Mitä kuuluu Tildalle? Tilda on hyvin ristiriitainen tyyppi. Välillä mennään ihan täysillä, välillä mikään ei tunnu innostavan pikkukoiraa. Tämä pätee erityisen hyvin lenkkeilyyn, jossa kuitenkin harvemmassa ovat ne kerrat, jolloin hihnassa kulkee reipas koira. Useimmiten Tilda kävelee jossain vähän takanani tai pahimmillaan huonolla ilmalla fleksin mitan verran takana ja vielä niin, että koko ajan joudun hieman vetämään koiraa perässäni. Olisi mukavaa, kun koirakin pitäisi ulkoilusta ja kulkisi iloisesti mukana. Tilda kyllä on aina riemukkaasti lähdössä ulos, mutta hyytyy yleensä viimeistään silloin, kun pääsemme kävelytielle asti.
Syytä tähän käytökseen en tiedä. Olen paljon miettinyt onko Tildalla jotain kipuja yms. ja koiraa on tutkittu eläinlääkärissäkin. Mutta mitään selkeää selittävää tekijää ei oikein tunnu olevan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla viedä Tildan naprapaatin tutkimukseen, josko vähän erilaisesta hoitomuodosta olisi pikkukoiralle apua. Tämän lisäksi kalenteriin on varattu aika hammashoitoon.
Koronatilanne toi jälleen muutoksia Tildan agilitytreeneihin, mutta tällä kertaa ne ovat onneksi jatkuneet. Palasimme takaisin keskiviikkoryhmään maaliskuun alusta ja etukäteen mietin mitä treeneistä mahtaa tulla, kun koirakoita olisi paikalla enemmän kuin sunnuntaisin. Mutta kaikki on mennyt hyvin ja jopa ekoissa ke-treeneissä Tilda oli yllättävän reipas. Välillä Tildaa kyllä alkaa jokin pelottaa ja erityisesti reunalla katselevat ihmiset ovat todella epäilyttäviä. Olen yrittänyt tässä kevään mittaan katsella Tildalle jotain muutakin harrastetta, jossa voisi harjoitella muiden koirakoiden kanssa toimimista, mutta toistaiseksi meille sopivaa juttua ei vielä ole tullut vastaan. Muihin koiriini verrattuna Tilda on käynyt todella vähän missään koiraharrastusjutuissa, oikeastaan ainoastaan vain agilityssa ja siinäkin lähinnä kerta viikkoon treeneissä.
Tällä hetkellä minulla ei oikeastaan ole mitään suunnitelmia Tildan agilitylle. Alkaa tuntua, että homma on enemmänkin omaksi iloksi tekemistä, vaikka pieni palo kilpailemiseen yhä olisi itselläni. En vain tiedä pystyykö Tilda koskaan pääsemään peloistaan yli niin, että edes ajatus kilpailusta olisi järkevä. Enkä tiedä saammeko esimerkiksi keinusta koskaan valmista, koska olemme treenanneet sitä todella vähän. Pelkään koko ajan, että Tildasta tulee yhtä keinupelkoinen kuin Nele oli ja se näkyy heti omassa suhtautumisessani keinuun. Heti, kun näen, että Tildaa jännittää, menen itse lukkoon ja muistan kaikki ne epätoivoiset keinuhetket Nelen kanssa. Mutta mennään tämä kesä nyt tällä suunnittelemattomuudella, koska syksyn työkuviot ratkaisevat ylipäänsä sen voinko jatkaa treenailua vai pakottaako vuorotyö miettimään muita ratkaisuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti