keskiviikkona, joulukuuta 23, 2020

tiistaina, joulukuuta 22, 2020

Joulukuun tunnelmia

Kävin Tildan kanssa vuoden viimeisissä agilitytreeneissä 13.12. ja nyt edessä on pieni joulutauko ennen seuraavaa kertaa. Loppuvuoden treenit eivät osaltamme oikein onnistuneet, kun olin itse oikeastaan koko marraskuun enemmän tai vähemmän kipeänä ja jouduin jättämään treenejä välistä. Kun treeneihin päästiin, piti pari kertaa mennä rauhallisesti kävellen eikä radan tekemisestä oikein tullut mitään. Tulipa sitten tehtyä keppejä ja keinuakin enemmän kuin muut.

Olin ajatellut kokeilla Tildan kanssa syyskaudella hieman haastavampia rataprofiileja, mutta käytännössä tehtiin vain niitä helppoja. Ensin jarruteltiin Tildan kynsivamman takia, sitten tuli ryhmän vaihto ja lopulta vielä jo mainittu sairastelu. Keppeihin saatiin kyllä runsaasti suoritusvarmuutta ja Tilda pystyi tekemään ne jopa seuraavan treeniryhmän odottelijoiden edessä - välissä vain aita. Onni on oma piha ja kepit, tosin 12 kepin kanssa meinasi tila loppua kesken, kun nurmikkoalue kaikenlaisten istutusten välissä on nykyään niin pieni. Ensi vuonna varmasti otetaan kepit jo selkeämmin osaksi rataa. Keinu sen sijaan aiheuttaa jälleen stressiä itselleni. Tämän vuoden viimeinen kerta keinulla alkoi sillä, että pelästyin Tildan menevän sille pienen ratapätkän jälkeen ja huudahdin vähän turhan kovaa. Tämä johti siihen, että Tilda alkoi epäröidä keinun tekemistä ja teki aivan kuten Nele: meni hetken matkaa ylös, kääntyi ympäri ja tuli pois. Kieltämättä siinä tilanteessa tuli se sama epätoivo mieleen kuin Nelen keinuharjoituksissa eikä saatu keinua onnistumaan ollenkaan. Toivottavasti Tildalle ei jää tämä päälle ja seuraavan kerran keinu on taas yhtä kiva kuin se on ollut aiemmin. Puolestani koko esteen saisi poistaa agilitysta, sen verran villin näköistä tuntuu muidenkin koirien meno siinä olevan...

Nele vuorostaan poikkesi jälleen Hakametsässä sydänkontrollissa. Nelen kohdalla on huolestuttanut kuiva yskä, jota tuntuu esiintyvän varsinkin riehumisen (hihnassa tai ilman) jälkeen. Ulkona on joskus tuntunut, ettei Nele kestä yhtään omaa vetoaan, kun alkaa heti köhiä. Koska yskiminen on yleensä aina liittynyt johonkin tilanteeseen, on ollut hankala arvioida johtuuko se sydämestä vai ei.

Sydänkontrollissa selvisi, että Nelen sydämen tilanne on samanlainen kuin aiemmin. Yskän takia eläinlääkäri ehdotti kuitenkin keuhkokuvaa, joten pitkästä aikaa mentiin röntgenin kautta. 

"Nelestä otettiin keuhkokuva yskän vuoksi. Siellä seuraavat löydökset: sydän on kooltaan suuri ja nostaa henkitorven ylöspäin. Henkitorvessa nähdään hyvin lievää kaventumaa.

Imusolmukkeet normaalit, pallealinja normaali, ei kasvaimiin viittaavia muutoksia. Ei nestettä keuhkoissa, rintaontelossa, sydänpussissa.

Koko keuhkoalueella nähdään kohtalaisen runsaasti paksuuntumaa keuhkoputkien seinämissä eli peribronkkiellia tiivistymää. Tämä on yleinen löydös vanhoilla koirilla. Sen taustalla voi olla ikääntyminen, tulehdukset, keuhkomadot."

Itse uskon muutosten todennäköisesti johtuvan iästä, mutta Nele ja Tilda saivat molemmat matolääkkeen, jolla suljetaan pois kaikki ylimääräiset asukit. Nele on matolääkkeen jälkeen ollut huono syömään ja mielessä on käynyt onko lääkkeellä vaikutusta asiaan. Nelen pahat närästysoireet aikanaan alkoivat nekin matolääkkeen jälkeen enkä yhtään ihmettele, koska aineet varmasti ovat melkoisia myrkkyjä. Lisäksi nyt noin viikon ajan Nele on saanut myös keuhkoputkia laajentavaa yskänlääkettä. Yskiminen on loppunut lähes kokonaan, joten siinä mielessä tilanne on parempi. Noin muuten Nelen vointi aina hieman mietityttää, kun tuntuu, että kaikenlainen nuoleminen on lisääntynyt ja varsinkin iltaisin koira vaeltaa levottomasti sekä kerjää kaikkea mahdollista ruokaa.

tiistaina, marraskuuta 17, 2020

Tilda 7v

Syksy ei ole Tildan suosikkiaikaa, mutta onneksi synttärit sentään hieman piristävät näitä harmaita päiviä. Jos ulkona on sateista ja pimeää, Tilda viettäisi mieluiten päivänsä takan ääressä sisällä. Kesällä makailuun kelpasi myös terassin sohva, kuten kuvasta näkyy.

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2020

Tilda epiksissä x2

Viime postauksessa kirjoittelin epäonnestamme agilityn episten suhteen, mutta nyt ollaan ehditty käydä jo kaksissa! Tilda oli sairaslomalla elokuun loppuun asti ja syyskuussa palattiin hetkeksi keskiviikon treeniryhmäämme. Omien opiskelukuvioiden takia jouduin kuitenkin etsimään loppuvuodeksi uutta treenipäivää ja onneksi saimme vaihtopaikan sunnuntai-iltapäivään. Ensi vuoden puolella on tarkoitus palata takaisin omaan keskiviikkoryhmään.

Syyskuun 16.päivä YLÖKK järjesti epikset omalla treenihallillaan Ylöjärvellä. Päivä oli sateinen ja ajattelin, ettei epiksiin tulisi niin paljon osallistujia. Lähdettiin hallille koko perheen voimin (tai no, Nele joutui jäämään kotiin) eikä todellakaan oltu ainoat paikalla. Ilmoitin Tildan putkiluokkaan ja hyppykorkeudeksi 20 cm. Ja sitten odoteltiin... ja odoteltiin. Aluksi Tilda oli ihan reipas, mutta mitä pidemmälle odottelu meni, sitä enemmän pikkukoiraa alkoi jännittää. Kuulutukset ja kaikki hälinä laskivat hännän alas ja Tilda vaikutti lähinnä ahdistuneelta. Putkiluokkaan tehty rata oli kuitenkin varsin kiva ja sellainen, jonka tiesin, että Tilda kyllä osaa. Omalla vuorolla alku lähtikin hyvin, mutta sitten Tilda huomasi radan sivussa istuvat ratatyöntekijät. Todella epäilyttäviä ja sitten vastaan tulikin tuomari sekä seisova ratahenkilö. Tildaa pelotti ja pikkukoira lähinnä tuijotti näitä outoja tyyppejä kaukaa kiertäen. Ei onnistunut enää putkeen meno enkä alkanut vaatia Tildalta sen erityisemmin mitään, vaan lähdettiin loppusuoralle ja jäähdyttelylenkin jälkeen kotiin.

Näiden episten jälkeen tuli heti myös treeniryhmän vaihto ja Tilda on joutunut tässä välissä tottumaan sekä uuteen kouluttajaan että uusiin ryhmäläisiin. Tällä viikolla treenivuoromme oli syysloman takia peruttu, mutta tilalle tuli mahdollisuus osallistua torstaina oman treenipaikan TähtiCup-epiksiin. Nämä epikset olivat vain Tähtitekniikan ryhmäläisille, joten päätin kokeilla miten Tilda toimisi omassa hallissa. Valitsin jälleen putkiluokan ja 20 cm hypyt. Nyt koko episten tilanne oli ihan erilainen kuin viimeksi: ei juurikaan odottelua ja koronan takia hallissa sai suorittavan koirakon lisäksi odotella vain kolme seuraavaksi radalle menevää. Ei ollenkaan sellaista hälinää kuin YLÖKKillä, jossa kaikki olivat sateen takia tulleet sisätiloihin. Putkiluokka oli superhelppo ja lyhyt, mutta ei noilla seikoilla ole väliä, jos koira pelkää ja kiertelee pitkin hallin seiniä... Nyt Tilda ei kuitenkaan vaikuttanut pelokkaalta ja pystyi suorittamaan radan ilman virheitä. Ei niin nopeasti kuin treeneissä ja nenä taisi kerran käydä maassakin, mutta tämä ei sinänsä ole ihme, koska varmasti itse olin erilainen kuin treenitilanteessa. 

