sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2011

Javan kesäturkki

Java on kasvatellut turkkiaan heinäkuun lopusta asti, jolloin turkki oli lyhyempi kuin koskaan aiemmin. Lauantaina oli Javan pesupäivä ja päätin hoitaa kaksi asiaa samalla kertaa eli leikata Javalle myös kesäturkin.

Tästä lähdettiin, näin pitkäksi turkki ehti kasvaa:


Työstin Javan turkkia sekä tavallisilla että ohennussaksilla ja karvaa kertyi melkoinen kasa:


Ja tällainen on lopputulos:


On harmillista, että kevät antaa vielä odottaa itseään, mutta onneksi Javalla on muun muassa viime syksynä ostettu villapaita ja useampi mantteli lenkeille lämmittämään.

perjantaina, maaliskuuta 25, 2011

Koirapuistossa

Puistoilua melkein viikon takaa:

Nele ei ole varma miten suhtautua collien pentuun

Javan seurassa naapurin Vallu-villakoira

Nele teki taas metsätöitä


lauantaina, maaliskuuta 19, 2011

Ongelmakoirakouluttajalla

Tämä blogipostaus piti kirjoittaa jo viikko sitten, mutta ei vain ole ehtinyt. Aloitin maanantaina neljä viikkoa kestävän työharjoittelun, joten vaihteeksi vapaa-ajan määrä on taas rajallista. Noinkohan tässä pääseekään kiireestä eroon...

Mutta asiaan. Torstaina 10.3. kävin Javan kanssa Trainer's Choicessa tapaamassa Jaana Rajamäkeä. Olin varannut tämän tapaamisen aikaisemmin ja syynä tietenkin Javan lintuongelma. En muista olenko tässä blogissa avannut Javan lintuongelmaa yhtään sen tarkemmin, mutta kyseessä on siis pitkään jatkunut (alkoi Javan ollessa noin vajaan vuoden ikäinen) lintujen, erityisesti pikkulintujen, jahtaaminen heti, kun talutushihna napsahtaa irti. Kun pikkulintu on näköpiirissä, Javaa vie vietti niin vahvasti, ettei kuule eikä näe mitään muuta. Tietenkin lähtisi myös kaiken muun kuten rusakoiden ja oravien perään, mutta niitä näkee harvemmin, kun taas pikkulintuja on joka saamarin paikassa.

Tapasin Jaanan pihalla ja siirryimme samantien koulutustilaan, jossa myös kanakurssien kanat ovat olleet. Tässä Jaana pääsi hieman näkemään millainen Java on, kun "riista" on lähettyvillä. Mutta koska kanat olivat suljetun oven takana, Java malttoi alkulevottomuuden jälkeen keskittyä kosketuskeppiin ja nameihin. Tällaista tilannettahan ei metsässä koskaan tule... Koulutustilasta siirryttiin toiseen huoneeseen ja siellä tulikin sitten istuttua loppuaika. Sain monistenipun, näin muutaman videon ja kuuntelin paljon. Olin paikalla yhteensä neljä tuntia ja lähdin kotiin 80 euroa köyhempänä.

Mutta mitä hyötyä tästä kaikesta oli? Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä tuntuu, ettei mitään. Ongelmakoirakoulutus ei ainakaan Trainer's Choicella ollut sellaista, mitä näkee televisiosta. Kouluttaja ei tullut metsään katsomaan Javan käytöstä (tai muutenkaan juuri nähnyt sitä) eikä sinänsä käsitellyt lintuongelmaa kuin yleisellä tasolla. Jos en tietäisi koirista ja niiden kouluttamisesta (toisin sanoin operantista ehdollistumisesta ja positiivisesta vahvistamisesta) mitään, niin tämä käynti olisi luultavasti ollut hyvin hyödyllinen. Mutta kun juuri joulun alla luin tästä aiheesta erittäin hyvän kirjan, oli kaikki enemmän tai vähemmän vanhan kertailua. Okei, kertaus on opintojen äiti, joten siinä mielessä ei haitannut yhtään.

Tuntuu, että olen yhä pitkälti samassa tilanteessa kuin ennen tätä koulutusta. Tietenkin tämä käynti vahvisti, että naksutinkoulutuksen periaatteilla kannattaa edetä. Mutta käytännön toteutus on aina asia erikseen... En tiedä miksi ihmisten on välillä vaikea ymmärtää, että jos yksinhuoltaa kahta koiraa niin esimerkiksi niiden jatkuva erikseen lenkittäminen ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista (paitsi jos on superihminen tai ei ole elämässä yhtään mitään muuta tekemistä). Nytkin saamani ohjeet olivat sen tyyppisiä, että Javan kanssa pitäisi tehdä pieniä koulutuslenkkejä usea päivässä, joka tietenkin teoriassa kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä on mahdoton toteuttaa. Lisäksi en oikein lämpene ajatukselle, että koira ei saisi lenkillä olla rauhassa ja haistella, vaan sen pitäisi tulla koko ajan vieressäni ja lähes kontaktissa.

Kuten Lauri Tähkäkin tällä viikolla sanoi niin takki on nyt aika tyhjä. Ihmettelen ja mietiskelen koko lintuongelmaa hetken, palaan aiheeseen myöhemmin ja kerron mihin päädyin.

maanantaina, maaliskuuta 14, 2011

Tokon epikset

Kerroin jo aiemmin, että olen ilmoittanut Javan tokon epiksiin ja tavoitteena tietenkin oli harjoitella ahkerasti kaikki ALO-liikkeet kuntoon ennen varsinaista kisapäivää. Alussa harjoiteltiinkin reippaasti, mutta tietenkin juuri nämä pari viikkoa ennen epiksiä olen ollut täystyöllistetty yhdistyksen sekä koulun kanssa ja tokon harjoittelu jäi lähes kokonaan. Treenikalenteriin tuli hävettävän monta lepopäivää koirille, kun omistaja joko istui tietokoneella tai kulutti koulunpenkkiä ja illat istui taas tietokoneella. Nyt toivon mukaan omat kiireet edes vähän helpottavat ja ehtii taas paremmin keskittyä koiriin.

Mutta eilen tosiaan käväisin Javan kanssa perhoskoirayhdistyksen järjestämissä epiksissä. ALO-luokka alkoi klo 12.30 ja tuomarina oli Päivi Männistö. Ensin vuorossa oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu, joista molemmista saatiin 10 pistettä. Luoksepäästävyydessä Java pysyi paikoillaan, mutta näytti siltä, ettei erityisemmin tykännyt vieraan ihmisen lähestymisestä. Paikkamakuussa Java oli collien ja koikkerin välissä. Ei mitään ongelmia tässä liikkeessä, hienosti pysyi.

Yksilöliikkeissä olimme vuorossa kuudentena. Ensin aloitettiin taluttimetta seuraamisella. Alku lähti hyvin, mutta heti ensimmäisessä pysähtymisessä Java jäi eteeni seisomaan ja vasemmalle käännyttäessä Java otti kunnon etäisyyden väliimme. Loppu meni aivan pipariksi, kun maassa oli joku ihana haju: kesken juoksuosuuden Java vain päätti lopettaa seuraamisen ja meni haistelemaan mattoa. Seuraamisesta 0 pistettä.

Liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin ja saimme siitä 10 pistettä. Liikkeestä seisomisessa Java alkoi taas seuraamisessa haistella mattoa ja pysähtymisessä pysähdyin puoliksi itsekin, kun näytti, että Java ei keskity yhtään. Tästä säätämisestä 7 pistettä.

