keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010

Omenoita ja marjoja

Poimin tänään omenoita ja koirat halusivat myös osansa:



Iltapäivällä lähdimme mökille poimimaan puolukoita ja taas koirat halusivat auttaa:


tiistaina, syyskuuta 21, 2010

Syysretki Aulangolle

Sunnuntaina osallistuin koirien kanssa pikkukoirien syysretkeen Hämeenlinnan Aulangolla. Retken oppaana toimi entinen naapurini Noora ja koirani tapasivat pitkästä aikaa Nooran koirat Bennyn ja Muusan. Lisäksi mukana oli Tytti koiriensa Hilan ja Janan kanssa.

Onneksemme Aulangolla ei retken aikana satanut yhtään, vaan retki-ilma oli juuri sopiva. Kiersimme noin neljän kilometrin metsälenkin, jonka varrelle osui sopivasti Aulangon nähtävyydet. Lenkin lopuksi koirat pääsivät autoon lepäämään ja omistajat ulkoilumajan kahvilaan.

Kärpässienistä koirien on parempi pysyä kaukana

Harvinainen hetki - molemmat paikallaan

Näkötornilta

 Tapasin karhun

 Pitkospuut tuijametsään



 Koko porukka

perjantaina, syyskuuta 17, 2010

Fysioterapiaa Javalle

Vein tänään Javan fysioterapeutille Pirkkalaan. Kyseessä oli siis Elina Karhumäki, jolle olen vienyt koirat kerran aiemminkin.

Ensin katsottiin Javan liikkeitä pihalla. Fyssari huomautti heti Javan liikkuvan suorilla takajaloilla eli ei koukistanut polviaan liikkuessaan. Javaa pitäisi nyt viedä kävelemään pitkään heinikkoon, jotta joutuu nostelemaan jalkojaan ja samalla koukistaa myös polviaan. Myös erilaisten esteiden, kuten tikapuiden, yli asteleminen pitäisi ottaa kuntoutusohjelmaan.

Sisällä fyssari huomasi Javan keventävän vasenta takajalkaansa (seisoo vinossa oikealle) ja esimerkiksi istuvan hieman toispuoleisesti. Tätä pitäisi nyt korjata mutkittelevalla ylämäkikävelyllä, diagonaaliseisonnalla, ympyrän kävelyllä, yms. Fyssarin mukaan yksi syy keventämiseen voi olla ihan tottumus, sillä kipuja Javalla ei tuntuisi olevan. Noin muuten polvet olivat ok, vasen vaikutti hieman löysemmältä kuin oikea (näin oli jo ennen leikkausta).

Jumeja Javasta löytyi rangasta ja juurikin vasemmasta takajalasta. Yllättävän nätisti Java oli koko hoidon ajan ja silmätkin menivät välillä ihan kiinni. Tällä kertaa ei edes läähättänyt, vaikka jumien käsittely varmasti oli kivuliasta. Java saikin jälleen kehuja paikallaan pysymisestä, kun pikkukoirien kanssa siinä on kuulema välillä hankaluuksia. Itselleni on aina ollut ihan selkeää, että koirille tehdään hoitotoimenpiteet halusivat ne sitä tai eivät eikä tulisi mieleenkään antaa koiralle mitään erivapauksia pienen koon tai vastustelemisen vuoksi.

Vapaanapitoa fyssari suositteli vasta jonnekin kuukauden päähän, koska Java ei vapaana voi juoksennella nätisti, vaan teloo vielä itsensä metsässä rymytessään. Portaat pitäisi kantaa ainakin alaspäin mentäessä, ylös olen antanut Javan mennä yhden porrasryhmän verran, kun on osannut mennä portaat kävellen. Agility kuulema voitaisiin aloittaa ehkä jo aiemmin kuin ensi kesänä, mutta ei tässä mikään suuri kiire ole ja talvella ei joka tapauksessakaan treenata. Jos kaikki menee hyvin, niin keväällä voisi pikkuhiljaa aloitella ns. rimattomalla agilitylla (eli ei hyppyjä vielä). Nyt heti pitäisi kuitenkin aloittaa parin kuukauden tehokuntoutus, että saisi Javan polvet taipumaan ja vasemman puolen keventämisen pois. Seuraava aika fyssarille on joulukuun alussa.

sunnuntaina, syyskuuta 12, 2010

Pirkkalan epikset

Tänään osallistuin Nelen kanssa Pirkkalan Piskien järjestämiin epävirallisiin agilitykisoihin. Menimme jälleen mölliradalle, joka oli huomattavasti helpompi kuin Nokian epiksissä ja nyt radalta löytyi myös puomi.

Möllirata meni muuten oikein kivasti, mutta saimme vitosen heti ensimmäisestä putkeen menosta. Itse olisin veikannut virheen tulleen vasta jälkimmäistä putkeen menosta, sillä siinä Nele vähän ihmetteli, mutta videolla näkyy selvästi, että vitonen tulikin jo ekalta. Pakko sanoa, etten yhtään muista mitä siinä tapahtui ja videokin on sen verran kaukaa, ettei näe mistä tilanteesta virhe tuli. Puomille meno oli ehkä radan jännittävin paikka, mutta Nele suoriutui siitä varsin mainiosti ja meni jopa todella vauhdikkaasti! Ei epäröinyt yhtään, vaikka kyseessä oli ihan outo puomi ja eri värinenkin kuin omalla seuralla. Loppuradalla oli tosiaan pientä irtoamisongelmaa putkeen ja lisäksi meinasin itse mokata jättämällä Nelen taakseni putken jälkeen. Onneksi tajusin napata Nelen takaa mukaan viimeisille hypyille.



Pääsimme reippaasti ihanneajan alle (-14,94) ja lopulta sijoituimme minimöllien kolmanneksi. Palkinnoksi tuli ruusukkeen lisäksi erilaista koiranruokaa, jonka Nele ja Java saavat jakaa keskenään.

lauantaina, syyskuuta 11, 2010

Viime aikoina

Torstaina oli Nelen toiseksi viimeiset tokotreenit. Uutena juttuna meillä oli noudon alkeet ja hyppy. Noutoa varten saimme puukapulan, jonka sai omakseen, joten voin hyödyntää sitä myös kotona ennen kuin uskaltaa ottaa oikean noutokapulan käyttöön. Treeneissä jatkoin aiempaa noudon opettelua eli naksuttelin, kun Nele koski puukapulaan. Tehtiin vain muutama toisto, sillä ympäristö ei oikein ollut sopiva näinkin haastavan asian opetteluun (ts. häiriötä oli ihan liikaa). Hyppyä harjoiteltaessa kaikki kävelyttivät koiransa vuoron perään hyppyesteen läpi, jotta koirat tajuaisivat hypyn idean. Nelelle tämä oli ihan helppo juttu, kun kuitenkin ollaan tehty tokon hyppyestettä jo namialustan avulla. Oli jälleen oikein kivat treenit ja Javakin pääsi mukaan, tosin joutui varsinaisen treenin ajan nukkumaan autossa.

Noin muuten ollaan tässä viime aikoina:

Juostu agilityradalla (kuva Nokian epiksistä)

Saatu vähän mainetta ja kunniaa (kuva Nokian epiksistä, kuvassa myös minimöllit voittanut Christina ja villakoirat Fanta ja Vallu)

Lenkkeilty lähimetsikössä (aka huumemetsässä)

Osallistuttu pikkukoirien yhteislenkille Pyynikillä (tähän kuului myös hyvin tuskainen kahvittelu Näkötornilla - kiitos ampiaisten)

Ja tavattu vanhoja ja uusia tuttavuuksia pikkukoiramiitissä Kangasalan hiekkakuopalla (paikalla yhteensä 14 pikkukoiraa)

perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Yllätyksiä

Tämä viikko on ollut todellinen yllätysten viikko. Pari postausta sitten en vielä tiennyt mitä syksyyn tulisi omalla kohdalla kuulumaan, mutta nyt tämäkin on selvinnyt. Maanantaina sain puhelun, että olen päässyt varasijalta opiskelemaan Ahlmanille puutarhatalouden perustutkintoa aikuiskoulutuksena. Opiskelu kestää kaksi vuotta ja suuntautumisena on kukka -ja puutarhakaupan puutarhuri. Opiskelut alkavat ensi viikon tiistaina ja yllätyksekseni kyseessä ei ollut "muutama tunti iltaisin"-tyyppinen opiskelu, vaan meillä on ihan 9-16 päiviä. Koirat joutuvat siis taas tottumaan useamman tunnin yksinoloon, tosin opiskelua Ahlmanilla on vain muutama päivä kuukaudessa eikä joka päivä. Itseopiskelua taitaakin sitten olla koko vapaa-ajan edestä, joten lomailut saa kohta puoliin unohtaa.

Maanantaina oli myös seuramme agilitykouluttajien kouluttajakokous, jonne itsekin menin, kun syksyllä olisi tarkoitus vetää omaa ryhmää. Ennen kokousta minulla ei ollut koulutettavia eikä ryhmälle omaa treeniaikaa, mutta kokouksen jälkeen oli molemmat. Lokakuun alusta koulutan tiistai-iltaisin alkeisjatko-tasoisia koirakoita, joita kävin tänä tiistaina jo katsomassa ja vähän kouluttamassakin. Tänä viikonloppuna on edessä myös koulutusohjaajakurssin toinen ja viimeinen osa, jonka jälkeen on tarkoitus tehdä vielä toiset viisi harjoittelua ja sen jälkeen saisi koulutusohjaajakortin.

Kaikki nämä uudet kuviot ovat aiheuttaneet jo aika paljon sekä jännitystä että järjesteltävää. Tai agilitykoulutuksen suhteen en nyt vielä tee mitään erikoista, mutta opiskelujen takia on pitänyt miettiä miten aikoo raha-asiansa tulevaisuudessa hoitaa. Luultavasti joudun hakemaan pitkästä aikaa opintotukea, joka tunnetusti on hyvin pieni summa ja näin ollen asuntokuvioiden ratkaisemiseen joutuu laittamaan myös vauhtia. Luulenpa, että oma ja siinä sivussa myös koirien elämä kokee todellisia muutoksia tänä syksynä. Java onneksi on jo tottunut muuttaja (nykyinen asunto on Javalle kolmas), mutta Nelen kohdalla vähän mietityttää, että miten mahtaa suhtautua uuteen ympäristöön. Kovasti tahtoisin meille oman pihan, mitä voisi opiskelujen aikanakin hyödyntää, mutta saa nähdä miten tässä loppujen lopuksi käy.

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Ruokinnasta

Luin tässä muutama päivä sitten hyvin mielenkiintoisen artikkelin koirien ruokinnasta, jonka Jemima linkitti blogiinsa. Jo pidempään on ahdistanut se, että omien koirien ruokavalio koostuu lähes pelkästään nappuloista. Olen yrittänyt uudistaa omaa ruokavaliotani parempaan suuntaan ja on jotenkin tylyä, että siinä missä itse pyrin syömään terveellisemmin, pitää koirien tyytyä teolliseen valmisruokaan. Toki nykyinen nappulamerkkimme, Golden Eaglen ankka-kaura, on sopinut molemmille koirille hyvin ja on helpoudessaan kätevä.

Ei sen puoleen, että olisin koirien ruokinnassa luopumassa kokonaan nappuloista. Lähinnä tavoite olisi tarjota koirille monipuolisempaa ruokaa ja lisätä kotiruoan osuutta, joka on nyt nolla. Jostain kumman syystä ruokinnasta on kuitenkin tullut vähintäänkin salatiedettä ja kaikista ohjeista, neuvoista ja suosituksista menee sekaisin. Jemiman linkittämä artikkeli kiinnittikin huomiota juuri sillä, että oli mukavan selkeä ja helppolukuinen:

Kirsi Sjöman: Koiran ravitsemus

Artikkelissa huonoja puolia esitetään nappuloiden lisäksi myös barffauksesta, jonka nimeen osa koiranomistajista vannoo. Itse en ole koskaan innostunut barffauksesta, sillä koen sen hankalaksi eikä luiden syöttäminen jatkuvasti innosta, sillä siinä on omat vaaransa. Ylipäänsä en halua rajoittua tiukasti mihinkään suuntaukseen ja artikkelissa todettiinkin hyvin, että "Koiran ravitsemuksessa ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä totuutta eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ruokkia koiraa." Täytyisi pitää tuo mielessä ja pyrkiä myös eroon siitä ajatusmallista, että koiran ruokinta on jotenkin poikkeuksellisen hankalaa.

Tänään laitoin tuumasta toimeen ja kokkailin koirille yrjölänpuuroa artikkelin ohjeistuksen mukaan. En tosin niin valtavaa annosta, sillä en omista 10 litran kattilaa ja muutenkin tein puuron uunissa. Vaaleaa riisiä taisi tulla n. 400g, kaurahiutaleita ehkä vajaa pari desiä ja hirssiä noin desi. Suurin piirtein puolivälissä jaoin puuron kahteen uunivuokaan, kun ensimmäinen ei tietenkään riittänyt. Paistamisen loppuvaiheessa lisäsin sekaan Rainbown vihannessekoituksen, jonka käsittelin sauvasekoittimen avulla pienemmäksi niin että koko keittiö sai osansa vihanneksista. Pitäisi ehkä hankkia se tehosekoitin niin säästyisi näiltä tilanteilta... Lihana puurossa on Barffinetin jauhettua broileria.


Luulen, että koirilla ei puuron syömisessä tule olemaan ongelmaa, sillä sen verran innokkaasti kyttäsivät keittiössä jo paistamisen aikana. Hieman epäselvää on se, että millainen määrä puuroa pitäisi per koira antaa. Ehkä täytyy vain mennä mutu-tuntumalla ja sitten lisätä/vähentää määrää, jos tarvitsee.

torstaina, syyskuuta 02, 2010

Nele epiksissä ja tokoilemassa

Ennen Nelen juttuja lyhyesti Javaan, jonka piti tänään mennä fyssarille. Fyssari oli kuitenkin tullut kipeäksi, joten joutui perumaan aikamme. Harmillista, vaikka asialle ei voikaan mitään. Emme saaneet vielä sovittua Javalle uutta aikaa ja toivon todella, ettei se menisi kovin pitkälle. Ja sitten Neleen...

Eilen osallistuin Nelen kanssa NPKH:n järjestämiin epävirallisiin agilitykisoihin Nokialla. Menimme jälleen mölliradalle ja vain kerran. Hervannan epiksiin verrattuna ilma oli tällä kertaa oikein kiva, mutta rata vuorostaan hankalampi. Suurin hankaluus oli radan muistamisessa, sillä pienellä alueella pyörittiin samoilla esteillä ja esimerkiksi kontakteista käytössä oli vain A. Puomin puuttuminen oli sinänsä harmi, koska Nelelle tekisi hyvää tottua erilaisiin puomeihin.

Videota ei tällä kertaa ole, joten tein ratapiirrustuksen:


Nelen kanssa olin lähtövuorossa neljäntenä ja alku meni hyvin, kunnes hypyllä 5 Nele meni esteen ohi ja tästä vitonen. Olin tehnyt putkella 4 takaaleikkauksen ja en ihan ehtinyt ohjata Neleä kunnolla vitoshypylle, joten meni ohi ja kohti reunassa olevia ratahenkilöitä. Loppurata mentiinkin sitten virheittä, tosin aikaa paloi pitkissä kaarroksissa. Paljon tuli radalla valssailtua putkien välissä ja juostua ihan kunnolla. Pakko taas todeta, että kuntoilu voisi tehdä itsellekin hyvää. Pääsimme kuitenkin juuri ja juuri ihanneaikaan ja vitosella toiselle sijalle. Palkinnoksi tuli ohjaajalle suklaata ja koiralle pieni pussi Cesar-ruokaa sekä vinkulelu. Kotiin päästyämme Java omi heti vinkulelun ja Cesarkin jaetaan koirien kesken.

Tänään oli vuorossa tokoilua. Olemme nyt käyneet TamSKin järjestämällä alkeiskurssilla kolme kertaa. Viime kerralla kävimme läpi mm. paikalla seisomista, seuraamista ja luoksetuloa. Tänään harjoiteltiin uudestaan samoja juttuja ja lisäksi istu-maahan(-seiso), seuraamisen käännöksiä ja sivulletuloa. Nele on ollut tokossa todella reipas ja vaikka pelkäsin, että tunti olisi meille ihan liian pitkä aika, niin hyvin on Nele jaksanut keskittyä ja tehdä pyydettyjä juttuja. Tähän on varmasti auttanut se, että joka tunnilla on namina ollut keitettyä kieltä, joka on koirien suurta herkkua. Alkeiskurssia on jäljellä vielä kaksi kertaa ja tämä viiden kerran kurssi on tähän aikaan vuodesta juuri sopivan pituinen, kun tunnit ovat ulkona.

keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010

Syksyinen kurinpalautus

Syyskuu. Nyt voi sanoa kesän olevan virallisesti ohi. Pitkästä aikaa kesä tuntui oikealle lomalle eikä sellaiselle, jossa kaikki tekeminen pitää tunkea neljään viikkoon ja toivoa samalla, että sille ajalle osuisi myös sopivat ilmat. Ei edes erityisemmin tunnu siltä, että jotain tärkeää olisi jäänyt kesällä tekemättä, vaikka yleensä tässä vaiheessa haikailee niiden suunnitelmien perään, joita teki ennen kesää. Oikeastaan tänä kesänä oli aika ennen ja jälkeen Javan polvileikkauksen, sillä sen verran suuren yhtäkkisen muutoksen leikkaus teki elämäämme. Onneksi pikkuhiljaa kaikki alkaa taas palautua normaaliksi, tosin vasta huomenna saa kuulla miten Javan toipuminen leikkauksesta on edennyt.

Mutta nyt kai pitäisi aloittaa taas arkeen palaaminen. Sitä en vielä tiedä mitä se omalla kohdallani tarkoittaa, mutta koirille ajattelin syyskuun teemaksi ottaa kurinpalautuksen. Viime aikoina on alkanut tuntua, että liian usein hihnojen päässä on kahden koiran sijasta kaksi perseilevää paviaania, joita saa jatkuvasti hävetä. Taisin jo aiemminkin luvata tehdä tälle asialle jotain, mutta yllättäen aika on taas kiitänyt eteenpäin eikä ole saanut mitään aikaiseksi.

Yksi viime aikoina suuresti ärsyttäneistä asioista on se, että koirani reagoivat ulkona nimeensä, kun niitä sattuu huvittamaan. Itse olen mokannut tässä hokemalla koirien nimiä turhissa paikoissa ja vielä monta kertaa peräkkäin. Eli nyt lopetan turhan hokemisen ja koirat saavat luvan alkaa totella kerrasta. Jostain syystä luulen, että tämä tulee tuottamaan itselleni suuria vaikeuksia (pitäisi käyttää vaikka niitä aiemmin mainittuja lempinimiä, jos on pakko höpistä koiran nimeä ilman järkevää syytä).

Ohitukset ovat menneet meillä vähän niin ja näin. Välillä onnistuvat, välillä eivät ja varsinkin Javalla on pari koiraa, joita se vihaa syvästi ja joiden ohittamisessa mikään välimatka ei auta (pelkästään koirien haju saa Javan räyhäämään). Pitkälti kuitenkin välimatka määrittää onnistuuko ohitus vai ei. Viime aikoina olen pyytänyt erityisesti Nelen istumaan, kun näen toisen koirakon ja olemme sopivasti syrjässä, jotta voimme päästää koirakon ohi. Nele on aika hyvin tajunnut tämän ja välillä tarjonnut itse jo istumista. Mutta porukassa tyhmyys tiivistyy ja jos Nele onkin aloittanut ohittamistilanteen nätisti niin Javan räyhääminen saa Nelenkin osallistumaan. Javalla on todella huono tapa tuijottaa toista koirakkoa varmasti äärimmäisen provosoivasti ja tästäkin pitäisi päästä eroon.

Ohittamistilanteisiin ja muuhun koulutukseen saakin nyt tulla sama kuin nimiasiaan eli käskyjäni on noudatettava (nimenomaan ensimmäisellä käskyllä - ei toisella tai kymmenennellä) ja niissä pysytään, kunnes toisin sanon. Esimerkiksi istumista ei siis lopeta kesken silloin, kun koiraa sattuu itseä huvittamaan, vaan vasta kun annan vapaa-käskyn. Lisäksi kontaktia täytyy vahvistaa reilusti ja erityisesti sitä oikeaa kontaktia, joka lähtee koirasta itsestään eikä siitä, että minä pyydän/vaadin/rukoilen koiraa katsomaan suuntaani.

Javan lintuongelmaan ajattelin käydä käsiksi Mujusen esittämällä tavalla, josta kirjoitin viime postauksessa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, ettei Javalle voi antaa enää yhtäkään tilaisuutta jahdata lintuja ja unohtaa siinä samalla kokonaan omistajan kuunteleminen. Saa nähdä tulenko pitämään Javan tästä eteenpäin "vapaana" pelkästään liinassa vai onko kiusaus päästää koira kokonaan vapaaksi liian suuri. Tietysti tilanteessa missä vaara jahtaamiseen on minimaalinen (esim. talvella jäällä) voi Java olla ilman liinaa. Lintuongelman korjaaminen näin ei kuitenkaan ole vielä ajankohtaista, sillä ensin täytyy varmistua missä kunnossa Javan polvet ovat ja vapaanapito saa rajoittua fleksiin. Toki myös fleksissä tehdään harjoituksia eikä Java saa kiskoa lintujen perään miten haluaa.

Tiivistäen voisi sanoa, että työn alla on nyt perustotteleminen, joka on ollut hukassa ja aiheuttanut sen, että välillä lenkit koirien kanssa ovat todella raivostuttavia. Saan itsekin mennä katsomaan peiliin ja opetella laskemaan kymmeneen (tai sataan), sillä oma ärsyyntyminen tekee asioista pelkästään vaikeampia. Ja luonnollisesti mikään yllämainituista muutoksista ei tapahdu yhdessä yössä sormia napsauttamalla (miten helppoa se olisikaan!), vaan vaatii paljon harjoittelua ja toistoja. Lupaan lokakuussa kertoa miten syyskuun teema toteutui ja muuttuiko mikään.