Olen aiemmin kirjoittanut aina pienen koosteen koirien kuluneesta vuodesta, mutta nyt en kerta kaikkiaan jaksanut, koska mitään ihmeellistä ei koirille vuonna 2020 tapahtunut. Tai no, Tildan kanssa palasin takaisin agilityyn ja kävimme kokeilemassa kahden epikset, mutta siinä oli oikeastaan kaikki. Agilityfiiliskään ei nyt ole ihan parhaimmillaan, kun tuntuu, että olemme viime aikoina olleet enemmän poissa kuin paikalla treeneissä...
Aiemmin vuodenvaihteen ilotulituksiin täysin neutraalisti suhtautunut Nele on alkanut nyt vanhana yhtäkkiä pelkäämään ääniä. Edellisvuonna tästä näkyi ensimmäiset merkit ja viime vuonna eli kaksi viikkoa sitten tilanne oli jo tosi huono. Aattopäivänä koirat pääsivät kavereitten kanssa perinteiselle energiankulutus lenkille ja kiertelimme Kirskaanniemen sekä Koipijärven maisemissa, jossa koirat saivat pitkälti juosta vapaana. Illalla Tilda nukkui tyytyväisenä, mutta Nelen kohdalla näky oli tämä:
Jos Nele on kanssamme vielä tulevana vuodenvaihteena, täytyy vaihtaa maisemaa johonkin rauhalliseen paikkaan tai hakea Nelelle rauhoittava lääkitys, koska nyt ei kellään ollut kovinkaan mukavaa panikoivan koiran kanssa.
Vuoden 2021 olemme aloittaneet yksillä agilitytreeneillä ja kylpyhuoneremontilla. Jälkimmäisen takia jouduin pakkaamaan koko porukan sekä tavarat autoon ja siirtymään maaseudun rauhaan. Neleä tämä muutos taisi stressata enemmän kuin Tildaa eikä ruoka meinannut alkuun maistua. Nyt kun takana on kohta kaksi viikkoa remonttievakkoa, on tilanne ruokailun suhteen helpottanut. Ihan tarkkaan ei ole tiedossa, koska voimme palata takaisin kotiin, mutta toivottavasti tammikuun viimeisellä viikolla. Tildan agilitytreenejä joudun jättämään välistä ainakin kolmet, koska en yksinkertaisesti halua ajaa illan pimeässä Ylöjärvelle ja takaisin. Tulisi jo treeneille turhan paljon lisähintaakin.
--