sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Onnistuneet agitreenit

Perjantaina treenailtiin taas agilitya Pirkkalassa. Nele meni treenien ajaksi Bennyn ja Muusan seuraan naapuriin, joten olin matkassa kaksistaan Javan kanssa. Teimme 3 erilaista rataa, joista ensimmäinen oli suora juoksurata koirien lämmittelyyn (toki ne oli myös lenkitetty). Ohjaajat saivat omat lämmittelynsä ennen treenejä kantamalla kisaesteitä ulkona odottavaan peräkärryyn. Toinen rata näytti tältä:
Tein ohjausvirheen heti putken jälkeisissä hypyissä. En näyttänyt kiertoa tarpeeksi tarkkaan enkä vetänyt Javaa toisen esteen yli perässäni, vaan Java juoksi takaa esteen ohi. Pieni kertailu ja uudella yrityksellä onnistuttiin. A:n jälkeinen este meni heti hienosti ja renkaastakin Java tuli ongelmitta läpi.

Kolmas rata oli pitkälti samanlainen kuin toinen, mutta puomin sijaan mentiin pöydälle. Pöytä on yksi Javan suosikkeja, siellä on kiva hengailla ja syödä namia. Pöydän jälkeen tuli keinu ja hetken näytti, että Java juoksee siitä läpi. Jotenkin onnistuin huudahtamaan niin, että Java pysähtyi oikeaan kohtaan ja ehdin vielä ottamaan keinusta kiinni, ettei jää pomppimaan alastulossa. Keinua pitäisi harjoitella paljon, minkä vuoksi onkin harmi, että TamSKin keinut eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan treenit menivät oikein hyvin ja Java vielä näytti muille mallia kuinka leikitään. Meillä on nyt kotitehtävänä opettaa koira leikkimään ja Java taitaa sen puolen muuten hyvin, mutta joskus sen mielestä on kivempi mennä yksin "tappamaan" lelua kuin tuoda se takaisin minulle. Ulkotreenejä ajatellen meidän pitäisikin vielä harjoitella luopumista, ettei Java Eteläpuistossa tai missä ikinä treenit kesälläkin ovatkin, häipyisi kentän toiseen laitaan lelunsa kanssa.

Tänään käväisin katsomassa agilitykisoja, joiden takia perjantaina kannettiin kisaesteitä. Ykkösten rata oli melko suoraviivainen eikä ollenkaan mahdottoman oloinen. Oli ihan hyvä nähdä, ettei kaikilla kisailijoilla todellakaan tullut puhtaita ratoja ja kepeissä suurimmalla osalla tuli virheitä/menivät ne tosi hitaasti. Eli voisin itsekin uskaltaa Javan kanssa kisailemaan kesällä. Ensin täytyy vain palautella ulkona treenaamista mieleen (kesäkausi alkaa toukokuussa) ja hankkia samalla itselle jonkinlaiset kepit, joilla harjoitella.

--

Huomasin vasta eilen, että blogiini on tullut ilahduttava määrä kommentteja, kiitos niistä! Nyt olen laittanut Bloggerista päälle s-posti-ilmoituksen kommenteista, että huomaan ne heti.

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Javalle lyhyt turkki?

Viime viikolla tuntui, että alan saada turkinhoidosta tarpeekseni. Java ja Nele pestään kerran viikossa ja aikaa menee n. 2 tuntia/koira. Ei paljon, mutta viime viikollakin pesin ensin Nelen tiistaina ja keskiviikkona Javan enkä sitten juuri muuta niinä päivinä ehtinytkään. Töiden takia vapaa-aika on nykyään kortilla ja siksi harmitti viettää kaksi iltaa kylpyhuoneessa.

