torstaina, joulukuuta 24, 2009
sunnuntai, joulukuuta 20, 2009
Mitä kuuluu?
Kiitos kaikille haasteeseen vastanneille! Blogillani on todistetusti ainakin 4 lukijaa. ;)
Aika on taas kiitänyt nopeasti eteenpäin. Nelen leikkauksesta on kohta 3 viikkoa ja hyvin on tyttö parantunut. Kauluria käytettiin 12 päivää ja viimeisinä päivinä vain lähinnä öisin ja työpäivän ajan. Neleä ei haava juurikaan kiinnostanut, mutta energiaa alkoi päivä päivältä kertymään yhä enemmän ja kun riehua ei saanut eikä tehdä pitkiä lenkkejä niin yritin saada Nelen viihtymään kongin ja herkkuluiden parissa. Kongin käyttötarkoitusta Nele ei oikein tajunnut eikä koskaan saanut kaikkia herkkuja sieltä ulos (Java sen sijaan ravisteli ne heti ulos, kun tuli kotiin). Lisäksi opetin viimein Nelellekin kumpi käsi-tempun...tai ainakin alun siitä.
Javan loma vanhempieni luona venyi lopulta kahdeksi viikoksi. Alun perin Javan piti palata kotiin itsenäisyyspäivänä, mutta koska tokomme siltä sunnuntailta peruttiin, sovin, että Java olisi vielä toisen viikon Kankaanpäässä. Nele saisi parantua rauhassa ja pääsisi kaulurista eroon ennen Javan tuloa. Itselläni olisi myös helpompaa lenkkien kanssa, kun ei tarvisi tehdä erillisiä lenkkejä. Java kotiutui siis viime sunnuntaina ja voi Nelen riemua, kun näki Javan ja vanhempani. Javaa taas kiinnosti enemmän kongin täytteet ja Nelen intoilu tuntui vain häiritsevän.
Viime ja tänä sunnuntaina olen taas ollut tokoilemassa ALO-ryhmässämme. Viime kerralla Javaa ei oikein innostanut, kun oli juuri palautunut Treelle, mutta tänään kontakti toimi jo paljon paremmin. Saatiin lähes täydellinen luoksetulo ja estehyppyyn päätettiin ottaa namialusta käyttöön, jotta Java tajuaisi mistä on kyse. Estehyppyä en ole koskaan treenannut toimivaksi, joten nyt voisi olla sen aika... Siinä olikin tämän vuoden viimeiset tokot, kun seuraavan kerran treenaillaan vasta 3.1. Jäljellä on vielä 4 kertaa ja toivottavasti saadaan kaikki kerrat vietyä läpi tammikuussa, kun alkaa olla jo niin kylmä. Tänäänkin Java oli treenin ajan mantteli päällä, että vähän lämmittäisi.
Tällä viikolla onkin kärsitty oikein kunnolla kylmästä, kun pakkasta on ollut lähes joka päivä ihan liikaa. Agilitytreenit peruttiin ja koirat ovat saaneet tyytyä vain lyhyisiin lenkkeihin. Varsinkin Java nostelee tassujaan, jonka ensin oletin johtuvan vain kylmästä, mutta näköjään katuhiekalla on myös asian kanssa jotain tekemistä, kun terävät kivet tarttuvat tassuihin. Perjantaina tytöt viettivät päivän työpaikallani keskustassa ja päivälenkiltä jouduin kantamaan Javan takaisin toimistolle, kun ei suostunut enää kävelemään. Sisällä syyksi paljastui terävä kivenpalanen anturoiden välissä. Kummallekin olen pukenut takit lenkeille ja sen seurauksena molempien turkit ovat olleet inhottavasti takussa. Nyt on kuitenkin takut selvitelty ja eilen pakkaset onneksi lauhtuivat sen verran, että pääsimme koirakaverien kanssa ihanalle metsälenkille. Varsinkin Nele tuntui nauttivan niin paljon, kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla juoksemaan vapaana kaverien kanssa.
Aika on taas kiitänyt nopeasti eteenpäin. Nelen leikkauksesta on kohta 3 viikkoa ja hyvin on tyttö parantunut. Kauluria käytettiin 12 päivää ja viimeisinä päivinä vain lähinnä öisin ja työpäivän ajan. Neleä ei haava juurikaan kiinnostanut, mutta energiaa alkoi päivä päivältä kertymään yhä enemmän ja kun riehua ei saanut eikä tehdä pitkiä lenkkejä niin yritin saada Nelen viihtymään kongin ja herkkuluiden parissa. Kongin käyttötarkoitusta Nele ei oikein tajunnut eikä koskaan saanut kaikkia herkkuja sieltä ulos (Java sen sijaan ravisteli ne heti ulos, kun tuli kotiin). Lisäksi opetin viimein Nelellekin kumpi käsi-tempun...tai ainakin alun siitä.
Javan loma vanhempieni luona venyi lopulta kahdeksi viikoksi. Alun perin Javan piti palata kotiin itsenäisyyspäivänä, mutta koska tokomme siltä sunnuntailta peruttiin, sovin, että Java olisi vielä toisen viikon Kankaanpäässä. Nele saisi parantua rauhassa ja pääsisi kaulurista eroon ennen Javan tuloa. Itselläni olisi myös helpompaa lenkkien kanssa, kun ei tarvisi tehdä erillisiä lenkkejä. Java kotiutui siis viime sunnuntaina ja voi Nelen riemua, kun näki Javan ja vanhempani. Javaa taas kiinnosti enemmän kongin täytteet ja Nelen intoilu tuntui vain häiritsevän.
Viime ja tänä sunnuntaina olen taas ollut tokoilemassa ALO-ryhmässämme. Viime kerralla Javaa ei oikein innostanut, kun oli juuri palautunut Treelle, mutta tänään kontakti toimi jo paljon paremmin. Saatiin lähes täydellinen luoksetulo ja estehyppyyn päätettiin ottaa namialusta käyttöön, jotta Java tajuaisi mistä on kyse. Estehyppyä en ole koskaan treenannut toimivaksi, joten nyt voisi olla sen aika... Siinä olikin tämän vuoden viimeiset tokot, kun seuraavan kerran treenaillaan vasta 3.1. Jäljellä on vielä 4 kertaa ja toivottavasti saadaan kaikki kerrat vietyä läpi tammikuussa, kun alkaa olla jo niin kylmä. Tänäänkin Java oli treenin ajan mantteli päällä, että vähän lämmittäisi.
Tällä viikolla onkin kärsitty oikein kunnolla kylmästä, kun pakkasta on ollut lähes joka päivä ihan liikaa. Agilitytreenit peruttiin ja koirat ovat saaneet tyytyä vain lyhyisiin lenkkeihin. Varsinkin Java nostelee tassujaan, jonka ensin oletin johtuvan vain kylmästä, mutta näköjään katuhiekalla on myös asian kanssa jotain tekemistä, kun terävät kivet tarttuvat tassuihin. Perjantaina tytöt viettivät päivän työpaikallani keskustassa ja päivälenkiltä jouduin kantamaan Javan takaisin toimistolle, kun ei suostunut enää kävelemään. Sisällä syyksi paljastui terävä kivenpalanen anturoiden välissä. Kummallekin olen pukenut takit lenkeille ja sen seurauksena molempien turkit ovat olleet inhottavasti takussa. Nyt on kuitenkin takut selvitelty ja eilen pakkaset onneksi lauhtuivat sen verran, että pääsimme koirakaverien kanssa ihanalle metsälenkille. Varsinkin Nele tuntui nauttivan niin paljon, kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla juoksemaan vapaana kaverien kanssa.
Kuvassa mukana myös koirakaveri Wilmeri.
Vauhtia ei tältä kolmikolta puuttunut.
Vauhtia ei tältä kolmikolta puuttunut.
maanantaina, joulukuuta 07, 2009
Tavoitteita ja suunnitelmia
Seuraavaksi haaste kaikille blogini lukijoille. Haastan teidät paljastamaan vuoden 2010 tavoitteenne! Koiriin liittyvät siis, vaikka toki voi halutessaan muutkin kertoa. ;) Vastatkaa haasteeseen kommentoimalla tähän tai kirjoittamalla omaan blogiinne (ja heittäkää kommentti silloinkin, että tiedän käydä lukemassa).
Itse rakastan kaikenlaista suunnittelua ja listoja. Tavoitteiden saavuttaminen on myös oikein mukavaa, kun ensin ollaan tehty töitä niiden eteen ja loppuvuodesta voi katsoa mitä toteutui ja mitä ei. Vuodelle 2009 suunnittelemani tavoitteet toteutuivat varsinkin agilityn osalta, tokon suhteen eivät oikeastaan. Mutta seuraavaksi pientä listausta mitä voitaisiin vuonna 2010 tehdä:
Java
- Agilityssa jatketaan säännöllistä treenaamista ja osallistutaan kisoihin. Todennäköisesti Java nousee alkuvuodesta kolmosiin (ellei tehdä piiitkää hyllyputkea), mitä enempää ei agissa voida saavuttaa. En kuitenkaan aio lopettaa kisaamista siihen, vaan lasketaan sen jälkeen huviksemme nollia, jos niitä tulee.
- Nyt kun tokoinnostus on löytynyt, niin voisin keväällä mennä uudestaan kurssille ja yrittää treenailla suht säännöllisesti. Jos osaamista löytyy, niin voisimme kokeilla paria koetta kesällä (jossain hyvin kaukana Tampereelta).
- Opetellaan nouto.
- Voisin harkita, että teen jotain Javan lintuongelmalle vihdoin ja viimein. Se vain ei ole niin helppoa...
- Mahdollisesti silmätarkki.
Nele
-Agilityn osalta jatketaan säännöllistä treenaamista ja harkitaan kisoja. Jos Nele oppii ja uskaltaa mennä kaikki esteet, voisin miettiä kisadebyyttiä juhannuksena Tuorlassa (olettaen tietysti, että ylipäätään mennään sinne). En kuitenkaan ota mitään paineita kisaamisesta, koska Nelen kanssa ei voi kiirehtiä.
- Voisin viimeinkin mennä Nelen kanssa tokokurssille. Mahdollisesti keväällä Tamskin jatkoryhmään, joka tarkoittaisi, että opetan alkuvuodesta Nelelle sivulletulon, paikalla seisomisen ja vahvistan reilusti Nelen nyt osaamia käskyjä.
- Käydään mätsäreissä, jos ovat lähellä. Voisin myös miettiä osallistumista harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan.
Molemmat
- Opetellaan ohittamaan muut koirakot hiljaa ja nätisti.
- Kaivan naksuttimen laatikosta ja otetaan se käyttöön.
- Keväällä voisin aloittaa taas jäljen teon, koska varsinkin Nele tuntui olevan hyvä siinä. Javalle tekisi hyvää oppia keskittymään metsässä.
- Mahdollisimman pian fyssarille ja jos ei mitään erikoista, niin säännöllisesti hierojalle.
Jotain jäi varmaan puuttumaan, mutta tässä ainakin tärkeimmät. Nyt haluan kuulla lukijoideni tavoitteet!
Itse rakastan kaikenlaista suunnittelua ja listoja. Tavoitteiden saavuttaminen on myös oikein mukavaa, kun ensin ollaan tehty töitä niiden eteen ja loppuvuodesta voi katsoa mitä toteutui ja mitä ei. Vuodelle 2009 suunnittelemani tavoitteet toteutuivat varsinkin agilityn osalta, tokon suhteen eivät oikeastaan. Mutta seuraavaksi pientä listausta mitä voitaisiin vuonna 2010 tehdä:
Java
- Agilityssa jatketaan säännöllistä treenaamista ja osallistutaan kisoihin. Todennäköisesti Java nousee alkuvuodesta kolmosiin (ellei tehdä piiitkää hyllyputkea), mitä enempää ei agissa voida saavuttaa. En kuitenkaan aio lopettaa kisaamista siihen, vaan lasketaan sen jälkeen huviksemme nollia, jos niitä tulee.
- Nyt kun tokoinnostus on löytynyt, niin voisin keväällä mennä uudestaan kurssille ja yrittää treenailla suht säännöllisesti. Jos osaamista löytyy, niin voisimme kokeilla paria koetta kesällä (jossain hyvin kaukana Tampereelta).
- Opetellaan nouto.
- Voisin harkita, että teen jotain Javan lintuongelmalle vihdoin ja viimein. Se vain ei ole niin helppoa...
- Mahdollisesti silmätarkki.
Nele
-Agilityn osalta jatketaan säännöllistä treenaamista ja harkitaan kisoja. Jos Nele oppii ja uskaltaa mennä kaikki esteet, voisin miettiä kisadebyyttiä juhannuksena Tuorlassa (olettaen tietysti, että ylipäätään mennään sinne). En kuitenkaan ota mitään paineita kisaamisesta, koska Nelen kanssa ei voi kiirehtiä.
- Voisin viimeinkin mennä Nelen kanssa tokokurssille. Mahdollisesti keväällä Tamskin jatkoryhmään, joka tarkoittaisi, että opetan alkuvuodesta Nelelle sivulletulon, paikalla seisomisen ja vahvistan reilusti Nelen nyt osaamia käskyjä.
- Käydään mätsäreissä, jos ovat lähellä. Voisin myös miettiä osallistumista harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan.
Molemmat
- Opetellaan ohittamaan muut koirakot hiljaa ja nätisti.
- Kaivan naksuttimen laatikosta ja otetaan se käyttöön.
- Keväällä voisin aloittaa taas jäljen teon, koska varsinkin Nele tuntui olevan hyvä siinä. Javalle tekisi hyvää oppia keskittymään metsässä.
- Mahdollisimman pian fyssarille ja jos ei mitään erikoista, niin säännöllisesti hierojalle.
Jotain jäi varmaan puuttumaan, mutta tässä ainakin tärkeimmät. Nyt haluan kuulla lukijoideni tavoitteet!
sunnuntai, joulukuuta 06, 2009
Vuosi 2009
Tämä vuosi on ollut kovin agilitypainotteinen. Javan kanssa ollaan treenattu säännöllisesti kerran viikossa ja Nelekin pääsi keväällä aloittamaan alkeiskurssilla. Kesän alussa hain itselleni avainta seuramme harjoittelupaikkoihin, joka on mahdollistanut omatoimiharjoittelun aina silloin tällöin. Nele jatkoi liitelyä alkeisjatkolla ja siirtyi talvikaudeksi Javan kanssa samaan treeniryhmään.
Kisaamisen aloitin Javan kanssa huhtikuun lopussa Noormarkusta. Tämän vuoden aikana meille ehti kertyä yhteensä 21 starttia, joista suurin osa oli Tampereella. Tulos saatiin 11 kisasta ja niistä 7 oli palkintosijoja. Ensimmäiseksi tultiin 4 kertaa, josta 3 oli hienosti 0-tuloksella. Ei ollenkaan huonompi kisavuosi ja nyt taskussa onkin jo 2 nousunollaa kakkosista.
Tokon suhteen ollaan pidetty hiljaiseloa koko alkuvuosi, kun itsellä motivaatiota ei vain ole löytynyt. Lisäksi agility on vienyt niin paljon aikaa, ettei ole viitsinyt ihan joka päivää koiramenoilla täyttää. Nyt kuitenkin aloitin Javan kanssa ALO-kurssin, joka on vaikuttanut tosi kivalta.
Muuten vuoteen kuului muutama mätsäri (lähinnä Nele), osallistuminen Mansen Murreen, eläinlääkäriin asti johtaneet vatsataudit kummallakin koiralla, Javan turkin lyheneminen, uudet kotisivut koirille ja Nelen sterilointi. Ja tietysti tämä blogi! :)
Kisaamisen aloitin Javan kanssa huhtikuun lopussa Noormarkusta. Tämän vuoden aikana meille ehti kertyä yhteensä 21 starttia, joista suurin osa oli Tampereella. Tulos saatiin 11 kisasta ja niistä 7 oli palkintosijoja. Ensimmäiseksi tultiin 4 kertaa, josta 3 oli hienosti 0-tuloksella. Ei ollenkaan huonompi kisavuosi ja nyt taskussa onkin jo 2 nousunollaa kakkosista.
Tokon suhteen ollaan pidetty hiljaiseloa koko alkuvuosi, kun itsellä motivaatiota ei vain ole löytynyt. Lisäksi agility on vienyt niin paljon aikaa, ettei ole viitsinyt ihan joka päivää koiramenoilla täyttää. Nyt kuitenkin aloitin Javan kanssa ALO-kurssin, joka on vaikuttanut tosi kivalta.
Muuten vuoteen kuului muutama mätsäri (lähinnä Nele), osallistuminen Mansen Murreen, eläinlääkäriin asti johtaneet vatsataudit kummallakin koiralla, Javan turkin lyheneminen, uudet kotisivut koirille ja Nelen sterilointi. Ja tietysti tämä blogi! :)
lauantaina, joulukuuta 05, 2009
Toipilas
Niin se aika juoksee, kun kohta jo viikko mennyt leikkauksesta. Viime postauksessa kirjoittelin, ettei Nele ole vielä käynyt isommalla asialla ja eiköhän Nele päättänyt tämänkin hoitaa heti seuraavana päivänä. Ja joka lenkillä... Aamulla toimitus päättyi kunnon kiljumiseen, mitä oli todella kurja kuunnella. Seuraavilla kerroilla kiljuminen ei enää kestänyt niin kauan ja eilen selvittiin jo ihan hiljaa. Itse tietysti pelästyin, että tapahtuiko haavalle jotain, kun ei Java aikanaan kiljunut yhtään. Mutta ei, haava on ihan ok, joten kai se sitten vaan sattui sen verran. Todella ikävää, mutta minkäs teet. :(
Eilen Nele hieman leikki ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Sisällä pääasiassa nukkuu, mutta ulkona innostui ensin leikkimään oksalla ja myöhemmin kantoi taas hihnaansa, mikä on Nelen oma juttu. Haavaliiman kuivumisesta johtuvia sätkyjä Nele ei ole saanut ollenkaan niin paljon eikä niin pahasti kuin Java. Johtuu ehkä tuosta, että on pääasiassa vain nukkunut... Toisaalta olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Javalla on matalampi kipukynnys kuin Nelellä. Neleä ei myöskään haava kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin Javaa. Javalla oli pakko pitää koko ajan kauluria, koska muuten olisi jatkuvasti nuollut haavaa. Nele taasen nukkuu nytkin vieressäni ilman kauluria eikä ole yhtään yrittänyt nuolla haavaansa. Tottakai koko ajan pitää vahtia ja jos en pysty vahtimaan, niin laitan kaulurin.
Tänään olen antanut Nelelle vain puolikkaan särkylääkkeen ja huomenna saa viimeisen puolikkaan. Luulen kyllä, että Nele pärjäilee sen jälkeenkin ihan hyvin.
Eilen Nele hieman leikki ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Sisällä pääasiassa nukkuu, mutta ulkona innostui ensin leikkimään oksalla ja myöhemmin kantoi taas hihnaansa, mikä on Nelen oma juttu. Haavaliiman kuivumisesta johtuvia sätkyjä Nele ei ole saanut ollenkaan niin paljon eikä niin pahasti kuin Java. Johtuu ehkä tuosta, että on pääasiassa vain nukkunut... Toisaalta olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Javalla on matalampi kipukynnys kuin Nelellä. Neleä ei myöskään haava kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin Javaa. Javalla oli pakko pitää koko ajan kauluria, koska muuten olisi jatkuvasti nuollut haavaa. Nele taasen nukkuu nytkin vieressäni ilman kauluria eikä ole yhtään yrittänyt nuolla haavaansa. Tottakai koko ajan pitää vahtia ja jos en pysty vahtimaan, niin laitan kaulurin.
Tänään olen antanut Nelelle vain puolikkaan särkylääkkeen ja huomenna saa viimeisen puolikkaan. Luulen kyllä, että Nele pärjäilee sen jälkeenkin ihan hyvin.
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Nele steriloitiin
Nelen sterilisaatio on ollut jo pitkään ihan selvä juttu, koska purennan takia neidille ei jälkikasvua tule. Ei luultavammin olisi tullut muutenkaan, koska itse en ole niin kiinnostunut kasvattamisesta. Jätän sen puolen koiraharrastuksesta niille, jotka asian paremmin osaavat. Java steriloitiin heti ensimmäisen juoksun jälkeen, Nelen kanssa odotin jopa toiseen juoksuun asti.
Suuri päivä oli tänä maanantaina. Viikonlopun vietimme vanhempieni luona, jonne Java jäi ainakin viikoksi hoitoon. Hetken oli kuulema tuijottanut ovea, mutta muuten viihtynyt siellä hyvin ilman meitä. Nelen kanssa suuntasin maanantaina klo 10 Hakametsän eläinlääkäripalveluun. Mitään muuta eläinlääkäriä en edes harkinnut ja Javakin kävi aikanaan samassa paikassa. Nele sai esirauhoittavan ja vietiin leikattavaksi. Itse tulin takaisin kotiin ja odottelin reilut pari tuntia, kunnes Hakametsästä soitettiin, että Nele on alkanut heräillä.
Hintaa leikkaukselle tuli 309 euroa. Kauluria en ostanut, vaan Nele käyttää Javan vanhaa. Kipulääkettä saatiin viideksi päiväksi ja lisäksi tietysti hoito-ohjeet. Nele näytti niin reppanalta. Hoitaja sanoi, että Nele oli jo hieman itkeskellyt, mutta rauhoittui, kun joku puheli sille. Javaa hakiessa tilasin taksin kotimatkalle, mutta tällä kertaa laitoin Nelen auton etupenkille ja ajelin varovasti kotiin. Hyvin Nele siinä pysyi. Kotona peittelin tyttösen peittojen alle keskelle olohuoneen lattiaa ja siinä Nele sitten nukkuikin koko illan. Välillä hieman itki ja vaihtoi paikkaa, mutta muuten nukkui. Juuri ennen omaa nukkumaanmenoa vein Nelen ulos, mutta tyttö vain seisoi paikallaan.
Ensimmäinen yö oli kamala. Nukuin itse ehkä n. 4 tuntia. Nele nukkui vähän ja itki paljon. Aamuyöstä annoin kipulääkkeen puolikkaan ja ruokaa, jonka jälkeen Nele rauhoittui nukkumaan. Viime yö meni jo paljon paremmin, kun kummatkin nukuttiin. :) Muutenkaan Nele ei nyt ole enää itkeskellyt ja suostuu jo liikkumaan ulkona sekä sisällä. Kauluri on tylsä juttu tottakai, mutta hyvin Nele on siihen tottunut. Haavaa suojaavan lappusen irroitin eilen ja jestas, että se jännitti. Javan kanssa irroitus oli aivan kamalaa tappelua ja molemmat ihan rikki sen jälkeen (onneksi sentään Javan haava oli ok). Nelen lapun irroitus sujui todella hyvin, ainoastaan lopussa vähän nipisti ja Nele säpsähteli. Haava näyttää ihan siistiltä, vähän punertaa, mutta eihän tässä ole mennyt vasta kuin pari päivää (suurempi kuva klikkaamalla ao. kuvaa):
Tänään haavaa on tainnut vähän kiristellä, koska Nele sai samanlaisen sätkyn kuin Javakin sterilisaationsa jälkeen. Silloin soitin asiasta Hakametsään ja hoitaja rauhoitteli, että kaikki on ihan ok, haavaliima vain kovettuu ja se tuntuu koirasta ikävältä. Nele ei myöskään ole tehnyt isompaa asiaa sitten maanantaiaamun, mutta tämäkin ongelma oli jo Javan kohdalla ja nytkin Hakametsässä maanantaina mainitsivat, että saattaa kestää, koska koiraan voi sattua. Onneksi Nele on kuitenkin syönyt ihan hyvällä ruokahalulla. Toipumisaika on 10-14 päivää ja 10 päivän jälkeen kaulurin voi ottaa pois, jos siltä näyttää. Javalla näköjään pidin kauluria pisimmän ajan eli kaksi viikkoa ja saman taidan tehdä Nelenkin kanssa, ellei tilanne näytä todella hyvältä.
Lopuksi vielä pieni toipilas pedillään:
Suuri päivä oli tänä maanantaina. Viikonlopun vietimme vanhempieni luona, jonne Java jäi ainakin viikoksi hoitoon. Hetken oli kuulema tuijottanut ovea, mutta muuten viihtynyt siellä hyvin ilman meitä. Nelen kanssa suuntasin maanantaina klo 10 Hakametsän eläinlääkäripalveluun. Mitään muuta eläinlääkäriä en edes harkinnut ja Javakin kävi aikanaan samassa paikassa. Nele sai esirauhoittavan ja vietiin leikattavaksi. Itse tulin takaisin kotiin ja odottelin reilut pari tuntia, kunnes Hakametsästä soitettiin, että Nele on alkanut heräillä.
Hintaa leikkaukselle tuli 309 euroa. Kauluria en ostanut, vaan Nele käyttää Javan vanhaa. Kipulääkettä saatiin viideksi päiväksi ja lisäksi tietysti hoito-ohjeet. Nele näytti niin reppanalta. Hoitaja sanoi, että Nele oli jo hieman itkeskellyt, mutta rauhoittui, kun joku puheli sille. Javaa hakiessa tilasin taksin kotimatkalle, mutta tällä kertaa laitoin Nelen auton etupenkille ja ajelin varovasti kotiin. Hyvin Nele siinä pysyi. Kotona peittelin tyttösen peittojen alle keskelle olohuoneen lattiaa ja siinä Nele sitten nukkuikin koko illan. Välillä hieman itki ja vaihtoi paikkaa, mutta muuten nukkui. Juuri ennen omaa nukkumaanmenoa vein Nelen ulos, mutta tyttö vain seisoi paikallaan.
Ensimmäinen yö oli kamala. Nukuin itse ehkä n. 4 tuntia. Nele nukkui vähän ja itki paljon. Aamuyöstä annoin kipulääkkeen puolikkaan ja ruokaa, jonka jälkeen Nele rauhoittui nukkumaan. Viime yö meni jo paljon paremmin, kun kummatkin nukuttiin. :) Muutenkaan Nele ei nyt ole enää itkeskellyt ja suostuu jo liikkumaan ulkona sekä sisällä. Kauluri on tylsä juttu tottakai, mutta hyvin Nele on siihen tottunut. Haavaa suojaavan lappusen irroitin eilen ja jestas, että se jännitti. Javan kanssa irroitus oli aivan kamalaa tappelua ja molemmat ihan rikki sen jälkeen (onneksi sentään Javan haava oli ok). Nelen lapun irroitus sujui todella hyvin, ainoastaan lopussa vähän nipisti ja Nele säpsähteli. Haava näyttää ihan siistiltä, vähän punertaa, mutta eihän tässä ole mennyt vasta kuin pari päivää (suurempi kuva klikkaamalla ao. kuvaa):
Tänään haavaa on tainnut vähän kiristellä, koska Nele sai samanlaisen sätkyn kuin Javakin sterilisaationsa jälkeen. Silloin soitin asiasta Hakametsään ja hoitaja rauhoitteli, että kaikki on ihan ok, haavaliima vain kovettuu ja se tuntuu koirasta ikävältä. Nele ei myöskään ole tehnyt isompaa asiaa sitten maanantaiaamun, mutta tämäkin ongelma oli jo Javan kohdalla ja nytkin Hakametsässä maanantaina mainitsivat, että saattaa kestää, koska koiraan voi sattua. Onneksi Nele on kuitenkin syönyt ihan hyvällä ruokahalulla. Toipumisaika on 10-14 päivää ja 10 päivän jälkeen kaulurin voi ottaa pois, jos siltä näyttää. Javalla näköjään pidin kauluria pisimmän ajan eli kaksi viikkoa ja saman taidan tehdä Nelenkin kanssa, ellei tilanne näytä todella hyvältä.
Lopuksi vielä pieni toipilas pedillään:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)