Olen todella tyytyväinen, että nämä toiset epikset menivät hyvin. En tiedä tulenko koskaan kilpailemaan Tildan kanssa virallisissa, mutta jos pikkukoiraa saisi edes vähän itsevarmemmaksi outojen koirakoiden läsnäollessa, se olisi jo hieno juttu. Seuraavat TähtiCup-epikset ovat marraskuussa, jos vain maailmantilanne sen sallii ja jos osallistumme niihin, voisin seuraavaksi kokeilla möllirataa.

maanantaina, heinäkuuta 27, 2020

Tilda epiksissä aka tassuvamma

Ennen amstaffin hyökkäystä (tästä odotan yhä rahojani...) ja ennen koronaa suunnittelin Tildan ilmoittamista agilityepiksiin, mutta kyseiset tapahtumat estivät tehokkaasti lähtemisen mihinkään. Nyt Tilda on fyysisesti parantunut hyökkäyksestä ja koronarajoituksia poistettu, joten kun huomasin TamSKin ilmoituksen epiksistä, oli aika toimia.

Aloitin tämän blogitekstin kirjoittamisen, kun olin ilmoittanut Tildan TamSKin epiksiin. Vähän jännitti miten meidän kävisi, kun edellisestä kisakokemuksesta itselläni on niin pitkä aika ja Tildaa saattaa pelottaa muut paikallaolijat. Toisaalta olin ihan fiiliksissä siitä, että saisimme vihdoin tuntumaa kisatilanteeseen ja -videon Tildan suorituksesta. Epikset olivat torstai-iltana ja keskiviikkoiltana huomasin, että Tildan tassukarvat pitäisi leikata. Trimmasin ne ja alta paljastui yllätys: aivan väärään suuntaan osoittava kynsi.


Siihen jäi meidän epikset ja tämä blogiteksti muuttui kisahehkutuksesta terveyshuoliksi. Torstaiaamuna soittelin eläinlääkäreitä läpi, mutta vähän yllättäen kaikkialla tuntui olevan kovin täyttä tai osa asemista lomalla. Yhtäkkiä huomasin eräässä nokialaisessa eläinlääkärissä olevan peruutusajan, joka olisi 25min päästä. Google kertoi ajomatkan kestävän 12min, joten otin ajan itselleni, nappasin Tildan kainaloon ja ajoin Taivalkunnan Eläinklinikalle.

Tutkimuksen perusteella eläinlääkäri epäili kynsikapselin irtoamista ja ehdotti sen poistoa. Luulin, että sitä varten pitäisi varata uusi aika, mutta eläinlääkäri sanoi, että voisi tehdä sen jo iltapäivästä. Iltapäivällä Tilda-parka saikin rauhoittavan ja jäi operaatioon. Kotiin pikkukoira tuli ison tassupaketin kanssa, jota sai pitää pari päivää. Lauantaina oli aika avata lääkärissä tehty hieno paketti ja sen jälkeen ollaankin tuskailtu tassusiteen teon kanssa. Helpon näköistä netissä, mutta hankala tehdä itse ja vielä hankalampaa saada pysymään, kun ei tiedä kuinka tiukan uskaltaa tehdä. Sadekelit ovat tuoneet oman lisähankaluutensa ja ensimmäisenä kipaisinkin Prismaan hakemaan lasten kurahanskat.


Jäljelle jäänyt kynnen ydin on kipeän näköinen ja kipeältä Tilda on kipulääkkeestä huolimatta välillä vaikuttanutkin. Pientä takapakkia hoitoon tuli tänään, kun Tilda oli hetken yksinään sohvalla tassusiteen kanssa ilman kauluria. Olin vaippahommissa, kun yhtäkkiä tajusin, että nyt on jotenkin liian hiljaista ja siellähän Tilda nuoleskeli iloisesti tassuaan siteen lojuessa sohvatyynyn takana. Ja jotta muidenkin elämä olisi haastavaa, joutuivat koirat tänään maalle hoitoon ja viettävät täällä lähes puolitoista viikkoa. Me muut lähdemme pohjoiseen eikä koirien ollut alun perinkään tarkoitus tulla mukaan.

