Pentutreffit ja yhteislenkki

Maanantaina Linalle oli varattu aika tehosterokotukseen ja edellisessä postauksessa kaavailemaani punnitukseen, mutta valitettavasti jouduin perumaan sen, kun Linalle iski sunnuntai-iltana pienimuotoinen ripuli. Laitoin tytön samantien seiti-riisi-raejuusto-ruokavaliolle ja tupla-annokselle Inupekt Fortea. Tiistaina lisäsin pikkuhiljaa joukkoon taas nappuloita ja nyt ollaan jo lähes palattu normaaliin ruokamäärään. Luultavasti ripuli iski siitä, että Lina sai liikaa kaikenlaista ruokaa tai sitten pentu löysi maasta jotain mielestään hyvää. Rokotus valitettavasti siirtyi vasta ensi viikon keskiviikolle ja 16-viikon kunniaksi Lina pääsi taas vain kotivaa'alle: 3,2 kg.

Mutta palataan hetkeksi viime viikkoon. Perjantaina nähtiin Naava-chihua pentutreffeillä melko sateisissa merkeissä. Tällä kertaa suunnattiin Kirskaanniemeen, jossa on aiemminkin pitänyt käydä, mutta ei ole koskaan saanut aikaiseksi. Polku oli aika juurakkoa ja Linaa taisi kastuminen hieman masentaa, kun käveli vain perässäni. Laavupaikalla Lina ja Naava innostuivat leikkimään ja samassa yhteydessä Lina esitteli kyseenalaisen taitonsa tehdä pelottavia loikkia kalliolta. Lisäksi märkyys teki Linasta reissun aikana surkean näköisen pennun: etutukka roikkui silmillä ja häntä näytti säälittävältä.

 Tukka huonosti

 Linaa ei korkeat paikat pelota

 Kaverikuvassa Naavan kanssa

Lauantaina oli aika Javan ja Nelenkin päästä mukaan Hervannan metsiin, kun lähdimme pikkukoiraporukalla yhteislenkille. Mukana oli yhdeksän koiraa, joista vain kaksi, Senna ja Sumi, olivat vanhemmille koirilleni entuudestaan tuttuja ja Lina tietysti tunsi Naavan. Alkulenkistä Nele esittelikin heti niitä ikäviä puolia itsestään rähisemällä eräälle Rico-koiralle aivan ilman syytä. Rico ei muistuttanut ketään aiemmin tavattua koiraa ja luultavasti Nele jälleen katsoi, että hyökkäys on paras puolustus. Onneksi loppulenkistä Nele antoi Ricon olla ja väisti, kun tulivat liian lähellä toisiaan, mutta on ikävää, että Nelen epävarmuus näkyy juuri rähisemisenä (sama vieraiden koirien ohituksissa).

Metsälenkki kesti lähes parisen tuntia. Nele juoksi koko ajan vapaana, Java kulki fleksissä ja Lina kulki vapaana silloin, kun ei matkustanut sylissä. Tähän yhtälöön en enää ottanut kameraa mukaan ja hyvä niin, sillä kesken lenkin alkoi taas sataa ihan kunnolla. Kotiin matkasikin kolme märkää, mutta väsynyttä koiraa. Ja hyvä niin, kun koirille tuli lauantaina ensimmäinen iltayksinolo. Palasin kotiin vasta lähempänä puoltayötä, mutta onneksi vaikutti, että tytöt olivat olleet täällä ihan nätisti.

Kaikki yhteislenkin kuvat: Liisa-Ida Sorsa

 Nele ja uusi tuttavuus perhoskoira Nyyti

Lina ja pentukaveri Naava

 Java onneksi jätti uimiset tällä kertaa muille