Kankaanpään koirapuistossa

Eilen käväisin koirien kanssa ensimmäistä kertaa Kpään koirapuistossa, kun tännekin on sellainen rakennettu. Javaa ei oikein voi näin pahimpana lintuaikana pitää metsäpoluilla vapaana, joten siinä mielessä koirapuisto on varsin kätevä, vaikka en muuten niistä niin innostu. Kpään koirapuistossa ei valitettavasti ole erikseen puolia isoille ja pienille koirille, mutta satuimme paikalle juuri hyvään aikaan, sillä puistossa ei ollut yhtään isoja koiria.

Mäyräkoirapoika ihastui Javaan

Nele ihmettelee

Lopuksi vielä pari yleiskuvaa puistosta:

Juhannuskisat Tuorlassa

Tänä juhannuksena suuntasimme taas Kaarinan Tuorlaan TSAU:n järjestämiin juhannuskisoihin. Viime vuonna kisasimme kahtena päivänä, mutta nyt vain juhannusaattona. Nele osallistui ykkösen hyppyradalle ja Java kolmosten agility- ja hyppyradalle. Kaiken kaikkiaan päivälle tuli pituutta lähes 17 tuntia, sillä lähdimme Kankaanpäästä aamulla klo 6 ja takaisin olimme illalla vähän ennen klo 23. Voitte uskoa, että kahvia kului muutama kupillinen päivän aikana...

Ensin oli Nelen hyppyradan vuoro, johon lähdimme viimeisenä koirakkona. Rata oli todella helppo, mutta pientä hankaluutta toi nurmialusta. Pelkäsin Nelen keskittyvän enemmänkin nurmikon haisteluun kuin agilityyn, mutta pääsimme radan loppuun asti - hitaasti, mutta varmasti. Lähdössä Nele odotti todella kiltisti. Ensimmäinen vitonen tuli heti neljänneltä esteeltä, kun jätin Nelen putken jälkeen taakseni ja Nele tuli perässäni hypyn ohi. Kepeiltä tuli toinen vitonen, kun Nele meni ensimmäisen välin ohi. Kepit pujoteltiin todella hitaasti ja onneksi ne menivät kerralla, koska uusintaa emme todennäköisesti olisi voineet tehdä, vaan Nelen mielenkiinto olisi kokonaan loppunut. Nyt jo meinasi viimeisen välin kohdalla nenä mennä maahan... Loppurata meni hitaasti, mutta muuten ok. Lopputuloksena siis 10 virhepistettä, yliaikaa 12,63 ja tällä sijalle 9.



Nelen ja Javan ratojen välissä oli runsaasti aikaa, joten lähdimme ensin Auranlaakson ABC:lle syömään ja tämän jälkeen ajelemaan Piikkiön Harvaluotoon. Koirat eivät olleet niin ihastuneita automatkailusta:

Javalla oli ensin hyppyrata. Kolmosissa oli taas riittävästi koirakoita, lähes 60. Javan kanssa olin lähtövuorossa noin puolivälissä, joten ehdin hyvin katsella muita ja suunnitella omaa suoritusta. Hyppyrata oli Saviojan käsialaa ja paljon mukavampi kuin viimekertaiset Hervannassa. Lähdössä Java pysyi tällä kertaa hienosti ja rata lähti todella hyvin! Putkistakin löytyi juuri se oikea pää ja kepit Java haki hienosti. Lopussa kokeilin pientä ohjauskikkaa, jossa olisin heittänyt Javan edestäni hypyn yli. Tämä ei toiminut, kun Java ei ehkä täysin ymmärtänyt mitä hain, joten ohjaajan virheestä vitonen. Lisäksi saimme yliaikaa 1,88 ja sijoitus taisi olla jossain kolmenkymmenen tienoilla.



Agilityrata oli kolmosten radaksi helppo, tosin mineillä sitä vaikeutettiin vaihtamalla viimeisen putken sisäänmeno. Otin jälleen radalle teemaksi "Tanjan tekniikkaharjoitukset" ja päätin jättää radan alusta hyppyjen välissä valssaamiset kokonaan pois. Ja tämä toimi! Java pysyi lähdössä, selvitimme hienosti alun hypyt ja kepit Java haki todella hyvin. Itse kepit mentiin ehkä vähän hitaasti, kuten myös keinu. Vaikeutettu putki ei tuottanut ongelmia ja kontaktit Java otti hyvin. Tuloksena ensimmäinen kolmosten 0-rata! Jäimme ihanneajan alle 2,27 sekuntia ja kovatasoisessa kilpailussa päädyimme lopulta sijalle 15 (minikolmosia yht. 58, sijoittuneita 47). Olen todella, todella tyytyväinen molempiin Javan ratoihin, sillä tämä oli agilitya parhaimmillaan. Koira toimi oikein, ohjaus sujui ja meillä oli kivaa radalla.



Kisakuvia löytyy muutama täältä.

Keinun 3 vaihetta

Lupasin treenipostauksessa laittaa opetusvideon keinuharjoituksistamme. Tosin varsinaisesta opetuksesta ei tässä tapauksessa voi puhua, sillä video lähinnä näyttää harjoitusvaiheet, joita ovat maksipöytä, minipöytä ja lopulta maahan asti. Nele on nyt maksipöytä vaiheessa, joskaan tänään emme laskeneet keinua kertaakaan pöydän päälle, vaan Nele harjoitteli kiipeämistä ylös. Kuten viimeksi kerroin, Nelellä on taipumus jämähtää keinun puoliväliin ja nytkin ylösmeno oli kovin jännää.

Mallikoirana videossa toimii Java, joka ei turhaan jännäile keinua:



Kiitokset Tytille kuvaajana ja avustajana toimimisesta!

Sähköhoitoa

Koska Javalla on jatkuvasti ollut etuosassaan kireyttä, poikkesi koirahieroja-Marja meillä taas eilen. Tällä kertaa toi tullessaan mielenkiintoisen laitteen, jonka toiminta perustuu sähköimpulsseihin:

Javaa hieman hämmensi lätkien laittaminen, mutta noin muuten oli nyt paljon rauhallisempi kuin aiemmin hieronnassa. Pohdimme mikä voisi jatkuvasti ylläpitää kireyttä ja yhtenä vaihtoehtona esiin tuli Javan taipumus kiskoa hihnassa. Nykyään Java kävelee jo paljon nätimmin kuin nuorempana, mutta silti esim. metsässä tai kun Nele juoksee vapaana, on Javalla koko ajan jonkinlainen veto päällä. Pahimmillaan vetää ihan vinossa kumarassa kovaa vauhtia eteenpäin. Olen yrittänyt hillitä tätä, mutta aina ei voi pysähdellä puolen metrin välein.. Tarkoitus olisi hankkia Javalle kunnolla istuvat valjaat, mutta M&M:n valikoimasta ei löytynyt yhtäkään sopivaa, vaan kaikki olivat joko liian isoja tai pieniä. Tällä hetkellä lainassa on Hilan Happy Dog-valjaat, joissa säätömahdollisuuksia on paljon enemmän kuin tavallisissa valjaissa.

SM-kisojen tunnelmissa

En ole hetkeen kirjoittanut mitään agilitytreeneistämme, mutta tänä aamuna innostuin pitkästä aikaa tekemään ratapiirroksen eilisistä treeneistä. Viikonloppuna kisattiin Vantaalla agilityn SM-kisat ja treenirata olikin mukaelma minien finaaliradasta:

Ensin menin radan Nelen kanssa. Keinu jätettiin välistä, tosin kerran Nele meni sen omalla tyylillään: ensin innokkaasti puoliväliin, keinun liikkuessa jähmetytään paikalleen eikä syödä edes nameja ja keinun laskettua maahan kipitetään äkkiä pois. Työn alla on opettaa keinu Nelelle alkuun maksipöydän avulla (keinu siis laskee pöydän päälle), sitten minipöydän ja lopulta maahan asti. Katsotaanpa, jos saisin siitä oikein opetusvideon huomenna aikaiseksi.

Radan Nele meni ihan ok ja puomilla löytyi jo kunnolla vauhtiakin. Kepit teimme helpommalta puolelta. Nele seuraa kepeillä vielä vahvasti kättäni ja kouluttaja ehdottikin, että kokeilisimme verkkoja. Puomin jälkeen olevalle putkelle Nele livahti ensin väärästä päästä, kun perinteisesti jätin koiran taakseni. Taakse unohtamisen kanssa täytyy perjantain juhannuskisoissa olla tarkkana, ettei ainakaan siitä taas tulisi virheitä.

Javan kanssa rata meni vaihteeksi yllättävän hyvin. Lähdössä Java pysyi eli jotain iloa on ollut omatoimitreenien harjoittelusta. Kepeillä namiboksi on aivan ehdoton ja Java tekikin kepit hienosti loppuun asti. Myös puomilla oli odottamassa namialusta, koska kontaktien hyppiminen on pakko saada pois.

Kaiken kaikkiaan treenit menivät molempien koirien osalta oikein hyvin. :) Huomenna vielä hieman omatoimitreenausta ja perjantaina sitten kohti Tuorlan juhannuskisoja.

Joka Koiran Sprinttimestaruus

Kaupin vinttikoiraradalla järjestettiin eilen Joka Koiran Sprinttimestaruus, johon olin ilmoittanut Javan ja Nelen. Molemmat juoksivat sarjassa alle 40cm koirat. Nelen vuoro oli ensin ja koska en täysin luota Nelen intoon seurata viehettä, jätin Nelen odottamaan lähtöpaikalle ja juoksin itse maalilinjalle. Sieltä huusin Neleä ja vauhdikkaasti tyttö lähti matkaan juosten 80m aikaan 9,10s.

Muutamaa koiraa myöhemmin oli Javan vuoro ja tällä kertaa päästin koiran itse matkaan, koska Java kyllä ajaa viehettä. Jos jättäisi vieheen puolivälissä ja palaisi luokseni, olisin erittäin onnellinen, mutta enpä usko, että siitä on koskaan pelkoa. Java juoksi 80m aikaan 8,95s (aika yllätys, että kovempaa kuin pitkäkoipi-Nele) ja suoritti lopussa asianmukaisen vieheen tapon, joka nauratti yleisöä.

Oikein mukava tapahtuma ja kiitos pikkukoiraporukalle seurasta! Kaikkien koirat juoksivat hienosti ja hyvillä ajoilla. Tämän postauksen kuvat on ottanut Tytti, kiitos vielä kuvista! Myös omaan kameraan tarttui muutama kuva kisoista, jotka voi katsoa täältä.

M&M Cup 2010 2/4

Eilen oli M&M Cupin toinen osakilpailu Äetsässä (ts.Sastamalassa). Nele osallistui taas kerran mölleihin ja Java vaihteeksi kahdella startilla avoimeen.

Juuri ennen möllien rataan tutustumista alkoi pisaroida ja ei mennyt pitkään, kun vettä tuli jo kunnolla. Nele oli lähtövuorossa kuudentena ja vähän epäilytti, että mitenkähän mahtaa agiliitely sateessa sujua. Mutta turhaan huolehdin, sillä rata meni tosi hyvin. Vauhti toki oli juuri sitä Nelen vakiota, mutta tällä kertaa ihanneaika oli 60s ja jäimme sen alle 5,55 sekuntia. Lisäksi teimme ensimmäistä kertaa 0-radan! Pientä ongelmaa radalle toi se, että meinasin jättää Nelen pari kertaa taakseni (lähti perääni ja olisi tullut esteen ohi, ellen olisi huomannut korjata linjaa), mutta toisaalta esim. A:lle Nele säntäsi ihan täysillä. Sijoituimme lopulta toiseksi ja palkinnoksi tuli vapaavalintainen lelu (jonka Java tuhosi kotona minuutissa) sekä herkkuja koiralle että omistajalle.

Nelen kisavideo on tällä kertaa ilman ääntä, joka oli pelkkää sateen ropinaa (tai tässä tapauksessa rätinää):



Avoimen radalla oli mielenkiintoinen ansa, jossa putken suu oli aivan A:n vieressä. Olin jokseenkin varma, että Java juoksee A:lle, mutta taaskaan ei olisi pitänyt tehdä oletuksia. Teimme avoimen radan kahdesti: ensimmäinen oli 0-rata ja toinen hylky. Hylätyllä radalla Java ensin hyppäsi TAAS puomin kontaktin ja sen jälkeen lähti uudestaan puomille, josta hylky tulikin. Mutta tällä radalla onnistuin mm. takaaleikkaamaan kepeillä, joten huono rata se ei missään nimessä ollut. Itse asiassa molempien ratojen suurin ongelmakohta oli lähtö, jossa Java ei näköjään halua ollenkaan pysyä! Jo maanantain treeneissä taistelin saman asian kanssa, kun Java lähtee samantien hiipimään eteenpäin. 0-radan ansiosta sijoituimme taas toiseksi, joka tietää nyt jo 16 cup-pistettä! Palkinnoksi tuli samat kuin Nelelle (paitsi lelu oli tietysti erilainen).

Seuraavaksi video ainoastaan Javan 0-radasta, sillä hylky-rata oli lähes identtinen (kamera oli vaihtanut vahingossa pakattuun videoon):

Downshifting

Downshifting lähtee ristiriidan kokemisesta korkean elintason ja elämänlaadun välillä. Liiallisen rahan haalimisen ja materialismin oivalletaan käyvän kalliiksi omalle elämälle, ja yhteiskunnan syyttämisen sijaan downshiftaaja ottaa itse tilanteesta vastuun. Käytännössä hän toimii kahdella tasolla: vähentää sekä työhön käyttämänsä ajan määrää että kulutustasoaan. Jälkimmäinen mahdollistaa edellisen pienentäen samalla ekologista jalanjälkeä, ja lisääntynyt vapaa-aika vietetään rakkaiden ihmisten ja yksinkertaisten asioiden parissa. Vähempään tyytyminen onkin parempaan tyytymistä. (Lähde)

Seuraavaksi vaihteeksi omistajan kuulumisia, sillä Java ja Nele eivät ole hidastamassa elämäntapaansa, vaan melkeinpä päinvastoin. Sain tarpeekseni oravanpyörästä ja irtisanoin itseni vakituisesta työpaikastani toukokuun puolivälissä. Viimeinen työpäivä oli toukokuun viimeisenä maanantaina ja 1.6. alkaen olen ollut vapaa taiteilija (eli toisin sanoen työtön, mutta se ei kuulosta niin hienolta).

Parin viikon verran ollaan koirien kanssa nyt ihmetelty uutta elämänrytmiä. Java on saanut aiemminkin nauttia paljon kotona olevasta omistajasta, mutta Nele-parka on koko ajan ollut töideni sijaiskärsijä. Näillä näkymin olen vapaalla ainakin koko kesä- ja heinäkuun, elo- tai syyskuussa voi tulla jo uusia juttuja, mutta mitään varmuutta ei ole mistään. Tavoitteena olisi kuitenkin välttää joutumista kokopäiväiseen työhön, sillä osa-aikainenkin riittää. Luultavammin tiedossa on myöhemmin muutoksia myös asuinpaikkaan, ehkä jopa lähdemme Treelta pois. Mutta saa nähdä, koko elämä on nyt uusia vaihtoehtoja täynnä ja se on pelkästään hyvä juttu!

Tylsistymään en todellakaan ehdi sillä jo nyt on kalenterissa melkoisesti menoja - kaikki jotenkin koiriin liittyviä. Arki-illat kuluvat maanantaisin agilitytreeneissä ja keskiviikkoisin tokossa, lisäksi jossain vaiheessa pitäisi alkaa vetää omaa agilityn treeniryhmää ja ilmoittaa Nele hihnakäytös-kurssille. Viikonloput menevät pitkälti agilitykisoissa ja mahtuu mukaan pari vääränrotuisten ratajuoksukisaakin. Minua on houkuteltu osallistumaan taas vaihteeksi tokokisaankin, mutta saa nähdä jaksanko treenailla Javan kanssa riittävän ahkerasti. Jonkin verran tullaan hengailemaan myös Kankaanpäässä, kun oma rahatilanne koki täyskäännöksen irtisanoutumisen myötä.

Mutta liikaa en aio kuitenkaan kiirehtiä ja täyttää kalenteria, sillä tarkoitus on tämän loman aikana myös levätä ja rentoutua melkein kolmen vuoden turhan rankasta työputkesta. Piiiitkän kesäloman kautta uusien tuulien syksyyn. :)

Keskiviikkojen tokotreenit

Lupasin aiemmin palata tarkemmin keskiviikkoisin järjestettäviin tokotreeneihin, joten tässä olisi nyt pieni mainos:

**

Tampereen pikkukoirat järjestää 10 kerran tokotreenit, joissa jokaisella kerralla käydään yhdessä läpi erilaisia tokoliikkeitä ja viimeisellä kerralla on kaikille halukkaille pienimuotoinen möllitoko. Treeneissä on aina vakioliikkeinä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Mahdollista on osallistua joka kerta tai valita itselleen kiinnostavimmat liikkeet ja tulla vain silloin (osallistuminen ilmaista).

Ohjelma

9.6. kontakti, perusasento ja seuraaminen (ihan alkeista lähteville oikea paikka, pidemmälle ehtineille myös käännöksiä)
16.6. luoksetulo (ihan aloluokan ja pidemmälle ehtineille avon?)
23.6. liikkeestä seisominen
30.6. hyppy
7.7. liikkeestä maahanmeno
14.7. ruutu
21.7. kaukoja, ihan istu-maahan-istu -vaihtoja
28.7. merkki
4.8. puukapulan nouto
11.8. möllitoko

Ensimmäinen treenikerta on siis huomenna 9.6 klo 19 Tampereen Kalevassa kauppiksen (Sammonkatu 45) takana sijaitsevalla hiekkakentällä/nurmialueella. Auton voi jättää joko kauppiksen parkkipaikalle tai Hakametsän jäähallin pihaan (alikulun kautta Metroauto-areenalle, jonka takana oikealla on kenttä). Treenit ovat aina keskiviikkoisin klo 19, mutta paikka on mahdollista vaihtaa, kunhan siitä on sovittu edellisissä treeneissä. Lisäksi treenejä koskee säävaraus eli kaatosateessa/ukkosella emme treenaile.

Mahdolliset muutokset ja peruuntumiset ilmoitetaan kaikille täällä (pikkukoirien omistajat tervetuloa myös rekisteröitymään muuhun keskusteluun).

Tokotreenit ovat avoimet isoille ja pienille koirille, aloittelijoille ja osaaville, myös pennuille. Tervetuloa kaikki tokoilijat ja tokosta kiinnostuneet!

Tiedustelut: tampereen.pikkukoirat(a)gmail.com

**

Ikeassa

Käväisin tänään Nooran houkuttelemana Ikeassa ja oli muuten ensimmäinen kerta ikinä. Tottakai piti koirillekin tuoda jotain:

Arvatkaapa mikä näistä on Javan suosikki?

Pallo tietenkin ja se joutuikin jo 10 minuutin päästä ylähyllylle, kun Javan kierrokset nousivat turhan ylös. Tämän jälkeen Javan piti tappaa rotta ja syödä sen häntä. Lopuksi päivänsä päätti käärme, jonka kieli on sekin mystisesti kadonnut.

Agility kirjoissa

Viime aikoina luettua ja saatua agilitykirjallisuutta:

Agilitykoulutusohjaajan peruskurssia varten tuli pohjatietona lukea ensimmäinen kuvan kirjoista eli Pertti Vilanderin ja Hannele Nykäsen Agility alkeista huipulle-kirja. Ensin harkitsin kirjan ostamista itselle, mutta onneksi katsoin myös kirjastot ja sieltä löytyikin yksi vapaana oleva kappale. Hyvä näin, sillä en usko, että palaisin tämän kirjan pariin, vaikka se olisi jatkuvasti omassa hyllyssä.

Kirjassa oli paljon mielenkiintoista asiaa, mutta toisaalta se oli kirjoitettu MM-kisat tähtäimessä ja tarkasteli mm. oikean pennun valintaa ja ohjaajan omaa kunto-ohjelmaa. Eipä niissä muuten mitään, mutta kun seuraavaksikin aikoo valita harjakoiran (vertaa bordercollien hankintaan, joka on todellinen agikoira) ja kun pelkkä hölkkäämisen aloittaminen on hankalaa, niin enpä usko, että alan puolihulluna syynätä pentulaatikkoa tai tehdä itselleni tiukkaa päivittäistä kunto-ohjelmaa. Lisäksi kirjassa oli rankempi harjoittelu- ja kilpailupainotus kuin meillä (esim. kesällä useampia startteja melkein joka viikonloppuun, kun Javan kanssa kisaan vain silloin tällöin).

