tiistaina, tammikuuta 21, 2014

Rintaontelon tyhjennys

Tänään kävin Linan kanssa jälleen Hakametsän Eläinlääkäriklinikalla. Lähes suoraan käveltiin keuhkoröntgeniin. Tällä kertaa kuvat näyttivät paremmalta kuin viimeksi ja nesteen määrä oli selvästi vähentynyt viikossa. Tämän on huomannut myös Linassa, joka on yskinyt vain vähän. Eläinlääkäri halusi katsoa Linaa myös ultralla, jossa neste näkyi mustana alueena rintaontelossa. Sain kaksi vaihtoehtoa: tehdään rintaontelon tyhjennys ja lasketaan nesteenpoistolääkitystä aiempaan annokseen tai jatketaan nostetulla nesteenpoistolääkityksellä. Kysyin eläinlääkäriltä kumpi vaihtoehto hänen mielestään olisi parempi. Ell mietti hetken ja sanoi, että miettisi asiaa koiran voinnin kannalta eli kummalla vaihtoehdolla Linan olisi parempi olla. Vastaus tähän oli helppo, joten Lina sai rauhoittavan lääkityksen ja jäi eläinlääkäriin toimenpiteeseen.

Linasta poistettiin nestettä noin 700-800 millilitraa, joka on aika paljon pieneen koiraan, vaikka määrä olikin vähentynyt. Kotiin lähti maailmasta hieman pihalla oleva Lina, joka on koko illan lähinnä nukkunut. Kipulääkitystä tai antibioottia ei saatu ja kaikki muut lääkitykset jatkuvat nyt entisillä annostuksillaan.

Eläinlääkärille totesin, etten halua Linalle kirurgisia operaatioita tai kortisonia. En ole myöskään valmis lähtemään siihen, että nesteenpoistolääkitystä vähitellen koko ajan nostetaan. Menneellä viikolla ja nostetulla nesteenpoistolla nimittäin huomasi jo miten paljon Lina taas joi ja pissasi. Lisäksi tuntui, että Linan täriseminen alkoi tehdä paluuta ja varmasti nostettu nesteenpoisto johtaisi ennemmin tai myöhemmin jälleen kehon kuivumiseen. Paljon Linan tulevaisuus on nyt kiinni siitä tehoaako Venoruton vai alkaako neste taas kertymään rintaonteloon. Kontrolliin mennään voinnin mukaan, mutta viimeistään puolentoista kuukauden kuluttua.

Nele vahtii pikkusiskon unta

maanantaina, tammikuuta 20, 2014

Agilitya ja pakkasta

Osallistuin eilen Nelen kanssa Tappien järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana oli Jukka Leppälä. Harmillisesti samalle päivälle osui 20 asteen pakkanen, joten koirien lämpimänä pitäminen oli jokseenkin hankalaa. Ulkoillessa Nelellä oli Pomppa päällä ja väliajat hallissa menivät BOT päällä. Hallissa oli onneksi lämmitys käynnissä, joten sisällä lämpötila oli siedettävä. Tällaisten päivien takia olen tyytyväinen, ettei meillä ole talvitreenejä...yhden kerran vielä kestää, mutta yhtään sen enempää ei innosta treenailla näin kylmällä.


Koulutuksessa ehdittiin hyvin käväistä radalla kolmeen kertaan. Tosin Nelelle tämä oli ehkä hieman liikaa, sillä alun jälkeen vauhti alkoi tasaisesti hiipua. Iloinen yllätys hallille saapuessa oli, että radalla oli mukana keinu ja taisipa olla vielä sellaista mallia, jota ei olla aikaisemmin tehty. Ensimmäinen keinusuoritus oli Neleltä hyvin epäröivä, varsinkin kun palkkaajana oli tuntematon ihminen. Tämän jälkeen saatiin jo vauhtia keinuun ja Nele olisi mennyt sinne myös omatoimisesti. Koulutuksessa tuli harjoiteltua avokulmasta kepeille vientiä, jota ollaan tehty aiemmin todella vähän (luultavasti ihan jo siitä syystä, että pujottelun suorittaminen ylipäänsä on ollut hankalaa). Alkuun epäilin, ettei Nele osaisi hakea pujottelua avokulmasta, mutta olin taas vaihteeksi väärässä. Koira osasi hienosti ja suurin ongelma oli se, että itse säädin kepeille lähetyksessä kaikkea ylimääräistä.


