perjantaina, joulukuuta 27, 2013

Vuosi 2013

Joulu tiivistyi tänä vuonna kahteen päivään, sillä joulupäivänä palasin itse jo arkeen eli töihin. Joulumatkailu alkoi aatonaattona, jolloin ajoimme ensin kahteen paikkaan Pohjanmaalla ja illalla vielä vanhempieni luokse Kankaanpäähän. Kaikki koirat olivat mukana matkalla, joten niillekin tuli paljon autossa istumista, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Jouluaatto vietettiin Kankaanpäässä, josta ajoin Nelen ja Linan kanssa vielä illalla takaisin Tampereelle. Java jäi äitini herkkupöydän ääreen lomailemaan ja tulee kotiin näillä näkymin vasta ensi vuoden puolella.

Koirille tällainen matkailu vieraisiin paikkoihin on kovin stressaavaa. Vanhemmillani ne ovat käyneet lukuisia kertoja, mutta mistään rauhoittumisesta ei ole siellä tietoakaan, kun koko ajan pitää tarkkailla kuka kulkee missäkin ja aivan erityisesti vahtia, ettei kukaan pääse salaa keittiöön. Linalle tämä joulumatkailu taisi olla hieman liikaa, sillä pikkuneiti yski tiistaina huomattavasti enemmän kuin aikoihin. Samaten kesällä ennen kuin Linan sairaus edes diagnosoitiin oireet tuntuivat pahentuvan ollessamme Kankaanpäässä. Mutta onko se ihmekään, kun pieni koira on siellä koko ajan ylikierroksilla eikä lepää ollenkaan samalla tavalla kuin kotona. Myös Java ja Nele ovat selvästi väsyneitä maaseutumatkailujen jälkeen ja tarvitsevat kotona riittävästi aikaa palautumiseen. Kuitenkaan ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, jossa ei koskaan lähdettäisi kotoa mihinkään, joten Linan kohdalla pitää vain yrittää minimoida ylimääräiset reissut, kun pakollisetkin ovat pienelle näin raskaita.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 on tuntunut vaikealta. Omalla kohdalla olin alkuvuoden työttömänä ja huhtikuun puolivälistä eteenpäin töissä, joka oli mukavaa toukokuun loppuun asti. Sen jälkeen vaihtui työpiste pois puutarhaosastolta ja käytännössä olen tehnyt töitä vain palkan takia, joka on toki helpottanut elämää paljon (erityisesti nyt loppuvuonna, kun eläinlääkärikulut nousivat merkittävästi), mutta kovasti odottelen jo muutoksia työkuvioihin.

Koirien osalta tämän vuoden suurin ja valitettavasti surullisin uutinen oli Linan sydämen vajaatoiminta-diagnoosi. Elokuusta alkaen loppuvuosi on mennyt säännöllisesti eläinlääkärissä ja Hakametsässä hoitajat sekä eläinlääkärit moikkailevat meitä jo tuttavallisesti. Toisaalta Linan diagnoosi oli valtava helpotus: sain Linan omiin nimiini ja kaikki Linan omituiset oireet saivat selityksen. Enää ei tarvitse kiusata Linaa koiranäyttelyillä eikä jatkuvalla turkinhoidolla. Parhaillaan Linan terveystilanne on kohtuullinen ja pikkuneiti reippaampi kuin pitkiin aikoihin.

Vielä alkuvuodesta Lina kävi Nelen ohella säännöllisesti viikottaisissa agilitytreeneissä, jotka loppuivat koirieni osalta huhtikuun lopussa. Tuon jälkeen ollaan käyty vain omatoimitreeneissä, Anne Huittisen valmennuksissa ja osallistuttu silloin tällöin agilitykisoihin. Nele kisasi tänä vuonna 19 starttia ja tulos saatiin vain viidestä, joista yksikään ei ollut puhdas nolla. Javan kanssa katkaisin kolmen vuoden kisatauon Kauhajoella, jossa juostiin nolla kolmosista. Java ja Nele osallistuivat myös heinäkuussa Teivossa Agirotuun, joka kisailtiin taas kunnon helteessä. Agilitya, aurinkoa ja paljon kavereita eikä tarvinut edes matkustaa kovin pitkälle kotoa.

Agilityn lisäksi koirat kävivät kokeilemassa viehejuoksua ja Java osallistui Tappien MEJÄ-tutustumiseen, johon olen halunnut päästä jo parin vuoden ajan. Kaikki Javan tuntevat varmaan yllättyivät yhtä paljon kuin minä siitä, että Java pystyi keskittymään jäljestämiseen ja vielä todella intensiivisesti! Harmillisesti kävimme tutustumisen jälkeen vain kerran omatoimitreenailemassa, jolloin tein jäljet kaikille koirille. Myös Nele osoitti olevansa pätevä jälkikoira, kun taas Linan mielestä koko toiminta oli vähintäänkin epäilyttävää.

Tämän vuoden mukavimpia asioita on ollut oman pihan laittaminen, josta olen kirjoittanut myös tänne blogiin, vaikkei asia suoranaisesti koiriin liitykään. Koirat ovat toki tehneet parhaansa pikkuapulaisina ja ovat muun muassa ilmastoineet ja leikanneet nurmikkoa (ts. kaivoivat siihen kuoppia ja söivät ruohoa) sekä avustaneet kasvien hoidossa (ts. kävelivät kukkapenkissä ja söivät erityisesti orvokkeja). Pihasta ei tullut ihan niin hieno kuin toivoin, mutta siellä tuli joka tapauksessa vietettyä paljon aikaa ja koirat, erityisesti Java, nauttivat, kun saivat kesäpäivinä hengata ulkona. Ei tullut yhtään ikävä kerrostaloasumista.

Vuoden huippukohtiin kuuluu myös syyskuussa aloittamani geokätköily, josta olen ollut todella innostunut. Koirat ovat päässeet mukaan etsimään kätköjä ja niiden takia ollaan käyty tutustumassa uusiin maisemiin, kuten marraskuussa Haralanharjuun. Jouluaattonakaan ei koomailtu koko päivää sohvalla, vaan käytiin etsimässä kahdeksan kätköä. Tällä hetkellä löytämieni kätköjen lukumäärä on hieman yli 130 ja katsotaan, josko vielä pari ehtisi vuoden 2013 puolella etsiä... Parasta on, että lähipiiristä löytyy kaksi geoharrastajaa eikä kukaan muukaan ole vielä tähän mennessä kieltäytynyt lähtemästä seuraksi kätkökierrokselle, sillä muiden seurassa tämä(kin) laji on hauskempaa.

Ja lopuksi tämän vuoden tavoitteisiin (kursiivilla vuodelle 2013 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Viimeinen ALOn ykköstulos tokosta. Ei todellakaan jätetä tätä nyt kesken, kun TK1 on niin lähellä. Kokeeseen Tallille heti, kun lämpötilan puolesta mahdollista. (Suotavaa olisi myös treenata ennen tätä.)


Tuota noin...ei tehty tokoa kuin äärimmäisen satunnaisesti agilitytreenien yhteydessä. En katsellut koekalenteria ollenkaan ja TamSKin Tallillekin asennettiin keinonurmi, joten hyvä tokoilupaikka pilattiin sillä. Loppuvuonna mietin paljon Tappien tokotreeneihin lähtemistä, mutta valitettavasti työ haittasi harrastamista.

- Kesällä Agirotuun avoimeen SM-kisaan ja ehkä jopa joukkueeseen, jos löytyy pieniä sekarotuisia kaveriksi. Ennen tätä pari yhteistä kisastarttia, tosin ei talvella (ts. kylmällä). Ehkä voisi harkita paria starttia myös syksylle. Ja tietysti tämäkin tavoite edellyttää treenaamista.

Avoin SM-kisa jätettiin välistä, mutta joukkueeseen päästiin! Kisoihin osallistuttiin vasta Agirodun jälkeen ja Javan vuoden saldoksi jäi vain yksi virallinen startti. Tämä oli ihan hyvä juttu, koska en juurikaan treenannut Javan kanssa.

Nele

- Agilityssa tavoitteena nousu kolmosluokkaan. Toivottavasti pystytään tänä vuonna kisaamaan enemmän. Myös Nelen kanssa otetaan suunnaksi Agirotu, avoin SM ja joukkuekisa.

Kisattiin enemmän kuin viime vuonna ja osallistuttiin Agirodun avoimeen SM-kisaan sekä joukkuekisaan. Kolmosiin nouseminen jäi hyvin kaukaiseksi haaveeksi, sillä keinun suorittaminen kisatilanteessa tuntui olevan Nelelle mahdoton tehtävä.

- Osallistutaan kiinanharjakoirien Club Shown Pet-luokkaan.

Clubbari oli tänä vuonna niinkin lähellä kuin Kaupissa, mutta jätettiin tapahtuma välistä. Linan turkki oli kamalassa kunnossa enkä jaksanut lähteä paikalle Nelenkään kanssa, vaan käytettiin aika omatoimiseen MEJÄilyyn.

Lina

- Jatketaan agilityn harjoittelua. Linan osaamisesta riippuen käydään ehkä epiksissä tämän vuoden aikana ja otetaan mahdollisesti osaa Agirodun joukkuekisaan.

Jatkettiin agilitya säännöllisesti huhtikuun loppuun asti, mutta ONNEKSI en sen jälkeen ilmoittanut Linaa treeniryhmään! Muutenkin on ollut onni, että olen aloittanut Linan kanssa agilityn näin hitaasti. Epiksiin tai Agirodun joukkuekisaan ei osallistuttu, koska Linan osaaminen oli todella hataralla pohjalla. Elokuussa agilityn harrastaminen loppui Linalta kokonaan.

- Tänä vuonna unohdetaan isot KV-näyttelyt (paitsi Tampere ja ehkä Pori) ja keskitytään pienempiin ryhmänäyttelyihin. Muutamia näyttelyitä keräsinkin jo listaan, mutta katsotaan kuinka moneen lopulta jaksaa mennä. Koska näyttelyissä pärjääminen tuntuu olevan kiinni tähtien asennosta tai jostain muusta yhtä oudosta, ei sen erityisemmin lähdetä tavoittelemaan tiettyjä laatuarvosteluja saati sertejä.

Kävin Linan kanssa kahdessa näyttelyssä, Kankaanpään ryhmässä ja Tampereen kansainvälisessä. Tampereen näyttelyssä sovin kasvattajan kanssa, että Lina jää hetkeksi näyttelytauolle. Tauon aikana oli tarkoitus saada Linan turkki parempaan kuntoon ja kasvattaa pikkuneidin itsevarmuutta, jotta näyttelyt eivät ahdistaisi niin paljon. Elokuussa Linan näyttelyura päättyi lopullisesti ja samalla leikkasin pitkän turkin kokonaan pois.

- Osallistutaan kiinanharjakoirien Club Showhun.

Linan turkki oli sen näköinen, etten kehdannut viedä pikkuneitiä kehään eikä muutenkaan huvittanut kiusata Linaa kehäesiintymisellä, kun tiesin, ettei Lina pidä siitä ollenkaan. En tiedä arvostiko Lina myöskään MEJÄilyä, mutta ainakin siellä oli vain tuttuja koirakoita paikalla.

- Jatketaan hajuerottelua ja voisin opettaa Linan etsimään jotain "todellista" hajua.

Hajuerottelu jäi kokonaan pois tältä vuodelta.

Kaikki koirat

- Fyssarille tai edes koirahierojalle.

Java ja Nele kävivät fysioterapiassa helmikuussa. Lisäksi koirille piti varata hieroja loppuvuonna, mutta tämä jäi vain ajatuksen tasolle.

- Ruokinnan parantaminen. Enemmän puuroja ja lihaa, vähemmän nappuloita.

Tätä on kovasti yritetty, mutta lopputulos on ollut vaihteleva. Koirat olivat hetken jopa pelkästään raakaruokinnalla, mutta tästä palattiin takaisin nappuloihin ja nyt kokeilussa on sekaruokinta (lihaa ja nappuloita). Luultavasti kirjoitan tästä aiheesta oman postauksensa ensi vuoden puolella.

- Naksutellaan!

Naksutin on pölyttynyt kaapissa jo pitkään. Tämäkin vain jäi tältä vuodelta kokonaan pois. :(

- Luoksetulon vahvistaminen ja tietty ne kuuluisat ohitukset. Tavoitteena myös hiljaisuus omassa pihassa eli ohikulkijoille, yms. ei haukuta.

Ohitukset sujuvat kuten ennenkin eli välillä hyvin ja välillä huonosti. En ole jaksanut stressata niiden suhteen. Yleensä yritetään pitää välimatka ohitettaviin pitkänä, jolloin koirien on helpompi mennä ohi rauhallisesti. Luoksetuloa en ole vahvistanut ollenkaan niin paljon kuin mitä tässä lienee ollut ajatuksena. Sen sijaan omassa pihassa haukkuminen on ollut kiellettyä ja jos pihalla päättää metelöidä, joutuu hyvin pian sisälle. Muutaman kerran olen myös joutunut esittelemään koirille suihkepulloa, joka hiljentää tehokkaasti koko lauman.

- Suunnitelmallisuus. Keskittyminen niihin asioihin, jotka vaativat harjoittelua sen sijaan, että tehdään mitä sattuu.

Sain vuoden aikana tehtyä Nelelle kahden kuukauden harjoitusohjelman, jota laatiessa yritin kovasti pyrkiä realistisuuteen ja siltikin loppua kohden tehtiin vähän mitä sattui. Tai paremminkin jätettiin kokonaan tekemättä... Kokonaisuudessaan voisi todeta, että vuonna 2013 harjoittelu oli kovin satunnaista eikä minkään lajin suhteen ollut selkeää visiota miten edetä.

sunnuntaina, joulukuuta 22, 2013

maanantaina, joulukuuta 16, 2013

Linan näytteenoton tulokset

Eläinlääkäri soitteli jo kaksi viikkoa sitten Linasta otetun nesteen tutkimustuloksista, mutta kiireen takia viimeisimmät kuulumiset ovat jääneet päivittämättä. Neste oli kylusta eli maitiaisnestettä:

"Maitiaisneste muodostuu ruuansulatuskanavasta imeytyneistä rasva-aineista, ja se siirtyy verenkiertoon imusuonia pitkin."

Nesteestä ei löytynyt mitään kasvaimeen viittaavaa eikä siinä ollut tulehdussoluja. Selvyyttä ei kuitenkaan tullut siihen tilanteeseen onko Linan ongelman alkuperä lähtöisin imunestekierrosta vai sydämestä. Jos asiaa haluaisi vielä yrittää selvittää, voisi imusuonistoa CT-kuvata, mutta tämä menee omasta mielestäni jo liian pitkälle eikä eläinlääkärikään kannattanut ajatusta. Joten Linaa hoidetaan nyt sydänpotilaana ja pyritään samalla vähentämään maitiaisnesteen kertymistä rintaonteloon. Nesteenpoistolääkitykset ja Prilium-sydänlääke jatkuvat entisellä annostuksellaan. Kortisonia ei oteta mukaan lääkitykseen.

Maitiaisnesteen kertymistä rintaonteloon kutsutaan lääketieteessä nimellä kylothorax ja eläinlääkäri onkin jo muutaman kerran maininnut Linan kohdalla sellaisen sairauden kuin idiopaattinen (= tuntemattomasta syystä johtuva) kylothorax. Toisaalta esimerkiksi oikeanpuoleinen sydänvika voi aiheuttaa kyluksen kertymisen rintaonteloon, mutta jälleen päästään siihen, ettei Linan kohdalla tiedetä kumpi sairauksista oli ensin.

"Yleisin oire sairastuneilla on yskä, vähitellen pahenevat hengitysvaikeudet ja tihentynyt hengitys eli takypnea. Muita oireita ovat apatia, syömättömyys ja siitä aiheutuva laihtuminen sekä rasituskestävyyden alentuminen."

