Ensin oli Nelen vuoro. Koska kiinanharjakoirilla tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän tai vähemmän silmäsairauksia, olin hieman huolissani mitä Nelen silmistä löytyisi. Mutta ei onneksi mitään eli olivat terveet! Rabiesrokotteen anto meni todella helposti. Takaisin lattialle päästessään Nele hieman läähätti, mutta söi innokkaasti nakkia, joten suurempia traumoja tästä ei tainnut jäädä.
Sitten tuli Javan vuoro. Eläinlääkäri katseli silmiä ja siinä vaiheessa, kun kuulin sanan "silmäsairaus" pysähtyi oma ajattelutoiminta täysin. Vasta paljon myöhemmin kotona mieleen tuli monta erilaista kysymystä... Javalla todettiin molemmissa silmissä lasiaisen rappeuma ja oikeassa silmässä myös lasiaisvuotoa etukammioon. Linssit ovat kuitenkin paikallaan eikä muitakaan rappeumaan liittyviä ongelmia näkynyt. Mitään erityistä tälle asialle ei tehdä, vaan Java pitää viedä silmätarkistukseen puolen vuoden - vuoden välein. Myös silmänpaine pitäisi mitata ja tähän mittaukseen olemmekin menossa huomenna. Silmätarkistuksen yhteydessä mittausta ei voinut tehdä, koska tarkistusta varten silmiin laitettavat silmätipat nostavat painetta ja vääristävät näin ollen tulosta. Jos silmänpaineet ovat korkeat / lähtevät nousemaan, aloitetaan tippalääkitys.
Kuva: Tytti Käyhkö
Näissä tunnelmissa siirryttiin rabiesrokotteen antamiseen, jonka Java antoi laittaa suht kiltisti, mutta tajusi sitten, että tämä ei ollutkaan kiva juttu. Vähän piti yrittää lattialla säntäillä, rapsuttaa ja näyttää hyvin kurjistuneelta. Onneksi tämä rokote on seuraavan kerran uusinnassa vasta kolmen vuoden päästä. Tällä samalla eläinlääkärireissulla kysyin uudestaan koirien hammaskivitilanteesta ja Nelen alahampaasta. Nelen alahampaasta ell sanoi, ettei yhtään osaa sanoa vaivaako se Neleä vai ei. Jos kyseessä olisi hänen oma koiransa, ei välttämättä lähtisi poistamaan hammasta, koska poisto ei kuitenkaan ole mikään ihan pikkujuttu. Hammaskiveäkään ei vielä tarvitse poistaa, koska sitä oli sen verran vähän ja nukuttaminen on aina riski, joten vähäisen hammaskiven takia ei sellaiseen kannata ryhtyä. Itse olen samaa mieltä siinä, että ns. turhaa nukuttamista on hyvä välttää, joten hammaskiven poisto saa nyt jäädä ja Nele pitää alahampaansa. Sen sijaan koirat pääsevät "nauttimaan" hampaiden pesusta kotona.
Tänä maanantaina suuntasin jälleen Hakametsään, mutta nyt vain Javan kanssa. Halusin viedä Javan polvet leikanneen eläinlääkärin tutkivaksi, mutta tämä oli kuulema sairaslomalla, jonka pituudesta ei ollut tarkkaa tietoa. Valitsin toisen eläinlääkärin ja Java pääsi polvitarkistukseen. Eläinlääkäri totesi, että jos ei tietäisi Javan polvia leikatun niin ei huomaisi niissä mitään erikoista. Molemmat polvet vaikuttivat oikein hyvältä! Tietenkin kysyin miten agilityn kanssa ja tässä ell oli hieman epäilevä, koska agility on lajina niin rankka. Antoi kuitenkin luvan aloittaa varovasti agility ja käski tarkkailla Javaa harjoitusten jälkeen. Jos jotain oireita esiintyy, niin sitten olisi syytä vaihtaa lajia (ehdotti meille tokoa). Pyysin hampaista nyt jo kolmannen mielipiteen ja tämäkin ell oli sitä mieltä, että vielä ei ole tarvetta hammaskiven poistolle, mutta ehdottomasti pitää aloittaa säännöllinen hampaiden hoitaminen. Lisäksi ell kuunteli Javan sydämen ja sieltä kuului pieni kaiku, joka kuului jo viime kesänä. Tätä olisi hyvä seurata kuunteluttamalla Javan sydän aina, kun käymme eläinlääkärissä.
Eläinlääkärikäynnin jälkeen on mietityttänyt onko oikein palata Javan kanssa takaisin agilityyn, jos on vaarana, että Java menee uudestaan rikki. Onko oikein jatkaa agilitya itsekkäiden syiden takia? Toisaalta kukaan ei varmaan voi sanoa, etteikö Java rakastaisi agia koko pienen koiran innollaan. Olisi sääli kieltää se Javalta kokonaan, koska jotain voi EHKÄ sattua. Jotain voi sattua myös kotona tai lenkillä. Pohdintojen jälkeen tulinkin siihen tulokseen, että tehdään kuten ell sanoi ja jatketaan agilitya Javan vointia koko ajan seuraten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti