Kävin Tildan kanssa vuoden viimeisissä agilitytreeneissä 13.12. ja nyt edessä on pieni joulutauko ennen seuraavaa kertaa. Loppuvuoden treenit eivät osaltamme oikein onnistuneet, kun olin itse oikeastaan koko marraskuun enemmän tai vähemmän kipeänä ja jouduin jättämään treenejä välistä. Kun treeneihin päästiin, piti pari kertaa mennä rauhallisesti kävellen eikä radan tekemisestä oikein tullut mitään. Tulipa sitten tehtyä keppejä ja keinuakin enemmän kuin muut.
Olin ajatellut kokeilla Tildan kanssa syyskaudella hieman haastavampia rataprofiileja, mutta käytännössä tehtiin vain niitä helppoja. Ensin jarruteltiin Tildan kynsivamman takia, sitten tuli ryhmän vaihto ja lopulta vielä jo mainittu sairastelu. Keppeihin saatiin kyllä runsaasti suoritusvarmuutta ja Tilda pystyi tekemään ne jopa seuraavan treeniryhmän odottelijoiden edessä - välissä vain aita. Onni on oma piha ja kepit, tosin 12 kepin kanssa meinasi tila loppua kesken, kun nurmikkoalue kaikenlaisten istutusten välissä on nykyään niin pieni. Ensi vuonna varmasti otetaan kepit jo selkeämmin osaksi rataa. Keinu sen sijaan aiheuttaa jälleen stressiä itselleni. Tämän vuoden viimeinen kerta keinulla alkoi sillä, että pelästyin Tildan menevän sille pienen ratapätkän jälkeen ja huudahdin vähän turhan kovaa. Tämä johti siihen, että Tilda alkoi epäröidä keinun tekemistä ja teki aivan kuten Nele: meni hetken matkaa ylös, kääntyi ympäri ja tuli pois. Kieltämättä siinä tilanteessa tuli se sama epätoivo mieleen kuin Nelen keinuharjoituksissa eikä saatu keinua onnistumaan ollenkaan. Toivottavasti Tildalle ei jää tämä päälle ja seuraavan kerran keinu on taas yhtä kiva kuin se on ollut aiemmin. Puolestani koko esteen saisi poistaa agilitysta, sen verran villin näköistä tuntuu muidenkin koirien meno siinä olevan...
Nele vuorostaan poikkesi jälleen Hakametsässä sydänkontrollissa. Nelen kohdalla on huolestuttanut kuiva yskä, jota tuntuu esiintyvän varsinkin riehumisen (hihnassa tai ilman) jälkeen. Ulkona on joskus tuntunut, ettei Nele kestä yhtään omaa vetoaan, kun alkaa heti köhiä. Koska yskiminen on yleensä aina liittynyt johonkin tilanteeseen, on ollut hankala arvioida johtuuko se sydämestä vai ei.
Sydänkontrollissa selvisi, että Nelen sydämen tilanne on samanlainen kuin aiemmin. Yskän takia eläinlääkäri ehdotti kuitenkin keuhkokuvaa, joten pitkästä aikaa mentiin röntgenin kautta.
"Nelestä otettiin keuhkokuva yskän vuoksi. Siellä seuraavat löydökset: sydän on kooltaan suuri ja nostaa henkitorven ylöspäin. Henkitorvessa nähdään hyvin lievää kaventumaa.
Imusolmukkeet normaalit, pallealinja normaali, ei kasvaimiin viittaavia muutoksia. Ei nestettä keuhkoissa, rintaontelossa, sydänpussissa.
Koko keuhkoalueella nähdään kohtalaisen runsaasti paksuuntumaa keuhkoputkien seinämissä eli peribronkkiellia tiivistymää. Tämä on yleinen löydös vanhoilla koirilla. Sen taustalla voi olla ikääntyminen, tulehdukset, keuhkomadot."
Itse uskon muutosten todennäköisesti johtuvan iästä, mutta Nele ja Tilda saivat molemmat matolääkkeen, jolla suljetaan pois kaikki ylimääräiset asukit. Nele on matolääkkeen jälkeen ollut huono syömään ja mielessä on käynyt onko lääkkeellä vaikutusta asiaan. Nelen pahat närästysoireet aikanaan alkoivat nekin matolääkkeen jälkeen enkä yhtään ihmettele, koska aineet varmasti ovat melkoisia myrkkyjä. Lisäksi nyt noin viikon ajan Nele on saanut myös keuhkoputkia laajentavaa yskänlääkettä. Yskiminen on loppunut lähes kokonaan, joten siinä mielessä tilanne on parempi. Noin muuten Nelen vointi aina hieman mietityttää, kun tuntuu, että kaikenlainen nuoleminen on lisääntynyt ja varsinkin iltaisin koira vaeltaa levottomasti sekä kerjää kaikkea mahdollista ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti