sunnuntai, heinäkuuta 30, 2023

Yö Kirkas-Soljasella

Olen jo pitkään halunnut päästä takaisin retkeilyn pariin, mutta jostain syystä aina on ollut esteitä ja toisaalta aika mennyt niin nopeasti, että kesä on ollut ohi ennen kuin on edes ehtinyt vilkaista retkikamojen suuntaan. Edellinen telttaretki oli vuonna 2018 (!), kun vietettiin Tildan kanssa yksi yö Isojärven kansallispuistossa. Nyt vihdoin korjattiin tilanne ja suunnattiin koko perhe heinäkuun alussa telttailemaan Seitsemiseen Kirkas-Soljasen leirintäpaikalle. 

Suuria vaelluskokemuksia tämä reissu ei tarjonnut eikä ollut tarkoituskaan. Paikkana Kirkas-Soljanen on hyvin helppo: auton saa lähelle, paikalla on riittävät varustelut ja alue on helppokulkuinen. Kesälomakausi teki sen, että arki-iltana paikalla oli useampi telttaseurue, mutta koiria ei onneksi ollut kuin Tilda ja kaveriperheen Tuuma. Tilda ja Tuuma eivät nekään varsinaisesti olleet tekemisissä keskenään: kumpikin sietää toista, mutta pitää oman tilansa.

Isojärvellä meillä oli käytössä kahden hengen tunneliteltta, mutta tällä kertaa majoituksena oli isompi kolmen hengen kupoliteltta. Hyvin mahduttiin kaikki! Tilda sai yöksi päälle villapaidan ja meni nukkumaan jalkopäähän makuupussin päälle. Yöllä lämpötila kuitenkin laski jonnekin 10 asteen tuntumaan ja jossain vaiheessa Tilda ilmestyi väliimme hieman täristen. Tässä kohtaa otin Tildan makuupussini sisälle ja siellä Tilda nukkui niin tyytyväisenä, ettei liikkunut enää mihinkään ennen aamua.


Aamupalan jälkeen tehtiin reissun ainoa pidempi kävelylenkki, kun kiersimme Saari-Soljasen parin kilometrin ympyräreitin. Tässä vaiheessa muut telttaseurueet olivat yhtä lukuun ottamatta jo lähteneet, joten lounaan saimme nauttia Kirkas-Soljasen nuotiopaikalla ihan rauhassa ennen kotiinpaluuta. Retken jälkeen Tilda rapsutteli itseään kovasti enkä tiedä oliko kyse hyttysten pistoista, sillä niitä näkyi reissun aikana vain vähän. Sinänsä ei olisi huono idea hankkia Tildalle jonkinlaista kevyttä haalaria tällaista pikkuretkeilyä varten. Muistaakseni joskus kävimmekin Mustissa ja Mirrissä katsomassa valikoimaa, mutta valmiit mallit eivät yhtään istuneet Tildalle.

perjantaina, heinäkuuta 28, 2023

Pitkästä aikaa

Vuodesta 2009 olen kirjoittanut koirien blogia aina vuosittain, kunnes nyt yhtäkkiä tuli jopa puolentoista vuoden tauko! Hämmentävää, mutta kertonee jotain tämän hetkisestä tilanteesta.

Tilda elää nykyään leppoisaa kotikoiran elämää, johon kuuluu säännöllinen hieronta noin puolentoista kuukauden välein. Välillä Tilda on paremmassa kunnossa, välillä (varsinkin talven liukkailla) huonommassa kunnossa. Pitkiä lenkkejä ei enää tehdä, mutta pidetään kuitenkin pikkukoiran lihaskunnosta huolta.


Yhdessä asiassa Tildan elämä on kuitenkin muuttunut tämän tauon aikana: Tildasta on nimittäin tullut viiksivallu! Lueskelin jossain vaiheessa koirien tuntokarvojen leikkaamisesta kuonon trimmaamisen yhteydessä ja tulin siihen lopputulokseen, ettei niiden leikkaaminen pois ehkä olekaan niin ok kuin tähän saakka on annettu ymmärtää. Tästä johtuen Tilda on saanut pitää viiksensä, vaikka muuten olen yrittänyt yhä trimmata kuonoa harjakoirien malliin, sillä esimerkiksi silmien aluset värjäytyvät helposti ruskeiksi.

Tilda ja viikset (kuva otettu kesäkuun lopussa)