Tänä maanantaina laitoin pesuun vauhtia ja sain tehtyä molemmat koirat samana iltana. Aikaa meni n. 1,5 tuntia/koira. Ennen pesua kertailin vielä erään puuterin omistajan kirjoittamia hoito-ohjeita, joista olen ottanut vinkkejä (ostin mm. villakoirakamman, mikä on osoittautunut todella käteväksi). Ohjeiden perusteella tein pesun ja kuivauksen vähän erilailla kuin aiemmin ja lisäksi kaivelin esille kampausnesteen, jolla viimeistelin turkin. Nyt vain toivon, että molempien turkit pysyvät suht takuttomina viikonloppuun asti.

Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin varmistua se päätös, että heti kun ilmat lämpenevät, vedän Javan turkin lyhyeksi. Oikeastaan jo silloin, kun mietin Nelen hankkimista, olin päättänyt, että Javan turkki tulee pysymään lyhyenä, että jaksan hoitaa puuteria. Silloin tosin vielä luulin, että Nele tarvisi pitää koko ajan näyttelyturkissa. Agilityn ja tokon kannalta lyhyt turkki on ehdottomasti parempi kuin pitkä ja Java muutenkin vihaa pesuja, kun en totuttanut sitä pentuna niihin. Eli sen puoleen Java varmaan itse arvostaisi helpompaa elämää=lyhyttä turkkia. Itseäni vain vaivaa, kun kyseessä on kuitenkin turkkikoira ja nyt olen oman "laiskuuteni" takia ajamassa sen lyhyeksi. Meidän oli myös tarkoitus kiertää vähän mätsäreitä, mutta siitäkään ei taida tulla mitään, jos Javalla on kynitty turkki ja Nelen alapurennasta on varmasti jollakin "tuomarilla" mielipide.

lauantaina, helmikuuta 14, 2009

Agilitya Nokialla

Tänään kävimme agiliitämässä Nokialla OK-koirien hallissa. Olimme varanneet hallin tunniksi omalle porukalle ja mukana oli 9 ihmistä koirineen. Alun perin tarkoituksena oli koota samanlainen rata kuin TamSKin harjoituskisassa, mutta halli osoittautuikin oletettua pienemmäksi. Mentiin sitten tällaista rataa:
Menin radan Javan kanssa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla A:n sijainti aiheutti ongelmia. Koska halli oli niin pieni, myös esteiden välimatkat olivat melko pienet ja kuvasta poiketen A:lle tultiin (liian) tiukassa kulmassa. Java kyllä pääsi molemmilla kerroilla ylös, mutta vauhti hiipui melkein liikaa ennen huippua. Olisi pitänyt ohjata A huomattavasti kauempaa, jotta vauhti olisi saatu kohdilleen. Toisella kerralla Java myös hyppäsi liian aikaisin A:lta pois ja otimme sen uudestaan kunnolla. Loppuratakaan ei mennyt ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla menin viimeisen esteen väärästä suunnasta. Syynä ihan se, etten ollut sisäistänyt radan loppuosaa riittävän hyvin. Toisella kerralla Java hyppäsi toiseksi viimeisen esteen kaksi kertaa, kun jälleen sekoilin ohjauksen kanssa.

Suurin ongelma oli ehdottomasti Javan vaikeus irtautua minusta. Uusi paikka, uudet koirat ja ihmiset (jos vertaa treeniryhmäämme) olivat varmaan suurin syy. Toisaalta saattaa olla, että annoin käskyt taas aivan liian myöhään. Molemmat suorituksemme tuli nyt videoitua, joten niistä voin katsoa käskyjen antamista. Kuitenkin tuntui, että Java hakeutui jatkuvasti jalkani viereen, vaikka viikkotreeneissä irtautuminen on jo ollut ihan hyvällä mallilla.

Nelen kanssa en tietenkään ottanut rataa, vaan kokeilimme muutamaa pientä hyppyä, putkea ja keppejä. Putki oli aluksi Nelestä taas vähän pelottava ja tyttö hiipi sen läpi. Sen jälkeen taisi mieleen muistua, että tästä saikin namia, kun menee läpi ja Nele meni innokkaasti suoran ja käännetyn putken läpi. Olen varma, että Nelessä on potentiaalia agilityyn, mutta luulen, että esimerkiksi puomin ja A:n opettaminen Nelelle tulee olemaan haasteellista. Javaan verrattuna Nele ei ole niin itsenäinen ja rohkea, vaan pikemminkin arastelee uusia juttuja.

perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Tokosta ja motivaatiosta

Sunnuntaina otin pitkästä aikaa lyhyen tokotreenin molempien koirien kanssa. Ensin treenasin Nelen kanssa ja Java sai odottaa makuuhuoneessa suljetun oven takana. Jo perjantain agilityssa olin huomannut, että Nele alkaa pikkuhiljaa ymmärtää maahan-käskyn ja tarjoaa oikeaa liikettä ilman ohjausta. Harjoittelimmekin lyhyesti istumista, maahanmenoa, paikalla pysymistä, sivulletuloa ja luoksetuloa. Nele on todella ahne ja herkkupalkka toimii mainiosti. Lelulla palkkaamista Nele ei oikein ymmärrä ja Javaan verrattuna Nelen "tapporavistelut" ovat lähinnä koomisia.

Javan kanssa otin 1 minuutin paikkamakuun, maahanmenon ja seisomisen liikkeestä, toko ja tavallisen luoksetulon ja pieniä seuraamisia. Sisällä harjoittelu rajoittaa aika paljon tekemistä, mutta tokoilu ulkona ei näin kylmällä huvita itseä eikä koiria. Toivottavasti viimeistään huhtikuussa alkaisi olla sellaiset ilmat, että pääsisi jo lähikentälle.

Viime kesänä kävin Javan kanssa kahdessa virallisessa tottelevaisuuskilpailussa, joista varsinkin Tampereen kisaan kohdistui melkoisia suorituspaineita. Kyseinen kisa meni todella huonosti ja oma motivaatio tokoa kohtaan alkoi hiipumaan. Lokakuusta asti olemme taukoilleet ohjatuista treeneistä ja itsenäisestä harjoittelusta. Ei ollenkaan huonompi idea, sillä kisapyörityksessä olin unohtaa sen tärkeimmän: kaiken harjoittelun täytyy olla kivaa. Ei pakotettua, vaan rentoa ja hyvällä fiiliksellä. Koira tekee innolla eikä paineistu liikaa. Jos itseä ärsyttää ja väsyttää, treenaaminen kannattaa unohtaa kokonaan.

Motivaationi ei ole vieläkään täysin palannut ja pelkästään vilkaisu tokon kisakalenteriin meinasi stressata liikaa. Onneksi meidän ei ole mikään pakko mennä kisaamaan, jos siltä tuntuu. Oikeastaan voisi olla parempi hankkia kisavarmuutta möllitokoista, jos niitä vain järjestettäisiin jossain lähellä.

lauantaina, helmikuuta 07, 2009

Agitreeneissä

Eilen oli taas Javan agilitytreenien aika. Pakkasin molemmat koirat autoon, mutta Nele sai jälleen toimia vain turistin roolissa. Tyttö osaa hienosti odotella Javan treenailun ajan, ei hauku eikä vingu perääni.

Treenirata näytti tällä kertaa tältä:
Javan kanssa suoritimme radan viimeisenä. Heti alkuun oli vähän hakemista oikeasta keppivälistä, josta kiitos kuuluu luonnollisesti itselleni, kun en näyttänyt asiaa riittävän selkeästi. Muurille tultaessa unohdin kokonaan esteen nimen. Muurin jälkeinen hyppy meni myös huonosti, koska Java oli liian paljon edelläni enkä pystynyt ohjaamaan kunnolla. Radan jälkeen treenien vetäjä totesi, että itse olen saanut itseluottamusta ohjaamisen suhteen ja Java menee entistä paremmin. Seuraavaksi minun pitäisi oppia improvisoimaan kesken radan, jos tilanne sitä vaatii. Rataan tutustumisessa teen suunnitelman, jonka mukaan radan suorittaa ja jota yrittää noudattaa, mutta tarpeen vaatiessa suunnitelman pitäisi myös joustaa. Koska Java oli muurin jälkeen edelläni, minun olisi pitänyt muuttaa ohjaustaktiikkaa alkuperäisestä, jossa kuvittelin Javan olevan vierelläni.

Toisella suorituskerralla meni jo paremmin, mutta muurin nimi oli yhä hukassa. Muutenkin sekoilin esteiden nimien kanssa. Luultavasti join kotona liian laihaa kahvia. Javalla vauhti kiihtyi loppua kohden ja treenien vetäjäkin huomautti siitä miten Java oli "lentänyt" A:n taitekohdan yli. Vauhdissa ei siis valittamista tällä kertaa.

Treenien lopussa oli hetki vapaata harjoittelua. Porukassamme oli yksi uusi koira ja jostain syystä Javaa se häiritsi kovasti. Olin juuri ottamassa paria estettä, kun Java päätti juosta uuden koiran luokse. Yleensä Javalla ei ole treenien aikana taipumusta lähteä, mutta nyt hetken jo ajattelin, että meinaako Java käydä uuden koiran kimppuun. Mutta ei sentään, juoksi toisen luo, oli siinä hetken ja tässä vaiheessa itse jo lähestyin vihaisesti Javaa, jolloin Java katsoi parhaimmaksi tulla takaisin. Lopetettiin kuitenkin pian tämän jälkeen, sillä Java yhä tuijotteli uutta koiraa eikä oikein keskittynyt muuhun.

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Ensimmäiset harjoituskisat

Viime keskiviikkona osallistuin Javan kanssa ensimmäistä kertaa TamSKin agilityn harjoituskisaan Pirkkalan navetalla. Meinasi jännittää aika tavalla, viimeiset puolitoista tuntia töissä pyörin vain tuolissa hermostuneena. Navetalla oltiin klo 18 ja myös Nele pääsi turistiksi mukaan. Koirat saivat odottaa autossa sen aikaa, kun kävimme treenikaverini kanssa ilmoittautumassa. Javan ilmoitin mini mölleihin ja saimme heti kolmannen lähtövuoron.

Paikalla oli paljon ihmisiä ja kahden koiran, kevythäkin ja muun tavaran kanssa säätäminen vei ajatukset tehokkaasti pois kisasta, joten enää navetalla ei paljon ehtinyt jännittämään. Ennen rataan tutustumista tuomari ilmoitti, ettei mölliluokassa hylätä ketään. Rata itsessään oli melko helppo:

Ennen omaa vuoroa olin huolestunut siitä ehtisinkö tehdä kaikki ohjauskuviot kuten olin ne rataan tutustumisessa suunnitellut. Javan kanssa ei nimittäin koskaan ole ollut ongelmana hitaus, vaan päinvastoin nopeus. Uusi tilanne teki kuitenkin tehtävänsä ja vuorollamme Java meni hitaammin kuin treeneissä. Maahanmeno lähtöpaikalla oli Javalle vaikeaa, kun ympärillä oli niin paljon hälinää. Ensimmäisen putken jälkeen tein valssin, samoin puomin jälkeen ja A:lta ohjasin sylikäännöksen avulla putkeen. Loppu tultiinkin niin lujaa kuin mahdollista. Tuloksena 0 virhepistettä ja ihanneajan reippaasti alittava aika.

Olen erittäin tyytyväinen ensimmäiseen harjoituskisaamme. Tavoitteena onkin nyt yrittää päästä kaikkiin tämän kevään harjoituskisoihin ja viimeistään huhtikuussa osallistua myös kisaluokkaan.

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2009

Sanoista tekoihin

Tämä blogi kertoo koiristani Javasta ja Nelestä.

Blogin kautta on tarkoitus kertoa tarkemmin harrastuksistamme, mahdollisista kisakokemuksista, koulutuksesta, turkinhoidosta ja yleensä koiruuksien elämästä. Blogi on tiiviisti yhteydessä kotisivuuni, josta löytyvät sekä koirieni että itseni esittelyt, kisatuloksia ja kuvagalleria.

Kommentointi on enemmän kuin toivottavaa.