sunnuntai, huhtikuuta 24, 2011

Tampereen Pikkukoirat ry esittää

Suurin osa yhdistyksemme tapahtumista ja toiminnasta on suunnattu vain jäsenille, mutta lähiaikoina on tulossa kaksi tapahtumaa, jotka ovat avoimia kaikille ja toinen myös kaikenkokoisille koirille. Seuraavaksi pieni mainos molemmista:

Naksutinkoulutuksen perusteet 10.5.2011

Naksutinkoulutuksen perusteet-luennolla tutustutaan ideologiaan naksutinkoulutuksen taustalla. Naksutinkoulutuksesta tulee luennoimaan kaikille tuttu Tommy Wirén. Hintaan sisältyy kahvitus.

* Aika: 10.5.2011 alkaen klo 18.00 (kesto 2-3h)
* Paikka: Pohjois-Hämeen kennelpiiri, Tampereentie 484, 33880 LEMPÄÄLÄ
* Hinta: 10 € jäsenet, 15 € ei-jäsenet
* Mukaan mahtuu 30 kuuntelijaa
* Sitovia ilmoittautumisia otetaan vastaan 11.4.-3.5.2011 osoitteessa kurssit@tapit.fi

Epävirallinen tottelevaisuuskoe 21.5.2011

Aika: Lauantai 21.5.2011 klo 10.00 alkaen
Paikka: Hervannan ammattiopisto (Hepolamminkatu 10), E- ja F-rakennusten välinen aidattu kenttä

Luokat: Mölli, ALO, AVO
Rajoitettu osallistujamäärä: 25 koirakkoa

Tuomarina Mimoza Vierikko

Sitovat ilmoittautumiset 7.5.2011 mennessä osoitteeseen tapit@tapit.fi

Ilmoita viestissä oma nimesi, koiran nimi, rotu ja mihin luokkaan koira osallistuu.
Saat paluuviestissä vahvistuksen ja maksutiedot.

Koirien rokotukset tarkastetaan koepaikalla, muista rokotustodistus!

Maksut: Jäsenet 5 €, muut 8 €

Paikalla buffet ja palkintoja sponsoroimassa Musti ja Mirri sekä Gessi.

Tervetuloa!

Tiedustelut: tapit@tapit.fi

Suosittelen kumpaakin tapahtumaa blogini lukijoille!

Nyt riittää lepäily

Agilityn lisäksi kaikki muukin koirien kouluttaminen tuntuu viime aikoina jääneen aivan täysin. Alkuvuodesta tein koirien kanssa melkein joka päivä jotakin pientä, mutta nyt treenikalenteri on täyttynyt toisiaan seuraavista lepopäivistä. Naksutin ja kosketuskeppi ovat pölyttyneet pöydän nurkassa ja hiirimatto on ollut piiloutuneena koirien lelulaatikkoon. Tämä kaikki tarkoittaa vain yhtä asiaa...

Ylös, ulos ja treenaamaan! Eli nyt pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas aktiivisemmin täyttää treenikalenteria. Ja treenit pitää nimenomaan siirtää ulos, koska enää ei voi käyttää syynä lunta ja kylmyyttä eikä pelkästä sisätreenailusta pidemmän päälle ole hyötyä.

Vuoden vaihteessa kirjoittelin ylös muutamia tavoitteita koirille ja niitä pitäisi nyt alkaa työstää. Javalle suunnitelmissa on jopa yksi tokon koekäynti ja koepäiväkin voisi olla selvillä, kunhan vain treenataan, ettei esimerkiksi seuraamiset olisi sellaista haahuilua kuin aiemmin möllitokossa. Nelen kanssa pitäisi opetella pari tokoliikettä ja niitä varten olisi nyt tärkeää opettaa Nele seuraamaan. Muuten listalla oli mm. nouto ja oma paikka, joita ei olla tehty yhtään.

Yksi opetettavista asioista on listalla vuodesta toiseen pyörivä toisten koirien ohittaminen. Tiedän kuinka opetan sen ja miten onnistuneita ohituksia saadaan, mutta silti ohitusongelma vain on ja pysyy. Kaikkia tilanteita ei tietenkään voi ennakoida, mutta hyvin paljon kyseessä on oma laiskuus. Talvella oli helppo käyttää tekosyynä sitä, että muiden väistäminen oli lumen takia niin hankalaa, mutta nyt tätäkään ongelmaa ei enää ole. Voisin oikeasti yllättyä, jos nyt ottaisin koirien kanssa vaikkapa kahden viikon teho-ohitustreenin, sillä oppimiskykyä ei noilta kummaltakaan puutu.

Ja sitten vielä se kaikista vaikein osuus eli siirtyminen sanoista tekoihin. :)

lauantaina, huhtikuuta 23, 2011

Agilitykuulumisia

Jossain vaiheessa suurin osa kirjoituksista taisi käsitellä agilitya, mutta nyt on sillä rintamalla ollut hiljaista. Kisaamassa oltiin viimeksi helmikuun alussa ja agilitytreenitkin tuntuvat koko ajan jäävän välistä. Alkuvuodesta oli usein liian kylmä, sittemmin olen ollut mm. töissä tai kuten nyt viimeisimpänä niin kipeänä. Omatoimitreenailukin on ollut samoista syistä enemmän tai vähemmän tauolla.

TamSKilla kesäkausi alkaa viikon päästä ja jatkan Nelen kanssa samassa ryhmässä kuin aiemminkin. Viime vuodesta poiketen treenataan nyt koko kesä Tallilla, joten ulkokentällä harjoittelu jää omatoimitreeneihin. Omatoimitreenailua olisi tarkoitus jatkaa nyt ahkerammin, kun talven kylmyys jäi taakse ja treenaaminen on mukavampaa. Nelen kanssa olen edistynyt todella paljon, mutta keinu on vieläkin vaiheessa. Täysin itsenäisesti Nele ei sitä vielä mene, vaan hidastan yleensä alastulossa, ettei keinu kolahtaisi niin lujaa. Lisäksi pieni ongelma on Nelen hyppääminen pois keinulta, jos alkaa liikaa jännittää. Keppien kanssa ongelmana on ollut Nelen katsominen minuun joka välissä ja tätä ollaan nyt yritetty korjata verkkojen avulla. Tavoitteena olisi itsenäisempi ja varmempi pujottelu. Tässä muuta harjoitusvideo, kiitos Tytille kuvaamisesta!







Suunnitelmissa olisi jatkaa myös kisaamista ja näillä näkymin ilmoitan Nelen kisaamaan Hämeenkyröön 7.5. Tarkoitus olisi mennä yhdelle agilityradalle ja hyppyradalle. Hämeenkyrön jälkeen seuraavat kisat olisivat luultavasti touko-kesäkuun vaihteessa ja tänä vuonna ollaan jälleen menossa Agirotuunkin, vaikka se järjestetään Lappeenrannassa asti.

Javan kanssa olen tehnyt pikkuisen agilitya helmikuisen fyssarikäynnin jälkeen, mutta ennen pidempiä treenailuja halusin käyttää Javan vielä eläinlääkärin tsekattavana ja sehän on nyt tehty. Suunnitelmissa olisi seuraavaksi vähitellen nostaa treenin määrää ja samalla parantaa entisestään Javan lihaskuntoa. Jos kaikki menee oikein hyvin, Java voisi kisata Agirodussa, jolloin ympyrä vähän kuin sulkeutuisi, sillä viime vuoden Agirotu oli Javan viimeinen kisa ennen leikkausta. Tässä pari videota Javasta, jälleen kiitokset Tytille!



torstaina, huhtikuuta 21, 2011

Silmänpaineet

Tänä aamuna kävin jälleen Javan kanssa Hakametsässä eläinlääkärissä. Tällä kertaa vuorossa oli silmänpaineiden mittaus.

Mittauksen teki kaksi hoitajaa. Ensin Javalle laitettiin puuduttavia silmätippoja, odoteltiin hetki ja sitten silmiä tökittiin laitteella, joka piippasi, kun sai paineen mitattua. Molemmista silmistä paine mitattiin kolme kertaa, koska luku vaihtelee joka kerralla.

Oikea silmä oli kai paineeltaan ok, mutta vasemmassa lukema saattaa olla liian korkea. Hoitajat eivät tästä sen enempää osanneet sanoa, vaan saan ensi viikolla puhelun joko silmälääkäriltä, jos katsoo, että paineille pitää tehdä jotain tai sitten hoitajalta, joka kertoo koska seuraavan kerran mennään mittaukseen.

