Miniykkösten agilityradan tutustuminen alkoi klo 8 aamulla ja radalle lähdin Nelen kanssa kolmantena. Nele hylkääntyi heti toisella esteellä hyppäämällä sen väärästä suunnasta, keinu ei sujunut mitenkään ja putkeen menon sijaan Nele lähti kohti ratahenkilöä. Tässä vaiheessa keskeytin ja poistuin suorinta tietä radalta. Ensimmäinen keskeytys Nelen kanssa, Javan kanssa ratojen keskeytyksiä taisi tulla pari-kolme.
En muista olenko ollut yhdenkään kisan jälkeen näin pettynyt. Joskus tuntuu, että Nelen kanssa agilitaaminen on yksi iso pettymysten sarja, vaikka koira on treeneissä oikein hyvä. Kisoissa taas näyttää kuin oltaisiin vasta aloitettu eikä koira osaa mitään. Lisäksi masentaa, että kaikki ympärillä keräävät nollia ja nousevat, kun Nelen kanssa en pääse etenemään mihinkään, vaikka ollaan harrastettu ja kisattu pitkään. Olen myös katkera siitä, ettei ole omaa pihaa, jossa treenata joka päivä keppejä tai rahaa maksaa säännöllistä huippukoulutusta. Hmph, kaiken kaikkiaan olin eilen melkein lopettamassa agilityn Nelen kanssa ja saatoinpa siinä jo kyseenalaistaa koko koiran hyödyllisyyden, kun ei voi mennä näyttelyihin eikä pärjää agissa...
Täyteen agilitymasennukseen en kuitenkaan voinut vaipua, kun täksi päiväksi olin ilmoittanut Nelen Jari Suomalaisen agilitykoulutukseen, jonka TaPit järjesti. Onneksi en pystynyt vaihtamaan tilalle Javaa, kun Javalla on ensi viikolla oma koulutuksensa, joten pakko oli mennä Nelen kanssa. Hyvä näin, sillä Nele näytti, ettei todellakaan ole mikään turha koira! Oikeastaan koulutuksessa enemmän ongelmia oli ohjaajalla, jolta meinasi 29 esteen radalla kunto loppua.
Jari oli tehnyt helpomman radan ykkösissä kisaaville eikä siinä ollut mitään liian vaikeita juttuja (etukäteen pelkäsin, että tekisimme kaikki kolmosten rataa, kun ryhmässä oli myös pari siinä luokassa kisaavaa). Tein Nelen kanssa radan ensin kokonaan, sitten otettiin muutama toisto keppejä (sain vinkiksi, että olisi parempi, jos joku muu avaisi namiboksin, jolloin Nele ei kyttäisi minua), sen jälkeen vielä uudestaan puolet radasta ja loppuun neljän esteen vauhtipätkä. Ensimmäisellä kerralla Nele meni radan vauhdikkaasti, mutta toisella kerralla vauhti selvästi hiipui ja sanoinkin Jarille, ettei tehdä enää pitkää rataa. Tähän tuli kommentiksi, että oli huomannut saman asian ja ettei laittaisikaan meitä enää menemään koko rataa. Sen sijaan teimme loppuun kahden putken ja kahden hypyn vauhtipätkän, jonka tarkoitus oli jättää Nelelle kiva fiilis treeneistä.
Nele oli koulutuksessa oikein loistava ja on kyllä harmi, ettei sama koira näy kisoissa. Täytyy alkaa nyt bongailla epiksiä, jotta pääsen palkkaamaan Nelen kisamaisessa tilanteessa keinulta ja tätä kautta hakea varmuutta, että oikeassakin kisassa keinu alkaisi sujua. Jari Suomalaisen koulutuksesta tykkäsin, vaikka etukäteen olikin vähän epäilyksiä mieskouluttajaa kohtaan aiempien kokemusten perusteella. Nele taisi myös tykätä, kun Jarin kyykistyessä meni heti hänen eteensä istumaan sen näköisenä, että rapsutuksia kiitos. :)
Loppuun vielä video viime maanantain viikkotreeneistä, joissa meillä oli pieni harjoituskisa. Nele pelasteli todella paljon sekavaa ohjaamistani, mutta toisaalta sitten taas lopetti kepit liian aikaisin eikä keinukaan mennyt ennen kuin otin namit taskusta (tämä oli ensimmäinen kerta ko. keinulla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti