sunnuntaina, lokakuuta 27, 2013

Valmennus ja agilitykisat

Keskiviikkona kävin Nelen kanssa Anne Huittisen agilityvalmennuksessa. Nele oli oikein riehakkaalla tuulella ja se näkyi radallakin. Ensimmäistä kertaa koskaan yhteisen agilityuramme aikana Nele kommentoi huonoa ohjaustani harjakoiramaisella murinalla ja ulvahduksella. Javahan on agilityssa useasti ilmoittanut mielipiteensä ohjauksen laadusta haukkumalla, mutta Nele on tähän asti mennyt radalla hiljaa. Näköjään harjakoiran sietokyvyllä on kuitenkin rajansa. Tästä huolimatta selvitettiin illan aikana 34 esteen rata loppuun asti ja saatiin edes jonkinlainen harjoitus ennen eilisiä kisoja, koska mitään omatoimitreenauksia en jaksanut kalenteriini sovittaa.

Eilen olin siis Nelen kanssa jälleen SDP:llä, mutta nyt tositoimissa. Olin ilmoittanut Nelen kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppyradalle. Tavoitteeksi olin harjoitusohjelmassa asettanut kakkosten ensimmäisen nousunollan, kun oltiin tutulla hallilla ja tutuilla esteillä. Minkäänlaisia nollia meille ei kuitenkaan tullut, vaan kotiin palattiin kolmen hylätyn kanssa.

Kaikki kolme rataa olivat mukavan helppoja...olettaen, että koira suostuu tekemään kaikki esteet. Tässä vaiheessa kaikki voivat helposti arvata miksi agilityratamme hylkääntyivät.

Ennen ensimmäistä rataa Nelellä tuntui olevan hieman liikaa energiaa ja lähtikin radalle ennen lupaa. Huomasin, että Nele varasti ja jouduin lähtemään huonosta sijainnista sillä seurauksella, että oma ja Nelen linja menivät törmäyskurssille. Nele juoksi päin jalkojani, vingahti ja katsoi ihmeissään. Jatkettiin matkaa, joka päättyi viidentenä esteenä olleelle keinulle. Nele kiersi keinua ja näytti siltä, ettei todellakaan aio suorittaa sitä. Tuomari seisoi lähellä ja kommentoi minulle, että koira taisi hieman satuttaa itseään alkusähläyksessä, joten katsoin paremmaksi jättää radan kesken.

Nele vaikutti törmäyksestä huolimatta olevan ihan ok, joten jatkettiin kisaamista. Toisella agilityradalla yritin kiinnittää huomiota siihen, että pysytään Nelen kanssa riittävän kaukana toisistamme. Kepeillä Nele kaarrotteli ensimmäisen välin ohi, mutta uusinnalla malttoi tehdä pujottelun oikein loppuun asti. Ja kaikki menikin hyvin, kunnes... Siinähän se keinu taas oli: Nele tuli lujaa kohti ja ohi. Toisella yrityksellä jäi kauas seisomaan ja tuijottamaan tätä maailman epäilyttävintä estettä. Annoin olla ja jatkettiin rata loppuun asti.



Hyppyradalta kontaktit onneksi kannettiin pois, joten elättelin vielä pientä toivoa nousunollan suhteen. Hyppäri oli eilisistä radoistamme paras, mutta kepeillä Nele aloitti taas pujottelun väärin ja ehti jopa pujotella liikaa väärään suuntaan, josta hylätty.



Joku fiksumpi ihminen luultavasti jäisi jo tässä vaiheessa kisatauolle, mutta koska sain töistä vapaaksi ensi kuun kisaviikonlopun, käydään vielä kertaalleen tämän vuoden puolella tuhlaamassa rahat agilitystartteihin.

sunnuntaina, lokakuuta 20, 2013

Suunnitelmattomuutta

Nelen kahden kuukauden harjoitusohjelmaa on jäljellä vielä pari viikkoa. Kauhajoen agilitykisoihin asti kaikki meni lähes suunnitelman mukaan, mutta nyt on tullut poikettua suunnitellusta ihan kunnolla. Ensinnäkään en muistanut ottaa omaa pujottelua mukaan Tampereelle, joten kotona ei ole tehty minkäänlaisia pujotteluharjoituksia. Eikä olla treenattu kontakteja. Tälle viikolle olin suunnitellut pidemmän kisamaisen rataharjoituksen, mutta töiden ja muiden menojen takia en ehtinyt hallille.

Viime viikolla onnistuin saamaan Pian ja havannankoirat treeniseuraksi ja silloin tuli tehtyä nopea agilitytreeni ennen kiiruhtamista eläinlääkäriin Linan kanssa. Ei tehty suunnitelman mukaista treeniä, vaan lähinnä keinua pienen radan osana ja pujottelua yksittäisenä. Keinu olisi voinut mennä paremminkin, joten pitäisi nyt jotenkin ehtiä vielä käymään hallilla ennen ensi viikonlopun agilitykisoja (olettaen, että muistan huomenna ilmoittaa Nelen niihin). Ennen kisoja on Nelelle onneksi tiedossa keskiviikkona Anne Huittisen valmennus, joten saadaan edes jonkinlaista tuntumaa agilityyn, vaikka en ehtisikään omatoimitreenailemaan.

Kovasti agility nyt meinaa unohtua kalenterista, kun on ollut kaikkea muuta tekemistä eikä oikein ole ollut kiinnostusta lähteä hallin suuntaan. Ensi viikon agilitykisojen lisäksi olen ajatellut ilmoittaa Nelen vielä marraskuun kisoihin ja sen jälkeen jäädään jonkinlaiselle tauolle. Huittisen valmennuksissa haluan jatkaa ensi vuonnakin, mutta muuten voi olla, että taukoillaan nämä ikävät talvikuukaudet.

lauantaina, lokakuuta 19, 2013

keskiviikkona, lokakuuta 16, 2013

Lämmintä syksyyn

Päädyin jokin aika sitten ostamaan Mustin ja Mirrin verkkokaupasta kevyet pusakat Javalle ja Linalle. Molemmat pusakat ovat Hurtan mallistoa ja Javalle ostettu malli oli poistomyynnissä, joten sain sen alle 20 euron. Jos olisin toiminut heti, kun näin ilmoituksen poistomyynnistä, olisi myös Lina saanut samanlaisen ja yhtä halvan, mutta viivyttely kostautui ja Linan koko myytiin kaikista väreistä loppuun. Postikuluja näistä kummastakaan ei onneksi tarvinut maksaa, vaan toimitus onnistui lähimpään Mustiin ja Mirriin.

Jälkikäteen ajateltuna manttelit olisivat olleet kätevämmät ja nopeammat pukea, mutta oikein mitään sopivaa ei tullut vastaan enkä jaksanut alkaa säätää mittatilauksen kanssa.

Javalla Hurtta Pro-pusakka, jonka väri sopii yhteen Javan haalarin kanssa

Linalla Hurtta Outdoor Frost-pusakka


Linalle pusakka on ehkä aavistuksen verran iso (tästä mallista ei jostain syystä ollut kokoa 33, vaan piti ottaa 35), joten voi olla, että Nele ja Lina vaihtelevat vaatteita keskenään. Pääasia kuitenkin on, että jokaiselle on jotakin lämmintä ylle, kun pakkaset kiristyvät ja ulkona tuulee kylmästi.

maanantaina, lokakuuta 14, 2013

Sydänkontrolli II

Onpas tullut pitkä päivitystauko. Toisaalta ei ole tapahtunutkaan mitään koiriin liittyvää kuin vasta viime viikon loppupuolella. Tuntuu, että olen ollut vain töissä, töissä ja vielä kerran töissä.

Mutta on rahalle kyllä nyt tarvettakin. Viime torstaina soittelin Linalle aikaa toiseen sydänkontrolliin, joka oli alun perin suunniteltu loka-marraskuun vaihteeseen. Lina on kuitenkin viime aikoina taas rasittuessaan köhinyt ja kun eläinlääkärien aikatauluista ei aina tiedä, päätin kerrankin varata ajan ajoissa. Ja yllättäen saatiin aika jo seuraavalle päivälle eli viime perjantaille, joka oli sopivasti vapaapäiväni.


Hakametsässä Linasta otettiin keuhkoröntgen, joka kertoi ikävän totuuden: lääkityksestä huolimatta Linan rintaontelon oikealle puolelle oli taas kertynyt nestettä. Nestettä ei ollut paljon, mutta kuitenkin sen verran, että itsekin näin eron viime kerran kuviin. Jotta neste saataisiin pois, nostettiin Furovet-nesteenpoistolääkkeen annostusta viikon ajaksi. Tämä lääke on ollut käytössä alusta asti ja se saa Linan juomaan runsaasti sekä vastaavasti pissaamaan paljon. Puhuin tästä eläinlääkärin kanssa ja koska jo nyt on ollut pientä ongelmaa sisälle pissaamisen kanssa, otettiin Furovetin lisäksi käyttöön hidasvaikutteisempi Spironolaktoni-nesteenpoistolääke. Priliumin annostus pysyy entisellään. Seuraavaan kontrolliin mennään jo parin viikon päästä.

Eläinlääkäri sanoi, että olisi hyvä miettiä Linan tulevaisuuden kokonaiskuvaa. Luulen, että hän tarkoitti muun muassa sitä, että Linaa ei välttämättä kannata steriloida, jos/kun elinennuste ei ole kovin pitkä. On huono merkki, että säännöllisellä lääkityksellä tilanne pahenee, vaikka kyseessä on näinkin nuori koira.

Koska kaikki koirani ovat vielä suhteellisen nuoria, en olisi uskonut, että joudun tässä vaiheessa jo miettimään kuinka pitkälle hoitaminen kannattaa ja koska on oikea hetki luovuttaa. Varsinkaan nuorimman koirani kohdalla. Ja ennen kuin kukaan kuvittelee muuta, en todellakaan ole vielä lopettamassa Linaa! Sen sijaan toivon todella, että tämä lääkitys pitäisi tilanteen tasaisena ja Lina pysyisi täällä vielä pitkään. Pelkkä ajatus siitä, että joudun luopumaan pienestä, on melkein liikaa. Mutta jos lääkemäärät vain jatkavat nousemistaan ja Linan elämä muuttuu ilottomaksi raahustamiseksi päivästä toiseen, toivon, että olen silloin tarpeeksi vahva tekemään ystävälleni sen viimeisen palveluksen.