Pakkaspäivät

Olen ollut koirien kanssa sunnuntai-iltapäivästä asti Hervannassa. Ulkona on kovin kylmä, mutta sen verran tänään lenkkeiltiin, että käytiin Särkijärven rannassa:

Matkan varrelta

Java pukeutui ToppaPomppaan

Jäälle ei todellakaan uskallettu

Nele päätti tehdä metsätöitä

Koirat ovat ottaneet muuton Hervantaan ihan hyvin ja jäivät tänäkin aamuna tyytyväisenä nukkumaan, kun lähdin kouluun. Täällä saavat nukkua vuodesohvalla kanssani, joten en todella usko, että laittavat tätä luksusta pahakseen ja on asunto sentään jo entuudestaan koirille tuttu. Alun perin meidän piti olla täällä perjantaihin asti, mutta Javan fyssariaika valitettavasti peruuntui, joten näillä näkymin lähdemme maalle jo torstaina.

Muutto

Olen tainnut jo aiemmin vihjaista, että minulla ja koirilla saattaa olla muutto edessä. Tämä tilanne on nyt erittäin ajankohtainen, sillä kuten toisessa blogissani jo kerroinkin, on asuntoni myyty reilu kuukausi sitten ja tulevana viikonloppuna jätämme Kalevan taaksemme. Uusi asunto oli pitkään etsinnän alla, sillä koirien kanssa ei voi muuttaa ihan mihin vain: yksityisellä lähes järjestään kiellettiin lemmikkieläimet ja muissa paikoissa jäi kilometrien pituiseen jonoon. Onneksi pystyin hakemaan myös asumisoikeusasuntoa ja sellaisen lopulta saimme!

Vuoden vaihteen jälkeen muutan koirien kanssa Jankaan. Uusi kotimme on taas kerrostalossa ja kuudennessa kerroksessa, mutta tällä kertaa taloyhtiöstä löytyy hissi. Enää en suostu muuttamaan porrastaloon, sillä portaiden kipuaminen oli koirien kannalta todella huono juttu. Nelen tassut lipsuvat helposti liukkaassa porraskäytävässä ja Javaa olen joutunut kantamaan heinäkuun leikkauksesta alkaen. Tai no, ylöspäin Java saa jo nousta portaat, kun kävelee niitä eikä hypi, mutta alaspäin Javalla on yhä ollut käytössään oma henkilökohtainen hissi. Tulevasta asunnosta löytyy myös mm. sauna ja parveke ja odotan innolla mitä koirat niistä tykkäävät.

Joulukuun ajan minulla ei ole asuntoa Tampereella, joten koirat pääsevät aluksi viettämään ensi viikon Hervannassa ja sen jälkeen lähdemme Kankaanpäähän. Itse tulen koulun takia uudestaan Treelle joulukuun puolivälissä, mutta koirat saavat viettää pidennetyn joululoman porukoillani.

Java ja Nele omatoimitreenien jäähdyttelylenkillä

Lunta kuonossa

Koiran korjausta?

Koirakirjojen lukuprojekti on jatkunut Lilli Loiri-Sepän kirjoittamalla Koirankorjauskirja - Pertti Vilanderin ohjeet ongelmakoiran koulutukseen-kirjalla.

Vilanderin ajatuksista on kuullut paljon etukäteen ja aiemmin luin agilitykirjan samaiselta henkilöltä. Tätä kirjaa en ostanut omaksi, vaan se sattui tulemaan kirjastossa vastaan ja päätin lukea, jotta tietäisin tarkemmin mistä Vilanderin menetelmissä on kyse. Monella tuntuu olevan niistä jonkinlainen mielipide ja jotta itse pystyy kommentoimaan asiaa puoleen tai toiseen, täytyy ensin tutustua tarkemmin.

Vilanderin koirankorjaus pohjautuu huomioimattomuuteen ("jääkauteen") ja kolinapurkin käyttöön. Kirjassa esiteltiin erilaisia ongelmatilanteita ja sitä miten niiden korjaus näillä menetelmillä onnistuu. Mukana oli myös kertomuksia Vilanderin asiakkaiksi tulleista ongelmakoirista ja niiden korjauksesta. Ja tietenkin asiaa myös johtajuudesta ja koirien laumakäsityksestä.

Kirjassa hyvää oli se, että siinä muistutettiin koirien olevan eläimiä, ei lapsen korvikkeita. Liiallinen inhimillistäminen ei tee hyvää koirille. Mutta muuten en oikein voi allekirjoittaa Vilanderin ajatuksia. Toki olisi aika cool olla meidän lauman alfanaaras, mutta en todellakaan usko, että koirani pitävät minua sellaisena enkä ylipäänsä usko sitä, että ihminen ja koira olisivat samaa laumaa samalla tavalla kuin koirat keskenään. Huomioimattomuus sinänsä ei ole huono asia, mutta ihan niin rankalle linjalle en omien koirien kanssa lähtisi kuin mitä Vilander esittää.

"Purkki on kehitetty poistamaan koirilta ongelmia."

Kolinapurkin käyttäminen menee jo yli, erityisesti tilanteessa, jossa käsketään heittää pelkokasta/arkaa/herkkää koiraa sillä. Voin vain kuvitella, että mitä tapahtuisi, jos menisin heittämään Neleä sellaisella. Rehellisyyden nimissä on kyllä pakko myöntää, että Javaa taisin joskus ajat sitten erehtyä heittämään, kun oli menossa sängylle, joka on meillä hyvin kiellettyä. Mutta silloinkaan en heittänyt Javaa päin, vaan jonnekin sivuun. Tästä on paljon aikaa (lue: tietämätön ensimmäisen koiran omistaja) enkä enää tekisi tuollaista. En kuitenkaan ole siinä asemassa, että voisin arvostella niitä, jotka tätä käyttävät tai ovat siitä mahdollisesti apua saaneet, mutta jotenkin tämänkaltainen hallinta tai  "korjaus" on aika kyseenalaista ja vanhanaikaista.

Omatoimitreenit

Kävin perjantaiaamuna omatoimitreeneissä koirien kanssa. Javan kanssa otin hieman tokoa ja Nelen kanssa agilitya. Nelen keinusuoritus tuntuu joka kerta menevän paremmin ja tällä kertaa keinua mentiin jo vapaapudotuksella eli se sai laskeutua vapaasti maahan, jossa takkini vaimensi kolahduksen. Nele ei olisi lopettanut keinun menemistä ollenkaan! Myös kepit menivät helpommalta puolelta jälleen todella sukkelasti.

Java sai mennä puomin ja kävi jopa putkessakin pari kertaa. Muuten otettiin lyhyesti seuraamista, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Tein koirien harjoittelusta pienen videopätkän, jossa on tällä kertaa oikein musiikki mukana:



Tytti otti treeneistä ja jäähdyttelylenkiltä muutaman valokuvan:

Nelellä on pahat mielessä

Oikeasti ovat kuitenkin kavereita Janan kanssa

Tämä kuva on vähintäänkin Salaiset Kansiot-materiaalia, katsokaa vaikka itse Nelen silmiä (tai vaihtoehtoisesti Nele on mainadin vallassa - tämän arvasivat kaikki True Bloodia katsoneet)

Talven tuntua

Talvi tuntuu tulleen ainakin hetkeksi Tampereelle. Ja painotan sanaa hetkeksi, koska Ilmatieteenlaitos lupaa viikonlopuksi jo plussa-asteita sekä vesisadetta. Kuitenkin tässä lyhyessäkin ajassa on palautunut ne talven huonot puolet mieleen. Ensin koirien tassuihin kertyi iltalenkillä valtavat lumipallot, joita lenkin jälkeen sai sulatella kylppärissä pois. Seuraavana päivänä pakkanen oli liukastuttanut kadut ja koirien tassut lipsahtelivat sinne tänne. Varsinkin Javan kohdalla liukastelu harmittaa, kun ei välttämättä ole kovin hyvä asia juuri nyt, vaikka leikkauksesta onkin jo 4 kuukautta.

Liukkaus on tuonut kaduille myös katuhiekan - tuon koirien tassuhaavojen aiheuttajan. Viime talvena erityisesti Javan tassut kärsivät hiekan terävyydestä. Ja sitten tietenkin kylmyys. Jotenkin luulen, ettei Java tule talvella pahemmin olemaan ulkona ilman manttelia, koska kovin kylmissään näytti olevan jo nyt. Nelen kanssa kävin eilen palelemassa agilitytreeneissä ja muistin miksi talvella treenaaminen jää vähiin. Nelellekin haluaisin pukea ulos jonkinlaisen manttelin, vaikka puuterien sanotaan kestävän kylmää (no varmasti paremmin kuin nakut) niin kyllä Nele tuolla oikeasti palelee eikä sitä ole kiva katsella.

Mutta tietenkin, kun talven kerran on pakko olla, niin valitsen mieluummin pakkasen ja lumen kuin vesisateen ja totaalisen pimeyden. Ja toivottavasti tänä talvena pääsisi kunnolla jäälle niin Javakin saisi nauttia vapaana juoksemisesta. Loppuun vielä muutama kuva Kankaanpään reissulta lokakuussa:

Jäätyneellä pellolla on hyvä juosta

Javan juokseminen jäi fleksin mittaiseksi

Kontaktiharjoitus?

Nele maistelee syksyn viimeisiä puolukoita

Hiekkakuopalla

Pikkukoirien virallinen kuukauden yhteislenkki järjestettiin tänään Kangasalan hiekkakuopalla. Osallistuin vain Nelen kanssa, sillä tiedossa oli vapaana juoksemista ja aurinko näyttäytyi sen verran, että halusin ottaa kameran mukaan. Välillä harmittaa todella paljon, että Java jää paitsioon kaikesta tällaisesta, koska olisi niin helppoa, kun molemmat koirat saisivat samalla reissulla juosta energiansa pois. Usein olen jo itsekin näiden lenkkien jälkeen sen verran poikki, että kotona odottanut Java saa tyytyä lyhyeen puiston kiertämiseen. :(

Nelellä ja koikkeri Ellalla oli vauhtia tassuissa

Yhtäkkiä alkoi sataa lunta

Uuden reitin varrelta löytyi ihana lampi

Kurakelit ja turkkikoira - mikä ihana yhdistelmä!

Mitäs sitten?

Nele jäi agilitysta kisatauolle ja muutenkin talven mittaan tulee agiliidettyä vähemmän kuin kesällä (ainakin jos viime talvesta voi mitään päätellä). Javan agitauko jatkuu varmasti ensi kevääseen saakka. Nyt onkin ollut vähän sellainen fiilis, että mitäs seuraavaksi keksittäisiin.

Ratkaisu saattaisi löytyä tokosta. Olen monta kertaa luvannut panostaa enemmän tokoon varsinkin Javan kanssa, mutta aina se on jäänyt agilityn jalkoihin. Kuitenkin yhä haluaisin Javalle TK1-tunnuksen ja parasta olisi, jos Javakin saisi jotain tekemistä, kun Nelellä toki yhä jatkuvat agilityn viikkotreenit. Pitäisi myös jatkaa Nelen opettamista tokon saralla, sillä syksyn tokokurssin hyvän alun jälkeen jäätiin vähän vaiheeseen.

Koska en osaa harrastaa ilman tavoitetta, vilkaisin jo oman seuran tokokoetarjontaa. Helmikuun puolivälissä olisi tokokoe Tallilla, joka voisi ajallisesti olla sopivan kaukana, että ehtisimme treenailla. Iso ongelma on vain se, että jos/kun helmikuussa on hiton kylmä ja jos Tallia ei mitenkään lämmitetä, niin Java ei pysty siellä tekemään paikkamakuuta, muuten istumaan, makaamaan, jne. Tai ehkä pystyykin, mutta kuinka reilua on pakottaa koiransa paleltumaan... No, täytyy ensin katsoa miten paljon tässä innostuu treenailemaan, kun tunnetusti sitä on välillä "hieman" laiska.

Toki on tullut mietittyä myös sitä onko liian aikaista tehdä Javan kanssa mitään (leikkauksesta kohta 4kk), mutta tokoilu tuskin pahentaa mitään suuntaan tai toiseen. Lenkeillä Java menee kuten ennenkin (kiskoo, hyppii, säntäilee - ei siis mitenkään varoen) ja sisällä selkeästi tuntuu kaipaavan jotain tekemistä itselleen (kävelee perässä vinkulelun kanssa).