lauantaina, toukokuuta 29, 2010

Hoitoainetta ja treenitarinoita

Kävin tänään M&M:ssä täydentämässä hoitoainevarastoja. Mukaan tarttui # 1 All Systemsin Botanical Conditioner ja John Paulin Oatmeal Conditioning Rinse:


Kumpaakaan en ole aiemmin testannut eivätkä odotukset varsinkaan John Paulin kohdalla ole kovinkaan korkealla. Mutta kiitos lahjakortille, en maksanut näistä juuri mitään.

Ennen shoppailua kävin tekemässä viime hetken paniikkitreenin Tallilla. No, oikeasti en kyllä ole paniikissa, vaikka ensi viikolla on sekä Nelen kisadebyytti että Javalla taas yksi kolmosten agirata. Kummankaan kohdalla ei ole mitään tavoitteita, sillä Java on jo omansa saavuttanut ja Nelen kanssa ei ole kiire, joten tässä voi ottaa ihan rennosti. Varsinkin Nelen kisaan on tulossa paljon tuttuja ja melkein eniten odotan radan reunalla juoruilua. :)

Tämän päiväinen treeni meni molempien kohdalla erittäin hyvin ja harjoittelin juuri niitä asioita, joita aiemmin listasin. Javalla käytin taas namiboksia kepeillä ja se toimi juuri kuten pitääkin. Lisäksi harjoittelin haltuunottoja, joissa alan nyt käyttää käskyä "ota", kun haluan Javan tulevan kiinni jompaan kumpaan käteeni (näytän samalla kättä nyrkissä). Saatiin hyvä alku tähän ja täytyy myöhemmin vielä vahvistaa käskyä. Nelen kanssa tein kepit onnistuneesti helpommalta puolelta molemmista suunnista. Lisäksi otettiin rengasta, jossa Nele valitettavasti pääsi hyppäämään muutaman kerran sivusta. Rengas on siis aikalailla fifty-fifty, että mistä välistä hyppää kisoissa. Keinua kokeilimme kerran Vilanderin oppien mukaan (koira nostetaan keinun keskelle ja siitä eteenpäin, avustaja hidastaa, ettei keinu kolahda alas), joka ei todella toiminut, koska Nele ei suostunut liikkumaan mihinkään. Javalla tämä toimi paremmin, kun suostui liikkumaan namin perässä (tosin Java nyt osaa keinun muutenkin). Ei sinänsä välttämättä huono tapa opettaa, koska koira tottuu keinun liikkeeseen heti, mutta vaatii tosiaan koiran, joka suostuu etenemään. Seuraavaksi kokeilen sitä, että nostan Nelen aina keinun toiseen päähän ja siitä alas. Tähän pikkuhiljaa mukaan keinun liike.

Tiistaina olin koirien kanssa myös pitkästä aikaa tokotreeneissä. Pikkukoirafoorumin kautta yritämme nyt saada pystyyn säännölliset tokotreenit kerran viikossa, jotka ovat avoimet kaikenkokoisille koirille (tarkempia lisätietoja tulee myöhemmin tähän blogiin ja pikkukoirien omistajille infot myös foorumilla). Treeneissä teimme 2,5 minuutin paikkamakuun, jonka aikana pari ihmistä pelasi jonkin matkan päässä lentopalloa ja lintuja lenteli jatkuvasti ympärillä. Java pysyi paikallaan koko ajan! Pää kääntyili välillä lintujen perään, mutta aivan uskomaton suoritus tuollaisessa häiriössä. Liikkeen lopussa ennakoi perusasennon, joten täytyy vastaisuudessa yrittää välttää näitä ja vapauttaa suoraan maasta. Noin muuten tein Javan kanssa mm. seuraamista, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Näitä liikkeitä ympäristön häiriöt haittasivat ja Javalla meinasi keskittyminen olla hukassa. Huomaa, ettei olla tokoiltu ulkona ikuisuuksiin. Nelen kanssa tein jotain ihan perusjuttuja kuten istumista, maahanmenoa ja sivulletuloa.

Näyttäisi siltä, että toko on taas vahvasti palaamassa harrastuslistallemme. Tiistain treeneissä vain muistin yhden syyn siihen miksi motivaation löytäminen tokoon on välillä vaikeaa: verrattuna treeniseuraamme Java ja Nele näyttivät taas kurittomilta paviaaneilta. Näin kauniisti sanottuna. Välillä tuntuu niin turhauttavalta opetella pelkästään kentällä tehtäviä liikkeitä, kun arkitottelevaisuus on kadoksissa. Toki tokosta on hyötyä koiran hallinnan kannalta, mutta meillä arkitottelevaisuuden ongelmat heijastuvat myös tokoon. Lähinnä Javan kohdalla, sillä en uskalla luottaa Javan pysymiseen missään, jossa ei ole seinää tai aitaa ympärillä. Totuus on, että voisin heti vaihtaa kaikki Javan osaamat tokoliikkeet luonapysymiseen ja varmaan luoksetuloon arkielämässä. Ei tarvisi edes kahdesti miettiä, sillä niin paljon enemmän arvostaisin sitä, että molemmat koirat voisivat metsälenkeillä juosta vapaana. Mutta valitettavasti tuo ei tapahdu sormia napsauttamalla, joten näillä taidoilla mennään mitä nyt on.

torstaina, toukokuuta 27, 2010

Turkki on uusiutuva luonnonvara

Siinä lause, jota toistan mielessäni, kun otan ohennussakset kaapista esille. Ensin lähti Javan turkki, eilen vuorossa oli Nele. Alun perin en ajatellut pahemmin lyhentää Nelen turkkia, mutta kun katselin Nelen menoa hellepäivinä ja varsinkin Äetsän mölliagissa, päätin leikata myös Nelelle kesäturkin. Koska emme käy näyttelyissä ja pääharrastuksena on tällä hetkellä agility, niin miksi turhaan pitää pitkää turkkia, jos koiran oloa voi näin kesäaikaan helpottaa lyhyemmällä mallilla?

Tässä Nele pesun jälkeen turkki kammattuna:


Ohennussakset töihin ja tässä lopputulos:


Kuvassa karvakasa näyttää pienemmältä kuin mitä oli todellisuudessa. Nelen turkista lähti kauttaaltaan noin puolet pois ja nyt tyttö näyttää taas ihan penskalta. :)

sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010

Hyväntekeväisyysmätsäri

Tänä torstaina kävimme laboratoriokeskuksen ja sairaala-apteekin järjestämässä hyväntekeväisyysmätsärissä Biokadun parkkipaikalla. Ihan kävelymatkan päässä siis ja kun rahat vielä menivät hyvään tarkoitukseen, niin pakkohan sitä oli lähteä Nelen kanssa paikalle. Paljon parempaa ilmaa ei olisi voinut toivoa, sillä lämpötila oli taas hellerajalla. Auringon paahteessa ei Nelen kuitenkaan tarvinut odotella, koska puut varjostivat parkkipaikan juuri sopivasti.

Hieno ilma oli houkutellut paikalle muitakin ja pieniä koiria oli jopa 54! Jossain vaiheessa meinasi jo tulla pieni epätoivo, kun muut kehät yksi kerrallaan loppuivat ympäriltä. Onneksi tuomarikin loppua kohden laittoi hieman vauhtia arvosteluun. Nele sai kehuja rauhallisesta esiintymisestä ja kehävarmuudesta. Tuloksena punainen nauha, mutta jälleen kerran jouduimme punaisten kehästä ensimmäisten joukossa pois. Kiitos Anulle ja Rommille seurasta!

Nelen valmistelu punaisten kehään:


Todellisuudessa Nelen mielestä oli paljon kivempi makailla nurmikolla kuin kiertää kehää (Nele ei todellakaan turhia stressaile, vaikka ympärillä melkoinen hälinä):

lauantaina, toukokuuta 22, 2010

Hervannan agilitykisat

Seuraavaksi kisaraportti Hervannan agilitykisoista 16.5. Olin ilmoittanut Javan sekä agility- että hyppyradalle, koska lahjakortilla sain yhden startin ilmaiseksi. Kolmosten radat alkoivat iltapäivästä ja lämpötila oli jossain hellerajan tienoilla. Onneksi kentän toiselle laidalle tuli puista sopivasti varjoa, että sai Javan sinne lepäilemään starttien välissä. Äetsän epiksissä tuli taas todettua kevythäkin hyvät puolet, kun koira voi hengata siellä omissa oloissaan. Lisäksi muiden koirien ratasuoritusten katselu kiihdyttää Javaa ihan liikaa, mikä tuli todettua talven Niihamassa kisoissa. Hervannassa Java olikin koko ajan riittävän kaukana radasta kevythäkissään ja odotteli siellä nätisti (mitä nyt vähän piti ilmoittaa, jos joku onneton eksyi liian lähelle häkkiä).

Ensimmäisenä oli agilityrata, tuomarina Vesa Sivonen. Ihan mukava rata, jolta löytyi vaihteeksi pöytä. Aika laskettiin taas samanlaisella piipparilla kuin marraskuun kisoissa. Olimme lähtövuorossa heti toisena ja Java oli sitä mieltä, että paikalleen on ihan turha jäädä odottamaan, kun voi hiipiä ohjaajan perään. Kävin jopa palauttamassa Javan kerran paikalleen, mutta pakko sieltä oli taas nousta. Java tekikin varsinaisen kenguruloikan ensimmäisen hypyn yli ja ihme kyllä rima pysyi paikallaan. Seuraava ongelma tuli kepeillä, kun irtoaminen ja ensimmäisen välin hakeminen on joskus niin kovin vaikeaa. Mieluummin voi vaikka hyppiä ohjaajaa päin! Onneksi kepit pystyi tekemään helpolta puolelta, niin Java pujotteli ne kyllä nätisti loppuun. Keppien jälkeen huono ohjaus ja Java meinasi karata A:lle, mutta onneksi ei mennyt liian lähelle. Sama karkausongelma kohti A:ta oli myös juuri ennen puomia, mutta siinäkin mentiin "vain" mutkan kautta oikealle esteelle. Puomilta napsahti vitonen, kun tuomari näytti kontaktivirheen. Eli sama juttu kuin Äetsässä. Loppurata meni melkein hyvin, kunnes hyppyjen välistävedossa törmäsin Javan kanssa yhteen. Pysähdyin katsomaan tarviiko keskeyttää, mutta Java näytti olevan ihan ok, joten jatkoimme loppuun. Videosta kyllä näkyy miten Java pitää toista tassuaan ylhäällä ollessaan pöydällä ja radan jälkeen vähän ontuikin, mutta lähemmässä tarkastelussa ei kuitenkaan aristellut tassuaan. Vitosen lisäksi saimme yli 4 sekuntia yliaikaa, mikä näin jälkikäteen mietittynä on aika vähän, kun tuntui, että radalla teimme kaikenlaisia ylimääräisiä mutkia, Java hyppi päin ja törmäsimme vielä yhteenkin. Nopeat pätkät mentiin vissiin tosi nopeasti. :) Tältä radalta meidän ensimmäinen kolmosten tulos ja sija 8.



Hyppyradalla tuomarina oli Katarina Virkkala ja ihanneaika huimat 35 sekuntia. Rataan tutustumisesta poistuessa tuntui, etten edes muista kaikkia niitä hyppykiemuroita ja kun lähdin toisena, en ehtinyt katsoa millaisia ohjausratkaisuja muut radalla tekivät. Java ei taaskaan jäänyt paikalleen lähtöön ja nyt lensi ensimmäinen rimakin. Ennen putkea hienona ideanani oli ottaa Java haltuun oikealla kädellä, mutta eihän se onnistunut. Ajatus oli siis vetää Java edestäni oikealle ja heittää siitä putkeen. Varmaan joku hieno nimi tälläkin ohjauksella, mutta juuri nyt ei tule mieleen. Putkeen menon sijaan vähän kuin törmättiin putkeen ja kieltohan se oli. Kepeille meno oli hankalaa, kun näytin ne huonosti ja Java meni vielä väärään väliinkin. Renkaan jälkeen Javan piti ihmetellä reunassa istunutta ratahenkilöä ja muurille mentäessä myöhästyn valssini kanssa hienosti Javan vauhdista. Sama myöhästyminen tuli lopun hyppypyörityksellä, kun en kerta kaikkiaan ehtinyt valssata ja Java hyppisi hypyn väärään suuntaan. Kaiken aiemman ratasäädön jälkeen tämä oli tosin ihan yhdentekevää.



Hyppyradalla todella tuntui, etten osaa ohjata yhtään ja Javan päinhyppimiset eivät kyllä auttaneet asiaa yhtään. Välillä ihmettelen miten ollaan näillä taidoilla voitu nousta jo kolmosiin, varsinkin kun katseli miten hienosti muut pyörittivät koiriaan. Toisaalta mineissä vain kaksi pääsi alle ihanneajan ja myöhemmin rataa videolta katsoessa se ei näyttänyt ihan niin pahalta kuin miltä kisoissa tuntui.