Noin muuten ei olla tehty juuri mitään muuta kuin hengattu sisätiloissa. Ulkona kaikki koirat palelevat, Nele vähiten ja Lina eniten. Vartin lenkki on aika maksimi, jolle olen voinut koirat viedä. Kaikilla on takit päällä, mutta kylmyys ottaa tassuihin. Tossuja ei ole (lahjoitin pois kaikki vanhat ja epäsopivat), mutta harkitsen, josko jaksaisin kaverilta joskus saadulla ohjeella tehdä uudet. Tänään yritin kuvailla koiria hetken aikaa pihassa, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään, kun koirat suuntasivat parin pihakierroksen jälkeen suoraan oven eteen odottamaan.





Jonotusta lämpimään

keskiviikkona, tammikuuta 15, 2014

(Sydän)kontrolli V

Toissapäivänä eli maanantaina oli jälleen aika suunnata kohti Hakametsän eläinklinikkaa. Joulusta asti Linan yskiminen on päivä päivältä lisääntynyt ja tuntuu, että pikkukoiran vauhti on hidastunut samaa tahtia. Joka tapauksessa meillä olisi ollut kontrolli tammikuun puolivälissä ja hyvän alun jälkeen elättelin toiveita, että vihdoinkin saisi parempia uutisia. Mutta valitettavasti yskä tulikin takaisin...

Eläinlääkäri aloitti kuuntelemalla Linan hengitystä sekä sydäntä ja totesi, että hengitys on taas pinnallisempaa. Tästä siirryttiin keuhkoröntgeniin, jonka kuvat olivat masentavaa katsottavaa:

"Nestettä on taas selkeästi tullut takaisin rintaonteloon. Tilanne on sama kuin marraskuussa, ellei jopa hieman huonompi."

Linan oireiden perusteella osasin toki odottaa, että nestettä olisi rintaontelossa, mutta se, että kaikki poistettu neste (marraskuun lopussa) on palautunut reilussa kuukaudessa, on huolestuttavaa. Kuitenkin Linalle määrättyä erityislupalääkettä, Venorutonia, pitäisi syödä vähintään kaksi kuukautta ennen kuin on järkevää ottaa kantaa siihen auttaako lääke vai ei. Eläinlääkäri ehdottikin, että nostetaan nyt Linan nesteenpoistolääkitystä ja tehdään tarvittaessa viikon päästä vielä kerran rintaontelon tyhjennys, jotta Venorutonilla olisi parhaat mahdolliset edellytykset vaikuttaa imusuonistoon.

Jos Linan nykyinen lääkitys ei tehoa, on vaihtoehtoja enää kovin vähän. Eläinlääkäri ehdotti, että voisi kysyä Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta mahdollisista kirurgisista menetelmistä, mutta ymmärtääkseni niiden ennuste on huono enkä halua muutenkaan viedä Linaa sellaiseen. Lisäksi yksi vaihtoehto olisi kortisoni, mutta sen sivuvaikutukset voivat olla todella ikävät (hyvin tyypillinen on lisääntynyt juominen ja Lina juo jo nyt nesteenpoiston takia). Näillä näkymin en ole valmis testaamaan kortisonia, vaan katson vielä miten tämän nykyisen lääkityksen kanssa käy. On pakko olla realisti, sillä yksinkertaisesti minulla ei ole määrättömästi rahaa enkä toisaalta halua syöttää Linalle päivittäin useita lääkkeitä vain väistämättömän pitkittämiseksi. Kovasti näyttääkin siltä, että tuleva kevät tuo mukanaan jonkun ratkaisun tähän Linan tilanteeseen.

Jotta kaikki ei olisi niin masentavaa, kertoi eläinlääkäri eräästä kissasta, jolla oli todettu vastaavanlainen sairaus kuin Linalla. Tällä kissalla vuoto rintaonteloon oli vähitellen loppunut, lääkitykset purettu ja kissa ollut nyt noin neljä kuukautta ilman lääkkeitä. Eli oikein hyvällä tuurilla lääkitys saattaisi auttaa Linaakin ja ell oli jopa sitä mieltä, että jos imunesteen vuotaminen saataisiin loppumaan, voisi Linan sydän parantua. Eläinlääkärin mukaan näyttää nimittäin hyvin vahvasti siltä, että idiopaattinen kylothorax olisi vaivannut Linaa jo pitkään (rokotuksilla syyskuussa 2012 epäilin jo sydämessä olevan vaivaa, mutta mitään ei havaittu - voisiko olla, että imusuonisto on jo tässä vaiheessa tihkunut rintaontelooon, mutta tilanne paheni kunnolla vasta kesällä 2013?) ja näin ollen aiheuttanut ongelmat sydämen kanssa.

Mutta yhtä kaikki, nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta. Seuraava Linan eläinlääkäriaika on tiistaina, jolloin otetaan ainakin uudet keuhkokuvat. Niiden perusteella tehdään päätös nesteen poistamisesta kevyessä nukutuksessa.

lauantaina, tammikuuta 11, 2014

Nolla, mutta ei LUVA

Tarkoitus oli pitää pidempää kisataukoa agilitysta enkä ollut selannut kisakalenteria, kun kaveri ennen loppiaista vihjasi tämän viikonlopun TamSKin kisoista Lempäälässä. Hetken mietittyäni tajusin myös vapaapäivieni osuvan samaan viikonloppuun, joten pakkohan tällainen tilaisuus oli käyttää hyväksi! Viime vuoden hylätyistä viisastuneena ilmoitin Nelen vain hyppyradalle.

Kakkosten hyppyrata oli aikataulutettu alkamaan klo 17.15. Ihan mukavaa, että sai aamulla nukkua pitkään, mutta muuten tämä päivä meni odotteluksi ja kellon tuijottamiseksi yhden kisaradan takia... Minikakkosten hyppärille osallistui vain kuusi koirakkoa ja Nelen kanssa lähdin radalle kolmantena. Tällä radalla putkijarrun osaamisesta olisi ollut hyötyä, sillä pariin otteeseen piti kääntyä tiukasti heti putken jälkeen.

Radalla tuntui, että liikuttiin kovin hitaasti. Nele pääsisi paljon lujempaakin ja itse varmistelin turhan paljon. Harmi, ettei kukaan videoinut rataa. Virheitä ei tullut (pujottelukin meni tosi hienosti), mutta ihanneaikaan pääsemisestä en ollut ollenkaan varma. Tuloksissa olikin iloinen yllätys, kun saatiin pitkästä aikaa puhdas nolla ja ihanneaika alittui 0,15 sekunnilla. Nelen lopullinen sijoitus oli 3/6, joten päästiin palkinnoille (omistajalle lahjakortti, Nelelle herkkuja ja Javalle uusi lelu). Vähäisestä osallistujamäärästä johtuen jaossa oli vain kaksi LUVAA, joten meille ei riittänyt nousunollaa. Ja ihan hyvä niin, kun nyt voimme jatkaa kisaamista hyppyradoilla ja olisihan ollut melkoista, jos Nelen tämän vuoden agilitytavoite olisi täyttynyt heti kisakauden alussa.

Oikeastaan tätä tulosta voisi kutsua motivaationollaksi, koska viime vuoden jatkuvien hylättyjen jälkeen tuntui, ettei koko kisaamisessa kohta enää ole mitään järkeä. Nyt on taas parempi fiilis ja uskoa siihen, että muutetaan vielä jossain vaiheessa tavallinen nolla LUVAksi.

maanantaina, tammikuuta 06, 2014

Suunnitelmia vuodelle 2014

Vuosi 2014 ei valitettavasti ole alkanut erityisen hyvin. Itse olen parhaillaan sairaslomalla (juurihan sitä oli puolitoista kuukautta sitten kipeänä!) ja Lina on viime päivinä yskinyt taas enemmän. Täytyy heti huomenna soitella uutta kontrolliaikaa Hakametsään.

Vuodenvaihteessa käytiin ensin päiväseltään hieman kätköilemässä Atalassa Halimasjärven ympäristössä ja illaksi suunnattiin naapuriin. Mukana olivat Nele ja Lina, jotka naapurissa maastoutuivat sohvalle viereeni ja pitkälti vain lepäsivät. Raketit eivät onneksi hämmentäneet koiria. Java palasi kotiin uudenvuodenpäivänä ja nyt koko lauma on taas samassa paikassa.

Perinteisesti olen tässä vaiheessa asettanut enemmän tai vähemmän tavoitteita alkavalle vuodelle enkä ajatellut poiketa tavoistani, vaikka joskus tuntuu, että kaikki luvattu unohtuu vähintään viikon päästä. Itse aloittelen tämän(kin) vuoden jälleen työnhaulla, sillä nykyisessä paikassa töitä on vielä kuukauden verran ja sitten pitäisi olla jo uudet kuviot. Todennäköisesti jonkin aikaa menee työttömänä, mutta tavoitteena olisi kuitenkin suhteellisen pian löytää uusi työpaikka ja pätkätöiden sijasta pidempi työsopimus. Lisäksi jonkinlainen elämäntapamuutos on ajankohtainen, koska sitä on huolestuttavasti tullut palattua takaisin vanhoihin tapoihin.

