sunnuntaina, elokuuta 15, 2021

Hakavuoren luontopolku

Heinäkuun loppupuolella, juuri ennen pidempiä kesälomareissuja, kävimme koko perheen voimin tutustumassa Hakavuoren luontopolkuun Nokian Siurossa. Myös Tilda pääsi tälle reissulle mukaan! Lapsen ja kahden koiran kanssa kulkeminen oli välillä melkoista säätöä, joten yleensä koirat jäivät kotiin lepäilemään reissujen ajaksi, mutta Tilda yksinään on sen verran helppo tapaus, ettei tullut mieleenkään jättää pikkukoiraa nyt kotiin. Varsinkin kun kesän rientoja on paljon rajoittaneet pitkään jatkuneet helteet, jolloin koiraa ei ole voinut juurikaan kävelyttää kuin aikaisin aamulla ja muuten on jouduttu kiertelemään vain lähipuiston puiden varjossa.



Kovin pitkä ei luontopolku ollut, vain noin 800 m suuntaansa. Polku oli helppokulkuinen ja löydettiin sopivasti mustikoita matkan varrelta. Luontopolun kierrettyämme suuntasimme vielä Siuron Koski-Baariin. Kävin kysymässä saisiko koiran tuoda terassille, sillä missään nimessä Tilda ei olisi voinut jäädä kuumaan autoon. Henkilökunta totesi muitta mutkitta koiran olevan ok ja yksi heistä kävi vielä rapsuttelemassa Tildaa, joka oli ihmeissään päästyään pitkästä aikaa ihan uuteen paikkaan.



perjantaina, heinäkuuta 09, 2021

Vain yksi

Nelen lähdöstä on nyt kuukausi. Kotona eletään hiljaista yhden koiran elämää, jota helteet vielä entisestään hidastavat. Viimeksi minulla on ollut yksi koira keväällä 2008, kunnes Nele muutti Oulusta luoksemme. Sen jälkeen lauman koko on aina ollut kaksi tai kolme. Kaikin puolin outo tilanne itselleni ja aivan varmasti myös Tildalle, jolla on aiemmin ollut aina toinen koira kaverina.


Näennäisesti Tilda on voinut kohtuullisesti, mutta ruokahalu oli hetken kateissa ja varsinkin aamuruoat jäivät kuppiin. Nyt ruoka maistuu jo paremmin ja lyhyillä lenkeillä Tilda on päässyt pitkästä aikaa namien makuun, sillä yhden koiran hihnakoulutus on kyllä paljon helpompaa kuin kahden saati kolmen. Kun kukaan ei vieressä provosoi, sujuvat muiden koirien ohitukset Tildalta pääsääntöisesti todella hyvin. Oikeastaan elämä Tildan kanssa on hyvin leppoisaa, ainoastaan ulko-ovesta tulevat tyypit täytyy joka kerta haukkua.

Vaikka Neleä on suuri ikävä, en yhtään ikävöi lääkerallin loppumista. Enää ei tarvitse muistaa joka välissä antaa jotain lääkettä ja kaikki Nelen lääkkeet vietiin apteekin keräykseen muistaakseni jo lähtöpäivän iltana. Jotta totuus koirien terveysongelmista ei kuitenkaan pääsisi vallan unohtumaan, on nyt tärkeänä tavoitteena saada Tildan selkä kuntoon. Koirahierojamme kävi meillä kesäkuun loppupuolella ja uusi aika on varattuna parin viikon päähän. Toivon kovasti, että selkä saataisiin kuntoon ja pikkukoira taas iloiseksi.


torstaina, kesäkuuta 10, 2021

Rakastettu on oikea nimesi

Nele (Arte Figure Bethnal Green) 11.4.2008-9.6.2021

Nele lähti luotamme eilen.

Ei enää lääkkeitä, ei enää ikinä pelottavaa eläinlääkäriä.

Paljon nähtiin, tehtiin ja koettiin yhdessä. Kiitos Nele kaikista näistä vuosista.

Suru ja ikävä ovat valtavan suuria.

Älä pelkää, älä pelkää,
Sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
Ja tulee nimenäsi olemaan

maanantaina, kesäkuuta 07, 2021

Huonoja uutisia meille kaikille

Enpä arvannut, että uudet terveysongelmat yllättävät heti edellisten jälkeen, mutta niin vain kävi. Varasin Tildalle toukokuun alkuun ajan naprapaatille. Koskaan aiemmin en ole käyttänyt koiria naprapaatilla ja ajattelin, että voisin kokeilla jotain ihan erilaista, jos se vaikka sattumalta toisi jotain selvyyttä Tildan apaattisuuteen. Naprapaatti otti meidät vastaan Eläinklinikka Timantin tiloissa ja alussa saatiinkin käyttää tovi siihen, että Tilda edes uskalsi suostua käsittelyyn. Jo käsittelyä aloittaessaan naprapaatti totesi Tildan selän olevan aivan täysin jumissa ja sen kyllä huomasi pikkukoiran käytöksestä. Tildalle suositeltiin selän kuvauttamista ja kranio-sakraaliterapiaa, joka naprapaatin mielestä voisi sopia Tildalle perinteistä hierontaa paremmin.