Muutama poiminta kirjasta:

"Laumavietti aiheuttaa myös eniten ongelmia silloin, kun lauman johtajuus on väärä tai epäselvä. Melko usein näkee tilanteita, joissa koira johtaa ohjaajaansa agilitykentällä. Koira saattaa jopa puraista huonosti ohjaavaa omistajaansa. Pureminen tässä tilanteessa on hyvin luonnollista koiralle, joka mieltää olevansa lauman johtaja. Laumanjohtajan velvollisuushan on rangaista huonoa lauman jäsentä."

Hmm, Javalle on tullut paha tapa radalla napata kiinni housun lahkeestani tai tänään jopa hihasta. Usein tämä tapahtuu niissä tilanteissa, joissa Java voisi vaikuttaa turhautuneelta epäselvään ohjaukseen. Johtajuus käsitteenä on toisaalta ristiriitainen ja negatiivista väritystä saanut, mutta toisaalta taas tällainen näkökulma ratakäytökseen on mielenkiintoinen.

"Huipulle tähtäävän aloittelevan koirakon on hyvä opetella ensin viereltä ohjaus (hallinnan ja tarkkuuden vuoksi), sitten edestä ohjaus (ahtaissa paikoissa haltuunoton ja ohjaamisen takia) ja lopuksi takaa ohjaus (vauhdin lisäämisen takia)."

Tämä lause kuului ohjaustekniikoiden alle. En ole pahemmin asiaa aiemmin ajatellut, kunnes sähläsimme totaalisesti edellisten Hervannan kisojen hyppyradalla.Yksi ohjaustekniikka ei kerta kaikkiaan enää toimi, sillä en voi pysyä Javan vauhdissa mukana.

"Positiivisten poikkeusten löytyminen mahdollistaa sen, että niitä voi alkaa tietoisesti toistaa. Kun löydät yhtäläisyyksiä toimintatavoissasi onnistuneiden kilpailujen kohdalla, testaa niitä seuraavissa kilpailuissa.  --  Aina kun onnistut, mieti miksi onnistuit, ja toista se!"

Käytännössä pitäisi kirjoittaa muistiin millainen oli omaa kilpailusuoritusta edeltänyt tilanne. Lähtikö kotoa kiireessä, matkustiko kisapaikalle kauan, millaisen lämmittelyn teki, missä koirat odottivat, mitä tunsi ennen omaa vuoroa (jännitystä, yms.), miten sanoi käskyt, jne. Esimerkiksi itse huomasin M&M Cupin kisassa, että kun Java ei näe muiden suorituksia, käyttäytyminen on paljon rauhallisempaa ja kierrokset eivät heti nouse taivaisiin. Tästä edes Java saakin odotella vuoroaan aina peitetyssä häkissä.


Toinen kuvan kirjoista on Pamela Greenin kokoama Clean Run Exercise Sourcebook 2. Sain tämän synttärilahjaksi Tytiltä, kiitos erittäin hyödyllisestä lahjasta! :) Kuuleman mukaan saman sarjan kirjat 1 ja 3 ovat myös tarpeen vaatiessa lainattavissa. Varsinaista luettavaa ei kirjassa ole vaan kyseessä on yli 100 sivun verran erilaisia ratapiirroksia, joissa teemoina ovat hypyt, pujottelu ja kontaktit. Tänään kokeilinkin omatoimiharjoituksissa yhtä kirjan pujotteluharjoituksista, jotta saisin Javan kanssa otettua erilaisia tulokulmia kepeille. Kirjan ainut vika on, että siellä on liian paljon kivoja ratoja, joita tekisi mieli kokeilla, mutta kun määräänsä enempää ei voi treenata koirien kanssa.

Hylätty, mutta hyvä sellainen

Vielä yksi kisaraportti tähän viikkoon. Seuraavia virallisia raportteja saatte odottaa juhannukseen, mutta mahtuu väliin vielä sentään toinen M&M Cup 2010 osakilpailu, joka on reilun viikon päästä.

