perjantaina, joulukuuta 27, 2013

Vuosi 2013

Joulu tiivistyi tänä vuonna kahteen päivään, sillä joulupäivänä palasin itse jo arkeen eli töihin. Joulumatkailu alkoi aatonaattona, jolloin ajoimme ensin kahteen paikkaan Pohjanmaalla ja illalla vielä vanhempieni luokse Kankaanpäähän. Kaikki koirat olivat mukana matkalla, joten niillekin tuli paljon autossa istumista, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Jouluaatto vietettiin Kankaanpäässä, josta ajoin Nelen ja Linan kanssa vielä illalla takaisin Tampereelle. Java jäi äitini herkkupöydän ääreen lomailemaan ja tulee kotiin näillä näkymin vasta ensi vuoden puolella.

Koirille tällainen matkailu vieraisiin paikkoihin on kovin stressaavaa. Vanhemmillani ne ovat käyneet lukuisia kertoja, mutta mistään rauhoittumisesta ei ole siellä tietoakaan, kun koko ajan pitää tarkkailla kuka kulkee missäkin ja aivan erityisesti vahtia, ettei kukaan pääse salaa keittiöön. Linalle tämä joulumatkailu taisi olla hieman liikaa, sillä pikkuneiti yski tiistaina huomattavasti enemmän kuin aikoihin. Samaten kesällä ennen kuin Linan sairaus edes diagnosoitiin oireet tuntuivat pahentuvan ollessamme Kankaanpäässä. Mutta onko se ihmekään, kun pieni koira on siellä koko ajan ylikierroksilla eikä lepää ollenkaan samalla tavalla kuin kotona. Myös Java ja Nele ovat selvästi väsyneitä maaseutumatkailujen jälkeen ja tarvitsevat kotona riittävästi aikaa palautumiseen. Kuitenkaan ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, jossa ei koskaan lähdettäisi kotoa mihinkään, joten Linan kohdalla pitää vain yrittää minimoida ylimääräiset reissut, kun pakollisetkin ovat pienelle näin raskaita.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 on tuntunut vaikealta. Omalla kohdalla olin alkuvuoden työttömänä ja huhtikuun puolivälistä eteenpäin töissä, joka oli mukavaa toukokuun loppuun asti. Sen jälkeen vaihtui työpiste pois puutarhaosastolta ja käytännössä olen tehnyt töitä vain palkan takia, joka on toki helpottanut elämää paljon (erityisesti nyt loppuvuonna, kun eläinlääkärikulut nousivat merkittävästi), mutta kovasti odottelen jo muutoksia työkuvioihin.

Koirien osalta tämän vuoden suurin ja valitettavasti surullisin uutinen oli Linan sydämen vajaatoiminta-diagnoosi. Elokuusta alkaen loppuvuosi on mennyt säännöllisesti eläinlääkärissä ja Hakametsässä hoitajat sekä eläinlääkärit moikkailevat meitä jo tuttavallisesti. Toisaalta Linan diagnoosi oli valtava helpotus: sain Linan omiin nimiini ja kaikki Linan omituiset oireet saivat selityksen. Enää ei tarvitse kiusata Linaa koiranäyttelyillä eikä jatkuvalla turkinhoidolla. Parhaillaan Linan terveystilanne on kohtuullinen ja pikkuneiti reippaampi kuin pitkiin aikoihin.

Vielä alkuvuodesta Lina kävi Nelen ohella säännöllisesti viikottaisissa agilitytreeneissä, jotka loppuivat koirieni osalta huhtikuun lopussa. Tuon jälkeen ollaan käyty vain omatoimitreeneissä, Anne Huittisen valmennuksissa ja osallistuttu silloin tällöin agilitykisoihin. Nele kisasi tänä vuonna 19 starttia ja tulos saatiin vain viidestä, joista yksikään ei ollut puhdas nolla. Javan kanssa katkaisin kolmen vuoden kisatauon Kauhajoella, jossa juostiin nolla kolmosista. Java ja Nele osallistuivat myös heinäkuussa Teivossa Agirotuun, joka kisailtiin taas kunnon helteessä. Agilitya, aurinkoa ja paljon kavereita eikä tarvinut edes matkustaa kovin pitkälle kotoa.

Agilityn lisäksi koirat kävivät kokeilemassa viehejuoksua ja Java osallistui Tappien MEJÄ-tutustumiseen, johon olen halunnut päästä jo parin vuoden ajan. Kaikki Javan tuntevat varmaan yllättyivät yhtä paljon kuin minä siitä, että Java pystyi keskittymään jäljestämiseen ja vielä todella intensiivisesti! Harmillisesti kävimme tutustumisen jälkeen vain kerran omatoimitreenailemassa, jolloin tein jäljet kaikille koirille. Myös Nele osoitti olevansa pätevä jälkikoira, kun taas Linan mielestä koko toiminta oli vähintäänkin epäilyttävää.

Tämän vuoden mukavimpia asioita on ollut oman pihan laittaminen, josta olen kirjoittanut myös tänne blogiin, vaikkei asia suoranaisesti koiriin liitykään. Koirat ovat toki tehneet parhaansa pikkuapulaisina ja ovat muun muassa ilmastoineet ja leikanneet nurmikkoa (ts. kaivoivat siihen kuoppia ja söivät ruohoa) sekä avustaneet kasvien hoidossa (ts. kävelivät kukkapenkissä ja söivät erityisesti orvokkeja). Pihasta ei tullut ihan niin hieno kuin toivoin, mutta siellä tuli joka tapauksessa vietettyä paljon aikaa ja koirat, erityisesti Java, nauttivat, kun saivat kesäpäivinä hengata ulkona. Ei tullut yhtään ikävä kerrostaloasumista.

Vuoden huippukohtiin kuuluu myös syyskuussa aloittamani geokätköily, josta olen ollut todella innostunut. Koirat ovat päässeet mukaan etsimään kätköjä ja niiden takia ollaan käyty tutustumassa uusiin maisemiin, kuten marraskuussa Haralanharjuun. Jouluaattonakaan ei koomailtu koko päivää sohvalla, vaan käytiin etsimässä kahdeksan kätköä. Tällä hetkellä löytämieni kätköjen lukumäärä on hieman yli 130 ja katsotaan, josko vielä pari ehtisi vuoden 2013 puolella etsiä... Parasta on, että lähipiiristä löytyy kaksi geoharrastajaa eikä kukaan muukaan ole vielä tähän mennessä kieltäytynyt lähtemästä seuraksi kätkökierrokselle, sillä muiden seurassa tämä(kin) laji on hauskempaa.

Ja lopuksi tämän vuoden tavoitteisiin (kursiivilla vuodelle 2013 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Viimeinen ALOn ykköstulos tokosta. Ei todellakaan jätetä tätä nyt kesken, kun TK1 on niin lähellä. Kokeeseen Tallille heti, kun lämpötilan puolesta mahdollista. (Suotavaa olisi myös treenata ennen tätä.)


Tuota noin...ei tehty tokoa kuin äärimmäisen satunnaisesti agilitytreenien yhteydessä. En katsellut koekalenteria ollenkaan ja TamSKin Tallillekin asennettiin keinonurmi, joten hyvä tokoilupaikka pilattiin sillä. Loppuvuonna mietin paljon Tappien tokotreeneihin lähtemistä, mutta valitettavasti työ haittasi harrastamista.

- Kesällä Agirotuun avoimeen SM-kisaan ja ehkä jopa joukkueeseen, jos löytyy pieniä sekarotuisia kaveriksi. Ennen tätä pari yhteistä kisastarttia, tosin ei talvella (ts. kylmällä). Ehkä voisi harkita paria starttia myös syksylle. Ja tietysti tämäkin tavoite edellyttää treenaamista.

Avoin SM-kisa jätettiin välistä, mutta joukkueeseen päästiin! Kisoihin osallistuttiin vasta Agirodun jälkeen ja Javan vuoden saldoksi jäi vain yksi virallinen startti. Tämä oli ihan hyvä juttu, koska en juurikaan treenannut Javan kanssa.

Nele

- Agilityssa tavoitteena nousu kolmosluokkaan. Toivottavasti pystytään tänä vuonna kisaamaan enemmän. Myös Nelen kanssa otetaan suunnaksi Agirotu, avoin SM ja joukkuekisa.

Kisattiin enemmän kuin viime vuonna ja osallistuttiin Agirodun avoimeen SM-kisaan sekä joukkuekisaan. Kolmosiin nouseminen jäi hyvin kaukaiseksi haaveeksi, sillä keinun suorittaminen kisatilanteessa tuntui olevan Nelelle mahdoton tehtävä.

- Osallistutaan kiinanharjakoirien Club Shown Pet-luokkaan.

Clubbari oli tänä vuonna niinkin lähellä kuin Kaupissa, mutta jätettiin tapahtuma välistä. Linan turkki oli kamalassa kunnossa enkä jaksanut lähteä paikalle Nelenkään kanssa, vaan käytettiin aika omatoimiseen MEJÄilyyn.

Lina

- Jatketaan agilityn harjoittelua. Linan osaamisesta riippuen käydään ehkä epiksissä tämän vuoden aikana ja otetaan mahdollisesti osaa Agirodun joukkuekisaan.

Jatkettiin agilitya säännöllisesti huhtikuun loppuun asti, mutta ONNEKSI en sen jälkeen ilmoittanut Linaa treeniryhmään! Muutenkin on ollut onni, että olen aloittanut Linan kanssa agilityn näin hitaasti. Epiksiin tai Agirodun joukkuekisaan ei osallistuttu, koska Linan osaaminen oli todella hataralla pohjalla. Elokuussa agilityn harrastaminen loppui Linalta kokonaan.

- Tänä vuonna unohdetaan isot KV-näyttelyt (paitsi Tampere ja ehkä Pori) ja keskitytään pienempiin ryhmänäyttelyihin. Muutamia näyttelyitä keräsinkin jo listaan, mutta katsotaan kuinka moneen lopulta jaksaa mennä. Koska näyttelyissä pärjääminen tuntuu olevan kiinni tähtien asennosta tai jostain muusta yhtä oudosta, ei sen erityisemmin lähdetä tavoittelemaan tiettyjä laatuarvosteluja saati sertejä.

Kävin Linan kanssa kahdessa näyttelyssä, Kankaanpään ryhmässä ja Tampereen kansainvälisessä. Tampereen näyttelyssä sovin kasvattajan kanssa, että Lina jää hetkeksi näyttelytauolle. Tauon aikana oli tarkoitus saada Linan turkki parempaan kuntoon ja kasvattaa pikkuneidin itsevarmuutta, jotta näyttelyt eivät ahdistaisi niin paljon. Elokuussa Linan näyttelyura päättyi lopullisesti ja samalla leikkasin pitkän turkin kokonaan pois.

- Osallistutaan kiinanharjakoirien Club Showhun.

Linan turkki oli sen näköinen, etten kehdannut viedä pikkuneitiä kehään eikä muutenkaan huvittanut kiusata Linaa kehäesiintymisellä, kun tiesin, ettei Lina pidä siitä ollenkaan. En tiedä arvostiko Lina myöskään MEJÄilyä, mutta ainakin siellä oli vain tuttuja koirakoita paikalla.

- Jatketaan hajuerottelua ja voisin opettaa Linan etsimään jotain "todellista" hajua.

Hajuerottelu jäi kokonaan pois tältä vuodelta.

Kaikki koirat

- Fyssarille tai edes koirahierojalle.

Java ja Nele kävivät fysioterapiassa helmikuussa. Lisäksi koirille piti varata hieroja loppuvuonna, mutta tämä jäi vain ajatuksen tasolle.

- Ruokinnan parantaminen. Enemmän puuroja ja lihaa, vähemmän nappuloita.

Tätä on kovasti yritetty, mutta lopputulos on ollut vaihteleva. Koirat olivat hetken jopa pelkästään raakaruokinnalla, mutta tästä palattiin takaisin nappuloihin ja nyt kokeilussa on sekaruokinta (lihaa ja nappuloita). Luultavasti kirjoitan tästä aiheesta oman postauksensa ensi vuoden puolella.

- Naksutellaan!

Naksutin on pölyttynyt kaapissa jo pitkään. Tämäkin vain jäi tältä vuodelta kokonaan pois. :(

- Luoksetulon vahvistaminen ja tietty ne kuuluisat ohitukset. Tavoitteena myös hiljaisuus omassa pihassa eli ohikulkijoille, yms. ei haukuta.

Ohitukset sujuvat kuten ennenkin eli välillä hyvin ja välillä huonosti. En ole jaksanut stressata niiden suhteen. Yleensä yritetään pitää välimatka ohitettaviin pitkänä, jolloin koirien on helpompi mennä ohi rauhallisesti. Luoksetuloa en ole vahvistanut ollenkaan niin paljon kuin mitä tässä lienee ollut ajatuksena. Sen sijaan omassa pihassa haukkuminen on ollut kiellettyä ja jos pihalla päättää metelöidä, joutuu hyvin pian sisälle. Muutaman kerran olen myös joutunut esittelemään koirille suihkepulloa, joka hiljentää tehokkaasti koko lauman.

- Suunnitelmallisuus. Keskittyminen niihin asioihin, jotka vaativat harjoittelua sen sijaan, että tehdään mitä sattuu.

Sain vuoden aikana tehtyä Nelelle kahden kuukauden harjoitusohjelman, jota laatiessa yritin kovasti pyrkiä realistisuuteen ja siltikin loppua kohden tehtiin vähän mitä sattui. Tai paremminkin jätettiin kokonaan tekemättä... Kokonaisuudessaan voisi todeta, että vuonna 2013 harjoittelu oli kovin satunnaista eikä minkään lajin suhteen ollut selkeää visiota miten edetä.

sunnuntaina, joulukuuta 22, 2013

maanantaina, joulukuuta 16, 2013

Linan näytteenoton tulokset

Eläinlääkäri soitteli jo kaksi viikkoa sitten Linasta otetun nesteen tutkimustuloksista, mutta kiireen takia viimeisimmät kuulumiset ovat jääneet päivittämättä. Neste oli kylusta eli maitiaisnestettä:

"Maitiaisneste muodostuu ruuansulatuskanavasta imeytyneistä rasva-aineista, ja se siirtyy verenkiertoon imusuonia pitkin."

Nesteestä ei löytynyt mitään kasvaimeen viittaavaa eikä siinä ollut tulehdussoluja. Selvyyttä ei kuitenkaan tullut siihen tilanteeseen onko Linan ongelman alkuperä lähtöisin imunestekierrosta vai sydämestä. Jos asiaa haluaisi vielä yrittää selvittää, voisi imusuonistoa CT-kuvata, mutta tämä menee omasta mielestäni jo liian pitkälle eikä eläinlääkärikään kannattanut ajatusta. Joten Linaa hoidetaan nyt sydänpotilaana ja pyritään samalla vähentämään maitiaisnesteen kertymistä rintaonteloon. Nesteenpoistolääkitykset ja Prilium-sydänlääke jatkuvat entisellä annostuksellaan. Kortisonia ei oteta mukaan lääkitykseen.

Maitiaisnesteen kertymistä rintaonteloon kutsutaan lääketieteessä nimellä kylothorax ja eläinlääkäri onkin jo muutaman kerran maininnut Linan kohdalla sellaisen sairauden kuin idiopaattinen (= tuntemattomasta syystä johtuva) kylothorax. Toisaalta esimerkiksi oikeanpuoleinen sydänvika voi aiheuttaa kyluksen kertymisen rintaonteloon, mutta jälleen päästään siihen, ettei Linan kohdalla tiedetä kumpi sairauksista oli ensin.

"Yleisin oire sairastuneilla on yskä, vähitellen pahenevat hengitysvaikeudet ja tihentynyt hengitys eli takypnea. Muita oireita ovat apatia, syömättömyys ja siitä aiheutuva laihtuminen sekä rasituskestävyyden alentuminen."

Kaikki oireet sopivat Linaan. Samantyyppinen oireisto kuuluu myös sydänsairauteen: ruokahaluttomuus, huono kunto, yskä, hengitysvaikeudet, väsymys ja heikkous. Kylothoraxin hoito poikkeaa sydänpotilaan hoidosta siinä, että Linalle määrättiin vähärasvainen ruokavalio ja rutin-lääkitys.

"Vähärasvaisella ruokavaliolla pyritään vähentämään maitiaisnesteen rasvapitoisuutta ja täten parantamaan maitiaisnesteen imeytymistä rintaontelosta."

"Uusin lääke idiopaattisen kylothoraxin hoidossa on bentsopyroneihin kuuluva lääke nimeltä rutin. Tätä lääkettä käytetään ihmisillä raajojen imunestepöhön eli lymfödeeman hoitoon."

Tällä hetkellä Lina syö Royal Caninin Gastro-Intestinal Low Fat-nappuloita, jotka kuuluvat ko. ruokamerkin eläinlääkäriruokiin. Tuotteessa on rasvaa 7 %, kun Royal Caninin sydänpotilaille tarkoitetussa Cardiac-nappulassa rasvaa on 20 %. Uuden, vähärasvaisen ruoan hankkiminen oli helppoa (myynnissä Hakametsässä), mutta lääkkeen saaminen oli hieman monimutkaisempaa, koska kyseisellä valmisteella ei ole myyntilupaa Suomessa, vaan sitä pitää hakea erityisluvalla. Eläinlääkäri täytti erityislupahakemuksen, jonka vein apteekkiin ja se faxattiin eteenpäin Fimealle. Viime viikolla apteekista soitettiin ja ilmoitettiin, että lääkkeelle oli saatu lupa ja voisin tulla hakemaan sen. Kyseinen lääke, Venoruton, on ollut käytössä jo 1960-luvulta ja muualla maailmassa se on myynnissä ihan käsikauppalääkkeenä. Eläinlääkäriltä ymmärsin, että Suomessa lääke on erityisluvan takana sen takia, ettei sille ole tehty EU:n vaatimia testejä.

Venorutonin pitäisi vahvistaa imusuonistoa, joka vähentäisi nestevuotoa suonista. Saamani pakkaus sisälsi 60 tablettia ja noin viikon ajan Linalle pitäisi antaa kaksi tablettia päivässä. Jos sivuoireita ei esiinny (lähinnä kai vatsavaivoja), määrä tulisi nostaa kolmeen tablettiin. Hintaa yhdelle lääkepakkaukselle tulee noin 50 euroa.

"Idiopaattisen kylothoraxin ennuste on aina varauksellinen tai huono. Eri hoitomuotoja yhdistelemällä voidaan kuitenkin osalla potilaista päästä hyvään lopputulokseen."

"On todettu, että kylus on erittäin ärsyttävää ja mikäli kylothorax kestää pitkään, kehittyy potilaalle fibrotisoiva pleuriitti. Tämä huonontaa ennustetta edelleen." (fibrotisoiva pleuriitti = hitaasti etenevä keuhkopussintulehdus)

Lina on viime aikoina ollut iloinen pieni koira. Leikkinyt sisällä leluilla ja ulkona kävyillä, kaivanut sohvaan näkymätöntä kuoppaa, hyppinyt namia antaessa, käpertynyt pieneksi keräksi syliin ja jakanut lukemattomia pusuja. Tehnyt asioita, joita teki ennen kuin sairaus vei voimat. Toivottavasti ruokavaliomuutos ja uusi lääkitys tehoaisivat ja Lina pysyisi niin terveenä kuin tässä tilanteessa enää on mahdollista. Seuraava kontrolli olisi tiedossa ensi vuoden puolella, tammikuun puolivälissä.

-

Lähde: Kirsi Juuti, Pauli Keränen ja Jessica Eriksson, Idiopaattinen kylothorax - koiran ja kissan selvittämätön rintaontelon ongelma. Suomen Eläinlääkärilehti 107, 3 (2001), 153-160.

lauantaina, joulukuuta 14, 2013

Talvivaatetus

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun työvuorot ovat haitanneet tietokoneella istumista ja toisaalta ostin tässä välissä itselleni joululahjaksi uuden tietokoneen, jonka käyttö on vaatinut hieman totuttelua. Vasta tänään sain koneeseen asennettua kuvankäsittelyohjelman, jolla muokata tämän postauksen kuvat. Itse postaus tuli kirjoitettua jo alkuviikosta... Tietokone ei ole viime aikojen ainoa ostos, vaan myös koirat ovat saaneet joululahjoja.

Pari kuukautta sitten ostin Javalle ja Linalle Hurtan pusakat, mutta en ole ollut niihin täysin tyytyväinen. Javalle pusakka ei istunut kunnolla ollenkaan, vaan nousi jatkuvasti takaosasta ylös eikä Java edes liikkunut se yllä normaalisti. Joten suuntasin Javan kanssa Mustiin ja Mirriin hakemaan uutta, paremmin istuvaa vaatetta ja päädyin nyt Hurtan talvimantteliin. Väriksi valikoitui kaunis karpalonpunainen.

Linalle Hurtan uudempaa mallistoa oleva pusakka sopi paremmin, mutta sen pukeminen on hankalampaa kuin manttelin. Tällä hetkellä Linalla on koiristani vähiten turkkia ja suurin tarve vaatetukselle, joten ulos lähtiessä Javan talvimantteli päätyikin Linan päälle, sillä se oli mukavan nopea pukea ja kooltaan sopiva Linalle. Kiristyvien pakkasten myötä jouduin kuitenkin miettimään miten ratkaisen kaikkien koirien pukeutumisen ja niinhän siinä kävi, että ostin vielä toisen Hurtan talvimanttelin. Lina sai pitää karpalonpunaisen manttelin ja Javalle ostin siniharmaan manttelin.



Melkoiseksi säätämiseksi meni tämä koirien pukeminen, mutta nyt olen ainakin tyytyväinen ostoksiini. Pusakat laitan myyntiin, kun muuten jäävät pyörimään laatikon pohjalle.

Shoppailu ei sentään vielä päättynyt tähän. Listasin aiemmin koirien vaatekaapin sisältöä ja silloin jo päätin hankkia koirille talveksi ToppaPompat. Tai siis lähinnä Nelelle ja Linalle, kun Javalla on jo omansa. Viime viikolla päädyin kuitenkin siihen, että vain Nele saa ToppaPompan. Lina saa tarvittaessa käyttää Javan takkia, sillä ToppaPompat ovat käytössä sellaisten pakkasten aikaan, jolloin on muutenkin järkevää viedä vain kaksi koiraa kerrallaan flekseissä (pystyvät liikkumaan koko ajan toisin kuin lyhyissä nahkahihnoissa) ulos. Näin ollen kävin ainoastaan Nelen kanssa Koiranpäivissä sovittamassa takkeja ja keskiviikkona hain Nelelle oman, punaisen, ToppaPompan. Kylmien pakkaspäivien ulkoilujen lisäksi takki pääsee aivan varmasti käyttöön agilitytreenien yhteydessä.



Näillä vaatetuksilla pärjätään toivon mukaan mahdollisimman pitkälle!

keskiviikkona, joulukuuta 04, 2013

Blogin päivityksiä

Viimeinkin sain päivitettyä blogin ulkoasua!

Koirien kuvat kahden vuoden takaa (Nele pitkässä turkissa ja Lina pentuna) vaihtuivat tänä vuonna otettuihin valokuviin. Lisäksi yläpalkin harrastuskuva sai lähteä ja tilalle tuli talvisempi kuvitus. En tiedä miten hyvin alaotsikko "Harrastavat harjakoirat" enää pätee tähän blogiin, kun kaikki harrastaminen tuntuu jäävän Nelen varaan eikä parin vuoden takaisesta aktiivisuudesta ole enää tietoakaan. Mutta jääköön nyt vielä toistaiseksi, kun tulee ainakin koirien rotu selväksi ja kai me nyt vähän enemmän harrastetaan kuin tavallinen korttelin ympäri ulkoiluttaja.

Myös koirien omat sivut ja tulossivut on päivitetty ajantasalle. Samalla tuli hieman selkiytettyä agilitytulosten taulukkoa.

keskiviikkona, marraskuuta 27, 2013

Sydänkontrolli IV ja näytteenotto nesteestä

Linan neljäs sydänkontrolli oli maanantaina. Tällä kertaa muistin ottaa kopion Linan rekisteripapereista mukaan (yhä vieläkin virallista paperia odotellessa) ja eläinlääkäri täytti Kennelliiton lomakkeen sydäntarkastuksesta. Sivuääntä Linalla ei ole, sydämen vajaatoiminta-valintoihin eläinlääkäri ei rastittanut mitään ja muita tutkimuksia kohtaan tuli teksti: "Sydänultra 12.08.2013: oikean puolen dilataatio, tricuspidaalivuoto, pleuran effuusio".

Sydänkuuntelun jälkeen Linasta otettiin verikoe (vain yhdestä tassusta) ja sitten suunnattiin taas keuhkoröntgeniin. Keuhkokuvat kertoivat sen mitä olin epäillytkin: neste rintaontelossa oli jälleen hieman lisääntynyt. Alkutarkastuksen aikana eläinlääkäri puhui, että nesteestä voisi ottaa näytteen sterilisaation yhteydessä, mutta kuvat nähtyään totesi, että siirretään sterilointi ja otetaan näyte nesteestä mahdollisimman pian. Verikokeiden tulokset menivät iltapäivään ja niiden suhteen sai nyt huokaista helpotuksesta, sillä kaikki arvot olivat kohdillaan. Lina on myös hieman saanut lisää painoa ja Hakametsän vaaka näytti pikkuneidille tasan 5 kg.

Eilen tiistaina vein Linan uudelleen Hakametsään näytteenottoa varten. Näyte nesteestä otettiin kevyessä nukutuksessa ja jouduin jättämään Linan tunniksi eläinlääkärien hoiviin. Odotellessa hain Javan kotoa ja kävin hieman shoppailemassa (jep, harrastan lohtushoppailua silloin, kun ahdistaa), mutta siitä lisää myöhemmin... Ennen Hakametsään paluuta ehdin viedä Javan takaisin kotiin ja napata kepon mukaan kuskiksi, kun tajusin, että Linan olisi varmasti mukavampi matkustaa kotiin sylissäni kuin takana häkissä. Hakametsässä odoteltiin ensin Linaa, sitten eläinlääkärin tietojen kirjaamista ja lopuksi vielä Tapiolan (myönteistä) päätöstä. Lina oli hieman sekaisin, mutta hereillä. Toisessa etutassussa oli ollut kanyyli, joten siitä oli karvat ajateltu pois pieneltä alueelta ja jalassa oli side, jonka sai poistaa illalla. Myös molempien kainaloiden takaa oli karvat ajeltu pois ja näissä kohdissa näkyi pienet pistosjäljet. Linalta siis otettiin näyte neulalla ja samalla nestettä poistettiin rintaontelosta niin paljon kuin mahdollista.

Jostain syystä kuvittelin Linassa olevan nesteen olevan kirkasta, hieman kuin vettä. Eläinlääkäri näytti meille noin reilun desin verran nestettä, joka oli kuin maitoa, jonka veri oli muuttanut hieman punertavaksi. Olipa yllätys! Nyt nestettä tutkitaan sekä Hakametsän omassa että ulkopuolisessa laboratoriossa ja eläinlääkäri soittaa, kun kaikki tulokset ovat tulleet. Ajallisesti tämän pitäisi mennä jonnekin ensi viikkoon. Siihen asti jatketaan lääkityksiä kuten ennenkin ja lisäksi Lina sai antibioottikuurin. Liikkua Lina saa omilla ehdoillaan, mutta varsinainen lenkkeily on toistaiseksi jätettävä pois.

Toivon mukaan rintaontelonesteen tutkimus toisi selvyyttä siihen johtuvatko Linan terveysongelmat sydämestä vai onko sydän ns. sivullinen uhri. Yksi vaihtoehto Linan sairauteen on nimittäin lymfakierron eli imusuoniston ongelmat eikä toisaalta kasvainta voida vielä sulkea kokonaan pois (eläinlääkärin mukaan vanhoilla koirilla kasvain olisi hyvin todennäköisesti tämän tyyppisten ongelmien aiheuttaja). Mitään ihmeparantumista ei Linalle valitettavasti ole enää tarjolla, mutta jos nesteen kertyminen johtuu esimerkiksi lymfakierron häiriöistä pitää Linan ruokavaliota muuttaa ja lääkevalikoimaan lisätään kortisoni. Mutta odotellaan nyt ensin tutkimustuloksia.

maanantaina, marraskuuta 25, 2013

Vuoden viimeiset agilitykisat

Kisasin Nelen kanssa eilen yhden hyppyradan ja yhden agilityradan verran SDP:llä TamSKin kisoissa, jotka samalla jäivät meidän osalta tämän vuoden viimeisiksi. Ennen kisoja meillä piti olla keskiviikkona Anne Huittisen valmennus, jonka kuitenkin jouduin jättämään välistä flussan takia. Johan tässä ehtikin olla lähes reilun kuukauden terveenä...Yhdet omatoimitreenit saatiin kumminkin järjestettyä ennen kisoja ja pitkästä aikaa paikkana oli TamSKin Talli, josta löytyi ihan uusi keinu. Mitään ongelmia ei ollut tämän keinun kanssa: Nele teki sen monta kertaa todella vauhdikkaasti eikä kertaakaan kieltäytynyt menemästä keinulle.

Sunnuntain kisat alkoivat hyppärillä, jossa minikakkosia oli 17. Ihanneaika oli suht tiukka, vain 38 sekuntia. Tältä radalta meille tuli vitonen, kun Nele meni pujottelusta hieman ohi. Videolla näkyy hyvin kuinka Nelen keskittyminen katoaa johonkin yleisön suuntaan juuri ennen pujottelun aloittamista. Käännöksissä meillä oli turhan paljon ilmaa, mutta jotenkin onnistuttiin silti pääsemään ihanneaikaan ja jäätiin siitä huikeat kolme sekuntia. Lopullinen sijoitus oli 7/17.



Agilityradalla oli keinu, jota Nele ei jostain syystä suostu kisatilanteessa mitenkään suorittamaan. Eli meille taas vaihteeksi hylätty keinun takia. Nele tuli keinun ylösmenokontaktille ja liimautui siihen. Pari kertaa yritin tsempata Neleä jatkamaan, mutta ei niin ei. Myös puomista Nele tuli ensin ohi, kun taisi luulla sitäkin keinuksi ja ylipäänsä puomin suoritus oli tosi varovainen. Sen sijaan pujottelu oli tällä radalla mahtava: Nele tuli siihen todella vauhdilla ja olin varma, että menee ohi ekasta välistä, mutta Nelehän teki ihan virheettömän suorituksen.



Seuraavaksi edessä on se talvitauko agilitysta, jota mietin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Ilmoitin Nelen jatkamaan Huittisen keskiviikkovalmennuksissa myös kevätkaudella, mutta muuten kalenterissa ei ole mitään säännöllisiä treenejä. Epämääräisellä kisatauolla ollaan maaliskuun loppuun asti, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että saatetaan tässä välissä osallistua lähikisojen hyppyradoille, mutta muuten ei kisata virallisissa. Sen sijaan epiksiin pitäisi yrittää päästä, jotta pääsisin korjaamaan Nelen kisatilanteen epävarmuutta keinun suhteen. Omatoimitreenejä jatketaan yhtä epäsäännöllisesti kuin aiemminkin.

perjantaina, marraskuuta 22, 2013

Valkoinen maa

Torstaina satoi lunta ja koirat pääsivät takapihalle ihmettelemään muuttunutta maisemaa.






sunnuntaina, marraskuuta 17, 2013

Haralanharjulla

Taas on kaksi vapaapäivää käytetty tehokkaasti ulkoillen. Työpäivinä, erityisesti iltavuorojen aikana, lenkkeily jää helposti lähiseutujen kiertelyksi ja kyllä sen koirista jossain vaiheessa huomaa, että energiaa on vähän turhankin paljon.

Lina kanssa reippailin perjantaina Sulkavuorella. Tai "reippailla" on väärä sana, kun itse yritin kävellä hitaasti ja Linaa koko lenkki tuntui vain ahdistavan. Muutaman kerran Lina yskähteli. Kovin hyvältä tämä tilanne ei näytä, mutta odotellaan nyt seuraavaan kontrolliin ennen suurempia analyyseja... Javan lenkkivuoro tuli illalla, kun suunnattiin Kauppiin kera Hila-norwichin ja Jana-koikkerin. Tällä reissulla keskityttiin puhtaasti lenkkeilyyn ja yleiseen kuulumisten päivittämiseen. :)

Suurimmat kuntoilut sai kuitenkin Nele, jonka kanssa olin torstaina kätköilemässä Kangasalan Haralanharjulla. Noin kolme tuntia käveltiin metsässä kätköjen perässä ja kiivettiin ihailemaan maisemia näkötornille. Seuraksi lähti taas Rusina-villakoira omistajansa kanssa. Koko reissun saldona oli 11 löytynyttä kätköä!


 Haralanharjun näkötorni

 Kuvasin Topeliuksen muistomerkkiä, kun kuvaan ilmestyi harjakoira

Nelen mielestä näkötorni oli kaikin puolin kamala paikka: ensin piti kiivetä ylös (osan matkaa Nele tuli sylissä), sitten oltiin korkeuksissa ja lopulta piti vielä omatoimisesti laskeutua alas

 Näkymät ylhäältä olivat upeat

Geokoira kätköllä

perjantaina, marraskuuta 08, 2013

Syksyistä ulkoilua

Märkää, pimeää ja kurjaa. Houkutus jäädä sisälle lämpimään on suuri, mutta onneksi innostus geokätköilyyn laittoi liikkumaan näiden parin vapaapäivän aikana. Eilen Nele pääsi valloittamaan Niihamaa, kun tehtiin kahden ja puolen tunnin lenkki pitkin metsäpolkuja. Saldona kuusi löydettyä kätköä ja yksi onnellinen harjakoira. Eikä meidän tarvinnut lenkkeillä yksin, vaan Rusina-villakoira omistajansa kanssa lähti mukaan. Metsässä oli ihanan hiljaista ja vasta aivan lenkin loppupuolella, lähellä Niihaman ulkoilumajaa, nähtiin muita ulkoilijoita.




Tänään oli Javan vuoro päästä pidemmälle lenkille. Lähdettiin kaksin tutkimaan uusia reittejä Hervannassa. Käveltiin metsäpolkuja Hervannan ja Kaukajärven välissä: puolitoista tuntia ja neljä kätköä. Java joutui lenkillään tyytymään fleksiin, mutta iltapäivän hiljaisuudesta päätellen Javakin väsähti tehokkaasti metsässä kulkemisesta.

Lina sen sijaan on joutunut tyytymään lyhyempiin lenkkeihin lähellä kotia. Niihaman ja Hervannan lenkit olisivat olleet liian raskaita Linalle, joka on taas köhinytkin jonkin verran. Välillä en oikein tiedä väsyykö Lina lenkillä vai johtuuko perässä käveleminen vain siitä, ettei Lina juurikaan pidä märkyydestä. Vapaana ollessaan Lina liikkuu paremmin kuin hihnassa, joten olen yrittänyt viedä Linaa läheiseen metsään, jossa pikkuneiti saa liikkua vapaana omaa vauhtiaan. Eläinlääkäri ehdotti tarkistamaan ikenien värin silloin, kun Lina alkaa lenkillä hidastella perässäni - saattaa olla, että Linaa esimerkiksi heikottaa alhaisen verenpaineen takia.

Vaikka nämä pitkät lenkit olivat kivoja pienestä sateesta ja yleisestä märkyydestä huolimatta, olisi silti mukava palata kolmen viikon takaiseen aikaan, jolloin heti aamusta paistoi aurinko ja ulkona oli sopivasti pakkasta. Olin silloin koirien kanssa Kankaanpäässä ja aamulenkki reippailtiin eräällä suolla armeijan ampuma-alueen reunamilla etsimässä vanhaa latoa ja kätköä. Hieno paikka ja vielä hienompi ilma:

lauantaina, marraskuuta 02, 2013

Sydänkontrolli III ja terveystarkistukset

Tällä viikolla kävin neljä kertaa Hakametsän eläinlääkäriasemalla, vaikka alun perin oli tarkoitus käydä vain kerran Linan kanssa kolmannessa sydänkontrollissa. Aika sydänkontrolliin oli varattu maanantaiksi ja heti alkuun suunnattiin keuhkoröntgeniin. Tällä kertaa tuli hieman parempia uutisia: nestettä on yhä, mutta määrä oli kuitenkin vähentynyt viime kerrasta. Nesteenpoistolääkkeitä päätettiin jatkaa samalla annostuksella ja nostaa Priliumin annostus siihen millä elokuussa aloitettiin. Linasta päätettiin ottaa myös uudet verikokeet, mutta koska aamuruokailusta oli sen verran lyhyt aika (pitäisi olla vähintään 8 tunnin ruokapaasto), jouduttiin verikokeet siirtämään tiistaihin.

Tiistaiaamuna klo 8 tulin enemmän tai vähemmän pirteänä Linan kanssa Hakametsään verikokeeseen. Linalta jouduttiin ottamaan verta molemmista jaloista ja pikkuneiti sai tassuihinsa tiikerikuviot.

 
Eläinlääkäri oli luvannut soitella iltapäivällä verikokeen tuloksista. Hakametsästä lähtiessä päätin vielä varata Javalle ja Linalle ajan silmätarkistukseen ja Linalle myös polvitarkistukseen. Yllättäen saatiin peruutusaika jo samalle päivälle, joten käväisin kotona ja puolenpäivän aikaan ajelin taas Hakametsään tällä kertaa kahden koiran kanssa.

Javalla edellisestä silmätarkistuksesta oli kulunut vuosi ja jännitti mitä ell Sanna Elfving sanoisi silmistä, kun tuntuu, että huonoja uutisia on nyt tullut jatkuvasti... Mutta onneksi Javan tilanne oli ennallaan! Jatketaan siis samaan malliin kuin aiemmin eli painetipat kaksi kertaa päivässä ja kosteustipat ennen ulkoilua. Pyysin kuuntelemaan myös Javan sydämen ja sama kaiku siellä yhä kuului, tosin vain yhdestä suunnasta ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei tämä tilanne vaadi mitään toimenpiteitä.

Tämän jälkeen pöydälle pääsi Lina, jolle tehtiin vihdoinkin virallinen silmä- ja polvitarkistus. Linankin kohdalla tarkistus jännitti, koska se tästä nyt vielä puuttuisi, että Linalla todettaisiin silmissä tai polvissa jotain vikaa! Mutta huoli oli turha: silmät olivat terveet ja polvet 0/0. Nyt joku saattaa miettiä mitä järkeä on tarkistuttaa sairas koira, jota ei käytetä jalostukseen tai paljon muuhunkaan: olen vannoutunut virallisten tarkistusten kannattaja, sillä koskaan ei tiedä millaisessa yhteydessä joku vielä kaipaa Linan suvusta tietoja. Itse olen etsinyt muun muassa Javan sukulaisten tietoja, mutta valitettavasti näille koirille ei juurikaan ollut tehty ainakaan virallisia tarkistuksia, joista olisi voinut selvitä mitään taustaa Javan terveysongelmille.

Iltapäivällä ell Anne Siljamäki soitteli tarkemmin Linan verikokeen tuloksista, joista olin kuullut jotain jo päivän terveystarkistuksessa. Verikokeet kertoivat, että nesteenpoisto on kuivattanut Linaa, jonka takia muun muassa kalium-arvo oli turhan matala. Linalle olisi hyvä antaa joka päivä teelusikallinen Nutri-plus geeliä (olin ostanut tätä juuri aamulla Hakametsästä!), tarjota nappulat turvotettuna, jättää punainen liha pois (munuaisarvot tms. eivät olleet ihan kohdallaan)  ja suosia maitotuotteita. Myös jotain elektrolyyttijuomaa voisi kokeilla. Seuraava kontrolli olisi taas kuukauden päästä, ellei mitään tule tässä välissä.

Eikä tässä vielä kaikki. Perjantaiaamuna klo 8 olin jälleen kerran Hakametsässä mukanani tällä kertaa Java. Javalta mitattiin silmänpaineet, joiden edellisestä mittauksesta oli vuosi aikaa. Muutosta ei ollut tullut vuoden aikana, vaan silmänpaineet olivat yhä 12 molemmissa silmissä, joka on oikein hyvä lukema.

 Voitaisiinkohan nyt pitää hetki taukoa eläinlääkärikäynneistä...?

sunnuntaina, lokakuuta 27, 2013

Valmennus ja agilitykisat

Keskiviikkona kävin Nelen kanssa Anne Huittisen agilityvalmennuksessa. Nele oli oikein riehakkaalla tuulella ja se näkyi radallakin. Ensimmäistä kertaa koskaan yhteisen agilityuramme aikana Nele kommentoi huonoa ohjaustani harjakoiramaisella murinalla ja ulvahduksella. Javahan on agilityssa useasti ilmoittanut mielipiteensä ohjauksen laadusta haukkumalla, mutta Nele on tähän asti mennyt radalla hiljaa. Näköjään harjakoiran sietokyvyllä on kuitenkin rajansa. Tästä huolimatta selvitettiin illan aikana 34 esteen rata loppuun asti ja saatiin edes jonkinlainen harjoitus ennen eilisiä kisoja, koska mitään omatoimitreenauksia en jaksanut kalenteriini sovittaa.

Eilen olin siis Nelen kanssa jälleen SDP:llä, mutta nyt tositoimissa. Olin ilmoittanut Nelen kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppyradalle. Tavoitteeksi olin harjoitusohjelmassa asettanut kakkosten ensimmäisen nousunollan, kun oltiin tutulla hallilla ja tutuilla esteillä. Minkäänlaisia nollia meille ei kuitenkaan tullut, vaan kotiin palattiin kolmen hylätyn kanssa.

Kaikki kolme rataa olivat mukavan helppoja...olettaen, että koira suostuu tekemään kaikki esteet. Tässä vaiheessa kaikki voivat helposti arvata miksi agilityratamme hylkääntyivät.

Ennen ensimmäistä rataa Nelellä tuntui olevan hieman liikaa energiaa ja lähtikin radalle ennen lupaa. Huomasin, että Nele varasti ja jouduin lähtemään huonosta sijainnista sillä seurauksella, että oma ja Nelen linja menivät törmäyskurssille. Nele juoksi päin jalkojani, vingahti ja katsoi ihmeissään. Jatkettiin matkaa, joka päättyi viidentenä esteenä olleelle keinulle. Nele kiersi keinua ja näytti siltä, ettei todellakaan aio suorittaa sitä. Tuomari seisoi lähellä ja kommentoi minulle, että koira taisi hieman satuttaa itseään alkusähläyksessä, joten katsoin paremmaksi jättää radan kesken.

