Vauva-arkea

Enää ei ole kesää jäljellä ja syksykin on aikalailla ohi. Edellisestä päivityksestä ei ehtinyt kulua kuin pari päivää, kun yhtäkkiä elämään tuli yksi muuttuja lisää. Koirat joutuivat lähtemään Kankaanpäähän suunniteltua nopeammin ja viettivät lopulta hoidossa lähes pari viikkoa. Takaisin kotiin päästyään niillä olikin paljon ihmeteltävää, kun myös vauva oli tullut taloon.

Nele otti tilanteen rauhallisesti: kävi haistelemassa vauvaa ja lähti sen jälkeen muihin juttuihin. Tilda sen sijaan oli pari päivää ihan sekaisin. Ensimmäistä kertaa koskaan pikkukoira jätti ruokalautasen nuolematta, kun piti vahtia, että mitä vauva tekee. Tilda käveli perässä kylpyhuoneeseen, halusi kurkistella vaunuihin ja tuli yöllä sohvalle katsomaan, kun vauvaa ruokittiin. Parin päivän jälkeen innokkuus kuitenkin hellitti ja nyt Tildan suhtautuminen vauvaan on lähes Nelen tasolla.

Mitään ihmeellistä ei koirien kanssa nyt ole tehty. Hetken harkitsin, että olisin palannut Tildan kanssa takaisin agilityyn, mutta lääkäri suositteli tällä kertaa itseäni ottamaan rauhallisemmin. Asiaa tarkemmin mietittyäni totesin, ettei ehkä ole järkeä vielä lähteä juoksentelemaan, varsinkin kun agility ei ole mitään kevyttä hölkkää. Muutenkin talvi on suhteellisen tympeää aikaa harrastaa, joten parempi aika agilitypaluulle voisi olla joka tapauksessa keväällä.

Neleä on jostain syystä koetelleet taas terveyshuolet. Heinäkuussa jouduttiin käymään eläinlääkärissä oksentelun takia. Luultavasti helteet aiheuttivat jälleen ongelmia ja Neleä täytyi pakkoruokkia, jotta tilanne saatiin paranemaan. Eläinlääkäri tarkisti Nelen veriarvot, mutta niissä ei ollut mitään, joten pääsimme nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen kautta kotiin.

Seuraavan kerran eläinlääkärissä kävimme aivan syyskuun lopussa, kun Neleä jostain syystä alkoi kovasti kutittaa. Mitään ei turkissa näkynyt, mutta jatkuvasti Nele rapsutti ja nuoli eri paikkoja turkistaan. Iho meni paikoitellen osittain ihan vereslihalle. Eläinlääkärikään ei löytänyt mitään selkeää syytä rapsutteluun, joten päätti määrätä Nelelle loishäädön tablettina. Tiedä sitten mistä oli kyse, mutta lääkkeen aloituksen jälkeen rapsuttelu loppui. Myös Tilda sai varmuuden vuoksi tabletin ja pidin molemmat koirat erossa muista koirista parin viikon ajan. Rapsutteluepisodin yhteydessä Nele kärsi hetken myös kuonon ja kaulan turvotuksesta. Epäilen, että se johtui kuonon trimmauksesta, mutta varmuutta tästäkään ei ole. Jouduin soittamaan asiasta Hattulan päivystykseen, antamaan Nelelle kyytabletin ja pitämään pari yötä kauluria. Koskaan aiemmin ei tällaista ongelmaa ole trimmauksen yhteydessä ollut.