Kesä on pitänyt sen verran kiireisenä, että edellisestä pihapostauksesta on jo melkein puolitoista kuukautta aikaa! Paljon on ulkona tapahtunut sen jälkeen ja nyt näyttää huomattavasti vihreämmältä kuin alkukesän kuvissa. Mutta Suomen kesä on masentavan lyhyt ja ilmassa on selvästi ollut jo sellaista syksyn tuoksua, joka tarkoittaa, että kohta on syyslannoituksen aika, jotta kasvit ehtivät valmistautua talveen. Mielelläni kyllä pitäisin kesän täällä, kun vastahan tässä päästiin alkuun.
Voitteko arvata mitkä angervot kuuluvat meille ja mitkä naapurille... Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja etupiha alkoi heti näyttää paljon siistimmältä, kun leikkasin kaikki vanhat ja lähes lehdettömät oksat pois.
Etupihan kesäkukkien suhteen hyväksyin kohtaloni lumihiutale-amppelin kanssa ja onhan se ollutkin näyttävä kukkiessaan runsaasti. Samettikukat olen kasvattanut siemenestä ja nyt ne viimeinkin kukkivat. Valkoiset lobeliat sen sijaan ovat jotenkin ränsistyneet - ehkä ovat päässeet vahingossa liian kuivaksi. Mustasilmäsusanna ja violetit lobeliat ovat uusi hankinta, sillä ruusupavut eivät tänä vuonna halunneet kasvaa ollenkaan.
Takapihan köynnöksistä villiviinit eivät ole vielä kiivenneet valkoiseen aitaan, vaan kasvavat nyt enemmänkin pensasmaisesti peittäen muita kasveja. Etupihalta siirretyt perennat alkoivat kaikki kasvaa uusilla paikoillaan, kun taas kaupasta ostetuista perennoista osa ei lähtenyt lainkaan kasvuun.
Myös toinen takapihan kukkapenkeistä on nyt huomattavasti vihreämpi. Raparperi, chilit, mansikat ja etualan kukat lähtivät ihan hyvin kasvuun, mutta yrteistä basilika ja timjami eivät halunneet itää millään. Molempiin kukkapenkkeihin on tullut myös uusia kasveja ja yritän oikeasti vielä myöhemmin palata siihen mitä takapihalla todellisuudessa tällä hetkellä kasvaa.
Kylvöyrityksistä huolimatta nurmikossa on yhä paljaita kohtia, joissa ruoho ei ole millään lähtenyt itämään. Kuivalla kesällä ja laiskalla kastelulla saattaa olla oma vaikutuksensa asiaan...
Siirretty mustaherukka, jota unohdin uudelleenistutuksen jälkeen kastella. Mustaherukka ei tästä oikein pitänyt, vaan siitä kuivui useampi oksa ja nyt herukkaa ovat vaivanneet myös kirvat. Silti se on jaksanut tehdä muutaman marjan, jotka tosin jäävät aika pieniksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti