torstaina, joulukuuta 30, 2021

Vuosi 2021

Taas on yhtäkkiä yksi vuosi kulunut. Katselin läpi tänä vuonna kirjoittamani postaukset, joita on jopa enemmän kuin viimeiseen kolmeen vuoteen. Alkuvuonna lupasinkin yrittää aktivoitua blogin parissa, kun vähensin somen käyttöä jättämällä Facebookin lähes kokonaan (enkä muuten ole katunut yhtään). Hyvä alku hiipui kuitenkin siihen, että jälleen koirien terveysongelmat pahenivat ja aika meni murehtiessa niitä. Nelen vointi alkoi hiipua entistä nopeammin ja kesäkuun alussa jouduin saattamaan ystäväni viimeiselle matkalle. Arki helpottui, kun enää ei tarvinut muistaa lääkemääriä tai miettiä miksi koira on iltaisin niin levoton, mutta samalla tilalle tuli suuri suru ja ikävä. Nele oli viimeinen sidokseni aktiivisiin koiraharrastusvuosiin, joita aina välillä yhä kaipaan. Teimme yhdessä paljon hienoja juttuja, joita tämä blogi on täynnä.

Nelen lähdön jälkeen koti hiljeni. On ollut outoa ja toisaalta helppoa olla vain yhden koiran kanssa. Tilda on hyvin huomaamaton, paitsi kun ollaan lähdössä automatkalle tai kun perheeni tulee vierailemaan. Silloin kaikki kyllä kuulevat, että Tilda on paikalla. Huhti-toukokuun aikana selvisi, ettei Tilda ole kunnossa, vaan kipuilee selästään. Selvää syytä tälle ei löytynyt, mutta kolme vuotta sitten tapahtunut amstaffin hyökkäys on varmasti jättänyt jälkensä pieneen koiraan. Reilu vuosi sitten tapahtunut varvasonnettomuus paljastui sekin röntgenkuvissa vanhaksi murtumaksi. Kaikki tämä johti siihen, että päätin lopettaa agilityharrastuksen Tildan kanssa heti kuvauspäivän jälkeen. En tiedä sainko oikein koskaan Tildan kanssa agilityyn samanlaista tuntumaa kuin Javan ja Nelen kanssa, kun aina harrastus keskeytyi syystä tai toisesta. Lisäksi loppua kohden aloin kyseenalaistamaan koko lajin, sillä välillä ihmisillä tuntui olevan tarve "harrastaa" hinnalla millä hyvänsä.

Loppuvuosi onkin Tildan osalta ollut säännöllistä hierontaa ja onneksi pikkukoira on saatu alkutilannetta parempaan kuntoon. Tällä hetkellä hierontaväli on 1,5 kuukautta ja seuraava kerta edessä tammikuun puolivälissä. Kotikäytös kertoo paljon kiputilanteesta: kipeänä ollessaan Tilda reagoi hyvin herkästi murinalla varsinkin takaosan kosketukseen ja lapsen liikkumiseen.

Tulevalta vuodelta toivon vihdoinkin hengähdystaukoa koiran terveyshuolista. Sellaista normaalia arkea, jota joskus aivan koiran omistamisen alkuaikoina oli. Ei säännöllisiä lääkityksiä, ei ylimääräisiä eläinlääkärikäyntejä, ei huolta ja murhetta. Toki Tilda pidetään hyvässä kunnossa ja jos se vaatii jatkuvia hierontakäyntejä, ne pidetään kalenterissa. Haluaisin sopivasti ulkoilua, kivoja metsäretkiä, rentoa yhdessäoloa ja ehkä jonkin pienen harrastuksen, joka olisi koiralle mielekästä ja turvallista puuhaa. Voi olla, että näin ei taaskaan mene, mutta kai aina voi kuitenkin toivoa?

perjantaina, joulukuuta 24, 2021

keskiviikkona, marraskuuta 17, 2021

Tilda 8v

Tildan ikä se yllättää vuodesta toiseen, nyt tuli täyteen jo kahdeksan vuotta! Synttäriensä osalta Tilda voisi ilmoittaa "ei tavoitettavissa", sillä pikkukoira lähti viikoksi hoitoon maaseudun rauhaan.

maanantaina, lokakuuta 25, 2021

Syyslomalla

Takana on viikko syyslomaa. Vaikka vasta palasin takaisin töihin, on käyttämättömiä lomapäiviä niin paljon, että sain heti jäädä pikkutauolle. Maanantaina siirryimme lähes koko porukalla Kankaanpäähän ja Tildan hihna muutti suurimmaksi osaksi lattian nurkkaan. Kovin pitkiä lenkkejä ei tehty, vaan lähinnä kävimme tutkimassa miltä läheisen pikkujoen maisemat näyttävät.


Perjantaina lähdimme Merikarvian maisemiin, josta olimme vuokranneet pariksi yöksi retkeilyalueen mökin. Yleensä Tilda on joutunut jättämään nämä reissut väliin ja jäänyt hoitoon, mutta tällä kertaa ei vaihtoehtoja ollut eikä tarvittukaan, sillä Tilda oli varsin hyvä mökkiläinen. Asiaa helpotti myös, ettei helteestä enää tässä vaiheessa ole tietoakaan, joten koiran pystyi tarvittaessa jättämään hetkeksi autoon odottamaan. Tildan jättäminen yksin mökille ei tuntunut hyvältä idealta, varsinkin kun odotimme paikalle huoltohenkilöä korjaamaan hajonneen lattialämmityksen.


Mitään ihmeellistä ei Merikarviallakaan tehty, hieman katseltiin merta ja vuolaana virtaavia koskia. Tilda hierottiin tämän kuun alussa ja vaikka viimeksi kirjoittelin, että Tilda on voinut paremmin, otimme valitettavasti tämän asian suhteen taas takapakkia. Ennen hierontaa Tilda oli todella kiukkuinen, murisi paljon ja kerran ärähti itsellenikin kunnolla. Harmitti, että tilanne oli yhtäkkiä taas sellainen ja koirahierojamme totesikin Tildan olevan jälleen enemmän jumissa. Mietimme mistä tilanne voisi johtua: Tilda ei ole nuori koira ja lisäksi taustalla on iso trauma, joka saattaa iän myötä alkaa yhä enemmän näkyä Tildan voinnissa. Hieman sama mitä Javalle sanottiin aiemmin, että vaikka koira on näennäisesti terve, ei leikattu ole koskaan täysin terveen veroinen. Sovimme, että Tilda tekee nyt hieman lyhyempää lenkkiä mielellään pehmeällä alustalla ja pidän Tildalla takkia, kun on viileämmät kelit. Kiinanharjakoiran turkki on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, kun minkäänlaista aluskarvaa ei ole. Seuraava hierontakerta on taas kuukauden päästä edellisestä eli marraskuun alussa.

maanantaina, syyskuuta 27, 2021

Syksy saapui

Syyskuun myötä tuli arki. Palasin takaisin töihin reilun kahden vuoden tauon jälkeen ja on sinänsä onni, että agilitytreenit eivät enää ole kalenterissa, koska niiden sovittaminen iltavuoroihin olisi ollut melkoinen ongelma. Vaikka en itse enää olekaan jatkuvasti kotona, ei Tildan silti tarvitse olla päivisinkään varsinaisesti yksin, kun etätyöläinen viettää päivänsä yhä kotitoimistolla.

Tildan elämä on tällä hetkellä hyvin rauhallista ja välillä koko koira on kovin huomaamaton. Kuitenkin jonkinlaista piristymistä on ollut havaittavissa. Ruoka on alkanut maistua samaan tapaan kuin ennenkin ja lenkeillä on välillä suorastaan innokas koira. Tildaa on hierottu kuukauden välein ja vaikka kipeitä jumeja yhä löytyy, on tilanne hierojamme mukaan parempi kuin aloittaessa. Vielä kaipaisin Tildalle jotain tekemistä aktivoinnin muodossa ja mahdollisesti koirakaveria - tähän tilanteeseen en kuitenkaan toista koiraa itselleni, vaan jonkun muun koiraa, jonka kanssa Tildalla ehkä synkkaisi jopa leikkimisen muodossa.



Toissa viikonloppuna teimme koko perheen reissun Seitsemisen kansallispuistoon. Alun perin tavoitteena oli käydä Multiharjulla tutustumassa aarnimetsään, mutta aikataulujen takia jouduimme tyytymään Koverolammen nuotiopaikkaan ja Koveron perinnetilaan. Oli erittäin kiva juttu, että Tildakin pääsi osallistumaan retkeen! Pitkiä matkoja ei kävelty, mutta uskon, että Tilda oli ihan tyytyväinen, kun sai osuutensa makkarasta ja pääsi hetkeksi uusiin ympyröihin oman laumansa seurassa.


sunnuntaina, elokuuta 15, 2021

Hakavuoren luontopolku

Heinäkuun loppupuolella, juuri ennen pidempiä kesälomareissuja, kävimme koko perheen voimin tutustumassa Hakavuoren luontopolkuun Nokian Siurossa. Myös Tilda pääsi tälle reissulle mukaan! Lapsen ja kahden koiran kanssa kulkeminen oli välillä melkoista säätöä, joten yleensä koirat jäivät kotiin lepäilemään reissujen ajaksi, mutta Tilda yksinään on sen verran helppo tapaus, ettei tullut mieleenkään jättää pikkukoiraa nyt kotiin. Varsinkin kun kesän rientoja on paljon rajoittaneet pitkään jatkuneet helteet, jolloin koiraa ei ole voinut juurikaan kävelyttää kuin aikaisin aamulla ja muuten on jouduttu kiertelemään vain lähipuiston puiden varjossa.



Kovin pitkä ei luontopolku ollut, vain noin 800 m suuntaansa. Polku oli helppokulkuinen ja löydettiin sopivasti mustikoita matkan varrelta. Luontopolun kierrettyämme suuntasimme vielä Siuron Koski-Baariin. Kävin kysymässä saisiko koiran tuoda terassille, sillä missään nimessä Tilda ei olisi voinut jäädä kuumaan autoon. Henkilökunta totesi muitta mutkitta koiran olevan ok ja yksi heistä kävi vielä rapsuttelemassa Tildaa, joka oli ihmeissään päästyään pitkästä aikaa ihan uuteen paikkaan.



perjantaina, heinäkuuta 09, 2021

Vain yksi

Nelen lähdöstä on nyt kuukausi. Kotona eletään hiljaista yhden koiran elämää, jota helteet vielä entisestään hidastavat. Viimeksi minulla on ollut yksi koira keväällä 2008, kunnes Nele muutti Oulusta luoksemme. Sen jälkeen lauman koko on aina ollut kaksi tai kolme. Kaikin puolin outo tilanne itselleni ja aivan varmasti myös Tildalle, jolla on aiemmin ollut aina toinen koira kaverina.


Näennäisesti Tilda on voinut kohtuullisesti, mutta ruokahalu oli hetken kateissa ja varsinkin aamuruoat jäivät kuppiin. Nyt ruoka maistuu jo paremmin ja lyhyillä lenkeillä Tilda on päässyt pitkästä aikaa namien makuun, sillä yhden koiran hihnakoulutus on kyllä paljon helpompaa kuin kahden saati kolmen. Kun kukaan ei vieressä provosoi, sujuvat muiden koirien ohitukset Tildalta pääsääntöisesti todella hyvin. Oikeastaan elämä Tildan kanssa on hyvin leppoisaa, ainoastaan ulko-ovesta tulevat tyypit täytyy joka kerta haukkua.

Vaikka Neleä on suuri ikävä, en yhtään ikävöi lääkerallin loppumista. Enää ei tarvitse muistaa joka välissä antaa jotain lääkettä ja kaikki Nelen lääkkeet vietiin apteekin keräykseen muistaakseni jo lähtöpäivän iltana. Jotta totuus koirien terveysongelmista ei kuitenkaan pääsisi vallan unohtumaan, on nyt tärkeänä tavoitteena saada Tildan selkä kuntoon. Koirahierojamme kävi meillä kesäkuun loppupuolella ja uusi aika on varattuna parin viikon päähän. Toivon kovasti, että selkä saataisiin kuntoon ja pikkukoira taas iloiseksi.


torstaina, kesäkuuta 10, 2021

Rakastettu on oikea nimesi

Nele (Arte Figure Bethnal Green) 11.4.2008-9.6.2021

Nele lähti luotamme eilen.

Ei enää lääkkeitä, ei enää ikinä pelottavaa eläinlääkäriä.

Paljon nähtiin, tehtiin ja koettiin yhdessä. Kiitos Nele kaikista näistä vuosista.

Suru ja ikävä ovat valtavan suuria.

Älä pelkää, älä pelkää,
Sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
Ja tulee nimenäsi olemaan

maanantaina, kesäkuuta 07, 2021

Huonoja uutisia meille kaikille

Enpä arvannut, että uudet terveysongelmat yllättävät heti edellisten jälkeen, mutta niin vain kävi. Varasin Tildalle toukokuun alkuun ajan naprapaatille. Koskaan aiemmin en ole käyttänyt koiria naprapaatilla ja ajattelin, että voisin kokeilla jotain ihan erilaista, jos se vaikka sattumalta toisi jotain selvyyttä Tildan apaattisuuteen. Naprapaatti otti meidät vastaan Eläinklinikka Timantin tiloissa ja alussa saatiinkin käyttää tovi siihen, että Tilda edes uskalsi suostua käsittelyyn. Jo käsittelyä aloittaessaan naprapaatti totesi Tildan selän olevan aivan täysin jumissa ja sen kyllä huomasi pikkukoiran käytöksestä. Tildalle suositeltiin selän kuvauttamista ja kranio-sakraaliterapiaa, joka naprapaatin mielestä voisi sopia Tildalle perinteistä hierontaa paremmin.

Koska halusin tietää Tildan selän tilanteesta mahdollisimman pian, varasin ajan Eläinystäväsi Lääkärille, jossa käytiin toukokuun puolenvälin tienoilla. Eläinlääkäri totesi selän lihaksiston olevan jännittynyttä ja takaselässä aristavaa: varsinkin vasemman lonkan taaksevienti (tähän jalkaan tuli amstaffin hyökkäyksessä purema) ja lannenikamien tunnustelu sattui. Tilda on murissut herkästi, jos takaosaan vahingossakin koskee ja kipu saattaa hyvin selittää tätä käytöstä. Pyysin Tildasta sekä selkä- että lonkkakuvat ja muistin mainita myös viime kesänä loukatun varpaan, jonka saisi kuvata samalla, vaikka eläinlääkäri ei tunnustelussa huomannut siinä mitään muuta erikoista kuin yhä sivulle osoittavan kynnen.

Selkä- ja lonkkakuvissa ei ollut mitään, joka voisi selittää Tildan selän kipuilua. Sen sijaan viime kesänä loukattu varvas oli kuin olikin silloin murtunut: "kuvissa todetaan oikean etutassun 2. varpaan alimman varvasluun vanha murtuma". Luonto oli korjannut murtuman röntgenkuvissa näkyväksi möykyksi ja tämän eläinlääkäri epäili olevan syy siihen miksi kynsi yhä sojottaa sivulle. Uskomatonta miten hyvin Tilda on murtumansa ja siitä varmasti tulleen kivun peittänyt... Viime kesäisen kynsikapselin poiston jälkeen eläinlääkäri käski menemään röntgenkuvaan, jos Tilda ontuu, mutta en missään vaiheessa huomannut Tildan ontuvan eikä myöskään agilitytreeneissä huomattu liikkeessä ongelmaa. Jos tämä vanha murtuma alkaa haitata Tildaa, on edessä varpaan amputaatio. Selän osalta Tildalle aloitettiin kahden viikon kipulääkekuuri ja viikon kuuri lihasrelaksanttia, jonka jälkeen Tildaa tulee kuntouttaa hierojalla/fysioterapeutilla. Jos selkäkipu vain oireilee, saattaa kyseessä olla välilevyongelma ja sitten suunnaksi pitäisi ottaa magneettikuvaus pk-seudulla.

Kaiken yllä mainitun jälkeen tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että Tildan "agilityura" loppui siihen. En tiedä mitä selässä on eikä agility ole murtuneen varpaan kannalta hyvä asia, joten en voi ottaa mitään riskiä, että Tilda juoksee kipeänä esteitä vain sen takia, koska itse haluaisin yhä harrastaa. Ja toisaalta varmasti miettisin koko ajan, että sattuukohan Tildaan nyt, liikkuuko se oikein, onko äreämpi treenien jälkeen... Olin varautunut, että maksan treenien kahden kuukauden irtisanomisaikamme tyhjästä, mutta onneksi ryhmäämme oli jonottaja, joka otti paikkamme heti kesäkuusta vastaan ja jouduin myymään vain yhden treenikerran. Sinänsä tämä tilanne ratkaisi agilitytreenien kohtalon myös syksyn osalta, jolloin palaan takaisin töihin ja treenien sovittaminen iltavuoroihin olisi tullut vaikeaksi.

Juuri kun olin jotenkin sisäistänyt Tildan siirtymisen varhaiseläkkeelle, kuulin huonoja uutisia Nelen ikätovereiden osalta. Kun keskustelin kaverini kanssa vanhuskoiristamme, hän totesi myös Nelen tilanteen huonontuneen viimeisen vuoden aikana. Ajattelin lausetta vielä ajaessani kotiin ja oikeastaan siinä hetkessä näin sen kokonaiskuvan, josta viime postauksessa kirjoitin. On ihmeellistä miten asioille sokeutuu, kun niiden kanssa on joka päivä tekemisissä. Ensin yksi lääke on normaali, sitten kaksi ja lopulta lääkkeitä pitää antaa jo pieni kasallinen. Eikä Nelen vointi ole mennyt parempaan päin, vaan päinvastoin huonontunut ja ihan viimeisen puolen vuoden aikana jo aika merkittävästikin.