Nele vaikutti törmäyksestä huolimatta olevan ihan ok, joten jatkettiin kisaamista. Toisella agilityradalla yritin kiinnittää huomiota siihen, että pysytään Nelen kanssa riittävän kaukana toisistamme. Kepeillä Nele kaarrotteli ensimmäisen välin ohi, mutta uusinnalla malttoi tehdä pujottelun oikein loppuun asti. Ja kaikki menikin hyvin, kunnes... Siinähän se keinu taas oli: Nele tuli lujaa kohti ja ohi. Toisella yrityksellä jäi kauas seisomaan ja tuijottamaan tätä maailman epäilyttävintä estettä. Annoin olla ja jatkettiin rata loppuun asti.



Hyppyradalta kontaktit onneksi kannettiin pois, joten elättelin vielä pientä toivoa nousunollan suhteen. Hyppäri oli eilisistä radoistamme paras, mutta kepeillä Nele aloitti taas pujottelun väärin ja ehti jopa pujotella liikaa väärään suuntaan, josta hylätty.



Joku fiksumpi ihminen luultavasti jäisi jo tässä vaiheessa kisatauolle, mutta koska sain töistä vapaaksi ensi kuun kisaviikonlopun, käydään vielä kertaalleen tämän vuoden puolella tuhlaamassa rahat agilitystartteihin.

sunnuntaina, lokakuuta 20, 2013

Suunnitelmattomuutta

Nelen kahden kuukauden harjoitusohjelmaa on jäljellä vielä pari viikkoa. Kauhajoen agilitykisoihin asti kaikki meni lähes suunnitelman mukaan, mutta nyt on tullut poikettua suunnitellusta ihan kunnolla. Ensinnäkään en muistanut ottaa omaa pujottelua mukaan Tampereelle, joten kotona ei ole tehty minkäänlaisia pujotteluharjoituksia. Eikä olla treenattu kontakteja. Tälle viikolle olin suunnitellut pidemmän kisamaisen rataharjoituksen, mutta töiden ja muiden menojen takia en ehtinyt hallille.

Viime viikolla onnistuin saamaan Pian ja havannankoirat treeniseuraksi ja silloin tuli tehtyä nopea agilitytreeni ennen kiiruhtamista eläinlääkäriin Linan kanssa. Ei tehty suunnitelman mukaista treeniä, vaan lähinnä keinua pienen radan osana ja pujottelua yksittäisenä. Keinu olisi voinut mennä paremminkin, joten pitäisi nyt jotenkin ehtiä vielä käymään hallilla ennen ensi viikonlopun agilitykisoja (olettaen, että muistan huomenna ilmoittaa Nelen niihin). Ennen kisoja on Nelelle onneksi tiedossa keskiviikkona Anne Huittisen valmennus, joten saadaan edes jonkinlaista tuntumaa agilityyn, vaikka en ehtisikään omatoimitreenailemaan.

Kovasti agility nyt meinaa unohtua kalenterista, kun on ollut kaikkea muuta tekemistä eikä oikein ole ollut kiinnostusta lähteä hallin suuntaan. Ensi viikon agilitykisojen lisäksi olen ajatellut ilmoittaa Nelen vielä marraskuun kisoihin ja sen jälkeen jäädään jonkinlaiselle tauolle. Huittisen valmennuksissa haluan jatkaa ensi vuonnakin, mutta muuten voi olla, että taukoillaan nämä ikävät talvikuukaudet.

lauantaina, lokakuuta 19, 2013

keskiviikkona, lokakuuta 16, 2013

Lämmintä syksyyn

Päädyin jokin aika sitten ostamaan Mustin ja Mirrin verkkokaupasta kevyet pusakat Javalle ja Linalle. Molemmat pusakat ovat Hurtan mallistoa ja Javalle ostettu malli oli poistomyynnissä, joten sain sen alle 20 euron. Jos olisin toiminut heti, kun näin ilmoituksen poistomyynnistä, olisi myös Lina saanut samanlaisen ja yhtä halvan, mutta viivyttely kostautui ja Linan koko myytiin kaikista väreistä loppuun. Postikuluja näistä kummastakaan ei onneksi tarvinut maksaa, vaan toimitus onnistui lähimpään Mustiin ja Mirriin.

Jälkikäteen ajateltuna manttelit olisivat olleet kätevämmät ja nopeammat pukea, mutta oikein mitään sopivaa ei tullut vastaan enkä jaksanut alkaa säätää mittatilauksen kanssa.

Javalla Hurtta Pro-pusakka, jonka väri sopii yhteen Javan haalarin kanssa

Linalla Hurtta Outdoor Frost-pusakka


Linalle pusakka on ehkä aavistuksen verran iso (tästä mallista ei jostain syystä ollut kokoa 33, vaan piti ottaa 35), joten voi olla, että Nele ja Lina vaihtelevat vaatteita keskenään. Pääasia kuitenkin on, että jokaiselle on jotakin lämmintä ylle, kun pakkaset kiristyvät ja ulkona tuulee kylmästi.

maanantaina, lokakuuta 14, 2013

Sydänkontrolli II

Onpas tullut pitkä päivitystauko. Toisaalta ei ole tapahtunutkaan mitään koiriin liittyvää kuin vasta viime viikon loppupuolella. Tuntuu, että olen ollut vain töissä, töissä ja vielä kerran töissä.

Mutta on rahalle kyllä nyt tarvettakin. Viime torstaina soittelin Linalle aikaa toiseen sydänkontrolliin, joka oli alun perin suunniteltu loka-marraskuun vaihteeseen. Lina on kuitenkin viime aikoina taas rasittuessaan köhinyt ja kun eläinlääkärien aikatauluista ei aina tiedä, päätin kerrankin varata ajan ajoissa. Ja yllättäen saatiin aika jo seuraavalle päivälle eli viime perjantaille, joka oli sopivasti vapaapäiväni.


Hakametsässä Linasta otettiin keuhkoröntgen, joka kertoi ikävän totuuden: lääkityksestä huolimatta Linan rintaontelon oikealle puolelle oli taas kertynyt nestettä. Nestettä ei ollut paljon, mutta kuitenkin sen verran, että itsekin näin eron viime kerran kuviin. Jotta neste saataisiin pois, nostettiin Furovet-nesteenpoistolääkkeen annostusta viikon ajaksi. Tämä lääke on ollut käytössä alusta asti ja se saa Linan juomaan runsaasti sekä vastaavasti pissaamaan paljon. Puhuin tästä eläinlääkärin kanssa ja koska jo nyt on ollut pientä ongelmaa sisälle pissaamisen kanssa, otettiin Furovetin lisäksi käyttöön hidasvaikutteisempi Spironolaktoni-nesteenpoistolääke. Priliumin annostus pysyy entisellään. Seuraavaan kontrolliin mennään jo parin viikon päästä.

Eläinlääkäri sanoi, että olisi hyvä miettiä Linan tulevaisuuden kokonaiskuvaa. Luulen, että hän tarkoitti muun muassa sitä, että Linaa ei välttämättä kannata steriloida, jos/kun elinennuste ei ole kovin pitkä. On huono merkki, että säännöllisellä lääkityksellä tilanne pahenee, vaikka kyseessä on näinkin nuori koira.

Koska kaikki koirani ovat vielä suhteellisen nuoria, en olisi uskonut, että joudun tässä vaiheessa jo miettimään kuinka pitkälle hoitaminen kannattaa ja koska on oikea hetki luovuttaa. Varsinkaan nuorimman koirani kohdalla. Ja ennen kuin kukaan kuvittelee muuta, en todellakaan ole vielä lopettamassa Linaa! Sen sijaan toivon todella, että tämä lääkitys pitäisi tilanteen tasaisena ja Lina pysyisi täällä vielä pitkään. Pelkkä ajatus siitä, että joudun luopumaan pienestä, on melkein liikaa. Mutta jos lääkemäärät vain jatkavat nousemistaan ja Linan elämä muuttuu ilottomaksi raahustamiseksi päivästä toiseen, toivon, että olen silloin tarpeeksi vahva tekemään ystävälleni sen viimeisen palveluksen.

maanantaina, syyskuuta 30, 2013

Kauhajoen agilitykisat

Viime viikko oli allekirjoittaneen osalta yhtä sairastamista ja jonkin verran jo epäilytti pystynkö ollenkaan osallistumaan Kauhajoen agilitykisoihin. Koirien viikko oli pieniä ja hitaita lenkkejä lähipuiston ympäri, mutta onneksi kolmikko kesti lepäilyn suhteellisen hyvin eikä kukaan kiivennyt pitkin seiniä. Keskiviikkona minun oli tarkoitus mennä Nelen kanssa Huittisen valmennukseen, mutta ei mitään toivoakaan kyetä hallille asti. Onneksi sain vuoron kuitenkin myytyä. Torstaina piti pitkästä aikaa tokoilla Javan kanssa Tappien tokoteemassa, mutta pakko oli perua sekin. Ja ehkä kaikkien masentavinta oli joutua perumaan osallistuminen Tappien syysretkelle lauantaina! Vielä kun oli itse käynyt katsomassa reitin etukäteen ja tiesi, että tulossa oli hieno, juuri retkeilyyn sopiva syyspäivä. Lähtökohdat sunnuntain agilitykisoille eivät siis olleet mitenkään hyvät ja Kauhajoelle lähdinkin sillä ajatuksella, että jos kunto ei ensimmäisen radan jälkeen riitä, ilmoitan itseni poissaolevaksi ja lähden kotiin lepäämään.

Kauhajoelle mukanani lähtivät Java ja Nele, Lina jäi siskoni seuraksi Kankaanpäähän. Nelen olin ilmoittanut kahdelle agilityradalle ja Javan yhdelle. Agilitykisat järjestettiin ratsastusmaneesissa ja Nelelle tämä oli ensimmäinen kerta tällaisella alustalla.

Minikakkosia oli ensimmäisellä radalla vain kolme, joten mahdollisuudet päästä palkinnoille olivat hyvät. Kuitenkin radalle oli laitettu keinu ja arvasin, ettei Nele välttämättä menisi uudessa hallissa ja oudoilla esteillä keinua. Heti radan alussa meinasi tulla säätöä, kun en itse ollut ihan kartalla ja melkein unohdin Nelen taakseni. Ennen keinua ei todellakaan pitänyt takaaleikata, vaan vaihtaa jo aiemmin puolta valssilla. Kaiken tämän seurauksena oikeasti huutelin Nelelle ihan omituisia käskyjä ennen keinua, joten ei sinänsä mikään ihme, ettei Neleä huvittanut mennä keinua. Keinulta hylätty ja radan loppupuolella jätin vielä klassisesti Nelen taakseni niin, että Nele juoksi ohitseni putkeen, vaikka piti mennä puomille. Ei jääty ihmettelemään asiaa, vaan tehtiin vielä kepit (meni hienosti!) ja juostiin pois.



Toisella kakkosten radalla kisaajien määrä nousi yhdellä, kun ykkösistä tuli luokkanousija. Rata alkoi meillä hyvin ja pujottelu meni taas oikein hienosti. Mutta sitten tuli puomi! Nele taisi luulla, että kyseessä onkin keinu ja meni kahdesti puomista ohi. Hyppäsi lopulta puomille sen verran sivusta, ettei osunut ylösmenokontaktiin. Jatkettiin matkaa kohti oikeaa keinua: Nele kiipesi keinulle, pysähtyi hetkeksi miettimään ja tuli sitten keinun superhienosti! Ihan historiallinen tapahtuma! Loppurata oli pelkkää juoksemista. Puomilla säätämisestä saatiin 15 ratavirhettä ja yliaikaakin tuli 5,75 sekuntia eli yhteensä 20,75. Päädyttiin sijalle kolme ja saatiin palkinnoksi koiranruokaa, pieni ruusuke ja pokaali sekä karkkia ohjaajalle.



Java päätti Kauhajoella kolmen vuoden kisataukonsa ja juostiin yhdessä virallinen agilityrata sitten heinäkuun 2010. Mitään erityisiä odotuksia ei ollut, kun ollaan treenattu niin vähän eikä toisaalta edes ole mitään tavoiteltavaa. Kolmosille olisi ollut tarjolla kolme rataa, mutta ilmoitin Javan vain yhdelle, koska en halunnut väsyttää Javaa liikaa. Minikolmosten määrä ei näissä kisoissa päätä huimannut, sillä koiria oli ilmoitettu mineihin vain 14.

Kolmosten rata oli h-e-l-p-p-o. Nopea juoksurata, sellainen, jonka juokseminen terveenä olisi varsin mukavaa. Ihan kohtuullisesti jaksoin nytkin juosta, vaikka takana oli jo kaksi rataa, mutta kyllä viikon sairastaminen tuntui menossa ja väkisin tuli illalla mietittyä oltaisiinko voitu mennä vähän nopeammin, jos olisin ollut kunnossa. Tein Javan kanssa nollan, ihanneaika alitettiin -2,94 sekunnilla. Tämä riitti viidenteen sijaan.



Nelen harjoitusohjelman yhteydessä kirjoitin näiden kisojen tavoitteeksi "hallittu ratasuoritus ja onnistunut keinu (uusi halli, oudot esteet)" ja tämä tavoite saavutettiin hienosti! Olen tosi ylpeä molemmista koirista.

tiistaina, syyskuuta 24, 2013

Uusia harrastuksia

Tieto sydänsairaudesta on pakottanut unohtamaan Linalta kaikki yhtään tavoitteelliset harrastukset eli pääasiassa agilityn. Tämä harmittaa, koska olin Linan kanssa vasta pääsemässä alkuun enkä pääse nyt näkemään miten pujottelun opettaminen hihnassa tai keinun opettaminen lopusta alkuun-menetelmällä olisivat pitkällä tähtäimellä toimineet. Myös Java on nykyisin enemmän tai vähemmän osa-aikaeläkkeellä harrastamisesta. Siinä vaiheessa kun koiralta on korjattu polvet, näkökyky ei ole paras mahdollinen ja veteraani-ikä tulee täyteen reilun puolen vuoden päästä, ei ole järkeä harrastaa täydellä teholla. Näillä näkymin Java juoksee tänä syksynä agilityssa yhden virallisen kisastartin, mutta väistämättä edessä on Javankin siirtyminen jossain vaiheessa kokonaan eläkkeelle.

Kaikki tämä jättää aktiivisemman koiraharrastamisen yhden koiran, Nelen, varaan. Nele ja kovat tulostavoitteet eivät mahdu mitenkään samaan lauseeseen, vaan kaikesta treenaamisesta huolimatta Nele on yhä vieläkin sama tuulella kulkeva kukkien haistelija kuin aiemmin. Olisi typerää uskotella itselleen tekevänsä Nelestä SM-kisojen tähteä, kun koiralla ei yksinkertaisesti ole sellaiseen vaadittuja ominaisuuksia. Mutta tämä ei todellakaan tee Nelestä huonoa koiraa, pitää vain itse ymmärtää olla realistinen tavoitteiden kanssa.


Kaikki ylläoleva on pohjustuksena sille, että meidän ykkösharrastus, agility, on jäämässä pikkuhiljaa taka-alalle ja siirryn koirien kanssa entistä enemmän muihin, ei-tavoitteellisiin, harrasteisiin. Toki tämä vaihe alkoi oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun keväällä jätin säännölliset agilityn viikkotreenit kokonaan pois. Viime keskiviikkoiltana ajaessani SDP:lle sateessa ja pimenevässä illassa olin todella helpottunut siitä, ettei meillä ole talveksi treenipaikkaa ja kurjalla säällä voin hyvällä omatunnolla jäädä kotiin sohvalle. Monet talven tuulet ja tuiskut olen raahannut koiria hallille todetakseni, ettei harrastaminen ole kamalan kivaa siinä vaiheessa, kun koira ja ohjaaja ovat molemmat kylmissään lämmittelystä huolimatta tai kun koiran turkkiin takertuu ulkona kaikki mahdollinen lumi, jota on mahdoton saada pois ilman vettä (voi miettiä kuinka mukavaa koiralla on juosta radalla tai istua kotimatka autossa turkki täynnä kylmää lunta...).

Tämä syksy on tuonut mukanaan kaksi uutta ja innostavaa harrastusta, joissa kummassakaan koirat eivät ole pääosassa. Paritanssin alkeisiin koirilla ei ole mitään asiaa, mutta geokätköilyyn koirat ovat päässeet osallistumaan. Lähialueen kätköt on jo haettu lenkkien yhteydessä ja esimerkiksi viime torstain omatoimitreenien jälkeen kävin Nelen kanssa etsimässä neljä kätköä lähimaastoista. Tuli samalla tehtyä kunnon jäähdyttelykin. :) Näissä uusissa harrastuksissa parasta on ehdottomasti se, että nämä ovat VAIN huvin ja urheilun vuoksi eikä tarvitse pohtia minkäänlaista kisaamista. Agilitykin oli parhaimmillaan silloin, kun vasta aloitin sen Javan kanssa - myöhemmin koko laji muuttui kovin painostavaksi, kun piti laskea sekunteja, hioa joka helvetin käännöstä ja tehdä kaikki täydellisesti. Näistä syistä agilityn aloittaminen Linan kanssa tuntui hirvittävän vaikealta: pelkäsin heti epäonnistumista ja oli helpompi luovuttaa kuin edes yrittää. Ja toisaalta hyvä näin, kun nyt selvisi, että Linan terveystilanne olikin odotettua vakavampi.

Pari kätköä haettiin Janan ja Hilan avustuksella, kuva: Tytti Käyhkö

Geokoira Nele odottelee, että omistaja suorittaa loggauksen

Tällä hetkellä oma fiilis agilityn suhteen on kuitenkin koko ajan paranemaan päin, kun on saanut otettua etäisyyttä ja harrastanut omilla ehdoillaan. Nelen harjoitussuunnitelman puitteissa on ollut kiva tehdä treenejä ja keskiviikon valmennuksissa on ollut mukava käydä, kun tietää saavansa hyvää koulutusta. Tällä tyylillä jatketaan eteenpäin, varsinkin kun vuorotyö omalta osaltaan tehokkaasti estää aktiivisen kisaamisen. Yhdet kisat silloin, toiset tällöin - muu aika voidaankin käyttää vaikka kätköjen etsimiseen. :)

lauantaina, syyskuuta 21, 2013

Ylimääräinen valmennus ja omatoimitreenit

Keskiviikkoiltana ajelin pitkästä aikaa vain Javan kanssa SDP:lle. Olin ostanut yhden ylimääräisen Anne Huittisen keskiviikkovalmennuksen, kun oli sopivasti vuoro myynnissä juuri vapaapäiväksi. Viikon päästä tästä olisi meidän varsinainen vuoro eli Nelen valmennus, joten nyt Java pääsi harjoittelemaan, kun kerran kisasuunnitelmiakin olisi tiedossa.

Hallilla odotti tällä kertaa 35 esteen rata:


Yhteistyö Javan kanssa oli hieman hakusessa, mutta ei mikään ihme, kun en edes muista koska ollaan viimeksi agiliidetty yhdessä ohjatuissa treeneissä. Selvittiin kuitenkin koko radasta ja sain tehtyä mm. sylikäännöksen (esteet 11-12), vastakäännöksen (esteet 3, 16 ja 25) ja vippauksen (esteet 30-31). Suurimmat ongelmat olivat jostain syystä A:n kanssa, josta Java meinasi mennä ohi tai hyppäsi kontaktin, ellen laittanut namialustaa. Kaiken kaikkiaaan oli oikein kiva mennä Javan kanssa, kun sai mennä lujaa ja luottaa siihen, että koira osaa.

Torstaiaamuna ajelin taas samaan suuntaan, mutta nyt kyydissä oli Nele. Kävin tekemässä harjoitussuunnitelman mukaisen omatoimitreenin. Pakkovalssi saatiin mukaan rataan, kuten myös keinu. Näissä treeneissä Nele ohitti keinun kerran ja pari kertaa teki loikan keinun päästä juuri, kun keinu oli laskeutunut. Ei olisi koskaan pitänyt palkata Neleä noin metrin päästä keinusta, koska siitä tämä loikkaamisongelma aikoinaan sai alkunsa. Onneksi nykyään tietää jo paremmin miten keinu kannattaa opettaa... Kepit otettiin pari kertaa molemmin puolin ja vaikka Nele selvästi alkaa ennakoida pujottelun loppupuolella palkkaa, onnistuttiin tekemään joka kerta onnistuneet toistot. Kontakti- ja takaakiertoharjoituksia pitäisi vielä ehtiä tekemään tällä viikolla ja omatoimitreenin perusteella voisin todeta, että varsinkin ensimmäiset olisivat tosi tärkeitä.

keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013

Norojärven laavulla

Tappien syysretki suuntautuu tänä vuonna Norojärven laavulle Kangasalla. Koska kyseessä on itselleni aivan uusi paikka, piti ennen syysretkeä tehdä oma tutustumisretki maastoon. Omista koirista mukaan pääsivät Java ja Nele, Lina matkasi viettämään aikaa Hervantaan, koska epäilin, että kävelyvauhtimme ja matka olisi turhan rankka pikkuneidille. Lähdimme eilen laavua kohti heti työpäiväni jälkeen noin klo 15 ja takaisin autolla olimme puoli kahdeksan aikaan eli juuri sopivasti ennen pimeän tuloa.

Ensin ylitettiin valtatie 9 Kaarinan siltaa pitkin

Nele otti matkasta kaiken irti: juoksenteli vallattomasti edestakaisin ja kiipeili kiville


Laavulla oli yksi seurue ennen meitä ja nuotio oli valmiina

Lepohetki

Javaa metsä stressasi kovasti, nuotiolla suostui kuitenkin hetkeksi rauhoittumaan

Makkaranpaiston ohessa ehti ottaa kuvan Facebookiin

Kaksi tuijottelijaa :)

Takana Norojärvi

lauantaina, syyskuuta 14, 2013

Kahden kuukauden harjoitusohjelma

Koulutusohjaajan jatkokurssilla tein kahden kuukauden agilityn harjoitusohjelman Nelelle. Emme saaneet mitään palautetta siitä oliko harjoitusohjelma hyvä vai huono, mutta ainakin se on itse ajatuksella tehty ja ennen kaikkea realistinen. On turha luvata menevänsä hallille omatoimitreenaamaan monta kertaa viikossa, kun jo yksikin kerta on saavutus.

Mielenkiinnosta ja tulevien kisojen yritän nyt parhaani mukaan noudattaa tekemääni ohjelmaa ja tiistaina kävinkin SDP:llä tekemässä Nelen ja Javan kanssa suunnittelemani omatoimitreenin. Myös Lina oli mukana ja teki pieniä juttuja, kuten näytti kuinka pätevästi osaa hakea kontaktiasennon. Nele teki keinua hienosti ja on todella harmi, ettei sama näy kisoissa. Pitäisi ehdottomasti  jossain vaiheessa päästä harjoittelemaan keinua kisamaisessa tilanteessa (= epiksissä). Tällä viikolla pitäisi vielä harjoitella kontaktia kotona, mutta koska olen töiden ja muiden menojen takia käynyt täällä lähinnä nukkumassa, taitavat kontaktitreenit jäädä vähäiseksi.

Harjoitusohjelma (viikot 37-44)

Koira: kiinanharjakoira Nele (5v)

Lähtötaso: mini kakkonen, ongelmia erityisesti keinun ja pujottelun estevarmuudessa

Harjoitteluresurssit: ei säännöllistä viikkoryhmää, kerran kuukaudessa Anne Huittisen agilityvalmennus, mahdollisuus ostaa lisävuoroja lähialueiden yksityisestä agilitykoulutuksesta, mahdollisuus mennä vapaina aikoina omatoimitreenaamaan TamSKin halleille, ohjaajalla harrastamista häiritsevä vuorotyö

Tavoitteet: estevarmuutta keinulle ja pujotteluun, säännöllisempi harjoittelu, yksi nolla kakkosista vuonna 2013

Harjoitusohjelma viikoille 37-44:

vko 37

- Yhdet omatoimitreenit → varmuutta itsenäiseen pujotteluun (toistot molemmin puolin, palkka apuohjaajalta), keinu pienen radan osana (palkka ensin apuohjaalta, sitten vaihteleva palkkaus), kontaktiharjoitus (2on2off hallilla)
- Kontaktiharjoitukset kotona → palautetaan mieleen 2on2off-kontaktiasento ja sen käskysana

vko 38

- Yhdet omatoimitreenit → keinu pidemmän radan osana (vaihteleva palkkaus), ohjaustekniikkoina pakkovalssi ja niisto (lyhyet harjoitukset), itsenäisen pujottelun vahvistaminen (toistot molemmin puolin, palkka apuohjaajalta), lyhyt kontaktiharjoitus
- Kontakti- ja takaakiertoharjoitukset kotona → 2on2off ja kierrä-käskyn vahvistaminen

vko 39 

- Anne Huittisen agilityvalmennus
- Agilitykisat Kauhajoella → kisaaminen kahdella agilityradalla, tavoitteena hallittu ratasuoritus ja onnistunut keinu (uusi halli, oudot esteet)

vko 40

- Lepoa ja rentoutumista kisojen ja maakuntamatkailun jälkeen
- Kisasuorituksen analysointi: mikä onnistui, mikä ei onnistunut, mitä tulee harjoitella
- Oman harjoituspujottelun virittely toimivaksi → mahdollisuus pujottelun harjoitteluun omassa pihassa

vko 41

- Yhdet omatoimitreenit → ohjaustekniikkoina twisti ja vekkaus, keinu pienen radan osana (vaihteleva palkkaus), irtoamisharjoituksena putkiin lähetys ja eteenmeno, lyhyt kontaktiharjoitus
- Pujotteluharjoitukset kotona → omilla kepeillä varmuutta itsenäiseen pujotteluun (vaikka ohjaaja jäisi paikalleen, juoksisi ohi, lähtisi poispäin, tms. → koira pujottelee loppuun)

vko 42

- Yhdet omatoimitreenit → kisamainen, pidempi rataharjoitus (radalla keinu ja pujottelu), lyhyt kontaktiharjoitus
- Pujottelu- ja kontaktiharjoitukset kotona → kepeille lähetys eri kulmista ja 2on2off

vko 43

- Anne Huittisen agilityvalmennus
- Agilitykisat Lempäälässä → mahdollisuus kolmeen rataan, joista osallistuminen ainakin kahdelle (toinen hyppyrata), tavoitteena kakkosten ensimmäinen nousunolla

vko 44

- Lepoa ja rentoutumista kisojen jälkeen
- Kisasuorituksen analysointi: mikä onnistui, mikä ei onnistunut, mitä tulee harjoitella


***

- Omatoimitreenit voivat korvautua tai niiden lisäksi voi tulla yksityisestä agilitykoulutuksesta ostettu agilityn treenivuoro
- Ohjaajan työvuorot ja hallien varaustilanne vaikuttavat omatoimitreenauksen onnistumiseen

perjantaina, syyskuuta 13, 2013

Koulutusohjaajan jatkokurssi

Vuonna 2010 kävin agilityn koulutusohjaajan peruskurssin ja siitä lähtien on tullut enemmän tai vähemmän koulutettua agilitya ensin TamSKilla ja nykyisin Tapeilla. Sattumalta huomasin jokin aika sitten ilmoituksen koulutusohjaajan jatkokurssista ja kun hyvällä tuurilla ehdin vielä saada ko. viikonlopun vapaaksi töistä, piti tilaisuus käyttää hyväksi. Viime viikonlopun lauantai menikin Kennelpiirillä teoriaa kuunnellen ja sunnuntai harjoituskoirakoiden kouluttamisessa Tallilla.

Koulutusohjaajan peruskurssista en saanut sellaista hyötyä kouluttamiseen kuin olisin aikanaan toivonut, mutta jatkokurssi oli onneksi huomattavasti parempi. Lauantain teoriaosuus oli sopivan pituinen ja mielenkiintoista asiaa ilman turhaa jaarittelua ja niitä älyttömiä ryhmätöitä, jotka oikeasti pitäisi kieltää. Kotitehtäväksi saatiin mm. suunnitella kahden kuukauden harjoitusohjelma esimerkiksi omalle koiralle (omani tein Nelelle, siitä pian oma postauksensa). Sunnuntaina pääsi kouluttamaan ja itsekin oppimaan. Meidät oli jaettu kolmen hengen ryhmiin ja jokaisella ryhmällä piti olla vähintään kaksi ohjaustekniikkaa opetettavana harjoituskoirakoille.

Oman ryhmän ohjaustekniikoina oli pakkovalssi, vippaus ja backlap. Ensimmäinen oli tuttu, toinen ei, kolmannesta olen kuullut ja varmasti joskus tehnytkin. Eli todella hyvät lähtökohdat kouluttamiseen... Onneksi ryhmässämme oli kuitenkin yksi pidempään (ja aktiivisemmin) harrastanut ihminen, joka osasi selvittää tarkemmin vippausta ja backlappia sekä niiden opettamista. Harjoituskoirakot oli jaettu kahteen ryhmään (aamu- ja iltapäivä) ja kun koko päivän oli katsellut, kouluttanut ja sivussa itsekin oppinut, tulivat oman ryhmän ohjaustekniikat hyvin tutuiksi. Ja ehdottomasti haluan päästä kokeilemaan tekemäämme lyhyttä rataa omien koirien kanssa!

Kaiken kaikkiaan tästä jatkokurssista jäi hyvä fiilis, vaikka etukäteen seitsemän päivän työputken jälkeen vähän harmitti viettää viikonloppu taas muualla kuin kotona.

perjantaina, syyskuuta 06, 2013

Sydänkontrolli I

Eilen oli Linan kontrollin aika Hakametsässä. Kotona täriseminen ei ole kokonaan loppunut, mutta on mielestäni ollut vähäisempää kuin aiemmin.

Ensin mitattiin verenpaine: Lina syliin ja mansetti häntään. Verenpaineet olivat kohdillaan ja eläinlääkärin mukaan myös hengitysäänet olivat oikein hyvät. Ikenien väri oli Siljamäen mukaan parempi kuin viime kerralla, jolloin ne olivat olleet aavistuksen verran sinertävät. Sitten olikin jo aika miettiä miten tästä eteenpäin.

Nesteenpoistolääkitystä jatketaan yhä samalla annostuksella kuin aiemmin ja otetaan taas mukaan sydänlääke Prilium, jonka annostus puolitetaan. Jos mitään erityistä ei tapahdu, olisi seuraava kontrolli loka-marraskuun vaihteessa. Otin puheeksi myös Linan sterilisaation ja se voisi olla ajankohtainen marras-joulukuun vaihteessa sopivasti sydänkontrollin jälkeen, jos vain kaikki on Linalla hyvin. Juoksujen alkamisesta tuli eilen täyteen neljä viikkoa, joten ne ovat onneksi nyt ohi.

perjantaina, elokuuta 30, 2013

Vaatekaapilla

Alkuviikosta kävin läpi koirien turkinhoitovälineet, vaatekaapin ja lelulaatikon. Varsinkin jälkimmäisestä löytyi paljon kaikkea ylimääräistä, jolla ei tehdä enää mitään. Myyntiin lähteekin laatikollinen tarvikkeita: muutamat turkkiaineet, kampoja, parit setit tossuja, neljät takit, useampi hihna ja panta, leluja. Aion myydä myös isomman trimmauspöytäni, joka on pitkään ollut vain varastossa. Kotiin jää yhä näyttelyissä matkannut kokoontaittuva, pienempi trimmauspöytä. Ulkovarastoa siivotessa silmiin osui myös Linalle näyttelyitä varten hankitut rattaat, joilla ei ainakaan alkuperäisen idean mukaista käyttöä enää ole. Hetken mielessä kävi kyllä vaihtoehto laittaa Lina rattaisiin pitkälle ja reippaalle lenkille, mutta ehkä kahden koiran taluttaminen ja yhden työntäminen rattaissa olisi liian outoa...

Koirien vaatekaappia siivoillessa mietin samalla millaisia vaatteita koirani oikeastaan tarvitsevat ja tulin siihen lopputulokseen, että jokainen koira tarvitsee sadetakin, manttelin ja talvimanttelin. Javalla ja Nelellä on jo hienot Gessin sadetakit (kuva syksyltä 2010):


Linalle ostin oman sadetakin tiistaina. Olisin halunnut ylläoleviin takkeihin paremmin sopivan Rukan pinkin takin, mutta punainen Hurtan Pro-sadetakki sopi mallillaan Linalle paljon paremmin (ja oli helpompi pukea):


Koiristani vain Nelellä on mantteli. Tilasin joskus Javalle ja Nelelle HippieHoundista kevyesti topatut manttelit, joissa oli silkkivuori. Nele on pitänyt kyseistä takkia paljon eikä silkkivuori ole kestänyt tätä kulutusta, joten mantteli päätyi nyt roskikseen. Mutta ei hätää: Javalle aikanaan tilattu vastaava mantteli on mitoiltaan enemmän Nelen kokoa, joten Nele saa käyttää sitä. Tässä kyseinen takki Javan päällä:


Javan ja Linan kanssa suuntaan mantteliostoksille myöhemmin syksyllä. Myöskään talvimantteleita ei ole vasta kuin Javalla ja tässä kohtaa tiedänkin jo mitä aion ostaa Nelelle ja Linalle: ToppaPompat! Java sai oman Pomppansa jo syyskuussa 2009:


Erikoisvaatteiksi jäävät Javalle hankittu haalari ja kaikille koirille tarkoitettu Back On Trackin verkkoloimi.

Syksyn ensimmäinen valmennus

Ilmoitin Nelen syyskaudeksi Anne Huittisen keskiviikkovalmennuksiin ja treeniajaksi saimme kuukauden viimeisen keskiviikon klo 20-22. Myöhäinen aika on hyvä töiden kannalta, koska tarvittaessa ehdin iltavuoron jälkeen hakea koiran kotoa ja suunnata hallille. Toki treenipäiviksi olisi parempi yrittää saada aamuvuoro tai vapaa, jotta ehtii hieman levätä ennen ratatreeniä.

Tänä keskiviikkona oli ensimmäinen valmennus ja tehtiin pieni 36 esteen rata:


Neleltä melkein loppui vire ja ohjaajalta kunto, mutta selvitettiin koko rata - ei tosin menty kaikkea kerralla, vaan pätkissä. Haastavin kohta radalla taisi olla esteet 10-11, koska putken väärä pää oli houkuttelevan lähellä ja sinnehän Nele meni. Tällaista pitäisi joskus harjoitella omatoimitreeneissäkin. Muuten rata oli vaikeista paikoista huolimatta pitkälti oikeiden ohjaustekniikoiden valintaa (esimerkiksi esteillä 30-31 toimi paremmin valssi kuin persjättö tai takaaleikkaus).

Näillä näkymin Nelen (ja vähän Javankin) syksyn ja talven agilityt tulevat olemaan vain Annen ke-valmennuksia, ehkä jotain treenivuoroja ProCanikselta ja uudesta Agi.fin agilitykoulutuksesta. Näiden lisäksi tietysti omatoimitreenaillaan. Säännölliseen treenipaikkaan en yritä saada yhtäkään koiraa, koska aion nyt viimeinkin pitää talvitaukoa viikkoryhmistä.

torstaina, elokuuta 29, 2013

Alhainen verenpaine?

Maanantaina Lina pääsi (tai mielestään joutui) taas eläinlääkäriin, vaikka alun perin meidän piti palata kontrolliin vasta syyskuun alussa. Jostain syystä Lina on kuitenkin kotona aina välillä tärissyt (esimerkiksi aamuisin sohvalla maatessaan) ja soittelin asiasta Hakametsään jo viime viikolla. Siljamäki oli sitä mieltä, että Linan sairaus huomioon ottaen meidän olisi syytä tulla käymään tarkistuksessa.

Eläinlääkärissä Linalta kuunneltiin ensimmäisenä sydäntä ja sen jälkeen mitattiin verenpaine. Taas ihan uusi toimenpide enkä tiennytkään, että koiralla verenpaine voidaan mitata hännästä! Tosin hoitajan lomakkeessa näytti toisena vaihtoehtona olevan tassukin. Linan piti maata paikallaan sylissäni ja verenpaine mitattiin kolmesti, jotta tuloksista voitiin laskea keskiarvot (Linalla arvot menivät joka mittauksella hyvin lähelle toisiaan).

Lopuksi siirryttiin vielä keuhkoröntgeniin ja nyt pääsin itsekin mukaan. Ensin Lina piti laittaa pöydälle kyljelleen ja sen jälkeen selälleen muovisen tuen päälle. Kaiken kaikkiaan röntgenkuvaus oli hyvin nopea tapahtuma, oikeastaan oli vaikea edes huomata laitteen tekevän mitään. Keuhkokuvassa näkyi hieman nestettä, mutta tärkeintä oli, ettei nestettä ollut tullut takaisin. Myös hengitysäänet olivat olleet hyvät ja normaalit. Verenpaine oli normaali, mutta silti stressaavaan tilanteeseen nähden ehkä hieman alhainen ja Siljamäki epäilikin, että tärinä kotona (rauhallinen ja stressitön paikka) saattaisi johtua liian alhaisesta verenpaineesta. Linalta päätettiin jättää pois sydänlääke Prilium ja jatkaa vain nesteenpoistoa, jotta nähdään muuttaako se tilannetta. Seuraava kontrolli on ensi viikon torstaina ja jos tärinä on kadonnut, pitää lääkitystä hienosäätää.

Ainakaan vielä tänään tärinöistä ei ole täysin päästy, mutta mielestäni Lina tärisee vähemmän kuin aiemmin. En huomannut tärinää myöskään silloin, kun sydänongelmasta ei vielä ollut tietoa ja Linalle vasta aloitettiin nesteenpoistolääkitys.

sunnuntaina, elokuuta 25, 2013

Agilitykisat Eteläpuistossa

Torstaina kävin juoksemassa Nelen kanssa pari agilityrataa TamSKin kisoissa Eteläpuistossa. Näissä kisoissa näkyi selvästi treenaamattomuus (viimeksi agiliidettiin heinäkuun lopussa) ja kisaamisen vähyys (työvuorot osuvat koko ajan kisojen kanssa päällekkäin).

Kumpikaan agilityradoista ei ollut sieltä helpoimmasta päästä ja tämän huomasi myös tuloksista, joissa puhtaita nollia oli todella vähän.

Ensimmäinen rata oli aivan kaaos heti alusta lähtien. Nele epäonnistui lähdössä ja kompuroi ensimmäiseen hyppyyn niin, että sai suunsa täyteen hiekkaa ja pienen naarmun leukaansa. Itse menin ihan sekaisin, kun näin hiekkaa syljeskelevän koiran ja meinasin kahdesti unohtaa radan. Pariin otteeseen Nele oli aikeissa lähteä radalta ihmettelemään reunalla seisovia ihmisiä. Keinusta tuli ensin ohi, mutta toisella yrityksellä teki hyvän keinun ja kepeillä jätti taas viimeisen välin pujottelematta. Varsinainen hylkääntyminen tuli jo esteellä viisi, kun Nele valitsi väärän putken (jonne todennäköisesti itse ohjasin Nelen...).

Ennen toista rataa tsemppasin rataan tutustumisen kanssa ja yritin nyt olla paremmin kartalla mihin suuntaan milloinkin mennään. Keinun Nele taas ensimmäisellä yrityksellä ohitti ja samoin kävi keppien kanssa. Näistä 10 virhepistettä ja kaikesta korjaamisesta tuli yli 7 sekuntia yliaikaa, jolla päästiin sijalle 5/10.



Pitäisi treenailla enemmän ja kisatakin hieman säännöllisemmin, jotta päästäisiin joskus taas eteenpäin tässä harrastuksessa. Vapaa-aika on vain kovin vähäistä eikä motivaatiokaan ole viime aikoina ollut kohdillaan Linan tilanteen takia.

lauantaina, elokuuta 17, 2013

Lyhytkarvaiset kiinanharjakoirat

Sydänvika-diagnoosin jälkeen oli aivan selvää, että leikkaan Linan turkin lyhyeksi. Turkki on jo pitkään ollut kuivaa, kiharaa höttöä, johon kaikki mahdollinen tarttuu kiinni. Erityisesti metsälenkit ovat olleet hankalia, kun Linalla on jatkuvasti risuja, lehtiä, tms. turkissaan. Joten tuumasta trimmeriin ja turkki pois (vaaleat kohdat etutassujen takana johtuvat UÄ-tutkimuksesta - en sentään vahingossa leikannut liikaa):

Vasen kuva Tampereen KV-näyttelystä tältä keväältä

Linan olemus keveni huimasti ja ulkonäköön tuli paljon pentumaisuutta. Aikoinaan Nelen turkin leikkaaminen aiheutti haikeutta, mutta nyt suorastaan odotin, että näen Linan ilman höttöään. Hetken kestää kyllä taas tottua ja muut koiratkin katsoivat kummissaan Linan uutta olemusta.

Myös Java ja Nele luopuivat turkeistaan. Trimmasin kaikki koirat 9 mm leikkuukammalla ja seuraavaksi saavat kasvatella turkkejaan takaisin talven ajan. Aktiivinen turkinhoito on nyt omalta kohdalta toistaiseksi ohi. Toki koirat pääsevät (tai mielestään joutuvat) aina välillä kammattavaksi ja pesulle, mutta enää ei tarvita megakalliita erikoisaineita saati pesuja viikon välein. Yksi shampoo, yksi hoitoaine, harja ja pari kampaa, kuivain ja trimmerit. Ei enää edes ponnareita - paitsi omaan tukkaan. Heti ehtiessäni aionkin käydä läpi kylpyhuoneen koirakaapin ja laittaa myyntiin ylimääräiset tavarat.

Turkit lähti, koirat jäi

Viime talvena koin kovin raskaaksi sen, ettei Linalle oikein voinut pukea mitään vaatteita, kun turkki oli heti huopatakkua. Jos pikkuneiti vain jaksaa talveen, saa Linakin viimein omat vaatteet. Lähinnä oman sadetakin ja lämpimän manttelin. Koirien vaatevarastokin pitäisi ehtiä käydä läpi: myydä pois käyttämättömät ja ostaa tarvittaessa uutta.