Luoksetulo meni hienosti: Java tuli vauhdilla! Tästä saatiin 10 pistettä, kuten myös estehypystä. Estehypyssä tapahtui ehkä pieni ihme ja Java hyppäsi pelkästä käskystä. Ollaan treenattu tätä oikealla tokohypyllä aina, kun olemme olleet Tallilla ja olen käyttänyt namialustaa. Heti kun olen ottanut namialustan pois, on Java alkanut epäröidä, että saako hypätä ja olinkin melko varma, ettei epiksissä hyppää pelkällä käskyllä. Mutta se olinkin oikeastaan minä, joka melkein mokasi estehypyn, kun en muistanut, että ennen kuin kiertää hypyn taakse pitää odottaa lupaa. Tuomari huomautti tästä, mutta ei näköjään vähentänyt pisteitä.

Kokonaisvaikutelmasta saatiin 9 pistettä. Tuomari sanoi, että Javasta näkee, että osaa ja että tekee hyvin, kun vain keskittyy. Itselle jäi sellainen fiilis, että kaikki seuraamiset olivat taas aivan kamalia, mutta videolta näkee, että monessa kohdassa Java seurasi todella hienosti. Homma vain lähtee hajoamaan heti, kun kuono laskeutuu alas ja hajut vievät mennessään. Yhteensä saimme pisteitä 76/100, sijoituksesta ei ole mitään tietoa.

Java taisi olla Lempäälän SDP-hallilla nyt ensimmäistä kertaa ja vaikka keinonurmi on minusta kiva alusta, niin näköjään se oli koirien mielestä vähän liian kiinnostava. Ei sillä, etteikö tätä haisteluongelmaa olisi muuallakin ja varsinkin näissä kisatilanteissa. Nytkin allekirjoittanutta alkoi väkisin vähän jännittää enkä saanut niin iloista fiilistä kuin mitä etukäteen suunnittelin.

lauantaina, maaliskuuta 12, 2011

Pikkukoirista yhdistys

Tampereen seudun koirayhdistysten määrä kasvoi tänään yhdellä, kun Tampereen Pikkukoirat ry aloitti toimintansa. Taustatöitä ja valmisteluja on tehty tammikuun lopusta asti ja menneet pari viikkoa olen tehnyt kiireellä valmiiksi yhdistyksen kotisivuja sekä keskustelufoorumia. Seuraavaksi lyhyt esittely yhdistyksestämme:


Tampereen Pikkukoirat ry (TaPit) on tammikuussa 2011 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on ”edistää, kehittää ja ylläpitää yhteistoimintaa säkäkorkeudeltaan tasan tai alle 43 cm koirille omistajineen”. TaPit järjestää jäsenilleen monipuolista toimintaa ympäri vuoden. Erilaisten kurssien lisäksi tarjolla on esimerkiksi kilpailuja, valmennuksia, yhteislenkkejä ja retkiä. Uutena toimintamuotona käyntiin pyörähtävät myös lajeihin tutustumiset, joiden avulla voi etsiä omaa paikkaansa koiraharrastusviidakossa. Toimintaa suunnitellessamme pyrimme huomioimaan jäsenten toiveet ja kiinnostuksen kohteet. (Lainaus)

Olen mukana uuden yhdistyksemme hallituksessa, vastaan kotisivuista ja toimin ylläpitäjänä foorumilla. Odotan innolla mitä kaikkea saamme yhdistyksen kautta järjestettyä, ainakin tällä hetkellä suunnitelmat näyttävät oikein hyvältä.

Käykäähän tutustumassa yhdistyksemme kotisivuihin osoitteesssa www.tapit.fi

torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Hammaslääkärissä

Eläinlääkäriasema Reviiri järjesti tänään Hammaspäivän, jossa koirien hampaiden tarkistus maksoi euron ja käymään sai mennä ilman ajanvarausta. Tällainen tilaisuus oli tietenkin pakko käyttää hyväksi, kun olen jo pidempään miettinyt, että koirien hampaiden tilanne pitäisi tarkistaa. Suuntasimmekin heti aamusta Reviiriin ja onneksemme paikalla oli vain yksi koirakko ennen meitä.

Nele pääsi ensimmäisenä hampaiden tarkistukseen. Eläinlääkäri totesi lähes heti, että tarvetta on hammaskiven poistolle. Alahampaista Neleltä kuulema puuttui molemmilta puolilta yksi ja alapurennan takia ell katsoi tarkemmin miten hampaat sopivat keskenään suuhun. Koska Nelen alapurenta on sen verran paha, hampaat eivät onneksi ota toisiinsa kiinni lukuun ottamatta yhtä alahammasta, johon yläleuan hammas osuu. Tähän alahampaaseen oli tullut jo kulumaa ja se pitäisi poistaa. Lopuksi harjattiin hampaita, joka oli Nelen mielestä kauhistuttava kokemus.

Java oli koko tämän ajan piileskellyt tuolin alla, mutta ei omalla vuorollaan ollut ihan niin paniikissa kuin mitä etukäteen pelkäsin. Eläinlääkärin mukaan taas oli tarvetta hammaskiven poistolle ja myös Javalta puuttui alahampaista toiselta puolelta yksi. Hampaiden harjauksen Java otti rauhallisemmin kuin Nele ja intoutui jopa nuolemaan hammastahnaa suoraan harjasta.

Hammaskiven ja Nelen alahampaan poisto olisi hyvä tehdä seuraavan kahden kuukauden sisään, joten heti, kun tiedän tarkemmin työharjoitteluni aikataulut, täytyy varata koirille aika toimenpiteeseen. Käytin koirat Reviirissä myös vaa'alla:

Java 3,9 kg
Nele 4,9 kg

Molemmat ovat mielestäni vähän laihoja, mutta tämä ongelma on äkkiä korjattu... Samalla reissulla tuli shoppailtuakin, kun huomasin, että myynnissä oli tutun näköisiä leluja:

Kuva: terrieri.net

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Laskiaisretki Kaarinanpolulle

Tänä vuonna laskiaissunnuntai oli lähes kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna, joten jäälle menon sijaan pikkukoirafoorumin laskiaisretki järjestettiin Kaarinanpolun laavulle, joka tunnetaan myös nimellä:


Laskiaisretkemme oli jälleen suosittu tapahtuma: pikkukoiria omistajineen oli mukana yhteensä kahdeksan! Ja viime vuotiseen tapaan retki oli erittäin onnistunut, kun saimme nauttia lämmittävästä auringonpaisteesta, makkaranpaistosta, kahvista ja laskiaispullista (ainakin allekirjoittanut). Koirille riitti laavulla juoksutilaa, kun pääsivät laavun vieressä olevan pienen lammen jäälle. Hienosta ulkoiluilmasta huolimatta paikalla ei onneksi ollut juurikaan muita, joten koirat saivat lähes koko ajan olla vapaana. Tämän takia Java-neiti joutui jättämään tämän vuoden retken välistä, koska olisi vain ahdistunut hihnassa muiden juostessa ympärillä.

Valmistaudutaan lähtöön

Nelen aarre

Kerjääminen kannattaa aina (kuvassa mukana koikkeripentu Loki)

Retkiläiset laavulla

torstaina, maaliskuuta 03, 2011

Kevät on täällä

Maaliskuusta alkaa meidän kevät. Vaikka talvi vielä yrittäisi kiusata pakkasilla ja lumisateella, niin väistämättä päivät pitenevät ja aurinko lämmittää aina vain enemmän. Viime päivinä onkin kylmän pakkasajan jälkeen saanut taas nauttia pitkistä lenkeistä auringonpaisteessa.

Eilen kävimme pitkästä aikaa Kaarinanpolulla, jonne lenkkiseuraksi lähtivät Tytti ja Jana.

Auringonottoa


Laavulle johtava polku oli hyvässä kunnossa


Vuorenvalloitusta

Lunta nenässä

Sen lisäksi, että Java ja Jana ovat lähes nimikaimoja, ne ovat myös luonteeltaan hyvin samanlaisia. Tämä aiheuttaa välillä pieniä erimielisyyksiä, mutta tässä poseerataan sulassa sovussa.