keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Kohti syksyä

Syyskuu on aivan kohta täällä ja oikeastaan jo elokuun alusta syksyn merkit ovat tuntuneet ilmassa. Monessa blogissa on tehty katsaus menneeseen kesään, joten seuraavaksi viimeiset kesäfiilistelyt täälläkin.

Kesä alkoi varsin kivasti, kun Java yllätti ohjaajansa saamalla ykköstuloksen tokokokeesta aivan käsittämättömällä pistemäärällä. On vieläkin vaikea ymmärtää miten Java voi yltää niin huikeaan suoritukseen, kun ottaa huomioon miten suuria vaikeuksia meillä on aiemmissa kokeissa ollut. Toisaalta jälleen sai huomata miten iso vaikutus sillä on, kun pystyy luottamaan koiransa osaamiseen. Kokeen jälkeen tokoilu on ollut pitkälti tauolla, mutta uusi koe häämöttää jo vajaan kuukauden päässä.


Agilityn osalta jätettiin tänä vuonna Tuorlan juhannuskisat välistä, mutta muuten kesän ohjelmasta ei puuttunut agia. Käytiin ohjatuissa treeneissä, omitoimitreeneissä, epiksissä ja Nele kokeili onneaan myös virallisissa kisoissa. Kisaaminen huipentui heinäkuun alussa Nelen ensimmäiseen nollaan hyppyradalta. Heti perään tehtiin myös meidän huonoin kisatulos ikinä Lappeenrannan Agirodussa. Agirotuun tiivistyi tämän kesän matkailu, mutta onneksi reissu oli pääosin loistava ja lämpöäkin yhtä paljon kuin ulkomailla. :)

Heinäkuu päättyi Nelen osalta ensimmäistä kertaa kiinanharjakoirien omaan epäviralliseen näyttelyyn ja olimme pitkästä aikaa pyörähtämässä kehässä, josta sai kirjallisen arvostelun (muun kuin mätsärien "kiva koira"-tyyppisen). Nele esiintyi hienosti pitkässä turkissaan ja vaikka arvostelu ei ihan niin hyvä ollutkaan, olen tyytyväinen, että lähdimme mukaan. Seuraavana päivänä leikkasin Nelen turkin lyhyeksi ja nyt onkin ollut melkoista totuttelua Nelen uuteen ulkonäköön...


Menneen kesän suurin juttu oli kuitenkin lauman kasvaminen Linalla ja heinäkuun puolivälistä asti onkin elätty pentuarkea. Monet ovat kysyneet oliko Lina suunniteltu juttu ja miksi hankin kolmannen koiran. Linan tulo oli suunniteltu, mutta en tällä kertaa odottanut niin pitkään ja puhunut asiasta niin paljon kuin Neleä etsiessä. Koska tiesin, että kesällä en ainakaan olisi kokoaikaisesti töissä, oli erinomainen aika ottaa pentu. Nyt en enää selaillut kaikkia mahdollisia tulossa olevia pentueita, vaan katselin rotufoorumin kautta millaisia pentueita syntyi ja jos pentue vaikutti potentiaaliselta, kyselin asiasta tarkemmin. Linan tuloa edelsi siis kyllä tiedon etsintä ja suunnittelu, mutta paljon nopeammalla tahdilla kuin Nelen kanssa (mutta ei sentään niin nopeasti kuin Javan, jonka ottamista mietin peräti tunnin).


Ja miksi kolmas koira? Kolmatta koiraa ei alun perin koskaan pitänyt tulla, vaan Javan ja Nelen piti riittää. Mutta sitten tuli Nelen alapurenta ja kaikki Javan terveysongelmat. Näyttelyinnostukseni on pysynyt koko ajan, mutta totuus on, ettei Nelen kanssa kerta kaikkiaan voi mennä näyttelyihin, paitsi jos haluaa tuhlata rahojaan hylättyyn. Javan polviongelmat jättivät minulle hetkeksi vain yhden agilitykoiran ja vaikka Java onkin nyt ok, on kylmä totuus tässäkin se, ettei Java ole enää yhtä kuin terve koira ja agilityn saattaa joutua lopettamaan ennen aikojaan. Ja Javan silmäongelmien myötä on joutunut tilanteeseen, jossa oikeasti joutuu pelkäämään jokaista tulevaa silmätarkkia, sillä koskaan ei tiedä tuleeko huonoja uutisia... Ei ole salaisuus, että Linan tulon takana ei ollut vain kiva ajatus uudesta koirasta, vaan myös toiveita, että Linasta tulisi se kaipaamani näyttelykoira ja uusi agilitylupaus. Toki vasta aika näyttää miten tällä kertaa käy, mutta tässä ne perustelut kolmannelle.


Kesäkuukaudet päättyvät sopivasti Linan tehosterokotukseen (tosin vasta syyskuun 5.päivä, mutta ei se niin tarkkaa ole) ja sen jälkeen päästäänkin jo osallistumaan erilaisiin koiratapahtumiin. Jos kalenteri oli aiemmin vähän liian usein täynnä koirajuttuja, niin nyt sinne ei kohta muuta mahdukaan, kun jokaiselle koiralle on suunnitteilla erilaisia harrastuksia loppuvuodeksi.

sunnuntaina, elokuuta 28, 2011

Agilityradoilla

Torstaina suuntasin koirien kanssa agilitykisoihin Tallille. Kyseessä oli oman seuran kisat ykkösille ja olin ilmoittanut Nelen kahdelle agilityradalle. Vaikka ennen kisoja tulikin vitsailtua tuplanollista, tavoitteena oli tosiasiassa onnistuminen kepeillä ja keinulla.

Miniykkösiä oli paikalla lähemmäs 30 ja Nelen kanssa lähdin vasta viimeisten joukossa. Molemmat radat olivat profiililtaan kivoja ja keinu oli kummallakin radalla heti kolmantena esteenä! Tuplanollien sijaan näistä kisoista tuli tuplahylätyt, mutta erittäin hyvät sellaiset.

Ensimmäisellä radalla Nele luultavammin hämääntyi hieman tuomarista ja meni keinun ohi. Toisella yrityksellä meni keinun reippaasti, mutta heti seuraavalta esteeltä, renkaalta, tuli hylätty, kun Nele hyppäsi sivusta enkä sitten ehtinyt korjailla, kun jo mentiin putkeen. Kepit Nele aloitti hienosti, mutta keppien takana ollut A ehkä häiritsi ja Nele lopetti pujoittelun liian aikaisin. Onneksi en lähtenyt korjaamaan pelkkää loppua vaan otin koko kepit alusta ja tällä kertaa ne menivät hienosti alusta loppuun asti. Radan loppupuolella takaaleikkasin puomilla, jotta viimeisillä hypyillä ei tarvitsisi takaaleikata tms., mutta Nele juoksi puomin niin nopeasti, että olin takaaleikkauksen takia auttamatta myöhässä ja jouduin joka tapauksessa takaaleikkaamaan toiseksi viimeisellä hypyllä.



Toisella radalla oli peräkkäin keinu ja kepit, molemmat meidän suosikkiesteet. :) Keinulla Nele hieman epäröi, mutta tuli kuitenkin keinun ja kepit menivät kerrasta oikein. Tehtiin hienoa nollarataa, kunnes radan loppupuolella Nele valitsi hypyn sijaan putken ja siitä hylätty. Viimeiset hypytkään eivät ihan sujuneet vaan yksi jäi välistä, tosin mitään merkitystä sillä ei sinänsä ollut. Heti radan jälkeen kaverilta tuli kommenttia, että olin kyllä osoittanut hypyn suuntaan, mutta rintamasuuntani oli kohti putkea ja Nelehän teki kuten ohjaaja näytti. Valitettavasti tästä radasta ei ole videota, kun kamerasta loppui akku.

Kisoista jäi tosi hyvä fiilis ja totuushan on, että Nele osaa, mutta ohjaaja ei osaa luottaa Nelen osaamiseen. Näiden kisojen pohjalta voisi listata seuraavaa:

- harjoittele rengasta erilaisissa tilanteissa (ekalla radalla suora putki renkaan takana saattoi hyvinkin hämätä, sillä monet koirat hyppäsivät renkaan sivusta) ja varmista rengas kisoissa oli sitten tuttu rengas tai ei
- Nele menee halutessaan lujaa ja tämä pitää ottaa huomioon ohjauksissa
- lisää keinutreeniä
- tarkkuutta ohjaukseen (yhä vieläkin pitää ohjata eikä olettaa)

Loppuvuodelle voisi olla vielä tiedossa muutama agilityrata, jos vain keinun kanssa ei tule mitään ongelmia.

lauantaina, elokuuta 20, 2011

Näyttelytreeneissä

Torstaina Lina pääsi ensimmäistä kertaa Tappien järjestämiin näyttelytreeneihin. Ainakin vielä meillä on hyvä syy käydä näissä treeneissä ja toivottavasti tilanne pysyykin tällä kertaa tällaisena. Pöydällä Lina söi innokkaasti nameja ja suostui näyttämään hampaansa, tosin tätä täytyy kyllä harjoitella lisää. Mittatikku oli ennestään tuttu ja nyt mittaustulokseksi saatiin 23cm. Ympyrää ei vielä tehty muiden mukana, mutta edestakaisin käveltiin: Lina tuijotti kuuliaisesti koko ajan minua, joka olisi tokossa oikein hyvä, mutta näyttelyissä ei.

Hieman epämääräinen asento ja häntäkin piti etsiä jalkojen välistä

Siellä ne naskalihampaat on

Tiedossa vaateongelmia: mustan koiran kanssa ei laiteta mustia housuja


Säkäkorkeuden mittaaminen

Kontaktiharjoitusten tulos

Tällä viikolla Linalle tuli täyteen 13-viikkoa ja vaa'alla käynti kertoi, että painoa olisi jo 2,8kg. Välillä kyllä epäilen ovatko vaakani lukemat ihan oikeassa.

tiistaina, elokuuta 16, 2011

Kaikenlaista agilitya

Viime torstaina suuntasin kaikkien kolmen koiran kanssa Sastamalaan viimeiseen M&M Cupin osakilpailuun. Cup-pisteiden kerääminen ei ollut mielessä, kun ensimmäisestä osakilpailusta Java ja Nele saivat molemmat hylätyt ja kahdessa seuraavassa ei käyty ollenkaan. Ilmoitin koirat (Linaa lukuun ottamatta tietysti) huvin ja urheilun vuoksi mölliradalle ja Nelen myös kisaaviin.

Möllirata oli mukavan helppo ja molemmat koirat selvittivät sen ilman virheitä. Java oli Neleä lähes neljä sekuntia nopeampi, tosin Nelelle tuli pari ylimääräistä mutkaa radalla. Kisaavien rata oli kuitenkin syy miksi ajoimme Sastamalaan ja olipa onni, kun radalle kannettiin sekä kepit että keinu. Olin etukäteen päättänyt palkita Nelen molempien jälkeen, mutta saatiin hylätty jo paljon aiemmin radalla muurin ohituksesta. Kepit Nele meni vauhdikkaasti ja kerralla oikein. Sama tapahtui keinulla, joka on aivan mahtavan hieno juttu, kun kyseessä oli kuitenkin kisatilanne ja vieras keinu.