Vaikka oikeastaan jo tiesin mitä minun on tehtävä, kävin perjantaina hakemassa varmistusta vielä Hakametsästä ja Nelen sydänkontrollista. Eläinlääkärissä kiinnitin huomiota Nelen liikkumiseen lattialla, joka oli kovin huteran näköistä. Nele käveli selkä kaarella, jalat vatsan alla ja käytti takajaloissa vain lyhyttä askelta. Suurella jännityksellä oli varmasti osaa, mutta koskaan ennen Nelen kävely ei eläinlääkärissä ole ollut niin huonoa. Sydänultra ei tuonut yhtään sen parempia uutisia:

"Vasemman eteisen koko laajentunut lisää. Lisäksi vasen kammio laajentunut aiempaan verrattuna selkeästi. Vasemmassa eteisessä suuri pyörrevirtaus, joka täyttää lähes koko eteisen. Trikuspidaaliläpän vuotovirtauksen nopeus noussut, pulmonaaripaine nousussa."

Keskustelin eläinlääkärin kanssa tulevasta. Hän halusi vielä nostaa Nelen sydänlääkettä ja nesteenpoistoa, jotta Neleä taas enemmän vaivaava yskä helpottaisi. Myös yskänlääkkeen annostusta voisi vielä nostaa, jos muiden lääkkeiden nosto ei auta. Jos mikään lääkkeiden nosto ei auta, on eutanasia suositeltava. Hakametsästä poistuessani olin kuitenkin saanut varmistuksen sille ajatukselle, että Nelen aika on nyt tullut. Lääkkeiden nosto voi tuoda hetken helpotuksen, mutta tässä vaiheessa on todennäköisesti kyse enää päivistä, viikoista, oikein hyvällä tuurilla kuukausista. En kuitenkaan missään tapauksessa halua odottaa, että tilanne menee entistä huonommaksi ja mielestäni Nelen lääkemäärä on nytkin ihan liian suuri. Lisäksi selkäkipu tulisi vaatimaan kipulääkettä, joka yhdessä sydänlääkkeen kanssa on jo lähtökohtaisesti huono yhdistelmä.

Vielä viimeiset päivät yhdessä ja sitten joudun hyvästelemään parhaan ystäväni.

maanantaina, toukokuuta 03, 2021

Yllättäviä terveyshuolia

Juuri kun toivoin, että terveyspostauksia ei tulisi niin paljon, joudun taas kirjoittamaan yhden. Tämä on oikeastaan jatkumoa koirien "mitä kuuluu"-postauksille, sillä niissä mainittujen asioiden takia kävimme nyt eläinlääkärissä. Aloitetaan Tildasta. 

Tilda hyötyisi kovin paljon hampaiden pesusta, mutta on pakko todeta, että hyvistä aikomuksista huolimatta en koskaan pääse käytäntöön asti. Tämän takia Tilda on joutunut vuosittain hammaskiven poistoon ja paikaksi on valikoitunut täällä Nokialla sijaitseva Pirkan Eläinlääkäri. Sinne Tilda suuntasi tälläkin kertaa ja vaikka eläinlääkäri aluksi epäili hampaiden kuntoa, oli puhdistuksen jälkeen Tildalla muuten varsin hyväkuntoinen purukalusto. Samalla reissulla Tildasta otettiin verikoe, josta tutkittiin kilpirauhasarvot liittyen pikkukoiran välillä vaisuun olotilaan. Kaikki arvot olivat kuitenkin normaalit. Sen sijaan suurimman yllätyksen tarjoili vaaka, joka näytti Tildalle huimat 7,2 kg! Huhheijaa, Tilda oli saanut kilon lisää ja näin pienessä koirassa se on paljon. Luin aiheeseen liittyvän Ylen jutun ja tämä tilanne voisi selittää miksi Tilda on viime aikoina yhtään nopeammalla lenkillä saattanut läähättää. Huono kunto ja ylipainoa - ei ihme, ettei jaksa.

Tilda on ainoa koiristani, jolla on taipumusta lihoa, kun taas muiden kanssa ongelmana on ollut lähinnä liiallinen laihtuminen. Asiaa ei ole yhtään auttanut viime aikojen huono lenkkeily tai se, että ruokapöydästä on sattuneista syistä päätynyt enemmän ruokaa joko suoraan tai välillisesti pikkukoiran suuhun. Nyt kun kokeilen Tildaa, huomaan ylipainon selvästi enkä tajua miten en ole sitä aiemmin huomannut. Tästä alkaa Tildan maltillinen laihdutuskuuri: vähemmän ruokaa ja enemmän liikkumista, mutta niin, että paino putoaa tasaisesti.

Siirrytään Tildasta Neleen. Nelen ei alun perin pitänyt tässä välissä käydä eläinlääkärissä, mutta eräänä iltapäivänä huomasin, että Neleltä tippuu kohta yksi pienistä alahampaista suusta. Pakko oli varata aika hammashoitoon, jossa Nele kävi viime keskiviikkona Eläinystäväsi Lääkärissä eli samaisessa paikassa, jossa tutkittiin myös Nelen iltalevottomuutta. Heilunut hammas ehti pudota pois ennen käyntiämme ja eläinlääkärissä hammaskiven lisäksi poistettiin myös toinen pieni alaetuhammas, joita Nelellä on nyt jäljellä enää yksi.

Nukutuksen aikana Nelen lanneranka ja lonkat röntgenkuvattiin. Aiemmalla käynnillä Nele oli pienesti reagoinut selän käsittelyyn, mutta en oikeastaan odottanut, että kuvista löytyisi muuta kuin korkeintaan nivelrikkoa. Olikin aika yllätys, kun eläinlääkäri ilmoitti, että Neleltä löytyi spondyloosi. Kyseessä on selkärangan rappeumasairaus, jossa nikamien välille kasvaa luupiikkejä tai siltoja, jotka ajan myötä pyrkivät luuduttamaan nikamavälit kiinteästi yhteen. Luupiikit saattavat aiheuttaa tulehdusreaktioita, jotka kipeyttävät nikamaväliä. Nelellä todettiin viidennessä nikamassa luupiikki ja mahdollisesti pari muutoksen alkua muissa nikamissa. Koska muutokset huomattiin vasta nyt, saattaa olla etteivät ne etene kovin nopeasti, mutta todennäköistä on, että selässä tulee koko ajan olemaan jokin nikamaväli, joka voi aiheuttaa oireita. 

Tämän lisäksi Nelen lonkkien todettiin olevan löysät, mutta nivelrikkomuutoksia ei juurikaan ollut. Lonkkien tilanne altistaa myös selkäkivulle ja yhdessä spondyloosin kanssa ne ovat syynä Nelen kipuiluun. Nelen lenkityksen tulisi yhä olla säännöllistä, mutta rauhallista ja alustan pehmeä sekä pitävä. Ei liukastelua, ei riehumista, ei nopeatempoista säntäilyä ja hyppimistä. Onneksi Nelen kanssa on jo nyt otettu rauhallisemmin ja viimeistään tämä tarkoittaa, että mietin entistä tarkemmin millaisille lenkeille Nele tulee mukaan. Myös koirien vapaanaoloon keskenään pitää kiinnittää huomiota, sillä Tildalla on paha tapa juosta Neleä kohti ja joskus päin, kun Nele ei enää pysty yhtä ketterästi väistämään tai aina edes huomaa mistä Tilda on tulossa. Eläinlääkäristä sain myös reseptin lihasrelaksanttiin, jota voi antaa iltaisin lyhyenä kuurina, jos selkä on kovin kipeä tai jäykkä.

Kaiken tämän lisäksi Nele sai lääkityksen iltalevottomuuteensa, jota hoidetaan nyt dementiana. Jälleen asia, josta juuri luin Ylen uutisen. Eldepryl-lääkkeen vaikutus pitäisi näkyä kahdessa viikossa ja jos mitään vaikutusta ei ole, lääkitys puretaan asteittain pois. En ole yhtään innostunut Nelen lääkemäärän lisäämisestä, mutta toisaalta Nelen jokailtainen vaeltelu ja epämääräinen käytös on sekin raskasta seurattavaa. En tiedä milloin Nelen on aika liittyä Javan ja Linan seuraan, mutta pahoin pelkään, että jonkinlainen lähtölaskenta on nyt käynnistynyt. Aiemmin olen selvästi huomannut milloin oikea aika on tullut ja toivottavasti myös Nelen kohdalla käy niin.

lauantaina, huhtikuuta 24, 2021

Ikävänmaan kierros

Kovin vähän on tullut viime aikoina retkeiltyä ja tämän asian toivon todella muuttuvan parempaan suuntaan. Pari viikkoa sitten palauttelin retkeilyharrastusta jo mieleeni, kun Tildan ja kavereiden kanssa kävimme tutustumassa paikalliseen Ikävänmaan luontopolkuun. Alueelle oli ilmestynyt useampi uusi geokätkö, jotka kuljettivat pitkin polkuja ja pitkospuita. Metsässä oli yllättävän paljon silloin vielä lunta ja polut paikoitellen yhä jäässä kuten myös Alinenjärvi. Ehdottomasti pitää poiketa Ikävänmaalla vielä uudestaan sitten, kun ei tarvitse enää liukastella.





perjantaina, huhtikuuta 16, 2021

Pienen koiran elämää

Mitä kuuluu Tildalle? Tilda on hyvin ristiriitainen tyyppi. Välillä mennään ihan täysillä, välillä mikään ei tunnu innostavan pikkukoiraa. Tämä pätee erityisen hyvin lenkkeilyyn, jossa kuitenkin harvemmassa ovat ne kerrat, jolloin hihnassa kulkee reipas koira. Useimmiten Tilda kävelee jossain vähän takanani tai pahimmillaan huonolla ilmalla fleksin mitan verran takana ja vielä niin, että koko ajan joudun hieman vetämään koiraa perässäni. Olisi mukavaa, kun koirakin pitäisi ulkoilusta ja kulkisi iloisesti mukana. Tilda kyllä on aina riemukkaasti lähdössä ulos, mutta hyytyy yleensä viimeistään silloin, kun pääsemme kävelytielle asti.

Syytä tähän käytökseen en tiedä. Olen paljon miettinyt onko Tildalla jotain kipuja yms. ja koiraa on tutkittu eläinlääkärissäkin. Mutta mitään selkeää selittävää tekijää ei oikein tunnu olevan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla viedä Tildan naprapaatin tutkimukseen, josko vähän erilaisesta hoitomuodosta olisi pikkukoiralle apua. Tämän lisäksi kalenteriin on varattu aika hammashoitoon.

Koronatilanne toi jälleen muutoksia Tildan agilitytreeneihin, mutta tällä kertaa ne ovat onneksi jatkuneet. Palasimme takaisin keskiviikkoryhmään maaliskuun alusta ja etukäteen mietin mitä treeneistä mahtaa tulla, kun koirakoita olisi paikalla enemmän kuin sunnuntaisin. Mutta kaikki on mennyt hyvin ja jopa ekoissa ke-treeneissä Tilda oli yllättävän reipas. Välillä Tildaa kyllä alkaa jokin pelottaa ja erityisesti reunalla katselevat ihmiset ovat todella epäilyttäviä. Olen yrittänyt tässä kevään mittaan katsella Tildalle jotain muutakin harrastetta, jossa voisi harjoitella muiden koirakoiden kanssa toimimista, mutta toistaiseksi meille sopivaa juttua ei vielä ole tullut vastaan. Muihin koiriini verrattuna Tilda on käynyt todella vähän missään koiraharrastusjutuissa, oikeastaan ainoastaan vain agilityssa ja siinäkin lähinnä kerta viikkoon treeneissä.

Tällä hetkellä minulla ei oikeastaan ole mitään suunnitelmia Tildan agilitylle. Alkaa tuntua, että homma on enemmänkin omaksi iloksi tekemistä, vaikka pieni palo kilpailemiseen yhä olisi itselläni. En vain tiedä pystyykö Tilda koskaan pääsemään peloistaan yli niin, että edes ajatus kilpailusta olisi järkevä. Enkä tiedä saammeko esimerkiksi keinusta koskaan valmista, koska olemme treenanneet sitä todella vähän. Pelkään koko ajan, että Tildasta tulee yhtä keinupelkoinen kuin Nele oli ja se näkyy heti omassa suhtautumisessani keinuun. Heti, kun näen, että Tildaa jännittää, menen itse lukkoon ja muistan kaikki ne epätoivoiset keinuhetket Nelen kanssa. Mutta mennään tämä kesä nyt tällä suunnittelemattomuudella, koska syksyn työkuviot ratkaisevat ylipäänsä sen voinko jatkaa treenailua vai pakottaako vuorotyö miettimään muita ratkaisuja.

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2021

Nele 13v

Onneksi olkoon Nele! Jo kolmetoista vuotta koiramaista menoa ja nykyiseltään jo harvemmin vauhtia sekä vaarallisia tilanteita. Vanhuus näkyy Nelessä aina vain selkeämmin.

Mitä Nelelle sitten oikeastaan kuuluu? Mielestäni vanhuuden merkit ovat viime aikoina alkaneet näkyä yhä paremmin: Nele nukkuu paljon ja välillä hyvinkin sikeästi eikä lenkillä tassu nouse enää ihan niin innokkaasti kuin aiemmin. Nelen olemuksesta huomaa iän tuomat muutokset eikä esimerkiksi näkökyky ole enää parhaimmillaan. 

Sydämen vajaatoiminta on pysynyt pitkään samana ja erittäin hyvä niin. Yskänlääke on auttanut Nelen köhimisessä ja ulkoilussa ollaan siirrytty pitämään valjaita aina, kun manttelin takia ei tarvitse laittaa pantaa. Eniten viime aikoina on mietityttänyt Nelen lähes jokailtainen levottomuus, josta jo edellisessä postauksessa lyhyesti mainitsin. Päivät Nele saattaa nukkua hyvin sikeästi (välillä koko koiraa ei edes näy pitkään aikaan), mutta iltaisin Nele kyttää kaikkea ruokaa, vaeltaa, saattaa pyytää monta kertaa ulos, makoilee kuin odottaen, että jotain tapahtuisi. Kaiken tämän lisäksi Nele on myös alkanut nuolla varsinkin etutassujaan, mutta myös takatassuja, kylkiä, vatsaa, jne. Koska Nelen toiminta on niin hämmentävää, poikkesimme Eläinystäväsi Lääkärissä ihmettelemässä mistä on kyse.

Eläinlääkärissä Nele tutkittiin tarkoin ja otettiin verinäytteet. Ontumatutkimuksessa tai verinäytteessä ei huomattu mitään erityisiä muutoksia, jotka voisivat selittää Nelen käytöstä. Eläinlääkäri ehdotti viikon kipulääkekuuria, josta näkisi onko Nelellä kipuja, kuten pelkäsin. En kuitenkaan huomannut viikon aikana muutosta Nelen käytöksessä, joten asiasta päätellen kyse on jotain muusta. Ehkä vain vanhuutta? Kokeilimme myös hetken närästyslääkettä, mutta sekään ei oikein tuntunut vaikuttavan, enemmänkin tuntui sekoittavan Nelen vatsaa. Seuraava vaihtoehto voisi kai olla dementialääkitys, mutta rehellisesti en tiedä kuinka paljon enää haluan lääkkeitä Nelelle.

Ulkoilun suhteen suurin haaste itselleni on se, että Nele pitäisi malttaa jättää pois yhtään pidemmiltä tai nopeatempoisilta lenkeiltä. Tuntuu vain todella kurjalta jättää toinen koira kotiin. Varsinkin kun Nele varmasti nauttisi metsäretkistä, joiden ongelmana on se, ettei Nele välttämättä näytä väsymistä ennen kuin on jo todella poikki. Parasta olisikin rauhalliset kävelyt, joissa olisi aikaa tutkia polkujen mutkia ilman suurempaa suorittamista (lue: geokätköjen etsintää).

lauantaina, huhtikuuta 03, 2021

Menneen talven lumia

Tämä, kuten monet muutkin seuraamani blogit, on elänyt jo jonkin aikaa pitkälti hiljaiselämää. Osittain sen takia, ettei Nelen ja Tildan elämässä enää tapahdu niin paljon, kun Nele on entistä vahvemmin täysin eläkkeellä ja Tildan kanssa harrastamista on rajoittanut milloin työt, milloin erilaiset tapaturmat. Toisaalta syynä on ollut some ja se, ettei tietokonetta ole tullut käytettyä, kun puhelimella on voinut hoitaa lähes kaiken - paitsi esimerkiksi blogin kirjoittamisen. Valokuvaaminen on myös siirtynyt tylsästi kokonaan puhelimen varaan ja siitä on ollut helppo jakaa kuvia someen eikä sitten ole enää jaksanut samoja juttuja toistella täällä blogissa. 

Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, aika aikansa kutakin. Somen yliannostus on tehnyt tehtävänsä, joten kokeillaan vaihteeksi innostuisiko sitä vielä blogin kirjoituksesta. Tuntuu, että täällä on ollut ihan liian paljon hieman masentaviakin terveyspostauksia ja vähemmän niitä kivoja juttuja. Tähän toivottavasti tulee nyt muutos, jos saan itseni kirjoittamaan aktiivisemmin koirien puuhista. Aloitetaan heti pienellä katsauksella siitä miltä koirien talvi näytti:

Remonttievakossa maalla

Takaisin kotiin