Java silmälääkärissä

Päivällä lähdin Javan kanssa Hakametsän eläinlääkäripalveluun tapaamaan heidän silmälääkäriään, joka tarkisti Javan silmät viimeksi huhtikuussa. Aika paljon huolestutti, että millaisia uutisia nyt saataisiin.

Ensin lääkäri luki läpi päivystyksestä saamani kotiutusohjeen ja vilkaisi nopeasti Javan silmät. Tämän jälkeen mitattiin silmänpaineet, jotka olivat hyvät (Java oli aamulla saanut painetipat). Javalle laitettiin tarkempaa tutkimusta varten laajentavat silmätipat, joiden vaikuttamista sai odotella parikymmentä minuuttia.

Ja mitä silmistä löytyi? Tässä suora lainaus silmälääkärin diagnoosista: "Javan oikean silmän verkkokalvon suonesta on tullut verenpurkauma silmän lasiaistilaan. Tämä on todennäköisemmin tapahtunut ilman mitään ulkoista tekijää, ja johtuu Javalla aiemmin todetusta lasiaisen rappeumasta. Vesittynyt lasiaisgeeli liikkuu normaalia enemmän, ja siihen tulee juosteita, jotka saattavat johtaa verenpurkaumiin ja verkkokalvon irtaumiin. Sekä verkkokalvo että linssi olivat kuitenkin tänään paikoillaan."

Kysyin tosiaan olisiko trimmaus voinut aiheuttaa verenpurkauman, mutta purkaus oli niin syvällä silmässä, että eläinlääkärin mukaan ainoastaan jokin iso stressitekijä olisi voinut olla osasyyllinen purkaukseen. Hän käytti esimerkkinä trimmaussilmukkaa (koira ei pääse pakoon tilanteesta ja ahdistuu), mutta sellaista en itse käytä. Sen sijaan Java kyllä pelkää turbokuivainta (ennen trimmausta olin kuivannut Javan), joten varmuuden vuoksi kuivaan Javan tästä eteenpäin vain tavallisella hiustenkuivaajalla. Verenpurkauma paranee hitaasti ja tällä hetkellä Java näkee heikommin oikealla silmällään. Yhtään ei voi ennustaa millaista arpikudosta silmään muodostuu purkauman parantuessa ja koska arpikudoksella on tapana "kutistua", voi se aiheuttaa ongelmia verkkokalvon kanssa. Eläinlääkäri sanoi, ettei halua tässä tilanteessa lähteä kirurgisiin toimenpiteisiin, koska hyöty voi olla olematon ja tilanne saattaa jopa pahentua. Itse olen ehdottomasti samaa mieltä, koska en halua, että Javalle tehdään yhtään "turhia" leikkauksia.

Silmätutkimuksessa selvisi myös, että Javan "sarveiskalvoilla oli merkkiä silmien hienoisesta kuivumisesta." Tämä oli onneksi vielä pientä eikä ollut ehtinyt aiheuttaa enempää ongelmia. Javalla tulisi nyt käyttää painetippojen (joita annetaan kaksi kertaa päivässä molempiin silmiin - aamuin illoin) lisäksi keinokyyneliä etenkin ulos lähdettäessä, tuulisella säällä tai pakkasella. Silmänpainetipoista huolimatta Java on aina välillä hinkannut silmiään ja mietinkin voisiko tämä tutkimuksessa näkynyt kuivuminen olla syynä siihen. Heti eläinlääkärin jälkeen kävin hakemassa apteekista Viscotears-nimistä valmistetta, jota aletaan nyt käyttää päivittäin.

Seuraavan kerran Java pitäisi viedä silmätarkistukseen maaliskuun lopussa, jolloin katsotaan miten verenpurkauman parantuminen on edennyt. Kysyin eläinlääkäriltä pitäisikö Javan elämää jotenkin muuttaa eli lähinnä vähentää stressitekijöitä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että parempi elää mahdollisimman normaalisti ja tehdä yhä niitä juttuja, joista Java tykkää kuin varoa ja pitää koiraa "pumpulissa". Ongelmia kun voi tulla, vaikka koira makaisi kaiket päivät kotisohvalla. Tämä oli hyvä kuulla, koska olen itsekin sitä mieltä, että mieluummin eletään täysillä, vaikka se tarkoittaisikin aikaisempaa lähtöä. Javakaan ei ole koskaan ollut mikään rauhallisuuden perikuva, joten olisi todella kurjaa pakottaa koira sellaiseksi.

Tästä mennään nyt eteenpäin taas päivä kerrallaan ja onneksi uutiset olivat parempia kuin mitä etukäteen pelkäsin. Positiivista oli sekin, että Tapiola suostui heti korvaamaan osuutensa eläinlääkärikäynnistä ja itselleni jäi maksettavaksi vain omavastuu.