä. Asia on nyt edennyt ulosottoon. Koko tämä tapaus on opettanut itse kunkin pelkäämään tietynlaisia isoja koiria ja olemme tänä vuonna kohdanneet aivan liikaa vapaana olevia isoja koiria (suurin osa täällä Nokialla, jossa tuntuu asuvan yllättävän välinpitämättömiä koiranomistajia). Ja todellakin nimenomaan isoja koiria, sillä yksikään luoksetulleista ei ole ollut pieni...


Nele kävi tänä vuonna kahdesti sydänkontrollissa. Ensin toukokuussa ja toisen kerran joulukuussa. Pientä etenemistä näkyi molemmilla kerroilla ja nyt joulukuussa Nelen sydänlääkkeen, Cardisuren, annostusta päätettiin hieman nostaa. Tällä eläinlääkärikäynnillä Nelen syke oli poikkeuksellisen korkea ja sitä tulisi myös tarkkailla kotona, ettei toistuvasti olisi lähempänä 150:tä. Nelen kohdalla parikin eläinlääkäriä on nyt maininnut Cushingin taudin liittyen sekä iho-ongelmiin että lisääntyneeseen ruokahaluun, mutta toivottavasti mitään sellaista ei ole kehittymässä. Seuraava kontrolli sydämen osalta on edessä jo maaliskuussa.


Tulevan vuoden osalta toivon paluuta agilityyn Tildan kanssa ja Nelelle leppoisia eläkepäiviä ilman suuria terveyshuolia. Toivottavasti pääsemme taas palaamaan kunnolla retkeilyn pariin, tosin Nelen osalta kaikenlaiset pitkät lenkit on nykyisin aikalailla poissuljettu juttu.


Joulun juhlinta on raskasta

tiistaina, joulukuuta 24, 2019

sunnuntaina, marraskuuta 17, 2019

Tilda 6v

Pikkukoira täytti tänään kuusi vuotta. Kieltämättä tänä viikonloppuna on mieleen muistuneet vuoden takaiset tapahtumat, kun joutui pelkäämään, ettei Tilda näe seuraavaa syntymäpäiväänsä. Kyseinen tapahtumaketju on vastapuolen takia saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet, mutta kun tämä maailma ei nyt vain toimi niin, että voi tehdä mitä haluaa ja kirjaimellisesti päästä kuin koira veräjästä (vieläkään en ole saanut mitään korvauksia Tildan eläinlääkärikuluista). Onneksi kuitenkin Tilda on yhä täällä ja voi hyvin - jopa niin hyvin, että pääsee pienelle laihdutuskuurille.

keskiviikkona, marraskuuta 13, 2019

Syksy kuvissa


 Nele nimiäisten jälkitunnelmissa


 Tilda osaa ottaa rennosti kotisohvalla




 Omalla "rantapolulla"

Taustalla Vähä-Halimajärvi

torstaina, marraskuuta 07, 2019

Vauva-arkea

Enää ei ole kesää jäljellä ja syksykin on aikalailla ohi. Edellisestä päivityksestä ei ehtinyt kulua kuin pari päivää, kun yhtäkkiä elämään tuli yksi muuttuja lisää. Koirat joutuivat lähtemään Kankaanpäähän suunniteltua nopeammin ja viettivät lopulta hoidossa lähes pari viikkoa. Takaisin kotiin päästyään niillä olikin paljon ihmeteltävää, kun myös vauva oli tullut taloon.


Nele otti tilanteen rauhallisesti: kävi haistelemassa vauvaa ja lähti sen jälkeen muihin juttuihin. Tilda sen sijaan oli pari päivää ihan sekaisin. Ensimmäistä kertaa koskaan pikkukoira jätti ruokalautasen nuolematta, kun piti vahtia, että mitä vauva tekee. Tilda käveli perässä kylpyhuoneeseen, halusi kurkistella vaunuihin ja tuli yöllä sohvalle katsomaan, kun vauvaa ruokittiin. Parin päivän jälkeen innokkuus kuitenkin hellitti ja nyt Tildan suhtautuminen vauvaan on lähes Nelen tasolla.




Mitään ihmeellistä ei koirien kanssa nyt ole tehty. Hetken harkitsin, että olisin palannut Tildan kanssa takaisin agilityyn, mutta lääkäri suositteli tällä kertaa itseäni ottamaan rauhallisemmin. Asiaa tarkemmin mietittyäni totesin, ettei ehkä ole järkeä vielä lähteä juoksentelemaan, varsinkin kun agility ei ole mitään kevyttä hölkkää. Muutenkin talvi on suhteellisen tympeää aikaa harrastaa, joten parempi aika agilitypaluulle voisi olla joka tapauksessa keväällä.

Neleä on jostain syystä koetelleet taas terveyshuolet. Heinäkuussa jouduttiin käymään eläinlääkärissä oksentelun takia. Luultavasti helteet aiheuttivat jälleen ongelmia ja Neleä täytyi pakkoruokkia, jotta tilanne saatiin paranemaan. Eläinlääkäri tarkisti Nelen veriarvot, mutta niissä ei ollut mitään, joten pääsimme nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen kautta kotiin.

Seuraavan kerran eläinlääkärissä kävimme aivan syyskuun lopussa, kun Neleä jostain syystä alkoi kovasti kutittaa. Mitään ei turkissa näkynyt, mutta jatkuvasti Nele rapsutti ja nuoli eri paikkoja turkistaan. Iho meni paikoitellen osittain ihan vereslihalle. Eläinlääkärikään ei löytänyt mitään selkeää syytä rapsutteluun, joten päätti määrätä Nelelle loishäädön tablettina. Tiedä sitten mistä oli kyse, mutta lääkkeen aloituksen jälkeen rapsuttelu loppui. Myös Tilda sai varmuuden vuoksi tabletin ja pidin molemmat koirat erossa muista koirista parin viikon ajan. Rapsutteluepisodin yhteydessä Nele kärsi hetken myös kuonon ja kaulan turvotuksesta. Epäilen, että se johtui kuonon trimmauksesta, mutta varmuutta tästäkään ei ole. Jouduin soittamaan asiasta Hattulan päivystykseen, antamaan Nelelle kyytabletin ja pitämään pari yötä kauluria. Koskaan aiemmin ei tällaista ongelmaa ole trimmauksen yhteydessä ollut.


keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2019

Koirien kesä

Mitä kuuluu koirien kesään? Nyt täytyy todeta, että pitkälti vain oleskelua. Muutamat kuumat päivät ovat pitäneet varsinkin Nelen lähinnä sisätiloissa ilmalämpöpumpun viilennyksen alla. Luulen, että yhdistelmä kuumuus ja nesteenpoistolääkitys aiheutti Nelelle myös ripulointia, koska veden juominen on aina ollut koirilleni jotenkin hankalaa. Onneksi tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin, että vatsavaivoista selvittiin kotilääkityksellä ja nesteyttämällä koiria aina ruokinnan yhteydessä. Tildaa vatsa ei ole vaivannut, mutta muuten lämpö on väsyttänyt pikkukoirankin.



Tänä kesänä koiria odottavat jännittävät ajat. Olen ollut kohta kuukauden päivät kotosalla, mutta en kesälomalla, vaan meitä on kohta yksi enemmän tässä taloudessa. Enkä tällä kertaa puhu koiranpennusta. :) Juhannuksesta alkaen koirat joutuvat hetkeksi hoitoon Kankaanpäähän ja nähtäväksi jää millainen on suhtautuminen uuteen tulokkaaseen heinäkuun alussa. Vaunujen kanssa kulkemista täytynee vähän harjoitella, etteivät koirat säntäile alle. Lisäksi haluaisin opettaa ainakin Nelen matkustamaan vaunujen alakorissa, koska siitä voisi olla hyötyä yhtään pidempien lenkkien kanssa.



Alkuvuodesta kerroin, että amstaffin hyökkäys Tildan päälle menee käräjäoikeuteen, koska hyökänneen koiran omistaja ei ole ollut halukas korvaamaan koiransa tekosia. Koska prosessit näissä asioissa ovat pitkiä, sain vasta jokin aika sitten päätöksen, joka jäi vielä odottamaan lainvoimaisuutta. Mitään epäselvää ei tässä tapauksessa ollut ja vastapuoli myönsi syyllisyytensä eikä valittanut, joten viime kuun lopussa saapui uusi kirje, jossa kerrottiin tuomion olevan nyt virallinen. Hyökänneen koiran omistaja sai järjestysrikkomuksesta 40 euron sakon ja hänen korvattavakseen tuli kaikki hakemani, hieman yli 1460 euron, eläinlääkärikulut korkoineen. Mutta koska vastuu ei paljon hänellä paina, saan seuraavaksi hakea saataviani ulosoton kautta. Sen lisäksi, että tämä tapaus itsessään on tuonut valtavasti fyysistä ja henkistä huolta sekä murhetta, joudun vielä tappelemaan siitä, että saan itselleni kuuluvat asianmukaiset korvaukset. Jos oma koirani olisi tehnyt jotain tällaista, en ikinä voisi vältellä vastuutani tapahtuneesta, vaan maksaisin kiltisti hyökkäyksestä aiheutuneet kulut. Enkä edes kehtaisi alkaa selitellä ja jopa syytellä kohtuuttomuudesta, jos koirani olisi yrittänyt tappaa yleisellä tiellä ohikulkevan koiran. Tämä tapaus ei saa muuta kuin vihaiseksi ja miettimään miten puolustaa omia koiriaan varsinkin kun yhtälöön tulee nyt vielä yksi muuttuja lisää.

Näissä tunnelmissa kohti heinäkuuta ja uusia kuvioita.