Nelen kevään terveyskuulumiset

Kevään aikana Nele on hoidattanut itseään sekä hampaiden että sydämen osalta. Kumpikin toimenpiteistä oli Nelen mielestä vähintään yhtä kamalia kokemuksia, vaikka sydämen osalta kävimme vain kontrollissa. Eläinlääkäristä on ajan saatossa tullut superpelottava paikka, jossa täristään, läähätetään, vingutaan ja tehdään syöksyjä kohti ulko-ovea.

Hammaslääkärikäynti tuli yllättäen vastaan, kun huomasin tammikuun lopussa sohvalla palasen hammasta. Vilkaisu Nelen suuhun kertoi, että pala näyttäisi puuttuvan isosta poskihampaasta - juuri sellaisesta hampaasta, jolla Nele on varmasti roikkunut hihnassaan. Kävimme Hakametsässä tarkistuttamassa suun kunnon ja eläinlääkäri totesi poistettavia hampaita olevan ainakin kaksi isompaa ja mahdollisesti myös osa pienemmistä etuhampaista.

Varsinainen hampaiden poistoaika venyi harmillisen pitkälle omien ja Hakametsän aikataulujen takia, kun alkuperäinen aika piti vaihtaa eläinlääkärin sairastumisen vuoksi. Vasta aivan huhtikuun alussa Nelen hampaat saatiin operoitua, jolloin poistettiin lohjennut vasen ylä P4 ja parodontiitin takia oikea ala I2 ja M2. Kotiin mukana lähti yllättävän virkeä Nele, jolle ruokakin olisi jo maistunut hetken lepäilyn jälkeen. Itse kun olin lähinnä pelännyt sitä, ettei Nele suostu syömään mitään huonon olon vuoksi ja sitten olen ongelmissa närästyksen kanssa... Hampaiden poisto tiesi Nelelle parin viikon elämää kuonokopan kanssa, jotta hihna ei vahingossakaan eksyisi suuhun. Ienkontrollissa saatiin onneksi heti lupa takaisin normaaliin elämään ja kuonokoppa haudattiin takaisin laatikon pohjalle. Nyt kun hampaita on vähemmän, huomaa, että Nele helpommin kuolaa nukkuessaan ja että asioiden pureskelu ei ole niin tehokasta mitä aiemmin. Hihnassa toki pitää roikkua entiseen malliin.

Sydänkontrolliin suuntasin Nelen kanssa tämän kuun alussa. Vaikea oli jälleen etukäteen sanoa olisiko tilanne kuinka paljon muuttunut edellisestä käynnistä, sillä Nele on yhä niin reipas eikä mitään selkeitä hälytysmerkkejä, kuten yskää, ole ollut. Eläinlääkäri totesikin Nelen olevan hyvässä yleiskunnossa ja sykkeen, rytmin sekä sivuäänen voimakkuuden pysyneen samana. Keuhkoissakaan ei kuulunut mitään ylimääräistä, mutta:

"Sydänultrassa on tilanne jonkin verran muuttunut. Vasemman eteisen laajentuma on edennyt. Mutta muuten sydämen toiminta on ennallaan. Mitraali-, tricuspidaali- ja aorttaläppävuodot kuten viimeksi."

Eli pientä etenemistä on tapahtunut, joka toisaalta tässä vaiheessa elämänkaarta on osaltaan ihan väistämätöntä. Nelen lääkitys jatkuu toistaiseksi yhä samana, mutta seuraava kontrolliaika olisi jo reilun puolen vuoden päästä eli joulukuussa. Olettaen tietenkin, ettei sitä ennen tule mitään hälyttäviä tekijöitä, kuten yölevottomuutta, raskaampaa hengitystä, lisääntynyttä läähätystä tai yskähtelyä. Viime kesän kuumuus ei päästänyt sydänvaivaisia helpolla, joten saa nähdä miten tänä vuonna käy.