maanantaina, lokakuuta 31, 2011

Lahden pentunäyttely

Sunnuntaina oli Linan kehädebyytti Lahden pentunäyttelyssä. Kiinanharjakoiria oli näyttelyyn ilmoitettu kymmenen (paikalla kahdeksan) ja kehässä oli tarkoitus olla jo kymmenen jälkeen. Matkaseuraksi lähti treenikaverini pumi-pentunsa kanssa. Javan ja Nelen vein aamulla Hervantaan hoitoon, koska muuten yksinolosta olisi tytöille tullut ihan liian pitkä.

Iloinen yllätys oli törmätä näyttelyssä sekä Linan siskoon että veljeen. Lina itse ei kyllä ilahtunut, vaan oli sitä mieltä, että kaikki muut koirat ovat pelottavia. Narttuja näyttelyssä oli viisi ja kaikki ikää 5-7 kk. Tuomarina oli Elina Haapaniemi.

Lina liikkui ihan ok ja pöydälläkin oli kiltisti. Olisin itse toivonut vähän lisää reippautta, mutta eiköhän sitä tule ajan kanssa. Tuomari sijoitti meidät toiseksi ja antoi kunniapalkinnon. Arvostelu oli seuraavanlainen:

5,5 kk vanha miellyttävän tyyppinen powder puff. Sopiva raajakorkeus. Eritt. hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Hyvä purenta. Kaunis kaula. Hyvin kulmaut. niin edestä kuin takaa. Hyvä runko. Hyvät sivuliikkeet ja hännän kanto. Vain hieman ahdas takaa. Miellyttävä kokonaisuus.

Lina 5,5 kk. Kuva: Essi Suominen

Kehädebyytti meni paremmin kuin hyvin, mutta noin muuten Linaa kovasti vain jännitti. Kehän jälkeen vein Linan hieman pidemmälle kävelylle, mutta Lina ei voinut ollenkaan tehdä asioitaan, vaan koko ajan piti pälyillä ja ihmetellä kaikkia ääniä. Muita koiria Lina väisti jalkojeni taakse eikä tosiaan suostunut moikkaamaan edes sisaruksiaan. Onneksi sentään ihmiset olivat vielä Linan mielestä kivoja. Näyttelypäivästä tuli todella pitkä, kun kotona oltiin vasta iltakuuden jälkeen. Iltaruoan jälkeen Lina painui suoraan nukkumaan.

Lauantaina olin Linan kanssa kenraaliharjoittelemassa Hakametsän mätsärissä. Jo siellä Linaa jännitti muut koirat ja vähän taisi olla kylmäkin. Kaikenkokoiset pennut olivat samassa kehässä ja onneksi kävi niin hyvä tuuri, että pariksi saatiin mäyräkoira. Lina esiintyi taas ihan kivasti (jälleen se reippaus puuttui) ja saatiin punainen nauha. Punaisten kehästä jouduimme heti pois.



Linan mielipide mätsäristä ja itsekin ihmettelen jotain

perjantaina, lokakuuta 28, 2011

Viisi kuukautta ja risat

Linalle tuli viisi kuukautta täyteen jo lähes pari viikkoa sitten. Tämähän tarkoittaa sitä, että pentunäyttelyiden ovet ovat nyt meillekin avoinna! Linan kehädebyytti on aivan tuota pikaa eli jo sunnuntaina, kun suuntaamme kohti Lahtea.

Tässä kuvassa turkin pesusta noin neljä-viisi päivää

Pikkuneidiltä on nyt irronnut takahampaita, mutta yläkulmurit sen sijaan ovat vielä tukevasti paikoillaan. Vieressä kasvaa jo pysyvät kulmurit, joten katsotaan joutuuko tässä taas kohta eläinlääkäriin... Vaa'allakin ollaan käyty ja se näytti 3,7 kg. Säkämittauksessa sain Linalle korkeutta 26 cm - Javalle 27 cm ja Nelelle 32 cm.

Olen nyt nauhoitellut koiria lähes joka kerta, kun jäävät tänne keskenään. Nauhoitusten perusteella oli hyvin helppo kuulla, että syy naapurin unien häiriköintiin oli (kukapas muukaan) Lina. Javan ja Nelen aamulenkin ajan Lina sekä ulvoi että haukkui täällä. Ei sentään jatkuvasti koko 20 min aamulenkin ajan, mutta ihan riittävän kauan. Kaikki muut yksinolot (kaikki koirat / Java & Lina / Nele & Lina) ovat olleet lähes hiljaisia. Niidenkin yksittäisistä haukahduksista on vastannut Lina, joka on selvästi halunnut valloittaa Javan tai Nelen nukkumapaikan ja ilmaissut mielipiteensä asiasta. En tiedä miten tällaiset haukahdukset saisi pois... Naapurit nyt eivät voi tuollaisesta valittaa (tai ainahan voi...), mutta ei ole kiva, että Lina käy ärsyttämässä vanhempia koiria.

Aamuisen haukkumisongelman olen ratkaissut sillä, että kaikki koirat lähtevät samaan aikaan lenkille. Muutenkin ollaan nyt paljon lenkkeilty koko porukalla, vaikka se onkin (vielä) hyvin hidasta etenemistä.

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

ALO1 x 2

Olin eilen Javan kanssa TamSKin järjestämässä tokokokeessa Tallilla ja niinhän siinä kävi, että saatiin toinen ykköstulos alokasluokasta! Tällä kertaa koe alkoi vartin etuajassa klo 12.15 ja mukana oli 14 koirakkoa. Näin ollen yhteisliikkeet tehtiin kahdessa ryhmässä, joista Javan kanssa olin ensimmäisessä ja yksittäisliikkeissä olimme vuorossa heti toisena. Agilitykisassa näin alussa oleva vuoro olisi voinut ahdistaa, mutta nyt olin vain iloinen, kun saisimme oman suorituksen heti alta pois. Tuomarina kokeessa oli Juha Kurtti.

Luoksepäästävyys: 10 

Tälläkään kertaa tuomari ei tehnyt varsinaista juoksutarkistusta kehään mennessä vaan rapsutteli hieman Javaa ja sitten katsoi näkyykö takapäässä jotain. :) Nyt kokeessa oli liikkeenohjaajana nainen (sama kuin kesäkuun kokeessa) ja selvästi tämä oli Javan kannalta parempi. Perusasennot löytyivät paremmin ja nopeammin kuin viime kokeessa, vaikka toki ne olivat hitaita verrattuna treenitilanteeseen. Luoksepäästävyys sujui hyvin: Java istui vierelläni, väisti pienesti, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Java vaikutti pikkuisen rennommalta kuin aiemmissa kokeissa ja luulen, että tähän auttoi se, että treeneissä tytöt ovat aluksi tarjonneet Javalle nameja, kun ollaan harjoiteltu luoksepäästävyyttä.

Paikalla makaaminen: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Seuraaminen kytkettynä: 10

Omasta mielestäni perusasennot olisivat voineet olla parempia.

Seuraaminen taluttimetta: 10

Tässä sama kuin yllä. Lisäksi tuomari kommentoi, että esim. viimeisen pysähdyksen tein itse todella töksähtäen, jolloin Javan oli vaikea ennakoida mitä olen tekemässä. Huomiota siis omiin askeleisiin (käännökset ja pysähtymiset).

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10

Joko tässä tai seisomisessa oli hyvin lähellä (ei voi mitenkään enää muistaa), ettei Java ehtinyt ennakoida viimeistä perusasentoa. Mutta noin muuten ei mitään huomautettavaa. :)

Luoksetulo: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10

Ei mitään huomautettavaa. :)

Estehyppy: 8

Hyppyeste oli hieman korkeampi kuin aiemmin eli 2,5 lautaa. Java hyppäsi käskystä, jäi seisomaan, mutta ennakoi taas viimeisen perusasennon. Pisteitä väheni siitä nyt aika reippaasti, kun aiemmissa kokeissa on ollut sama, mutta silti ollaan saatu pisteitä 8½ ja 9. Tuomarikin harmitteli tätä meidän puolesta ja kommentoi, että Javan ennakointiin täytyy kiinnittää huomiota.

Kokonaisvaikutelma: 10

Nyt on pakko todeta, etten muista yhtään mitä tuomari sanoi. :) Mutta näköjään mun ja Javan yhteistyö toimi hyvin.

Olipas niin lähellä, ettei saatu Javan kanssa kokeesta täyttä 200 pistettä! Estehypyn takia pisteitä tuli 196 ja tällainen veto heti toisena koirakkona oli saanut yleisönkin kommentoimaan, että harjakoirilta pitäisi koko laji kieltää. On harmi, ettei Java ole puhdasrotuinen, koska olisi todella hienoa näyttää, että ne oikeatkin harjakoirat voisivat pystyä tällaiseen.

Jonkin aikaa näytti, että Java voittaa pisteillään, mutta kokeen loppupuolella Lea ja Kina tekivät hienon suorituksen ja saivat täysin samat pisteet - aivan samoista liikkeistä! Luulin, että saisimme jaetun ykkössijan, mutta tämä ei tokossa sääntöjen mukaan käy, vaan meille tultiin kertomaan, että pitäisi uusia taluttimetta seuraaminen ja luoksetulo. Lean kanssa emme kuitenkaan olleet innostuneita ajatuksesta (itse olin jo palkannut Javan ja vienyt sen autoon lepäämään), joten kysyimme voisiko vain vetää pitkää tikkua ja onneksi se sopi! Tämän seurauksena Java päätyi ensimmäiseksi. Arvotun luokkavoiton lisäksi saatiin myös kunniapalkinto ja tietysti se tärkein eli ALOn ykköstulos.

Tällä kertaa en pahemmin ehtinyt jännittää koetta ja harjoittelu jäi viime sunnuntaiseen kenraaliin Tallilla. Viikolla olin koirien kanssa Kankaanpäässä enkä ajatellut tokoa yhtään. Lauantainakin olin aamun kaupungilla shoppailemassa ja sieltä kiireellä Tallille tokoilemaan. Hyvä, kun ylipäänsä muistin edes kokeen. :) Mutta kenraalin perusteella tiesin, että Java kyllä osaa liikkeet.

TK1:stä puuttuisi vielä yksi ykköstulos, mutta seuraavasta kokeesta ei ole mitään tietoa. Talvi ei ole Javan tokoaikaa ja nytkin oli siinä ja siinä, että onko liian kylmä. Lämmitetty halli olisi asia erikseen, mutta lattiamateriaalin pitäisi myös olla oikeanlaista, koska esim. keinonurmen tuoksut vievät Javan helposti mennessään. Ellei sopivaa koetta tule talven aikana vastaan, niin viimeistä ykköstä tavoitellaan vasta tulevana keväänä/kesänä.

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011

Haastettu

Sain Tomon ja Kaeden blogin kirjoittajalta Nupalta haasteen, kiitos paljon siitä! Ja tottakai otan haasteen vastaan. :)

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Laitan haasteen eteenpäin seuraaville:

Hila ja Jana
Penny
Benny ja Muusa
Nala
Nipsu ja Wilmeri
Senna ja Sumi
Rommi ja Nitro
Aatu, Hilla ja Naava

Ja sitten vaikein osuus eli kahdeksan satunnaista asiaa:

1. En oikein osaa harrastaa koirien kanssa ilman erilaisia tavoitteita, joihin hyvin usein liittyy myös kisaaminen. Huvin vuoksi puuhastelu ei kiinnosta, jos on mahdollista edetä sekä saada mahdollisesti mainetta ja kunniaa.

2. Minulla on paha tapa tehdä koirien suhteen suunnitelmia, joiden toteuttaminen jää usein vaiheeseen. Varsinkin tässä blogissa lupailen kaikenlaista yleensä koulutukseen liittyvää, mutta liian vähän saan todellisuudessa tehtyä asioiden eteen mitään.

3. Javaa ottaessa en mitenkään voinut aavistaa, että myöhemmin minulla on kolme koiraa, harrastaisin niiden kanssa tavoitteellisesti ja hyvin säännöllisesti, olisin ollut mukana perustamassa koirayhdistystä ja toimisin sen puheenjohtajana.

4. Javan kanssa minulla on viha-rakkaussuhde. Välillä Java on maailman paras ja välillä voisin antaa sen ensimmäiselle vastaantulijalle. Neleen ja Linaan suhteeni on paljon tasaisempi ilman suuria ylä- ja alamäkiä.

5. En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona, vaikka olen elänyt jo 1/3 elämästäni. Vaikka pidän mm. koirista, en oikeastaan ole innostunut työskentelemään eläinten parissa.

6. Viime aikoina olen yhä enemmän alkanut miettiä Tampereelta poismuuttamista. Koirien kanssa kaupungissa on jotenkin hankalaa ja haluaisin enemmän tilaa ympärille. Toisaalta toivoisin, että saisin sen hyvän syyn jäädä...

7. En omista omaa autoa, vaikka auto onkin minulla jatkuvasti käytössä.

8. Koirien blogi on ainut, jota jaksan päivitellä suht ahkerasti. Tosin yhden postauksen kirjoittamiseen menee yleensä ihan liian paljon aikaa. Pitäisi ehkä opetella tekemään lyhyitä päivityksiä. Se harmittaa, etten tajunnut tehdä omaa koirablogia heti, kun Java tuli.

maanantaina, lokakuuta 17, 2011

Javan vuoro!

Tällä viikolla oli Javan vuoro päästä agiliitämään ja tokoilemaan.

Viikko aloitettiin maanantaina ohjatuilla treeneillä Best In Areenalla. Tehtiin aika pitkä rata, johon mahtui pakkovalssi, jaakotus, ennakoivia valsseja (kuulema kaikki valssit ovat oikeastaan nykyään ennakoivia eivätkä paikallaan pyöriviä tavallisia valsseja), sokkari (opettelen käyttämään oikeaa termiä, kun yksi päivä ymmärsin, että persjättö = sokea leikkaus = sokkari), takaaleikkaus ja niistosokkari. Olikohan siinä edes kaikki... Javan kanssa on kiva kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita, kun niitä toivon mukaan tarvitaan joskus vielä tositilanteessakin eli kisoissa.

Heti alussa meillä oli ongelma lähtöön jäämisen kanssa. Java-neiti oli sitä mieltä, ettei odottelu kiinnosta vaan ihan hyvin voi nousta ylös ja hiippailla ohjaajan perään. Täytyykin alkaa taas harjoitella lähtöjä Javan kanssa. Seuraavaksi hankaluuksia oli putki-puomi erottelussa ja puomin sijaan Java valitsi putken. Videolla näyttää ihan siltä, että olen myöhässä kiipeä-käskyn kanssa. Kepeillä Java aloitti ekalla kerralla hienosti, mutta lopetti pujottelun liian aikaisin. Yritettiin uudestaan, mutta nyt oli hankaluuksia löytää keppien eka väli. Parin yrityksen jälkeen saatiin kuitenkin onnistunut pujottelu. Keinulla käytin päässä namialustaa, jotta Java oppisi hiljentämään vauhtiaan sinne eikä tekisi lentokeinua.


Muutaman päivän tauon jälkeen oli taas Javan aika päästä aksaamaan ja tällä kertaa Juha Ruokosen agilitykoulutukseen, johon sain paikan TamSKin kouluttajien arvonnassa. Juha oli suunnitellut meitä varten tällaisen radan, joka mentiin kolmessa osassa:


Teemana koulutuksessa oli "Tehtäväkeskeinen koira ja agilityn ohjausjärjestelmät". Ennen kuin oli koirien vuoro kuulimme tarkemmin ohjausjärjestelmistä (mm. Greg Derrett) ja katsoimme miten esimerkiksi valssien olisi hyvä sijoittua. Hyvin mielenkiintoista asiaa. Itse radalla teimme ensin esteet 1-8. Ensimmäisten hyppyjen vasemmalla puolella oli puomi, jota ei siirretty pois ja ei ole vaikea arvata mihin Java putken jälkeen meni... Javan puomille karkaaminen oli niin mahdotonta, että lopulta puomi piti blokata kahdella siivekkeellä ja itse olin ihan putken suulla palkkaamassa koiran. Putken ja A:n kanssa ei ollut samaa ongelmaa, vaan se sujui hyvin. Tein Javan kanssa lentäviä lähtöjä, kun Java ei taaskaan olisi malttanut odottaa lähdössä.

Teimme heti perään esteet 9-17. Putkeen 15 vienti oli aika mielenkiintoinen ja tähän kokeiltiin mm. poispäinkäännöstä, japanilaista ja pakkovalssia. Jälkimmäinen taisi toimia parhaiten, mutta hieman oli ohjaajalla vaikeuksia olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. :) Välistäveto hypyillä 16 ja 17 onnistui hyvin. Tämän pätkän jälkeen Java pääsi hetkeksi tauolle.

Viimeisenä otettiin esteet 18-29, tosin kepit tein Javan kanssa vain kerran. Tällä pätkällä oli tärkeää, ettei oma liike edennyt hyppyjen 20 ja 21 taakse, vaan että pysyin samassa linjassa ko. hyppyjen kanssa. Lisäksi hypyllä 24 ei saanut saatella liian pitkälle ja valssin hypyn 27 jälkeen piti tulla riittävän lähelle hyppyä 28, jotta päästiin suoraan linjaa pitkin viimeiselle esteelle. Lopuksi olisin voinut vielä tehdä koko radan eli 29 estettä, mutta totesin, että Java oli saanut jo riittävästi agilitya. Tehtiin kyllä loppuun vielä muutama putkeen irtoaminen ja takaakierto radan alkuosalla, jossa ongelmana oli ollut puomille karkailu.

Olen koulutettavilleni puhunut, ettei palkata koiraa kädestä, jotta koirat irtoaisivat paremmin eivätkä roikkusi joka esteen jälkeen ohjaajan kädessä ja on huvittavaa, että nyt itselleni huomautettiin samasta asiasta. Tämä on niin tätä: tee niinkuin minä sanon, mutta älä niinkuin minä teen. :) Javan kanssa agility on ollut pitkälti kädestä palkkaamista ja sen kyllä huomasi selvästi silloin, kun Java meni erään toisen ohjaajan kanssa radalla. Nyt siis omat neuvot käyttöön ja kädestä palkkaaminen pois silloin, kun sitä ei tarvita. Lelupalkka toimisi Javalla paremmin kuin hyvin, kun vaan opetan tuomaan lelun takaisin eikä niin, että lelu suussa juostaan päättömästi ympäri hallia.

Tykkäsin tästäkin koulutuksesta paljon ja oli kivaa tehdä Javan kanssa. Oli oikein hyvä, että rata oli jaettu pätkiin ja heti aluksi kouluttaja ohjeisti, että tehdään osissa. Jari Suomalaisen koulutuksessa 29 esteen rata kerralla oli liikaa sekä minulle että Nelelle, mutta silloin emme saaneet mitään ohjeita miten rata olisi tarkoitus mennä (pätkissä, kokonaan, jotenkin muuten?).

Loppuun vielä hieman tokosta. Kohta olisi edessä tämän vuoden viimeinen tokokoe. En ole juurikaan treenannut Javan kanssa (mikä yllätys!), joten sunnuntaina oli pakko ryhdistäytyä. Treenailimme Tallilla seurana tuttu Huugo-koikkeri ja uusi tuttavuus Alma-chihu. Aloitettiin reilun parin minuutin paikkamakuulla ja tämän jälkeen treenikaverit tekivät Javalle luoksepäästävyyden. Tein kaikki alokasluokan yksilöliikkeet ja Java oli ihan huippu koko treenin ajan. Liikkeet Java siis osaa, mutta se mitä pitäisi harjoitella on kokeenomaisuus ja tällaista mahdollisuutta ei taida enää tulla ennen koetta. Ylipäänsä saattaa olla niin, että sunnuntaiset treenit oli yhtä kuin meidän kenraaliharjoitus...

lauantaina, lokakuuta 15, 2011

Monenlaista

Linalla on ikää ihan kohta tasan 5kk (maanantaina!) ja se tarkoittaa, että päästään osallistumaan pentunäyttelyihin. Ensimmäiset näytelmät ovat edessä parin viikon päästä Lahdessa, johon harjakoirapentuja on ilmoitettu kymmenen.

Tällä viikolla Linalta lähti molemmat alakulmurit. Kiinnitin asiaan huomiota, kun Nelen turkki sai uuden punaisen värin. Molemmat kulmurit lähtivät, kun Lina riehui Javan ja Nelen kanssa. Nyt täytyy seurailla miten yläkulmurien kanssa menee, kunpa nekin lähtisivät näin helposti. Sisäsiisteydessä Lina on edistynyt valtavasti ja edellisen kerran pissat tulivat sisälle reilu viikko sitten. Silloinkin olin juuri tullut koulusta kotiin ja olisi pitänyt samantien viedä Lina ulos, kun olin kuitenkin ollut poissa yli seitsemän tuntia. Sitä odotan innolla, kun Lina pystyy aamuisin odottamaan hetken ennen ulosmenoa, jotta ehdin itse pukea kunnolla. Nyt ulos mennään vielä vauhdikkaasti, mutta pääasia, että mennään eikä Lina tee pissoja makuuhuoneeseen. Pari viikkoa sitten laitoin jo yhden kunnon maton makuuhuoneeseen ja tänään olisi tarkoitus laittaa lisää omia mattoja lattialle.

Linan eka ponnari. Nelelle laitoin ponnarin vasta 7kk iässä, mutta Linalla on jo tukka niin pahasti silmillä, että on hankala huomata ottaako Lina kontaktin vai ei.

Eilen postista tippui varsin ikävä lappu. Joku naapureista oli valittanut isännöitsijälle, että koiran haukunta ja ulvonta häiritsee hänen uniaan. Häiritsevää ääntä on kuulunut aamuisin 5.30-9.00 välillä ja minun pitäisi nyt kiinnittää asiaan huomiota sekä tehdä kaikkeni, ettei koira häiritse muita talossa asuvia. On todella ärsyttävää, ettei kyseinen henkilö voinut tulla puhumaan asiasta suoraan kanssani, vaan otti yhteyttä isännöitsijään.

Sen tiedän jo, että yksikään koiristani ei ole haukkunut täällä 5.30, koska en todellakaan ole ollut itsekään silloin hereillä ja hyvin luultavasti kuulisin, jos vieressä haukutaan! Tällä viikolla jouduin valitettavasti menemään kouluun kahtena päivänä jo klo 8, joten jos täältä on haukuntaa kuulunut niin se on ollut Lina klo 6.35 tai koko porukka kasin jälkeen. Muutenkin kirjeessä ollut aika on ihmeellinen, koska seitsemältä loppuu hiljaisuusaika ja vaikka koirat eivät tietenkään saa senkään jälkeen täällä jatkuvasti haukkua, niin kasilta voisin vaikka tomuttaa mattoja ulkona tai porata seiniä.

En ole viime aikoina nauhoittanut koiria, kun ovat näennäisesti jääneet tänne ihan rauhallisesti: Lina on mennyt nukkumaan, kun lähden Javan ja Nelen kanssa aamulenkille ja kun olen lähtenyt kouluun niin kaikki koirat ovat nukkuneet kuka missäkin. Nyt tämä tietenkin muuttuu ja kaikki koirien yksinolot pitää nauhoittaa sekä tallentaa koneelle, jotta on todistusaineistoa mihin tarpeen tullen vedota. Merkitsen myös paperille koirien yksinolot kellonaikoineen. Eilen koirat olivat täällä keskenään kolmen tunnin ajan ja tänä aikana Lina haukahti kerran, kun halusi viedä Javan nukkumapaikan (ja onnistui tässä...). Tänään Nele ja Lina olivat kahdestaan vähän yli neljä tuntia eikä nauhoituksessa kuulunut kuin tassuttelua.


Toki on pakko myöntää, että Linan tulon jälkeen meillä on ollut aika hälinä, mutta parempaan suuntaan (=hiljaisempaan) mennään koko ajan. Ja jos jotain haukkumisesta ja ulvomisesta pitää epäillä, niin Linaa silloin, kun olen ollut vanhempien koirien kanssa aamulenkillä. Ehkä Lina on ollut vain hetken sohvalla ja heti kun ovi on mennyt kiinni, tulee eteiseen huutamaan. :( Tämän ongelman voin ratkaista viemällä koirat kaikki kerralla ulos tai edes niin, että Java tai Nele tulee samaa matkaa Linan kanssa ja jää tänne siksi aikaa, kun vien kolmannen. On harmillista, jos 20min yksinoloa saa Linan ahdistumaan...

Toivon todella, että tämä jää viimeiseksi kerrostaloksi, jossa asun koirien kanssa. Jo torstaina (eli ennen valituskirjettä), kun olin kolmen ylikierroksilla olevan koiran kanssa hihnalenkillä lähipuistossa, mietin miten mukavaa olisi, jos voisi koulupäivän jälkeen mennä metsään, päästää pari koiraa irti ja antaa niiden juosta energiaansa pois. Voisihan sitä nytkin, mutta se tarkoittaisi koirien laittamista autoon ja ajelua esim. Kauppiin. Paljon mukavampaa ja ympäristöystävällisempää olisi, jos metsään pääsisi kävellen (ilman, että siihen menee tuhottomasti aikaa). Jankassa vain ei tätä luksusta ole, vaikka muuten tämä onkin ihan kiva paikka.

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2011

Vaikeuksien kautta voittoon?

Eilen kisasin Nelen kanssa yhden startin verran Lempäälässä Best In Areenalla. Kisa saattoi jäädä Nelen viimeiseksi tänä vuonna, ellei joulukuussa tule sellaista fiilistä, että mennään vielä vuoden vikaan kisaan samaan paikkaan.

Miniykkösten agilityradan tutustuminen alkoi klo 8 aamulla ja radalle lähdin Nelen kanssa kolmantena. Nele hylkääntyi heti toisella esteellä hyppäämällä sen väärästä suunnasta, keinu ei sujunut mitenkään ja putkeen menon sijaan Nele lähti kohti ratahenkilöä. Tässä vaiheessa keskeytin ja poistuin suorinta tietä radalta. Ensimmäinen keskeytys Nelen kanssa, Javan kanssa ratojen keskeytyksiä taisi tulla pari-kolme.

En muista olenko ollut yhdenkään kisan jälkeen näin pettynyt. Joskus tuntuu, että Nelen kanssa agilitaaminen on yksi iso pettymysten sarja, vaikka koira on treeneissä oikein hyvä. Kisoissa taas näyttää kuin oltaisiin vasta aloitettu eikä koira osaa mitään. Lisäksi masentaa, että kaikki ympärillä keräävät nollia ja nousevat, kun Nelen kanssa en pääse etenemään mihinkään, vaikka ollaan harrastettu ja kisattu pitkään. Olen myös katkera siitä, ettei ole omaa pihaa, jossa treenata joka päivä keppejä tai rahaa maksaa säännöllistä huippukoulutusta. Hmph, kaiken kaikkiaan olin eilen melkein lopettamassa agilityn Nelen kanssa ja saatoinpa siinä jo kyseenalaistaa koko koiran hyödyllisyyden, kun ei voi mennä näyttelyihin eikä pärjää agissa...


Täyteen agilitymasennukseen en kuitenkaan voinut vaipua, kun täksi päiväksi olin ilmoittanut Nelen Jari Suomalaisen agilitykoulutukseen, jonka TaPit järjesti. Onneksi en pystynyt vaihtamaan tilalle Javaa, kun Javalla on ensi viikolla oma koulutuksensa, joten pakko oli mennä Nelen kanssa. Hyvä näin, sillä Nele näytti, ettei todellakaan ole mikään turha koira! Oikeastaan koulutuksessa enemmän ongelmia oli ohjaajalla, jolta meinasi 29 esteen radalla kunto loppua.

Jari oli tehnyt helpomman radan ykkösissä kisaaville eikä siinä ollut mitään liian vaikeita juttuja (etukäteen pelkäsin, että tekisimme kaikki kolmosten rataa, kun ryhmässä oli myös pari siinä luokassa kisaavaa). Tein Nelen kanssa radan ensin kokonaan, sitten otettiin muutama toisto keppejä (sain vinkiksi, että olisi parempi, jos joku muu avaisi namiboksin, jolloin Nele ei kyttäisi minua), sen jälkeen vielä uudestaan puolet radasta ja loppuun neljän esteen vauhtipätkä. Ensimmäisellä kerralla Nele meni radan vauhdikkaasti, mutta toisella kerralla vauhti selvästi hiipui ja sanoinkin Jarille, ettei tehdä enää pitkää rataa. Tähän tuli kommentiksi, että oli huomannut saman asian ja ettei laittaisikaan meitä enää menemään koko rataa. Sen sijaan teimme loppuun kahden putken ja kahden hypyn vauhtipätkän, jonka tarkoitus oli jättää Nelelle kiva fiilis treeneistä.

Nele oli koulutuksessa oikein loistava ja on kyllä harmi, ettei sama koira näy kisoissa. Täytyy alkaa nyt bongailla epiksiä, jotta pääsen palkkaamaan Nelen kisamaisessa tilanteessa keinulta ja tätä kautta hakea varmuutta, että oikeassakin kisassa keinu alkaisi sujua. Jari Suomalaisen koulutuksesta tykkäsin, vaikka etukäteen olikin vähän epäilyksiä mieskouluttajaa kohtaan aiempien kokemusten perusteella. Nele taisi myös tykätä, kun Jarin kyykistyessä meni heti hänen eteensä istumaan sen näköisenä, että rapsutuksia kiitos. :)

Loppuun vielä video viime maanantain viikkotreeneistä, joissa meillä oli pieni harjoituskisa. Nele pelasteli todella paljon sekavaa ohjaamistani, mutta toisaalta sitten taas lopetti kepit liian aikaisin eikä keinukaan mennyt ennen kuin otin namit taskusta (tämä oli ensimmäinen kerta ko. keinulla).

lauantaina, lokakuuta 08, 2011

Happy Dog

Tämä ei käsittele koirieni onnellisuutta, vaan sitä, että Java sai viimeinkin Happy Dog-valjaat itselleen.

Koska Javalla on paha tapa kiskoa hihnassa varsinkin metsälenkeillä, päätin hankkia kunnon valjaat. Javalla on mittatilauksena tehdyt valjaat, mutta niissä ei ole säätömahdollisuutta ja välillä valjaat liukuvat etutassun taakse. Hakusessa olikin hyvin istuvat valjaat, joita voisi säätää tarpeen mukaan.

Javalla on jo aiemmin ollut kokeilussa Hilan Happy Dog-valjaat ja ne vaikuttivat silloin hyvältä. Kysyin valjaista Kangasalan Eläintarvikkeesta ja kävimme sovittamassa valjaspaloja. Pienimmänkin koon rintapala oli ihan liian iso Javalle, mutta liikkeen myyjä muisteli, että oli kuullut myös pienten koirien valjaista ja lupasi selvittää asiaa.

Tällä viikolla sainkin viestin, että pieniä valjaspaloja on saapunut Kangasalle ja mentiin heti perjantai-iltana sovittamaan minivaljaita Javan kanssa. Nyt löytyi sopivan kokoiset palat ja Java sai heti mukaan omat, punaiset Happy Dog-valjaat.



Ollaan käytetty valjaita nyt joka lenkillä ja ne vaikuttavat tosi hyvältä. Jos haluaa pikkukoirallensa Happy Dog-valjaat, suosittelen käymään Kangasalan Eläintarvikkeessa, sillä siellä on nyt kokeilukappaleet näistä. Ja aivan erinomainen palvelu! :)

perjantaina, lokakuuta 07, 2011

Pentujuttuja

Ei ole ihan hetkeen tullut kirjoiteltua Linan kuulumisia, joten niitä seuraavaksi. Ikää Linalla on nyt 20 viikkoa eli 4,5 kuukautta. Tänään Hakametsän eläinlääkäriaseman vaaka näytti Linalle painoa 3,4 kg.

Hampaita Linalta on lähtenyt ihan urakalla. Ensimmäiset puuttuvat hampaat huomasin 19.9. ja nyt etuhampaat sekä luultavasti ainakin osa poskihampaista ovat jo vaihtuneet. Eniten tietty jännittää miten kulmureiden kanssa käy - lähtevätkö itse vai joutuuko niitä poistattamaan eläinlääkärissä. Javan jouduin käyttämään lääkärin kautta, mutta Neleltä lähtivät kulmurit Javan kanssa riehuessa. Katsellaan miten Linan kanssa käy. :)


Olen tähän mennessä pessyt Linan pelkästään shamppoolla, mutta nyt keskiviikkona laitoin ensimmäisen kerran myös hoitoainetta. Pesun ja kuivauksen Lina antaa tehdä hyvin, mutta kampaamisesta pentu ei ole ihan samaa mieltä. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan. Linan kynsien leikkaaminen on oikein helppoa, mutta trimmaamista ei olla taas ihan hetkeen tehty, joten siitä saattaa tulla neuvottelemista.

Aika paljon on tullut Linan kanssa harjoiteltua erilaisia asioita. Istumisen Linaa osaa melkein jo käskystä ja maahanmenoa tarjoaa aina, kun yritän naksuttimella opettaa jotakin muuta. Seisomista ollaan harjoiteltu sekä vapaasti maassa että aseteltuna pöydällä (haha, Lina kuulostaa nyt ihan kasvilta!). Paikalla pysymistä ja eteen-käskyä treenaillaan ruokakupin kanssa. Myös seuraamista ollaan pikkuisen otettu, kun Lina tarjoaa sitä niin luontevasti lenkillä. Oikeastaan olen hieman miettinyt, että josko opettaisin Linallekin tokoa, mutta aivan eri lähtökohdista kuin mitä Javaa opetin. Agilityputkia käytiin tekemässä viime viikolla ja siitä olisi videotakin, ehkä laitan myöhemmin jonkun pätkän tänne.


Tänään tosiaan poikkesin Linan kanssa Hakametsässä eläinlääkärillä, sillä Linalla on ollut reverse sneezing-kohtauksia, aivastelua ja kuonon hinkkaamista. Mitään näistä ei kylläkään mitenkään erityisen paljon, vaan esimerkiksi rs-kohtauksia on tullut yksi tai kaksi, mutta koska niitä on tullut päivittäin, päädyin varaamaan ell-ajan. Eläinlääkäri totesi pentusen olevan noin muuten ihan terve ja määräsi nenäpunkkilääkityksen (Milbemax Vet). Java ja Nele ovat koko ajan olleet ihan normaaleja, mutta saavat toki nyt myös saman lääkityksen. Lääkettä syödään yksi tabletti viikossa kolmen viikon ajan ja muihin koiriin pitäisi tänä aikana pitää etäisyyttä. Koska Java ja Nele ovat oireettomia, ei eläinlääkäri nähnyt mitään syytä miksi jäisimme pois maksetuista koulutuksista ja kisoista, kunhan vain vältetään lähikontaktia muiden koirien kanssa.

sunnuntaina, lokakuuta 02, 2011

Kausi vaihtuu

Maanantaina oli kesäkauden viimeiset agilitytreenit. Nele oli treeneissä aivan erinomainen, joten mikäs sen parempi päätös kesälle.

Talvikausi tuo tullessaan muutoksen treenipaikkaan, kun vaihdamme Tallilta SDP:lle, jota myös Best In Areenaksi kutsutaan. Treeniaika pysyy yhä maanantaissa klo 18-19 ja kouluttaja sekä treenikaverit ovat myös samat. Nelen lisäksi Java pääsee osallistumaan säännöllisesti vuoroviikoin treeneihin, kun aloitan vuorottelun koirien kesken. Ensimmäisen vuoron saa huomenna Nele, viikon päästä on Javan vuoro ja näin olisi tarkoitus jatkaa koko talvikauden ajan. TamSKilla talvikausi kestää huhtikuun loppuun asti.

Laskeskelin, että olen kohta harrastanut agilitya 3,5 vuotta. Numeroina näyttää pieneltä, mutta noin muuten tuntuu kuin agilityn parissa olisi ollut jo pienen ikuisuuden. Javan kanssa aloitin säännölliset agilitytreenit keväällä 2008 ja tuosta vuoden päästä eli keväällä 2009 mentiin ensimmäisiin kisoihin. Nele aloitti agilityn keväällä 2009 ja samaten taas vuoden päästä oltiin ensimmäisissä kisoissa (kesä 2010). Nelen kanssa ollaan nyt pyöritty pieni ikuisuus ykkösissä ja ensi vuodelle onkin tavoitteena nousu ainakin kakkosiin. Tähän liittyen ajattelin nyt kunnolla ryhdistäytyä agilityn suhteen, kun tuntuu, että viime aikoina harrastaminen on ollut aika tavoitteetonta säätämistä.

Oikeastaan ryhdistäytyminen koskee myös tokoa siinä mielessä, että ajattelin alkaa uskoa koiriini ja niiden osaamiseen. :) Lisäksi olisi hyvä asettaa pieniä tavoitteita ja päämääriä harrastamiselle sekä opetella treenien suunnittelu etukäteen. Monesti olen tännekin listannut asioita, joita pitäisi treenata, mutta liian usein ne jäävät vain listauksen tasolle. Jospa seuraavaksi yrittäisi oikeastikin treenata niitä ongelmakohtia, jotta etenisi näissä harrastuksissaan johonkin suuntaan.

Tänä syksynä itselleni tulee myös vuosi täyteen agilitykouluttamista TamSKilla. Jatkan ryhmän vetämistä yhä, tosin muutoksia on tulossa paljon, kun vaihtuu sekä treenipaikka että lähes kaikki koulutettavat. TamSKin lisäksi vedin Tapeille syyskuussa viiden kerran agilityn alkeiskurssin ja edessä on vielä jatkokurssi. Kesällä kokeilin myös tokon kouluttamista, kun vedin Tapeille viiden kerran pentutokon. Kouluttamisenkin kannalta olisi hyvä aktivoitua omien koirien kanssa tavoitteellisesti, kun oppimani asiat siirtyvät aina enemmän tai vähemmän suoraan koulutettaville.