Kaikki oireet sopivat Linaan. Samantyyppinen oireisto kuuluu myös sydänsairauteen: ruokahaluttomuus, huono kunto, yskä, hengitysvaikeudet, väsymys ja heikkous. Kylothoraxin hoito poikkeaa sydänpotilaan hoidosta siinä, että Linalle määrättiin vähärasvainen ruokavalio ja rutin-lääkitys.

"Vähärasvaisella ruokavaliolla pyritään vähentämään maitiaisnesteen rasvapitoisuutta ja täten parantamaan maitiaisnesteen imeytymistä rintaontelosta."

"Uusin lääke idiopaattisen kylothoraxin hoidossa on bentsopyroneihin kuuluva lääke nimeltä rutin. Tätä lääkettä käytetään ihmisillä raajojen imunestepöhön eli lymfödeeman hoitoon."

Tällä hetkellä Lina syö Royal Caninin Gastro-Intestinal Low Fat-nappuloita, jotka kuuluvat ko. ruokamerkin eläinlääkäriruokiin. Tuotteessa on rasvaa 7 %, kun Royal Caninin sydänpotilaille tarkoitetussa Cardiac-nappulassa rasvaa on 20 %. Uuden, vähärasvaisen ruoan hankkiminen oli helppoa (myynnissä Hakametsässä), mutta lääkkeen saaminen oli hieman monimutkaisempaa, koska kyseisellä valmisteella ei ole myyntilupaa Suomessa, vaan sitä pitää hakea erityisluvalla. Eläinlääkäri täytti erityislupahakemuksen, jonka vein apteekkiin ja se faxattiin eteenpäin Fimealle. Viime viikolla apteekista soitettiin ja ilmoitettiin, että lääkkeelle oli saatu lupa ja voisin tulla hakemaan sen. Kyseinen lääke, Venoruton, on ollut käytössä jo 1960-luvulta ja muualla maailmassa se on myynnissä ihan käsikauppalääkkeenä. Eläinlääkäriltä ymmärsin, että Suomessa lääke on erityisluvan takana sen takia, ettei sille ole tehty EU:n vaatimia testejä.

Venorutonin pitäisi vahvistaa imusuonistoa, joka vähentäisi nestevuotoa suonista. Saamani pakkaus sisälsi 60 tablettia ja noin viikon ajan Linalle pitäisi antaa kaksi tablettia päivässä. Jos sivuoireita ei esiinny (lähinnä kai vatsavaivoja), määrä tulisi nostaa kolmeen tablettiin. Hintaa yhdelle lääkepakkaukselle tulee noin 50 euroa.

"Idiopaattisen kylothoraxin ennuste on aina varauksellinen tai huono. Eri hoitomuotoja yhdistelemällä voidaan kuitenkin osalla potilaista päästä hyvään lopputulokseen."

"On todettu, että kylus on erittäin ärsyttävää ja mikäli kylothorax kestää pitkään, kehittyy potilaalle fibrotisoiva pleuriitti. Tämä huonontaa ennustetta edelleen." (fibrotisoiva pleuriitti = hitaasti etenevä keuhkopussintulehdus)

Lina on viime aikoina ollut iloinen pieni koira. Leikkinyt sisällä leluilla ja ulkona kävyillä, kaivanut sohvaan näkymätöntä kuoppaa, hyppinyt namia antaessa, käpertynyt pieneksi keräksi syliin ja jakanut lukemattomia pusuja. Tehnyt asioita, joita teki ennen kuin sairaus vei voimat. Toivottavasti ruokavaliomuutos ja uusi lääkitys tehoaisivat ja Lina pysyisi niin terveenä kuin tässä tilanteessa enää on mahdollista. Seuraava kontrolli olisi tiedossa ensi vuoden puolella, tammikuun puolivälissä.

-

Lähde: Kirsi Juuti, Pauli Keränen ja Jessica Eriksson, Idiopaattinen kylothorax - koiran ja kissan selvittämätön rintaontelon ongelma. Suomen Eläinlääkärilehti 107, 3 (2001), 153-160.

lauantaina, joulukuuta 14, 2013

Talvivaatetus

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun työvuorot ovat haitanneet tietokoneella istumista ja toisaalta ostin tässä välissä itselleni joululahjaksi uuden tietokoneen, jonka käyttö on vaatinut hieman totuttelua. Vasta tänään sain koneeseen asennettua kuvankäsittelyohjelman, jolla muokata tämän postauksen kuvat. Itse postaus tuli kirjoitettua jo alkuviikosta... Tietokone ei ole viime aikojen ainoa ostos, vaan myös koirat ovat saaneet joululahjoja.

