sunnuntai, syyskuuta 20, 2015

Repoveden kansallispuistossa

Olen pitkään haaveillut vaeltamisen kokeilemisesta ja molempien Lapin matkojen jälkeen tunne on vain vahvistunut. Kuitenkaan ajatus 80 kilometrin pohjoisen reitistä ilman minkäänlaista kokemusta ei houkuttele, joten ajattelin kerrankin aloittaa maltillisesti ja kokeilla ensin yhden-kahden yön retkiä. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui jo kesällä Repoveden kansallispuisto ja siellä mukautetusti Kaakkurin Kierros. Koirista mukaan lähtivät Nele ja Tilda, Javan suunnatessa jälleen Hervantaan. Sunnuntaina 13.9. automatkalle kohti Kouvolaa hyppäsivät myös kääpiösnautserit Minttu ja Saana sekä villakoira Rolle omistajineen.

Kouvolassa olimme puolenpäivän aikaan ja aivan ensin suuntasimme lounaalle, sillä sunnuntaille eväitä oli varattu vain kahvitauon ja illallisen verran. Varsinainen vaellus aloitettiin Lapinsalmen parkkialueelta ja kartalta laskettuna matkaa oli edessä 7 kilometriä. Todellisuus oli kuitenkin jotain muuta: määränpäässä gps näytti matkan pituudeksi 11 kilometriä, joka selittyy sillä, että haimme matkalta myös muutaman geokätkön.


Heti ensimmäisenä meitä oli vastassa yksi Repoveden nähtävyyksistä eli Lapinsalmen riippusilta. Onneksi satuimme paikalle rauhallisella hetkellä ja saimme ylittää sillan ilman jonottamista. Ensin ajattelin, että koirat voisivat kävellä itse toiseen päähän, mutta Nele ja Tilda kääntyivät heti takaisin, kun näkivät mistä oli tarkoitus kävellä. Ei muuta kuin koirat kainaloon ja yli. Kieltämättä olo tuntui huteralta, kun silta alkoi heilua, koirat valuivat alaspäin ja selässä painoi 10 kg rinkka. Selvittiin kuitenkin ilman suurempia traumoja.

Lapinsalmen riippusilta

kuva: Ilona Santavaara

Matkaseuralaiset


Kahvitauolle pysähdyttiin Kuutinkanavalle. Olin hankkinut tätä reissua varten trangian ja nyt pääsin kokeilemaan saataisiinko kahvit aikaiseksi. Tai lähinnä kuumaa vettä, sillä mukana oli pikakahvia. Kiehuvaksi ei tässä vaiheessa vielä saatu vettä, mutta loppumatkasta sekin onnistui.

Kuutinkanavan uittoränni


Trangia siistissä kunnossa (myöhemmin alkoi näyttää enemmän retkeilijän työvälineeltä)



kuva: Ilona Santavaara

Sunnuntaina määränpäämme oli varauskota Karhulahdessa. Ennen kodalle saapumista kiipesimme vielä Olhavanvuorelle katsomaan auringonlaskua. Kodalle saapuessa olikin jo hämärää ja aika pian sain kaivaa itselleni otsalampun ja koirille Orbilocit. Sytytimme tulen ulkona olevaan tulisijaan, jossa iltapala valmistui kätevästi. Nele ja Tilda vaelsivat milloin missäkin, mutta Orbilocit paljastivat nopeasti missä kukakin koira oli.

Koirat Olhavanvuorella


kuva: Ilona Santavaara


Yöllä oli pimeää: kuvassa nuotio, Nele ja Tilda

En heti muista koska olisin nukkunut yön niin huonosti kuin kodassa. Emme tehneet kotaan tulta, joten yöllä oli kylmä, kunnes tajusin pukea tyynynä toimineen fleecen päälle. Makuualusta kahisi ärsyttävästi, makuupussi oli ihan solmussa, mietin paleltuuko Nele ja pärjääkö Tilda makuupussini jalkopäässä. Koirat alkoivat herätä kuudelta ja 6.30 nousin itsekin. Kävelin koirien kanssa hiljaiseen rantaan katsomaan aamun valkenemista.

