Eli toisin sanoen Javan tokokokeeseen. Tokokoe oli jälleen TamSKin järjestämä ja Tallilla. Alokasluokassa oli tällä kertaa vain 6 koirakkoa, joten yhteisliikkeissä oli kerralla koko porukka. Tuomarina oli Ilkka Stén.
Luoksepäästävyys: 10
Tuomari ei tehnyt varsinaista juoksutarkistusta, ainoastaan rapsutteli kaikkia koiria ennen kehään menoa. Tässä kokeessa sekä tuomari että liikkeenohjaaja olivat miehiä ja tämä selvästi epäilytti Javaa. Sivulletulo ei meinannut onnistua millään, kun Javan piti tuijotella näiden epäilyttävien henkilöiden suuntaan ja tuhista. Luoksepäästävyydessä tuomari jäi pienen matkan päähän meistä ja sieltä rapsutteli Javaa. Javaa epäilytti suuresti, mutta antoi tuomarin onneksi koskettaa.
Paikalla makaaminen: 10
Java makasi todella tarkkaavaisen näköisenä. Alun perusasennon kanssa oli hetken aikaa hankaluuksia, kun Javan keskittyminen oli tuomarissa ja liikkeenohjaajassa.
Seuraaminen kytkettynä: 9½
Tällä kertaa yksittäisliikkeistä on videokin ja siinä tämä seuraaminen näytti tosiaan ihan hyvältä. Kontakti pysyi kivasti, tosin hieman oli taas väljyyttä ja varsinkin vika perusasento oli vino.
Seuraaminen taluttimetta: 7
Kontakti katoili, nenä meni maahan, Java jäi taakseni ja perusasennot olivat mitä sattui. Samanlaista lahnailua kuin Javan kahdessa ekassa tokokokeessa kolme vuotta sitten.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0
Seisomisen harjoittelu ennen koetta kostautui ja Java meni ihmeelliseen puolikumaraan asentoon. Lisäksi olisin voinut antaa maahan-käskyn painokkaammin.
Luoksetulo: 0
Argh, meidän paras liike nollaantui, kun eräs sankari lähti heti perääni! Jos olisimme tästä saaneet ne pisteet mitä yleensä, olisimme saaneet ykköstuloksen... Tässäkin olisin voinut antaa paikka-käskyn painokkaammin ja pitää kai opetella myös vilkaisemaan mitä takanani tapahtuu, jos näitä virheitä voisi sillä vielä pelastaa.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Ei mitään huomautettavaa. :)
Estehyppy: 9
Hyppäsi käskystä (joskin vähän hitaanpuoleisesti) ja jäi seisomaan,
mutta ennakoi perusasennon, kun tulin viereen.
Kokonaisvaikutelma: 9
Tuomari kommentoi, että tänään kiinnosti haistelu.
Yhteensä pisteitä tuli 134 ja se riitti kolmostulokseen. Pakko sanoa, että olin yllättynyt miten vähän pisteitä tuli, mutta näköjään kahden liikkeen, joista toisen kerroin on vielä 3, nollaantuminen vaikuttaa nopeasti. Vain yksi koirakko sai meitä huonommat pisteet ja kun hain kilpailukirjan, tulikin kommenttia, että "pieni" pudotus edelliskertaan.
Sunnuntaina koko koe harmitti, mutta nyt kun asiaa on miettinyt, oli oikeastaan ihan hyvä, että todellinen toko-Java tuli esille. TamSKin kokeissa kun on aina enemmän tai vähemmän tuttuja, joille saattoi jäädä edelliskokeesta väärä kuva Javasta. Java ei oikeasti ole 191,5 pisteen tokokoira, se on joku Javan kaksoispersoona. Muutenkin on paljon helpompi kisailla silloin, kun kaikki olettavat meidän olevan huonoja kuin silloin, kun kaikki odottavat, että tehdään huipputulos. Luultavasti tässä kävi nyt ne perinteiset, että itse laitoin liian paljon odotuksia Javaan, mutta samalla en kuitenkaan enää uskonut Javan osaamiseen.
Olen ilmoittanut Javan vielä yhteen tokokokeeseen, joka on jo vajaan kuukauden päästä. Sinne voidaan nyt mennä täysin ilman suorituspaineita (TK1:stä ei joka tapauksessakaan tänä vuonna saada). Täytyy vain toivoa, ettei silloin olisi jo liian kylmä.
keskiviikkona, syyskuuta 28, 2011
lauantaina, syyskuuta 24, 2011
Putkeen!
Kävin eilen omatoimitreenaamassa koirien kanssa Tallilla.
Javan kanssa tein tokokokeen kenraaliharjoituksen. Seuraaminen meni oikein hyvin, samoin liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Liikkeestä seisomisessa Java ei heti jäänyt seisomaan, vaan käveli perässä tai tarjosi kerran jopa maahanmenoa. Saatiin kyllä onnistuneitakin toistoja. Tokohyppy tehtiin ensin namialustan kanssa ja silloin Java hyppää esteen niin, että minun on helppo kävellä vierelle. Ilman namialustaa Java hyppää herkästi turhan lähelle estettä ja kiva siinä sitten tunkea itse vielä samaan paikkaan... Keskiviikkona tokoiltiin pikkukoiraporukalla Kalevassa ja silloin Java nousi kesken paikkamakuun. Syynä tähän oli luultavasti kylmyys, mutta halusin tehdä paikkamakuun varmuuden vuoksi vielä Tallilla. Tosin tässä kävi tietenkin niin, että unohdin koko liikkeen olemassa olon aivan totaalisesti eilen. Eli näillä mennään ja katsotaan miten huomenna käy.
Löysin Tallilta yllättäen uuden keinun ja sitä oli tietenkin pakko kokeilla Nelen kanssa. Ensimmäisillä kerroilla Nele selvästi epäröi ja kerran hyppäsi sivustakin, mutta pian Nele tajusi, että keinuhan onkin oikeastaan ihan kiva:
Tein Nelen kanssa myös keppejä, jotka menivät molemmilta puolilta oikein hyvin.
Linan kanssa otin hieman putkea ja hienosti meni! Putki oli melko pitkä, mutta vielä suora ja Lina juoksi sitä aivan innoissaan.
Javan kanssa tein tokokokeen kenraaliharjoituksen. Seuraaminen meni oikein hyvin, samoin liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Liikkeestä seisomisessa Java ei heti jäänyt seisomaan, vaan käveli perässä tai tarjosi kerran jopa maahanmenoa. Saatiin kyllä onnistuneitakin toistoja. Tokohyppy tehtiin ensin namialustan kanssa ja silloin Java hyppää esteen niin, että minun on helppo kävellä vierelle. Ilman namialustaa Java hyppää herkästi turhan lähelle estettä ja kiva siinä sitten tunkea itse vielä samaan paikkaan... Keskiviikkona tokoiltiin pikkukoiraporukalla Kalevassa ja silloin Java nousi kesken paikkamakuun. Syynä tähän oli luultavasti kylmyys, mutta halusin tehdä paikkamakuun varmuuden vuoksi vielä Tallilla. Tosin tässä kävi tietenkin niin, että unohdin koko liikkeen olemassa olon aivan totaalisesti eilen. Eli näillä mennään ja katsotaan miten huomenna käy.
Löysin Tallilta yllättäen uuden keinun ja sitä oli tietenkin pakko kokeilla Nelen kanssa. Ensimmäisillä kerroilla Nele selvästi epäröi ja kerran hyppäsi sivustakin, mutta pian Nele tajusi, että keinuhan onkin oikeastaan ihan kiva:
Tein Nelen kanssa myös keppejä, jotka menivät molemmilta puolilta oikein hyvin.
Linan kanssa otin hieman putkea ja hienosti meni! Putki oli melko pitkä, mutta vielä suora ja Lina juoksi sitä aivan innoissaan.
perjantaina, syyskuuta 23, 2011
Linan ensimmäinen mätsäri
Viime viikonlopun vietin koirien kanssa jälleen Kankaanpäässä.
Perjantaina Lina pääsi ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Kankaanpään koirapuistossa ei ollut ketään, joten uskaltauduttiin koko porukka sinne. Ainoa syy koirapuistoon meno oli Java ja voi miten Java nauttikaan, kun pääsi juoksemaan vapaana.
Lauantaina oli Linan pesupäivä, sillä sunnuntaiksi olin suunnitellut osallistumista mätsäriin. Jostain syystä Linalla oli takkuja turkissaan, mutta onneksi ne myös aukesivat helposti. Turkin harjaaminen ja kuonon sekä korvien trimmaaminen oli todella helppoa avustajan kanssa, vaikka Lina välillä olikin sitä mieltä, että nyt jo riittäisi. Linan turkki on yllättävän (ja pelottavan) kihara. Katselin Nelen pentukuvia ajalta, kun Nele oli samanikäinen ja Nelen turkki oli silloin paljon suorempi. Samaten kuukausi sitten tavatun Nanan turkki oli silloin ihan erilainen kuin Linalla nyt. Toivon todella, että Linan turkki kasvaessaan ja pentukarvan lähtiessä suoristuu, muuten Lina näyttää aivan permanentin saaneelta ja turkinhoidosta tulee haastavaa.
Sunnuntaina suunnattiin puolen päivän jälkeen Kankaanpään keskustaan ja paikallisen koirayhdistyksen mätsäriin. Koska Lina oli rokotettu vasta keskiviikkona, ei kahden viikon varoaika tietenkään ollut täynnä enkä ollut ihan varma, että päästävätkö meitä mätsäriin. Java ja Nele pääsivät turisteina mukaan ja jos Lina ei olisi voinut osallistua, olisi Java päässyt pyörähtämään kehässä. Mutta kukaan ei sanonut mitään ja niin Lina pääsi ensimmäistä kertaa mätsärikehään. :)
Kaikki pennut olivat samassa kehässä ja yhteensä pentuja taisi olla reilu parikymmentä. Linan parina oli samanikäinen pomeranian. Lina ravasi hyvin ja katseli ravatessaan maahan tai eteensä eli ei onneksi tullut tiukassa kontaktissa. Pöydällä tyttönen oli nätisti ja tuomari sai katsottua hampaat. Kuitenkin hampaiden katsomista pitäisi harjoitella, ettei Lina yhtään peruuttele ja samalla allekirjoittaneen pitäisi harjoitella koiran asettamista pöydälle. Ja seisottamista maassa. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kehäesiintyminen meni mielestäni niin hyvin kuin neljän kuukauden ikäiseltä pennulta voi toivoa ja Lina sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä joukossa oli melko isoja pentuja ja Linaa jännitti takana tullut koira eikä ravaaminen enää onnistunut niin hyvin. Meidät käteltiinkin heti ensimmäisten joukossa pois.
Mätsärikuvissa päälläni on muuten pikkukoirayhdistyksemme hankkima hieno edustushuppari. Aiemmin huppari oli päälläni jo Nokian agilitykisoissa. Tilasin itselleni myös t-paidan samoilla väreillä, mutta se taitaa päästä käyttöön vasta ensi kesänä.
Perjantaina Lina pääsi ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Kankaanpään koirapuistossa ei ollut ketään, joten uskaltauduttiin koko porukka sinne. Ainoa syy koirapuistoon meno oli Java ja voi miten Java nauttikaan, kun pääsi juoksemaan vapaana.
Lauantaina oli Linan pesupäivä, sillä sunnuntaiksi olin suunnitellut osallistumista mätsäriin. Jostain syystä Linalla oli takkuja turkissaan, mutta onneksi ne myös aukesivat helposti. Turkin harjaaminen ja kuonon sekä korvien trimmaaminen oli todella helppoa avustajan kanssa, vaikka Lina välillä olikin sitä mieltä, että nyt jo riittäisi. Linan turkki on yllättävän (ja pelottavan) kihara. Katselin Nelen pentukuvia ajalta, kun Nele oli samanikäinen ja Nelen turkki oli silloin paljon suorempi. Samaten kuukausi sitten tavatun Nanan turkki oli silloin ihan erilainen kuin Linalla nyt. Toivon todella, että Linan turkki kasvaessaan ja pentukarvan lähtiessä suoristuu, muuten Lina näyttää aivan permanentin saaneelta ja turkinhoidosta tulee haastavaa.
Lina ennen pesua
Linan pesun ja trimmauksen jälkeen
Sunnuntaina suunnattiin puolen päivän jälkeen Kankaanpään keskustaan ja paikallisen koirayhdistyksen mätsäriin. Koska Lina oli rokotettu vasta keskiviikkona, ei kahden viikon varoaika tietenkään ollut täynnä enkä ollut ihan varma, että päästävätkö meitä mätsäriin. Java ja Nele pääsivät turisteina mukaan ja jos Lina ei olisi voinut osallistua, olisi Java päässyt pyörähtämään kehässä. Mutta kukaan ei sanonut mitään ja niin Lina pääsi ensimmäistä kertaa mätsärikehään. :)
Kaikki pennut olivat samassa kehässä ja yhteensä pentuja taisi olla reilu parikymmentä. Linan parina oli samanikäinen pomeranian. Lina ravasi hyvin ja katseli ravatessaan maahan tai eteensä eli ei onneksi tullut tiukassa kontaktissa. Pöydällä tyttönen oli nätisti ja tuomari sai katsottua hampaat. Kuitenkin hampaiden katsomista pitäisi harjoitella, ettei Lina yhtään peruuttele ja samalla allekirjoittaneen pitäisi harjoitella koiran asettamista pöydälle. Ja seisottamista maassa. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kehäesiintyminen meni mielestäni niin hyvin kuin neljän kuukauden ikäiseltä pennulta voi toivoa ja Lina sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä joukossa oli melko isoja pentuja ja Linaa jännitti takana tullut koira eikä ravaaminen enää onnistunut niin hyvin. Meidät käteltiinkin heti ensimmäisten joukossa pois.
Seisomisharjoituksia kehän laidalla
Lina pöydällä
Edestakaisin
Punaisten kehä
Mätsärikuvissa päälläni on muuten pikkukoirayhdistyksemme hankkima hieno edustushuppari. Aiemmin huppari oli päälläni jo Nokian agilitykisoissa. Tilasin itselleni myös t-paidan samoilla väreillä, mutta se taitaa päästä käyttöön vasta ensi kesänä.
perjantaina, syyskuuta 16, 2011
Rokotukset kunnossa
Linalla on nyt viimein sekä nelosrokotteen tehostus että rabiesrokotus. Kävimme keskiviikkona Hakametsässä hoitamassa rokotusasian kuntoon ja samalla Lina sai itselleen EU-passin. Javalla ja Nelellä ei tällaista passia ole, kun ei tullut aikoinaan edes mieleen pyytää sellaista... Lina ei pahemmin rokotetta huomannut, kun samaan aikaan sai kuononsa eteen herkkuja. Eläinlääkäri myös tarkisti Linan ja kaikki oli ihan ok. Hampaiden katsomista pitäisi vain nyt harjoitella oikein ahkerasti, kun Lina oli vähän sitä mieltä, että se ei ole niin kivaa ja paikalta voisi vaikka peruutella pois. Ripulinsa jälkeen Lina on välillä kiskonut takamustaan pitkin mattoa ja pyysin eläinlääkäriä tsekkaamaan onko anaalien kanssa jotain ongelmaa. Ei onneksi ollut, molemmat tyhjenivät hyvin eikä niissä oikeastaan edes ollut paljon mitään.
Hakametsän vaaka näytti Linalle 3,1 kg (tämä siis 17-viikkoisena). Linalla on nyt ikää lähes tarkkaan 4 kuukautta ja tästä eteenpäin laitan ikämerkinnät viikkojen sijaan kuukausina.
Maanantaista keskiviikkoon koirat joutuivat ensimmäistä kertaa olemaan kolmistaan koko koulupäivän ajan eli noin 7,5 tuntia. En nauhoittanut yhtenäkään päivänä koirien touhuja, mutta ainakaan naapurit eivät ole vielä muistaneet huomautuslapulla. Kahtena ensimmäisenä päivänä Lina ei ollut tehnyt sisälle mitään, mutta keskiviikkona löytyi matolta pissat.
Iltapäivisin koirista huomasi, että ovat päivän pitkälti vain nukkuneet kotona. Maanantaina Java pääsi ohjattuihin agilitytreeneihin harjoittelemaan pakkovalssia, mutta kaikkien koirien pidempi lenkki jäi välistä sateen takia. Tiistaina koirat tulivat mukaan Tallille, kun kävin kouluttamassa ja nyt päästiin lenkillekin. Torstaina vein kaikki koirat heti aamusta treenaamaan Tallille. Nele teki ensimmäistä kertaa keinua sitten Nokien kisojen ja keinu meni todella hyvin. Myös kepit sujuivat loistavasti ja tällä kertaa Tallilla oli taas verkot niin pystyin niillä varmistamaan, että Nele todella pujottelee loppuun asti. Yllättävästi ongelmia tuotti rengas, jonka Nele hyppäsi turhan monta kertaa sivusta. Javan kanssa tein tokoa, kaikki alokasluokan liikkeet hyppyä lukuun ottamatta. Meni tosi hyvin. :) Myös Lina pääsi tositoimiin harjoittelemaan putkea. Tähän olisi melkein tarvinut avustajan, tosin kokeilin kyllä miten onnistuu mallioppiminen eli Nele menee putken ensin ja Lina Nelen perässä. Ihan aina Lina ei tajunnut ideaa, mutta saatiin myös paljon onnistumisia.
Hakametsän vaaka näytti Linalle 3,1 kg (tämä siis 17-viikkoisena). Linalla on nyt ikää lähes tarkkaan 4 kuukautta ja tästä eteenpäin laitan ikämerkinnät viikkojen sijaan kuukausina.
Maanantaista keskiviikkoon koirat joutuivat ensimmäistä kertaa olemaan kolmistaan koko koulupäivän ajan eli noin 7,5 tuntia. En nauhoittanut yhtenäkään päivänä koirien touhuja, mutta ainakaan naapurit eivät ole vielä muistaneet huomautuslapulla. Kahtena ensimmäisenä päivänä Lina ei ollut tehnyt sisälle mitään, mutta keskiviikkona löytyi matolta pissat.
Iltapäivisin koirista huomasi, että ovat päivän pitkälti vain nukkuneet kotona. Maanantaina Java pääsi ohjattuihin agilitytreeneihin harjoittelemaan pakkovalssia, mutta kaikkien koirien pidempi lenkki jäi välistä sateen takia. Tiistaina koirat tulivat mukaan Tallille, kun kävin kouluttamassa ja nyt päästiin lenkillekin. Torstaina vein kaikki koirat heti aamusta treenaamaan Tallille. Nele teki ensimmäistä kertaa keinua sitten Nokien kisojen ja keinu meni todella hyvin. Myös kepit sujuivat loistavasti ja tällä kertaa Tallilla oli taas verkot niin pystyin niillä varmistamaan, että Nele todella pujottelee loppuun asti. Yllättävästi ongelmia tuotti rengas, jonka Nele hyppäsi turhan monta kertaa sivusta. Javan kanssa tein tokoa, kaikki alokasluokan liikkeet hyppyä lukuun ottamatta. Meni tosi hyvin. :) Myös Lina pääsi tositoimiin harjoittelemaan putkea. Tähän olisi melkein tarvinut avustajan, tosin kokeilin kyllä miten onnistuu mallioppiminen eli Nele menee putken ensin ja Lina Nelen perässä. Ihan aina Lina ei tajunnut ideaa, mutta saatiin myös paljon onnistumisia.
lauantaina, syyskuuta 10, 2011
Nokian agilitykisat
Tänään kisattiin Nelen kanssa kahden agilityradan verran Nokialla, NPKH:n kentällä. Molemmat radat olivat ihan mukavia, eivät liian helppoja, mutta eivät mitään ylitsepääsemättömän vaikeitakaan. Kummallakaan radalla ei ollut rengasta, mutta keinu sen sijaan löytyi... Java ja Lina pääsivät mukaan turistikoiriksi ja saivat nukkua päiväuniaan autossa.
Ensimmäisen radan ratapiirros löytyy täältä. Alku lähti hyvin, tosin hypyn kolme jälkeinen kaarros oli Nelellä turhan pitkä. Keinulle Nele tuli kovaa vauhtia ja hetken taas vaikutti, ettei Nele aio jarruttaa ollenkaan enkä itsekään ehtinyt edelle hidastamaan Neleä. Tultiinkin vähän liian nopeasti ja oli siinä ja siinä, ettei keinusta tullut pientä lentokeinua. Kepeille tultiin vauhdikkaasti putkesta ja tässä Nele olisi luultavasti tarvinut voimakkaamman käskytyksen, että olisi osannut hakea kepit heti oikein. Nyt Nele aloitti väärin, toisella korjauksella meni yhden välin ohi ja kolmannella korjauksella lopetti pujottelun liian aikaisin. Loppuhypyillä teki taas vähän turhan laajoja kaarroksia ja lisäksi Nele meinasi juuri ennen viimeistä hyppyä käydä tervehtimässä ratatyöntekijää. Saatiin tästä radasta tulos: 10 ratavirhettä kepeiltä ja korjailujen takia yliaikaa 6,46 sekuntia. Ihan viimeisiä ei tuloksissa oltu, mutta loppupäässä kuitenkin.
Toisen radan ratapiirros on myös täällä. Jälleen kerran alku lähti hyvin, mutta kepeillä Nele lopetti taas liian aikaisin ja jätti viimeisen välin pujottelematta. Ehkäpä keppien takana ollut putki houkutteli liikaa... Kuitenkin kaikki meni suht hyvin, kunnes vastaan tuli mikäpä muu kuin keinu. Ensimmäisen radan lähestulkoon lentukeinun jälkeen Nele oli selvästi sitä mieltä, että keinu on kamala este. Kerran tuli keinun puoleenväliin, mutta hyppäsi sivusta pois. Kun keinu ei sujunut ollenkaan, lähdettiin vain jatkamaan radalla ja näin ollen tästä hylätty. Loppurata meni tosi kivasti, mutta oma fiilis meni täysin keinusähläyksessä. Radan jälkeen tuli kommenttia, että Nele olisi vain pitänyt laittaa keinulle, jotta huomaisi, ettei siinä ole mitään pelättävää. Tämä olisi kyllä ollut järkevää, mutta radan aikana asia ei ehtinyt tulla mieleen.
Positiivista on ehdottomasti se, että Nele menee molemmille radoilla vauhdilla, lukee hyvin ohjausta ja ohjaajakin on tällä kertaa hieman paremmin kartalla missä mennään. Erityisen tyytyväinen olen takaaleikkauksiin, jotka joskus tuottivat hankaluuksia. Nyt olen joutunut takaaleikkauksilla pelastamaan sitä tilannetta, kun Nele onkin ollut ennakoitua nopeampi. :) Lisää harjoitusta sen sijaan kaipaa yhä vieläkin kepit, tosin paljon on parannusta tullut entiseen, kun Nele kuitenkin pujottelee vauhdikkaasti. Nyt pitää vain treenata tilanteita, joissa keppien takana on jokin huokutteleva este, kuten putki tai A. Keinun suhteen toivon, että Nele maanantaina menisi reippaasti TamSKin keinun eikä tämän päivän keinusähläyksestä taas tulisi elämää suurempaa ongelmaa. Jotain pitää kuitenkin keksiä keinun liian vauhdikkaan lähestymisen suhteen, ettei Nele vielä tee ihan oikeaa lentokeinua.
Kisakausi alkaa tältä vuodelta pikkuhiljaa osaltamme päättyä ja laskin, että Nelelle voisi olla enää kaksi starttia loppuvuonna, jotka molemmat ovat oman seuran kisoja.
Ensimmäisen radan ratapiirros löytyy täältä. Alku lähti hyvin, tosin hypyn kolme jälkeinen kaarros oli Nelellä turhan pitkä. Keinulle Nele tuli kovaa vauhtia ja hetken taas vaikutti, ettei Nele aio jarruttaa ollenkaan enkä itsekään ehtinyt edelle hidastamaan Neleä. Tultiinkin vähän liian nopeasti ja oli siinä ja siinä, ettei keinusta tullut pientä lentokeinua. Kepeille tultiin vauhdikkaasti putkesta ja tässä Nele olisi luultavasti tarvinut voimakkaamman käskytyksen, että olisi osannut hakea kepit heti oikein. Nyt Nele aloitti väärin, toisella korjauksella meni yhden välin ohi ja kolmannella korjauksella lopetti pujottelun liian aikaisin. Loppuhypyillä teki taas vähän turhan laajoja kaarroksia ja lisäksi Nele meinasi juuri ennen viimeistä hyppyä käydä tervehtimässä ratatyöntekijää. Saatiin tästä radasta tulos: 10 ratavirhettä kepeiltä ja korjailujen takia yliaikaa 6,46 sekuntia. Ihan viimeisiä ei tuloksissa oltu, mutta loppupäässä kuitenkin.
Toisen radan ratapiirros on myös täällä. Jälleen kerran alku lähti hyvin, mutta kepeillä Nele lopetti taas liian aikaisin ja jätti viimeisen välin pujottelematta. Ehkäpä keppien takana ollut putki houkutteli liikaa... Kuitenkin kaikki meni suht hyvin, kunnes vastaan tuli mikäpä muu kuin keinu. Ensimmäisen radan lähestulkoon lentukeinun jälkeen Nele oli selvästi sitä mieltä, että keinu on kamala este. Kerran tuli keinun puoleenväliin, mutta hyppäsi sivusta pois. Kun keinu ei sujunut ollenkaan, lähdettiin vain jatkamaan radalla ja näin ollen tästä hylätty. Loppurata meni tosi kivasti, mutta oma fiilis meni täysin keinusähläyksessä. Radan jälkeen tuli kommenttia, että Nele olisi vain pitänyt laittaa keinulle, jotta huomaisi, ettei siinä ole mitään pelättävää. Tämä olisi kyllä ollut järkevää, mutta radan aikana asia ei ehtinyt tulla mieleen.
Positiivista on ehdottomasti se, että Nele menee molemmille radoilla vauhdilla, lukee hyvin ohjausta ja ohjaajakin on tällä kertaa hieman paremmin kartalla missä mennään. Erityisen tyytyväinen olen takaaleikkauksiin, jotka joskus tuottivat hankaluuksia. Nyt olen joutunut takaaleikkauksilla pelastamaan sitä tilannetta, kun Nele onkin ollut ennakoitua nopeampi. :) Lisää harjoitusta sen sijaan kaipaa yhä vieläkin kepit, tosin paljon on parannusta tullut entiseen, kun Nele kuitenkin pujottelee vauhdikkaasti. Nyt pitää vain treenata tilanteita, joissa keppien takana on jokin huokutteleva este, kuten putki tai A. Keinun suhteen toivon, että Nele maanantaina menisi reippaasti TamSKin keinun eikä tämän päivän keinusähläyksestä taas tulisi elämää suurempaa ongelmaa. Jotain pitää kuitenkin keksiä keinun liian vauhdikkaan lähestymisen suhteen, ettei Nele vielä tee ihan oikeaa lentokeinua.
Kisakausi alkaa tältä vuodelta pikkuhiljaa osaltamme päättyä ja laskin, että Nelelle voisi olla enää kaksi starttia loppuvuonna, jotka molemmat ovat oman seuran kisoja.
perjantaina, syyskuuta 09, 2011
Koirarotujen haaste
Fionan ja Lokin blogissa oli haaste listata 10 koirarotua, jotka tavalla tai toisella miellyttävät. Mukaan ei saa ottaa rotua/rotuja, jotka jo omistaa. Hetkeen ei olekaan tullut haasteita vastaan, joten listailen nyt itsekin koirarotuja, mutta olen kuitenkin sen verran laiska, että laitan vain perustelut ilman kuvia.
---
1. Shetlanninlammaskoira
Mitäpä shelttiin voi muuta sanoa kuin että parhaimmassa tapauksessa mainio agilitykoira. Ehkäpä joskus vielä tällainen tulee omaankin laumaan. :) Sheltissä epäilyttää haukkuherkkyys ja suuri kokovaihtelu (minisheltti sen olla pitää).
2. Bordercollie
Tässä jo todellinen harrastuskoira ja jälleen agilityn kannalta katsottuna. Aktiivisuus onkin se asia, joka eniten rodun kohdalla mietityttää eikä nykytilanteessa olisi saumaa ottaa tällaista koiraa. Ehkä joskus-listalle pääsee tämäkin.
3. Phalene/papillon
Molemmat muunnokset ovat todella kauniita koiria. Nuorempana olisin halunnut perhoskoiran, mutta nyt rotu on vähän kuin jäänyt unohduksiin. Haukkuherkkyydestä miinusta.
4. Lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira
Kiinnostava rotu, mutta menee pitkälti samaan kategoriaan bordercollien kanssa. Voisin kuitenkin hyvinkin vielä joskus harkita tätä rotua ja ehdottomasti lyhytkarvaisena, kun nyörit turkissa eivät innosta.
5. Pitkäkarvainen venäjäntoyterrieri
Tykkään tämän rodun ulkonäöstä, mutta itselleni en ottaisi, sillä on vähän liian heiveröinen.
6. Kääpiövillakoira
Kivannäköinen ja -luonteinen rotu sekä sopisi myös hyvin agilityyn. Jotenkin en vain osaa nähdä itseäni villakoiran omistajana.
7. Japaninpystykorva
Jos pystykorvat eivät olisi niin kovia haukkumaan, olisin hyvinkin voinut miettiä tällaista.
8. Islanninlammaskoira
Tästä rodusta en tiedä paljoakaan, mutta tykkään ulkonäöstä eikä kokokaan ole liian suuri.
9. Schipperke
Sama kuin edellisellä, mutta tietysti kooltaan vielä pienempi. Taitaa tosin olla aika haukkuherkkä.
10. Belgianpaimenkoira groenendael
Viimeisin, mutta ei vähäisin. Jos joskus päättäisin vaihtaa pois pikkukoirista ja haluaisin haastetta elämään, hankkisin tämän rotuisen koiran. Tämä muunnos pääsi listaan ihan ulkonäkösyistä.
---
Kuten perusteluista voi huomata, suurin osa roduista on päässyt listaan ihan sillä perusteella, että tykkään niiden ulkonäöstä. En ole paljoakaan jaksanut perehtyä eri koirarotuihin, kun ei ole ollut tarvetta. Ennen Linan tuloa ympärillä oli jonkin verran painostusta vaihtaa rotua, mutta uskon yhä, että harjakoirissakin on paljon potentiaalia kaikenlaiseen. Lisäksi pidän valtavan paljon harjakoirien luonteesta ja siitä, että ne eivät kiipeä pitkin seiniä, jos en ehdi tehdä pitkää lenkkiä ja aktivointia. Ja tietysti ulkonäkö on puuterihuiskuilla suuri plussa. :)
---
1. Shetlanninlammaskoira
Mitäpä shelttiin voi muuta sanoa kuin että parhaimmassa tapauksessa mainio agilitykoira. Ehkäpä joskus vielä tällainen tulee omaankin laumaan. :) Sheltissä epäilyttää haukkuherkkyys ja suuri kokovaihtelu (minisheltti sen olla pitää).
2. Bordercollie
Tässä jo todellinen harrastuskoira ja jälleen agilityn kannalta katsottuna. Aktiivisuus onkin se asia, joka eniten rodun kohdalla mietityttää eikä nykytilanteessa olisi saumaa ottaa tällaista koiraa. Ehkä joskus-listalle pääsee tämäkin.
3. Phalene/papillon
Molemmat muunnokset ovat todella kauniita koiria. Nuorempana olisin halunnut perhoskoiran, mutta nyt rotu on vähän kuin jäänyt unohduksiin. Haukkuherkkyydestä miinusta.
4. Lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira
Kiinnostava rotu, mutta menee pitkälti samaan kategoriaan bordercollien kanssa. Voisin kuitenkin hyvinkin vielä joskus harkita tätä rotua ja ehdottomasti lyhytkarvaisena, kun nyörit turkissa eivät innosta.
5. Pitkäkarvainen venäjäntoyterrieri
Tykkään tämän rodun ulkonäöstä, mutta itselleni en ottaisi, sillä on vähän liian heiveröinen.
6. Kääpiövillakoira
Kivannäköinen ja -luonteinen rotu sekä sopisi myös hyvin agilityyn. Jotenkin en vain osaa nähdä itseäni villakoiran omistajana.
7. Japaninpystykorva
Jos pystykorvat eivät olisi niin kovia haukkumaan, olisin hyvinkin voinut miettiä tällaista.
8. Islanninlammaskoira
Tästä rodusta en tiedä paljoakaan, mutta tykkään ulkonäöstä eikä kokokaan ole liian suuri.
9. Schipperke
Sama kuin edellisellä, mutta tietysti kooltaan vielä pienempi. Taitaa tosin olla aika haukkuherkkä.
10. Belgianpaimenkoira groenendael
Viimeisin, mutta ei vähäisin. Jos joskus päättäisin vaihtaa pois pikkukoirista ja haluaisin haastetta elämään, hankkisin tämän rotuisen koiran. Tämä muunnos pääsi listaan ihan ulkonäkösyistä.
---
Kuten perusteluista voi huomata, suurin osa roduista on päässyt listaan ihan sillä perusteella, että tykkään niiden ulkonäöstä. En ole paljoakaan jaksanut perehtyä eri koirarotuihin, kun ei ole ollut tarvetta. Ennen Linan tuloa ympärillä oli jonkin verran painostusta vaihtaa rotua, mutta uskon yhä, että harjakoirissakin on paljon potentiaalia kaikenlaiseen. Lisäksi pidän valtavan paljon harjakoirien luonteesta ja siitä, että ne eivät kiipeä pitkin seiniä, jos en ehdi tehdä pitkää lenkkiä ja aktivointia. Ja tietysti ulkonäkö on puuterihuiskuilla suuri plussa. :)
torstaina, syyskuuta 08, 2011
Pentutreffit ja yhteislenkki
Maanantaina Linalle oli varattu aika tehosterokotukseen ja edellisessä postauksessa kaavailemaani punnitukseen, mutta valitettavasti jouduin perumaan sen, kun Linalle iski sunnuntai-iltana pienimuotoinen ripuli. Laitoin tytön samantien seiti-riisi-raejuusto-ruokavaliolle ja tupla-annokselle Inupekt Fortea. Tiistaina lisäsin pikkuhiljaa joukkoon taas nappuloita ja nyt ollaan jo lähes palattu normaaliin ruokamäärään. Luultavasti ripuli iski siitä, että Lina sai liikaa kaikenlaista ruokaa tai sitten pentu löysi maasta jotain mielestään hyvää. Rokotus valitettavasti siirtyi vasta ensi viikon keskiviikolle ja 16-viikon kunniaksi Lina pääsi taas vain kotivaa'alle: 3,2 kg.
