Vuosi 2021

Taas on yhtäkkiä yksi vuosi kulunut. Katselin läpi tänä vuonna kirjoittamani postaukset, joita on jopa enemmän kuin viimeiseen kolmeen vuoteen. Alkuvuonna lupasinkin yrittää aktivoitua blogin parissa, kun vähensin somen käyttöä jättämällä Facebookin lähes kokonaan (enkä muuten ole katunut yhtään). Hyvä alku hiipui kuitenkin siihen, että jälleen koirien terveysongelmat pahenivat ja aika meni murehtiessa niitä. Nelen vointi alkoi hiipua entistä nopeammin ja kesäkuun alussa jouduin saattamaan ystäväni viimeiselle matkalle. Arki helpottui, kun enää ei tarvinut muistaa lääkemääriä tai miettiä miksi koira on iltaisin niin levoton, mutta samalla tilalle tuli suuri suru ja ikävä. Nele oli viimeinen sidokseni aktiivisiin koiraharrastusvuosiin, joita aina välillä yhä kaipaan. Teimme yhdessä paljon hienoja juttuja, joita tämä blogi on täynnä.

Nelen lähdön jälkeen koti hiljeni. On ollut outoa ja toisaalta helppoa olla vain yhden koiran kanssa. Tilda on hyvin huomaamaton, paitsi kun ollaan lähdössä automatkalle tai kun perheeni tulee vierailemaan. Silloin kaikki kyllä kuulevat, että Tilda on paikalla. Huhti-toukokuun aikana selvisi, ettei Tilda ole kunnossa, vaan kipuilee selästään. Selvää syytä tälle ei löytynyt, mutta kolme vuotta sitten tapahtunut amstaffin hyökkäys on varmasti jättänyt jälkensä pieneen koiraan. Reilu vuosi sitten tapahtunut varvasonnettomuus paljastui sekin röntgenkuvissa vanhaksi murtumaksi. Kaikki tämä johti siihen, että päätin lopettaa agilityharrastuksen Tildan kanssa heti kuvauspäivän jälkeen. En tiedä sainko oikein koskaan Tildan kanssa agilityyn samanlaista tuntumaa kuin Javan ja Nelen kanssa, kun aina harrastus keskeytyi syystä tai toisesta. Lisäksi loppua kohden aloin kyseenalaistamaan koko lajin, sillä välillä ihmisillä tuntui olevan tarve "harrastaa" hinnalla millä hyvänsä.

Loppuvuosi onkin Tildan osalta ollut säännöllistä hierontaa ja onneksi pikkukoira on saatu alkutilannetta parempaan kuntoon. Tällä hetkellä hierontaväli on 1,5 kuukautta ja seuraava kerta edessä tammikuun puolivälissä. Kotikäytös kertoo paljon kiputilanteesta: kipeänä ollessaan Tilda reagoi hyvin herkästi murinalla varsinkin takaosan kosketukseen ja lapsen liikkumiseen.

Tulevalta vuodelta toivon vihdoinkin hengähdystaukoa koiran terveyshuolista. Sellaista normaalia arkea, jota joskus aivan koiran omistamisen alkuaikoina oli. Ei säännöllisiä lääkityksiä, ei ylimääräisiä eläinlääkärikäyntejä, ei huolta ja murhetta. Toki Tilda pidetään hyvässä kunnossa ja jos se vaatii jatkuvia hierontakäyntejä, ne pidetään kalenterissa. Haluaisin sopivasti ulkoilua, kivoja metsäretkiä, rentoa yhdessäoloa ja ehkä jonkin pienen harrastuksen, joka olisi koiralle mielekästä ja turvallista puuhaa. Voi olla, että näin ei taaskaan mene, mutta kai aina voi kuitenkin toivoa?

Hyvää Joulua!

Tilda 8v

Tildan ikä se yllättää vuodesta toiseen, nyt tuli täyteen jo kahdeksan vuotta! Synttäriensä osalta Tilda voisi ilmoittaa "ei tavoitettavissa", sillä pikkukoira lähti viikoksi hoitoon maaseudun rauhaan.

Syyslomalla

Takana on viikko syyslomaa. Vaikka vasta palasin takaisin töihin, on käyttämättömiä lomapäiviä niin paljon, että sain heti jäädä pikkutauolle. Maanantaina siirryimme lähes koko porukalla Kankaanpäähän ja Tildan hihna muutti suurimmaksi osaksi lattian nurkkaan. Kovin pitkiä lenkkejä ei tehty, vaan lähinnä kävimme tutkimassa miltä läheisen pikkujoen maisemat näyttävät.

Perjantaina lähdimme Merikarvian maisemiin, josta olimme vuokranneet pariksi yöksi retkeilyalueen mökin. Yleensä Tilda on joutunut jättämään nämä reissut väliin ja jäänyt hoitoon, mutta tällä kertaa ei vaihtoehtoja ollut eikä tarvittukaan, sillä Tilda oli varsin hyvä mökkiläinen. Asiaa helpotti myös, ettei helteestä enää tässä vaiheessa ole tietoakaan, joten koiran pystyi tarvittaessa jättämään hetkeksi autoon odottamaan. Tildan jättäminen yksin mökille ei tuntunut hyvältä idealta, varsinkin kun odotimme paikalle huoltohenkilöä korjaamaan hajonneen lattialämmityksen.

Mitään ihmeellistä ei Merikarviallakaan tehty, hieman katseltiin merta ja vuolaana virtaavia koskia. Tilda hierottiin tämän kuun alussa ja vaikka viimeksi kirjoittelin, että Tilda on voinut paremmin, otimme valitettavasti tämän asian suhteen taas takapakkia. Ennen hierontaa Tilda oli todella kiukkuinen, murisi paljon ja kerran ärähti itsellenikin kunnolla. Harmitti, että tilanne oli yhtäkkiä taas sellainen ja koirahierojamme totesikin Tildan olevan jälleen enemmän jumissa. Mietimme mistä tilanne voisi johtua: Tilda ei ole nuori koira ja lisäksi taustalla on iso trauma, joka saattaa iän myötä alkaa yhä enemmän näkyä Tildan voinnissa. Hieman sama mitä Javalle sanottiin aiemmin, että vaikka koira on näennäisesti terve, ei leikattu ole koskaan täysin terveen veroinen. Sovimme, että Tilda tekee nyt hieman lyhyempää lenkkiä mielellään pehmeällä alustalla ja pidän Tildalla takkia, kun on viileämmät kelit. Kiinanharjakoiran turkki on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, kun minkäänlaista aluskarvaa ei ole. Seuraava hierontakerta on taas kuukauden päästä edellisestä eli marraskuun alussa.

Syksy saapui

Syyskuun myötä tuli arki. Palasin takaisin töihin reilun kahden vuoden tauon jälkeen ja on sinänsä onni, että agilitytreenit eivät enää ole kalenterissa, koska niiden sovittaminen iltavuoroihin olisi ollut melkoinen ongelma. Vaikka en itse enää olekaan jatkuvasti kotona, ei Tildan silti tarvitse olla päivisinkään varsinaisesti yksin, kun etätyöläinen viettää päivänsä yhä kotitoimistolla.

Tildan elämä on tällä hetkellä hyvin rauhallista ja välillä koko koira on kovin huomaamaton. Kuitenkin jonkinlaista piristymistä on ollut havaittavissa. Ruoka on alkanut maistua samaan tapaan kuin ennenkin ja lenkeillä on välillä suorastaan innokas koira. Tildaa on hierottu kuukauden välein ja vaikka kipeitä jumeja yhä löytyy, on tilanne hierojamme mukaan parempi kuin aloittaessa. Vielä kaipaisin Tildalle jotain tekemistä aktivoinnin muodossa ja mahdollisesti koirakaveria - tähän tilanteeseen en kuitenkaan toista koiraa itselleni, vaan jonkun muun koiraa, jonka kanssa Tildalla ehkä synkkaisi jopa leikkimisen muodossa.

Toissa viikonloppuna teimme koko perheen reissun Seitsemisen kansallispuistoon. Alun perin tavoitteena oli käydä Multiharjulla tutustumassa aarnimetsään, mutta aikataulujen takia jouduimme tyytymään Koverolammen nuotiopaikkaan ja Koveron perinnetilaan. Oli erittäin kiva juttu, että Tildakin pääsi osallistumaan retkeen! Pitkiä matkoja ei kävelty, mutta uskon, että Tilda oli ihan tyytyväinen, kun sai osuutensa makkarasta ja pääsi hetkeksi uusiin ympyröihin oman laumansa seurassa.

Hakavuoren luontopolku

Heinäkuun loppupuolella, juuri ennen pidempiä kesälomareissuja, kävimme koko perheen voimin tutustumassa Hakavuoren luontopolkuun Nokian Siurossa. Myös Tilda pääsi tälle reissulle mukaan! Lapsen ja kahden koiran kanssa kulkeminen oli välillä melkoista säätöä, joten yleensä koirat jäivät kotiin lepäilemään reissujen ajaksi, mutta Tilda yksinään on sen verran helppo tapaus, ettei tullut mieleenkään jättää pikkukoiraa nyt kotiin. Varsinkin kun kesän rientoja on paljon rajoittaneet pitkään jatkuneet helteet, jolloin koiraa ei ole voinut juurikaan kävelyttää kuin aikaisin aamulla ja muuten on jouduttu kiertelemään vain lähipuiston puiden varjossa.

Kovin pitkä ei luontopolku ollut, vain noin 800 m suuntaansa. Polku oli helppokulkuinen ja löydettiin sopivasti mustikoita matkan varrelta. Luontopolun kierrettyämme suuntasimme vielä Siuron Koski-Baariin. Kävin kysymässä saisiko koiran tuoda terassille, sillä missään nimessä Tilda ei olisi voinut jäädä kuumaan autoon. Henkilökunta totesi muitta mutkitta koiran olevan ok ja yksi heistä kävi vielä rapsuttelemassa Tildaa, joka oli ihmeissään päästyään pitkästä aikaa ihan uuteen paikkaan.