perjantaina, elokuuta 30, 2013

Vaatekaapilla

Alkuviikosta kävin läpi koirien turkinhoitovälineet, vaatekaapin ja lelulaatikon. Varsinkin jälkimmäisestä löytyi paljon kaikkea ylimääräistä, jolla ei tehdä enää mitään. Myyntiin lähteekin laatikollinen tarvikkeita: muutamat turkkiaineet, kampoja, parit setit tossuja, neljät takit, useampi hihna ja panta, leluja. Aion myydä myös isomman trimmauspöytäni, joka on pitkään ollut vain varastossa. Kotiin jää yhä näyttelyissä matkannut kokoontaittuva, pienempi trimmauspöytä. Ulkovarastoa siivotessa silmiin osui myös Linalle näyttelyitä varten hankitut rattaat, joilla ei ainakaan alkuperäisen idean mukaista käyttöä enää ole. Hetken mielessä kävi kyllä vaihtoehto laittaa Lina rattaisiin pitkälle ja reippaalle lenkille, mutta ehkä kahden koiran taluttaminen ja yhden työntäminen rattaissa olisi liian outoa...

Koirien vaatekaappia siivoillessa mietin samalla millaisia vaatteita koirani oikeastaan tarvitsevat ja tulin siihen lopputulokseen, että jokainen koira tarvitsee sadetakin, manttelin ja talvimanttelin. Javalla ja Nelellä on jo hienot Gessin sadetakit (kuva syksyltä 2010):


Linalle ostin oman sadetakin tiistaina. Olisin halunnut ylläoleviin takkeihin paremmin sopivan Rukan pinkin takin, mutta punainen Hurtan Pro-sadetakki sopi mallillaan Linalle paljon paremmin (ja oli helpompi pukea):


Koiristani vain Nelellä on mantteli. Tilasin joskus Javalle ja Nelelle HippieHoundista kevyesti topatut manttelit, joissa oli silkkivuori. Nele on pitänyt kyseistä takkia paljon eikä silkkivuori ole kestänyt tätä kulutusta, joten mantteli päätyi nyt roskikseen. Mutta ei hätää: Javalle aikanaan tilattu vastaava mantteli on mitoiltaan enemmän Nelen kokoa, joten Nele saa käyttää sitä. Tässä kyseinen takki Javan päällä:


Javan ja Linan kanssa suuntaan mantteliostoksille myöhemmin syksyllä. Myöskään talvimantteleita ei ole vasta kuin Javalla ja tässä kohtaa tiedänkin jo mitä aion ostaa Nelelle ja Linalle: ToppaPompat! Java sai oman Pomppansa jo syyskuussa 2009:


Erikoisvaatteiksi jäävät Javalle hankittu haalari ja kaikille koirille tarkoitettu Back On Trackin verkkoloimi.

Syksyn ensimmäinen valmennus

Ilmoitin Nelen syyskaudeksi Anne Huittisen keskiviikkovalmennuksiin ja treeniajaksi saimme kuukauden viimeisen keskiviikon klo 20-22. Myöhäinen aika on hyvä töiden kannalta, koska tarvittaessa ehdin iltavuoron jälkeen hakea koiran kotoa ja suunnata hallille. Toki treenipäiviksi olisi parempi yrittää saada aamuvuoro tai vapaa, jotta ehtii hieman levätä ennen ratatreeniä.

Tänä keskiviikkona oli ensimmäinen valmennus ja tehtiin pieni 36 esteen rata:


Neleltä melkein loppui vire ja ohjaajalta kunto, mutta selvitettiin koko rata - ei tosin menty kaikkea kerralla, vaan pätkissä. Haastavin kohta radalla taisi olla esteet 10-11, koska putken väärä pää oli houkuttelevan lähellä ja sinnehän Nele meni. Tällaista pitäisi joskus harjoitella omatoimitreeneissäkin. Muuten rata oli vaikeista paikoista huolimatta pitkälti oikeiden ohjaustekniikoiden valintaa (esimerkiksi esteillä 30-31 toimi paremmin valssi kuin persjättö tai takaaleikkaus).

Näillä näkymin Nelen (ja vähän Javankin) syksyn ja talven agilityt tulevat olemaan vain Annen ke-valmennuksia, ehkä jotain treenivuoroja ProCanikselta ja uudesta Agi.fin agilitykoulutuksesta. Näiden lisäksi tietysti omatoimitreenaillaan. Säännölliseen treenipaikkaan en yritä saada yhtäkään koiraa, koska aion nyt viimeinkin pitää talvitaukoa viikkoryhmistä.

torstaina, elokuuta 29, 2013

Alhainen verenpaine?

Maanantaina Lina pääsi (tai mielestään joutui) taas eläinlääkäriin, vaikka alun perin meidän piti palata kontrolliin vasta syyskuun alussa. Jostain syystä Lina on kuitenkin kotona aina välillä tärissyt (esimerkiksi aamuisin sohvalla maatessaan) ja soittelin asiasta Hakametsään jo viime viikolla. Siljamäki oli sitä mieltä, että Linan sairaus huomioon ottaen meidän olisi syytä tulla käymään tarkistuksessa.

Eläinlääkärissä Linalta kuunneltiin ensimmäisenä sydäntä ja sen jälkeen mitattiin verenpaine. Taas ihan uusi toimenpide enkä tiennytkään, että koiralla verenpaine voidaan mitata hännästä! Tosin hoitajan lomakkeessa näytti toisena vaihtoehtona olevan tassukin. Linan piti maata paikallaan sylissäni ja verenpaine mitattiin kolmesti, jotta tuloksista voitiin laskea keskiarvot (Linalla arvot menivät joka mittauksella hyvin lähelle toisiaan).

Lopuksi siirryttiin vielä keuhkoröntgeniin ja nyt pääsin itsekin mukaan. Ensin Lina piti laittaa pöydälle kyljelleen ja sen jälkeen selälleen muovisen tuen päälle. Kaiken kaikkiaan röntgenkuvaus oli hyvin nopea tapahtuma, oikeastaan oli vaikea edes huomata laitteen tekevän mitään. Keuhkokuvassa näkyi hieman nestettä, mutta tärkeintä oli, ettei nestettä ollut tullut takaisin. Myös hengitysäänet olivat olleet hyvät ja normaalit. Verenpaine oli normaali, mutta silti stressaavaan tilanteeseen nähden ehkä hieman alhainen ja Siljamäki epäilikin, että tärinä kotona (rauhallinen ja stressitön paikka) saattaisi johtua liian alhaisesta verenpaineesta. Linalta päätettiin jättää pois sydänlääke Prilium ja jatkaa vain nesteenpoistoa, jotta nähdään muuttaako se tilannetta. Seuraava kontrolli on ensi viikon torstaina ja jos tärinä on kadonnut, pitää lääkitystä hienosäätää.

Ainakaan vielä tänään tärinöistä ei ole täysin päästy, mutta mielestäni Lina tärisee vähemmän kuin aiemmin. En huomannut tärinää myöskään silloin, kun sydänongelmasta ei vielä ollut tietoa ja Linalle vasta aloitettiin nesteenpoistolääkitys.

sunnuntaina, elokuuta 25, 2013

Agilitykisat Eteläpuistossa

Torstaina kävin juoksemassa Nelen kanssa pari agilityrataa TamSKin kisoissa Eteläpuistossa. Näissä kisoissa näkyi selvästi treenaamattomuus (viimeksi agiliidettiin heinäkuun lopussa) ja kisaamisen vähyys (työvuorot osuvat koko ajan kisojen kanssa päällekkäin).

Kumpikaan agilityradoista ei ollut sieltä helpoimmasta päästä ja tämän huomasi myös tuloksista, joissa puhtaita nollia oli todella vähän.

Ensimmäinen rata oli aivan kaaos heti alusta lähtien. Nele epäonnistui lähdössä ja kompuroi ensimmäiseen hyppyyn niin, että sai suunsa täyteen hiekkaa ja pienen naarmun leukaansa. Itse menin ihan sekaisin, kun näin hiekkaa syljeskelevän koiran ja meinasin kahdesti unohtaa radan. Pariin otteeseen Nele oli aikeissa lähteä radalta ihmettelemään reunalla seisovia ihmisiä. Keinusta tuli ensin ohi, mutta toisella yrityksellä teki hyvän keinun ja kepeillä jätti taas viimeisen välin pujottelematta. Varsinainen hylkääntyminen tuli jo esteellä viisi, kun Nele valitsi väärän putken (jonne todennäköisesti itse ohjasin Nelen...).

