sunnuntaina, heinäkuuta 28, 2013

Ohjaustekniikoiden maailmassa

Torstaina olin Nelen kanssa toisella Harri Huittisen agilityn teematunnilla ja tällä kertaa aiheena oli erilaiset ohjaustekniikat. Aloitettiin twistillä ja jatkettiin sylivekillä sekä niistolla. Lisäksi meille selitettiin ainakin sylikäännös, saksalainen, japanilainen, ihmisnuoli, jaakotus, viskileikkaus... Kaikki olen kuullut ja kokeillut aikaisemmin, mutta pakko taas todeta, että jestas tätä agilityn termiviidakkoa! Ja tietenkin samalla ohjauksella voi olla useampi eri nimitys. Asiaa tarkemmin miettiessä valkeni, että erilaisia ohjauksia käyttää harjoituksissa sen tarkemmin miettimättä tai aina tietämättäkään minkä nimistä ohjausta tarkalleen ottaen on tekemässä. Kouluttamisen kannalta olisi kuitenkin hyvä olla edes vähän selvillä nimistöstä.

Tehtiin hyvin pieniä ratapätkiä, maksimissaan taisi olla kolme estettä. Nele yritti parhaansa mukaan seurata välillä melko epämääräistäkin ohjausta ja saatiinhan me lopulta kaikki ohjaukset onnistumaan.

Twisti:



Sylivekki:



Niisto (kamera ei ollut jostain syystä tarkentanut):



Tänään oli varsin harjakoiramaiset agilitytreenit, kun treenasimme Tallilla neljän kiinanharjakoiran voimin. Omistani mukana olivat siis Nele ja Lina, kun Java viettää parhaillaan kesälomaa maalla. Nelen kanssa tein keinua sekä radan osana että yksittäin ja Nele meni tosi hienosti, vaikka keinu olikin taas suhteellisen viallinen tapaus. Otin myös keppejä ja pakko todeta, että niitä pitäisi vahvistaa paljon. Nele lopettaa todella helposti kepit kesken ja yleensä nimenomaan viimeinen väli jää pujottelematta. Linan kanssa tein keppejä (aivan upeaa pujottelua!), keinua ja puomia. Lina oli oikein reipas, tosin keinulla meinasi uusi palkkaaja hieman hämmentää. Kovin olen tyytyväinen molempiin tyttöihin. :)

keskiviikkona, heinäkuuta 24, 2013

Verta, koiria ja sorkka

Sain töistä neljän päivän miniloman ja mitä sitä koiraharrastaja muuta lomallaan tekisi kuin ottaisi pakastimesta veripullon ja lähtisi raahaamaan veristä sientä pitkin Hervannan metsiä. Eli ehdin viimeinkin MEJÄilemään sitten toukokuisen tutustumisen. Jälkiä tekemään tulivat myös Tytti sekä Helmiina ja teimmekin yhteensä viidet jäljet, joista kaksi oli lyhyempiä harjoitusjälkiä Nelelle ja Linalle. Jäljet tehtiin perjantai-iltana ja ajettiin lauantaiaamuna.

Kaikki postauksen kuvat: Tytti Käyhkö

Ensimmäisenä tositoimiin pääsi Java. Jälki oli pituudeltaan samaa luokkaa kuin tutustumisessa ja jälleen Java suoritti sen aivan loistavasti. Haisteli alkumakuun, lähti etenemään itsenäisesti ja jäljesti sorkalle saakka, jossa sai aamupalansa. Välillä tuntui, että ohjaaja oli enemmän hukassa kuin koira - pitää siis opetella katsomaan jälkimerkkejä! Seuraavaksi Javalle saakin jo tehdä pidemmän jäljen.



Nele ja Lina pääsivät jäljilleen porukan viimeisenä. Ensin taitojaan kokeilemaan tuli Nele, joka jäljesti hyvin tapansa mukaisesti: hitaasti ja tarkasti. Ensikertalaiseksi Nele teki oikein mainion suorituksen ja lähti hitaasti etenemään alkumakuulta kohti sorkkaa. Tarjosin myös Nelelle aamupalaa palkaksi, mutta metsässä Nele ei oikein malttanut syödä ja loput ruoasta hävisikin kupista vasta autolla.




Linan kohdalla oli etukäteen vaikea arvioida miten pikkuneiti käyttäytyisi. Metsässä kulkeminen on tuttua ja kotona Lina osoitti suurta kiinnostusta veripulloon, vaikka ensin epäilin, ettei Lina tulisi edes lähelle sitä. Metsässä pikkuneiti vaikutti pirteältä, mutta tietenkin juuri Linan vuorolla paikalle tuli marjastajia, jotka olivat Linan mielestä hyvin epäilyttäviä. Epäilyttävä oli myös jälkimerki-nauha Helmiinan kaulassa ja jäljestäessä takana kulkevat ihmiset. Linan eteneminen jäljellä olikin suhteellisen epätoivoista, kun jatkuvasti piti pysähtyä ja tuijottaa taakse tai sivulle. Päästiin kuitenkin lopulta sorkalle asti, jota Lina haistoi, mutta ei muuten erityisesti osoittanut kiinnostusta eikä aamupalakaan maistunut kuin vasta kotona.




Olen oikein tyytyväinen Javan ja Nelen jälkisuorituksiin! Linan suhteen en aio luovuttaa, vaan yritän ehtiä tehdä lyhyitä ja helppoja jälkiä, jotta Linakin ymmärtäisi miten kivaa puuhaa MEJÄ oikeastaan onkaan.

Minä, kooikerhondje Jana ja jälkimerkit

tiistaina, heinäkuuta 23, 2013

Ihan pihalla

Kesä on pitänyt sen verran kiireisenä, että edellisestä pihapostauksesta on jo melkein puolitoista kuukautta aikaa! Paljon on ulkona tapahtunut sen jälkeen ja nyt näyttää huomattavasti vihreämmältä kuin alkukesän kuvissa. Mutta Suomen kesä on masentavan lyhyt ja ilmassa on selvästi ollut jo sellaista syksyn tuoksua, joka tarkoittaa, että kohta on syyslannoituksen aika, jotta kasvit ehtivät valmistautua talveen. Mielelläni kyllä pitäisin kesän täällä, kun vastahan tässä päästiin alkuun.


Voitteko arvata mitkä angervot kuuluvat meille ja mitkä naapurille... Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja etupiha alkoi heti näyttää paljon siistimmältä, kun leikkasin kaikki vanhat ja lähes lehdettömät oksat pois.



Etupihan kesäkukkien suhteen hyväksyin kohtaloni lumihiutale-amppelin kanssa ja onhan se ollutkin näyttävä kukkiessaan runsaasti. Samettikukat olen kasvattanut siemenestä ja nyt ne viimeinkin kukkivat. Valkoiset lobeliat sen sijaan ovat jotenkin ränsistyneet - ehkä ovat päässeet vahingossa liian kuivaksi. Mustasilmäsusanna ja violetit lobeliat ovat uusi hankinta, sillä ruusupavut eivät tänä vuonna halunneet kasvaa ollenkaan.


Takapihan köynnöksistä villiviinit eivät ole vielä kiivenneet valkoiseen aitaan, vaan kasvavat nyt enemmänkin pensasmaisesti peittäen muita kasveja. Etupihalta siirretyt perennat alkoivat kaikki kasvaa uusilla paikoillaan, kun taas kaupasta ostetuista perennoista osa ei lähtenyt lainkaan kasvuun.


Myös toinen takapihan kukkapenkeistä on nyt huomattavasti vihreämpi. Raparperi, chilit, mansikat ja etualan kukat lähtivät ihan hyvin kasvuun, mutta yrteistä basilika ja timjami eivät halunneet itää millään. Molempiin kukkapenkkeihin on tullut myös uusia kasveja ja yritän oikeasti vielä myöhemmin palata siihen mitä takapihalla todellisuudessa tällä hetkellä kasvaa.


Kylvöyrityksistä huolimatta nurmikossa on yhä paljaita kohtia, joissa ruoho ei ole millään lähtenyt itämään. Kuivalla kesällä ja laiskalla kastelulla saattaa olla oma vaikutuksensa asiaan...


Siirretty mustaherukka, jota unohdin uudelleenistutuksen jälkeen kastella. Mustaherukka ei tästä oikein pitänyt, vaan siitä kuivui useampi oksa ja nyt herukkaa ovat vaivanneet myös kirvat. Silti se on jaksanut tehdä muutaman marjan, jotka tosin jäävät aika pieniksi.

maanantaina, heinäkuuta 15, 2013

Tahdon tanssia kanssasi valssin

Viime torstaina osallistuin Tappien järjestämään agilityn teemakoulutukseen, jossa kouluttajana toimi Harri Huittinen. Tämä oli ensimmäinen kahdesta teematunnista, johon olen ilmoittanut Nelen. Aiheena meillä oli valssit.

Rata oli hyvin yksinkertainen ja sisälsi vain 7 hyppyä. Tavoitteena oli valssaamalla kuljettaa koira radan läpi. Helpommin sanottu kuin tehty, koska tuntui, että olin jatkuvasti myöhässä tai valssasin väärässä paikassa. Nele sen sijaan jaksoi oikein hienosti koko tunnin: toki tehtiin osuutemme kahdessa vuorossa. Ensin tehtiin pelkkiä valsseja, toisella kerralla otettiin mukaan myös yksi pakkovalssi. Teemakoulutus oli todella hyödyllinen ja nyt ehkä osaa taas hieman paremmin ajatella omaa ohjaamistaan. Itselleni ehkä hankalinta oli valssin oikea ajoitus, kun jäin helposti turhaan saattelemaan hypylle ja toisaalta odottelemaan Neleä hypyltä.



Tällaiset lyhyet koulutukset sopivat meille hyvin ja melkein voisi harmittaa, etten ilmoittanut Neleä useampaan teemaan. Sen sijaan ilmoitin meidät jatkamaan Anne Huittisen kerran kuussa valmennuksissa, toivottavasti pääsemme taas mukaan.

maanantaina, heinäkuuta 08, 2013

Agirotu 2013 - lupa hyllyttää

Menneenä viikonloppuna pääsin osalliseksi suureen urheilujuhlaan, kun Agirotu järjestettiin Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Viimeksi samassa tapahtumassa Teivossa olin vuonna 2010, jolloin Java kisasi viimeistä kertaa virallisella radalla. Pari päivää tuon jälkeen käytiin eläinlääkärissä kuulemassa huonot uutiset Javan polvista ja kisaaminen sai jäädä. Vuonna 2010 kisattiin helteessä ja yhtä kuuma oli Teivossa tänäkin vuonna.

Olin ilmoittanut Nelen perjantaiksi hyppyradalle ja lauantaiksi agilityradalle avoimen SM-kisan karsintaan. Lisäksi Javalle ja Nelelle löytyi molemmille kisaavien joukkue sunnuntaiksi.

Mini kakkosten osalta perjantain hyppyradan tutustuminen alkoi jo 13.20. Muuten hyvä, mutta minulle oli merkitty töitä klo 14 asti, joten vaihtoehtoina oli joko ohjaajan vaihto tai poissaolo. Näistä onneksi toteutui vaihtoehto yksi, kun Tytti lähti Nelen ohjaajaksi. Lämpömittari näytti hyppärin aikaan +25 astetta, joka hidasti Nelen menoa ja yliaikaa tuli melkein 5 sekuntia (radalta tuli yksi ainut puhdas nolla, muille tuli yliaikaa... kertonee jotain siitä, ettei tuomari viitsinyt katsoa lämpömittaria ihanneaikaa miettiessään). Muuten rata mentiin kai nollana läpi, vaikka minulle muuta alun perin väitettiinkin. :) Sijoitus oli 8/20. Isot kiitokset Tytille Nelen ohjauksesta!