Koska halusin tietää Tildan selän tilanteesta mahdollisimman pian, varasin ajan Eläinystäväsi Lääkärille, jossa käytiin toukokuun puolenvälin tienoilla. Eläinlääkäri totesi selän lihaksiston olevan jännittynyttä ja takaselässä aristavaa: varsinkin vasemman lonkan taaksevienti (tähän jalkaan tuli amstaffin hyökkäyksessä purema) ja lannenikamien tunnustelu sattui. Tilda on murissut herkästi, jos takaosaan vahingossakin koskee ja kipu saattaa hyvin selittää tätä käytöstä. Pyysin Tildasta sekä selkä- että lonkkakuvat ja muistin mainita myös viime kesänä loukatun varpaan, jonka saisi kuvata samalla, vaikka eläinlääkäri ei tunnustelussa huomannut siinä mitään muuta erikoista kuin yhä sivulle osoittavan kynnen.

Selkä- ja lonkkakuvissa ei ollut mitään, joka voisi selittää Tildan selän kipuilua. Sen sijaan viime kesänä loukattu varvas oli kuin olikin silloin murtunut: "kuvissa todetaan oikean etutassun 2. varpaan alimman varvasluun vanha murtuma". Luonto oli korjannut murtuman röntgenkuvissa näkyväksi möykyksi ja tämän eläinlääkäri epäili olevan syy siihen miksi kynsi yhä sojottaa sivulle. Uskomatonta miten hyvin Tilda on murtumansa ja siitä varmasti tulleen kivun peittänyt... Viime kesäisen kynsikapselin poiston jälkeen eläinlääkäri käski menemään röntgenkuvaan, jos Tilda ontuu, mutta en missään vaiheessa huomannut Tildan ontuvan eikä myöskään agilitytreeneissä huomattu liikkeessä ongelmaa. Jos tämä vanha murtuma alkaa haitata Tildaa, on edessä varpaan amputaatio. Selän osalta Tildalle aloitettiin kahden viikon kipulääkekuuri ja viikon kuuri lihasrelaksanttia, jonka jälkeen Tildaa tulee kuntouttaa hierojalla/fysioterapeutilla. Jos selkäkipu vain oireilee, saattaa kyseessä olla välilevyongelma ja sitten suunnaksi pitäisi ottaa magneettikuvaus pk-seudulla.

Kaiken yllä mainitun jälkeen tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että Tildan "agilityura" loppui siihen. En tiedä mitä selässä on eikä agility ole murtuneen varpaan kannalta hyvä asia, joten en voi ottaa mitään riskiä, että Tilda juoksee kipeänä esteitä vain sen takia, koska itse haluaisin yhä harrastaa. Ja toisaalta varmasti miettisin koko ajan, että sattuukohan Tildaan nyt, liikkuuko se oikein, onko äreämpi treenien jälkeen... Olin varautunut, että maksan treenien kahden kuukauden irtisanomisaikamme tyhjästä, mutta onneksi ryhmäämme oli jonottaja, joka otti paikkamme heti kesäkuusta vastaan ja jouduin myymään vain yhden treenikerran. Sinänsä tämä tilanne ratkaisi agilitytreenien kohtalon myös syksyn osalta, jolloin palaan takaisin töihin ja treenien sovittaminen iltavuoroihin olisi tullut vaikeaksi.

Juuri kun olin jotenkin sisäistänyt Tildan siirtymisen varhaiseläkkeelle, kuulin huonoja uutisia Nelen ikätovereiden osalta. Kun keskustelin kaverini kanssa vanhuskoiristamme, hän totesi myös Nelen tilanteen huonontuneen viimeisen vuoden aikana. Ajattelin lausetta vielä ajaessani kotiin ja oikeastaan siinä hetkessä näin sen kokonaiskuvan, josta viime postauksessa kirjoitin. On ihmeellistä miten asioille sokeutuu, kun niiden kanssa on joka päivä tekemisissä. Ensin yksi lääke on normaali, sitten kaksi ja lopulta lääkkeitä pitää antaa jo pieni kasallinen. Eikä Nelen vointi ole mennyt parempaan päin, vaan päinvastoin huonontunut ja ihan viimeisen puolen vuoden aikana jo aika merkittävästikin.

Vaikka oikeastaan jo tiesin mitä minun on tehtävä, kävin perjantaina hakemassa varmistusta vielä Hakametsästä ja Nelen sydänkontrollista. Eläinlääkärissä kiinnitin huomiota Nelen liikkumiseen lattialla, joka oli kovin huteran näköistä. Nele käveli selkä kaarella, jalat vatsan alla ja käytti takajaloissa vain lyhyttä askelta. Suurella jännityksellä oli varmasti osaa, mutta koskaan ennen Nelen kävely ei eläinlääkärissä ole ollut niin huonoa. Sydänultra ei tuonut yhtään sen parempia uutisia:

"Vasemman eteisen koko laajentunut lisää. Lisäksi vasen kammio laajentunut aiempaan verrattuna selkeästi. Vasemmassa eteisessä suuri pyörrevirtaus, joka täyttää lähes koko eteisen. Trikuspidaaliläpän vuotovirtauksen nopeus noussut, pulmonaaripaine nousussa."

Keskustelin eläinlääkärin kanssa tulevasta. Hän halusi vielä nostaa Nelen sydänlääkettä ja nesteenpoistoa, jotta Neleä taas enemmän vaivaava yskä helpottaisi. Myös yskänlääkkeen annostusta voisi vielä nostaa, jos muiden lääkkeiden nosto ei auta. Jos mikään lääkkeiden nosto ei auta, on eutanasia suositeltava. Hakametsästä poistuessani olin kuitenkin saanut varmistuksen sille ajatukselle, että Nelen aika on nyt tullut. Lääkkeiden nosto voi tuoda hetken helpotuksen, mutta tässä vaiheessa on todennäköisesti kyse enää päivistä, viikoista, oikein hyvällä tuurilla kuukausista. En kuitenkaan missään tapauksessa halua odottaa, että tilanne menee entistä huonommaksi ja mielestäni Nelen lääkemäärä on nytkin ihan liian suuri. Lisäksi selkäkipu tulisi vaatimaan kipulääkettä, joka yhdessä sydänlääkkeen kanssa on jo lähtökohtaisesti huono yhdistelmä.

Vielä viimeiset päivät yhdessä ja sitten joudun hyvästelemään parhaan ystäväni.

maanantaina, toukokuuta 03, 2021

Yllättäviä terveyshuolia

Juuri kun toivoin, että terveyspostauksia ei tulisi niin paljon, joudun taas kirjoittamaan yhden. Tämä on oikeastaan jatkumoa koirien "mitä kuuluu"-postauksille, sillä niissä mainittujen asioiden takia kävimme nyt eläinlääkärissä. Aloitetaan Tildasta. 

Tilda hyötyisi kovin paljon hampaiden pesusta, mutta on pakko todeta, että hyvistä aikomuksista huolimatta en koskaan pääse käytäntöön asti. Tämän takia Tilda on joutunut vuosittain hammaskiven poistoon ja paikaksi on valikoitunut täällä Nokialla sijaitseva Pirkan Eläinlääkäri. Sinne Tilda suuntasi tälläkin kertaa ja vaikka eläinlääkäri aluksi epäili hampaiden kuntoa, oli puhdistuksen jälkeen Tildalla muuten varsin hyväkuntoinen purukalusto. Samalla reissulla Tildasta otettiin verikoe, josta tutkittiin kilpirauhasarvot liittyen pikkukoiran välillä vaisuun olotilaan. Kaikki arvot olivat kuitenkin normaalit. Sen sijaan suurimman yllätyksen tarjoili vaaka, joka näytti Tildalle huimat 7,2 kg! Huhheijaa, Tilda oli saanut kilon lisää ja näin pienessä koirassa se on paljon. Luin aiheeseen liittyvän Ylen jutun ja tämä tilanne voisi selittää miksi Tilda on viime aikoina yhtään nopeammalla lenkillä saattanut läähättää. Huono kunto ja ylipainoa - ei ihme, ettei jaksa.

Tilda on ainoa koiristani, jolla on taipumusta lihoa, kun taas muiden kanssa ongelmana on ollut lähinnä liiallinen laihtuminen. Asiaa ei ole yhtään auttanut viime aikojen huono lenkkeily tai se, että ruokapöydästä on sattuneista syistä päätynyt enemmän ruokaa joko suoraan tai välillisesti pikkukoiran suuhun. Nyt kun kokeilen Tildaa, huomaan ylipainon selvästi enkä tajua miten en ole sitä aiemmin huomannut. Tästä alkaa Tildan maltillinen laihdutuskuuri: vähemmän ruokaa ja enemmän liikkumista, mutta niin, että paino putoaa tasaisesti.

Siirrytään Tildasta Neleen. Nelen ei alun perin pitänyt tässä välissä käydä eläinlääkärissä, mutta eräänä iltapäivänä huomasin, että Neleltä tippuu kohta yksi pienistä alahampaista suusta. Pakko oli varata aika hammashoitoon, jossa Nele kävi viime keskiviikkona Eläinystäväsi Lääkärissä eli samaisessa paikassa, jossa tutkittiin myös Nelen iltalevottomuutta. Heilunut hammas ehti pudota pois ennen käyntiämme ja eläinlääkärissä hammaskiven lisäksi poistettiin myös toinen pieni alaetuhammas, joita Nelellä on nyt jäljellä enää yksi.

Nukutuksen aikana Nelen lanneranka ja lonkat röntgenkuvattiin. Aiemmalla käynnillä Nele oli pienesti reagoinut selän käsittelyyn, mutta en oikeastaan odottanut, että kuvista löytyisi muuta kuin korkeintaan nivelrikkoa. Olikin aika yllätys, kun eläinlääkäri ilmoitti, että Neleltä löytyi spondyloosi. Kyseessä on selkärangan rappeumasairaus, jossa nikamien välille kasvaa luupiikkejä tai siltoja, jotka ajan myötä pyrkivät luuduttamaan nikamavälit kiinteästi yhteen. Luupiikit saattavat aiheuttaa tulehdusreaktioita, jotka kipeyttävät nikamaväliä. Nelellä todettiin viidennessä nikamassa luupiikki ja mahdollisesti pari muutoksen alkua muissa nikamissa. Koska muutokset huomattiin vasta nyt, saattaa olla etteivät ne etene kovin nopeasti, mutta todennäköistä on, että selässä tulee koko ajan olemaan jokin nikamaväli, joka voi aiheuttaa oireita. 

Tämän lisäksi Nelen lonkkien todettiin olevan löysät, mutta nivelrikkomuutoksia ei juurikaan ollut. Lonkkien tilanne altistaa myös selkäkivulle ja yhdessä spondyloosin kanssa ne ovat syynä Nelen kipuiluun. Nelen lenkityksen tulisi yhä olla säännöllistä, mutta rauhallista ja alustan pehmeä sekä pitävä. Ei liukastelua, ei riehumista, ei nopeatempoista säntäilyä ja hyppimistä. Onneksi Nelen kanssa on jo nyt otettu rauhallisemmin ja viimeistään tämä tarkoittaa, että mietin entistä tarkemmin millaisille lenkeille Nele tulee mukaan. Myös koirien vapaanaoloon keskenään pitää kiinnittää huomiota, sillä Tildalla on paha tapa juosta Neleä kohti ja joskus päin, kun Nele ei enää pysty yhtä ketterästi väistämään tai aina edes huomaa mistä Tilda on tulossa. Eläinlääkäristä sain myös reseptin lihasrelaksanttiin, jota voi antaa iltaisin lyhyenä kuurina, jos selkä on kovin kipeä tai jäykkä.

Kaiken tämän lisäksi Nele sai lääkityksen iltalevottomuuteensa, jota hoidetaan nyt dementiana. Jälleen asia, josta juuri luin Ylen uutisen. Eldepryl-lääkkeen vaikutus pitäisi näkyä kahdessa viikossa ja jos mitään vaikutusta ei ole, lääkitys puretaan asteittain pois. En ole yhtään innostunut Nelen lääkemäärän lisäämisestä, mutta toisaalta Nelen jokailtainen vaeltelu ja epämääräinen käytös on sekin raskasta seurattavaa. En tiedä milloin Nelen on aika liittyä Javan ja Linan seuraan, mutta pahoin pelkään, että jonkinlainen lähtölaskenta on nyt käynnistynyt. Aiemmin olen selvästi huomannut milloin oikea aika on tullut ja toivottavasti myös Nelen kohdalla käy niin.

lauantaina, huhtikuuta 24, 2021

Ikävänmaan kierros

Kovin vähän on tullut viime aikoina retkeiltyä ja tämän asian toivon todella muuttuvan parempaan suuntaan. Pari viikkoa sitten palauttelin retkeilyharrastusta jo mieleeni, kun Tildan ja kavereiden kanssa kävimme tutustumassa paikalliseen Ikävänmaan luontopolkuun. Alueelle oli ilmestynyt useampi uusi geokätkö, jotka kuljettivat pitkin polkuja ja pitkospuita. Metsässä oli yllättävän paljon silloin vielä lunta ja polut paikoitellen yhä jäässä kuten myös Alinenjärvi. Ehdottomasti pitää poiketa Ikävänmaalla vielä uudestaan sitten, kun ei tarvitse enää liukastella.