keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2016

Kevätretki Iso-Vuorijärvelle

Sunnuntaina retkeiltiin taas pitkästä aikaa muiden tappilaisten kanssa ja tällä kertaa kohteena oli Iso-Vuorijärven retkeilyreitti Orivedellä. Retkeen osallistui 14 pikkukoiraa ja 11 ihmistä, joka on enemmän kuin hetkiin. Koirat tulivat pieniä kinasteluita lukuun ottamatta jälleen kerran hienosti toimeen keskenään.



Alkumatkasta retkeilyreitti oli hieman huonossa kunnossa ja menimme omia polkuja kallioiden päällä. Iso-Vuorijärvi ja taukopaikan Kirvesjärvi olivat yllättäen molemmat vielä jäässä, joten koirien kanssa piti olla tarkkana, ettei kukaan lähde seikkailemaan jäälle.

Iso-Vuorijärven riippukalliot

Jäätä ja joutsenia

Kevättulva

Ylitys onnistui kaikilta, osa koirista kahlasi ja osa yritti tasapainoilla puilla,
kuva: Riikka Viitala

Terrierejä ei haitannut kylmä vesi

Tauolle pysähdyimme Kirvesjärven laavulle, josta joku oli poistunut juuri ennen meitä ja jättänyt sopivasti tulen nuotioon. Itselläni oli trangia mukana ja sillä keiteltiin kahvit. Toista kertaa ikinä, joten vieläkin oli pientä hakemista kuinka paljon kahvia pannuun pitäisi laittaa. Laavupysähdyksellä meinasi tulla hieman kylmä ja luntakin saatiin juuri ryhmäkuvan aikaan. Ylipäänsä retkeilysää oli erittäin vaihteleva: välillä paistoi aurinko, välillä satoi lunta ja välillä vettä.

Kirvesjärven laavulla, kuva: Riikka Viitala

Nele odottaa makkaroita saapuvaksi, kuva: Riikka Viitala

Kaiken kaikkiaan kävelimme hieman vajaan 5 kilometrin lenkin. Loppuosa matkasta meni metsäautotietä pitkin ja autossa oli tulomatkaan verrattuna hiljaista porukkaa. Nele ja Tilda olivat molemmat sen verran väsyneitä reissusta, että iltaruokakin syötiin poikkeuksellisesti vasta klo 22 jälkeen.

Ryhmäkuva kevyessä lumisateessa, kuva: Riikka Viitala

torstaina, huhtikuuta 14, 2016

Kevätkiireitä

Pientä hiljaiseloa blogissa johtuen lähinnä työkiireistä. Jo kolme viikkoa sitten aloittelin kyllä postauksen kirjoittamista tänne, mutta se jäi kesken eikä oikeastaan sisältänyt kuin tylsää terveysasiaa. Tiivistetysti voisi sanoa, että Java ja Tilda ovat voineet hyvin, mutta Neleä vaivaa aina välillä närästys varsinkin aamuisin. Jos närästys on riittävän voimakasta, Nele helposti oksentaa ja sen jälkeen kieltäytyy ruoasta, vaikka se auttaisi tilanteeseen. Kahdesti olen joutunut antamaan Nelelle jälleen Litalginia, kun huonovointisuus ja syömättömyys on johtanut lieviin vatsakramppeihin.

Allekirjoittaneen työnteon ohessa olemme keskittyneet lähinnä ulkoiluun. Työpäivinä koirien lenkit jäävät usein masentavan lyhyeksi, mutta vapaapäivinä olen pyrkinyt korjaamaan tilannetta. Toki väliin on mahtunut hieman agilityakin, mutta se on nykyään lähinnä Tildan juttu.

 Käytiin Haralanharjun näkötornissa

 Tilda pääsi ihmettelemään Näsijärven rantaa Suomensaareen

In the spring, at the end of the day, you should smell like dirt.”

 Tämän viikon vapaapäivät käytettiin Kankaanpäässä





Karvianjoen ylittävällä riippusillalla

Kankaanpäästä mukanani Tampereelle palasivat Nele ja Tilda. Java jäi vaihteeksi vanhempieni hoitoon ja lihotukseen. Alkupainoksi vaaka näytti Javalle 3,8 kg ja huippua olisi, jos tuohon saisi 700 g lisää. Niin vähän, mutta silti niin paljon... Koiristani ainoastaan Tilda on säilyttänyt saman painon jo pidempään, sillä myös Nele on laihtunut sairastelunsa myötä. Ei kuitenkaan niin rajusti kuin Java.

maanantaina, huhtikuuta 11, 2016

Nele 8v

Jos kävisimme näyttelyissä, siirtyisi Nele nyt veteraaniluokkaan, kun kahdeksan vuotta tuli täyteen. Onneksi ei kumminkaan käydä, vaan leppoisat eläkepäivät jatkuvat yhä edelleen.