Onneksi olkoon Nele! Jo kolmetoista vuotta koiramaista menoa ja nykyiseltään jo harvemmin vauhtia sekä vaarallisia tilanteita. Vanhuus näkyy Nelessä aina vain selkeämmin.
Mitä Nelelle sitten oikeastaan kuuluu? Mielestäni vanhuuden merkit ovat viime aikoina alkaneet näkyä yhä paremmin: Nele nukkuu paljon ja välillä hyvinkin sikeästi eikä lenkillä tassu nouse enää ihan niin innokkaasti kuin aiemmin. Nelen olemuksesta huomaa iän tuomat muutokset eikä esimerkiksi näkökyky ole enää parhaimmillaan.
Sydämen vajaatoiminta on pysynyt pitkään samana ja erittäin hyvä niin. Yskänlääke on auttanut Nelen köhimisessä ja ulkoilussa ollaan siirrytty pitämään valjaita aina, kun manttelin takia ei tarvitse laittaa pantaa. Eniten viime aikoina on mietityttänyt Nelen lähes jokailtainen levottomuus, josta jo edellisessä postauksessa lyhyesti mainitsin. Päivät Nele saattaa nukkua hyvin sikeästi (välillä koko koiraa ei edes näy pitkään aikaan), mutta iltaisin Nele kyttää kaikkea ruokaa, vaeltaa, saattaa pyytää monta kertaa ulos, makoilee kuin odottaen, että jotain tapahtuisi. Kaiken tämän lisäksi Nele on myös alkanut nuolla varsinkin etutassujaan, mutta myös takatassuja, kylkiä, vatsaa, jne. Koska Nelen toiminta on niin hämmentävää, poikkesimme Eläinystäväsi Lääkärissä ihmettelemässä mistä on kyse.
Eläinlääkärissä Nele tutkittiin tarkoin ja otettiin verinäytteet. Ontumatutkimuksessa tai verinäytteessä ei huomattu mitään erityisiä muutoksia, jotka voisivat selittää Nelen käytöstä. Eläinlääkäri ehdotti viikon kipulääkekuuria, josta näkisi onko Nelellä kipuja, kuten pelkäsin. En kuitenkaan huomannut viikon aikana muutosta Nelen käytöksessä, joten asiasta päätellen kyse on jotain muusta. Ehkä vain vanhuutta? Kokeilimme myös hetken närästyslääkettä, mutta sekään ei oikein tuntunut vaikuttavan, enemmänkin tuntui sekoittavan Nelen vatsaa. Seuraava vaihtoehto voisi kai olla dementialääkitys, mutta rehellisesti en tiedä kuinka paljon enää haluan lääkkeitä Nelelle.
Ulkoilun suhteen suurin haaste itselleni on se, että Nele pitäisi malttaa jättää pois yhtään pidemmiltä tai nopeatempoisilta lenkeiltä. Tuntuu vain todella kurjalta jättää toinen koira kotiin. Varsinkin kun Nele varmasti nauttisi metsäretkistä, joiden ongelmana on se, ettei Nele välttämättä näytä väsymistä ennen kuin on jo todella poikki. Parasta olisikin rauhalliset kävelyt, joissa olisi aikaa tutkia polkujen mutkia ilman suurempaa suorittamista (lue: geokätköjen etsintää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti