sunnuntaina, helmikuuta 28, 2016

Javalla jälleen haimatulehdus

Terveyshuolet koettelevat nyt oikein kunnolla, jopa niin vakavasti, että olen tämän viikon aikana joutunut miettimään mahtaako tämä kolmen koiran lauma olla enää kasassa loppuvuonna.

Kaikki alkoi viime sunnuntaina. Ensin löysällä oli Tilda ja heti perään Java, jotka molemmat pyysivät erikseen ulosmenoa aamupäivästä. Iltapäivällä kumpikin vaikutti kuitenkin ihan hyvinvoivalta, joten jatkettiin normaalisti, tosin Tildan kohdalla menin vielä tekemään illasta ruokamuutoksen nappulasta raakaan. Ruokamuutos tietenkin tarkoitti, että se mikä oli aiemmin löysää, vaihtui maanantaina ripuliksi. Huh, kuinka tyhmä sitä voikaan olla! Myös Java alkoi ripuloida maanantaina ja iltavuorosta palattuani makuuhuoneen matto ja yksi pedeistä oli sotkussa.

Maanantai-iltana Java ja Tilda pitivät pienen paaston ja tiistaina vaihtoivat kevennettyyn ruokavalioon ja pieniin annoksiin. Lisäksi aloitin molemmille tiistaina Promax-kuurin. Tildan ripuli loppui nopeasti ja vahingosta viisastuneena vaihdoin takaisin raakaruokaan maltillisesti. Tällä hetkellä Tilda voi hyvin, mutta jatkaa yhä Inupekt Fortea.

Javan kohdalla ripuli oli paljon pahempi kuin Tildalla ja verta tuli mukana joka kerta enemmän tai vähemmän. Tiedossa on, että veren tulo johtuu suolen ärtymisestä, mutta silti sen määrä alkoi kauhistuttaa. Pelkäsin, että Java kuivuu ja kunto romahtaa, joten soitin Hakametsään tiistai-iltapäivänä ja ajan saimme heti keskiviikkoaamuun. Tiistai-iltana näytti hetken aikaa, että tilanne olisi paranemaan päin, mutta ti-ke välisenä yönä sain taas juosta Javan kanssa kolme kertaa ulkona. Hakametsässä selvisi mistä oli kyse: Javalla oli taas haimatulehdus ja pikatesti näytti lipaasi-arvoksi yli tuhatta (viitearvo 0-125, rajatapaus 126-188).

Alkututkimuksen aikana, kun haimatulehduksesta ei vielä tiedetty, sovittiin, että Java jää Hakametsään pariksi tunniksi tiputukseen ja itse lähden kotiin. En ehtinyt olla kotona kuin hetken, kun Hakametsästä soitettiin, että Javan tulisi olla tiputuksessa koko päivä ja kotiinlähtö olisi vasta illalla. Olin itse menossa iltavuoroon, mutta onneksi Javalle järjestyi nouto (kiitos vielä siitä!). Kotiin Java tuli kanyyli teipattuna kiinni tassuun, sillä tiputukseen piti palata torstaina. Nesteytyksen lisäksi Java sai tiputuksessa antibioottia ja pahoinvoinninestolääkettä.

 Java ja kanyyli keskiviikkoiltana (pallo piti hakea, vaikkei sillä jaksanutkaan leikkiä)

Torstaiaamuna vein Javan aamusta Hakametsään ja palasin iltapäivällä takaisin Nelen ja Tildan kanssa, koska olin jo aiemmin varannut Nelelle ajan sydänkontrolliin. Nelenkään viikko ei ole ollut ongelmaton, sillä maanantaina jouduin antamaan Nelelle kahdesti Litalginia vatsakramppeihin, jotka jatkuivat lievinä koko päivän. Puhuinkin aiheesta paljon eläinlääkärin kanssa, koska satunnaisia vatsaongelmia lukuun ottamatta Nele on nyt ollut todella pirteä ja reipas. Nele tuntuu myös nukkuvan rauhallisemmin, joten sydänlääkitys on varmasti hyvä juttu, vielä kun vain saataisiin vatsavaivatkin pois. Eläinlääkäri arveli Nelellä olevan närästystä, jota olen itsekin epäillyt. Kotiutusohjeeksi sain ruokkia Neleä kolme kertaa päivässä tasaisin väliajoin ja antaa Antepsinia puolituntia ennen ruokaa. Ensin kolme kertaa päivässä viikon ajan ja sen jälkeen kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Sen jälkeen pitäisi olla yhteyksissä Hakametsään Nelen vatsan voinnista, seuraava sydänkontrolli sen sijaan menee puolen vuoden päähän.

Java sai lääkkeeksi lyhyen Antepsin kuurin ja suolistoantibioottia. Vähärasvaista ruokavaliota pitää jatkaa tiukasti, mitään ylimääräistä ei saa antaa. Varsinainen haimatulehdustesti antoi lipaasi-arvoksi 720 (viitearvo alle 200, rajatapaus 200-400, yli 400 haimatulehdus) ja kontrolliin pitää mennä viikon päästä.

Nelen vointi on ollut eläinlääkärireissun jälkeen hyvä eikä vatsan kurinaa tai vatsakramppeja ole ollut. Myös Java voi tilanteeseen nähden hyvin, tosin on taas pelottavan laiha eikä ulkoilu oikein meinaa innostaa. Eikä tarvitsekaan, kunhan nyt käy asioillaan. Pikkuhiljaa olen nostanut Javan ruokamäärää ja alkanut palautella RC:n Gastro-Intestinal Low Fat-nappulaa ruokavalioon. Aiemmin yritin ko. ruoan ohella syöttää Javalle Hau Haun kana-riisinappulaa, jossa rasvaa on 13%, mutta tiedä sitten oliko se juuri syynä tähän haimatulehduksen uusiutumiseen. Päivä kerrallaan mennään nyt eteenpäin ja työ tuo oman haasteensa koirien ruokintaan, sillä kolmen ruokailukerran toteuttaminen ei vain aina millään onnistu. 

Ja jotta viikko olisi oikein täydellinen, sairastuin vielä itsekin flunssaan.

sunnuntaina, helmikuuta 21, 2016

Kuluvan talven lumet

Helmikuun alussa kävin Javan kanssa vuosittaisessa silmäkontrollissa Hakametsässä. Silmissä ei ollut tulehdusmuutoksia tai mitään hiljattaisiin verenpurkaumiin viittaavaa. Oikean silmän etukammiossa näkyy ilman laitteitakin hieman edellisestä verenpurkaumasta jäänyttä solujätettä, mutta siitä ei varsinaisesti ole mitään haittaa Javalle. Silmänpaineet olivat jälleen hyvät. Kaikkia lääkityksiä eli pientä annosta kortisonia ja silmänpainetippoja jatketaan edelleen.

Viime maanantaina sain viimein aikaiseksi viedä koirat hierontaan Koirakuntosalille Nekalaan. Tai Nele pääsi mukaan vain hengaamaan, sillä hieronta oli varattu Javalle ja Tildalle. Tildalle tämä oli ensimmäinen kerta hieronnassa, mutta hienosti pikkukoira osasi vuorollaan käyttäytyä. Melkein jopa nukahti käsittelyyn. Molemmat koirat olivat selästään jumissa, mutta ei mitään huolestuttavaa kuitenkaan. Nele yllätti käyttäytymällä hierontapaikassa aivan villisti, mutta ihana nähdä, että Nele on kaiken sairastamisensa jälkeen niin pirteä.

Noin muuten helmikuukin on mennyt lähinnä talvesta selviytymiseen. Vesisateiden jälkeen tuli lunta, mutta ei tarpeeksi pakkasta ja nollakelissä kaikki uusi lumi tarttuu koirien tassuihin. Välillä tuntuu, että talvella lenkkeily on käsittämättömän hankalaa: on joko liian kylmä, liikaa takertuvaa lunta, liian liukasta tai loskaista. Ja tämä kaikki koskee nimenomaan koiria! Tai kuulema niitä säänkestäviä koiriakin on, mutta omani eivät kuulu siihen joukkoon.

Tildan tassut erään aamulenkin jälkeen

lauantaina, helmikuuta 20, 2016

Nose Work-kurssilla

Viime vuoden puolella luin Koiramme-lehdestä artikkelin Nose Workista ja innostuin asiasta. Olin kyllä kuullut Nose Workista aiemminkin, mutta se oli vaikuttanut epämääräiseltä uutuuslajilta, jonka tavoitteena tuntui olevan lähinnä koiran ohjaajan rahapussin keventäminen.

"Nose Work eli nenätyöskentely on Yhdysvalloissa kehitetty uusi koiraharrastuslaji, jossa koira opetetaan tunnistamaan kolme uutta hajua ja etsimään niitä sekä sisällä että ulkona. Laji sopii kaikille koirille ja ohjaajille eikä siinä vaadita mitään erikoistaitoja. Nose Work on erinomainen aktivointimenetelmä, jonka harrastamista voi helposti jatkaa myös kotona ja se on hyvää vastapainoa esimerkiksi agilitylle."

Halusin päästä tutustumaan lajiin tarkemmin, joten järjestin Tappien kautta Nose Workin alkeiskurssin, jonka kuvauksesta ylläoleva teksti on lainattu. Koirakoulu Vuhuun pitämälle viiden kerran kurssille pääsi osallistumaan Java, muut koirat saivat tyytyä kotitreeneihin.

Näin jälkikäteen on todettava, että homma ei taaskaan mennyt kuin Strömsössä. Java ei treeneissä tuntunut ollenkaan ymmärtävän mistä on kyse, vaan keskittyi lähinnä etsimään nameja keinonurmesta, hyppimään kohteiden päälle tai muuten haahuili sinne tänne. Kotitreenit jäivät jälleen kerran ihan luvattoman vähälle. Omalla kohdalla työvuorojen jälkeinen harrastaminen koetteli, kun meinasin unohtaa treenit eikä pitkän työpäivän jälkeen olisi millään ollut motivaatiota lähteä taas liikenteeseen. Lisäksi Nele ja Tilda joutuivat jäämään uudestaan töiden jälkeen yksin kotiin, kun kylmyyden takia en voinut ottaa koiria autoon odottamaan eikä sisätiloihin kaivattu yhtään enempää häiriötä.

Alkeiskurssilta saimme kotiin pienen pullon eukalyptus-uutosta. Kotona Java oli aivan selvillä mitä kuuluu tehdä ja myös Tilda oli erittäin pätevä etsimään hajua. Nele oli itselleen tyypillisesti hieman pihalla kaikesta, mutta yritystä löytyi, joten eiköhän Nelekin opi mistä on kyse. Pitäisi nyt vain jaksaa harjoitella etsimistä kotona, jotta voisi jossain vaiheessa siirtää harjoittelun vaikeampaan ympäristöön (Nose Workiin kuuluu laatikko-, sisä- ulko- ja ajoneuvoetsintää).

tiistaina, helmikuuta 09, 2016

Laskiainen vesisateessa

Suomen talvi on vähintäänkin outo. Tammikuu koetteli kylmillä pakkasilla ja helmikuu on alkanut plussa-asteilla sekä vesisateella. Vaikka ulkona näyttää jo kovin keväiseltä, ei ilmassa vielä tuoksu kevät. Ja niinhän se onkin, että virallinen kevään odotus alkaa vasta maaliskuussa.

 Vapaapäivien viettoa Kankaanpäässä



Viime sunnuntaina oli Tappien perinteinen laskiaisretki. Alun perin ajatuksena oli mennä juoksuttamaan koiria jäälle ja huolena oli mahdollisesti liian kylmä sää. Jäälle ei kuitenkaan enää uskaltanut ja lenkki siirrettiin Pyynikille. Pakkasesta ei ollut haittaa, sillä auton mittari näytti +3 astetta. Suurin ongelma olikin kulkureittien liukkaus ja koirien kastuminen. Kymmenen koiran porukalla (näistä 5½ harjakoiria!) saatiin kuitenkin kierrettyä vajaan tunnin lenkki, joka päättyi näkötornin kahvilaan.