Eilen iltapäivästä siirryimme taas Takujen kentälle Hervantaan. Olin ilmoittanut Javan vain agilityradalle, viime kisojen hyppyradasta yhä traumatisoituneena. Pääsin tosin näkemään myös tämän kertaisen hyppyradan, sillä saimme kisakirjamme takaisin vasta sen jälkeen. Helppo ei ollut nytkään ja sen verran paha putkiansa oli yhdessä kohdassa, että Java olisi todennäköisesti imeytynyt sinne, sillä jo agilityradalla putki koitui meidän kohtaloksi.

Tällä kertaa lähdettiin radalle ihan inhimilliseltä lähtöpaikalta eli aikalailla puolivälissä minejä. Agilityrata ei ollut mahdoton, mutta vaikea ja jo etukäteen aavistelin, että hylättyä parempaa on turha odottaa. Lähdössä tapahtui pieni ihme ja Java jäi suht nätisti odottamaan. Ei kylläkään jäänyt istumaan ja hiipi vähän perään, mutta ei niin pahasti kuin viime kisoissa. Lähtö onnistui juuri kuten olin suunnitellut, mutta keinulla mokasin taas itse enkä sanonut käskyä oikein, joten lentokeinuhan siitä tuli. Keinun jälkeen tehtiin erittäin hyvää rataa (mm. kierrot takahypyille onnistuivat hienosti) ja kepitkin onnistui loistavasti (pientä pomppimista Javalla kepeille vietäessä, mutta pahempaakin hyppimistä on nähty). Keppien jälkeen takaaleikkasin hypyllä ja tarkoitus oli suorittaa vielä edessäpäin oleva toinen hyppy, mutta jäin hieman Javan taakse ja rintamasuuntani vei suoraan kohti putkea, joten sinne Java säntäsikin. Nooh, aina ei voi onnistua. :) Puomilta vielä lopuksi täydellinen kontakti.

Hyllystä huolimatta olen oikein tyytyväinen rataamme. Tuli taas paljon parempi mieli kisaamisen suhteen, kun ehkä me sittenkin vähän osataan jotain.

Hiekkakuopalla

Kisatunnelmista hetkeksi takaisin arkeen. Eilen koirat pääsivät ensimmäistä kertaa hiekkakuopalle, kun pikkukoiraporukalla lähdimme Kangasalle. Valitettavasti ajankohta oli huono, sillä menimme jo aikaisin iltapäivästä, jolloin oli kovin kuuma ja lisäksi kuopalla oli porukkaa töissä. Onneksi kukaan ei kuitenkaan tullut valittamaan. Nele tapansa mukaan pyöri koko ajan ympärillä, mutta Java heti hihnasta päästyään lähti juoksemaan ylös mäntyistä rinnettä. Että se osaa olla välillä niin ärsyttävä! Mm. vinttikoirien omistajat käyvät hiekkakuopalla juoksuttamassa koiriaan ja jos vinttikoiria pystyy pitämään siellä vapaana, niin luulisi, että yhtä seurakoiraakin. Pahin pelko oli, että käy taas kuin Yyterissä ja rinteen männyt ovat täynnä pikkulintuja, jotka jäävät pyörimään pesiensä ympärille. Tai että Java juoksee rinteen ylös ja häviää ylhäällä olevaan metsään.

Takaisin tultuaan Java joutui samantien hihnaan (näin ei todellakaan saisi tehdä, mutta en voi keskittyä valokuvaamiseen tai mihinkään, jos joudun koko ajan katsomaan, missä sankari suvaitsee liikkua) ja aika pian lähdimmekin kotiinpäin, kun koiria ei helteessä juoksentelu juurikaan innostanut. Muutama kuva jäi kuitenkin kameraan:

Nele on valloittanut kukkulan, kuvassa myös ihastuttavan rohkea Neve-pentu

Suuri metsästäjä tarkkailee riistan liikkeitä

Nele ja Hila ovat sitä mieltä, että nyt on liian kuuma tehdä yhtään mitään

Nelen kisadebyytti

Eilen oli suuri päivä, kun Nelekin aloitti agilityn kisauransa! Takut järjestivät iltakisat ykkösille Hervannassa ja olin ilmoittanut Nelen hyppyradalle (agilityradalle ei ole menemistä ennen kuin keinu on kisakunnossa). Mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin, sillä halusin mittauttaa Nelen agiradalle menijöiden joukossa ja lisäksi Noora & Benny tekivät oman kisadebyyttinsä jo agiradalla.

Nele sai oman kisakirjansa ja melko pian päästiin mittaukseen. Tällä kertaa tuomari käytti mittaa, mutta eipä koossa ollut mitään arpomista, sillä ihan selkeästi Nele oli minikoira. Sen sijaan eteen tuli tuomarinkin yllättävä ongelma: Nelen sirun numero ei vastannut rekisteripapereissa olevaa numeroa. Tätä ihmeteltiin, kun tuomarikaan ei ollut vastaavaan törmännyt ja ehti jo sanomaan, ettei voi päästää meitä kisaamaan. Siru kuitenkin katsottiin vielä kerran ja kone alkoi vilkuttaa vuorotellen kahta numerosarjaa, joista toisesta löytyi sama numerosarja kuin rekisteripapereista. Todella kummallinen juttu ja tuomari totesikin, ettei asiaa kannata sen enempää pohtia ja varmensi Nelen kisakirjan. Täytyy kuitenkin seuraavan eläinlääkärireissun yhteydessä pyytää lukemaan Nelen siru, josko siinä olisi jotain ongelmaa.

Seuraavaksi saimmekin odottaa muutaman tunnin, sillä koirakoita oli agiradalla paljon ja hyppyradalla olimme lähtövuorossa vasta toiseksi viimeisenä. Kävin Nelen kanssa kokeilemassa vähän harjoitusesteitä ja tilanne näytti varsin huonolta: Neleä ei yhtään kiinnostanut agi, vaan nenä oli koko ajan maassa. Tässä vaiheessa muutinkin tavoitettamme siihen, että jos koira suostuu yhtään liitämään radalla niin se on jo saavutus. Hyppyrata itsessään oli helppo kuin mikä. Olisi ollut niin hienoa vetää se täysillä Javan kanssa. Ja muutenkin tunnelma ykkösissä oli niin erilainen kuin kolmosissa! Jotenkin paljon rennompi ja sellainen, että jos vähän sähläsi niin kukaan ei katsonut, että onpa onnetonta menoa. Kolmosissa pitäisi olla niin pro ja huippu, että vähempikin ahdistaa, kun itse ei osaa mitään ja Java tahtoo vain haukkua ja hyppiä päin. Voitaisiinkohan saada Javan kanssa alennus takaisin ykkösiin?

Takaisin asiaan ja Nelen lähtövuoroon. Nele jäi lähtöön kiltisti istumaan ja alku lähtikin todella hyvin, kunnes kepeillä meni ensimmäisen välin väärältä puolelta. Olisi pitänyt tässä vetää hieman taaemmas ja näyttää kunnolla eka väli. Noin muuten kepit menivät ihan ok, näytin jokaisen välin ja aika tarkkaan Nele vielä katsoo minuun pujottelussa (pitää kesän aikana harjoitella itsenäisempää suoritusta). Keppien jälkeen varmistelin valssilla, koska en tiedä olisiko takaaleikkaus muurilla välttämättä onnistunut. Muurin jälkeen teinkin sitten perinteiset ja jätin koiran taakseni. Videolla näyttää lisäksi, että Nele näkee jotain katsomossa ja kiirehtii sinne, jolloin menee hypyn ohi. Tämän jälkeen hoin itselleni mielessäni, että älä jätä koiraa ja hidastin tahtiani. Loppurata menikin ihan ok ja mikä parasta: Nele hyppäsi renkaan oikein!

Ensimmäisen virallisen kisan tuloksena oli 10 virhepistettä ja yliaikaa 7,24 sekuntia. Tällä pääsimme sijalle 20. Olen todella tyytyväinen Nelen suoritukseen! Vauhtia saisi tulla hiukan enemmän, että päästäisiin ihanneaikaan, mutta toisaalta nyt oli kuuma päivä, pitkä odotus ja paljon häiriötä ympärillä. Ja tietty allekirjoittaneen ohjausvirheet polttivat aikaa. ;) Nelen seuraava kisastartti on edessä varmaankin juhannuksena.