Koirien, erityisesti Linan kohdalla, on yksi toive ja tavoite ylitse muiden: terveys. Olen kiitollinen, jos saan pitää jokaisen koirani luonani tämän vuoden. Pahinta on, että tämän toiveen toteutuminen on niin kovin epävarmaa, koska mitä vain voi sattua. Pitäisi muistaa koirien tavoin elää hetkessä, koska yhteisen ajan pituutta ei voi kukaan ennustaa.

Java

Java täyttää keväällä kahdeksan, joten näyttelyiden mittapuulla Java on veteraani-ikäinen. Vielä ei ole täyden eläkelöitymisen aika, mutta ikänsä ja terveytensä takia täytyy Javan jaksamista seurata eikä kuormittaa pientä koiraa liikaa.

- Agilityssa kevyttä treenailua (omatoiminen ja yksittäiset koulutukset) ja ehkä kisoihin silloin tällöin. Kuitenkin vain keväästä syksyyn, talvella ei harjoitella. Kesällä taas Agirotuun, tavoitteena avoin SM ja joukkuekisa.

- En vieläkään ole valmis luovuttamaan tokon suhteen, joten laitetaan reippaasti tällekin vuodelle tavoitteeksi se viimeinen ALOn ykköstulos. Kokeeseen osallistuminen olisi mahdollista viimeistään syksyllä, joten sitä ennen pitäisi muistella mitä toko olikaan. Yritetään aktiivisesti osallistua Tappien tokotreeneihin.

- MEJÄillään! Yritetään aktiivisesti osallistua Tappien MEJÄ-treeneihin.

Nele

- Agilityssa unohdetaan kolmoset. Tavoitteena tälle vuodelle on LUVA-nolla kakkosten hyppyradalta ja keinun onnistuminen kisatilanteessa. Keinun suorittaminen pitää saada kisoissa yhtä rennoksi kuin treeneissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lähdetään hakemaan varmuutta epiksistä. Kesäkaudeksi saadaan toivon mukaan säännöllinen treeniryhmä Tappien kautta, jonka lisäksi harjoitellaan omatoimisesti ja osallistutaan yksittäisiin koulutuksiin. Kesällä taas Agirotuun, tavoitteena avoin SM ja joukkuekisa.

- Nelellä on paha tapa sännätä toisia koiria kohti, joka on ikävää varsinkin silloin, kun ollaan metsälenkillä ja koirat ovat vapaana. Tavoitteena on opetella tästä eroon käyttäen vastaehdollistumista eli toisin sanoen opettaa Nele reagoimaan uudella tavalla vieraisiin koiriin. Ei todellakaan mikään helppo homma, mutta helpottaisi arkielämää merkittävästi.

- MEJÄillään! Yritetään aktiivisesti osallistua Tappien MEJÄ-treeneihin, mutta kuitenkin niin, että Java on etusijalla tässä lajissa.

Lina

Lina on täysin eläkkeellä, joten kaikki mitä Linan kanssa tehdään, tapahtuu täysin Linan jaksamisen ehdoilla.

- Kevyttä aktivointia, kuten pienten temppujen opettelua.

- Yritän saada myös Linan kiinnostumaan MEJÄstä, mutta vain kevennettynä versiona.

Kaikki koirat

- Käydään fysioterapiassa tai koirahierojalla, mieluiten ainakin pari kertaa vuoden sisällä (vain Java ja Nele).

- Lina jatkaa erityisruokavaliollaan, mutta muiden koirien osalta yritän yhä pyrkiä parempaan ruokintaan kuin pelkät nappulat tai raakaruokinta.

- En ymmärrä miksi naksutin pölyttyy kaapissa, vaikka koirien mielestä on huippukivaa opetella uusia juttuja ja toisaalta jo opittuja asioita pitäisi vahvistaa. Koirien kouluttaminen noin yleensä onkin sellainen asia, jossa voisin tsempata tänä vuonna kunnolla.


Ylipäänsä haluaisin palata niin sanotusti juurilleni näissä koiraharrasteissa. Enemmän rentoa ja hauskaa tekemistä koirien kanssa, kuten esimerkiksi yhteislenkkejä ja -treenejä kaverien seurassa. Yhdistyksen eli Tappien puolella puhaltavat uudet tuulet ja toivonkin, että saataisiin sitä kautta aiempaa enemmän mahdollisuuksia tehdä tänä vuonna kaikkea mukavaa.