Kynnen ilmakylpy

tiistaina, heinäkuuta 21, 2020

Nelen sydänkontrolli ja hammashoito

Heti heinäkuun alussa oli Nelen aika taas poiketa Hakametsässä sydänkontrollissa. Tänä vuonna kesäkuulle osui suht helteinen jakso, mutta sen Nele selvitti ilman suurempia ongelmia. Aiemmin helteiden yhteydessä on usein ollut erilaisia vatsavaivoja, joita on jouduttu parantelemaan eläinlääkärissä asti, mutta ehkä tänä vuonna minilenkit yhdistettynä viilentävään ilmalämpöpumppuun teki tehtävänsä. Myös Tilda otti helteet yhtä rennosti - kuka nyt jaksaisikaan tehdä mitään, kun mittari näyttää +30.


Sydänkontrolli meni varsin hyvin. Läppien vuodot olivat pysyneet ennallaan ja vasemman puolen laajentuma-aste oli pienempi kuin viime kerralla, joka tarkoittaa, että lääkitys auttaa. Viime kerralla sydänlääkkeen annostusta nostettiin hieman, nyt muutoksia lääkkeisiin ei tullut. Nelestä otettiin pyynnöstäni myös pieni verenkuva liittyen tulevaan hammashoitoon eikä veriarvoissa ollut mitään huomauttamista. Seuraava kontrolli odottelee meitä puolen vuoden päässä eli vuodenvaihteessa.

Kun Hakametsästä oli päästy, oli vuorossa jo seuraava eläinlääkärikäynti. Tällä kertaa menimme hammaskiven poistoon Eläinystäväsi Lääkäriin. Olimme kesäkuussa käyneet siellä hammaskontrollissa, jossa suu tarkistettiin ilman nukutusta. Silloin näytin eläinlääkärille myös Nelen päässä ja selässä olevia patteja. Eläinlääkäri epäili niiden olevan hyvänlaatuisia eikä tarvetta poistolle olisi elleivät ne ala vaivata. Kumpikaan patti ei ollut aiemmin häirinnyt Neleä, mutta eiköhän pari päivää ell-käyntimme jälkeen Nele saanut päässään olevan patin pinnan rikki. Hyvin pian oli selvää, että patti pitäisi poistaa, koska olisi mahdotonta jatkuvasti vahtia Neleä, joka sai pinnan aina uudestaan rikki pyörimällä milloin missäkin.

Viikko poistosta

Heinäkuun 8.päivä Nele-parka joutui hammaskiven, kahden hampaan ja yhden patin poistoon. Poistetut hampaat olivat kaksi pientä alahammasta, joka tekee Nelelle hieman Uuno Turhapuromaisen hymyn. Nukutuksessa havaittiin myös yksi juuresta katkennut ja kaksi heiluvaa hammasta, joita ei tällä kertaa voitu poistaa. Poistetuissa hampaissa on sulavat tikit, mutta päähän laitettiin poistettavat versiot. Eilen kävin Eläinystäväsi Lääkärissä ja Nele pääsi eroon tikeistään, mutta kaulurin kanssa tulisi jatkaa vielä parin-kolmen päivän ajan. Myös patologin vastaus patista oli saapunut:

"Tutkitussa näytteessä todettiin muusta ihosta kohoava, hyvänlaatuinen, nodulaarinen talirauhaskudoksen liikakasvu. Muutos koostui pääosin kypsistä sebosyyteistä ja hyperplastisten lohkojen reuna-alueilla todettiin basaloideja epiteelisoluja (reservisoluja). Tällaiset muutokset ovat yleisiä erityisesti iäkkäämmillä koirilla ja ne esiintyvät usein multippeleina. Muutos on sijainnut tarkkarajaisesti ja se on poistettu kokonaisuudessaan selkein terveen kudoksen marginaalein."

Nelen uusi hymy

Hampaiden poisto tarkoitti hetkeksi kuonokoppaa

tiistaina, heinäkuuta 07, 2020

Takaisin agilitytreeneihin

Olen saanut nauttia Tildan kanssa agilitytreeneistä jo parin kuukauden ajan, kun koronan aiheuttama tauko päättyi toukokuun alussa. Alkuun tuntui jotenkin hämmentävältä mennä kentälle: mihinkään ei saanut koskea, ratapiirros oli vain kännykässä ja kaikki yrittivät enemmän tai vähemmän vältellä toisiaan. No, kaksi jälkimmäistä pätee yhä, mutta nyt saamme jo nostaa rimoja koirakoiden välissä, joka hieman parantaa treenien sujuvuutta. Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan, mutta toivotaan, ettei tilanne pahene enää uuteen keskeytykseen asti.


Olenko jo maininnut, että Tilda on superpätevä agilitykoira! Tildaa ei yleensä voisi vähempää kiinnostaa lämmittely- ja jäähdyttelylenkki, mutta radalla Tildasta kuoriutuu kuin eri koira ja silloin mennään lujaa. Esteistä meillä on yhä vaiheessa kepit ja keinu. Puomin kanssa koettiin myös pientä takapakkia, kun seinän viereen sijoitettu puomi oli Tildasta epäilyttävä eikä pikkukoira suostunut kiipeämään ylös. Tehtiin pientä puomin mieleenpalautustreeniä ja viime kerralla Tilda meni jo sellaista vauhtia, että allekirjoittaneella oli vaikeuksia pysyä mukana. Keppien kotitreenejäkin olemme jatkaneet, tosin niitä haittasivat pahasti sekä nurmikon kylvöyritys että helteet puhumattakaan yleisestä aikaansaamattomuudesta. Tavoitteena olisi saada kepit mahdollisimman pian luontevaksi osaksi rataa: opettaa Tildalle erilaisia sisäänmenokulmia ja tuoda suoritukseen varmuutta kuitenkaan vauhtia unohtamatta.

Keinu on esteenä siitä hankala, että sen harjoittelu jää aina treeneihin. Mitään keinukammoa Tildalla ei ole ja olemme opetelleet keinua nyt ihan perinteisellä "alusta loppuun"-menetelmällä. Muihin koiriini verrattuna Tilda on lähempänä Javan keinusuoritusta eli keinulle mennään vielä sen verran lujaa, että saa olla tarkkana lentokeinun kanssa. Keinun harjoittelu ratavalmiiksi voisi olla yksi syksyn tavoitteemme, jos vain treeneissä tarjoutuu mahdollisuus sen harjoitteluun.


Muuten agilitytreeniemme suurin ongelma taitaakin olla ohjaaja. Unohdan katsoa koiraa, saattelen turhan paljon, olen myöhässä, mitä milloinkin. Paljon on unohtunut vuosien varrella enkä kyllä osaa enää suorittaa tai nimetä kaikenmaailman ohjauskuvioita, vaikka niitä joskus koulutuksissa on käyty läpi ahkerasti. Ylipäänsä välillä on tuntunut, että onko aika ajanut jo agilityharrastuksenkin ohi, kunnes tulee keskiviikkoilta ja Tildan kanssa tehdään superhieno suoritus. Sen jälkeen jaksaa taas harjoitella keppejä takapihalla ja katsella tulisiko jostain meille epikset. Kohta edessä on treenien kolmen viikon kesätauko, joka tarkoittaa toivottavasti Tildalle hierontaa ja itselleni matkailua Suomessa. Tauon jälkeen olen suunnitellut siirtyä astetta haastavampaan ratapiirrustukseen tai ainakin kokeilla sellaista - aina voi palata takaisin helpompaan, jos siltä tuntuu.

lauantaina, huhtikuuta 11, 2020

Nele 12v

Nyt on aihetta juhlaan! Nele täyttää tänään 12v ja on samalla koiristani se, joka on elänyt pisimpään. Tällaisen kunniaksi voi hyvin syödä vähän herkkuja ja saada runsaasti lisärapsutuksia. Ja nauttia pitkistä päiväunista kevätauringon paisteessa.

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2020

Nyt mikään ei liiku

Vielä kaksi viikkoa sitten elettiin suhteellisen normaalia elämää ja suunnitteilla oli kaikenlaista menoa. Sen jälkeen kaikki yhtäkkiä muuttui ja nyt olen ollut kohta kaksi viikkoa lähes täysin kotona. Tildan agilitytreenit on peruttu kuukaudeksi eikä luotto ole kovin korkealla sen suhteen, että treenit palaisivat kalenteriin huhtikuun puolivälissä. Kaiken tämän pysähtyneisyyden takana on korona - kiitos vain kiinalaisille siitä.

Ilmeesi, kun kuulet, että agilitytreenit on peruttu pitkäksi aikaa

Onneksi sentään kevät on edistynyt sen verran, että sain laitettua Tildalle kepit takapihalle, sillä meidän pitäisi harjoitella ylipäänsä keppien suoritusta että erilaisia sisäänmenokulmia. Lisäksi Tähtitekniikka tarjoaa tauon ajaksi erilaisia verkkokursseja hallitreenien tilalle, joista valitsin perustaitojen harjoittelua olohuoneessa. Vielä kun tulisi tehtyä niitä harjoituksia, mutta aina tuntuu jostain syystä unohtuvan... Ennen koronataukoa pääsimme jo hyvään vaiheeseen agilitytreeneissä: aloitettiin taas keinun treenailu ja Tilda toimi rohkeammin sekä hallilla että kentällä. Tosin pientä takapakkiakin oli, kun eräs ohjaaja yritti juosta koiransa yli.


Juuri ennen kuin koronatilanne kunnolla alkoi, ehdin käydä Nelen kanssa Hakametsän eläinlääkäriasemalla sydänkontrollissa. Kuten aina eläinlääkärissä, Nele oli jälleen aivan paniikissa. Perustutkimuksessa asiat olivat muuten ok (tai kuten ennen), mutta syke oli 168. Viimeksi se oli ollut samassa tilanteessa jossain 120 paikkeilla. UÄ-tutkimuksessa asiat olivat ennallaan lukuun ottamatta vasenta eteistä, joka oli laajentunut lisää (normaali arvo alle 1,5-1,7 ja Nelen arvo nyt 3,0). Lääkitys päätettiin pitää yhä samana, mutta sykettä tulisi mitata kotona. Jos se olisi myös kotona yhtä korkea kuin eläinlääkärissä, pitäisi tätä selvitellä tarkemmin. Sykkeen mittaaminen ei ollut ihan helpoin tehtävä, koska Nelen mielestä tilanne oli vähintäänkin epäilyttävä, mutta luvut saatiin eivätkä ne olleet laisinkaan niin korkeat kuin eläinlääkärissä mitatut. Korkea syke menee siis paniikin piikkiin ja seuraava kontrolli häämöttää ennen heinäkuuta, ellei tässä välissä tule mitään erikoista.

Nele ystävänpäivänä


Toistaiseksi tiedossa on enemmän tai vähemmän kotipäiviä eikä voi kuin toivoa, että koko lähipiiri välttyisi koronalta tai sairastaisi sen lievänä. Paljon olisi ajatuksia koko aiheesta, mutta pidetään koirien blogi vapaana niistä. Ja koronan väistyessä jossain vaiheessa kotona olemista riittää itselläni koko vuodeksi, sillä ilmoitin jääväni hoitovapaalle vuoden loppuun.

sunnuntaina, helmikuuta 09, 2020

Hei taas me harrastetaan!

Me palattiin agilityyn! Taukoa tuli lähestulkoon puolitoista vuotta, mutta minkäs teet, kun ensin parantelet koiraa, sitten itseäsi ja kaiken päälle tulee vielä talvikin. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tilanteeseen on tultava muutos.

Olen pitänyt paljon Anne Huittisen treeneistä SDP:llä, mutta fakta on, että täältä on Lempäälään matkaa, vaikka moottoritietä pitkin sen ajaa nopeasti. Olenkin katsellut vaihtoehtoja lähempää kotia, koska varsinkin näin talviaikaan pitkä ajomatka mahdollisesti huonossa kelissä huolestuttaa. Yhä vieläkään en koe, että vapaa-aikaa olisi riittävästi talkoiden tekemiseen, joten päätin kysyä löytyisikö ryhmäpaikka Tähtitekniikalta, jonka treenihalli sijaitsee Ylöjärvellä.

Ja niin siinä kävi, että saatiin paikka. :) Kouluttajana meillä on Johanna Wüthrich ja treeneissä käydään keskiviikkoisin. Virallisesti ryhmäpaikka on meidän maaliskuussa, mutta jo nyt sain ostettua koko helmikuun treenit ryhmäpaikastaan luopuvalta. Tällä viikolla oli ensimmäiset treenit ja täytyy sanoa, että vähän jännitti. Uusi paikka, uusi kouluttaja, uusi ryhmä ja pitkä tauko. Mutta kaikki meni hyvin ja Tilda oli kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan.


Valitsin Tildalle helpoimman radan ja teimme sen pienissä osissa. Keinua emme kokeilleet ollenkaan, mutta kepit Tilda suoritti kahdesti oikein enkä joutunut ottamaan hihnaa ollenkaan avuksi. Uskomatonta! Radan suorittamisen kanssa ei ongelmia ollut, paitsi mitä nyt joku ohjasi hieman huonosti. Olen aika innoissani tästä omasta ajasta Tildan kanssa ja jos kaikki menee hyvin, voisimme kokeilla epiksissä starttaamista jossain vaiheessa.