Mutta jos joku on meillä vakio niin terveyshuolet. Tilda aloitti tämän vuoden serklaasi leuassaan, mutta onneksi se saatiin pois jo heti tammikuun alussa. Nyt Tilda käyttää suutaan ihan normaalisti enkä ole huomannut mitään aristelua esimerkiksi purutikkujen kanssa. Tilda myös hierottiin kevätpuolella muutaman kerran, koska pikkukoira on ollut kovin jumissa ja tietysti puremakohtiin on tullut arpikudosta, jota hierojamme on työstänyt. Keväällä sain käräjäoikeuden päätöksen Tildan tapaukseen, joka oli hyvin yksiselitteinen vastapuolen syyllisyydestä. Asia on nyt edennyt ulosottoon. Koko tämä tapaus on opettanut itse kunkin pelkäämään tietynlaisia isoja koiria ja olemme tänä vuonna kohdanneet aivan liikaa vapaana olevia isoja koiria (suurin osa täällä Nokialla, jossa tuntuu asuvan yllättävän välinpitämättömiä koiranomistajia). Ja todellakin nimenomaan isoja koiria, sillä yksikään luoksetulleista ei ole ollut pieni...
Nele kävi tänä vuonna kahdesti sydänkontrollissa. Ensin toukokuussa ja toisen kerran joulukuussa. Pientä etenemistä näkyi molemmilla kerroilla ja nyt joulukuussa Nelen sydänlääkkeen, Cardisuren, annostusta päätettiin hieman nostaa. Tällä eläinlääkärikäynnillä Nelen syke oli poikkeuksellisen korkea ja sitä tulisi myös tarkkailla kotona, ettei toistuvasti olisi lähempänä 150:tä. Nelen kohdalla parikin eläinlääkäriä on nyt maininnut Cushingin taudin liittyen sekä iho-ongelmiin että lisääntyneeseen ruokahaluun, mutta toivottavasti mitään sellaista ei ole kehittymässä. Seuraava kontrolli sydämen osalta on edessä jo maaliskuussa.
Tulevan vuoden osalta toivon paluuta agilityyn Tildan kanssa ja Nelelle leppoisia eläkepäiviä ilman suuria terveyshuolia. Toivottavasti pääsemme taas palaamaan kunnolla retkeilyn pariin, tosin Nelen osalta kaikenlaiset pitkät lenkit on nykyisin aikalailla poissuljettu juttu.
Joulun juhlinta on raskasta