Kisavideo on laadultaan huono, mutta minkäs teet, kun uudet kamerat hajoavat heti ja ikivanha digipokkari vuodelta 2004 on ainut videointiväline, joka toimii:



Keinukokeilut eivät päättyneet tähän vaan perjantaina vuorossa oli Pirkkalan Piskien keinu. Oli vuoroni vetää teemakoulutus Tapeille, joten samalla Nele pääsi kätevästi mukaan harjoittelemaan. Ensin mentiin koko rata ja keinu meni samaan tapaan kuin Sastamalassa. Pelkkää keinua otettaessa Nele hyppäsi kolme kertaa sivusta, mutta kun nameja ei tällaisesta saanut niin tuli koko keinun ja omatoimisesti koko ajan pyrki keinulle.

Lina oli mukana sekä Sastamalassa ja Pirkkalassa harjoittelemassa kevythäkissä olemista (sujuu jo aika hyvin) ja totutteli samalla muiden koirien haukkumiseen sekä muuhun hälinään. Lauantaina Lina oli ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa kisaturistina, kun menimme katsomaan Takujen kisoja Hervantaan. Aluksi Linaa ihan pikkuisen jännitti, mutta nopeasti tottui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti ihmisiä ja koiria. Kisoja katsellessa Lina nukkui päiväunet, kaivoi kentälle kuopan, varasti pentukaveri Naavan herkut ja hurmasi buffetin myyjät sekä ohikulkijat. Olen oikein tyytyväinen Linan reippauteen ja siihen, että osasi myös rauhoittua nukkumaan.

Agilitypainotteinen viikko huipentui Tappien järjestämään Anne Huittisen koulutukseen SDP:llä. Osallistuin koulutukseen sekä Nelen (möllit-ykköset) että Javan (kakkoset-kolmoset) kanssa. Koulutus oli oikein hyvä ja radalla tuli kokeiltua ohjaustekniikoita, jotka usein unohtuvat, kun aina päätyy niihin perinteisiin valsseihin. Muutamia huomioita:

Nele
- pitää kannustaa enemmän + opettaa leikkimään
- kepeillä namiboksin pitää olla tosi huippujuttu + kep-käskyn voisi vielä pitää mukana suorituksen aikana
- muista odottaa koiraa putkesta
- ohjauskuviot sen mukaan, että pysyy hieman Nelen edessä tai vieressä (esim. takaaleikkaus hidastaa)
- harjoittelun lopettaminen ajoissa niin, että koiralla hyvä fiilis

Java
- hakee hyvin esteet
- tehtiin jaakotus, poispäinkäännös, persjättö, sylkkäri/valssi ja puolivalssi
- Java osasi, ohjaaja ei ihan aina :)

Eilen kävin ohjatuissa treeneissä kokeilemassa Nelen kanssa lelupalkkausta ja kep-käskyä kepeillä. Ja tietenkin tehtiin keinua. Kepit meni suorastaan erinomaisesti molemmilta puolilta eikä keinunkaan kanssa ollut mitään ongelmaa (nyt sitten vain luotan Neleen, että osaa ne myös kisoissa). Leluna käytin minkkilelua ja ihan kivasti se toimi, kun ensin vähän houkutteli, sitten lähti radalle lelu kädessä ja lopuksi antoi Nelen ravistella lelua. Nele vain ei jaksa tämäntyyppistä palkitsemista kovin pitkään, kun saalisvietti ei ole niin vahva.

Lina teki eilen ensimmäistä kertaa putkea ja se meni todella hienosti. Juurikaan ei tarvinut houkutella, kun Lina jo ampaisi putkeen turhia epäröimättä.

torstaina, elokuuta 11, 2011

Kolme kuukautta

Tiistaina Linalle tuli täyteen kolme kuukautta eli 12 viikkoa. Sen kunniaksi suunnattiin heti aamusta Hakametsään eläinlääkäriin ensimmäiselle rokotukselle. Ennen rokotusta käytin Linan vaa'alla ja tuloksena oli 2,5kg. Lina seisoi eläinlääkärin pöydällä pääasiassa nätisti ja antoi katsoa hampaat. Rokotusta Lina tuskin edes huomasi, kun söi niin innokkaasti nameja. Myös Java pääsi taas tutkittavaksi, kun samalla käynnillä tehtiin silmänpaineiden kontrolli. Molemmissa silmissä paineet olivat ok, joten nyt vain jatketaan yhdellä tipalla päivässä oikeaan silmään ja jos mitään huolestuttavaa ei tule, niin mennään silmätarkistukseen loppu/alkuvuodesta.

Keskiviikkona oli pentutreffien aika! Tällä kertaa tavattiin samanrotuinen Nana, joka on Linaa kuukauden vanhempi.



Nana ei oikein lämmennyt Linan leikkikutsuille ja pääasiassa pennut menivät omia reittejään. Olen ehkä jopa vähän yllättynyt miten rohkeasti Lina haki Nanaa leikkimään. Ehkäpä pentutreffeillä ja vanhempien koirien kanssa leikkimisellä on ollut vaikutusta. Luultavasti Nanaa tavataan uudestaankin, olisi ainakin mukava katsoa tulevatko pennut paremmin toimeen ja olisihan se kiva, jos Linalla olisi samanrotuinen pentukaveri.

Noin muuten 12-viikkoinen Lina on elänyt aika vapaata pienen pennun elämää. Ollaan jatkettu luoksetulon harjoittelua ja irroittamista. Hoitotoimenpiteitä Lina haluaa vieläkin vastustaa, tosin pesu ja kuivaus menevät jo paljon paremmin kuin aiemmin. Harjaa ja kampaa sekä erityisesti trimmeriä sen sijaan pitää purra ja jos niihin ei osu, niin omistajan käsiä. Paljon ollaan oltu metsässä, kävelty lähipuistossa ja harjoiteltu ohittamista. Tällä kertaa yritän panostaa siihen, että Lina oppisi ohittamaan muut koirat. Nyt Lina ei juurikaan pyri ohikulkevien ihmisten, koirien, pyöräilijöiden, yms. perään ja toivottavasti saisin tämän pysymäänkin näin.

Sisko ja sen veli

Viime sunnuntaina tavattiin pitkästä aikaa Nelen Domi-veli. Hetken sisarukset haistelivat toisiaan ja sitten jo lähtivätkin leikkimään nurmikentälle.



lauantaina, elokuuta 06, 2011

Leikkiä ja lenkkiä

Eilen tapasimme Jukka-kääpiövillakoiran, jota nähtiin viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Nyt kun molemmat pennut ovat kasvaneet ja Lina reipastunut (viime tapaamisen aikoihin Lina oli vasta muutama päivä sitten saapunut uuteen kotiin), leikittiin jo paljon pidempään kuin viimeksi. Pennut ovat yhä hyvin samankokoisia keskenään.


Epätarkka kuva, mutta kertonee jotain meidän pennuista :)



Tänään vuorossa oli pitkähkö metsälenkki Kaupissa ja Lina tapasi ensimmäistä kertaa Hilan. Lina juoksenteli koko lenkin vapaana ilman hihnaa eikä näyttänyt väsymisen merkkejä kuin vasta loppulenkistä, jolloin pääsi matkustamaan sylissä. Käväisimme lenkin aikana myös rannalla ja Java pääsi uimaan.

Kaikki metsälenkin kuvat: Tytti Käyhkö


Nele otti lenkistä kaiken irti, kun ei tarvinut jatkuvasti nyppiä roskia turkista

Kaikki koirat samassa kuvassa

Jos antaa namin yhdelle, niin muutkin haluaa

Javan lyhyt turkki on kuin tehty uintia varten

Linaa vesi epäilytti, parempi siis pysyä kauempana

perjantaina, elokuuta 05, 2011

Ellaa tapaamassa

Keskiviikkona oli jälleen aika pakata kaikki koirat autoon ja suunnistaa Sastamalan kautta Kankaanpäähän. Lina alkaa selvästi jo tottua autoon, aluksi saattaa pikkuisen vikistä, mutta hyvin pian nukahtaa.

Sastamalassa poikkesimme tapaamassa Ella-koikkeria. Olin saanut kutsun tulla juhlistamaan Ellan synttäreitä kesämökille, joka oli aivan ihana. Nele ja Lina saivat olla vapaana, mutta Javan oli tyytyminen hihnaan. Ella ja Nele ottivat vapaudesta kaiken irti juoksemalla pitkin mökin pihaa.

Nele vauhdissa


Ihastuttava Ella-koikkeri, joka osasi olla nätisti myös Linan kanssa

Nele ja Lina innostuivat leikkimään, vaikkei siltä ehkä näytäkään

Mökiltä ajeltiin mutkateitä pitkin Kankaanpäähän, jossa oltiin torstai-iltaan asti ja tietenkin tuli käytyä Linan kanssa taas toripäivillä tapaamassa mukavia ihmisiä. Yhtäkään pissaa ei tällä reissulla tullut sisälle, on se oma piha vain niin kätevä!

Tiistaina Linalle tuli 11 viikkoa täyteen ja sehän tarkoittaa, että ensi viikolla on eka rokotus ja tällä viikolla piti antaa matokuuri. Vaa'allakin käytiin tuloksena 2,4kg.

maanantaina, elokuuta 01, 2011

Turkittomia

Clubbarin jälkeen ajoin kotiin Lidlin kautta, josta mukaan tarttui tällainen:


Kyseessä on eläimille tarkoitettu trimmauskone, jonka mukana tuli neljä leikkuukampaa (3, 6, 9 ja 13 mm). Hinta ei päätä huimannut, sillä trimmeri maksoi vain 15 euroa.

Ensimmäisenä trimmattavaksi pääsi Java. Asiaa sen erityisemmin miettimättä valitsin 6 mm leikkuukamman, jolla turkista tuli vähän liiankin lyhyt. Tällä hetkellä turkki taitaa olla kauttaaltaan lyhyempi kuin koskaan aiemmin, joten laitetaan kuvaan vertailun vuoksi mukaan myös Java täydessä turkissa:

Vasen kuva: Kirsi Pääkkönen

Java joutui lyhyelle turkille jo vuonna 2008 enkä varmaan enää koskaan anna Javan turkin kasvaa noin pitkäksi kuin ylläolevassa kuvassa (kuvattu Hakametsän mätsärissä 1.5.2008). Java ei pidä turkinhoidosta, turkin eri karvanlaadut (harjakoira ja perhoskoira) tekevät todella ikäviä takkuja ja yksinkertaisesti Java ei tarvitse pitkää turkkia mihinkään.

Olen jo aikaisemmin todennut, etten tule pitämään kuin yhtä puuteria kerrallaan näyttelyturkissa. Linan tulo taloon tarkoitti, että Nelen turkin oli aika lähteä. Nelen trimmasin ensin saksilla ja 13 mm leikkuukammalla sekä viimeistelin vielä 9 millisellä, joka jätti turkin hieman pidemmäksi kuin Javalla.

Vasen kuva: Tytti Käyhkö

Alun perin olin suunnitellut lyhentäväni Nelelle jonkinlaisen kesäturkin jo keväällä, mutta päätin pitää turkin vielä Clubbariin. Kyllähän se aikalailla kirpaisi leikata Nelen kaunis turkki kokonaan pois ja on jotenkin todella outoa, ettei Nelelle tarvitse enää laittaa ponnaria. Vajaan kolme vuotta tuli kuitenkin laitettua etutukkaa ponnarille ja nyt kaikki ponnarit sai laittaa kaappiin odottamaan Linan vuoroa. Nele on ollut hieman ihmeissään keventyneestä olostaan ja itselläkin kestää hetki tottua Nelen uuteen ulkonäköön.

Nyt Java ja Nele saavat syksyn ja talven ajan kasvattaa turkkejaan takaisin ja veikkaanpa, että ne ovat keväällä jo aika pitkät.