Ennen toista rataa tsemppasin rataan tutustumisen kanssa ja yritin nyt olla paremmin kartalla mihin suuntaan milloinkin mennään. Keinun Nele taas ensimmäisellä yrityksellä ohitti ja samoin kävi keppien kanssa. Näistä 10 virhepistettä ja kaikesta korjaamisesta tuli yli 7 sekuntia yliaikaa, jolla päästiin sijalle 5/10.



Pitäisi treenailla enemmän ja kisatakin hieman säännöllisemmin, jotta päästäisiin joskus taas eteenpäin tässä harrastuksessa. Vapaa-aika on vain kovin vähäistä eikä motivaatiokaan ole viime aikoina ollut kohdillaan Linan tilanteen takia.

lauantaina, elokuuta 17, 2013

Lyhytkarvaiset kiinanharjakoirat

Sydänvika-diagnoosin jälkeen oli aivan selvää, että leikkaan Linan turkin lyhyeksi. Turkki on jo pitkään ollut kuivaa, kiharaa höttöä, johon kaikki mahdollinen tarttuu kiinni. Erityisesti metsälenkit ovat olleet hankalia, kun Linalla on jatkuvasti risuja, lehtiä, tms. turkissaan. Joten tuumasta trimmeriin ja turkki pois (vaaleat kohdat etutassujen takana johtuvat UÄ-tutkimuksesta - en sentään vahingossa leikannut liikaa):

Vasen kuva Tampereen KV-näyttelystä tältä keväältä

Linan olemus keveni huimasti ja ulkonäköön tuli paljon pentumaisuutta. Aikoinaan Nelen turkin leikkaaminen aiheutti haikeutta, mutta nyt suorastaan odotin, että näen Linan ilman höttöään. Hetken kestää kyllä taas tottua ja muut koiratkin katsoivat kummissaan Linan uutta olemusta.

Myös Java ja Nele luopuivat turkeistaan. Trimmasin kaikki koirat 9 mm leikkuukammalla ja seuraavaksi saavat kasvatella turkkejaan takaisin talven ajan. Aktiivinen turkinhoito on nyt omalta kohdalta toistaiseksi ohi. Toki koirat pääsevät (tai mielestään joutuvat) aina välillä kammattavaksi ja pesulle, mutta enää ei tarvita megakalliita erikoisaineita saati pesuja viikon välein. Yksi shampoo, yksi hoitoaine, harja ja pari kampaa, kuivain ja trimmerit. Ei enää edes ponnareita - paitsi omaan tukkaan. Heti ehtiessäni aionkin käydä läpi kylpyhuoneen koirakaapin ja laittaa myyntiin ylimääräiset tavarat.

Turkit lähti, koirat jäi

Viime talvena koin kovin raskaaksi sen, ettei Linalle oikein voinut pukea mitään vaatteita, kun turkki oli heti huopatakkua. Jos pikkuneiti vain jaksaa talveen, saa Linakin viimein omat vaatteet. Lähinnä oman sadetakin ja lämpimän manttelin. Koirien vaatevarastokin pitäisi ehtiä käydä läpi: myydä pois käyttämättömät ja ostaa tarvittaessa uutta.

keskiviikkona, elokuuta 14, 2013

Synnynnäinen sydänvika

Maanantaina päästiin vihdoin selvittämään tarkemmin mistä nesteen kertyminen Linan rintaonteloon johtui. Olin ensimmäistä kertaa koskaan mukana ultraäänitutkimuksessa ja suurimman osan ajasta kuva ruudulla näytti lähes pelkältä lumisateelta. Eläinlääkärinä toimi Hakametsän sydänspesialisti Anne Siljamäki.

Ennen ultraääntä eläinlääkäri kuunteli Linan sydämen, mutta ei kuullut sivuääntä. Syke sen sijaan oli normaalin rajan yläpuolella, vaikka huomioitiin myös Linan jännitys. Seuraavaksi huoneeseen haettiin trimmeri ja Linan karvat leikattiin molempien etutassujen takaa. Tästä alkoi varsinainen UÄ-tutkimus, joka keskittyi pitkälti sydämeen. Myös muita elimiä vilkaistiin mahdollisen kasvaimen takia.

Kasvainta ei löytynyt, mutta sydänvika kylläkin. Sydänultrassa todettiin selkeä oikean puolen laajentuma ja tricuspidaaliläpän eli kolmipurjeläpän (oikean kammion ja eteisen välissä) vuoto. Sydämen vasen puoli oli normaali. Nestettä näkyi hieman rintaontelossa ja jos sitä vielä kertyisi uudelleen runsaasti, voisi nesteestä ottaa näytteen.

Tutkimuksen jälkeen oli kaksi vaihtoehtoa: joko synnynnäinen sydänvika on aiheuttanut nesteen kertymisen tai nesteen kertyminen syystä X on johtanut muutoksiin sydämessä. Näistä vaihtoehdoista sekä eläinlääkäri että minä päädyimme synnynnäiseen sydänvikaan, joka kokonaistilanteen huomioon ottaen tuntui todennäköisimmältä. Olin kuitenkin jo syyskuussa 2012 epäillyt jotain olevan vialla Linan sydämessä, kun pyysin silloin kuuntelemaan sydämen rokotuksen yhteydessä. Mutta koska sivuääntä tai muutakaan normaalista poikkeavaa ei kuulunut, jäi asia silloin siihen.

Kun alun perin tarjolla oli vain huonoja vaihtoehtoja, ei lopputuloskaan voinut olla hyvä ja enää pohdinnan alla oli miten tästä eteenpäin. Linalle päätettiin aloittaa ACE-inhibiittori Prilium (lääke sydämen vajaatoimintaan) ja jatkaa nesteenpoistolääkettä puolet pienemmällä annostuksella. Eläinlääkäriä kuunnellessa mielessä pyöri vain kysymys siitä millainen elinodote Linalla on, kun tiedossa oli, että sydänviat voivat viedä koiran nopeastikin. Eläinlääkärin arvio oli 3-4 vuotta, jos lääkitys tehoaa. Asia, joka on niin vaikea käsittää, kun koira on vasta hieman päälle kaksivuotias. Jos lääkitys ei tehoa, olen sen kaikista vaikeimman päätöksen edessä. Lähiajat kertovat miten tässä kaikessa käy ja kontrolliin varattiin aika kolmen viikon päähän eli syyskuun alkuun.

Tästä eteenpäin Lina on, eläinlääkärin sanoin, nuori eläkeläinen. Näyttelyt ovat nyt luonnollisesti Linalta lopullisesti ohi, samoin tavoitteellinen agility. Jotain hyvin kevyttä voidaan agilityn saralla tehdä, mutta ei mitään raskasta. Samoin pitkät, vaativat lenkit ja muiden koirien kanssa riehuminen ovat kiellettyjä. Kaikki tapahtuu Linan ehdoilla. Toki voidaan yhä lenkkeillä, mutta rauhalliseen tahtiin ja vieraiden koirien kanssa Lina ei ole koskaan erityisesti leikkinytkään. Javan ja Nelen kanssa Lina välillä innostuu leikkimään, mutta nämä ovat yleensä melko lyhytaikaisia riehumisia. En ole laittanut Javaa silmä- ja polvivaivojensa kanssa pumpuliin enkä ajatellut laittaa Linaakaan - eletään tilanteen mukaisesti, mutta kuitenkin täysillä loppuun asti, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että loppu tulee aiemmin kuin siinä tilanteessa, jossa yritän epätoivoisesti estää väistämätöntä pitämällä koirani pääasiassa sisätiloissa paikoillaan.

Lina oli sijoituskoira, mutta sydänviasta kuultuaan kasvattaja siirsi Linan omistusoikeuden välittömästi minulle. Missään nimessä Linaa ei voi pennuttaa ja eläinlääkärissä jo kysyin steriloinnin mahdollisuudesta, jos vain niin pitkälle päästään. Steriloinnissa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Lina aloitti neljännen juoksunsa viime torstaina ja se myös jää viimeiseksi...tavalla tai toisella.

Synnynnäinen sydänvika selittää miksi niin iloisesta ja reippaasta pennusta tuli vähitellen väsynyt ja apea aikuinen. Monille olen Linan tilanteesta puhunut ja ihmetellyt miksi koira on muuttunut, joten omalla tavallaan tämä diagnoosi on helpotus, kun kaikelle on vihdoin syy. Kuitenkaan se ei poista surua ja murretta Linan voinnista ja on todella, todella väärin, jos joudun luopumaan nuoresta, rakkaasta koirasta näin aikaisin.

Toivon niin paljon, että lääkitys auttaisi ja saisin pitää Linan luonani vielä monta vuotta.

keskiviikkona, elokuuta 07, 2013

Huonoja uutisia Linalle

Viime keskiviikkona vein Linan vakiopaikkaamme Hakametsän eläinlääkäripalveluun, johon olin varannut ajan Linan epämääräisten oireiden vuoksi. Olin jo jonkin aikaa miettinyt Linan viemistä eläinlääkäriin, kun tuntui, ettei kaikki ole kunnossa. Paljon tuli kuitenkin laitettua helteiden sekä tulevan juoksun piikkiin ja vasta kun Lina alkoi köhiä, päätin varata ajan. Vielä ajomatkalla Hakametsään mietin, että olenkohan vain vainoharhainen... Toisaalta olin samalla päättänyt, että Lina tutkitaan niin hyvin, ettei mitään epäilyksen aihetta enää jäisi.

Hakametsässä selitin Linan oireet: köhiminen innostuessa, raskas hengitys lenkillä + erikoinen hengitystapa nukkuessa (verrattuna Javaan ja Neleen) ja ruokahaluttomuus (tämän epäilin olevan tulevan juoksun syytä). Eläinlääkäri kuunteli Linan sydäntä ja hengitystä, mutta ei huomannut niissä mitään poikkeavaa. Tämän jälkeen otettiin verikoe ja Lina pääsi keuhkojen röntgenkuvaukseen.


Röntgenkuvat katsottuaan eläinlääkäri lausui sanat, joita ei haluaisi kuulla: "minulla on valitettavasti huonoja uutisia". Kuulin nämä sanat jo kolmannen kerran, kahdesti ne on lausuttu Javan kohdalla ja nyt ensimmäistä kertaa Linan kohdalla. Röntgenkuvista eläinlääkäri näytti miten Linalla oli rintaontelossa runsaasti nestettä, joka mm. peitti sydämen niin, että sitä oli vaikea hahmottaa kuvasta. Tämä neste painoi keuhkoja, josta johtui yskä ja hengitysvaikeudet. Veriarvot ja tulehdusarvot olivat kaikki kunnossa. Syytä nesteen kertymiseen ei vielä löytynyt, mutta vaihtoehdoiksi eläinlääkäri mainitsi perinnöllisen vian, kasvaimen tai piilevän sydänvian.

Lina sai nesteenpoistolääkityksen korkealla annostuksella ja antibioottikuurin. Lisäksi pitäisi ottaa rauhallisesti ja levätä, tehdä vain pieniä lenkkejä. Ensimmäinen tavoite olisi saada neste pois, jotta tutkiminen onnistuisi paremmin. Kontrolliaika saatiin tiistaiksi ja jos nesteen määrä olisi vähentynyt ja Lina pirteä, voitaisiin Linalle varata aika ultraan. Muussa tapauksessa minun pitäisi miettiä Linan viemistä Yliopistolliseen eläinsairaalaan.

Tiistaina Linalta kuunneltiin ensimmäisenä sydän, josta ei taaskaan kuulunut mitään poikkeavaa. Sen jälkeen suunnattiin suoraan keuhkoröntgeniin. Nyt neste oli eläinlääkärin mukaan selvästi vähentynyt, mutta ei kuitenkaan täysin vielä poissa. Uutena vaihtoehtona mukaan tuli palleatyrä, tosin röntgenkuvassa pallean linja näytti ehjältä. Koska tilanne oli mennyt parempaan suuntaan, Linalle varattiin ensi maanantaiksi aika ultraan, jonka tekee Hakametsän sydänspesialisti. Siihen asti mennään samalla annostuksella antibioottia ja nesteenpoistolääkettä ja vältetään pitkiä lenkkejä.


Olen sattumalta viime aikoina miettinyt koirien vakuutuksien mielekkyyttä, mutta nyt ainakin Linan vakuutus osoittautui tarpeelliseksi ja Tapiola korvasikin kiltisti osuutensa molemmista eläinlääkärikäynneistä. Toisaalta olen tyytyväinen, että Linan omituisille oireille löytyi selitys, mutta toisaalta myös pelottaa mitä tässä kaikessa on taustalla.