perjantaina, toukokuuta 30, 2014

Kevätretki Isojärvelle

Pari viikkoa sitten, toukokuun 17. päivä, osallistuin Nelen kanssa Tappien kevätretkelle. Kevätretki suuntautui Isojärven kansallispuistoon eli samaan paikkaan, johon kävimme tutustumassa jo aiemmin pienemmällä porukalla. Sää oli retkipäivänä mitä mainioin, ehkä koirien kannalta jopa hieman liian lämmin, mutta pidimme taukoja sekä meno- että tulomatkalla ja pidemmän pysähdyksen teimme Kuorejärven laavulla. Koiria retkelle osallistui yhteensä kuusi Nele mukaan lukien. Java sen sijaan joutui jälleen kerran valitettavasti jäämään pois retkeltä.



Javan kanssa yhteislenkkeily on välillä raskasta, mutta ei Nelekään tällä retkellä aina näyttänyt parhaita puoliaan. Vain Rusina-villakoira oli Nelelle entuudestaan tuttu, muut koirat tavattiin nyt ensimmäistä kertaa. Nele oli aluksi innoissaan kaikesta, mutta retken edetessä teki hyvin selväksi, että tuntemattomien ei tarvitse tunkea liian lähelle. Ihan ymmärrettävää, mutta vähempikin ärähtely olisi riittänyt. Laavulla mietin hetken Nelen laittamista hihnaan makkaroiden syömisen ajaksi, mutta lopulta Nele käyttäytyi ihan hyvin, kun itse olin tarkkana, etteivät muut koirat tulleet lähelle silloin, kun käsissäni oli ruokaa.


 Kuvassa Nelen lisäksi westie Lily ja sekarotuinen Oliver


Kauniista ilmasta huolimatta kansallispuistossa näkyi hyvin vähän muita ulkoilijoita. Laavulla saimme olla melkein loppuun asti omalla porukalla ja juuri sopivasti ennen lähtöä paikalle tuli perhe, jolle jätimme valmiin nuotion.

 Paluumatkalla kohti Heretyn parkkipaikkaa

Nelen ja Rusinan kaverikuva



 Nelen mielestä hurjan pelottava silta

Javan silmäkontrollit

Silmätulehduksen pahenemisen jälkeen olen käynyt Javan kanssa kahdesti Hakametsässä silmäkontrollissa. Ensimmäinen kerta oli pari viikkoa sitten, toinen kerta tänään. Kortisonilääkitys on auttanut tulehdukseen ja ensimmäisessä kontrollissa eläinlääkäri kirjoitti näin:

"Javan silmä näyttää nyt huomattavasti paremmalta. Etukammio on kirkas ja värikalvo rauhallinen. Silmänpohja vaikuttaa normaalilta."

Kortisonitabletti pudotettiin puolikkaaseen aamuisin ja kortisonitipat kahteen kertaan päivässä. Seuraava tarkistus sovittiin kahden viikon päähän ja tänään aloitinkin vapaapäiväni matkaamalla Javan kanssa taas Hakametsän Eläinklinikalle. Tällä kertaa Javan tarkisti Hakametsän silmäspesialisti ja diagnoosi kuulosti hyvin samalta kuin edellisellä kerralla:

"Javan silmän tulehdusreaktio on rauhoittunut. Iiris oli nyt kirkas, mutta lasiainen melko samea johtuen lasiaisrappeumasta ja tulehdusreaktion aiheuttaman verenpurkauman jäänteistä. Silmä on näkevä, mutta pystyy muodostamaan vain varsin sumean kuvan.

Tilanteen huononeminen tapahtui Pred forten [kortisonitippa] ollessa edelleen käytössä kerran päivässä. Tämä ei siis tunnu riittävän pitämään silmää rauhallisena, joten koitamme pysyykö tilanne hallinnassa suun kautta annetulla kortisonilla. "

Nyt olisi tarkoitus jättää kortisonitippa vähitellen pois, sillä se ei riittävästi tehoa silmän syvempiin osiin. Lisäksi kortisoni silmän pinnalla voi olla petollinen, jos Java saa vahingossa naarmun silmäänsä ja kortisoni peittää kipua, jolloin haavauma voi jäädä huomaamatta. Eikä kortisonia tietenkään edes saisi laittaa ko. tilanteessa silmään... Myös kortisonitabletin annostusta on tarkoitus pienentää vähitellen ¼-tablettiin joka toinen päivä ja pitää tämä toistaiseksi jatkuvana.

Puheeksi tuli myös mahdollinen oikean silmän poisto, jos tulehduskierrettä ei saada kuriin ja jos silmän huono näkö haittaa kovin arkea. Toivottavasti niin pitkälle ei kuitenkaan tarvitsisi mennä, vaan tilanne nyt normalisoituisi niin paljon kuin mahdollista. Onneksi Javalle ei ainakaan vielä ole tullut mitään sivuoireita kortisonista, vaan esimerkiksi juominen on pysynyt samana kuin ennen. Seuraava kontrolliaika on noin 1-1,5 kuukauden päästä ja taas kerran toivon, ettei tässä välissä tulisi mitään muutoksia ja voitaisiin hetki nauttia kesästä ilman eläinlääkärikäyntejä.

perjantaina, toukokuuta 23, 2014

Kesä yllätti

Kesä tuli vauhdilla ja sen mukana kiire. Kiire töissä, kiire kotona. Tänään lähes koko vapaapäivä tuli puuhasteltua takapihalla ja ajattelin tänäkin kesänä piinata kaikkia ei-puutarhaihmisiä julkaisemalla juttuja omasta pihasta.

Tämän kesän pihatyöt alkoivat tiistaina, kun kaivoin ylös viime vuonna istutetut mansikat, yrtit ja raparperin. Viime kesän lopulla totesin, että koko kukkapenkki on niin täynnä syreenien ja rikkaruohojen juuria, että jotain on pakko tehdä. Vaihdoin koko kasvualustan kukkapenkin kapeampaan osaan, kun taloyhtiö oli sopivasti tilannut isot multasäkit asukkaiden käytettäväksi. Pohjalle laitoin katekankaan estämään juurien kasvua, katsotaan miten tämä ratkaisu toimii. Tänään loput kukkapenkistä sai lisää uutta multaa ja korjasin samalla reunanauhan, joka oli talven aikana paikoin noussut liian ylös.


Kukkapenkin uusittu osuus: vasemmalla ensin mansikat ('Toscana'), sitten sitruunamelissa, minttu, lipstikka, ruohosipuli ja viimeisenä raparperi. Viime vuonna tässä paikassa kasvoivat myös paprikat ja chilit, mutta nyt ajattelin laittaa ne ja yksivuotiset yrtit istutuslaatikkoon.


Toinen puoli kukkapenkistä sai uutta multaa: sipulikukkien lisäksi kasvamassa ainakin akileijaa, syysleimua, ketoneilikkaa, kurjenpolvi, isotöyhtöangervo, purppurakeijunkukka ja tarhavarjohiippaa. Näistä kaksi jälkimmäistä on siirretty pois köynnöspenkistä, sillä ne jäivät täysin villiviinin alle. Kovin on sekalaista seurakuntaa ja katsotaan miten tila riittää kaikille kukille.



Köynnöspenkistä lähti pois kaksi yllämainittua perennaa ja siirsin muutaman komeamaksaruohon pois penkin keskeltä oikeaan reunaan. Loput maksaruohot, särkynytsydän ja punatähkät jäivät paikoilleen. Helmililjojen luo kylvin sinisievikkiä, mutta viime vuoden perusteella odotukset idätysten suhteen eivät ole kovin korkealla. Oikeastaan jopa vähän ärsyttää, että ostin taas lisää siemeniä, kun helpompaa olisi ollut ostaa valmiit taimet. Nyt töissä olen päässyt jälleen kerran toteamaan miten paljon parempia taimia kasvaa kasvihuoneessa verrattuna kotiin, jossa ainakin itselläni olosuhteet taimikasvatukseen ovat huonot.

perjantaina, toukokuuta 16, 2014

Vihdoinkin LUVAllinen nolla

Viime lauantaina maakuntamatkailin Nelen kanssa Kauhajoelle agilitykisoihin. Java ei päässyt mukaan edes turistiksi, vaan jäi viettämään aikaa Kankaanpäähän.

Olin ilmoittanut Nelen sekä agility- että hyppyradalle ja oli mukava yllätys, kun minikakkosissa oli jopa seitsemän koirakkoa (viimeksi Kauhajoella kisaajia oli paljon vähemmän) ja näin ollen molemmilla radoilla jaossa oli kaksi LUVA-nollaa. Pitkästä aikaa olin Nelen kanssa saanut ensimmäisen lähtövuoron, joten rataan tutustumisen jälkeen en ehtinyt juuri muuta kuin hakea koiran ja sitten oltiin jo tositoimissa.

Ensimmäisenä oli agilityrata, josta saatiin hylätty. Heti alussa otettiin vitonen kepeiltä, kun Nele jätti viimeisen välin pujottelematta. Seuraavana oli vuorossa hylkääntyminen, kun vastassa oli keinu. Jo keinun lähestyminen sai Nelen epävarmaksi eikä Nele taaskaan suostunut kiipeämään kuin lyhyen matkan ja pysähtyi siihen katselemaan. Tässä vaiheessa itseä alkoi ärsyttää, että miten voi olla näin vaikeaa, kun treeneissä keinu kyllä menee. Loppurata menikin sitten ihan miten sattui (Nele muun muassa hyppäsi renkaan sivusta), kun oma ohjaus oli huolimatonta eikä saatu pidettyä iloista mielentilaa yllä.

Paranneltiin fiilistä kahvilla ennen hyppyrataa ja niinhän siinä kävi, että Nelen kanssa napattiin hypäristä kakkosten ensimmäinen LUVA hienosti nollavoitolla. Muita nollia ei kakkosissa sitten tullutkaan... Tuloksia katsellessa huomasin, että meiltä puuttui LUVA-merkintä ja kun kisakirjassakaan sitä ei näkynyt, piti asiasta käydä kysymässä kilpailun järjestäjiltä. Sinänsä en yhtään ihmettele, että LUVA jäi huomaamatta, kun Nelellä kuitenkin oli jo kolme hyppyradan nollaa kisakirjassaan. Saatiin asia lopulta korjatuksi ja nyt pitäisi kaikkien merkintöjen olla oikein, tosin vielä ei SAGIn intrassa näy näitä tuloksia.



Seuraavien kisojen ajankohdasta ei ole tietoa, sillä en saa Nelen kanssa enää hypäreiltä kuin kokemusta ja agilityradoille meneminen on rahojen tuhlausta hylättyyn. Toisaalta tämä kesä olisi sopivaa aikaa kisaamiseen, kun päästään ulkoradoille... Jos ei muuta, niin pitäisi ainakin nyt ahkerammin katsella sopivia epiksiä, kun jostain se kisanomainen keinutreeni pitäisi hakea.

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2014

Oikean silmän uveiitti

Torstai-iltapäivänä olin koirien kanssa lenkillä läheisessä metsikössä. Java pysähtyi haistamaan jotain maasta ja samalla Javan oikeaan silmään osui korte. Onneksi kyseessä oli suht iso ja pehmeä korte, mutta ihmettelin miten tällaista nyt yhtäkkiä tapahtui, kun Javan näkö on kuitenkin jossain määrin palannut takaisin. Kotona katsoin tarkemmin Javan silmää, joka oli aivan samea. Sameus oli hieman punertavaa, mutta silmä ei ollut ollenkaan niin punainen kuin verenpurkauksen yhteydessä. Java siristeli jonkin verran silmiään, joten en jäänyt odottelemaan vaan soitin Hakametsään. Sain Javalle ajan jo perjantaiksi.

"Javan oikeassa silmässä todettiin silmänsisäinen tulehdustila, uveiitti. Etukammio on samea, verenpurkauma on ennallaan. Java ei tunnu näkevän silmällä, mikä johtuu todennäköisesti sameudesta. Silmänpaine oli molemmissa silmissä normaali."

Tulehduksen takia Javalle laitettiin kortisonipiikki ja kortisonitippa nostettiin taas kolmeen kertaan päivässä. Näiden lisäksi tuli myös suun kautta annettava kortisonilääkitys. Seuraava kontrolli on jo ensi viikon keskiviikkona.


Kortisoni saattaa janottaa koiraa, mutta en ole ainakaan vielä huomannut, että Java joisi aiempaa enemmän. Jotenkin nämä silmäasiat nyt hämmentävät itseäni, kun tällä kertaa eläinlääkärissä puhuttiin taas tulehduksesta ja viimeksi näkökykyä heikensi voimakas lasiaisenrappeuma. Se on kuitenkin tosiasia, että silmä oli torstaina selvästi erilainen kuin yleensä. Täytyy yrittää kysellä keskiviikkona asiasta tarkemmin, kun menemme kontrolliin.

Se siitä kolmen kuukauden eläinlääkäritauosta...

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2014

Java 8v

Jos voisin osallistua Javan kanssa näyttelyihin, siirtyisimme tänään veteraaniluokkaan, sillä Javalle tuli kahdeksan vuotta täyteen.


Olen päättänyt, että Java jää nyt kokonaan eläkkeelle agilitysta. Java ei ole enää nuori ja palautuminen rasituksesta kestää kauemmin kuin aikaisemmin. Suurin ongelma on kuitenkin Javan terveys ja erityisesti silmät. Javan näöstä ei enää tule tarkkaa, sillä lasiaisen rappeuma ei parane ja toisaalta vanheneminen tuo lisää muutoksia silmiin. En voi ottaa sitä riskiä, että Java huonon näkönsä takia hyppää päin estettä tai putoaa puomilta. Ja kun Java ei tunnetusti tee agilitya rauhallisesti, vaan aina täysillä, on loukkaantumisriski entistä suurempi.

Onneksi on olemassa muitakin harrastuksia kuin agility.