Mutta palataan hetkeksi viime viikkoon. Perjantaina nähtiin Naava-chihua pentutreffeillä melko sateisissa merkeissä. Tällä kertaa suunnattiin Kirskaanniemeen, jossa on aiemminkin pitänyt käydä, mutta ei ole koskaan saanut aikaiseksi. Polku oli aika juurakkoa ja Linaa taisi kastuminen hieman masentaa, kun käveli vain perässäni. Laavupaikalla Lina ja Naava innostuivat leikkimään ja samassa yhteydessä Lina esitteli kyseenalaisen taitonsa tehdä pelottavia loikkia kalliolta. Lisäksi märkyys teki Linasta reissun aikana surkean näköisen pennun: etutukka roikkui silmillä ja häntä näytti säälittävältä.
Lauantaina oli aika Javan ja Nelenkin päästä mukaan Hervannan metsiin, kun lähdimme pikkukoiraporukalla yhteislenkille. Mukana oli yhdeksän koiraa, joista vain kaksi, Senna ja Sumi, olivat vanhemmille koirilleni entuudestaan tuttuja ja Lina tietysti tunsi Naavan. Alkulenkistä Nele esittelikin heti niitä ikäviä puolia itsestään rähisemällä eräälle Rico-koiralle aivan ilman syytä. Rico ei muistuttanut ketään aiemmin tavattua koiraa ja luultavasti Nele jälleen katsoi, että hyökkäys on paras puolustus. Onneksi loppulenkistä Nele antoi Ricon olla ja väisti, kun tulivat liian lähellä toisiaan, mutta on ikävää, että Nelen epävarmuus näkyy juuri rähisemisenä (sama vieraiden koirien ohituksissa).
Metsälenkki kesti lähes parisen tuntia. Nele juoksi koko ajan vapaana, Java kulki fleksissä ja Lina kulki vapaana silloin, kun ei matkustanut sylissä. Tähän yhtälöön en enää ottanut kameraa mukaan ja hyvä niin, sillä kesken lenkin alkoi taas sataa ihan kunnolla. Kotiin matkasikin kolme märkää, mutta väsynyttä koiraa. Ja hyvä niin, kun koirille tuli lauantaina ensimmäinen iltayksinolo. Palasin kotiin vasta lähempänä puoltayötä, mutta onneksi vaikutti, että tytöt olivat olleet täällä ihan nätisti.
Kaikki yhteislenkin kuvat: Liisa-Ida Sorsa
Mutta palataan hetkeksi viime viikkoon. Perjantaina nähtiin Naava-chihua pentutreffeillä melko sateisissa merkeissä. Tällä kertaa suunnattiin Kirskaanniemeen, jossa on aiemminkin pitänyt käydä, mutta ei ole koskaan saanut aikaiseksi. Polku oli aika juurakkoa ja Linaa taisi kastuminen hieman masentaa, kun käveli vain perässäni. Laavupaikalla Lina ja Naava innostuivat leikkimään ja samassa yhteydessä Lina esitteli kyseenalaisen taitonsa tehdä pelottavia loikkia kalliolta. Lisäksi märkyys teki Linasta reissun aikana surkean näköisen pennun: etutukka roikkui silmillä ja häntä näytti säälittävältä.
Tukka huonosti
Linaa ei korkeat paikat pelota
Kaverikuvassa Naavan kanssa
Lauantaina oli aika Javan ja Nelenkin päästä mukaan Hervannan metsiin, kun lähdimme pikkukoiraporukalla yhteislenkille. Mukana oli yhdeksän koiraa, joista vain kaksi, Senna ja Sumi, olivat vanhemmille koirilleni entuudestaan tuttuja ja Lina tietysti tunsi Naavan. Alkulenkistä Nele esittelikin heti niitä ikäviä puolia itsestään rähisemällä eräälle Rico-koiralle aivan ilman syytä. Rico ei muistuttanut ketään aiemmin tavattua koiraa ja luultavasti Nele jälleen katsoi, että hyökkäys on paras puolustus. Onneksi loppulenkistä Nele antoi Ricon olla ja väisti, kun tulivat liian lähellä toisiaan, mutta on ikävää, että Nelen epävarmuus näkyy juuri rähisemisenä (sama vieraiden koirien ohituksissa).
Metsälenkki kesti lähes parisen tuntia. Nele juoksi koko ajan vapaana, Java kulki fleksissä ja Lina kulki vapaana silloin, kun ei matkustanut sylissä. Tähän yhtälöön en enää ottanut kameraa mukaan ja hyvä niin, sillä kesken lenkin alkoi taas sataa ihan kunnolla. Kotiin matkasikin kolme märkää, mutta väsynyttä koiraa. Ja hyvä niin, kun koirille tuli lauantaina ensimmäinen iltayksinolo. Palasin kotiin vasta lähempänä puoltayötä, mutta onneksi vaikutti, että tytöt olivat olleet täällä ihan nätisti.
Kaikki yhteislenkin kuvat: Liisa-Ida Sorsa
Nele ja uusi tuttavuus perhoskoira Nyyti
Lina ja pentukaveri Naava
Java onneksi jätti uimiset tällä kertaa muille
sunnuntai, syyskuuta 04, 2011
Pienen pennun elämää
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa syyskuu kuin pentukuulumiset!
Linalle tuli 15-viikkoa täyteen ja koska oli taas aika hoitaa madotus ennen ensi viikon rokotusta, kävi pentu vaa'alla. Vaaka näytti tiistaina tasan 3 kg ja mielenkiinnolla odotan mitä Hakametsän tarkempi vaaka näyttää huomenna.
Koirille tuli myös ensimmäiset pidemmät yksinolot, kun olin kaksi päivää koulussa. Pehmensin laskua tulemalla kotiin jo iltapäiväkahvin aikaan, mutta ensi kerralla joudun olemaan koko pitkän päivän koulussa. Yritin ekana koulupäivänä nauhoittaa koirien touhuja ja nauhoitus toimikin puolentoista tunnin ajan, mutta sen jälkeen kuului pelkkää (liian) tasaista kohinaa. Luulen, että koirat ovat kuitenkin pitkälti vain nukkuneet täällä, kun tulivat haukotellen ja venytellen vastaan. Lina oli hienosti myös pidätellyt, mutta toki ulos oli lähdettävä samantien.
On ollut ihana seurata miten Lina koko ajan kehittyy. Sisäsiisteys paranee päivä päivältä ja jos alussa pissoja tuli sisälle useampi, niin nyt ne ovat vähentyneet yhteen tai kahteen - riippuen siitä kuinka hyvin omistaja osaa lukea Linan selkeitä merkkejä. Kakkoja ei ole tullut sisälle kuin kaksi kertaa ja nekin ihan alussa, kun Lina oli vasta muuttanut uuteen kotiin. Kunnon mattoja en silti ihan vielä uskalla laittaa lattialle, mutta ehkäpä jo lokakuun alussa voisi harkita ensimmäisten mattojen vaihtoa.
Lina on myös selvästi oppinut ja tottunut rutiineihimme. Aamulla käytän ensimmäisenä ulkona Linan, joka saa heti sen jälkeen aamupalan. Seuraavaksi vuorossa on Javan ja Nelen aamulenkki ja Lina on jo oppinut, ettei pääse silloin mukaan ja menee yleensä jonnekin nukkumaan. Linalle tulee näin ollen joka päivä yksinoloharjoitus ja olen myös jättänyt koiria kahdestaan kotiin eri pareissa (Java ja Lina - Nele ja Lina), kun käytän koirat kahdessa erässä ulkona tai otan vain yhden harrastukseen mukaan. Kolmen koiran yhteisulkoilutus hihnoissa on melko hankalaa, joten jos otan kaikki koirat mukaan, menemme yleensä metsään tai muualle missä voin päästää Nelen ja Linan vapaaksi.
Linalle tuli 15-viikkoa täyteen ja koska oli taas aika hoitaa madotus ennen ensi viikon rokotusta, kävi pentu vaa'alla. Vaaka näytti tiistaina tasan 3 kg ja mielenkiinnolla odotan mitä Hakametsän tarkempi vaaka näyttää huomenna.
T'ässä kuvassa Lina 14 viikkoa
Linan kanssa ollaan tavattu tuttuja koiria, pentutreffailtu Naavan kanssa, käyty agilitykilpailussa, kokeiltu uudestaan putkea ja uutena hypyn siivekkeiden välistämenoa sekä vierailtiin viime viikonloppuna jälleen Kankaanpäässäkin, jossa Lina pääsi taas mukaan keskustaan jonkinlaisille markkinoille. Tänä torstaina Lina oli "häiriökoirana" mukana kouluttamassani pentutokossa. Linan kanssa olen viime aikoina harjoitellut todella vähän mitään muuta kuin olemista ja tietysti hoitotoimenpiteitä. Pitäisikin ottaa itseään niskassa kiinni tässä asiassa.
Lina omenavarkaissa
Koirille tuli myös ensimmäiset pidemmät yksinolot, kun olin kaksi päivää koulussa. Pehmensin laskua tulemalla kotiin jo iltapäiväkahvin aikaan, mutta ensi kerralla joudun olemaan koko pitkän päivän koulussa. Yritin ekana koulupäivänä nauhoittaa koirien touhuja ja nauhoitus toimikin puolentoista tunnin ajan, mutta sen jälkeen kuului pelkkää (liian) tasaista kohinaa. Luulen, että koirat ovat kuitenkin pitkälti vain nukkuneet täällä, kun tulivat haukotellen ja venytellen vastaan. Lina oli hienosti myös pidätellyt, mutta toki ulos oli lähdettävä samantien.
Mökiltä löytyi valtavan kokoisia mustikoita
Lina on myös selvästi oppinut ja tottunut rutiineihimme. Aamulla käytän ensimmäisenä ulkona Linan, joka saa heti sen jälkeen aamupalan. Seuraavaksi vuorossa on Javan ja Nelen aamulenkki ja Lina on jo oppinut, ettei pääse silloin mukaan ja menee yleensä jonnekin nukkumaan. Linalle tulee näin ollen joka päivä yksinoloharjoitus ja olen myös jättänyt koiria kahdestaan kotiin eri pareissa (Java ja Lina - Nele ja Lina), kun käytän koirat kahdessa erässä ulkona tai otan vain yhden harrastukseen mukaan. Kolmen koiran yhteisulkoilutus hihnoissa on melko hankalaa, joten jos otan kaikki koirat mukaan, menemme yleensä metsään tai muualle missä voin päästää Nelen ja Linan vapaaksi.
Sohvalle hyppäämisen jalon taidon Lina oppi 15-viikkoisena
Eilen Lina sai ensimmäisen asian tuhoamislistaansa, kun pureskeli kännykän laturin johdon rikki. Kännykkään oli siinä yhteydessä tullut oikosulku tai vastaava, mutta onneksi johto on ainut, joka todella hajosi enkä usko, että Lina sai sähköiskua (ainakaan suurta). Toivottavasti tuhottujen listaan ei tule enempää asioita ja johdon pureskelustakin saan syyttää itseni, kun istuin ihan Linan vieressä enkä kunnolla kiinnittänyt neidin puuhasteluun huomiota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)