Lauantaina suuntasin Ylöjärvelle 4,5 tunnin yöunien jälkeen, kun edellinen ilta venyi pitkäksi ja mini kakkosten rataan tutustuminen oli merkitty alkavaksi 8.20. Kyseessä oli virallinen kisa, joka oli myös karsinta avoimeen SM-kisaan, johon kakkosista pääsi 15 koirakkoa/säkäluokka. Rata ei ollut mikään mahdottoman vaikea ja keinukin oli sopivasti jätetty pois, mutta huonosta ohjauksesta johtuen Nele juoksi parin hypyn ohi ja toisen ehti hypätä vielä väärästä suunnasta. Ennen pujottelua Nele päätti, että on aamupalan aika ja lähti kohti häkkiään. Keskeytin tässä vaiheessa kokonaan, kun alla oli jo hylätty ja olisi ollut todella raskasta saada Nele innostumaan pujottelusta. Kotiin lähdettiin ostosalueen kautta ja mukaan tarttui uusi suojapussi kännykälle (mätsää Tappi-vaatteisiini!) ja kaksi Berran namipussia.

Joukkuekisan aikataulut sunnuntaina olivat myöhemmät ja paikalla Teivossa olin kaikkien kolmen koiran kanssa "vasta" klo 10. Lina oli mukana turistina ja kovasti pikkuneitiä taas jännitti kaikki, vaikka Java ja Nele olivat tukena ja turvana. Kilpailevien minien rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä, vaan radalta löytyi mm. A:n alta menevä putki, sarjaeste, okseri ja hankalahko keppikulma. Aamupäivästä huolimatta lämpötila nousi taas nopeasti yli 20 asteen.

Omista koirista ensin radalle pääsi Nele joukkueessa "Kauas harjat karkaavat". Olimme lähtövuorossa toisena. Nelellä oli lauantai-iltana jonkinlaista vaivaa takapäänsä kanssa ja radalla tämä näkyi ennen muuria, kun Nele yhtäkkiä jää katsomaan takamustaan. Radalla ihmettelin, että mihin se koira oikein katosi. :) Kaiken kaikkiaan ihan hyvä rata: kepit sujuivat ja keinusta meni ensin ohi, mutta toisella yrityksellä teki oikein hienon keinun. Parhaimmillaan Nele ei todellakaan ollut (takamusongelmat ja kuumuus verottivat), mutta jaksoi kuitenkin loppuun asti. Kuumuudessa juokseminen oli raskasta itse kullekin: pujottelun kohdalla tuntui, ettei jaksaisi millään enää liikkua. Harjakoirajoukkueen sijoitus oli lopulta 54/56. Videolla aloittavat Sini ja Inkkari, sitten minä ja Nele (1.32-2.43), Heidi ja Siiri sekä ankkurina Henna ja Jasu.


Javan joukkue "X-rated" ehti suorittaa vuoronsa juuri ennen pukukulkuetta, joka katkaisi ikävästi minien kisaamisen. Nyt lähtövuoro oli viimeisenä. Yritin välttää Nelen kanssa tehdyt virheet ja ohjata paremmin, mutta hyllytettiin heti alussa A-putki-ansaan, kun Java päätti kontaktin sijaan mennäkin putkeen. Muuten Javan kanssa meneminen oli ihanan vauhdikasta ja kaikki esteet menivät tosi hienosti. X-rotuisen joukkueemme sijoitus oli lopulta 14/56. Ensimmäisen koiran suoritus puuttuu videosta (ostoslistalle laitettava ehdottomasti isompi muistikortti), toisena radalle menivät Johanna ja Curro, sitten Pia ja Bianca sekä ankkurina minä ja Java (1.54-2.49).


Oli oikein mukava viikonloppu agilityn parissa ja nyt on hankittu ne rusketusrajatkin selkään. Ensi vuonna Agirotu on kuulema Janakkalassa, toivottavasti päästään silloin taas osallistumaan.