Pari kuukautta sitten ostin Javalle ja Linalle Hurtan pusakat, mutta en ole ollut niihin täysin tyytyväinen. Javalle pusakka ei istunut kunnolla ollenkaan, vaan nousi jatkuvasti takaosasta ylös eikä Java edes liikkunut se yllä normaalisti. Joten suuntasin Javan kanssa Mustiin ja Mirriin hakemaan uutta, paremmin istuvaa vaatetta ja päädyin nyt Hurtan talvimantteliin. Väriksi valikoitui kaunis karpalonpunainen.

Linalle Hurtan uudempaa mallistoa oleva pusakka sopi paremmin, mutta sen pukeminen on hankalampaa kuin manttelin. Tällä hetkellä Linalla on koiristani vähiten turkkia ja suurin tarve vaatetukselle, joten ulos lähtiessä Javan talvimantteli päätyikin Linan päälle, sillä se oli mukavan nopea pukea ja kooltaan sopiva Linalle. Kiristyvien pakkasten myötä jouduin kuitenkin miettimään miten ratkaisen kaikkien koirien pukeutumisen ja niinhän siinä kävi, että ostin vielä toisen Hurtan talvimanttelin. Lina sai pitää karpalonpunaisen manttelin ja Javalle ostin siniharmaan manttelin.



Melkoiseksi säätämiseksi meni tämä koirien pukeminen, mutta nyt olen ainakin tyytyväinen ostoksiini. Pusakat laitan myyntiin, kun muuten jäävät pyörimään laatikon pohjalle.

Shoppailu ei sentään vielä päättynyt tähän. Listasin aiemmin koirien vaatekaapin sisältöä ja silloin jo päätin hankkia koirille talveksi ToppaPompat. Tai siis lähinnä Nelelle ja Linalle, kun Javalla on jo omansa. Viime viikolla päädyin kuitenkin siihen, että vain Nele saa ToppaPompan. Lina saa tarvittaessa käyttää Javan takkia, sillä ToppaPompat ovat käytössä sellaisten pakkasten aikaan, jolloin on muutenkin järkevää viedä vain kaksi koiraa kerrallaan flekseissä (pystyvät liikkumaan koko ajan toisin kuin lyhyissä nahkahihnoissa) ulos. Näin ollen kävin ainoastaan Nelen kanssa Koiranpäivissä sovittamassa takkeja ja keskiviikkona hain Nelelle oman, punaisen, ToppaPompan. Kylmien pakkaspäivien ulkoilujen lisäksi takki pääsee aivan varmasti käyttöön agilitytreenien yhteydessä.



Näillä vaatetuksilla pärjätään toivon mukaan mahdollisimman pitkälle!

keskiviikkona, joulukuuta 04, 2013

Blogin päivityksiä

Viimeinkin sain päivitettyä blogin ulkoasua!

Koirien kuvat kahden vuoden takaa (Nele pitkässä turkissa ja Lina pentuna) vaihtuivat tänä vuonna otettuihin valokuviin. Lisäksi yläpalkin harrastuskuva sai lähteä ja tilalle tuli talvisempi kuvitus. En tiedä miten hyvin alaotsikko "Harrastavat harjakoirat" enää pätee tähän blogiin, kun kaikki harrastaminen tuntuu jäävän Nelen varaan eikä parin vuoden takaisesta aktiivisuudesta ole enää tietoakaan. Mutta jääköön nyt vielä toistaiseksi, kun tulee ainakin koirien rotu selväksi ja kai me nyt vähän enemmän harrastetaan kuin tavallinen korttelin ympäri ulkoiluttaja.

Myös koirien omat sivut ja tulossivut on päivitetty ajantasalle. Samalla tuli hieman selkiytettyä agilitytulosten taulukkoa.