Valmennus ja agilitykisat

Keskiviikkona kävin Nelen kanssa Anne Huittisen agilityvalmennuksessa. Nele oli oikein riehakkaalla tuulella ja se näkyi radallakin. Ensimmäistä kertaa koskaan yhteisen agilityuramme aikana Nele kommentoi huonoa ohjaustani harjakoiramaisella murinalla ja ulvahduksella. Javahan on agilityssa useasti ilmoittanut mielipiteensä ohjauksen laadusta haukkumalla, mutta Nele on tähän asti mennyt radalla hiljaa. Näköjään harjakoiran sietokyvyllä on kuitenkin rajansa. Tästä huolimatta selvitettiin illan aikana 34 esteen rata loppuun asti ja saatiin edes jonkinlainen harjoitus ennen eilisiä kisoja, koska mitään omatoimitreenauksia en jaksanut kalenteriini sovittaa.

Eilen olin siis Nelen kanssa jälleen SDP:llä, mutta nyt tositoimissa. Olin ilmoittanut Nelen kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppyradalle. Tavoitteeksi olin harjoitusohjelmassa asettanut kakkosten ensimmäisen nousunollan, kun oltiin tutulla hallilla ja tutuilla esteillä. Minkäänlaisia nollia meille ei kuitenkaan tullut, vaan kotiin palattiin kolmen hylätyn kanssa.

Kaikki kolme rataa olivat mukavan helppoja...olettaen, että koira suostuu tekemään kaikki esteet. Tässä vaiheessa kaikki voivat helposti arvata miksi agilityratamme hylkääntyivät.

Ennen ensimmäistä rataa Nelellä tuntui olevan hieman liikaa energiaa ja lähtikin radalle ennen lupaa. Huomasin, että Nele varasti ja jouduin lähtemään huonosta sijainnista sillä seurauksella, että oma ja Nelen linja menivät törmäyskurssille. Nele juoksi päin jalkojani, vingahti ja katsoi ihmeissään. Jatkettiin matkaa, joka päättyi viidentenä esteenä olleelle keinulle. Nele kiersi keinua ja näytti siltä, ettei todellakaan aio suorittaa sitä. Tuomari seisoi lähellä ja kommentoi minulle, että koira taisi hieman satuttaa itseään alkusähläyksessä, joten katsoin paremmaksi jättää radan kesken.

Nele vaikutti törmäyksestä huolimatta olevan ihan ok, joten jatkettiin kisaamista. Toisella agilityradalla yritin kiinnittää huomiota siihen, että pysytään Nelen kanssa riittävän kaukana toisistamme. Kepeillä Nele kaarrotteli ensimmäisen välin ohi, mutta uusinnalla malttoi tehdä pujottelun oikein loppuun asti. Ja kaikki menikin hyvin, kunnes... Siinähän se keinu taas oli: Nele tuli lujaa kohti ja ohi. Toisella yrityksellä jäi kauas seisomaan ja tuijottamaan tätä maailman epäilyttävintä estettä. Annoin olla ja jatkettiin rata loppuun asti.



Hyppyradalta kontaktit onneksi kannettiin pois, joten elättelin vielä pientä toivoa nousunollan suhteen. Hyppäri oli eilisistä radoistamme paras, mutta kepeillä Nele aloitti taas pujottelun väärin ja ehti jopa pujotella liikaa väärään suuntaan, josta hylätty.



Joku fiksumpi ihminen luultavasti jäisi jo tässä vaiheessa kisatauolle, mutta koska sain töistä vapaaksi ensi kuun kisaviikonlopun, käydään vielä kertaalleen tämän vuoden puolella tuhlaamassa rahat agilitystartteihin.