Usvainen aamu Karhulahdessa, kuva: Ilona Santavaara


Maanantaina tiedossa oli pidempi kävelymatka kuin sunnuntaina: kartalta laskettuna 12,4 kilometriä takaisin Lapinsalmen parkkialueelle (todellisuudessa gps näytti parkkipaikalla 15 kilometriä). Tässä vaiheessa reittimme poikkesi virallisesta Kaakkurin Kierroksesta, sillä päätimme jättää pohjoisen osuuden kiertämättä ja kävellä suoraan Lojukoskelle. Ensin kuitenkin valmistettiin aamupala kodalla ja Tilda ja Rolle innostuivat leikkimään keskenään. Yhtäkkiä kesken leikin Tilda hieman vinkaisi, alkoi ontua eikä enää innostunut Rollen leikkikutsuista. Ensin en ajatellut asiasta mitään sen kummempaa, vaan oletin ontumisen menevän kohta ohi. Tilda kuitenkin jatkoi ontumista aina lähtöön asti ja siinä vaiheessa totesin joutuvani kantohommiin. Kymmenen kiloa selässä, viisi edessä ja matkaa autolle reilusti - tilanne ei juurikaan naurattanut.

Näkymä Olhavanvuorelle


Kirnuhuoko


kuva: Ilona Santavaara

Koko matkaa en pystynyt Tildaa kantamaan, joten pikkukoira joutui välillä kävelemään itse. Ontuminen näkyi varsinkin alamäessä ja pysähtymisen jälkeen, mutta Tilda liikkui paljon myös ihan puhtaasti. Olimme valinneet lounaspaikaksi Lojukosken, jossa tehtiin pidempi pysähdys. Väsymys alkoi näkyä koirissa, jotka eivät kauaa jaksaneet paikkoja ihmetellä, vaan kävivät nopeasti lepäämään.

Master Chef-keittiössä valmistuu pastaa, kuva: Ilona Santavaara


Loppumatkasta pysähdyimme vielä Talakseen kahville. Tilda oli aivan poikki ja tärisi, luultavasti väsymyksestä, vaikka olikin matkustanut paljon sylissä. Kiedoin Tildan vilttiin ja vähitellen tärinä loppui. Tässä vaiheessa kävi jo mielessä, että pitääkö luovuttaa ja tilata taksi venerannan parkkipaikalle, mutta jaksettiin kuitenkin viimeisten kilometrien verran. Juuri ennen parkkipaikkaa pääsimme vielä kokeilemaan Kapiaveden ylittämistä Ketunlossilla. Itse sain nauttia matkustajana olemisesta, kun retkikaverit hoitivat raskaamman työn.

 Pikkukoira nukkuu


Ketunlossi

Autossa koirat vain nukkuivat. Tilda-parka oli niin väsynyt, ettei edes mitenkään ilmoittanut hädästä, vaan pissasi nukkuessaan alleen. Kotona koirat jatkoivat nukkumistaan ja koko viikko ollaankin otettu rauhallisesti. Agility luonnollisesti peruuntui Tildan osalta ja päätin, ettei Nelenkään tarvitse nyt juosta esteitä, joten lopulta kentälle pääsi pitkästä aikaa Java. Selkeää ontumista Tildalla ei ole enää ollut ja parin päivän lepäämisen jälkeen pikkukoira muisti taas aamulla levitellä lelunsa pitkin lattiaa.

Pienestä epäonnesta huolimatta Repoveden reissu meni mielestäni ensikertalaisiksi hyvin. Perinteisen 24 kilometrin Kaakkurin Kierroksen sijasta kävelimme oman sovelluksen, jolle kertyi kävelyä yhteensä 26 kilometriä. En juurikaan pakannut mitään ylimääräistä ja esimerkiksi lähes kaikki mukaan otettu ruoka tuli syötyä. Seuraavalle kerralle haluan ehdottomasti pienemmän ja lämpöisemmän makuupussin ja paremmin mietityt nukkumisratkaisut koirille. Myös ruokapuolta voisi miettiä tarkemmin, sillä valmispasta-ateriat eivät pidemmän päälle ole erityisen houkuttelevia. Koirilta kaikenlainen ylimääräinen riehuminen menee kiellettyjen listalle ja niiden olisi hyvä levätä pysähdyksillä (esimerkiksi tällä reissulla koirat pyörivät koko illan kanssamme, vaikka ajan olisi voinut käyttää voimia keräten). Nähtäväksi jää koska mahdollisuus seuraavaan tällaiseen pikkuvaellukseen tulee. :)

lauantaina, syyskuuta 12, 2015

Koukkurahka

Eilinen vapaapäivä ja hieno syysilma houkuttelivat tutustumaan Koukkurahkan luonnonsuojelualueeseen aivan Tampereen rajamailla. Tavoitteena oli kerätä lakkoja ja puolukoita, tosin ensimmäisiä ei löytynyt ainuttakaan ja jälkimmäisiäkin vain pakasterasian verran. Mukaan ulkoilemaan lähtivät Nele ja Tilda ja seuraamme liittyivät myös villakoirat Rusina ja Rolle omistajansa kanssa.

 





Syksyn myötä hirvikärpäset ovat jälleen ilmestyneet eikä tältä reissulta selvitty ilman vapaamatkustajia. Suolla hirvikärpäsiä ei ollut, mutta loppumatkan metsäosuudella osuimme jonkin sorkkaeläimen reitille ja kärpäsiä sai pudotella takistaan jatkuvasti. Myös Tilda järjesti omaa ohjelmaa paluumatkalle ja kävi kierimässä jonkun eläimen jätöksissä. Kotona pikkuneiti pääsikin välittömästi kunnon pesulle.

lauantaina, syyskuuta 05, 2015

Viikko Lapissa

Viime vuoden Utsjoen matka jätti kipinän palata takaisin Lappiin, joten tänä vuonna kesälomasuunnitelmat olivat hyvin selvät. Torstaina 20.8. heti töistä päästyäni pakkasin koirat ja tavarat autoon. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Hervannassa, jonne Java jäi puoleksitoista viikoksi hoitoon. Alun perin en tiennyt montako koiraa reissuun olisi lähdössä, joten sen takia hankin varmuuden vuoksi passit kaikille. Oli kuitenkin erittäin hyvä, että Java sai mahdollisuuden jäädä pois, sillä luulen, että matkustaminen olisi ollut kovin stressaavaa Javalle.

Torstain toinen pysähdyspaikka oli Kankaanpää, josta perjantaiaamuna aloitimme pitkän ajomatkan kohti Hailuotoa. Reissuun lähtivät itseni, vanhempieni ja veljeni lisäksi myös Nele ja Tilda. Hailuodossa yövyimme pienessä mökissä aivan meren rannalla.

Koirat matkustivat takapenkillä autovaljaissa

Pysähdyttiin Kauhavalla

Odotellaan Hailuodon lauttaa



Taustalla Hailuodon majakka

Lauantaina matka jatkui heti aamusta kohti varsinaista majoituspaikkaamme Levillä. Siellä meitä vastassa oli varsin kiva "mökki" eli rivitalon päätyasunto. Asunnossa oli ylä- ja alakerta, mutta toisin kuin Utsjoella olivat portaat täällä liian haastavat koirille. Sainkin majoittua koirien kanssa alakertaan omaan huoneeseen. Sunnuntaina otettiin automatkailun suhteen rauhallisemmin ja käytiin Muoniossa, Äkäslompolossa ja Ylläksellä.

Kahvitauko Kukkolankoskella Torniossa



Kolme ihmistä ja yksi pieni koira (pysähdys Pellossa)

Poroja sai varoa, kuva matkalta Muonioon

Ylläksen huipulle mentiin jännittävällä gondolihissillä


Ylläksen huipulla


Maanantaina lähdettiin uudestaan Tornion suuntaan tarkoituksena käydä Haaparannassa. Matkalla pysähdyimme Aavasaksalle, jossa oli hienojen maisemien lisäksi koiraystävällinen ruokapaikka. Iltapäivästä olimme perillä Haaparannassa, joka oli ensimmäinen pidempi vierailu Ruotsin puolella. Olin saanut vinkin, että paikalla olisi sekä Fjällrävenin että Haglöfsin Outlet-myymälät ja tottakai ne piti etsiä. Haglöfsin myymälästä lähtikin mukaan kassillinen tavaraa, joista suomalaisessa urheilukaupassa olisi todennäköisesti saanut maksaa tuplasti enemmän. Toinen pidempi vierailu Ruotsiin tehtiin heti tiistaina, jolloin suuntana oli Jällivaara (Gällivare) ja Malmivaara (Malmberget). Koirille nämä päivät tarkoittivat jälleen kerran pitkiä matkoja autossa ja lyhyitä lenkkejä siellä täällä.

Aavasaksan Paviljonki (myös koirat sai viedä sisälle)




Vanha kivisilta Jällivaarassa

Malmivaaran kirkko


Keskiviikkona kaikki olivat väsyneitä autossa istumiseen ja vietettiinkin päivä Levin maisemissa. Koirat saivat kunnon lenkin paikallista pururataa pitkin eikä yleensä innokas Tildakaan jaksanut nousta sohvalta ylös, kun valmistauduimme illasta lähtemään Levin huipulle. Koirat saivat jäädä lepäilemään mökille. Levin huipulla oli sen verran tuulista, että alkoi kaivata sormikkaita, kun taas pari päivää aiemmin Ylläksellä mentiin kevyesti t-paidassa. Sään viileneminen oli kuitenkin hyvä asia, sillä alkuviikon lämpimät päivät olivat haastavia koirien kanssa, kun lyhyetkin kävelymatkat läkähdyttivät eikä koiria voinut jättää keskenään autoon ihmisten ruokailun ajaksi.


Levin huipulla


Torstaina oli taas aika autoilla enemmän ja tällä kertaa suuntana oli Kilpisjärvi. Tarkoituksena oli hypätä Malla-laivan kyytiin ja käydä kolmen valtakunnan (Suomen, Ruotsin ja Norjan) rajalla. Idea tähän löytyi kaverini blogista. :) Koiria laivakyyti epäilytti, mutta onneksi se ei kestänyt kuin puolisen tuntia ja paluumatkalla koirat olivat niin väsyneitä, että ottivat kiltisti nokoset lattialla. Laiturilta oli nimittäin kolmen kilometrin kävely rajapyykille ja parin tunnin päästä oleva paluukyyti varmisti sen, ettei matkalla madeltu. Varsinkin kun halusin ehtiä etsimään etenkin Norjan puolella olevan geokätkön..

Malla-laivan kyydissä


Ruska teki jo tuloaan pohjoiseen

Kolmen valtakunnan rajapyykki


Takaisin Kilpisjärvelle

Perjantai oli viimeinen kokonainen päivä Lapissa. Päiväseltään lähdettiin käymään Enontekiöllä ja matkalla pysähdyttiin Pallas-tunturille. Aluksi hieman mietittiin sen korkeimmalle huipulle, Taivaskerolle, kiipeämistä, mutta tihkusade ja kova tuuli saivat unohtamaan ajatuksen. Varsinkaan kun joku oli unohtanut koirien sadetakit mökille eikä ihmistenkään varustus ollut sateeseen sopiva... Käveltiin kuitenkin vanhalle Pallashotellille (sille mitä siitä oli enää jäljellä) asti. Iltapäivän koirat saivat tarkkailla sohvalta siivoamista ja pakkaamista, sillä lauantaina oli aika lähteä aamusta taas etelään. Jälleen tultiin yhden yöpysähdyksen taktiikalla ja tällä kertaa yöpymispaikkana oli hotelli Kajaanin keskustassa.

Sumuinen matka kohti vanhaa Pallashotellia

Iltalenkki Kajaanin linnalle



Tällä matkalla auton mittariin kertyi 4555 kilometriä, matkan varrella näkyi huimasti enemmän poroja kuin Utsjoen reissulla (laskettiin noin 150 tiellä / tien varressa ollutta poroa) ja geokätköjä löytyi 87. Itä-Lappia lukuun ottamatta Lapin tiet alkavat nyt olla nähtyjä ja seuraavaksi haaveissa olisikin ottaa rinkka selkään ja suunnata vaeltamaan.

Tilda oli aivan erinomainen matkakumppani: nukkui tyytyväisenä autossa, lähti reippaasti ulkoilemaan ja söi koko reissun ajan normaalisti. Neleä matkustaminen stressasi enemmän ja noin puolivälissä reissua syöminen alkoi jäädä välistä. Autossakaan Nele ei ota niin rennosti kuin Tilda. Kotona Tampereella olimme maanantaiaamuna ja siitä asti on otettu aika rennosti, sillä kaikki koirat ovat olleet selvästi väsyneitä lomailusta. Ehkä vähän omistajakin. :)