Voisin tehdä vielä pienen listan asioista, joihin meidän täytyy nyt keskittyä:

Java

- lähtö
- keppien ensimmäisen välin itsenäinen hakeminen, pujottelu loppuun asti (palkka keppien päässä rasiasta/lelulla)
- kontaktit (erityisesti puomi, voisi harjoitella kosketusalustan käytön)
- haltuunotot, puolenvaihdot
- valssien vaihtaminen muihin ohjauskuvioihin (valssit liian hitaat)
- irtoaminen (palkka muualta kuin kädestä)

Nele

- kepit
- rengas (varmuutta)
- keinu
- takaaleikkaukset

Nelekin on muuten nyt ilmoitettu ensimmäisen viralliseen kisaan! Mennään 1.6. hyppyradalle ja parin päivän päästä siitä Java pääsee agilityradalle (hyppyradoille ei Javan kanssa mennä, kunnes saan ohjauksen paremmaksi).

perjantaina, toukokuuta 21, 2010

Agilitykoulutusohjaajaksi

Paljon olisi kaikenlaista kerrottavaa tänne blogiin ja aloitetaan vanhimmasta. Kaksi viikkoa sitten osallistuin agilitykoulutusohjaajan peruskurssille, jonka seuramme TamSK järjesti. Kurssi kesti perjantai-illasta sunnuntaihin ja tämän ensimmäisen viikonlopun aikana vetäjänä toimi agilitytuomari Anne Savioja.

Perjantaina meillä oli kolmen tunnin verran teoriaa, jonka aikana jakauduimme myös neljään viiden hengen ryhmään. Lauantaina ja sunnuntaina meillä oli mm. kahden tunnin verran käytännön harjoituksia, joiden aikana jokainen ryhmä sai muutaman koirakon opetettavaksi. Lisäksi oli teoriaa, käytännön harjoitusten läpikäyminen, roturyhmien esittely-ryhmätyö (omalla ryhmällä oli ajavat metsäkoirat) ja pieni loppukoe. Tiedossa oli pitkiä päiviä, joten koirat olivat kurssin ajan hoidossa Hervannassa.

Aikataulun selvittyä ehdin jo etukäteen pelätä miten selviän viikonlopusta, mutta loppujen lopuksi kaikki meni melko kivuttomasti. Koirat viihtyivät Hervannassa, teoriaosuudet olivat mielenkiintoisia ja ryhmätyöstäkin tuli ihan ok. Ainoastaan käytännön harjoitukset eivät olleet ihan sellaiset kuin olisin halunnut. Olisin toivonut tilanteeseen enemmän selkeyttä, sillä nyt teimme välillä vähän mitä sattui enkä tiedä saivatko koulutettavat koirakot kuinka paljon irti tilanteesta. Onneksi siinä vaiheessa, kun saa aivan oman ryhmän, saa itse päättää mitä tekee, miten ja koska. Näissäkin asioissa pätee sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja kun kouluttaja on kunnolla etukäteen suunnitellut mitä tehdään, homma ei mene säätämiseksi. Javan ja nyt Nelenkin kanssa olen saanut olla varsin hyvän kouluttajan opissa ja toivottavasti voin myöhemmin olla itsekin sellainen omille ryhmäläisille.

Koulutusohjaajan peruskurssiin kuuluu vielä toinen viikonloppu teoriaa ja käytännön harjoituksia, mutta tämä järjestetään vasta syyskuussa. Tässä välissä pitäisi tehdä viisi harjoituskoulutusta alkeis/jatkotason ryhmässä. Vielä ei ole selvinnyt missä nämä harjoittelut teen, mutta pitäisi nyt selvittää tämäkin...

Ja sitten vielä pieni loppukevennys. Kurssiviikonlopun aikana nimittäin selvisi, että suoran ja mutkan lisäksi putki voi olla myös solmussa (kuvassa etualalla Marja, joka pitää Wilmerin ja Nipsun blogia):

Vielä en ole päässyt kokeilemaan onnistuuko tällainen putki Javalta ja Neleltä.

lauantaina, toukokuuta 15, 2010

Nokian mätsäri ja M&M Cup 2010 1/4

Helatorstaina järjestettiin Nokialla mätsäri, jossa pienten koirien tuomarina oli Kennelliiton ulkomuototuomarikoulutuksessa oleva henkilö. Koska olin ennen mätsäriä pessyt ja trimmannut molemmat koirat, pääsivät molemmat tällä kertaa kehäänkin. Java meni sekarotuisiin (pakko olla oma kehänsä, sillä ulkomuototuomarit eivät saa arvostella kuin rotukoiria), joita oli paikalla viisi. Javalle ei riittänyt paria, joten pyörimme kehässä yksin. Tuloksena punainen nauha ja punaisten kehässä (yhteensä kolme koiraa) sijoituimme kolmanneksi. Palkinnoksi saimme omistajalle Hööksin lippiksen ja sukat sekä herkkuja Javalle.

Nele meni pieniin koiriin, joita oli saman verran kuin Kaupin mätsärissä eli 40. Nele esiintyi jälleen mielestäni todella kivasti (kun vertaa Javaan, joka oli muuten oikein hyvä, mutta meinasi välillä peitsata) ja saimme sinisen nauhan. Nauhaa antaessaan tuomari kommentoi, ettei anna sinistä purennan takia, vaan olisi toivonut Nelen liikkeeseen lisää ilmavuutta. Liikkui kuulema liian lyhyin askelin ja piti selkäänsä kumarassa. Sinisten kehästä putosimme pois heti ensimmäisten joukossa. Oli kuitenkin kivasti järjestetty mätsäri ja kiitos Kirsille ja Rollelle seurasta!

Mätsäröinnin lisäksi ollaan myös agiliidetty. Eilen oli ensimmäinen Musti ja Mirri Cup 2010 osakilpailu, jonka järjesti Äetsän Seudun Koirakerho ja näin ollen kisapaikka olikin jossainpäin Äetsää/Vammalaa tai kuten nykyään kuuluu sanoa: Sastamalaa. Molemmat koirat pääsivät radalle, Nele mölleihin ja Java avoimeen.

Eilen lämpötila kipusi hellerajalle ja yli ja tämä näkyi varsinkin Nelen suorituksessa. Vauhti oli ok, mutta lujempaakin Nele pääsisi. Lähtöön Nele jäi todella hyvin ja pääsin kahden esteen taakse ihan ongelmitta. Teimme radalla kaksi takaaleikkausta: ensimmäistä kertaa putkeen mentäessä ja A:lla. A:lla ei ollut mitään ongelmaa, vaan Nele meni sinne vauhdikkaasti ja putken kohdalla yritin pitää mielessä ohjeen: pidä oma liike, älä juokse koiran edelle. Onnistuin hyvin ja takaaleikkaus toimi! Radan loppupuolella oli hyppypyöritystä, joka meni muuten hyvin, mutta toiseksi viimeisen hypyn Nele meni ohi. Pikkuisen harmittaa, sillä jos olisin ohjannut paremmin, oltaisiin saatu puhdas rata. Tällä kertaa siis vitonen aikaan 46,89s (ihanne 60s). Palkintosijoille tämä ei riittänyt, joten Nele jäi ilman cup-pisteitä.



Avoimen rata tuntui rataantutustumisessa kovin hankalalta. Mutta ei parane valittaa, koska Javan kohdalla radat tulevat olemaan vastaisuudessakin vaikeita ja mutkaisia. Tulevana sunnuntaina on tiedossa kahden radan verran kolmosten kiemuroita, joten eilinen oli  hyvää harjoitusta. Lähdössä koiran oli melkeinpä pakko jäädä odottamaan paikalleen, että ohjaaja ehti mennä ottamaan oikean asennon kahden esteen päähän. Java jäi kyllä alussa istumaan, mutta nousi ja hiipi perään. Tässä vaiheessa olin jo päässyt kakkoshypyn taakse, joten en lähtenyt takaisin ja onneksi Java ei ollut liian lähellä ekaa hyppyä. Mutta hemmetti vieköön, että meidän pitää nyt kiinnittää huomiota lähtöihin ja siihen, että Java pysyy paikallaan. Ei todella käy laatuun tuollainen perään hiipiminen! Rata kuitenkin lähti hyvin ja onnistuttiin kolmos- ja neloshypyn kierroissa. Putkestakin löytyi oikea pää. Kepeillä tulikin hankaluuksia, kun Java tuli melkein joka välistä pois minua kohti haukkuen. Sain aina palautettua oikein seuraavaan väliin, mutta onpa todella hyvä tilanne tästä lähteä sunnuntain kisaan. Perseily kepeillä saa myös luvan loppua. A:lle tultiin hypyiltä huonossa kulmassa, Java kyllä meni sen, mutta olisin voinut antaa käskyn A:lle paljon aikaisemmin, jos se vaikka olisi auttanut Javaa irtoamaan oikeaan suuntaan.

Radan jälkeen en tiennyt yhtään miten meillä oli mennyt tai lähinnä, että onnistuinko heittämään Javan aina oikeaan väliin keppisekoilussa. Iloinen yllätys olikin, kun päästiin toiselle sijalle ja saatiin 8 cup-pistettä. Palkinnoksi tuli omistajalle suklaata, Javalle herkkuja ja omavalintainen lelu. Tuloslapussa meille oli merkitty 5 virhepistettä aikaan 47,70s (ihanne 49s). Mitään havaintoa ei ollut siitä mistä vitonen tuli, kunnes katsoin tänään videon ja näköjään tuomari näyttää meille kontaktivirheen puomin alastulossa. Itse olin katsovinani, että Java otti kontaktin, mutta ei näytettävästi kuitenkaan. Pitää siis panostaa kontakteihin, kun Javalle on hieman tullut ongelmia niiden kanssa.

sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010

Kaupin mätsäri

Keskiviikkona kävin molempien koirien kanssa mätsärissä Kaupin vinttikoiraradalla. Java sai tyytyä turistin osaan ja ihmetellä menoa kevythäkistä, kun kehään pääsi nyt vain Nele. Pieniä koiria oli paikalle tullut ihan kiitettävästi, yhteensä 41 koiraa. Ilta menikin kokonaan Kaupissa, tuloksena punainen nauha, mutta ei sijoituksia. Punaisten kehästä meidät käteltiin ensimmäisten joukossa pihalle.

Nele esiintyi mielestäni hienosti ja saatiin lyhyt kirjallinen arvostelukin: "Upeassa kunnossa, hyvä kontakti, ihanan rauhallinen." Pöydällä Neleä katsoessaan tuomari totesikin, että käymme varmasti paljon näyttelyissä, mutta valitettavasti tämä illuusio rikkoontui, kun katsoi Nelen suuhun. Oli kuitenkin ihan mukava ilta ja näillä näkymin seuraavaksi mätsäilemme helatorstaina Nokialla, jossa pienten koirien tuomarina on ulkomuototuomarikoulutuksessa oleva henkilö.

tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Java 4v

Pikkulintujen kauhu ja suuri metsästäjä Java täytti tänään 4v.


Kuvassa Java on vappulenkillä Kpäässä ja valitettavasti fleksissä, sillä pikkulintuja tuntuu taas olevan joka puolella. Olisi niin mukavaa pitää Javaa vapaana ja se olisi hyvää vastapainoa agilitylle, mutta jo metsää lähestyttäessä Javan kierrokset alkavat nousta niin, että tiedän sen häipyvän heti, kun hihna napsahtaa irti. Ollaan nyt harjoiteltu koirapillin avulla luoksetuloa, mutta vielä pitäisi saada Javan kierrokset pysymään sen verran alhaalla, että se ylipäätään pystyy reagoimaan muihinkin asioihin kuin lintujen seuraamiseen.

lauantaina, toukokuuta 01, 2010

Pujotteluharjoituksia

Tänään yritin ottaa koirien kanssa pujotteluharjoituksia meidän uusilla harjoituskepeillä (kepit Nokian Lahja ja Kennel-liikkeestä):


Paino sanalla yritin, sillä ulkona oli aivan älytön tuuli, joka häiritsi harjoittelua ja koirat eivät oikein meinanneet sisäistää nurmikolla olevia keppejä. Tarkemmin kun asiaa miettii niin olemme aina menneet kepit kovalla alustalla; joko treenihallissa tai hiekkakentällä. Ainut nurmikkokokemus Javalle on viime juhannuksena Tuorlan kisoista. Täytyy kokeilla keppejä uudestaan vielä illalla, jos tuuli tuosta rauhoittuu. Tässä kuitenkin molempien tyylinäyte:



Pujotteluharjoitusten jälkeen otin vielä lyhyesti Javan kanssa tokoa. Tuuli häiritsi tässäkin, mutta hyvin Java silti toimi ja jaksoi keskittyä, vaikka oltiinkin ulkona ja ympärillä lauloi linnut. Otettiin muutama sivulletulo, pari lyhyttä seuraamista, luoksetulo ja lyhyt paikkamakuu. Käytin harjoituksissa naksutinta ja saatiin varsin onnistunut lyhyt tokotreeni.