Agikoira-Tilda

On aika päivittää Tildan agilitykuulumisia! Joskus muinoin jaksoin kirjoitella treeneistä hyvinkin säännöllisesti, mutta nyttemmin vähempi riittää, kun en itsekään enää jaksa lueskella muiden yksityiskohtaisia treeniselostuksia. Maaliskuun alussa siis palattiin sadan vuoden tauon jälkeen agilityn pariin ja aloitettiin kevyesti Huittisen Annen koulutuksessa joka toinen torstai. En mielestäni ole juurikaan tehnyt agilitya Tildan kanssa, mutta silti pikkukoira on aina treeneissä yllättänyt taidoillaan. Alussa halliympäristö ja uudet ihmiset meinasivat hieman jännittää, mutta nyt kun näistä on päästy, on Tildasta tullut varsin vauhdikas agikoira.

Joka toinen viikko-treenit päättyivät toukokuun lopussa ja kesäkuusta alkaen olemme käyneet Annen treeneissä joka maanantai. Estevarmuudessa on vielä tekemistä, sillä muun muassa renkaan suoritus ei aina mene oikein. Keinua emme ole tehneet yhtään, mutta muut kontaktit sen sijaan sujuvat vähän liiankin hyvin. A:lla Tilda on kaksi kertaa kompastunut ylösmenossa, kun on tullut lujaa ja huonossa kulmassa esteelle. Onneksi pikkukoira vaikuttaa olevan kunnossa eikä sille myöskään ole jäänyt A:sta mitään traumoja, vaan esteelle mennään yhtä varmasti kuin ennenkin. Puomi oli alkuun jännittävä, mutta sittemmin siitä on tullut yksi Tildan suosikeista. Tämä este kuitenkin jää kohta tauolle, kun aloitamme keinun opettelun.

Pujottelua olemme kokeilleet hallilla kahdesti. Olen aiemmin opettanut sitä Tildalle hihnatekniikalla ja päästiin hyvään alkuun, mutta kovin oli satunnaista treenailu. Annoinkin Tildan taidoista hieman epämääräisen kuvan ja ensimmäisen pujottelutreenin jälkeen Anne totesi, että koirahan meni monta kertaa paremmin kuin olin antanut ymmärtää. Tildalla on kova halu kepeille ja kohtuullisen hyvä osaaminen pujottelutekniikasta, mutta ilman hihnaa saattaa helposti oikoa loppupalkalle. Tämän maanantain treeneissä kokeilimme kepit ensin hihnan kanssa ja sitten ilman: Tilda suoritti kahdesti koko pujottelun oikein! Heinäkuun tavoitteena onkin saada pujottelusta hihna pois, harjoitella erilaisia kulmia ja ohjaajan sijoittumista. Nyt olen pääasiassa kävellyt Tildan takana, josta pitäisi päästä siirtymään myös sivulle ja kauemmas.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että kerran viikossa treenit eivät riitä pujottelun opettamiseen. Tämän takia kaivoin pölyn seassa lojuneet vanhat agilitykeppini esille. Ilman alarimaa ne eivät viimeksi toimineet kovinkaan hyvin (Java ja Nele eivät oikein hahmottaneet keppejä nurmikon seasta), joten nyt hommasin kolme palaa jalkalistaa, johon porasin keppien paikat 60 cm välein. Vielä olemme harjoitelleet kuudella kepillä omalla takapihalla, mutta aivan vieressä on pieni hiekkakenttä, johon koko pujottelun saa tilavasti. Vanhoista agilitytarvikkeista löytyi myös yksi hyppyeste, jota voi sopivasti hyödyntää, kunhan harjoittelumme edistyy.

Kaiken kaikkiaan tämän hetken treenimme voisi kiteyttää kouluttajamme käskyyn: "Ohjaa sitä kuin koiraa, se ei ole mikään valkoinen pumpulipallo." Eli itse olen aina myöhässä ja varmistelemassa, vaikka Tilda osaa ja on todella nopea. Paljon näen Tildassa samaa agilityintoa kuin Javassa aikanaan.