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2011

Huonoja ja hyviä uutisia

Viime viikon tiistaina vein molemmat koirat Hakametsään silmätarkistukseen (Nelen osalta virallinen) ja rabiesrokotteen uusimiseen. Nele otti koko tilanteen melko rauhallisesti, mutta Java päätti jälleen suojautua tuolien alle ja kurkisteli sieltä.

Ensin oli Nelen vuoro. Koska kiinanharjakoirilla tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän tai vähemmän silmäsairauksia, olin hieman huolissani mitä Nelen silmistä löytyisi. Mutta ei onneksi mitään eli olivat terveet! Rabiesrokotteen anto meni todella helposti. Takaisin lattialle päästessään Nele hieman läähätti, mutta söi innokkaasti nakkia, joten suurempia traumoja tästä ei tainnut jäädä.

Sitten tuli Javan vuoro. Eläinlääkäri katseli silmiä ja siinä vaiheessa, kun kuulin sanan "silmäsairaus" pysähtyi oma ajattelutoiminta täysin. Vasta paljon myöhemmin kotona mieleen tuli monta erilaista kysymystä... Javalla todettiin molemmissa silmissä lasiaisen rappeuma ja oikeassa silmässä myös lasiaisvuotoa etukammioon. Linssit ovat kuitenkin paikallaan eikä muitakaan rappeumaan liittyviä ongelmia näkynyt. Mitään erityistä tälle asialle ei tehdä, vaan Java pitää viedä silmätarkistukseen puolen vuoden - vuoden välein. Myös silmänpaine pitäisi mitata ja tähän mittaukseen olemmekin menossa huomenna. Silmätarkistuksen yhteydessä mittausta ei voinut tehdä, koska tarkistusta varten silmiin laitettavat silmätipat nostavat painetta ja vääristävät näin ollen tulosta. Jos silmänpaineet ovat korkeat / lähtevät nousemaan, aloitetaan tippalääkitys.

Kuva: Tytti Käyhkö

Näissä tunnelmissa siirryttiin rabiesrokotteen antamiseen, jonka Java antoi laittaa suht kiltisti, mutta tajusi sitten, että tämä ei ollutkaan kiva juttu. Vähän piti yrittää lattialla säntäillä, rapsuttaa ja näyttää hyvin kurjistuneelta. Onneksi tämä rokote on seuraavan kerran uusinnassa vasta kolmen vuoden päästä. Tällä samalla eläinlääkärireissulla kysyin uudestaan koirien hammaskivitilanteesta ja Nelen alahampaasta. Nelen alahampaasta ell sanoi, ettei yhtään osaa sanoa vaivaako se Neleä vai ei. Jos kyseessä olisi hänen oma koiransa, ei välttämättä lähtisi poistamaan hammasta, koska poisto ei kuitenkaan ole mikään ihan pikkujuttu. Hammaskiveäkään ei vielä tarvitse poistaa, koska sitä oli sen verran vähän ja nukuttaminen on aina riski, joten vähäisen hammaskiven takia ei sellaiseen kannata ryhtyä. Itse olen samaa mieltä siinä, että ns. turhaa nukuttamista on hyvä välttää, joten hammaskiven poisto saa nyt jäädä ja Nele pitää alahampaansa. Sen sijaan koirat pääsevät "nauttimaan" hampaiden pesusta kotona.

Tänä maanantaina suuntasin jälleen Hakametsään, mutta nyt vain Javan kanssa. Halusin viedä Javan polvet leikanneen eläinlääkärin tutkivaksi, mutta tämä oli kuulema sairaslomalla, jonka pituudesta ei ollut tarkkaa tietoa. Valitsin toisen eläinlääkärin ja Java pääsi polvitarkistukseen. Eläinlääkäri totesi, että jos ei tietäisi Javan polvia leikatun niin ei huomaisi niissä mitään erikoista. Molemmat polvet vaikuttivat oikein hyvältä! Tietenkin kysyin miten agilityn kanssa ja tässä ell oli hieman epäilevä, koska agility on lajina niin rankka. Antoi kuitenkin luvan aloittaa varovasti agility ja käski tarkkailla Javaa harjoitusten jälkeen. Jos jotain oireita esiintyy, niin sitten olisi syytä vaihtaa lajia (ehdotti meille tokoa). Pyysin hampaista nyt jo kolmannen mielipiteen ja tämäkin ell oli sitä mieltä, että vielä ei ole tarvetta hammaskiven poistolle, mutta ehdottomasti pitää aloittaa säännöllinen hampaiden hoitaminen. Lisäksi ell kuunteli Javan sydämen ja sieltä kuului pieni kaiku, joka kuului jo viime kesänä. Tätä olisi hyvä seurata kuunteluttamalla Javan sydän aina, kun käymme eläinlääkärissä.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen on mietityttänyt onko oikein palata Javan kanssa takaisin agilityyn, jos on vaarana, että Java menee uudestaan rikki. Onko oikein jatkaa agilitya itsekkäiden syiden takia? Toisaalta kukaan ei varmaan voi sanoa, etteikö Java rakastaisi agia koko pienen koiran innollaan. Olisi sääli kieltää se Javalta kokonaan, koska jotain voi EHKÄ sattua. Jotain voi sattua myös kotona tai lenkillä. Pohdintojen jälkeen tulinkin siihen tulokseen, että tehdään kuten ell sanoi ja jatketaan agilitya Javan vointia koko ajan seuraten.

sunnuntai, huhtikuuta 17, 2011

Mökillä

Kohta pitäisi blogiin kirjoittaa asiaakin, mutta otetaan tähän väliin vielä yksi kuvapäivitys, kun omistajalle meinaa iskeä kevätflunssa eikä oikein ajatus nyt kulje.

Olen ollut koirien kanssa pari päivää Kankaanpäässä ja tänään käytiin katsomassa miltä mökillä näyttää talven jälkeen:

Java päätti auttaa pihan siivoamisessa

Nele löysi vihreää ruohoa ja tottakai sitä piti maistaa

Javaa ei kevätpurot haittaa

Nele sen sijaan on sitä mieltä, että vähempikin vesi riittäisi

maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Nele 3v

Tänään Nelelle tuli täyteen jo kolme vuotta!

Kuva: Tytti Käyhkö

lauantaina, huhtikuuta 09, 2011

Hiekkakuopalla ja muita kuulumisia

Blogi on viettänyt hiljaiseloa ja kuukausikin ehti välissä vaihtua jo huhtikuuksi. Syynä hiljaisuuteen on tietenkin ollut omistajan työharjoittelu ja tuntuu, ettei ole ehtinyt käydä kotona kuin nukkumassa. Agility- ja koulutusjuttuja kirjoittelen myöhemmin, mutta ensin muutama kuva.

Viime lauantaina teimme pikkukoiraporukalla yhteislenkin Kangasalan hiekkakuopalla. Kuopalla pääsi liikkumaan hyvin, vaikka tietenkin oli märkää, mutta maa onneksi vielä sen verran jäässä, ettei hiekkaa jäänyt koiriin ihan mahdottomasti. Otin molemmat koirat mukaan ja Java sai nauttia "vapaudesta" jälkiliinan kanssa, josta kaikki lenkkeilijät taisivat vuorotellen pitää kiinni, kun itse otin kuvia.

Kevät kastelee turkin

Lunta riitti vielä paljon

Java ja havannankoira Simo ovat katsoneet liikaa Matrix-elokuvia

Java yritti naamioitua paikalliseksi mangustiksi

Lenkillä oli yhteensä yhdeksän koiraa ja kerrankin saatiin kaikki kuvaan!

Osaa Javakin poseerata

Tällä viikolla koirat ovat arkena päässeet maksimissaan puolen tunnin lenkille, kun työaikojen takia ei ole pystynyt parempaan. Onneksi kumpikaan ei ole vielä kiipeillyt pitkin seiniä eikä koirien ole tarvinut edes olla yksin kotona, vaan ovat viettäneet päivät Hervannassa hoidossa. Ja mikäs siellä ollessa, kun heti löytyi ihana aurinkopaikka:


Tänään koirille oli viimein tiedossa pidempi lenkki, kun lähdimme Tytin ja Janan kanssa Niihamaan. Alkuperäinen lenkkisuunnitelma vaihtui lähes heti, kun allekirjoittanut oli jättänyt saappaat kotiin ja edessä oli valtava vesilätäkkö. Muutenkin koko lenkki oli enemmän tai vähemmän sähläämistä ja säätöä innokkaiden koirien kanssa, mutta parkkipaikalla Java malttoi hetkeksi pysähtyä kameran eteen takanaan ihanan sininen taivas:

Kuva: Tytti Käyhkö